Desu-cossien viime hetken välikuulumiset

Huh! Kaksi päivää enää coniin ja silleen. Tuntuu aivan uskomattomalta, että Desucon, THE DESUCON, on aivan nurkan takana. Kohta se on taas ohi. Yritän epätoivoisesti päästä kiinni conifiilikseen ennen kuin on liian myöhäistä, sillä useimmiten conista jää puuttumaan jotakin jos paikan päällä fiilis on mallia "ai tää on ihan oikeesti nyt hmmm mitähän sitä tekis". On minulla kyllä mietittynä ohjelmat, joihin haluaisin ehtiä, sekä photoshoot-aikoja varattuna. Huomenna suunnitelmissa on fiiliksen etsimistä vanhojen conkuvien selailun, Dramaconin lukemisen ja pakkaamisen muodossa.

Nyt muutama sananen Desu-cosseistani. Ensinnäkin tapaus Elizabeth eli tuttavallisemmin Lissu, jota aion käyttää Desussa perjantaina ja sunnuntaina.

Neitihän on siis sellaisesta tuoreesta shounen-sarjasta kuin Nanatsu no taizai/Seven deadly sins, ja toivon tapaavani paikan päällä muita sarjan hahmoja pukuilevia conittajia. Elizabeth on aika perus päähenkilölikka, mutta kuitenkin hyvin herttainen ja samastun hänen luonteeseensa aika tavalla. Designkin on ihan söpö kunhan siihen ehtii tottua. Katsoin Elizabethin tarjoilija-asua ensin oudoksuen mutta tädää, mitä päädyinkään lopulta ompelemaan? Näin on käynyt ennenkin.

Röyhelöitä, röyhelöitä kaikkialla!

Sävyongelmia peruukkien kanssa.

Lissu on kaularöyhelöitä vaille valmis. Kokonaisuutena puku oli äärimmäisen helppo, ja toimikin lähes terapiana Virionin väkertämisen jälkeen. Olen viimein oppinut tekemään kunnollisia hameita! Oikeansävyisen peruukin löytäminen tosin tuotti rutkasti päänvaivaa, sillä kumpikaan tilaamistani peruukeista ei näyttänyt samalta kuin myyjän kuvassa. Päädyin lopulta Lissu-tukkaan A eli vihertävään karvakasaan, jonka talkkasin astetta vaaleammaksi. Elizabethin hiusten oikea väri on minulle suuri mysteeri, se kun näyttää mielestäni sekoitukselta hyvin vaaleaa harmaata sekä mintunvihreää.

Sitten. Sitten on muuan projekti nimeltä Virion.

Tunnelmat vuosi sitten ja nyt.

En voi uskoa, että Virion on aivan oikeasti muutamaa pensselinvetoa vaille valmis. Tuntuu kuin tämä puku olisi ollut minulla tekeillä ikuisuuden, vaikka aikaa on oikeasti kulunut "vasta" reilu vuosi. Minulle se on ehdottomasti pisin aika, jona puku on ollut minulla työn alla. Toki tuolle aikavälille mahtuu paljon taukoja kyseisen cossin teosta sekä myös epäonnistumisia. Vuosi sitten tunnelmat olivat aika epätoivoiset, sillä jousi oli napsahtanut keskeltä kahtia, sopivia kenkiä ei löytynyt mistään, peruukin muokkaus takkuili sekä kovalla vaivalla väsäämäni paita lensi roskiin liian lyhyiksi leikattujen hihojen vuoksi. Tuntuu epätodelliselta tajuta, että kaikki nuo epäonnistumiset ovat nyt takanapäin ja puku on kaikesta huolimatta valmistunut. 

Armoriosasto + jousi

Virion on ehdottomasti tähän mennessä haastavin ja luultavasti myös kallein tekemäni puku. Tämän reilun vuoden aikana olen joutunut opettelemaan muun muassa armoreiden tekoa, worblan käyttöä, kaavoittamista, retkipatjan kanssa askartelemista sekä eri maalityyppien sekoittamista. Täydellinen tämä cossi ei ole, ei sinne päinkään, mutta olen oppinut paljon. Toivon mukaan saan puvun ehjänä ylleni ja toivottavasti se ei myöskään hajoa kesken conin.

Näillä eväillä siis mennään ja Lahdessa tavataan! Hoen samaa vielä tässäkin blogipostauksessa, mutta tulkaa ihmeessä juttelemaan jos suinkin siltä tuntuu, se lämmittää aina mieltäni kovin paljon ;_; <3 Etenkin Fire Emblem: Awakeningista olisi oikein muikeaa jutskailla muiden fanien kanssa.

