Häshtäg lännennoloin & luistelulesbot sekä avaruusperhe & Super-Mary

Viime bloggauksesta tuntuu olevan ihan himokauan, ja kirjoitettavana olisi kaksi tapahtumarapsaa. Koska olen tehokas, tai ainakin leikin sellaista, tungen nuo raportit samaan postaukseen, joten tässä siis kuulumiset sekä Yukiconista että Tampere Kupliista.

Yukicon sattui siitä erittäin hyvään saumaan, että pääsin toteuttamaan itseäni uusimman fandomini, Overwatchin, osalta. Cossasin uusinta ihkudaasuosikkihahmoani eli McCreetä, ja pukua tehdessäni teki monesti mieli hakata päätä seinään. Olen aina inhonnut kaikkea Villiin länteen ja cowboyhin liittyviä juttuja, mutta mitä kävikään mitä kävikään :D Etenkin chapsien tekeminen oli hirveää tervanjuontia, ja coniaamuna tuli kieltämättä katsottua itseäni pitkään peilistä. Kaikkeen sitä lempihahmojen vuoksi alentuu.

Terjo Peltola kuvasi.

Blackwatch!McCreen (tai kuten minä sitä kutsun, Pikkumäkkärin) puvussa oli paljon kaikkea räpellettävää, panssari nyt heti ensimmäisenä. Olin aika tyhmä todetessani Frostbitessa polleana että eihän tämä cossi tule olemaan vaikea -- siinä vaiheessa en ollut vielä nähnyt panssarin selkäpuolta miljoonine pikku osineen. Aika pitkälti selvisin kuitenkin ostomentaliteetilla (paita, housut ja pistoolit on ostettu), minkä lisäksi sain buutsit lainaan isältäni. Ne olivat hämmästyksekseni oikeasti mukavat jalassa. Mitä tämä on, oikeasti mukavat kengät cosplayasussa? 

Lauantai oli ihan huippu, sillä ihmiset heittelivät high noon -läppää ja tulivat kehumaan cossiani. Tulin siitä kovin hyvälle mielelle. ;_; Pääsin myös ottamaan paljon selfieitä ihanien OW-cossaajien kanssa, ja päädyinpä mukaan myös yhteen conivideoon. Juuri tämä on mielestäni sitä cossaamisen parasta antia -- verkostoituminen ihmisten kanssa, jotka tykkäävät samoista asioista kuin sinä itse. 

Matias Tukiainen ikuisti selfiehetken.

Sunnuntaina mae-rye, tamucist ja minä cossasimme huvin vuoksi ja urheilun kannalta Yuri On Icen päähenkilökolmikon epävirallisia naisversioita, ja itse olin fem!Viktor. Tämä jos mikä oli helppo "cossi", sillä vaatteet löytyivät omasta vaatekaapista ja kirpparilta ja isoin työ puvussa oli peruukin otsatukan leikkaaminen. Tuntui hyvältä viettää sunnuntaipäivä ihan rennosti pitäen hauskaa ei-niin-vakavissa cosseissa. Emme odottaneet pukujamme tunnistettavan, mutta silti yksi ihana conittaja pyysi meitä kuvaan ja sanoi että miten kukaan nyt voisi olla tunnistamatta. Liikutus! 

Yukicon liittyi taas osaksi sarjaa "ihan kivat conit". Tapahtumapaikka oli mielestäni tosi sokkeloinen ja hämmentävä -- olin koko lauantaiaamupäivän ihan eksyksissä vaikka yritin seurata ohjelmalehtisen ohjeita ja tapahtumapaikan opasteita. Kävimme porukkamme kanssa Yuri On Ice -luennolla, AMV-kisassa sekä cossikisoissa, mutta muuten ohjelma ei hirveästi vetänyt puoleensa. Eniten kengässä hiersi käytävien tukkiminen hengausringeillä sekä ihan järjetön roskaaminen. Kaipa olen tulossa vanhaksi, kun tuommoiset seikat nakertavat. 

