sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Haastettu'd

Sain haasteen Ricchanilta joten luvassa siis kymysyksiä ja vastauksia, tällä kertaa ei ehkä niin paljoa cosplayhin liittyviä mutta kuitenkin. Omat kysymykseni kyllä liittyvät sitten pukuiluun ja 2D-hahmoihin joten tarkastakaahan haastettavien lista, jos vaikka löytäisitte itsenne sieltä.

Irrelevantti mutta söpö kisu olkaa hyvät.

SÄÄNNÖT:
1) Haastetun tulee kertoa yksitoista asiaa itsestään. 2) Haastetun tulee vastata yhteentoista kysymykseen, jotka haastajasi on valinnut. 3) Haastetun tulee keksiä yksitoista uutta kysymystä uusille haastetuille. 4) Haastetun tulee haastaa yksitoista blogia, joilla on alle 200 lukijaa. 5) Haastetun tulee kertoa, kuka hänet haastoi ja kenet hän haastaa. 6) Ei takaisinhaastamista.



11 asiaa minusta (taas)

1) Seuraan tämän kauden sarjoista vain Kill la killiä ja Magin (tökerön huonosti ja laiskasti tehtyä ynnä animoitua) kakkoskautta, enempikin houkuttelisi mutta aika ei yliopiston takia riitä. ;_; Näiden kahden uuden sarjan lisäksi minulla on kesken Shingeki no Kyojin ja Gatchaman Crowds, molemmista taitaa itse asiassa olla katsomatta kolme jaksoa.

2) Haluaisin tilata eBaysta vaatekaapin täydeltä suloisia röyhelöisiä mekkoja mutta aasialaiset koot eivät anna myöten.

3) Olen asunut kohta kolme kuukautta omillani. Muuten sujuu ihan hyvin mutta pimeät yksinäiset illat ovat vaikeita. L(´□`L)

4) Haluaisin tehdä jonkun (uuden) Vocaloid-cosplayn ja vaikka minulla on lukuisia lempibiisejä en ole vieläkään löytänyt sellaista joka olisi aivan pakko saada tehdä. Jokin Meikon tai Gakupon versio voisi olla kiva, hmmm.

5) Positiivisuus on minulle erittäin vaikeaa, mikä ei ole kovin terveellistä. En vain osaa olla positiivinen, se tuntuu teennäiseltä etenkin kun olen ollut koko pienen ikäni pessimisti.

6) En ole vieläkään katsonut NGE:tä joten en ole tr00 animeharrastaja!11

7) Olen ottanut tavakseni katsoa Pikku kakkosen lähes joka päivä jos vain satun olemaan kämpillä. En tiedä miksi, lieneekö kyse tuttuuden ja turvallisuuden tunteesta.

8) Aion käyttää joululoman tehokkaasti (?) Frostbite-cossi(e)n ompeluun. Aika alkaa uhkaavasti loppua kesken, jos ei vielä nyt niin myöhemmin varmasti sitten. Katsotaanpa millä cosseilla sitä tulee lopulta päädyttyä tapahtumaan; Frostbite-suunnitelmillani kun on ollut tapana muuttua vielä varsin lyhyellä varoitusajalla. Minkähänlainen rastapäinen komistus raivaa tiensä cossilistalleni tänä vuonna?

9) Minua vaivaa hirveä photoshoot-ikävä. Jätkät hei, pidetään photoshoot! Tai vaikka kaksi.

10) /cgl/:n draamailujen seuraaminen on aivan liian koukuttavaa puuhaa.

11) Minulla on pahana tapana huudella meemejä kuin mikäkin jonne. Tämänkin postauksen otsikossa on sellainen. Olen anteeksi.



1) Minkä leffan katsoit viimeksi?

Silloin kun aloitin vastailemaan näihin kysymyksiin vastaus oli Titanic, mutta koska postauksen valmiiksi saaminen on vain venynyt ja venynyt tilanne on toinen ja joudun vastaamaan Villi tusina 2 joka tuli telkkarista eilen ja oli poskettoman huono.