Pääsiäinen titaanintappajien tapaan

Vuoden 2014 pääsiäinen erosi melko lailla tähänastisista pääsiäisistäni, sillä pelkän suklaansyönnin ja sohvalla röhnöttämisen sijaan ensimmäinen ja toinen pääsiäispäivä kuluivat Shingeki no kyojin -photoshootin merkeissä. Hyppäsin luultavasti vähän myöhässä "jääkärivaunun" kyytiin sillä katsoin animen ensimmäistä kertaa viime syksynä ja luin mangankin kiinni vasta tänä keväänä muutama kuukausi sitten. Tosin minkäs sille mahtaa milloin inspiraatio iskee ja uusi sarja löytää tiensä sydämeen. Vaikka olin harkinnutkin Shingekistä cossaamista jo animen katsomisen aikana, cossin aloittaminen venyi ja venyi muun muassa seuraavien syiden vuoksi. Ensinnäkin ajattelin puvun olevan "liian vaikea/työläs" ja sopivan vartalotyypilleni huonosti, minkä lisäksi pelkäsin kovasti pilaavani lempihahmoni eli Erwinin jos cossaisin häntä kera rehevien muotojeni ja erehdyttävästi perunaa muistuttavan naamani. Lopulta kävi niin kuin aina eli hahmorakkaus ajoi kaiken muun ylitse katujyrällä, ja niinpä ryhdyin ripeästi keräämään kasaan materiaaleja Erwiniin. Prosessia vauhditti toki myös se, että ibi ehdotti Frostissa että cossaisimme Erwiniä ja Leviä yhdessä. Tämä ehdotus saikin aikaan idean photoshootista, ja eipä aikaakaan kun sellaisen pitämisestä sovittiin. Pääsiäinen oli ehkä vähän hassu ajankohta, mutta koska monen eri ihmisen aikataulujen sovittaminen yhteen ei jättänyt meille muita vaihtoehtoja tässä päivämäärässä pysyttiin (ja hyvä että pysyttiin.)

Arviolta noin puolet puvun remmeistä.

Jalkaremmien evoluutio.

Lähes koko hökötys.

Nyt kun cossinteko-operaatio on takanapäin, en voi muuta kuin nostaa hattua kaikille Shingeki-cossaajille jotka ovat askarrelleet pukuun kuuluvat remmit. Kyseinen urakka oli ehkä yksi cosplay-urani uuvuttavimmista -- eihän remmien väsääminen sinänsä vaikeaa ollut, mutta kaikki se nuppineulaaminen ja kääntäminen ja mallintaminen olivat yhteenlaskettuina hyvin voimiavievä kombinaatio. Kämpillä puurtaessani minulla ei ollut apuna ketään joka olisi auttanut minua pujottamaan remmit juuri oikeasta kohdasta joten jouduin purkamaan ja nuppineulaamaan uudelleen suorastaan luvattoman monta kertaa ennen kuin kaikki oli nätisti kohdillaan. Jalkaremmit olivat ylävartaloremmejä helpommat kiinnittää mutta niihin upposi enemmän töitä, ja vastaavasti ylävartalon ja etenkin selän remmit oli supervaikeaa kiinnittää yksin mutta niitä ei ollutkaan onneksi yhtä montaa. Takinteosta minulla ei ole valitettavasti WIP-kuvia sillä hurautin sen kasaan sellaisella raivolla ettei kuvien ottamiseen jäänyt aikaa. Saappaat on tilattu Kiinasta ja kauluspaita on pulu olalla -Makoton paita. Aion tehdä myös Survey Corpsin viitan sitten kun minulla on aikaa -- shootissa "jouduin" lainaamaan kaverin viittaa sillä en olisi millään ehtinyt tekemään omaa koska muu puku oli shootin lähestyessä vielä niin kriittisessä vaiheessa.

Ihmiskunnan toivoina Eren/Hakkis, Mikasa/eksynyt-virvatuli, Armin/KuroiWing, Levi/ibi ja Erwin/minä. Kuvista kiitos avialalle, ibille ja Juholle. Editoinnista vastasin minä.

Ja sitten vähän yksilökuvia. Erwiniä cossatessa hahmorakkaus oli taas huipussaan ja yritin parhaani näyttääkseni mahdollisimman pitkältä, miehekkäältä ja älykkäältä. Onnistumisesta en tiedä mutta kyllä näistä kuvista tuli siitä huolimatta varsin muksakoita.

Oma henk. koht. suosikkini.

Halusin ehdottomasti ottaa kuvia "kädettömänä" ja sainkin oikean käden piilotettua tunkemalla sen visusti selän taakse ja vaatteiden sisään. Se ei onneksi näyttänyt kuvissa ollenkaan niin pahalta kuin mitä olin etukäteen pelännyt. Alimmainen kuva on tähänastinen suosikkini siinä taustalla olevan tarinan vuoksi: kuvassa olevien käsien on tarkoitus kuulua edesmenneille sotilaille jotka ovat menehtyneet Erwinin komennuksessa. En tiedä mistä kyseinen tarinanpoikanen pälkähti päähäni mutta kuva oli kirkkaana mielessäni jo jonkun aikaa ennen itse shoottia. Valmiista otoksesta tuli juuri sellainen kuin olin toivonutkin, ja oli hienoa että kaverit suostuivat "lainaamaan" käsiään kuvan ottamista varten.

Aion käyttää Erwiniä niin Mimiconissa, Desuconissa kuin Animeconissakin mutta sitä ennen voisin korjailla muutamia pikkujuttuja kuten tehdä uuden lannevaatteen, laittaa peruukkiin lisää lakkaa ja meikata kulmakarvoista entistäkin tuuheammat. Työtä siis riittää, etenkin kun tässä pitäisi pikkuhiljaa aloitella myös tulevan kesän muita pukuja. Mimiconiin ei onneksi tarvitse askarrella mitään uutta, ja con tulee toivottavasti olemaan muutenkin varsin stressitön.

