Achtung, baby! Eli tötterötukan ihmeelliset (?) seikkailut Chibiconissa

Chibicon oli oikein mukava. Muksakka. Nukuttua ei tosin tullut ja olo on kieltämättä sen mukainen. Päähän koskee, pyörryttää ja nälättää eli perus coninjälkeinen olotila. Antakaa siis anteeksi omituisuudet, ne johtuvat vain unen ja kunnollisen ravinnon puutteesta.

Joooo. Lauantai-aamuna oli herätys viideltä ja Kuopioon lähdettiin neljän ihmisen voimin. Matka meni osaltani varsin huonovointisissa merkeissä kiitos tiukkien housujen ja painavien ketjujen jotka yrittivät selvästi murskata mahani. Hyyyyyyvin pitkältä tuntuneen ajan jälkeen saavuimme vihdoin itse conpaikalle ja pyrähdimme suoraan avajaisiin/cosplaykisaan. Viime Chibiconin kisaan verrattuna taso oli korkeampi, mutta ei kyllä läheskään niin hyvä kuin ensimmäisessä Chibissä. Minua itseäni ei kamalasti miellyttänyt se, että lähes puolet kisaajista cossasi Naruto-hahmoja, etenkin kun yksi kisaajista heitti kesken kaiken Akatsuki-kaapunsa pois ja hyppi ernuvaatteissa lopun esityksen ajan. Esitysten taso oli kyllä hyvä sekä Narutoilla että muilla.

Tämän jälkeen tuli testattua conin kuvauspiste, ja sitten oli vuorossa Terveellinen Ruokailu a'la Subway ja Subwayn kevytmajoneesi. Kun patongit oli lopulta puputettu, palasimme takaisin conpaikalle katsomaan eeppisen fanfictionteatterin, joka aiheutti päivän ehkä parhaat naurut. Sitten olikin vuorossa pientä photoshootintynkää med Holly ja tamuki. Uutta järkkäriä tuli käytettyä ahkerasti.

Raitanaamainen kaunispoika...

...prinssi...

...ja sit joku tommonen störpäke.

Tähän väliin voisin varmaan lausua muutaman sanan cossistani. Itse olen siis ihan tyytyväinen tähän pukuun vaikka housut eivät olleetkaan nahkaa ja takki ei koskaan suostunut olemaan hyvin. Peruukki talttui useiden yritysten jälkeen Pirkan yleisliimalla ja kesti muodossaan lähes koko conin ajan. Kengät eivät olleet maiharit koska sellaisiin ei ollut varaa joten päädyin tuollaisiin mustiin perusmötiköihin. Kaulakoru oli ensimmäinen kosketukseni softiksen ja gesson kanssa hääräämiseen ja onnistui ihan hyvin vaikka itse sanonkin. Ketjut taas painoivat luvattoman paljon ja jäin niistä parikin kertaa kiinni tuoliin.


Näissä vermeissä tuli sitten osallistuttua myös cosplaydeittiin.

Iso-otsaista herra oikeaa etsimässä.

Omalta osaltani deitti meni näin kauniisti sanottuna ei-niin hyvin. Unohdin kaikki lennokkaat replani joita olin kerrannut juuri ennen deittiä, en muistanut soittaa ilmakitaraa ja kaiken kukkuraksi isoin sormuksistani lensi komeasti lavan poikki kun osoitin juontajille valitsemani sydänkäpysen. 

Ilmeeni kun sitä oikeaa ei meinannut löytyä.

 Sinällään harmi sillä olin odottanut tätä deittiä ja yrittänyt panostaa omaan osaani. En sitten tiedä minkä ihmeen takia jäädyin ja lakkasin ajattelemasta kunnolla. Durrhurrhurr. No jaa, ainakin kierrokselta lähti siippa mukaan ja hääkuvakin käytiin ottamassa kuvauspisteellä. Sitä odotellessa.

