Kuinka vihreä lettini liehui toisessa K18-Frostissa

Toinen K18-Frostbite oli mielestäni parempi kuin edellinen, vaikka monet edellisvuonna pelittäneet asiat eivät toimineetkaan tällä kertaa. Narikkajono takkuili turhauttavan paljon; seisoin jonossa 20 minuuttia katsellen miten minun jälkeeni jonoon tulleet ihmiset saivat takkinsa, ja kiireen ollessa käsillä jouduin lopulta lähtemään ilman takkia. Ihmisten käytös oli viimevuotista pärisevämpää, ja sunnuntaina bongasin Metsähallin lattialta turripiirin, joka jätti hyvin kypsästi roskavuorensa keskelle lattiaa. Alkoholinkäyttö ilmeisesti lähti tänä vuonna lapasesta yhdeltä jos toiseltakin -- ja olin varsin yllättynyt kuullessani, että iltabileiden aikaan käytävät olivat lainehtineet oksennuksesta ja coniin oli pitänyt kutsua ambulanssi koska joku kävijöistä oli ryypännyt itsensä alkoholimyrkytyksen partaalle. Jälkeenpäin Ylilaudalla naisettomuudesta ja naiscossaajista ulisevat nyymit taas olivat oma lukunsa.

Tästä huolimatta conin yleisfiilis oli mielestäni jotenkin lämpimämpi kuin vuosi sitten, ja minulla oli edellisvuotta hauskempaa. Veikkaan syyksi sitä, että tein enemmän asioita kuin vuosi sitten. Ohjelmapuolelta saaliini oli seuraavanlainen: T&A session with Jussi Kari, Onko cosplay terveellistä?, cosplaykisat sekä tyynysota. Urobuchin ohjelmissa en käynyt, sillä vaikka pidinkin Madokasta ja Fate/Zerosta päätin jättää nimmariliput ja leffasalin istumapaikat herran "oikeille" faneille. Conissa tuli luonnollisesti myös räpsittyä kuvia, käytyä meidokahvilassa, myyntisalissa ja taidekujalla, nähtyä kavereita sekä tietenkin photoshootattua. Pukuja minulla oli puolet vähemmän kuin viime vuoden Frostissa: wanhana pukuna Waver ja uutena pukuna Sabrina. Waveria käytin kaikkina kolmena päivänä, Sabrinaa vain lauantaipäivänä.

En ollut tyytyväinen Sabrinan pukuun. Aluksi kaikki, jopa kaavoittaminen, tuntui sujuvan hyvin, mutta sitten mokasin jotenkin ja yläosasta tuli todella väljä kauluksen kohdalta. Sabrinan takki/mekko/mikälie on lyhyin koskaan tekemäni/pukemani vaate, ja puin sen alle tuplapantsut sekä minishortsit vahinkovilauttelun pelossa. Shoecoverit onnistuivat muuten hyvin, mutta ne valuivat yhtä matkaa sukkahousujen kanssa päivän mittaan enkä saanut niitä kiskottua tarpeeksi ylös, sillä pelkäsin rikkovani ne ja repiväni ihoteipit irti. Parasta puvussa olivat yllättäen propit eli väännellyt lusikat ja coniinmenomatkalla Päivikiksi ristitty nukke.

Nuken evoluutio Riitasta Päivikiksi.

Nukke kuului/kuuluu alun perin äidilleni, ja se on uusien vaatteidensa alla varsin kärsineen näköinen. Onneksi pitkä mekko, peruukki ja saappaat peittivät ison osan leikin aiheuttamista kolhuista. En ollut koskaan aiemmin ommellut nukenvaatteita, joten haaste oli melkoinen. Ilokseni vaatteiden kaavoitus oli helppoa kuin heinänteko ja kankaan menekki oli luonnollisesti pientä. Ainoa ongelma liittyi pikkuruisten kankaanpalojen kääntämiseen ja huolitteluun, mutta siitäkin lopulta selvittiin. Hatun kaavoittaminen oli minulle uutta, enkä ole täysin tyytyväinen lopputulokseen, mutta ainakin sain hatun valmiiksi. Päivikin peruukki on ihan tavallisen kokoinen peruukki, jota yritin taiteilla pienemmäksi saksilla, pinneillä ja hakaneuloilla.

Koska tulen tuskin käyttämään tätä cossia enää uudestaan, olin varannut Sabrinaa varten kaksi shoottia, yhden virallisen ja yhden epävirallisen. Parvella otetut kuvat napsi Katariina Ihalainen ja pimeällä backstagella otetut madu. Valoihin, väreihin yms. en ole koskenut, mutta Desu-rannekkeet editoin kuvista poies.