Sitten Tampere Kupliiseen. En ollut koskaan aiemmin käynyt Kupliissa, enkä oikein tiennyt mitä odottaa. Lähtö tapahtumaan tapahtui Voltron-ryhmäcossin motivoimana, sillä Frostin jäljiltä Voltron-hammastani jäi kolottamaan ja pahasti. Ryhmäcosseilu on aina jees, etenkin silloin kun kyseessä on superrakas sarja. Oli pitkästä aikaa kivaa cossata isossa ryhmässä -- useammilla hahmoilla on imo helpompi keksiä kuvaideoita ja poseerata muutenkin. (Kuvista kiitos ainakin Kasuki13:lle, en muista ottiko näitä joku muukin!)

MATT LÖYTYI ;_; Ainakin hetkeksi.

FORM NYAATRON

Yhyy byääh nyyh wäähähää, ihanat Voltron-ihmiset ja ihanat ryhmäkuvat. ;___; Vielä kun löytäisin jostain jonkun cossaamaan Sendakia...

Sunnuntaina toteutin jo noin kaksi vuotta suunnitteilla olleen cossin eli Dreaming Maryn päähenkilön Maryn. Tähän väliin voinkin sitten huudella, että Dreaming Mary on aivan ihana peli jota voin lämpimästi suositella, ja se on vielä ihan laillisesti ilmainenkin ja tosi nopea pelattava. Kannattaa jättää väliin, jos rankat teemat kuten pedofilia ja perheväkivalta ahdistavat, mutta jos ne eivät haittaa, Dreaming Mary on aivan ihana ja liikuttava peli.

Kuvista kiitos Ginko Cosplaylle ja mae-ryelle, editoinnista vastasin itse. Maryn cossi oli aivan superhelppo, sillä jouduin vain ompelemaan hameen sekä muokkaamaan kengät. Kukaan ei tunnistanut cossiani, mutta enpä muuta odottanutkaan sillä Dreaming Mary ei ole kovin tunnettu peli. Pääasia oli, että pääsin cossaamaan minulle rakkaasta pelistä. En tiedä miksi tai milloin Tampere-talon porrastasanteelle oli raahattu kynttiläkruunu ja vintage-henkinen sohvaryhmä, mutta ne olivat Paras Kuvauspaikka Ikinä. Ei ihme, että niihin sai jonottaa -- kaikki halusivat kuvata siinä kohtaa.

Tapahtumana Kuplii oli.. jännä. Ylikäytän tuota sanaa häpeilemättä, mutta minkäs teet kun se sopii niin moneen. Olin odottanut, että Kupliissa ei juurikaan olisi anime-/cosplayväkeä vaan lähinnä sarjakuvista kiinnostuneita normoja, mutta olin pahasti väärässä. Meno oli vähän kuin Traconissa (syytän tästä sitä, että Kuplii oli Tampere-talolla), paitsi että jotain isoa ja tärkeää puuttui. Tästä huolimatta Kuplii ei mielestäni ollut mitenkään huono tapahtuma, päinvastoin. Minulla oli ihan sairaan mukavaa, ja tapahtuman järjestelyt olivat kunnossa kaikin puolin. Oli muuten tosi hassua mennä tapahtumaan ilman ranneketta/pääsymaksua, ihan tuli vuosi 2007 mieleen! Voisin ensi vuonna lähteä uudestaan Kupliiseen, sen verran kivaa siellä oli.

Avaruusteemainen Desucon Frostbiteni vm 2017

Hitsi, Frostbitesta on jo yli kuukausi. Ja Yukiconkin oli viikko sitten. Yukista en tosin tule vielä bloggaamaan sillä odottelen photoshootkuvia kuvaajan kamerasta.