Äfäffaitto taas sai tällä kertaa väistyä kavereiden kanssa vietetyn juttutuokion vuoksi. Kun kansaa alkoi vaeltaa ulos salista, oli aika hipsiä odottamaan cosplaykilpailun tuloksia. YO:n ja claircorruptionin puolesta tuli jännitettyä melko lailla mutta onneksi se ei ollut turhaa. Kisan ykköspalkinto meni aivan oikeaan osoitteeseen eikä riemulla ollut rajaa. Kisan parhaat puvut ehdottomasti -- tosin en tiedä onko mielipiteelläni varsinaista painoarvoa kun kyseessä ovat kuitenkin kaverini. YO:n ja clairen voiton ansiosta minua puraisi pieni kunnianhimokärpänen. Kieltämättä olisi älyttömän siistiä seisoa itsekin joskus lavalla pystiä tahi kunniakirjaa kädessä puristaen. Mask*deMasquen väsääminen tuntuu tällä hetkellä houkuttelevammalta kuin pitkiin aikoihin.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin päätän tämän postauksen. Psykologian kirja (lue: sänky) odottaa.

Paha sotaherra vs. peruukki

Tai oikeastaan peruukit. Olen seisoskellut viimeiset puolitoista tuntia siinä pikkuruisessa kopperossa jota perheeni vessaksi nimittää, hönkinyt hiuslakkaa ja yrittänyt saada Haritin ja Klavierin peruukkeja toivottuun muotoon. Peruukkien stailaaminen ei kuulu vahvimpiin puoliini, mutta kokemusta tästä ainakin saa. Tarkoituksena oli siis kihartaa Haritin haivenia ja störpöttää ja liisteröidä Klavier-peruukki lähdekuvan mukaiseksi tötteröksi. Tästä urakasta on luvassa varsin hemaisevia teinikuvia med kiiltävä naama ja derp-ilmeet. Duckface vain puuttuu.

Haritin kimppuun kävin papiljottien ja hiustenkuivaajan kanssa. Pitkästyttävää puuhaahan se kihara kerrallaan eteneminen oli, mutta kyllä niitä kiharoita sitten alkoi ilmestyä kun vain jaksoin yrittää. En tosin saanut aikaiseksi mitään täydellisiä korkkiruuvikiharoita vaan sinne tänne sojottavia säkkäröitä.

Eivät näytä kuvassa yhtään niin kiharoilta kuin luonnossa.

Tulos ei ollut siis niin siisti kuin olin toivonut, mutta toisaalta tässä on vielä aikaa jäljellä. Onneksi tuo huppu antaa anteeksi paljon. 

Klavier-peruukki taas... No, en arvellutkaan pääseväni helpolla. Tuollainen tötterö vaatii onnistuakseen muutakin kuin reipasta urheilumieltä. 

Tältä tötsä näyttää kun siitä pitää kiinni...

...ja tältä kun siitä päästää irti. :c

Fffffuuu. Aseena olen käyttänyt sekä superpitävää (HAH) hiuslakkaa että jotain äidin karamellintuoksuista muotoilugeeliä, joka toimii hyvin ainakin oikeisiin hiuksiin. Peruukkiin ne eivät tunnu purevan yhtä tehokkaasti, mutta ihmekös tuo. Täytyy kai tunkea hiuslakkasatsi toisensa perään kunnes störpäke pysyy muodossaan ilman tukea. Hiuslakan hajua inhoavana en odota kyseistä operaatiota kovin innoissani. Peruukin leikkeleminen Tuksu-mitoista Klavierin letin pituiseksi oli myös aika traumaattinen operaatio. Peruukki oli koskemattomana niin sievä ja pitkä, kun taas nyt...

Tuon verran haivenia piti saksia pois, YHYY.

Fiilikseni tämänpäiväisen operaation jälkeen:

Materiaaleja metsästämässä

Desucon Frostbite on vielä kaukana tulevaisuudessa, mutta olen (tavalliseen tapaani) jo nyt liikkeellä cossien suhteen. Tällä hetkellä työn alla ovat Frostbite-pukuni eli Klavier ja Hariti.

Klavierista on valmiina kauluspaita, muokkaamaton peruukki, kengät ja keskeneräinen takki. Haritista taas on koossa peruukki sekä vauvaproppi (...mikä sana). Seuraavaksi pitäisi tehdä Haritin viitta sekä Klavierin pöksyt. Ennen kuin voin ostaa kankaita, on mietittävä muutamaa seikkaa. Ensinnäkin on se että mistä materiaaleista nuo puvunosat koostuvat. Klavierin mustat housut ovat todennäköisesti nahkaa, sillä kyseessähän on rokkitähti ja jokainen tietää että rokkitähdet ja nahka kuuluvat yhteen. Unf. Haritin viitan kangas taas vaikuttaa ohuelta ja pehmeästi laskeutuvalta, luultavasti viskoosilta tai silkiltä. Kuten kuvasta näkyy niin siinä on myös kiiltoa. Väri on hieman arvoituksellinen, en oikein osaa päättää onko se vaaleanvioletti vai vaaleanpunainen. Ehkä jokin siltä väliltä olisi paras vaihtoehto. Tällaisia yhdistelmiä siis tarvitsisin.