2) Kunnianhimoisin haasteesi?

Hankkia elämä Koska tämä on cosplayblogi voisin kertoa kunnianhimoisimmasta cosplayhaasteestani joka on.. yhä edelleen sijoittua kilpailussa edes kerran. Haaste tämä on siksi koska minua ärsyttää oma kyvyttömyyteni luoda pukuja joilla olisi mitään mahdollisuuksia pärjätä kilpailuissa.

3) Lempieläimesi?

Olen parin vuoden sisään muuttunut salakavalasti kunnon kissaihmiseksi. Veikkaan syyksi läheisimmän ystäväni sekä Internetin (erityisesti Tumblrin) vaikutusta. (^・ ω・^ ) Eli kisut, siis. Onneksi kaveripiirissä on jonkun verran kisuja joita paijata. Jospa sitä joskus vielä hankkisi omankin kissan.

4) Oudoin unesi?

Ei nyt tule mitään yhtä tiettyä unta mieleen. Varmaankin sellaiset joista herätessä on pitänyt hetki miettiä mikä on unta ja mikä totta.

5) Suosikki-pehmolelusi lapsuuden ajoilta?

Nykyään likaisenharmaa mutta ennen valkovaaleanpunaraidallinen tuttia syönyt mollamaija nimeltään Tuttifrutti. Nukuin se vieressäni vielä yläasteikäisenäkin.

6) Vuodenajoista parhain?

Kesä ja syksy, etenkin alkusyksy. Pidän kovasti myös talvesta joten oikeastaan vuodenajoista huonoin on kevät.

7) Musta vai valkoinen? Perustele.

Vaikea valita. Olen aikaisemmin luottanut aina mustaan joten vastaan tällä kertaa valkoisen. Vaatekaappini on täynnä mustaa ja yritän nyt pikkuhiljaa uudistaa sitä valkoisempaan (ja vaaleanpunaisempaan) suuntaan sillä kun tyyliäni tarkastelee vähän paremmin se on loppujen lopuksi synkkä ja tunkkainen. Tahtoisin vain pukeutua söpösti valkoiseen (ja vaaleanpunaiseen). ;_; Mustasta tulee mieleen marraskuun lohduton ankeus, valkoisesta lumi ja hienostunut teenjuonti sisätiloissa.

8) Koulutukseltasi olet?

Tällä hetkellä ylioppilas ja tuleva Kelan täti sosiaalityöntekijä. Katsellaan miten opintojen kanssa käy.

9) Pöytäkone, läppäri vai tabletti-tietokone?

Olen tykästynyt läppäriin, joskin se toimittaa pöytäkoneen virkaa. Tosin kotona käydessä läppärin voi raahata omasta epäsosiaalisesta luolasta perheen pariin. Läppäri siis. Tablettia en tule ikinä hommaamaan.

10) Tämän hetken paras musakappale?

Kill la killin ending-biisi eli Miku Sawain Gomenne, Iikoja Irarenai.


11) Sarja, jota seuraat, sekä suosikkihahmosi.


Vain yksi? No, heitän jotain vähän ei-niin ennalta-arvattavaa (krhmMagikrhm, krhmSinbadkrhm) ja vastaan että seuraan A Bride's Storya (mangana) ja lempihahmoni on ovat yllättäen Laila ja Leily. He ovat myös äärettömän itsekkäitä ja ärsyttäviä mutta päätyneet jotenkin mystisesti lempihahmoikseni. Karlukin mummo on myös aika cool.



