tiistai 29. joulukuuta 2015

Uudenvuodenlupaus vuodelle 2016

Frostin pukuja ommellessa, tai oikeastaan niiden parissa tuskaillessa, kehitin itselleni sen ainokaisen uudenvuodenlupauksen jonka ajattelin ihan oikeasti pitää. Nimittäin ensi vuonna lupaan tehdä vähemmän pukuja, mutta panostaa niihin tehtyihin enemmän. Olen nimittäin huomannut, että useiden pukujen ollessa tekeillä yhtä aikaa tai heti peräkkäin, motivaatio tuppaa lopahtamaan vähän liiankin helposti ja puvunteko siirtyy vaihteelle nimeltä "nojaa, kunhan tulee valmiiksi". Tämä taas kostautuu pukujen huonompana laatuna ja tykyttää ikävästi takaraivossa huonoimmassa tapauksessa koko conin ajan.

Vuonna 2015 tein 11 uutta pukua, mikä on ihan valtaisa määrä. Tänä kuluneena vuonna olen kokeillut pukujen teossa uusia juttuja kuten worbla-armoreita, vaatteiden muotolaskoksia ja ihokarvojen liimaamista, mutta vuoden loppua kohden kehitykseni cossaajana on mielestäni lähtenyt jälleen vierimään alamäkeen. Olen ollut laiska ja mennyt siitä mistä aita on matalin sen sijaan, että olisin omistanut hankalalle puvunosalle tarpeeksi aikaa ja kokeillut uusia eri ratkaisutapoja ongelmaan. Traconissa käyttämäni Olivian rinkulat ovat ehkä rumin proppini koskaan, sillä aloitin niiden teon aivan liian myöhään ja jouduin viimeistelemään niitä vielä conmatkan lähtöaamunakin. Lisäksi nyt, kun olen ommellut yhtä aikaa sekä Schneewittcheniä että Edgeworthia Frostbitea varten, olen huomannut kyllästyväni äkkiä ja huokailevani "olisipa nämä jo valmiit jotta voisin aloittaa seuraavan". Tällainen meno on hieman huolestuttavaa eikä ollenkaan hyvää kehityksen kannalta. On ikävää tuntea kuinka motivaatio valuu sormien välistä kuin hiekka ja kasaantuu odottelemaan seuraavan puvun aloittamista silloin, kun keskeneräisiä cosseja olisi vielä tekeillä.

Oscarin isän neuvo minulle cosplayvuotta 2016 koskien.

En halua enää olla ihminen, joka cossinteossa vetelee mutkat suoriksi ja menee siitä mistä aita on matalin. Myönnetään, en etene tuolla vaihteella läheskään koko aikaa vaan tuo malli tulee käyttöön lähinnä tilanteissa joissa motivaatio on karannut Goalle valaistumaan ja puvut pitäisi saada äkkiä valmiiksi, mutta silti. Haluan panostaa jatkossa enemmän pukuihini ja varmistaa, että jokainen niistä saa tarpeeksi aikaa valmistuakseen kaikessa rauhassa jottei lopputulos ole "vähän sinnepäin". Jokainen puku ansaitsee tulla tehdyksi kunnolla!

tiistai 22. joulukuuta 2015

Kuopion miniminiconin gangstat

Kuopion mini-Chibicon tuntui tänä vuonna entistäkin pienemmältä. Tämä tapahtuma kuului selkeästi sarjaan "conit jotka eivät tunnu edes coneilta", sillä tapahtumapaikkana oli jälleen kerran kauppakeskus enkä suinkaan mennyt tapahtumaan ohjelman takia. Tänä vuonna tämä yksipäiväinen con sattui sunnuntaille, mikä selittänee ainakin osittain sen miksi itse kauppakeskuksen puolella meno oli suurimmaksi osaksi Kuollutta isolla K:lla. Toisaalta tällaiset piskuiset pikkutapahtumat ovat ihan virkistäviä, sillä niistä ei tarvitse juurikaan stressata, ja Chibiconiin oli kaiken lisäksi superhelppoa mennä sillä järjestettiinhän se kotikaupungissani. En siis valita, ja coniin mentiin muutenkin asenteella "noh tavataan nyt vähän kavereita, otetaan kuvia ja syödään".