Frostbitessa minulla oli tänä vuonna avaruusteema, sillä cossasin Voltronista ja Sailor Moonista. Plutoa ja Shiroa yhdistää lisäksi vielä se, että Shiro lähti sarjan alussa tutkimusretkelle Kerberokseen eli Pluton kuuhun. :D Olen kai nyt sitten sitä yhteiskunnan alinta pohjasakkaa, kun menin cossaamaan länsisarjasta Desuconissa, eikun...

Tosiaan, perjantaina ja lauantaina Voltronia ja sunnuntaina Sailor Moonia. Perjantain vedin vanhalla tutulla kokovartalomakkara-asulla, johon yhdistin tällä kertaa Shiron valkotupsutukan sekä robokäden. Kas näin tehdään kahdesta cossista kolme ja saadaan aikaan ihan uusi versio! Neljä, jos lasketaan silmien photoshoppaaminen keltaiseksi dark!Shiroa/Kuroa varten (ei lasketa).

tamucist kuvasi.

Nämä taas mae-rye.

Lauantaina olin sitten ihan normi-Shiro. Minulla piti olla kaksikin paricossia, mutta molemmat parini joutuivat valitettavasti perumaan, joten palloilin sitten itsekseni. ;_; Ihan yksinäni en sentään joutunut olemaan, sillä conissa oli huippuihana Voltron-ryhmä, jolta sattui puuttumaan sopivasti Shiro. Kyyläilin heitä koko päivän jostain pylvään takaa kuin mikäkin nyymi konsanaan, ja lopulta päivän päätteeksi uskalsin pyytää heitä selfieen. Se oli uskaliain päätökseni pitkään aikaan mutta myös oli ihan sairaan hyvä juttu, sillä tulin superiloiseksi ja koko conpäivä muuttui entistäkin paremmaksi.

Yhyy ootte ihania kaikki ;___;

Yksilökuvat otti tamucist.

Perjantaina ei shoottailun lisäksi tapahtunut oikeastaan mitään. Porukkamme kävi avajaisissa ja shoottaili pukuja mutta siinäpä se noin ohjelmallisesti. Perjantai menikin siis tavalliseen tapaan löllöpalloillessa. Avajaiset olivat kyllä hillittömät, koko viikonloppu siinä tuli odoteltua päättäjäisiä ja pohdittua että miten tres kolikoksesta saadaan dos miljoonas.

Lauantain starttasi waifuluento, joka oli ihan mielenkiintoista seurattavaa. Olin tosin hieman harmissani siitä, että luennolla käsiteltyyn kyselyyn olivat saaneet vastata vain miehet, sillä on meillä naisillakin waifuja >:I

Tässä oma vaimuni. 6/5 tyty.

Luennolta opin, että ollakseen hyvä waifu pitää olla D-kuppinen, pitkä- ja suoratukkainen, ystävällinen, itkeskelevä ja tasapuolinen. Ei taida tulla omilla eväilläni hyvää waifua minusta, mutta onneksi en ole animehahmo.

Illalla olivat cossikisat, jotka olivat tuttuun tapaansa erittäin jees, mutta koko potin vei tällä kertaa aivan huisin viihdyttävä väliaikashow. Pokémonia, Evangelionia ja Muumeja lama-ajan budjetin lavasteilla ja esiintymisasuilla, kyllä kiitos! Onneksi päivä oli lopuillaan niin naurunkyyneleistä tuhriutuvat meikit eivät enää siinä vaiheessa haitanneet. Kuten joku Twitterissä oivasti totesikin, en voi uskoa että Desuconin kisojen lavashow oli käytännössä näytelty SinäTuubaPaska. Lisää tämmöisiä tai vaikka edes tämä sama uudestaan, kiitos!