Desuconissa asiat tulevat olemaan toisin. Perjantain puku on vielä hakusessa, Erwinin olen buukannut sunnuntaille ja lauantaina cossailen alla olevaa herraa eli Fire Emblem: Awakeningin Virionia jos suinkin vain saan puvun ajoissa valmiiksi.

Pähee jousipyssy ja päheet röyhelöt.

Kesä lähestyy mutta coneihin en ole suunnitellut vielä yhtäkään tyttöcossia. Mitä on taas tapahtunut? No, vaihtoehtoja kyllä on, pitäisi vain valita Se Oikea. Eivätköhän ne suunnitelmat ala muotoutua vähän lähempänä kesän tapahtumia.

Frostin tuo, Frostin tuo...

Desucon Frostbite on neljän päivän päästä ja neljästä puvusta minulla on valmiina kaksi.

Pahoittelen tätä parin kuukauden hiljaisuutta. Yliopisto-opiskelu ja cosplayharrastus eivät ole kovin maukas yhdistelmä, etenkään silloin kun pitäisi valita puurtaako conia edeltävän viikon A) keskeneräisiä cosseja vai B) 10-sivuisen esseen, kahden ruotsin kurssin ennakkotehtävän, tenttiinluvun + tenttimisen sekä seuraavan periodin kurssikirjojen hommaamisen parissa. (Oikea vastaus on C eli molemmat. Uni, lepo ja liikunta ovat yliarvostettuja.) Pukuja minulla on Frostiin tosiaan tulossa neljä, joskin vain kaksi niistä on uutta. 

Postasin tämän ensin Tumblriin, siksi "from"it. orz

Luna on Frosti-cosseistani suuritöisin ja "näyttävin". Aloitin puvun jo marraskuussa mutta Jostain Kumman Syystä™ sain puvun valmiiksi vasta... eilen, itse asiassa. Ennen puvun aloittamista lausuin ne kuuluisat viimeiset sanat eli "no täähän on aika helppo ja halpa cossi" joita sitten kaduin katkerasti käyttäessäni 40 euroa kolmionmuotoisiin pitseihin ja ennen kaikkia kyyristellessäni lattialla niitä nuppineulaamassa. Kellohameen helman kääntäminen sai Lunan työstämisen aikana ansaitun paikan listassa nimeltä "työvaiheet joita inhoan cosplayssa". No, se on onneksi takanapäin nyt. Lunaa varten hommasin myös ihka ensimmäisen peruukkipääni! Ilman sitä neidin neliskulmaisten kutrien leikkaaminen olisi saattanut päättyä hyvinkin onnettomasti.

Hinaperhe-ryhmä siirtyi hamaan tulevaisuuteen, mutta sen tilalle saimme kasaan uimapoikaryhmän. Himmailuaikaa on varattu perjantain alkuillalle sekä lauantain iltabileisiin. Makoton puku ei ole vaikeatekoinen mutta en ole silti saanut sitä vielä valmiiksi. Housut, peruukki, korut ja kengät ovat kasassa mutta liivi ja kaulassa roikkuva nauha odottavat yhä tekijäänsä sekä kauluspaita muokkaajaansa. Tehtävää ei siis ole enää mahdottoman paljoa mutta sen verran kuitenkin että hikikarpalo jos toinenkin kihoaa otsalleni kun lasken päiviä.

Waver ja waka!Sin ovat jo wanhoja pukuja mutta silti päädyin näin Frostin allakin askartelemaan niiden parissa tovin jos toisenkin. Kummassakin nähkääs riitti korjattavaa vaikka muille jakaa. Waverin neule vaati lyhennystä ja uutta kavennusta, kravatti uutta maalausta ja peruukki vaakamamboa suoristusraudan kanssa. Sinbadin takista piti kursia kokoon muutamia ratkenneita saumoja, minkä lisäksi lyhensin liivin ja hameen yhdistelmää niin ettei se tällä kertaa vahingossakaan vilkkuisi nahkavyön alta. Sinbadin kengät ja propit odottelevat vielä uutta maalikerrosta mikä ei ole sinänsä iso juttu. Waveria cossailen siis perjantaina noin kahdeksasta eteenpäin (tyylikkäästi photoshootilla aloittaen) ja Sinbadia koko sunnuntain.

Hyvällä mallilla siis ollaan mutta tekemistä riittää vielä. Yritys selvitä täysjärkisenä ja täydellä pukuarsenaalilla Lahteen on kova. Mikäli bongaat cossini Frostissa ja satut fanittamaan jotakin valitsemistani sarjoista, tule ihmeessä juttelemaan. Olen itse sen verran burgeri ja ujo etten aina uskalla tehdä aloitetta, mutta olisi mukavaa tavata toisia sarjojen faneja ja vaihtaa muutama sana.