Paricossit ovat tunnetusti parhautta, ja sellaista herkkua oli luvassa myös Chibiconissa. Koska rakastan DOGSia, ei ollut ihme että hurahdin vähän samantyyliseen GANGSTAan. Myöskään se, että lempihahmokseni valikoitui Worick, ei ollut mikään yllätys. Coniinmenoaamuna, ajaessani cossi päällä kohti conia, satuin ajamaan poliisin puhallutusratsiaan ja vähän kyllä nauratti kun selvisin puhtain paperein eikä poliisi pidättänyt prostituutiosta eikä yleisestä rauhanhäiritsemisestä. Cossi itsessään oli superhelppo sekä silmälappua lukuun ottamatta mukava päällä. En ommellut pukuun muuta kuin sen kirotun silmälapun, ja askartelutkin rajoittuivat peruukin stailaamiseen. Harmaita hiuksia tämä cossi onnistui silti tuottamaan, sillä jo lokakuussa eli toisin sanoen erittäin hyvissä ajoin tilaamani peruukki ei koskaan saapunut ja stressasin siitä valtavasti, mutta onneksi sain korvaavan peruukin about viikko ennen conia ja kerkesin stailaamaan sen kaikessa rauhassa. Ihana tukka vaikka itse sanonkin.

Kuvaajana toimi mae-rye!

Paricossiin kuului luonnollisesti myös se Worickin parempi puolisko (eikumitä) eli Nicolas, jota cossasi ihana Novadille. Oli niin hieno tunne nähdä toisen valmis cossi conipäivän alkaessa, paricossit ovat oikeasti parhautta. ;__; Rakkaista hahmoista seurasi tietysti hienoja (ja välillä myös vähän vähemmän hienoja kiitos allekirjoittaneen derppaavan perunanaaman) kuvia sekä erittäin huonoa läppää pitkin päivää. Silmävitsit on parhaita, ja Nico Nico nii. Ryhmäkuvista saamme kiittää mae-ryeta, prototyyppi-e:tä sekä cinnamonenia.


GANGSTAsta olisi kivaa saada joskus vähän laajempi ryhmä kasaan, mutta suapi nähdä miten käy. Worick on tällä hetkellä varsin hyvässä kunnossa vielä conin jälkeenkin, joten se lienee käyttövalmis koska tahansa tarvittaessa.

Seuraava con on Desucon Frostbite vajaan kuukauden päästä (apua), ja cossi(t) ei(vät) tunnetusti ole vieläkään valmiina. Vuoden 2016 Frostin osalta pukusuunnitelmani näyttävät pienten muutosten jälkeen tältä:


En päätynytkään cossaamaan Umarua niin kuin olin alun perin suunnitellut, vaan hahmoksi valikoituikin ihana Ebina-chan. Taidan olla superlaiska tai jotain, mutta kuten Worickin kohdalla, myös Ebinaan minun ei ole tarvinut ommella itse juuri mitään. Hame ja paita ovat valmiina Ib-cossista, sukat ja kengät taas Fersen-cossista. Peruukki on peräisin Mitsuru-cossista, mutta stailasin sen tietysti Ebinalle sopivaksi. Rusetin hurautin jo ompelukoneella kasaan, joten ainoa puuttuva osa on neidin hiuspompulat. Schneewittchen ja Edgeworth taas ovat paraikaa tekeillä ja molemmat erittäin kesken, yhh. Toivottavasti Schneewittchenin peruukki ei tee Worickeja ja jätä tulematta. Frostissa nähdään!

perjantai 30. lokakuuta 2015

Uusvanha ruotsalaiskreivi ja kissoja paijaava baarimikko eli Kosucon

Kosucon edusti samaa tyylilajia kuin männävuosien myös Jyväskylässä pidetyt Katsudoconit -- motivaatio sinne lähtemisestä ei kummunnut ohjelmasta vaan mahdollisuudesta shootata pukuja ja nähdä kavereita. Pikkucon muistutti oikeastaan enemmän nuorisotapahtumaa kuin "oikeaa" conia. Jos olisin lähtenyt Kosuun ypöyksin, päämääränäni nimenomaan conitus eikä mikään muu, olisin pettynyt, mutta näin kavereiden kanssa vietettynä hengaus- ja shoottausconina se oli oikein mainio.