Sunnuntaina oli avaruusprinsessojen vuoro, ja cossejamme kuvattiin niin monesti että menin ihan laskuissa sekaisin. Oli mukavaa huomata, että Sailor Moon on kaikkien näiden vuosien jälkeen yhä ihmisten sydämissä. Tuntui tosi hassulta cossata Sailor Moonista näin "myöhään" cossiurallani -- taisin olla noin 10-vuotias kun ensimmäisen kerran Sailor Moonia katsoin, ja cossauksenkin aloitin 10 vuotta sitten. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Pluto oli pienenä ja on edelleen suosikki-Sailorini.

Kuvaajana Murritus...

...ja näissä lopuissa Matias Tukiainen.

2017 Frosti oli hyvin semmoinen peruskiva tapahtuma, josta jäi oikein hyvät fiilikset. Sunnuntain ryhmäcossi oli vielä kirsikkana kakun päälle. Kunniavieraspaljastus päättäjäisissä (= Kaji Yuki) oli jotain täysin odottamatonta, mutta ilman sitäkin suunta olisi käynyt kesän Desuconiin joka tapauksessa. Itse asiassa nyt, kun Yukiconkin on ohi, voisin ryhtyä jo ompelemaan kesä-Desun asuja, sillä sitä ennen uusille puvuille ei näillä näkymin ole tarvetta.

PS: Milloin, MILLOIN johonkin coniin saadaan Daisuke Ono kunniavieraaksi? ;___;

Menneen syksyn kuulumisia

Siis voiko oikeasti olla että olen viimeksi blogannut syyskuussa? Härregyyd miten aika on mennyt äkkiä, tässähän on tapahtunut vaikka mitä.

Ihan ensiksi, lokakuussa, mae-rye ja minä shoottailimme jälleen ja tuuletimme uusia valokuvia kaipailevia cosseja.

Klooneja liikenteessä.

Päätin ulkoiluttaa pitkästä aikaa Bishopia, jota en ollutkaan käyttänyt sitten vuoden 2013 penkkareiden. Oli vapauttavaa kaivaa kaapista puku, joka ei korjailuja tarvinnut -- uutta cossissa oli ainoastaan platinablondi eli mangan värisävyjen mukainen peruukki, jota käytin/käytän myös Yomissa.

DOGS on hieno sarja, cossatkaa kaikki pliis DOGSista ja ryhmäcossaillaan yhdessä. ;___;

Myöhemmin lokakuussa meille tarjoutui lyhyellä varoitusajalla mahdollisuus kuvauttaa cossejamme tutulla ammattilaiskuvaajalla studio-olosuhteissa. Minulla oli yllättävän suuria vaikeuksia valita sopiva puku, mutta päädyin lopulta Yomiin, sillä se on näyttävä ja vähän kuvattu mutta varsin epäkäytännöllinen conissa. Pikaiseen photoshoot-käyttöön se sopi siis kuin nakutettu!

Kuvasta kiitos Antti Karppinen Photographylle!

Marraskuussa olivat sitten vuorossa cosplayn SM-kisat mae-ryen ja tamucistin seurassa. Olin itse ensimmäistä kertaa kisoja seuraamassa. Olen tuskin ainoa, jolle GameExpon yhteydessä pidetyt kisat aiheuttivat ns. sirkuseläinkokemuksen: olo oli kieltämättä vähän orpo cossipuku päällä kun ympärillä pyöri lähinnä skeittijonneja, viininmaistelijoita ja videopeli-ihmisiä. Kisojen alku viivästyi läheisen skeittiturnauksen aiheuttaman mölyn takia, ja kisaelämystä pilasivat kesken kaiken pois katsomosta poukkoilevat normot. Itse esitykset olivat kyllä katsomisen arvoisia, ja yksilösarjan voittanut Barbossa oli kiistatta kaikista paras. Ei kisareissu siis millään muotoa turha ollut, mutta toivon että ensi vuonna kisat pidetään jossain aivan muualla, jos ne ylipäätänsä vielä pidetään.

Löysin avaruuslapseni! (meemiprinssi & iamthekhaleesi)

Lance on vähän nolo mutta silti rakas.