Kuninkaallinen kuvadump & raportti korvien conista

Helei! Viime aikojen hiljaisuus -- jonka aiheuttajina ovat olleet mm. yliopistojen pääsykokeet, Desuconin puvut sekä Mimicon-reissun järjestelyt -- blogissani päättyy nyt. Kyseessä on siis Mimicon-raportti ja muutama sananen siellä lauantaina käyttämästäni puvusta. En tainnut muistaakseni hiiskahtaakaan Mimiä koskevista suunnitelmistani täällä blogissa tai oikeastaan missään muuallakaan, mikä johtui siitä että olin tekemässä kisapukua ja olisin hävennyt silmät päästäni mikäli olisin mennyt kuuluttamaan hahmon nimen ja asun kaikille enkä sitten olisikaan saanut sitä valmiiksi. Nyt moisesta ei tarvitse enää huolehtia joten voin vihdoin kirjoittaa että valitsemani hahmo oli Kyoko Suomi Time Stranger Kyoko -mangasta.

Ainoa värikuva puvusta.

Kyseessä oli koko lailla nostalgiacossi, sillä Kyoko oli ensimmäinen suomeksi käännetty shoujomanga sekä ihka ensimmäinen sarja jota rupesin ostamaan itse. Olin silloin vielä ala-asteella -- voi kun nuo vuodet vierivät nopeasti! Olin jo pitkään haaveillut jonkinlaisen prinsessamekon tekemisestä ja kaapissani lojui vuonna 2010 kirpparilta pelastettu tyllihame jota en ollut vielä kertaakaan päässyt käyttämään. Kyokon kakkospokkarin kannessa käyttämän mekon kohdalla kaikki jotenkin loksahti kohdilleen; saisin tehdä puvun tärkeästä sarjasta, voisin vihdoin käyttää kirpparilta ostamaani tyllihametta, pääsisin näpertelemään kaikkea pientä ja tekemään ensimmäisen miekkani. Epäröin kyllä hyvän aikaa ennen kuin aloitin Kyoko-cossin tekemisen viime lokakuussa, sillä olin varsin epävarma kyvyistäni. En ollut tehnyt yhtäkään miekkaa eikä minulla ollut hajuakaan siitä miten tekisin pukuun kuuluvan tiaaran, minkä lisäksi peruukin stailaaminen ja huivin kiinnittäminen kuituihin hirvittivät myös. Varsin pian tulin kuitenkin siihen tulokseen etten voi ikinä kehittyä paremmaksi pukuilijaksi ellen ryhdy kokeilemaan sellaista mitä en osaa ennestään.

Ensin kävin miekan kimppuun, olihan se yksi niistä osista jotka askarruttivat mieltäni eniten. Pohjana miekassa on K-Raudan jätelavalta (luvallisesti) pelastettu puunpätkä, jonka sitten vuolin puukolla miekan muotoiseksi. Moisen operaation hoitaminen karvalankamaton päällä ei ehkä ollut se kaikista fiksuin päätös. Kahvan pohjaksi naulasin/liimasin pahvia ja lisää puuta, minkä jälkeen muotoilin kahvan niiden päälle ilmakuivuvasta askartelumassasta. Teräosaan liimasin puun päälle softista ja siistin reunat samaisella askartelumassalla. Myös kaikki puvun jalokivet ovat askartelumassaa -- harkitsin kyllä hartsista tekemistä mutta koska kaikkien kivien piti olla samanvärisiä/samantyyppisiä, päädyin lopulta askartelumassaan sillä esim. korvakorujen pisaranmuotoisten kivien tekeminen hartsista olisi todennäköisesti ollut lähes mahdotonta minulle.

Jalokivet "maalasin" kynsilakalla, loput osat spraymaalilla. Huotra on tehty Haritin puvusssa käytetystä verhosatiinista jonka päälle on lätkitty miljoona kerrosta Erikeeperiä, gessoa ja lopulta akryylimaalia. Myös kuviot on tehty akryylimaalilla. Huotran sivuilla olevat pylpyrät ovat retkipatjaa ja koristeköydenpätkä löytyi Eurokankaasta.

Ehdottomasti isoin työ oli kuvioiden maalaaminen. En laskenut kuinka paljon aikaa upposi, mutta yhteensä keltaista kangasta oli seitsemän metriä ja suurin osa siitä sai pintaansa kangasvärillä tehtyjä kuvioita. Mekon kuvioita varten tein sabluunan mutta huivin kuviot tein yksi kerrallaan johtuen niiden monimutkaisuudesta. Mekon ja huivin ompeleminen itsessään oli aika simppeliä ja röyhelöiden rypytyskin oli hauskaa.

Alkutilanne sekä puoliväli.

 Peruukin kanssa temppuileminen oli yhtä tervanjuontia ja kävin pariinkin otteeseen hermoromahduksen partaalla sen kanssa. Peruukkia piti lyhentää/ohentaa aika paljon ennen kuin nutturat vihdoin pysyivät paikoillaan. Kyseiset pallerot tein siis niin, että ompelin kapean, pitkulamallisen ja taitetun papiljotin kiinni peruukkiin ja liimasin kerros kerrokselta peruukkikuitua sen ympärille. Inhottava prosessi mutta tuotti lopulta tulosta. Otsatukan leikkaamisessa kävi joku kämmi minkä ansiosta tulos muistutti hetken aikaa pottatukkaa, mutta lopulta sain (ehkä) pelastettua otsiksen eikä se nyt niin kamalalta sitten näyttänyt (eihän?). Karvakasan stailaamisen jälkeen oli vuorossa huivin kiinni ompeleminen, ja se vasta nihkeää puuhaa olikin. Käsipelillä eteneminen oli ainoa vaihtoehto, minkä vuoksi koko touhuun upposi abouttiarallaa 6-7 tuntia. Peruukista tuli varsin painava ja runsaasta pinnikiinnityksestä huolimatta se valui koko ajan.