Lauantaina Hakkis, Virvatuli ja minä leikimme aatelisia cossaamalla Rose of Versaillesista. Tämä ryhmäcossi oli yksi iso nostalgiapaukku, sillä cossasin Ferseniä ensimmäisen kerran jo vuonna 2010 ja tein nyt kyseisen puvun uudestaan. Vanhan cossin kengät sekä housut kelpasivat sellaisinaan näin viiden vuoden jälkeenkin, mutta muut osat olivat uutta tuotantoa -- tällä kertaa minulla oli myös peruukki. En nyt sitten tiedä, onko tässä cossissa nähtävissä mitään valtavan suurta kehitystä parempia valokuvia lukuunottamatta, mutta ainakin työn jälki on huomattavasti siistimpää kuin viisi vuotta sitten. 8'> 

Hans-Akselit vertailussa.
Sää oli onneksi suosiollinen, ja paikalliset kaverini osasivat valita sarjaan sopivat kuvauspaikat, kuten Harjun Portaat sekä yliopiston kasvitieteellisen puutarhan. Ihana syyssää, ihana ilman kirpeys ja ihanat lehdet. Yliopiston pihassa saimme kuvata täysin rauhassa, mutta portailla emme olleet yksin vaan saimme nauttia varsin lukuisista huvittuneista katseista. Eräs vanhempi rouva jäi hetkeksi jutustelemaan kanssamme ja halusi meistä kuvan, eräät teinitytöt pitivät porukkaamme söpöinä ja tahtoivat tietää "oletteko vapaa-aikanakin tuollaisia?", ja eräältä mieheltä pääsi varsin huvittava kommentti, nimittäin: "Epänormaalia... Tai ehkä tämä on ihan normaalia Jyväskylässä." Kuvista kiitos mae-ryelle sekä KuroiWingille!


Itse conpaikka ei oikein soveltunut RoV-cossien kuvaamiseen, mutta siellä tuli kyllä hengailtua muuten. En näemmä ikinä opi vaan tässäkin conissa oli aivan pakko tunkea cosplaydeittiin, ja tulin vahingossa hajottaneeksi muumiperheen pokaamalla Muumimamman deitin heterokierrokselta. Uuden siipan kanssa löytyi heti jotain yhteistä, sillä onhan Fersen ruotsalainen ja Mamma puolestaan suomenruotsalainen. Hej hej, köttbullar och potatismus för alla. Muumipappa ei tosin ollut Mamman uudesta romanssista kovin innoissaan, mutta onneksi hänellekin löytyi seuraa cosplaydeitin miesten kierrokselta.

Tavatkaa uusi kreivitär von Fersen.
Photoshoottailun ja deitin lisäksi lauantaipäivän ohjelmaan kuului cosplaykisojen seuraaminen, sillä Hakkis oli kisaamassa Antoinette-cossillaan, ja me muut tietysti kannustimme katsomosta. Illan kruunasi herkkuateria intialaisessa ravintolassa, josta conirannekkeella sai vielä mukavasti alennustakin. Voisin elää koko loppuikäni chicken kormalla ja naan-leivällä.

Lauantaipäivän osion loppuun on vielä pakko tunkea ehdottomasti yksi parhaimmista cossikuvista, joka minusta on koskaan otettu. Kutsun sitä nimellä "Krapula-aamu Versaillesin palatsissa." 

"Oli muuten tosi pahaa skumppaa."
Sunnuntaina pääsin toteuttamaan erään pienen suuren kissaherran fantasian cossaamalla sen husbandoa eli Death Paraden Decimiä. Oli siinä kisulla ihmettelemistä, kun omasta ihannemiehestä oli yhtäkkiä tullut melkein oikeasti 3D.

*höngintä intensifies*
Niin lauantaina kuin sunnuntainakin ryhmäilin samojen kavereiden kanssa, ja olin kummallakin kertaa ryhmän uusin jäsen sekä se, joka oli tehnyt cossinsa varta vasten conia varten. Sunnuntaina ensi kertaa kolmijäsenistä Death Parade -ryhmää kuvattiinkin sitten oikein conin virallisen valokuvaajan (Toni Nefflingin) kanssa.