Waverin otin coniin mukaan monestakin syystä. Ensinnäkin, hahmo on minulle rakas. Toiseksi, cossi on helppo kuljettaa ja pukea ja on kaiken lisäksi mukava päällä. Kolmanneksi, tänä vuonna se oli myös ajankohtainen, olihan kunniavieraana Gen Urobuchi. Neljänneksi, kaiken kruunasi sunnuntain Fate/Zero-ryhmäcosplay, josta saimmekin hulppeita kuvia, jotka räpsi Tapio Matikainen.

Mjuu, oli kivvoo. Seuraavaan coniin on aivan tuhottoman pitkä aika, enkä osaa vielä sanoa tulevan kevään/kesän cosseista yhtään mitään. Yritän tehdä Virionin valmiiksi kesäksi, mutta saa nähdä miten tässä käy.

Le gasp, ensimmäinen video yli 100 seuraajan kunniaksi

Huhhuh, kesä on mennyt niin nopeasti etten ole saanut aikaiseksi yhtäkään con- enkä photoshootraporttia. Tässä on yksi niistä syistä jonka vuoksi en ole päivitellyt blogia sen kummemmin: ensimmäinen cosplaymusiikkivideoni, jota olen työstänyt toukokuusta asti maagisen sadan seuraajan rajan ylitys mielessäni. Aloitin videon teon noin 98 seuraajan kohdilla arvellen, että hyvissä ajoin aloittaminen kannattaisi, ja ei kestänyt kovinkaan kauaa ennen kuin seuraajia olikin jo ensin 101 ja sitten 102. En oikein vieläkään meinaa uskoa että teitä seuraajia on noin paljon, kiitos teille kaikille kun jaksatte kiinnostua kotkotuksistani! 

Tosiaan, hyppäsin nyt itsekin Blame it on the cosplay -junaan inspiroiduttuani keväällä Yumin vastaavasta videosta. Ei kestänyt kauaa valita videoon sopivat hahmot (paljastus: käytin itselleni tällä hetkellä rakkaimpia mieshahmoja), ja sopiva biisi minulla olikin jo päässäni valmiina, sillä olin harkinnut tekeväni siitä Magi-AMV:n, ja tuo biisi sattui olemaan Simon Curtisin Superhero. Pyrin laittamaan valitsemani hahmot hokemaan heidän tarinaansa sopivia lyriikoita, toivottavasti se näkyy. 

Videon taustana toimi opiskelijakämppäni valkoinen seinä ja koska tein kaiken alusta loppuun itse, kamera sai kököttää jalustalla. (Koska kuvasin järkkärillä, tarvitsin tarkennuspisteen, ja siinä auttoi peruukkipääni ja Virionin keskeneräinen peruukki.) Mukana laulaminen tyhjässä huoneessa hassu asu päällä tuntui vähän nololta ja oma naama ja eleetkin aiheuttivat myötähäpeää, mutta olisi tulos voinut loppujenlopuksi olla huonompikin. Videon tallentamisessa ja lataamisessa nettiin oli lukuisesti ongelmia, mutta niistäkin lopulta selvittiin ja tulos on nyt tässä. Teknisesti video ei ehkä ole ihan huippulaatua, sillä se on kyhätty wanhalla Sony Vegasilla ja kuvasuhdekaan ei ole HD-mallinen. Kaiken lisäksi Blogger kusi videon laadun joten jos joku haluaa tiirailla mitä hahmojen nostelemissa lapuissa lukee, laitan tähän linkin Tumblriini ladattuun versioon.

..Jopas olen taas kriittisellä päällä. No, oli miten oli, toivottavasti video pystyy välittämään edes jollakin tapaa sen, mitä tunnen näitä hahmoja cossatessa ja tätä harrastusta harrastaessa. Vielä kerran, suurkiitos kaikille seuraajilleni. 

Kohtalokasta sufferointia a'la herra Velvet osa 2

Kuten arvelinkin. Vain pari päivää Frosti-postauksen jälkeen sain Waver-photoshootin kuvat käsiini ja "joudun" tekemään niille oman postauksensa. Ihan kuin näin olisi käynyt joskus aiemminkin jonkun toisen Frostbiten kanssa. :D Mutta siis, asiaan!