Shiron rento avaruushaalari oli juuri sopiva SM-kisapäivälle, ja messukeskuksen lattia näytti oikeasta kuvakulmasta kuvattuna gladiaattorikehältä.
 
Vähän myöhemmin marraskuussa taas oli piskuinen Kumakumacon Kouvolassa. Sinne suuntasin lähinnä paikallisten kavereiden, en niinkään tapahtuman itsensä takia, mutta suuntasinpa kuitenkin. Kumakumacon toi mieleen männävuosina pidetyt Shiroconit, joita olin itse järjestämässä: kävijäkunta oli nuorta, paikallinen nuorisotoimi auttoi ja tilat saatiin koululta. Mukavaa, että tällaisia pieniäkin coneja jaksetaan järjestää.

Kumakumaconin puvuksi valikoitui Voltronin Shiron normiversio eli cossi, jonka piti alun perin valmistua vasta Frostbiteen. Jälleen yksi puku vuodelle 2016, siis, mutta se oli anyway suunnitelmissa vuoden 2017 alkuun joten ehkä annan tämän itselleni anteeksi. Kieltämättä tuntuu hyvältä että toinen Frosti-cosseista on valmis jo ennen vuodenvaihdetta, sillä nyt voin keskittyä kaikessa rauhassa Sailor Pluton iltapuvun ompelemiseen.

solvarg kuvasi.

Avaruusiskälle sopivat kuvauspaikat olivat Kumakumaconissa kiven alla, mutta onneksi myyntipöytäsalista löytyi conpäivän loppumetreillä vapaa soppi jossa saimme kuvata rauhassa. Ennen puvun kuvausta olin päätynyt toista kertaa elämässäni hall cosplay -kisaan, mistä olin hyvin hämmentynyt -- olihan cossini aika simppeli kumminkin. No, oli miten oli, lavakokemus ei koskaan ole pahasta, joten suostuin ja osallistuin.

Kuvan otti Heidi M.A. Granberg.

Melkein kuolin lavalle mutta en sit kuitenkaan! Tia-Maria Vahekoski kuvasi.

Kuvia katsoessa tulee välillä sellainen olo, etten sovi Shiroksi yhtään ja että pilaan suosikkihahmoni, mutta yritän olla välittämättä siitä. Avaruusiskäilen jälleen Frostbitessa tuli mitä tuli, ja ehdin kyllä korjailla vielä pukua sitä varten.

Tulen tuskin kirjoittelemaan mitään ennen Frostbitea, joten hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta Cosplayshogunaatin lukijoille! Ensi vuonna nähdään ja toivon että saatte ajoissa pukunne valmiiksi.

Avaruusiskä, satutytöt ja esitys_kisa_hommat Traconissa vuosimallia 2016

Ah Tracon, ihana Tracon. Tänäkään vuonna tuo yksi suosikkiconeistani ei tuottanut pettymystä, vaikka kaikki kiinnostava ohjelma olikin jälleen klassisesti toistensa kanssa päällekäin niin, etten käynyt muissa ohjelmissa kuin kisoissa. Halua olisi ollut mutta aikataulut eivät antaneet myöten ja olen tästä suolainen. :c Epävirallista ohjelmaa minulla olikin sitten ihan reippaasti: perusmeiningin eli kavereiden tapaamisen, photoshoottaamisen ja yleishengaamisen lisäksi olin pitämässä Fire Emblem -miittiä ja kuvautin Velouriaa conin tarjoamalla photoshootilla. Sunnuntaina sitten oli luvassa esityskisa.