Tuskailin ensin, että missä oikein saamme baarimaisia kuvia, mutta sitten kaverini olivatkin jo bonganneet Veturitalleilta biljardipöydän, jonka luokse asetuimme kuvaamaan, tai oikeastaan olemaan kuvattavina. Kuvista tuli ihan sairaan upeita ja sarjauskollisia!

Sunnuntaina emme viihtyneet conpaikalla kovinkaan kauaa, vaan siirryimme photoshoottaamaan läheisen ostarin lähes tyhjälle hissikäytävälle. Näistäkin kuvista saamme kiittää KuroiWingiä ja mae-ryeta.

Decim on halutessaan varsin lennokas kaveri.

Seuraavana conina on joko Desucon Frostbite, tai ilmeisesti joulukuussa Kuopiossa pidettävä Chibicon. En ole vielä varma, menenkö jälkimmäiseen, mutta katsellaan. Uusista puvuista työn alla minulla ovat tällä hetkellä Ib:n Mary sekä GANGSTA:n Worick, mutta myös Edgeworthin Dual Destinies -versio Frostia varten pitäisi aloittaa kohtapuolin. Näkyillään taas!

torstai 17. syyskuuta 2015

"On vähän kylmä" eli Tracon 2015

Koko Traconia edeltävän viikon Twitterissä manailtiin conviikonlopulle osuvaa sääennustetta ja pelättiin ukkosta ja maailmanlopun keliä. Onneksi ennustus oli vähän kuin vuoden 2010 cossini eli "vähän sinnepäin", ja ukkosen sijaan sään herra kuritti meitä vain viileydellä ja ajoittaisilla sadekuuroilla. Meidän cossaajien ei siis tarvinnut turvautua pelkkiin sisätilashootteihin, ja edellisvuodesta tutut ruokakojutkaan eivät joutuneet kärsimään asiakaskadosta. Hurraa! Tämänkin vuoden Tracon oli, Yotsuban sanoin, hyvää tavaraa, vaikka pieniä harmin aiheita (*köhköhJONOTköhköh*) tulikin luonnollisesti vastaan. Coniviikonlopulle ympättiin myös visiitti kissakahvila Purnauskikseen, mikä oli luonnollisesti parasta ikinä. Sekä lauantain että sunnuntain cosplaykisat jännittivät normaalia enemmän, sillä kummassakin niistä kisasi kavereitani, ja peukkuja tuli pidettyä pystyssä lähes rasitusvamman saavuttamiseksi asti. Kisat olivat muutenkin elämyksellisiä tapauksia, sillä etenkin sunnuntain esityskisa kohahdutti korkealla tasollaan ja sai haaveilemaan kisaamisesta. Oli hauskaa huomata, miten suomalaiset kisaajat ovat vihdoin alkaneet irrottautua kömpelöistä feikkitaisteluista ja pitkistä monologipatsasteluista, ja lähteneet tekemään aiempaa viihdyttävämpiä esityksiä. Omat suosikkini olivat Tehotytöt-esitys ja aivan huippu Love Letter -sketsi (paras peli ikinä!), sekä tietenkin se ihanin, itkettävin ja fanin sydäntä lämmittävin SnK-esitys. Vetistelin salin hämärässä kuin mikäkin pikkutyttö.