..Hahaha, arvatkaapa kaksi kertaa löytyykö sellaisia tällaisen pikkukaupungin Eurokankaasta. Käytyäni siellä tänään huomasin ettei oikeanlaisia kankaita löytynyt mistään. Mustan tekonahan puuttuminen antoi taas uuden tekosyyn lykätä housujen ompelemista. Tekonahka nimittäin on sairaan kallista (paikallisessa Eurokankaassa hinta taisi olla 26 euroa metri), minkä ansiosta olen epätoivoisesti kyyläillyt kaupungin kirpputoreja siinä toivossa että löytäisin valmiit, juuri oikean kokoiset nahkahousut. Ei todennäköisesti tule onnistumaan ihan heti. Näin ollen minulla on ongelma. Haluanko oikeasti törsätä abouttiarallaa 40 euroa pöksyihin jotka eivät edes aivan välttämättä ole nahkahousut? Todennäköisesti ne kyllä ovat sitä, mutta asiasta ei voi mennä täysin takuuseen koska Ace Attorneyssa puhuvat päät eikä housut. Köh. Tällä hetkellä houkuttelevin vaihtoehto näyttää sellaiselta että kaivan kaapista tavalliset mustat housut, käytän niitä ja säästän pitkän pennin. 

...

Kuulen jo korvissani perfektionistipukuilijoiden epäuskoiset äännähdykset. "Mitäh, tämä tyyppi ei piittaa materiaaleista tai realistisuudesta ollenkaan! Ei tuolla menolla voi ikinä tehdä hyvää cossipukua." Kiitos tästä, tiedän kyllä että oikeat materiaalit ovat pukuilun a ja o. Halpissatiinista ei saa uskottavaa sotilasunivormua eikä peruspuuvillasta kunnollista Organisation XIII-kaapua. Tässä tilanteessa raja on kuitenkin häilyvämpi. Lähdekuvan mukaan Klavierilla on mustat housut joissa on aavistuksen verran kiiltoa. Siinä kaikki. Housut näyttävät mustilta eikä niiden materiaalista voi päätellä oikein mitään. Tietenkin kun otetaan huomioon hahmon rokkitähtitausta, nahka voisi olla hyvä vaihtoehto. Mutta hei, tyypin kauluspaidassakin on havaittavissa hienoista kiiltoa ja se tuskin on valmistettu nahasta. Alan yhä enemmän ja enemmän kallistua arkihousujeni kannalle. En ole niin perfektionisti että tuhlaisin 30-40 euroa housuihin jotka saattavat olla nahkaa tai sitten ei. Sitä paitsi kiinnostaakko ketään oikeasti onko jalassani nahkapöksyt vaiko ei? Eikö kokonaisvaikutelman pitäisi olla yksittäistä materiaalivalintaa tärkeämpi? En sentään ole aikeissa tehdä Klavierille housuja vakosametista tai morsiussatiinista.

Jouduin valinnan eteen myös Haritin viittakangasta metsästäessäni. Kotikaupunkini Eurokankaan parhaimmat vaihtoehdot olivat liian tumma mutta kauniisti laskeutuva ja materiaaliltaan hyvin sopiva viskoosi sekä oikeanvärinen mutta liian jämäkkä morsiussatiini. Minun, cosplayerin, pitäisi siis päättää onko puvussa tärkeämpää materiaali vaiko oikea väri. Oma suosikkini noista kahdesta oli viskoosi; se laskeutui nätisti ja tuntui siltä kuin olin ajatellutkin. Haritin viitan kuuluu laskeutua pehmeästi, kauniisti ja naisellisesti. Se ei saa olla jäykkä tahi raskas. Viskoosi oli tähän tehtävään täydellinen, mutta värin puolesta se reputti kokeen.

Tämmöinen se suurinpiirtein oli.

Satiini taas oli värinsä puolesta täydellinen mutta oli muuten liian kiiltävää ja jämähtänyttä. Ellen löydä lähikaupunkien Eurokankaista parempia vaihtoehtoja, on minun otettava jompikumpi näistä.

Huoh. Miksi pukujen tekemiseen liittyy aina näin paljon valintoja?