Tässä on Kyokon tiaaran pohja, tehty siis Tiimarista ostetusta alumiini"langasta". Päälle vetelin jälleen sitä tuttua askartelumassaa ja loputa maalasin. Itse asiassa päädyin tekemään kaksi tiaaraa, sillä ensimmäisestä tuli varsin painava enkä halunnut ottaa sitä riskiä että se tipahtaisi ja särkyisi ennen kisaa. Loppujenlopuksi pidin sitten koko conin päässäni kakkosversiota sillä se oli huomattavasti edeltäjäänsä kevyempi eikä tipahtanut kertaakaan.

Nuinikkään! Sitten itse conraporttiin. En rehellisesti keksi mitään valitettavaa Mimiconista sillä kaikki tuntui sujuvan kuin rasvattu. Tapahtumapaikalle oli helppo löytää, auton sai helposti parkkiin, Mikaelin ympäristö oli kuin tehty photoshoottaajia ajatellen eikä tapahtumapaikalla ollut missään välissä niin suurta ryysistä että olisi pitänyt turvautua kyynärpäätaktiikkaan. Järjestäjistä ja työntekijöistä koostuva porukka -- etenkin maid-kahvilan väki -- vaikutti osaavalta ja hyväntuuliselta. Kävin katsomassa kaksi luentoa, minkä lisäksi osallistuin lauantaina cosplaykisaan ja sunnuntaina cosplaydeittiin. Kaikki sujui jouhevasti, en osaa marmattaa oikein mistään. Jännitin lauantaina kisaa ihan sairaasti vaikken ensikertalainen ollutkaan, ja jäädin sitten aika pahasti itse lavalla. Loppujenlopuksi koko homma oli aika nopeasti ohitse enkä hirveästi muista siitä mitään. Palkintoa ei tullut tälläkään kertaa mutta ei mahda mitään sillä paras tosiaan voitti. o/

Kuvaajana Santtu Pajukanta.

Kisakuvien lisäksi kävin pariinkin otteeseen kavereideni kanssa napsimassa pari kuvaa Kyokosta, sillä en aio laittaa kyseistä pukua päälleni enää ainakaan mihinkään tapahtumaan ja halusin siis saada mahdollisimman paljon kuvia nyt kun siihen oli vielä mahdollisuus. Kuten jo aiemmin totesin, conpaikan ympäristö oli aivan loistava photoshoot-paikka -- oli järveä, futuristista rakennusta, siltaa, pylväitä, parveke... Kyokon maailma on onneksi sellainen että lähes mikä vain tausta kelpasi, joten sopivien kuvauspaikkojen löytäminen ei ollut vaikeaa. Etenkin ihana puinen silta oli oikein passeli paikka poseerata. Kuvista kiitos avialalle ja Riankalle!

Miksi oi miksi en pidä kiinni kahvasta?

Minulla ei ole kovinkaan montaa cossikuvaa jossa hymyilen koska oman naaman leviäminen ja hymykuopat ällöttävät askgjalgejl, mutta Rianka onnistui saamaan minut hihittämään pariinkin otteeseen, ja lopputulos oli varsin hahmoon sopiva. Kiitokset siis vielä siitä. ;u;

Sunnuntai oli huomattavasti lauantaita rennompi päivä, sillä deittiä lukuunottamatta stressin aiheuttajia ei ollut ja cossikin oli huomattavasti helpompi päällä. Käytin vihdoin Bishopia "jossain oikeassa conissa" mutta koska minulla on siitä jo ennestään runsaasti kuvia ei sunnuntaina ollut tarvetta photoshoottaukselle. Kuvauspalvelussa kävimme sentään avialan kanssa kuten perinteenämme on lähes aina ollut.

Kuvaajana taas Santtu Pajukanta.

Deitti sattui osuvasti helluntaipäivälle, ja "jos ei heilaa helluntaina niin ei koko kesänä" tuskin pääsee hankaloittamaan Bishopin elämää sillä tälle löytyi kuin löytyikin heterokierrokselta kaunis nuori vaimoke joka sanoi voivansa pukeutua röyhelömekkoon.

Tässä vielä pari räpsäisemääni kuvaa. Saa laittaa nettiin kunhan kuvaajan nimi on mainittu.

Tässä siis kaikki Mimiconista, vajaan kuukauden päästä kokka kohti Desuconia. Mikäli stressi/rahanpuute/jaksaminen/aika/motivaationpuute ei tule tielle, pukusuunnitelmani näyttävät kutakuinkin tältä:

Slummilapsen välikuulumiset ja ooämgee, 60 lukijaa

Jaa että 60 lukijaa. Olen sanaton. Tietenkin juuri tämän päivityksen jälkeen joku lakkaa seuraamasta ja sitten kaikki hörähtelevät "lol mitkä 60 lukijaa muka" :DDDD

Tai no, ehken kuitenkaan täysin sanaton sillä kiitokset onnistun kuitenkin ölähtämään. Kiitokset siis kaikille jotka jostain syystä ovat blogiini/aivoituksiini viehättyneet; toivottavasti saan katsella avatareitanne sivupalkissani jatkossakin. Minulla ei ole valitettavasti teille tarjottavana mitään kunnon kiitosta (tutoriaalia yms.) mutta ehkä vielä jonain päivänä keksin tavan jolla osoittaa häkellytykseni ja kiitokseni teille.