11 omaa kysymystä

1) Onko sosiaalisen median (Twitter, blogit, Facebook, Tumblr...) hyödyntäminen tärkeää cosplayssa?
2) Onko ihon maalaaminen cosplayn vuoksi sinusta rasistista?
3) Onko sinulla pukua jonka olet halunnut tehdä jo pitkään mutta et ole saanut aikaiseksi tehdä? Jos on, mikä puku on kyseessä ja miksi et ole vielä tehnyt sitä?
4) Mikä Suomen anime-/cosplayskenessä on parasta?
5) Entä pahinta?
6) Oletko koskaan lakannut pitämästä sarjasta sen fandomin takia?
7) K18-conit Suomessa, onko niillä tulevaisuutta?
8) Tämän hetken suosikkianimehahmosi?
9) Katsotko englanniksi dubattua animea? Miksi, miksi et?
10) FFFightit, cosplaydeitit ja muut huumoriohjelmat coneissa, hitti vai huti?
11) Mitä conia odotat tällä hetkellä eniten?

Haastan seuraavat bloggaajat

1) Woodi 
2) Nia 
3) Hakkis 
4) Novadille 
5) claire ja YO 
6) lapio ja Wilma 
7) cidi 
8) Aviala 
9) Mouru


Tuossa on yhteensä 11 bloggaajaa, hah! Jos jaksatte noihin kysymyksiin vastailla olisi kivaa mikäli laittaisitte linkin kyseiseen postaukseenne. 

lauantai 16. marraskuuta 2013

Negaajat negaa ja minä olen negaaja

Olen turhautunut.

Ärsyttää, kiukuttaa, surettaa, harmittaa, potuttaa, mutta ennen kaikkea turhauttaa. Kyse on yksinkertaisesti siitä, että minulla on takana seitsemän vuotta cosplay-harrastusta mutta olen vieläkin parantumattoman huono siinä. Olen harrastanut pienen ikäni aikana monia asioita kuten piirtämistä, kirjoittamista, animemusiikkivideoiden tekoa ja lentopalloa mutta loppujen lopuksi ne kaikki ovat jääneet syrjään cosplayn tieltä. Cosplay on minulle "the harrastus"; se harrastus jonka parissa kulutan eniten aikaa, se harrastus jolle annan kaikkeni, se harrastus jossa haluan olla hyvä ja jonka parissa tunnen olevani elementissäni. Tämä lieneekin juuri se syy minkä takia olen niin turhautunut. Kyllähän se vähän syö miestä, että joutuu pettymään itseensä harrastuksessa joka menee arvojärjestyksessä useimpien vapaa-ajan viihteellisten puuhastelujen edelle. Cosplayturhautumisessa on kuitenkin kaikista pahinta se tosiasia, että tästä turhautumisesta ei voi syyttää ketään muuta kuin omaa itseä. Minä itse olen syypää siihen etten ole hyvä cosplayssä. Minä itse, minä itse.


Ei ole olemassa mitään kiveen kirjoitettuja sääntöjä jotka määrittävät mitä tarkoittaa "olla hyvä cosplayssa". Meillä kaikilla kuitenkin lienee oma subjektiivinen näkemyksemme asiasta. Joku näkee kantajaansa isommat propit merkkinä hyvästä cosplaysta, joku toinen taas arvostaa lähes sataprosenttista yhdennäköisyyttä lähdekuvan kanssa ja jonkun kolmannen mielestä hyvä cosplay on mahdollista vain silloin kun kyseessä ovat pikkuvarpaista korvannipukoihin photoshopatut japanilaiscossaajat. Itse ehdin jo jossain vaiheessa todeta olevani omasta mielestäni oikealla reitillä kohti sitä mikä on omasta mielestäni hyvää cosplayta, mutta sitten vilkaisin vaatetelineessä roikkuvia viimeisimpiä pukujani ja koin suunnatonta halua polttaa ne kaikki. Mikä on vialla? Mikä on syynä siihen, että pukuni eivät saavuta sitä laatutasoa jolla haluaisin niiden olevan? Vastaus löytyy tämän blogipostauksen toisen kappaleen lopusta: minä itse. Ja koska tämä on minun blogini, aion nyt olla ällöttävän itsekeskeinen ja listata ne syyt joiden takia olen itse itseni tiellä kehittymistä estämässä.