Tampere-talon ympäristö on yksi suosikkikuvauspaikkojani ikinä, sillä rakastan metsämaisemaa yli kaiken. Conpaikan ympäristö sopi Fire Emblem -cossien kanssa yhteen aivan loistavasti. Tämä vuosi oli jo toinen peräkkäinen Fire Emblem -vuosi, ja saa nähdä mitä ensi vuoden Tracon tuo tullessaan. Velouria on yksi lempilapsistani Fatesissa kaikkine hamstraustaipumuksineen ja läheisriippuvuuksineen, ja kaiken lisäksi hahmon design on yksinkertaisesti aivan ihana. Velourian viitta on ehkä yksi söpöimmistä ompelemistani asioista ikinä, eikä puku muutenkaan ollut loppujenlopuksi yhtään pöljemmän näköinen. Velourian korsetti oli ensimmäinen tekemäni korsetti ikinä, hui. Jos puvusta pitää keksiä jotain parantamisen varaa niin mainitsen heti alkuun sen, että tajusin vasta kuvia katsoessani, että olisi ehdottomasti pitänyt piirtää mustat kulmakarvat valkoisten sijaan. Velouria kun on niin persoonallinen hahmo, etteivät vaaleat kulmakarvat tuo hahmon ilmeitä tarpeeksi hyvin esille.

Kuvat otti Mikael Peltomaa.

Vahtikoir-- eiku susi.

DADDY!!

Fire Emblem -miittailu oli ihan yhtä letkeää kuin viime vuonnakin ja toivon mukaan miittailemme  samojen ihmisten kanssa jatkossakin. Ehkä parasta ikinä oli se, kun kesken miitin huomasin Velourian ihkua isiä cossaavan tyypin painelevan sisään Tampere-talon ovesta ja säntäsin perään. Kävi ilmi, että cossajaan seurassa oli toinenkin FE: Fates -turrihahmo ja molemmat olivat vielä innokkaita liittymään miittiporukkaamme, jipii. σ(≧ε≦ｏ) Olisin voinut miittailla pidempäänkin, ja olisi ollut aivan mahtavaa saada kunnollisia isä-tytär-kuvia, mutta olin päättänyt vaihtaa korsetin ja turrikorvat huomattavasti simppelimpään asuun ennen cossikisoja, joten puvunvaihto kutsui.

Shiron kohdalla kävi taas tämä klassinen "ihana hahmo jolla on simppeli/minun kropalleni sopimaton asu" -homma. Kokovartalomakkara-asu (lue: bodysuit) ei ole se kaikista imartelevin vaatekappale etenkään minun päälläni, mutta se nyt vain oli aivan pakko päästä pukemaan päälle koska hnnnngh, Shiro. Tämä lienee ensimmäinen kerta sitten lapsuusvuosien kun joku länsimaalainen hahmo on kolahtanut minuun näin kovaa. Vitsailinkin jo Twitterissä että minulla on selkeät hahmotyypit joihin hullaannun: naistenmiehet, näkövammaiset blondit sekä kätensä menettäneet undercut-tukalla varustetut komistukset. Koetapa siinä sitten olla järkevä.

Olin ihan äimän käkenä kun ihmiset jopa tunnistivat cossini, sillä gladiaattori-Shirolta puuttuu sekä kasvojen arpi, valkoinen hiustupsu että robokäsi, joista hahmo on normaalisti niin helppoa tunnistaa. Tämä on niitä cosseja, jotka tein sataprosenttisesti omaksi ilokseni, mutta tunnistetuksi tuleminen ainoastaan lisäsi cossaamisen riemua. Oli ihan huippua, kun minulle huudettiin "space dad! :D" ja päädyin juttelemaan (lue: ihkuttamaan) kyseisen conittajan kanssa Voltronista ja Shirosta. Yhyhyy, tämän(kin) takia minä cossaan. ;___;

Kuvat ottivat maailmanvaltias ja Aviala!