Frostbiten perjantai-illan pyhitin siis kokonaan Waverille. Puku (ja etenkin peruukki) näytti paremmalta kuin debyyttikerrallaan kiitos tekemieni parannuksien, mihin olen varsin tyytyväinen. En tosin ehkä ole alle 160-senttinen 50 kiloa painava rimpula poikalapsi, mutta ainakin yritin parhaani. Hahmorakkaus on paras, ja hahmorakkaus.

Kaikista kuvista saan kiittää tommi-photographya, kiitos vielä todella paljon shoottimahdollisuudesta sekä tietenkin hienoista kuvista! Viitan lainasta taas kiitos ja kumarrus ranttikselle. "Hauskat" kommentit ovat minun ja aamuyön hehkeän mielentilan rakkauden hedelmiä. Nauttikaa.

Esseen otsikkona siis "HOW Wizardry Should be in the New Century"

"Voi surku ope anto mun esseestä hylätyn."

Kuinka annat opellesi turpaan osa 1.

Vapise Kayneth.

"Must tulee isona... yliopisto-ope."

"Hitot olis sittenkin pitäny hakea velhojen amk:hon."

"Eih sinne meni 5 opintopistettä."

Voi Frostbite kun en mä voi sulle nyt tässä nokkelaksi otsikoksi muuttua (+ yksi itkettävän sydäntälämmittävä kommentti)

Talvi ehti jo kerran häipyä tässä välissä mutta koska se näyttää viime yönä tulleen takaisin tänne Pohjois-Savon synkkiin metsiinkin, on ilmeisesti ihan asiallista ja jees kirjoittaa vihdoin ja viimein raportti Desucon Frostbitesta.

Hurraa. Paitsi ei takatalvelle.

Ajattelin ensin että teen tämän postauksen vasta sitten kun Waver-photoshootkuvat olisivat tulleet, mutta koska conista on jo yli kuukausi ja kuvat ovat luultavasti yhä jossakin valokuvaajan editoitavana ajattelin antaa palaa nyt ennen kuin unohdan kaiken.

Frostis oli... ihan jees. Ei kamala, ei ylimaallisen ihana vaan ihan jees peruscon. Paljon on puhuttu siitä miten K18-ikäraja olisi tehnyt conista jotenkin maagisen ihanan ja kypsän tapahtuman, mutta itse en moista vaikutusta huomannut. Järjestyshäiriöt ja roskat loistivat kyllä poissaolollaan, mutta tapahtumapaikka pursusi silti idiootteja aina dissaajista ja varkaista fedorapäisiin ahdistelijoihin ja jotenkin conin yleisfiilis oli tavallista Desua kylmempi. Missään ei näkynyt pusupiirejä eikä letkajenkkoja (ei sillä, en ole nähnyt niitä oikein missään muissakaan coneissa pitkään aikaan) mutta ei myöskään niitä ihmisiä jotka tulivat iloisesti ja avoimesti juttelemaan cosplaysta tai samasta fandomista. Tai ehkä sitten en vain ollut tarpeeksi kypsä tai cossannut oikeita hahmoja tai sarjoja, mene ja tiedä. :D Oli kyllä kiva huomata että ohjelmasalit olivat tällä kertaa oikeasti täynnä kuulijoita, tosin se johti myös siihen etten päässyt pariin ohjelmaan jonne olisin halunnut. Ohjelman laatu puolestaan oli aika perus-Desu-tasoa.

Pukuja minulla oli tosiaan mukana se neljä. Voin aika varmasti sanoa ettei ikinä enää, tai ei ainakaan ihan lähiaikoina. Pakatessa oli ihan hirveä stressi ja pelkäsin koko ajan unohtavani kämpille puvun X tärkeän pikkuosan Y ja puvun Ä ei-niin tärkeän mutta siitä huolimatta tarvittavan osan Ö. Jokainen puku päällä minulla oli kyllä hauskaa, mutta siitä huolimatta tuntui että ehdin pitää jokaista päälläni aivan liian vähän aikaa. Ensi kerralla otan siis luultavasti vähän iisimmin.

Perjantaina meillä oli siis ihan aluksi Free!-ryhmäcossi kaveriporukkani kanssa. Tälläkään kertaa meillä ei ollut uima- eikä koulupukuja vaan niin kutsutut "pulu olalla" -versiot eli vähän harvinaisemmat yhteen viralliseen värikuvaan perustuvat, ehkä jonkin sortin kasino-/baarimikkohenkiset asut.  Käytimme pukuja myös lauantain iltabileissä, joiden aikana alempi kuvakin on otettu.

tamucist kuvasi. Näytän ihan mummiltani.

