lauantai 24. syyskuuta 2011

Animenaisten cossaaminen ja ulkonäköpaineet







Mikä yhdistää Mia Feyta, Blue Rosea, Mami Tomoeta ja Melonaa? Vastaukseksi ei riitä "tissit" tai "ne on kuumia animubeibejä", vaikka kumpikin kyllä pitää paikkansa. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkin ansaitsee seuraavanlaisella vastauksella: "Ne ovat hahmoja joita Paha sotaherra haluaisi cospata mutta ei voi." (Okei, Melonan cossaamista olen miettinyt lähinnä trollausmielessä enkä kovinkaan vakavissani.)

Suurin ongelma näiden asujen kanssa ei tällä kertaa ole propit tahi vaatteet. Ehei, tällä kertaa kiikastaa sellaisesta kaikille varsin tutusta sanasta kuin "läski". Ja nyt en tarkoita adjektiivia vaan substantiivia, sillä tämän postauksen ideana ei ole "Yhyy olen läski enkä voi ikuna cossata mitään!!11"-itku vaan tosiasioiden pohtiminen. On nimittäin fakta että kehoni on luotu keräämään läskiä ihon alle, söinpä miten paljon hyvänsä. En ole varsinaisesti lihava (painoindeksi heiluu normaalipainon ja lievän ylipainon rajalla) mutta keräämäni energia vain tuppaa varastoitumaan reisiin, takamukseen ja selkään eli juuri niihin alueisiin joita ihanat animetytsyt niin mielellään esittelevät. Entisaikoina olisin selvinnyt hengissä nälänhädästä laiheliinien kupsahdellessa mökkeihinsä ja luoliinsa; nykyään olen median naiskuvaan verrattuna epänormaalin kokoinen ja elämäntapamuutoksen tarpeessa. Ja koska median naiskuvan mallia ihannoidaan myös cosplaymaailmassa, en kuulu sielläkään niihin kaikista kuumimpiin beibeihin. 

Olen yksi niistä, joiden täytyy ankarasti miettiä voinko cossata sitä ja sitä hahmoa ilman että näytän lihapullalta, suurin osa anime- ja mangahahmoista kun ei ole läskiä nähnytkään (ellei sitten siinä voipallomonsterissa joka piestiin taikamiekalla jaksossa 13). Animenaisten  vartalot eivät piittaa tuon taivaallista realistisuuden asettamista rajoista, sillä kaikki heidän ruoasta saamansa energia tuntuu mystisesti varastoituvan ainoastaan tisseihin ja peppuun. Cossaapa siinä uskottavasti sitten.
 
Päätä isommat tissit, pikkuruinen vyötärö ja leveä lantio. YEAH.
Ah Hancock, taas yksi hahmo jonka cossaamisesta olen haaveillut mutta jota tuskin tulen cossaamaan. Fanipoikien suosikkihahmoiksi pukeutumisessa nimittäin on suuri torjutuksi ja nolatuksi tulemisen vaara. Mitä enemmän jotain hahmoa cossataan, sitä tarkemmin syynätään onko cossi hyvä vaiko ei. Ne, joille vanhempien geeniyhdistelmä ja/tai Photoshop ei ole luonut pienenpientä vyötäröä ja kiinteää takamusta, päätyvät kuvalautojen feilausketjuihin ja heitä kohti viskotaan virtuaalisia harppuunoita. Sota on julma ja ratsuväki raaka. Tämä aiheuttaa sen, että suurin osa vähän paljastavammin pukeutuvien hahmojen cossaamista koskevista haaveistani kaatuu ajatukseen "ei miusta olisi siihen, nauraisivat vain". Tosin rehellisesti sanottuna tuskin viihtyisinkään missään sellaisessa cossissa, jossa kankaan määrä häviää paljaan ihon määrälle ("Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista", ajattelevat tämän kirjoituksen lukijat nyt). Jokainen cossaaja tarvitsee rahtusen verran itsesensuuria ja sen puutteella voi olla kauhistuttavat seuraukset. En rupea linkkaamaan kuvia, mutta jokainen animuharrastaja on varmasti nähnyt netissä vähintään yhden kuvan jossa keikistelee cosplayeri, joka kuvittelee selvästi olevansa conin kuumin kissa mutta joka onnistuu herättämään katsojassa ainoastaan myötähäpeää.    

Isot rinnat minulle on sentään siunaantunut ja sen takia animunaisten cossaaminen ei ole osaltani ihan toivotonta. Oman kroppani kehitystä on kuitenkin kontrolloinut sellainen asia kuin realismi, ja niinpä sitä pyöreyttä on kertynyt muuallekin kuin ns. "sallittuihin" kohtiin. Reiteni ovat allergiset minihameille ja -shortseille vaikka haluaisinkin moisia pitää. Jalkojeni lihakset ovat vuosien varrella ja nyt jo unholaan jääneiden urheiluharrastusen avulla vahvistuneet ja keränneet sitten murrosiän myllerryksessä ympärilleen aikamoisen eristekerroksen. Sellaisilla pökkelöillä ei kanneta ylpeänä pikkuruisen pientä minihamosta -- asia jonka tajusin kunnolla vasta cossattuani minihameista hahmoa Desucon 2009:ssä. Hyrr. Sen jälkeen siirryinkin sitten cossimaan vähän peittävämmin pukeutuvia hahmoja, lähinnä miehiä. Säännön vahvistavan poikkeuksen tein kuitenkin Desuconissa 2011 (minihameet ja Desucon näköjään kuuluvat yhteen!) kun cossailin Uminekon Shannonia.
Siellähän ne vilkkuvat.
Shannon on hyvä esimerkki tissibeibestä jonka pystyn vetämään oksennusreaktiota aiheuttamatta. Kyseessä ei ole mikään suolatikku vaan oikeasti muodokas hahmo, ja pukukin on reisihalkiosta huolimatta melkoisen peittävä ja sen alle saa puettua vaikka minkälaisia kiinteytyssysteemejä (itse tosin käytin vain sukkahousuja mutta korsettikin oli käväissyt mielessä). Shannon on yksi niistä harvoista cosseistani joihin oikeasti olen tyytyväinen ja joissa näytän peräti hyvältä.