Sitten vähän asiaa Kassimista. Koska puvunteko eteni sen verran nopeasti että puku on nyt vyönauhaa vaille valmis ajattelin ensin etten tee mitään erillistä päivitystä siitä vaan liitän koko höskän Frostbite-postaukseen. 60 lukijan rajan rikkoutuminen toimi kuitenkin loistavana tekosyynä aloittaa jaarittelut jo nyt. Voisin aloittaa peruukista.

Teinipeililähikuva, menossa mukana myös korvikset.

 Kehkehkeh, ehdin jo aiemmin riemuita rastapehkon valmistuneen, mutta tässä pari viikkoa sitten tutkailin karvakasaa kauhistuneena ja totesin sen näyttävän ihan kuoliaaksi ajetulta murmelilta. En ollut täysin tyytyväinen peruukin etuosaan, siis siihen joka on tuossa otsan kohdilla ja josta rastat liukuvat taaksepäin muodostaen poninhännän. Tulin siihen tulokseen että rastoja on liian vähän autenttisen ulkomuodon saavuttamiseksi joten lisäkuitu oli siis paikallaan. Otin lähes paniikissa yhteyttä avialaan jolle olin vuonna nakki lahjoittanut hovimestari-Grellissä käyttämän peruukkini (jolle oli siis käynyt käytössä ja harjauksen puutteessa varsin, err, köpelösti). Muistelin Grellin päänahan olevan suunnilleen samaa sävyä kuin ex-Mian eli nykyisen Kassimin, ja onnekseni arvioni osui oikeaan. Sain roppakaupalla lisäkuitua ja pääsin ompelemaan ja rastoittamaan vähän lisää. Tämä oli ensimmäinen kerta kun ompelin kuitua peruukkiin ja yllättävää kyllä se osoittautui ihan hauskaksi puuhaksi. Nyt jälkeenpäin peruukkia katsellessa olen niin onnellinen että älysin lisätä kuitua; lopputulos näyttää kymmenen kertaa paremmalta kuin ennen toisen peruukin teurastamista. Lisätyt rastat eivät värinsä tai ulkomuotonsa puolesta eroa aiemmista rastoista, mikä on varsin rauhoittavaa huomata. Kiitos siis avialalle tästä.

Isäni repesi nauruun tämän nähdessään mutta otti kuitenkin kuvan.

 Loput puvusta näyttää siis tältä. Tietenkin sitten itse conissa tulen bindaamaan, meikkaamaan, laittamaan vyönauhan ja korjaamaan kaiken niin että ne ovat just eikä melkein. Tässä kuitenkin näkyy puku sellaisena kuin se suurinpiirtein tulee Frostiksessa olemaan. Puku oli kokonaisuutena suhteellisen simppeli tehdä ja etenkin ommella; kangaskin oli helposti ommeltavaa stretch-puuvillaa. Asiaa helpotti huomattavasti myös se, että tamuki tekee Frostiin Fog Troupe -Alibaban eli puvuistamme tulee lähes samanlaiset. Vertaistuki paras tuki ja yhteiset materiaalinostot myös. Kiitos neuvoista. ;3; Ehdin jo rakastua noihin haaremihousuihin enkä malta odottaa että pääsen harppomaan niissä pitkin Sibeliustalon käytäviä. Eniten harmaita hiuksia noista ompeluksista tuotti "missinauha" kuten tamuki ja Eurokankaan myyjä asian osuvasti ilmaisivat. Äärettömän yksinkertaiselta näyttävä kangaskaitale onnistui aiheuttamaan viime perjantai-iltana harmaan hiuksen jos toisenkin saumoineen ja pullistumineen, mutta lopulta sain senkin tarttumaan.

Mutta hetkonen. Mikä minulla onkaan kädessäni? Ei kai se ole... proppi?

Kyllä se on.

Kokubaku mutoun väsääminen yllätti minut itseni suunnattomasti. Olin kyllä katsellut kyseisen aseen kuvia ja leikitellyt ajatuksella tyyliin "joojoo haha, kyllä minä ehkä joskus mahdollisesti saatan tuonkin tuosta varmaan eräänä päivänä tehdä". Eräänä sunnuntaina sitten vain tartuin pitkän saksan kirjojen sijaan sahaan ja vasaraan ja ryhdyin toimeen. En tiedä mikä minut sai tekemään niin mutta näin valmista proppia katsellessa olen iloinen että niin kävi.