Sitten cosseihin, ensiksi Oliviaan. Olivia ei ole läheskään täydellinen puku -- kaukana siitä! Kaikista eniten inhoan neidin proppeja (siis noita kultaisia rinkuloita, jotka eivät ole aseet eivätkä soittimet), joita väsäsin kiireessä vielä coniinlähtöpäivän aamuna (onneksi en sentään Tampereella vaan kotona conia edeltävänä perjantaina). En ehtinyt kokeilemaan finnfoamia, vaikka olisin tahtonut, vaan jouduin turvautumaan pahviin ja ilmakuivuvaan fimoon, joka ei sitten ehtinyt kuivua läheskään tarpeeksi hyvin ja sai aikaan pelon siitä, milloin propit napsahtavat sievästi kahtia. Eivät, ihme kyllä, napsahtaneet, mutten silti tykkää niistä yhtään. Muutenkin cossi kesti päällä ja kasassa paremmin kuin olin ajatellut. Lämmin se ei kyllä missään nimessä ollut, ja kaulahuiville ja syystakille tuli tarvetta useampaankin otteeseen lauantain aikana. Kauhistelin hurjasti etukäteen sitä, miten pahasti paleltuisin ja minkäsorttisen conruton onnistuisin itseeni tartuttamaan tämän cossin myötä, mutta loppujen lopuksi vaatteiden vähäisyyden aiheuttama harmi oli huomattavasti pienempää kuin mitä olin pelännyt, ja hyvä niin! Ilkeitä kommenttejakaan en kuullut hämmennyksekseni yhtään, vaikka pelkäsin etukäteen ihmisten tulevan tökkimään mahaani ja hokevan "läski, läski". Ainoat mieleenpainuvat (ja kovasti minua huvittaneet) minulle ennestään tuntemattoman ihmisen kommentit tarjosi eräs pikkupoika, joka kuiski äidilleen ihmeissään miten "tolla on kultaa puvussa ja sen housuista näkyy jalat ja PEPPU!". Eräs Sorsapuistossa liikuskellut herrasmies taas ei sanonut minulle sanaakaan, mutta räpsi sen sijaan häpeilemättä kuvia tisseistäni ja pyllystäni kun luuli etten nähnyt.

Kyllä minä näin.

Tiedostan cossanneeni paljastavasti pukeutunutta hahmoa ja sitä, että moinen asukokonaisuus saattaa hyvinkin kerätä katseita. Pelkät katseet minua eivät häirinneet, eikä siinä olisi ollut mitään väärää, jos kyseinen miekkonen olisi tullut pyytämään minusta kuvaa. Salakuvaaminen sen sijaan ei ole ok, vaikkei minulle siitä mitään traumoja tai inhottavaa oloa jäänytkään.

Sitten kuvadumppia Oliviasta ja meidän huikeasta Fire Emblem: Awakening -ryhmästä (joka sai minulta ristimänimen "Chromin kullat"). Yksittäiskuvat napsi Hakkis, ryhmäkuvat taas Mikael Peltomaa.
 
"Siellä se äidin kulta harjottelee. 8)"
Mieheni!
Poikani!
Ystäveitä!
Totuus on yksinkertaisesti se, että ryhmämme on paras ja ihanin, ja toivon totisesti että kokoonnumme vielä jatkossakin, toivottavasti vielä aiempaa suuremmalla porukalla. Ja vinketivonketi, jos Nagan palvonta ja Chromin vahingossa naiminen ovat sinun juttusi, ryhmämme FB-sivu löytyy täältä.

Sunnuntai meni ihan hävyttömän nopeasti ja lähinnä photoshoottauksen merkeissä. Kuvasin itse kolmeen otteeseen kavereideni pukuja, ja iltapäivästä oli oman photoshoottini vuoro. Kuvista iso, iso kiitos Tapio Matikaiselle, rannekkeiden pois editoimisesta otan kunnian itse.

Tulkaa Traconiin, täällä on kivaa.

Kuten kuvista voi päätellä, sunnuntain cossini oli siis Cloé. Cloéta sain askarrella kesällä kaikessa rauhassa, joten sen kanssa ei tullut minkään valtakunnan kiire. Täysin tyytyväinen en silti siihenkään ollut, mutta no, sitä sattuu näin cossaajien keskuudessa. Tampere-talo ei ehkä ole vanha ranskalainen kartano, mutta kuvaaja onnistui siitä huolimatta valitsemaan aivan loistavia kuvauspaikkoja ja jopa löytämään minulle pianon ja flyygelin pimputeltaviksi. ;_; <3 En ole varma, tulenko käyttämään Cloéta enää, joten hyvien kuvien suuri määrä on erittäin positiivinen asia.