En osaa vieläkään olla tyytyväinen Makotooni. Tälläkään kertaa en saanut peruukkia pysymään piikikkäänä vaikka kuinka yritin, minkä lisäksi pääni ja kasvoni näyttivät valtavilta. Puku itsessään oli siisti ja simppeli enkä mokannut oikeastaan mitään siinä, mutta valtavan iso pääni ja kasvojeni täydellinen epäsopivuus tähän hahmoon tavallaan turmeli hyvän yrityksen. No, ei mahda mitään, ainakin muiden uimapoitsujen kanssa oli kivaa hengailla.

Ryyppäämistä (feat ihana Kämy)! Minun conissani!

Perjantai-illan vietin sitten Waverina varaamani photoshootajan vuoksi. Koska en ole vielä saanut kyseisen shootin hedelmiä itselleni, saatte tyytyä tuohon ylempään ~rappeutuneisuutta~ tihkuvaan otokseen. Alkoholia nautiskelevia cossaajia, kuinka epäsopivaa, sitähän tekevät vain normaalit ihmiset! Waverina oli aivan sairaan kivaa tepastella conpaikalla erityisesti sitten kun sain kaverini Rider-viitan lainaan shoottia varten. Se oli niin lämmin ja iso ja suojasi kivasti ulkoilman kylmyydeltä. ;_; Viitan lisäksi minulla oli muitakin proppeja mukana kuten alemmasta kuvasta näkyy.

Hylätyn arvosanan ansainnut essee ja loitsukirja.

Lauantaina olin pitkästä aikaa ihan oikea cossityty ja sain  tälläytyä rusetteihin ja tyllihameeseen.

Katariina Ihalainen kuvasi nämä kaikki.

Olin varsin tyytyväinen Lunaan vaikka joku tr00-cossaaja olisikin voinut olla helposti sitä mieltä että pukuni oli liian realistinen ja liian vähän alkuperäisen lähdekuvan näköinen. Minulle kävi kuitenkin myös sellainen nolo kämmi jonka huomasin ensimmäistä kertaa vasta eilen: olin unohtanut kokonaan Lunan hansikkaiden rusetit! En voi ymmärtää mikä sai aikaan moisen aivopierun mutta eipä sille näin jälkeenpäin ole mahdollista tehdä mitään, paitsi tietenkin ommella puuttuvat rusetit mikäli vielä joskus cossaan Lunaa. Se on suhteellisen todennäköistä, sillä neidin vaatteet olivat mukavat ja nätit päällä. En ollut pitkään aikaan tuntenut itseäni noin sieväksi. Conissa oli positiivinen yllätys että ainakin kaksi ihmistä tunnisti cossini ja vaihtoi muutaman sanan Genei wo kakeru taiyosta, jee! Eihän se mikään maailman nerokkain sarja ole mutta oli siitä huolimatta kiva tietää etten ollut ainoa jolle sarja oli painunut mieleen.

Sunnuntaina taas... noh.

Hyvät naiset ja herrat: derppaamisen Seitsemän meren tuleva ylikuningas.

Otetaanpa uudestaan. Sunnuntaina kierrätin nuorempaa Sinbadia tehtyäni siihen pienenpieniä korjailuja. Korjasin repsottavat kohdat ja lyhensin liivihameasian niin ettei se enää pilkottanut saunabeltin nahkavyön alta. Peruukki oli näemmä ottanut vähän vahinkoa kuljetuksen aikana enkä saanut sitä ihan niin hienoksi kuin mitä se oli ollut Traconissa, mutta mielestäni se ei siitä huolimatta näyttänyt mitenkään kamalalta.

tamucist kuvasi tästä alaspäin.

Yllärilöytö Tumblrista, harunaattori kuvasi.

Olin suorastaan järkyttynyt siitä miten vähän Magi-cossaajia Frostbitessa oli, etenkin koska ainakin Facebookin mukaan niitä olisi pitänyt olla tulossa jonkun verran. No, aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta. Lääkitsin Magi-ikävääni ostamalla kaikki tähän mennessä englanniksi käännetyt Magi-pokkarit sekä aivan ihanan Sinbad-avaimenperän. Kyseinen avaimenperä oli niitä kuuluisia randomeita, eli umpinaisen laatikon ostaessa ei voi koskaan tietää mitä sieltä sisältä löytyy. Kerrankin minulla kävi tuuri!

Voitto.