Pohjana propissa on muutama kerros tavallista pahvia (tiesin että äidin kirjakerhopakettien pahvien hamstraamisesta koituisi jonain kauniina päivänä hyötyä!) sekä kuvassa vähän myöhemmin poistetun retkipatjanpalasen alle piiloutuva puunpätkä joka näytti vähän parketilta mutta tuskin oli sitä. Nyysin Lainasin sen perheeni ulkovarastosta, ei sitä kukaan kuitenkaan olisi kaivanut. Köh. Tuo rinkula josta käsi pujotetaan läpi on joko tekonahkaa tai oikeaa nahkaa; leikkasin sen Shinjin kammottavista, automaalilta löyhkäävistä kengistä tarvitessani jotain kestävää. Myöhemmin lisäsin vielä toisen rinkulan pelastaen proppini riippumasta uhkaavasti ja rumasti ja viitaten täten kintaalla lähdekuville joissa rinkuloita on vain yksi. Autenttisuus sai nyt kenkää, totuus vain on se ettei terä pysynyt kädessä millään pelkän yhden nahkalärpäkkeen varassa. Molemmat rinkulat on siis naulattu useammalla naulalla kiinni puunpalaan ja naulojen päät luonnollisesti taitettiin puuta vasten epämiellyttävien pistosten välttämiseksi. Loput osat ovat kiinni toisissaan liimalla. En voi enää elää ilman Pattexia, tosin sen aiheuttama löyhkä huoneeseeni (ja koko taloon suljetusta ovesta huolimatta) oli varsin epämiellyttävä.

Kun perusrakenteet olivat kunnossa alkoi armoton massan mättäminen. Kyseessä on siis ihan tavallinen, Tiimarista saatava ja ilmakuivuva massa jota meni tähän projektiin kolmisen pakettia eli reilun kilon verran. Olen vielä ihan aloittelija proppien kanssa ja askartelumassa on yksi niistä harvoista materiaaleista joita olen aiemmin käyttänyt ja todennut hyväksi; siitä siis tämä materiaalivalinta. Jonain päivänä luultavasti pyörittelen silmiäni epäuskoisena lukiessani tätä postausta mutta no, kukaan ei ole seppä syntyessään. Massa muotoutui miekaksi varsin kelvollisesti eikä koko hökötys edes paina kovin paljoa. Tein siitä myös miekkaan kuuluvat jalokivet vaikka hartsia käyttämällä olisikin saanut astetta hienomman lopputuloksen. Ehkä vielä jonain päivänä. :'> Mutta niin, takaisin vielä miekkaan ja askartelumassaan. Massa peitti hienosti alleen naulat ja tekonahkalärpäkkeiden liitokset ja siitä sai myös muotoiltua koholla olevat osat. Siellä minä ihan onnessani lisäsin "vielä vähän!" massaa vanhojen kerrosten päälle huoneeni lattialla, haaveillen tulevasta. Hiominen olikin sitten vähän keljumpi prosessi mutta siitäkin selvittiin. Sitten vain jalokivet ja koristekuvio kiinni, gessot päälle ja lisää hiomista. Lopuksi maalasin koko höskän (hopeista koristekuviota lukuunottamatta) keramiikkamaalin ja lasimaalin yhdistelmällä. Ensimmäisen olin ostanut vuonna 2010 Kaiton kuulokkeisiin joten sitä ei - yllätys yllätys - paikallisesta Tiimarista enää löytynyt, mutta Bishopin laseja varten hommattu lasimaali pelasti paljon. Jo propinteon alkumetreillä olin päättänyt että miekan pinnan tulee kiiltää vähäsen; mattapinta olisi näyttänyt astetta kökköisemmältä ja ei-niin hienolta.

Kun katson valmista proppia, bongaan luonnollisestikin asioita jotka voisivat olla paremmin. Huolehdin pääni puhki myös siitä tulevatko naulat kestämään vai putoaako proppi kesken päivän kädestäni ja hajoaa sirpaleiksi Metsähallin lattialle. Päällimmäisenä tunteena on kuitenkin ylpeys. Vasta nyt, reilut kuusi vuotta cosplayn aloittamisen jälkeen, olen uskaltautunut tekemään proppeja ja huomannut että se ei olekaan niin hankalaa. Hämmennys on yhä suuri kun pitelen käsissäni Kassimin miekkaa; teinkö minä tosiaan tämän? Minä, joka pelkäsin proppientekoa kuin muumimörköä ja arvelin etten ikinä tulisi oppimaan sen saloja? Enhän minä toki vielä ole mikään ekspertti asiassa - kaukana siitä! - mutta jostainhan se on aloitettava. Tästä on matka vain ylöspäin, ja ehkä vielä jonain päivänä onnistun tekemään itseäni isomman proppihirvityksen. We shall see.

Nuinikkään. Tässäpä tämä; en usko että tulen päivittämään enää ennen Frostbitea. Siellä nähdään siis, toivottavasti paikalla on paljon Magi-cossaajia! Olisi ihanaa päästä tapaamaan saman fandomin ihmisiä ja juttelemaan sarjasta ja näin. Olen aika lailla sosiaalisesti kömpelö pingviini mutta ehkä rohkaisen mieleni ja yritän jutella jollekulle. Älkää syökö. ;3;

Rastafetissin riepoteltavana -- eikun siis

Ei tule minulle mekkocossia Frostbiteen.