Se Traconista, seuraavaksi nokkani näyttää kohti Jyväskylää ja Kosuconia, jonne Hakkis, Virvatuli ja minä kaavailemme kahtakin ryhmäcossia. Toisena päivänä pelaillaan kuoleman kanssa (Death Parade) ja toisena itketään ruusupedillä (Rose of Versailles). RoV-suosikkihahmoni Fersen tulee siis kokemaan uuden tulemisen, ja pääsen arvioimaan miten taitoni ovat kehittyneet sitten vuoden 2010, jolloin cossasin kyseistä aatelismiestä ensimmäisen kerran. Death Parade -valintani Decim taas alkaa olla jo miltei valmis -- se on näitä valmisvaatecossien ihanuuksia. Vielä kun peruukki vain suvaitsisi saapua paikalle, hätähän tässä alkaa kohta tulla.

Tähän loppuun vielä pikainen katsaus uusista cosseista, jotka pyrin toteuttamaan lähiaikoina eli osapuilleen Kosucon-Yukicon-akselilla. Näkyilemisiin!


tiistai 25. elokuuta 2015

Coniorjan perilliset

Kaikki varmaan muistavat ei-niin-kauan sitten Anikiin laitetun ilmoituksen, jossa haetaan coniorjaa vastineeksi loppuunmyydyn Traconin rannekkeesta. Mitä coniorjan toimenkuvaan sitten kuuluu? Ostosten kanniskeleminen, kuljettajana toimiminen, jatkuvassa hälytystilassa oleminen ja kenties yaoista bondaaminen rannekkeen alkuperäisen omistajan kanssa. Kukaan paitsi ilmoituksen tekijä tuskin tietää, kuinka paljon halukkaita coniorjia on ilmoittautunut, joten emme vielä voi tietää, kuinka menestyksekkääksi tämä varsin omaperäinen idea osoittautuu. Huoleen ei kuitenkaan ole syytä, sillä tässä on teille pari uutta ehdotelmaa, jolla saada ylimääräisestä loppuunmyydyn conin rannekkeestanne mahdollisimman paljon hyötyä irti.

Miettikää jos Kaiji olisikin kertonut uhkapelien sijaan coniorjista.

Huom! Kirjoitus on laadittu puhtaasti huumorimielessä, joten erään vihertävän palkokasvin tuotoksia ei kannata ryhtyä tunkemaan sieraimesta sisään. :D

1) Conityty-yde

Oletko komeroitumisvaihetta lähestyvä nyymi, jolla on vaikeuksia puhua vastakkaiselle sukupuolelle? Ei hätää! Suihkussa käymistä ja omana itsenään olemista ei enää tarvita, kun saat houkuteltua seuraasi ihkaoikean naispuolisen ihmisen pelkällä conrannekkeen hinnalla. Vastineeksi loppuunmyytyyn coniin pääsemisestä tyty on velvoitettu kestämään noloja iskuyrityksiäsi nauttimaan ylivertaisesta seurastasi koko viikonlopun. Mikä tahansa 3D-possu ei kuitenkaan kelpaa sinulle, joten muista määritellä ulkonäkökriteerit tarkkaan hakuilmoitusta laatiessa. Pidä kuitenkin mielessä, että paijaaminen ei sisälly hintaan.

"O-olipa hassu eikä yhtään vaivaannuttava juttu, Nyymi."

2) Iltabileorja

Vipattaako tanssijalkasi, mutta porukkasi kaipaa jo lattiamajoituksen hellään huomaan? Tähän ongelmaan on tarjolla ratkaisu iltabileorjan muodossa. Iltabileorja seuraa sinua ikärajattomista iltabileistä ikärajallisiin, ja sieltä kenties jatkoille mikäli janosi on vielä sammuttamatta. Pelkät iltabileet eivät kuitenkaan paina paljoa vaakakupissa, kun toisella puolella vaakaa killuu himoittu conranneke, joten muista sikailla bailuissa niin paljon kuin suinkin vain ehdit. Iltabileorja on nimittäin velvoitettu raahaamaan juopuneen ruhosi bailupaikalta majoitukseen joko autolla tai pelkillä lihasvoimilla. Valitse siis hyväkuntoinen orja. Halutessasi voit velvoittaa iltabileorjan myös lievittämään dagen efter -oireitasi koko conisunnuntain; orja saa ravata lähimmässä marketissa ja jonottaa tuntikaupalla Sibeliustalon läheiseen pizzeriaan, mikäli krapulainen olosi vaatii vadelmanmakuista kivennäisvettä ja burgerpitsaa extraoreganolla.