Ja sitten ööh esityskisa. Kyseessä oli ensimmäinen esityskisani ikinä ja vaati hirveästi tsemppaamsita ja henkistä valmentautumista ennen kuin oikeasti uskalsin ilmoittautua ja ryhtyä tekemään esitystä. Itse asiassa menin kisaamaan Mimiconissa ihan vain sen takia, että uskaltaisin olla ihmisten edessä ja ottaa lavaa vähän paremmin haltuun sitten esityskisassa. Asiaa tosin auttoi se, että olin suunnitellut esitystäni abouttiarallaa vuoden ennen kisahommiin ryhtymistä -- minulla oli siis varsin selvät suunnitelmat siitä mitä halusin tehdä ja mitä elementtejä esitykseen kuuluisi. Valmis esitys toki erosi jonkun verran alkuperäisistä suunnitelmistani ihan käytännön seikoista johtuen, mutta perusidea ja juoni pysyivät samana. Käsinukkejen käyttö oli esityksen kantavana voimana ihan ensimmäisistä suunnitelmista asti, sillä halusin kokeilla jotain mitä ihan joka cosplayesityksessä ei ollut, ja lisäksi Schneewittchenin kappaleessa on yksinkertaisesti niin paljon hahmoja ettei esitys olisi oikein toiminut ilman niitä. Muista cossaajista koostuvan ryhmän kasaaminen sekä videomateriaalin hyödyntäminen olisivat toki olleet vaihtoehtoja nukeille, mutta ne eivät olleet yhtä helposti toteutettavissa. Toisaalta ei kymmenen käsinuken askarteleminenkaan ihan helppoa hommaa ollut. :D

Itse kisa-aamuna tuntuikin sitten menevän pieleen aivan kaikki.  Heti kun saimme mae-ryen kanssa raahattua lavasteet bäkkärille, yksi kääpiöistä irtosi paikoiltaan, pahvipossu lakkasi pysymästä pystyssä ja taustakankaiden runkona toimiva Ikean vaateteline otti ja hajosi. Kääpiö oli onneksi helppo istuttaa takaisin paikoilleen ja cosplaymammojen tarjoama jesari pelasti sekä possun että vaatetelineen. Kun proppikriisistä oli selvitty, olikin aika treenata esitystä lavalla ja tällä kertaa mukana oli ensimmäistä kertaa myös conin sponssaama pöytä, joka toimi lasiarkun sijaisena. Luojan kiitos lavaharjoitusmahdollisuudesta, sillä harjoitusten aikana meni pieleen suurin piirtein kaikki mahdollinen, mistä osasin sitten ottaa opikseni varsinaisessa esityksessä. Ensimmäisellä harjoituskerralla toinen kenkä putosi jalastani kesken kaiken ja menin ihan lukkoon, ja pöytä sekoitti pasmani aivan totaalisesti -- aiemmin olin voinut liikkua vapaasti vaatetelineen molemmin puolin mutta nyt siinä olikin jotain tiellä. Kaiken huipuksi pukuni ei oikein tykännyt rajuista liikkeistä vaan siitä ratkesi muotolaskos suoraan keskeltä edestä eli mahdollisimman näkyvältä paikalta. Kakkosharjoituskerta meni jo vähän paremmin, paitsi että en saanut taustakankaita vaihdettua tarpeeksi nopeasti vaan jäädyin totaalisesti. Tässä vaiheessa itku oli jo hyvin lähellä ja teki mieli heittää hanskat tiskiin saman tien, mutta onneksi mae-rye oli siinä tsemppaamassa ja saimme yhdessä käytyä läpi harjoituksissa käyneet kämmit ja miten korjaisimme ne itse esityksessä.