Mietin nämä viimeiset pari viikkoa pääni puhki uudelleen ja uudelleen mutten sitten millään saanut tehtyä valintaa Sherylin ja Rankan välillä. Välillä ehdin jo olla täysin varma jommastakummasta ja olin miltei jo tilaamassa peruukkia kunnes taas epävarmuus iski. Lilluin päättämättömyydessä muutaman päivän, minkä aikana uusin fandomini ehti ovelasti hivuttaa cossihahmoehdokkaansa mieleeni. Ja arvatkaapa vain miten siinä kävi.

Olen vielä uusi Magi-fandomissa mutta sarja ja etenkin sen monipuolinen ja inhimillinen hahmokaarti ovat jo ehtinyt valloittaa sydämeni. Kassimin cossaaminen on pyörinyt mielessäni siitä lähtien kun kyseisen herran näin, ja kun sitten vihdoin sain katsottua/luettua hänen edesottamuksistaan en mahtanut itselleni mitään. Kyseessä on mielestäni ehkä yksi realistisimmin kuvatuista anime-/mangahahmoista pitkään aikaan. Kassim on aika lailla uhmakas, manipuloiva kusipää mutta hei -- niin ihmiselle todennäköisesti käy jos elämä potkii häntä rankemmalla otteella päähän. Slummeissa köyhyyden, kurjuuden ja sairauden keskellä kasvanut, syrjintää ja halveksuntaa koko ikänsä kokemaan joutunut lapsi tuskin kasvaa tahdon voimallakaan miksikään suoraselkäiseksi sankariksi. Tästä juuri pidän Kassimissa. Poikaparan seikkailuiden seuraaminen on saanut sydämeni läpättämään ja särkymään useammankin kerran. Tykkään myös Kassimin asusta; se näyttää sopivan rouhealta eikä todennäköisesti tule olemaan kovin vaikea väsättävä.  Ja öö, on ne rastatkin ihan kivat.

Tämä ei ole kuollut murmeli vaikka se ehkä siltä näyttääkin.

Niin, ne rastat. Käytin tänään nelisen tuntia Kassimin peruukin kimpussa; se oli silkkaa flow'ta alusta loppuun asti. Vertakin tuli vuodatettua tämän peruukin eteen; pistin itseäni vahingossa huovutusneulalla ensin reiteen ja sitten sormeen. Tuolla se karvakasa nyt möllöttää lähes valmiina. Olen aika ylpeä itsestäni.

Minulla kesti hetki ennen kuin löysin parhaan menetelmän rastaperuukin kokoamiseen. Alkuperäinen suunnitelmani oli käyttää Tom-peruukkiani ja lisätä siihen vähän pituutta valmiista tekorastoista. Sopivan värisiä ja -paksuisia ei kuitenkaan löytynyt, minkä jälkeen harkitsin kahden peruukin yhdistämistä. Tämä toinen peruukki sattui olemaan Mia-peruukki, josta sitten muotoutui neljässä tunnissa Kassimin päänahka. Tähän lopputulokseen päädyttiin sen vuoksi, että käsin väsätyt rastat eivät näyttäneet samalta kuin Tom-peruukissa kiinni olevat ja päädyin siis rastoittamaan koko peruukin. Miaa en siis voi hetkeen cossata, mutta suunnitelmissa oli muutenkin hommata neidolle joskus uusi tukka joten no worries.

Rastojen teko oli varsin simppeliä mutta aikaa vievää puuhaa. Ensin piti ottaa käteen sopivankokoinen kuitunippu, sitten pöhötin sitä tiheäpiikkisellä kammalla ja lopuksi pistin polskaksi pikkusiskon huovutusneulalla ja muotoilin rastat. Pitää vielä testata pysyvätkö nuo kasassa noin vai tarvitaanko vielä jotain kiinnikettä (liimaa, hiuslakkaa yms.). Tom-peruukin rastat kun tuppasivat aukeilemaan inhottavasti kesken conpäivän enkä haluaisi samaa kohtaloa Kassimin päänahalle.

Wanha tuttumme teinipeili.

Olen varsin tyytyväinen lopputulokseen. Se näyttää hieman rähjäiseltä mutta siltähän oikeat rastat näyttävätkin (saati sitten slummissa kasvaneen kapinallisen rastoitetut kutrit). Pientä hienosäätöä lukuunottamatta Kassimin peruukki on valmis paketti pakkas-Desua varten. Frostbitessa onkin siis luvassa rastoja ja raakaa voimaa galaktisten idolineitosten sijaan. Ikään kuin näin olisi käynyt joskus ennenkin. Syynä mielenmuutokseeni toimi myös se tosiasia, että kisacossini debyytti saattaa aikaistua; kyseessä nimittäin on mekko joten voin ihan hyvällä omallatunnolla värkkäillä Frostiin jotain helpompaa. En kuitenkaan paljasta vielä mistä cossista on kyse vaan värkkäilen sitä hiljaa ja kaikessa rauhassa itsekseni ja pidän älämölöä vasta tuonnempana. Kassimin lisäksi tulen tuskin tekemään Frostiin toista pukua vaan kierrätän suurella todennäköisyydellä jotain vanhaa. Kanba olisi aika varteenotettava vaihtoehto, siitä kun ei ole juurikaan hyviä kuvia. Katsellaan miten tässä käy!