Kun motivaatio lässähtää + jälleen yksi WIP-päivitys

Ei, kyse ei ole kovaan ääneen hehkuttamistani Desucon-puvuista. Onneksi. Coniin on reilu kuukausi, cossien hylkääminen tässä vaiheessa & mahdollisen uuden puvun aloittaminen tuntuisi varsin hapokkaalta. :__D

Mutta siis. Olen nyt päätynyt siihen tulokseen etten teekään Mask*DeMasqueta. Aloitin puvun tekemisen viime joulukuussa ja silloin olin vielä ihan varma, että tekisin ko. cossin valmiiksi vuoden 2012 Animeconiin. Kankaat on ostettu, suunnitelmia tehty, kisaesitystä mietitty ja saappaatkin väsätty, mutta siitä huolimatta ei yhtään nappaa. Ei sitten millään. Järjen ääni huutaa tässä välissä korvaani 160 desibelin voimalla -- yhtä kovaa kuin jos haulikolla ammuttaisiin: "Mitä sinä oikein tarkoitat, 'ei nappaa'? Ryhdistäydy nainen, cossikankaisiin upposi paljon rahaa ja saappaatkin ovat jo valmiit! Haluatko oikeasti sen kaiken valuvan hukkaan?". Yritän tukkia korvani järjen ääneltä ja väittää vastaan; minulla ei vain enää yksinkertaisesti riitä motivaatio tämän puvun kanssa.

Cosplay on harrastus siinä missä ratsastus tai pitsinnypläyskin, ja harrastusten pääpointtina on kaiketi tuoda elämään iloa ja onnistumisen elämyksiä. Tietysti tietty kontrolli tulisi pitää sillä muutoin mistään ei oikein tule mitään; Vuoden pelaaja -palkintoa tuskin saa jos lintsaa kaikista lentopalloharjoituksista. Sama pätee cosplayhin. Taitavammaksi ei kehity jos tyytyy tekemään aina samoista kaavoista valmistettuja helppoja asuja, eikä harrastus tuota hedelmää jos yhtäkään aloitettua pukua ei tehdä valmiiksi asti. Ainakin omalla kohdallani kontrollin pitäminen osoittautuu välillä todella hankalaksi. Olen melko lyhytjänteinen ihminen enkä pysty pitämään mielenkiintoani loputtomasti samassa asiassa. Ace Attorney -pelisarja on yhä erittäin lähellä sydäntäni eikä kiintymys Mask*DeMasquen hahmoonkaan ole vähentynyt, mutta jostain syystä en vain enää koe mieleiseksi kyseisen cossin väkertämistä. Olen tutustunut uusiin sarjoihin sekä saanut uusia lempihahmoja ja uusia inspiksiä. Kun mielessä siintää kymmenen uutta projektia, ei vanhoille riitä tarpeeksi huomiota.

Onko cosplay niin serious business, että kesken jääneestä cossista kannattaa tuntea syyllisyyttä? Kuka sellaisesta oikeastaan hyötyy? Tämäkin riippuu niin paljon ihmisestä itsestään sekä tämän persoonallisuudesta. Itse olen yleensä tottunut viemään asiat (esimerkiksi kouluhommat) loppuun asti vaikka hampaat irvessä ja veren maku suussa, joten aloitetusta cossiprojektista kesken kaiken luopuminen saa omatunnon kolkuttelemaan. Toisaalta taas vapaus päättää itse omista projekteista tuntuu hyvältä: kenenkään maailma tuskin murenee palasiksi vaikka en pukeudukaan siihen hassuun asuun josta olin aiemmin puhunut. Cossin ompeleminen muuttuu astetta hapokkaammaksi puuhaksi jos motivaatio on nollissa, ja se näkyy myös ompelujäljessä. Siinä mielessä olen myös vähän itsekäs että en halua "joutua pitämään" conissa cossia jota ei sillä hetkellä huvittaisi lainkaan käyttää. Eihän sellaisesta hyödy kukaan, ei cossaaja itse eikä mahdollinen conkävijä joka näkee lempihahmoaan cossattavan. Tuskin kukaan haluaa nähdä lempihahmonsa vaatteita sellaisen henkilön yllä josta paistaa kilometrien päähän "ei vois vähempää kiinnostaa" -asenne. Pitää olla positiivinen: sain mielenrauhan luopuessani stressaavasta projektista, opin DeMasquen saappaita väkertäessä paljon cossikenkien tekemisestä (etenkin maalaamisesta), ja joulukuussa ostetut kankaatkaan eivät jää lojumaan ikuisesti Eurokankaan kassin pohjalle. Takin vuorikankaaksi tarkoitetun punaisen satiinin ompelin Lottien päällyshameen vuoriin, vihreästä puuvillasta taas tulee todennäköisesti Tsunaden takki. Jotain hyvääkin tästä, siis.