Ilmeisesti pystyn siis olemaan ihan uskottava animubeibe mikäli kyseessä on hahmo jolla on A) suht peittävät mutta silti muotoja imartelevat vaatteet ja B) ruumiinrakenne joka muistuttaa omaani. Ei mikään helppo yhdistelmä, mutta sellaisiakin onneksi löytyy. Tulevien cossien listaltani löytyvä Tsunade onkin yksi niistä. Saan ihan rauhassa olla pehmeä ja pyöreä kun kerran cossaan isotissistä hahmoa, joka on jo kauan sitten jättänyt teini-iän luisevat pohkeet ja pikkuruiset vyötäröt taakseen. 




Niin että ähä ähä vaan, media ja kaikkitietävät anonit. Jatkan hyvännäköisten animenaisten cossaamista siitä huolimatta että söin äsken kaksi palaa pannukakkua vaniljajäätelön kera.

5 kommenttia:

  1. "Uliuliuli luulen itseäni muita cossaajia rumemmaksi enkä siksi voi cossata haluamiani hahmoja" Jumankauta nainen, nyt loppuu tuollainen itsesäälissä rypeminen, hyvältähän tuo näytti ihan tuon yhdenkin kuvan perusteella.

    "Sen jälkeen siirryinkin sitten cossimaan vähän peittävämmin pukeutuvia hahmoja, lähinnä miehiä" Aaargghh, tämä on prkle yksi koko cosplay-skenen suurimpia ongelmia. Coneissa näkee todella hyvännäköisiä tyttöjä, jotka sitten kuitenkin cossaavat mieshahmoja vain sen vuoksi, etteivät omaa toimivaa itsetuntoa (ja sehän meitä miehiä harmittaa, koska kyllä teitä katselisi ihan naishahmoiksi pukeutuneina paljon pitempään ;)

    terv. ei-cossaava conikävijä, mies, kauniiden naisten ihailija

    VastaaPoista
  2. Tämän postauksen ideana ei ollut itsesäälissä rypeminen vaan realistinen pohdinta. Tosiasia kun ON se etten pysty vetämään uskottavasti niitä mallinvartaloisia kaunottaria joilla vilkkuu enemmän ihoa kuin itse kangasta. :__D Jokaisella on varmasti oma ongelmakohtansa ja minulla se on jalat, mikä sulkee nuo animunaisten suosimat minishortsit ja -hameet poies. Tarkoituksena onkin tulevaisuudessa cossata muodokkaita animekaunottaria joilla on vaatteet päällä, sillä sellaisia pystyn esittämään uskottavasti (toisin kuin jotain suolatikkukaunispoikia joita olen viime aikoina harrastanut).

    Oli kyllä ilo lukea kommenttisi. Naisia cossaavia naisia on conskenessä aivan liian vähän.

    VastaaPoista
  3. Asiaa tuutin täydeltä kyllä! :3 Samanmoisia ajatuksia omassakin päässä liikkuu aina silloin, kun asuja alan suunnitella.. Olen vartaloltani normaalikokoinen, joinain aikoina (jojotus hehe) hoikka, mutta silti sitä itse näkee peilissä aina vain sen pömppiksen.. Olen silti päättänyt, että minähän en mitään ukonköriläitä alistu cossaamaan, vaan kuljen naisena ja ylpeänä muodoistani!

    Pointtini olkoon siis se, että toki on hyvä, jos kokee, että on kyseisenlaisia rajoituksia ja osaa elää niiden kanssa. Mutta toisaalta, sinunkin tapauksessasi antaisin vain mennä ja cossaisin sitä mitä huvittaa; antaa ihmisten ulista. :3 Tärkeinähän on, että tuntee itse olonsa hyväksi asussaan (tämä tosin lienee sinun kirjoituksesi pointti.. ^^).

    VastaaPoista
  4. Ah, niin hienoa tekstiä ja hyviä pointteja! Ei ole helppoa olla normaalia kokoa cossimaailmassa kun valtaosa hahmoista on hottisnaisia.

    Pakko kyllä huutaa OBJECTION! ensimmäiseen kohtaan; pystyn hyvin kuvittelemaan sut cossaamassa Mamia! 8) Vaikka se näyttääkin tuollaiselta tikkunaiselta muiden tapaan, ovat muut tytöt selkeästi hoikempia ja pienempiä. Mami on mukavan lämmin, pyöreämuotoinen ja pehmeä. ♥ Ja mielikuvissa puku sopisi päällesi, joten jos innostusta löytyy, niin ainakin minä olen kannustamassa Mamin cossimiseen. 8D

    VastaaPoista
  5. ^O-objection? HOLD I-- Damn, olin liian hidas. >8I Äää, no. Mami on kyllä melko pehmeä ja muodokas (aivan ihana tuo kuvauksesi Mamista, btw) mutta Madoka-tytöt tuppaavat olemaan aika lyhyitä ja tyttömäisen näköisiä kaikki. Katsotaan siis... Olisi Mamia kyllä vallan muikea cossailla. Kiitos. <3

    VastaaPoista