1) En luota itseeni. En pysty luottamaan siihen, että puku jonka kaltaista en ole aiemmin tehnyt saattaisi luonnistua minulta. Tähän päivään mennessä en ole vieläkään tehnyt yhtäkään pyssyä, korsettia, katanaa tai kunnollista bootcoveria. Kun minulla ei ole kokemusta jonkun asian tekemisestä pelkään epäonnistumista niin paljon että kokeileminen saattaa hyvin helposti jäädä. Omalla mukavuusalueella on tolkuttoman helppoa pysytellä etenkin cosplayssa, jossa pienikin epäonnistuminen saattaa tarkoittaa monta kymmentä euroa maksaneen materiaalierän kelvottomaksi menemistä tai monen tunnin hikisen työurakan valumista hukkaan. Paremmaksi kehittyminen ja uusien asioiden oppiminen on mahdotonta jos ei edes yritä. Ja minähän en hevillä yritä. Olen onneksi päässyt yli siitä cossejani joskus vuonna 2010 vaivanneesta rutosta jonka aikana saatoin jättää jonkin osan kokonaan tekemättä mikäli en uskonut pystyväni tekemään sitä mutta täysin kuivilla en ole vieläkään.

2) Olen laiska. Viime aikoina olen muutaman kerran jaksanut tehdä uudelleen puvun osan joka ei ole ensimmäisellä yrityksellä miellyttänyt, mutta loppupeleissä olen lähes aina niin laiska etten jaksa korjata asiaa mikäli se edellyttäisi samaa urakkaa uudelleen. Esimerkiksi Sinbadin violetti bolero on luultavasti hirvein ja rumin vaatekappale jonka olen koskaan tehnyt kiitos tekemäni kaavoitusvirheen, mutta en sitten kuitenkaan vaivautunut tekemään uutta boleroa koska Eurokankaasta oli loppu se kangas jota olin käyttänyt ensimmäisellä yrityksellä. "Ei kukaan huomaa", "en kyllä jaksa tehdä tätä uudestaan" ja "ei sillä ole väliä, en osaa kuitenkaan tehdä parempaa" ovat varsin tuttuja ajatuksia minulle, ja niiden vuoksi etenemiseni tiellä kohti hyvää cosplayta on lähes olematonta.

3) En tunne materiaaleja enkä niiden työstämistapoja. Worbla, Wonderflex, solumuovi, polyuretaani, kanaverkko, vaneri, hartsi.. Siinä vain pieni esimerkki materiaaleista joista en tiedä vieläkään hölkäsen pöläystäkään vaikka pitäisi. Olen harrastanut seitsemän vuotta ja ainoat materiaalit joita osaan käyttää hyödyksi proppien tekemisessä ovat puu, softis ja ilmakuivuva askartelumassa. Tämä yhdistettynä arkuuteen kokeilla uusia asioita epäonnistumisen pelossa on mojova takaisku kehitykselle ja johtaa väistämättömään paikallaan junnaamiseen. Okei, olen vihdoin oppinut tekemään muutaman miekan ja korun, mutta niissäkin toistuvat jatkuvasti samat materiaalit ja kömpelöt tekniikat.

4) En osaa poseerata. Olipa valitsemani hahmo sitten söötti isosilmäinen taikatyttö tai viileääkin viileämpi salaperäinen uros poseeraan joka ikinen kerta aivan samoilla tavoilla. Ilmeiden suhteen olen vielä enemmän kärpässarjalainen; olen monesti huokaillut blogissani siitä miten en osaa enkä uskalla hymyillä cossikuvissa naamani leviämisen pelossa. Kun on tullut siihen tulokseen että oma naama näyttää hirvittävän kauhistuttavalta hymyillessä on vain niin paljon helpompi pitää pokerinaama kuvassa kuin kuvassa vaikka hahmon luonne vaatisikin aurinkoisuutta ja iloisuutta. Tästä olen perin harmissani, sillä mielestäni hahmolle sopivat poseeraukset kuuluvat hyvään cosplayihin ja ovat usein merkki siitä että cossaaja tuntee hahmonsa ja välittää siitä jollakin tasolla. Hahmolle sopivat ilmeet ja eleet välittävät kuvien katsojille haluttuja tunteita eivätkä jätä yhtä kylmiksi kuin "ihan kivat" kuvat joissa voisi poseerauksen perusteella olla periaatteessa mikä tahansa tietyn hahmotyypin edustaja. Valitettavasti se, että olen epävarma kasvoistani ja kehostani, heijastuu auttamattomasti cossikuviin ja antaa erittäin laiskan vaikutelman kun valokuvasta toiseen pystyy bongaamaan saman ilmeettömän ja elottoman poseerauksen.