Mutta miten on teidän lukijoiden laita; lopahtaako motivaationne miten usein? Aukaiskaa sanaiset arkkunne, anonyymit ja ei-anonyymit.

Sitten taas kukkapurkkiin. Desu-cossien suhteen asiat ovat melko lailla mallillaan. Mia on periaatteessa valmis, mutta taidan kuitenkin vielä maalata kengät uudestaan -- tällä kertaa spraylla, akryylimaali kun näkyy lohkeilevan inhottavasti. Lottiekaan ei ole enää niin pahasti kesken että sen valmiiksi saaminen näyttäisi kerrassaan mahdottomalta. Itse asiassa cossista puuttuvat täysin enää hansikkaat, tukassa oleva ruusu, nilkkojen kahleet sekä viitta.

Kahleet olivat varsin helpot tehdä. Pahvia äidin kirjakerhopaketista, softista, gessoa, hiomapaperia, maalia. Siinäpä se. Nilkkoihin pitäisi väkertää samanlaiset, tosin se saa odottaa siihen asti kunnes saan softislähetyksen Kuopiosta. Penteleen pikkukaupunki kun täältä ei saa edes softista.

AH MITÄ LAATUA.

Itse asu näyttää tällä hetkellä tältä. Tai no, punainen päällyshame on kuvassa vielä nuppineuloilla kiinni. Melkoisen hyvältä näyttää vaikka itse sanonkin, ja noita valkoisia röyhelöitä oli ihanaa tehdä. Conissa varmaan sitten hypistelen hameitani koko ajan, terveisin röyhelöfani.

Mestarivarkaaksi ryhtymässä osa 2, erään asianajajan asusteet sekä tageja

Koska omien pienten edistysaskelien jakaminen muun maailman kanssa on hupikasta. <3

Kirjoitukset hellittivät vihdoin, mutta siitä huolimatta tällä hetkellä työn alla ovat ainoastaan Mia sekä ikuisuus(?)projekti Mask*DeMasque. Mia on Desuconia varten ja DeMasque valmistuu sitten kun valmistuu. Toinen Desu-puku on luultavasti kaapin perukoilla lojuva timeskip!Simon mikäli Gurren Lagann -ryhmä saadaan vihdoin kokoon; jos ei niin voisin tehtailla Lottien Pandora Heartsista tai Mitsuru Kirjion Persona 3:sta . Miasta on tällä hetkellä koossa muokkaamaton peruukki, mekon keskeneräinen koeversio sekä tietenkin "propit" eli asianajajan merkki sekä magatama. Molemmissa siis materiaalina jokaisen cossaajan ystävä, Cernit-massa.

Jos oikeutta voi huijata pahvinamiskallakin niin...

Tällaista pikkunäpertelyä, niin helppoa että edes minä en feilannut! Suosittelen lämpimästi muillekin, erittäin itsetuntoa kohottavaa hommaa.

Vieläkö muistatte nämä saapikkaat? Nykyään ne näyttävät tällaisilta:

Väri on valaistuksen takia pielessä, muoto oikea.

Perspektiivi on paras. Ja salama.

Ei bootcovereita vaan kuumaliiman avulla kasassa pysyvät tekonahkahärpäkkeet. Niiden ja kenkien vetoketjun kanssa säätäminen oli jännää puuhaa. Päädyin sitten lopulta kangasväriin näiden mussukoiden kanssa, eikä aivan mihin tahansa kangasväriin vaan pinkkiin sellaiseen. Kokeilin Delicin propeista yli jäänyttä pinkkiä kangasväriä kokeilukenkiin ihan huvin vuoksi ja yllätyin oikein kunnolla kun väri kesti about tunnin kävelylenkin vesilätäköiden ja räntäsateen armoilla paljon paremmin kuin taidetarvike- ja Tiimari-akryylit. Kirkkaanpinkki maali muuttui punaiseksi, eihän siinä mitään. :__D Minähän tässä voitan.

Lopuksi vielä parit avainsanat joilla blogini on tässä reilun puolen vuoden aikana löydetty.

Ei vielä mitään pahoja omituisuuksia, mutta ehkä vielä joskus!

Mestarivarkaaksi ryhtymässä, osa 1

Pitäisi lukea psykologiaa, mutta sen sijaan kuuntelen Piisamirotta-remixiä ja kirjoitan tätä päivitystä. Köhöh.

Niin siis. Alun perinhän minun ei pitänyt aloittaa enää yhtään uutta cossia tänä vuonna koska rahatilanne, mutta sitten sainkin yllättäen rahaa ja päädyin ostamaan kankaat pitkäaikaiseen haavecossiini eli Mask*DeMasqueen.