Ennen kisaa olin sen verran paniikissa, että yhtään bäkkäriselfietä ei tullut otettua. Jälkikäteen tämä harmittaa mutta minkäs teet. Bäkkärillä oli kyllä jännityksestä huolimatta tosi mukava ilmapiiri niin mammojen kuin kisaajienkin ansiosta: kaikki tsemppasivat toisiaan ja toivottivat onnea esitykseen. Olin onnekseni vuorossa toisena eli en joutunut jännittämään kovinkaan kauaa. Ennen lavalle menoa pyörittelin tietysti päässäni kauhukuvia siitä mikä kaikki voisi esityksessä mennä pieleen. Aamuharkkojen jälkeen tuntui siltä, että vähintään puolet pieleen menevistä asioista tulisi ehdottomasti menemään pieleen, enkä ollut kovin optimistisissa fiiliksissä kun meidät vihdoin kuulutettiin lavalle. Kun valot syttyivät ja musiikki alkoi, mieleni meni täysin tyhjäksi: oli vain esitys ja sitä katsova yleisö. En muista lavalla viettämästäni ajasta juuri mitään lukuun ottamatta sitä tosiasiaa, että asiat eivät menneetkään pieleen. En voi vieläkään uskoa, että esitys sujui niin hyvin aamun katastrofeista huolimatta. Ehdottomasti fiksuin päätös, jonka olen hetkeen tehnyt, oli heittää korkokengät pois jalasta jo heti esityksen alussa, sillä lavaharkoissa ne olivat olleet suuri este sujuvalle liikkumiselle. Esityksen jälkeen tuntui siltä kuin olisin juossut maratonin, sillä a) kokonaisuudessaan reilun vuoden kestänyt prosessi oli vihdoin ohi ja b) okei, tulihan siellä lavalla liikuttuakin aika reippaasti.

Esityskisakuvista kiitos Matias Tukiaiselle ja  Jessica Mennanderille.

Ehkä hehkein kuva joka minusta on koskaan otettu.

Tiesin jo muiden esityksiä seuratessani, etten tulisi missään nimessä sijoittumaan, mutta siitä huolimatta tunsin pientä pettymystä kun tulokset julkistettiin. Olin antanut kaikkeni ja parhaani muttei se ollut riittänyt; sehän siinä pahalta tuntui. Toisaalta kaikki muutkin olivat antaneet parastaan ja kisassa oli kova taso, joten pettymykseni ei sinänsä ollut oikeutettua. Kai tässä on kyse vain siitä, että olen aika herkkä arvostelulle, ja pelkäsin ihmisten pitävän esitystäni ihan surkeana. Olinkin aika yllättynyt kun sain paljon kehuja kisan jälkeen; eniten kehuja tuli lavapresenssistäni (onko sille muka kunnollista suomenkielistä käännöstä) ja jostain kumman syystä prinssinukkekin oli herättänyt ihastusta vaikka mielestäni se oli tekemistäni nukeista kaikista rumin. :''D No, oli miten oli, olin näemmä pelännyt turhaan ja se perimmäinen tavoite esiintymiskisaan menon suhteen eli minulle rakkaan tarinan kertominen ja ihmisten viihdyttäminen oli tullut täytettyä. Tällä hetkellä on kyllä sellainen olo, että jätän kisahommat suosiolla väliin pitkäksi aikaa, sillä en koe olevani tarpeeksi hyvä pärjätäkseni yhtään missään kisoissa. Myös Schneewittchenin puku joutuu hyllylle joksikin aikaa, sillä se otti esityskisassa sen verran damagea että muutamat osat puvusta pitäisi tehdä kokonaan uudestaan, enkä juuri nyt jaksa ryhtyä siihen. Olisi kyllä kiva saada joskus kokoon jonkinlaista Märchen-ryhmää, mutta toisaalta minulla on myös Burankon puku ja vieläpä priimakunnossa.

Eli siinäpä Tracon-kokemukseni. Tänä vuonna ei taida olla enää mitään coneja luvassa, ellei jotain miniminitapahtumia taas ilmaannu, joten cossinteon suhteen on nyt lupa ottaa chillisti. Seuraavana luvassa varmaankin Frostbiten puvut, mutta vaikka ne ovatkin jo päätettynä en aio vielä aloitella niitä. Nyt olisi nimittäin keskityttävä saamaan valmiiksi se kandi, joka jäi vähän syrjään esityskisahommien tieltä...