Se tunne kun löydät kirpparilta euron takin joka sopisi täydellisesti cossiisi...

...johon kuitenkin olet jo ostanut kolmellakymmenellä eurolla takkikankaat.

Tällainen onnettomuus kohtasi minua kun väijyin kierrätysmyymälässä mustaa kauluspaitaa Klavier-cossia varten. Siirryin vaatetangolta vaatetangolle ja päädyin lopulta naisten takkien kohdalle. Sydämeni jätti lyönnin väliin kun kesken tangon tarjonnan tutkimisen silmiini sattui lähes täydellinen kopio Klavierin takista joka maksoi vain euron ja oli vieläpä minun kokoani. Ehdin olla riemuissani noin puoli sekuntia, mutta silloin muistin että joo, kotonahan odottaa kolmekymppiä maksanut kasa purppuranväristä takkikangasta. 30 euroo, sillähän sais jo kokolihapihvin!

Lähdin kotiin synkin mielin. Kuitenkin samaan aikaan päähäni pälkähti ajatus, joka oli vieraillut siellä muutaman kerran aikaisemminkin. Onko cossaaja joka käyttää valmisvaatteita pukunsa osina huonompi kuin cossaaja joka tekee pukunsa lähes alusta asti itse? Jos en olisi ehtinyt jo aikoja sitten ostaa niitä kalliita kankaita olisin varmasti hamstrannut tuon takin itselleni ja hyppinyt riemusta kun onnistuin säästämään rahaa. Olisinko silloin tehnyt väärin? Olisiko kokeneemmilla ja "paremmilla" pukuilijoilla ollut silloin oikeus dissata minua ja cossiani? Täytyykö cosplaypuvun tosiaan olla alusta asti itse tehty?

Henk. koht. mielipiteeni on se, että valmisvaatteiden käyttö cossissa on enemmän kuin jees. Siinä säästyy aikaa, vaivaa ja rahaa. Kaikkia cosseja ei edes ole mahdollista tehdä kokonaan itse. Kuinka moni cosplayer muka tekee itse esim. kenkänsä tai vyönsä? Jos löydän muutamalla eurolla cossiini sopivan takin, ostan sen ilomielin sen sijaan että käyttäisin monta kymppiä lankoihin ja kankaisiin ja istuisin tuntien ajan kaavoittamassa ja ompelemassa. Olen tosin sitä mieltä että itse tehty cossi on aina vähäsen "arvokkaampi" kuin valmisvaatteista koottu, mutta muutama ostettu osa ei haittaa. Esim. kauluspaidat ovat hyvä esimerkki tästä. Monessa cossissa kyseinen vaate on takin, liivin tms. alla eikä siitä näy kuin kaulus ja vähän hihoja. Tällaisessa tapauksessa on mielestäni paljon järkevämpää ostaa kirpparilta muutaman euron maksava paita kuin ruveta tuhlaamaan aikaa ja rahaa kankaisiin. Raha on kuitenkin cossaajalle ikuinen ongelma ja jos jossain voi säästää niin siinä on säästettävä, tycker jag.  

Tietysti kun vertaa itsetehtyä pukua ja cossia jossa on ostovaatteita niin itsetehdyn pukemisesta tulee tietenkin parempi fiilis. Sitä on jaksanut kykkiä kaavoittamassa, tapella alalankojen kanssa ja silittää lopulta koko höskän. Ainakin minulla tulee ostovaatecosseja käyttäessä sellainen olo että en ole sillä hetkellä "tr00" cossaaja. Pelkään että elitistit kokeneemmat cossaajat haistavat kirpparivaatteen puolen kilometrin päähän, nyrpistävät nenäänsä ja alentavat minut samalle tasolle lakanakangas-hetalistien ja satiini-Sailoreiden kanssa. Usein ostovaatteita käyttävistä tunnutaan ajattelevan että he eivät viitsi tai osaa ommella itse mutta "kehtaavat" silti cossata. Monen mielipide on se, että cosplayssa on kyse nimenomaan siitä että puku tehdään alusta alkaen itse. Oikotietä pitkin maaliin yrittäviä ei katsota hyvällä. Itse taas en murhaa katseellani niitä jotka käyttävät ostovaatteita sillä kuulunhan itsekin joskus heihin. Eri asia ovat sitten ne jotka ostavat koko puvun valmiina eivätkä välttämättä edes kerro siitä...