Waka!Sinbadista tuli vielä mieleen eräs Tumblrissa saamani kommentti, jonka halusin jakaa nyt täälläkin. En nimittäin ole ikinä saanut näin sydäntälämmittävää ja ilahduttavaa palautetta cosplaystani ja kyseisen kommentin luettuani olin vain niin iloinen ettei mitään rajaa.

Yhyy ;_; <3

Rakkaiden hahmojen "henkiin tuominen" ja niihin eläytyminen cosplayssa on minulle se suurin sydämen asia ja olen vain niin onnellinen että tämän ihmisen mielestä olin tehnyt hyvää työtä asian kanssa. Tunsin tavallaan että nyt kun pystyin aiheuttamaan moisia tuntemuksia jossakussa kaikki se vaivannäkö, miettiminen ja panostaminen ei ollut ollut täysin turhaa. Eihän se siis ollut turhaa sitä ennenkään, tietenkään, mutta ymmärrätte varmaankin mitä tarkoitan. Sinbad on minulle tällä hetkellä se rakkaimmista rakkain, kaikista ihanin ja läheisin fiktionaalinen hahmo joten en voi edes kunnolla kuvailla sitä tunnetta joka heräsi minussa luettuani tämän palautteen. Vastasinkin sen antajalle jo Tumblrissa, mutta vielä iso kiitos siitä huolimatta! En ole koskaan saanut näin liikuttavaa ja kannustavaa palautetta enkä varmaan tule ihan heti saamaankaan. Siispä kiitos.

Paljon kuvia, suhteellisen vähän itse conraporttia ja fiilistelyjä. Siinäpä tämä postaus pähkinänkuoressa. Kunhan saan vihdoin Waver-kuvat käsiini postailen ne tänne, toivottavasti siis pian.

Kohtalokasta sufferointia a'la herra Velvet

Waver-peruukki ei ehtinyt Katsudoconiin vaan saapui uljaasti myöhässä kuin mikäkin maailman omistaja.  No, pääasia että tuli. Peruukki on hieman erilainen kuin lähdekuvassa; väri on perin arvattavasti vihreämpi kuin mitä kuvassa ja mallikin muistuttaa enemmän polkkatukkaisen Martta-tädin kuontaloa kuin piikkisuoraa polkkaa. Yritin suoristaa peruukkia siinä onnistumatta, pitääpä kokeilla tepsisikö pikkusiskon suoristusrauta kun seuraavan kerran käväisen kotona. Karvakasa on nimittäin lämmönkestävä.

Itse puku valmistui -- kuten jo aiemmin olin ennustellutkin -- kirpparien ja H&M:n avustuksella. Neule, solmio ja kengät ovat kirppareilta ja housut H&M:n alesta, paita minulla oli jo entisestään. Neule oli luultavasti kokoa XXXXXL tai ainakin se näytti päälläni siltä joten luvassa oli piennennysoperaatio ennen kuvakelpoisuutta. Housujen ja solmion raidat maalasin itse ja housuissa kiinni oleva nahkaremmi oli nopea askarrella. Yllätyin siitä miten vaikeaa Waverille oli löytää vaatteita -- löytämäni neule oli ainoa oikean värinen ja mallinen kappale vaikka kävin läpi useita kirpputoreja parissakin eri kaupungissa.

Mitähän muuta.. Tykkään tosiaan Waverista hahmona erittäin paljon vaikka aluksi suhtauduin häneen nihkeästi. Siitä huolimatta tosipaikan tullen mieleni tyhjeni ja minun oli todella vaikeaa keksiä hahmolle sopivia poseerauksia. Photoshoot jäi erittäin lyhyeksi sillä päivänvalo hupeni silmissä, mikä vaikeutti sopivien poseerauksien pohtimista entisestään. Ilmeet sentään onnistuivat edes jotenkuten; oli helpotus kun ei tarvinnut hymyillä ja siten leventää naamaansa kameran edessä vaan sai kaikessa rauhassa nyrpistellä ja kurtistella. Minulta puuttuu kädestä Command Seal (koska kiire ja vasemmalla kädellä piirtämisen vaikeus) joten kuvat sijoittuvat ajalle ennen ja jälkeen Graalin sodan. Jospa sitä ensi kerralla saisi hoidettua kaiken viimeisen päälle.

Kuvista saan kiittää clairea, kiitos vielä kerran tosi paljon kun jaksoit lähteä kuvailemaan niin lyhyellä varoitusajalla ja muutenkin. Jospa sitä jossain välissä saataisiin vähän isompaa Fate/Zero-shoottia/-ryhmää kasaan.