Iltabileorjalla on parasta olla majuri Armstrongin voimat!
3) Itsetuntoautomaatti

Jokaisen itsestään epävarman cossaajan loisto-ostos on itsetuntoautomaatti. Conranneketta vastaan tämä tyyppi seuraa sinua ympäri conia ja tukee sinua cosplayhin liittyvinä epäuskon hetkinä. Pukusi kehumisen lisäksi itsetuntoautomaatti luonnollisesti haukkuu lyttyyn kaikki muut vastaantulevat cossaajat, jos heikko itsetuntosi sitä vaatii. Mikäs sen kätevämpi tapa paisuttaa omaa egoa!

Cossaaja: "Eih kato tuolla menee toinen Hestia-cossaaja. Se on niin paljon isotissisempi kuin minä."
Itsetuntoautomaatti: "Höpöhöpö, se on vaan ommellu rintsikoihinsa jumbotoppaukset."
Cossaaja: "Sillä on paljon parempi peruukkikin kuin mulla. Piiloudun vessaan ja poltan cossini kokossa."
Itsetuntoautomaatti: "Äläs nyt, sen peruukki taittuu ihan väärään sävyyn. Itse asiassa kun vähän siristää silmiä, se näyttää vähän violetilta. Ihan väärän värinen peruukki siis, voi elämä miten paska cossi sillä on."
Cossaaja: "Oon niin huono cossaaja tuohon verrattuna, lopetan tän harrastuksen heti kun pääsen kotiin."
Itsetuntoautomaatti: "Kato nyt vähän lähemmin sen pukua, ei oo varmasti silitetty tänä aamuna. Varmaan jotain halpissatiinia. Ja helmassakin näkyy tikkaukset, hyi että."

"Siis toi sun puku on NIIIIIN hyvä *höngintää*"
4) Sairaan nopee ja värikäs

Myyntipöytäsali aukeaa klo 11, mutta argh! Samaan aikaan pidetään luento, jolle haluat ehdottomasti ehtiä. Koska jälkeenpäin netistä katsominen ei ole sinun juttusi, toivoisit voivasi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa, jotteivät myyntipöytäsalin harvinaisimmat herkut katoaisi parempiin suihin (tai oikeastaan olkalaukkuihin) sillä välin, kun istut kuuntelemassa syväluontaavaa analyysia Freen uimapoikien symboliikasta. Onneksi olet ollut kaukonäköinen ja ostanut conrannekkeen hinnalla palvelut tyypiltä, jonka nimi on Sairaan nopee ja värikäs. Tämä tyyppi säntää sijastasi myyntipöytäsaliin sen aukeamishetkellä, ja toimittaa sinulle haluamasi tavarat. Olethan nimittäin ollut fiksu ja selostanut etukäteen hyvin tarkkaan, mitä haluat myyntipöydiltä. Voit siis huoletta istua lempiluennollasi, kun Sairaan nopee ja värikäs kilpailee muiden innokkaiden ostajien kanssa IzayaxShizuo-doujinsheista, Touhou-mukeista tai valitettavan harvinaisista Love Live! -oheistuotteista -- mistä ikinä sinä nyt satutkaan pitämään. Voit myös velvoittaa Sairaan nopeen ja värikkään ahtautumaan puolestasi tupaten täynnä olevalle mangakirppikselle löytöjä tekemään. Toisin kuin coniorja, Sairaan nopee ja värikäs ei ole velvoitettu raahaamaan ostoksiasi pitkin conipäivää, vaan hän joko toimittaa ne suoraan sinulle tai narikkaan ja häipyy sitten conkansan joukkoon iloitsemaan rannekkeestaan.

Näin hän reagoi vietyään toiveostoksesi jonkun nenän edestä.

Traconin kohdalla tilaisuutenne lienevät jo menneet, mutta suosittelen pitämään nämä ideat mielessä, jos joskus haluatte hyötyä mahdollisimman paljon ylimääräisistä conrannekkeistanne. Traconissa nähdään, oi kaikki coniorjat ja -isännät!