5) Olen huono ompelussa ja kaikkeen siihen liittyvässä. Kiireestä johtunutta epäsiisteyttä, kerrassaan kammottavaa istuvuuden puutetta, pikaliimalla häthätää kasattuja osia, repsottavia langanpätkiä... Yksi cosplayn tärkeimmistä puolista, ompelu, on minulla edelleen täysin hakusessa. Ja se jos mikä sattuu syömään miestä. Vihaan kaavojen tekemistä ja etenkin niiden muokkaamista, sillä minulla ei ole minkäänlaista matikkapäätä enkä osaa kuvitella miltä lattialla möllöttävät kaavapaperinpalaset tulevat hyvässä lykyssä näyttämään ihmisen päällä. En ymmärrä mitä mikäkin kaavanmuotos saa aikaan. Teen vieläkin kaavoista liian isoja "varmuuden vuoksi", mikä aiheuttaa pienennysoperaation toisensa jälkeen ja maksaa useimmiten vaatteiden istuvuuden. Pukuni eivät yksinkertaisesti näytä hyvältä päälläni vaan ne roikkuvat ja pussittuvat milloin mistäkin, enkä sitten millään tajua miten asian voisi korjata. Ompelussa turhaudun todella helposti ja hoidan hommat "vähän sinne päin" sillä en älyä miten muutenkaan ne voisi hoitaa. Napinläpi tai herrainkaulus ei onnistu minulta kuin itsestään eikä usein edes ohjeen kanssa. Opin vasta viime vuoden kesänä mitä hyötyä vuorituksesta on.

6) En osaa meikata. Käytän arkena todella vähän meikkiä enkä tiedä mitä hyötyä on valokynästä, ripsien kihartamisesta tai aurinkopuuterista. Osaan tehdä jonkinasteisen eron nais- ja mieshahmon meikin välillä mutta siihen se sitten jääkin. En osaa tehdä riittävän erilaista meikkiä kahdelle eri naishahmolle tai kahdelle eri mieshahmolle. Erityisesti kasvojen miehistämiseen kuuluva varjostaminen on minulle vaikeaa ja johtaa herkästi epäesteettisiin läikkiin keskellä poskia.

7) Vertailen itseäni muihin. Ei ehkä niin suuri synti kuin nämä toiset, mutta ei siitä kovin suurta hyötyäkään ole. Olen vähän liiankin hyvä vertailemaan pukujani muiden cosseihin ja masentumaan virheistäni. Näiden seitsemän vuoden aikana on sattunut montakin sellaista tapausta että olen tukahduttanut haluni cossata hahmoa X koska joku on tehnyt hahmon "täydellisesti". Tietenkin niiden kaikista rakkaimpien lempihahmojeni kohdalla tämä ei päde, mutta mikäli hahmo on lähinnä tasoa "ihan kiva hahmo jolla on kiva puku" vertailu saattaa varsin nopeasti tappaa halun cossata kyseistä hahmoa. Olisi helppoa väittää että olen perfektionisti, mutta pukujeni laatu ei niin hyvä että voisin kyseistä väitettä hyödyntää.  

8) En vieläkään ole pystynyt tekemään parannusta näiden asioiden suhteen.


Kirjoitin jopa blogini otsikkokuvassa sanan "mediocre" "medicore" eli väärin.