KATASTROFI.

Tästä tulee aiheutumaan niin paljon päänvaivaa ja stressiä että hirvittää jo etukäteen. En ole koskaan ennen tehnyt hattuja, kenkiä tai naamioita -- noista olkahärpäkkeistä puhumattakaan. Mutta itku ei auta markkinoilla; tämän cossin olen päättänyt tehdä ja sen minä myös teen. En vielä tiedä mihin coniin, joten kiirettä ei onneksi pidä.

Huomatkaa hieno Angry Birds -tyyny

 Ensimmäiseksi hommasin liivi-, takki- ja vuorikankaat. Puuvillaa takkiin ja liiviin ja morsiussatiinia takin vuoreen. Perla-puuvilla on pelkiltään aika ohutta ja luirua, mutta vuoren luulisi antavan sille hieman ryhtiä (tai ainakin Eurokankaan myyjä oli sitä mieltä). Mekon kaavojen muokkaaminen takkiin kelpaaviksi on minulle tuttua huttua, joten itse takki tuottaa tuskin sen kummempia ongelmia. Hihansuut ja olkalärpäkkeet ovat sitten eri asia. Myös liivirintamalta löytyy kokemusta (Fersen, anyone?), tosin tällä kertaa aion olla fiksumpi ja laittaa jotain puuvillan tueksi. Liivin ainoa ongelmakohta tulee olemaan tuo rintakoru (DAMN YOU LUKE ATMEY), mutta olen jo kehitellyt muutaman suunnitelman sen varalle. Ingen panik siis.

BÖÖ.

Tänään mukaan tarttui ehdottoman tärkeä yksityiskohta jota ilman cossi ei missään nimessä voisi valmistua (köhköh) eli sulkahatun alle tuleva kommandopipo. Muistelin nähneeni kirpparilla piiiitkä aika sitten kaksi kommandopipoa ja päätin tänään käydä tarkistamassa olisivatko ne vielä siellä. Kyllä olivat. En kehdannut koettaa pipoa keskellä kirpparipöytiä joten nappasin mukaani aivan liian pienen puseron ja hipsin sovituskoppiin peilailemaan. Kyllähän se ihan pätevältä näytti. Reikiä pitää suurentaa vähän mutta sen luulisi hoituvan helposti.

Cossiin tulevat kengät...

...sekä harjoittelukengät.

Kengät tuottavat tällä hetkellä eniten päänvaivaa. En ole aiemmin (yksiä sukkahousushoecovereita ja yhtä pientä maalausoperaatiota lukuunottamatta) modaillut kenkiä mihinkään suuntaan joten olen aika sormi suussa. Ensin minun piti tehdä bootcoverit saappaiden päälle, mutta tajusin sitten että niissä on vetoketjut enkä saisi niitä ikinä jalkaani covereiden kanssa. Niinpä päätin turvautua maalaukseen ja erillisiin härpäkkeisiin. Lueskeltuani Anikin cossintekopalstaa ja kuunneltuani kavereiden neuvoja päätin maalata kengät akryyliväreillä. Punaista nahkamaalia kun ei kuulemma oikein löydy mistään ja spraymaali ei pysy millään. Kuitenkin jotkut sanoivat akryylimaalien rapisevan helposti pois, joten päätin testata tätä menetelmää harjoittelukenkiin. Hioin toisen saapikkaan pintaa ja maalasin päälle, annoin kuivua ja läksin lumihankeen kävelemään. Kyllähän se maali siinä kesti, tosin en tiedä millainen tilanne olisi pitkän conpäivän jälkeen. Taidan kuitenkin luottaa akryylimaaleihin kun en kerran muutakaan menetelmää tähän hätään keksi. Tietenkin voisin testata kangas- tai askartelumaalia jäljellä olevaan harjoituskenkään, mutta katsoo nyt.

Tällaista siis. Kieltämättä näin (taitoihini nähden) suuritöisen ja vaikean cossin aloittaminen hieman ahdistaa. Entä jos olen haukannut liian ison palan purtavaksi? Tämä on kuitenkin hyvä tilaisuus kehittää taitojani cossaamisen saralla, juuri sellainen tilaisuus jota olen toivonutkin. Haluaisin jättää taakseni ratkeilevien saumojen ja lakanakangasmiestenpukujen päivät ja oppia tekemään proppeja, shoecovereita ja muita hienouksia. Aika näyttää tuleeko tästä mitään -- jos ei tule, vuodatan siitä takuuvarmasti täällä. Paha sotaherra on puhunut ja liihottaa takaisin psykologian kirjojen luokse.