Menneen syksyn kuulumisia

Siis voiko oikeasti olla että olen viimeksi blogannut syyskuussa? Härregyyd miten aika on mennyt äkkiä, tässähän on tapahtunut vaikka mitä.

Ihan ensiksi, lokakuussa, mae-rye ja minä shoottailimme jälleen ja tuuletimme uusia valokuvia kaipailevia cosseja.

Klooneja liikenteessä.

Päätin ulkoiluttaa pitkästä aikaa Bishopia, jota en ollutkaan käyttänyt sitten vuoden 2013 penkkareiden. Oli vapauttavaa kaivaa kaapista puku, joka ei korjailuja tarvinnut -- uutta cossissa oli ainoastaan platinablondi eli mangan värisävyjen mukainen peruukki, jota käytin/käytän myös Yomissa.

DOGS on hieno sarja, cossatkaa kaikki pliis DOGSista ja ryhmäcossaillaan yhdessä. ;___;

Myöhemmin lokakuussa meille tarjoutui lyhyellä varoitusajalla mahdollisuus kuvauttaa cossejamme tutulla ammattilaiskuvaajalla studio-olosuhteissa. Minulla oli yllättävän suuria vaikeuksia valita sopiva puku, mutta päädyin lopulta Yomiin, sillä se on näyttävä ja vähän kuvattu mutta varsin epäkäytännöllinen conissa. Pikaiseen photoshoot-käyttöön se sopi siis kuin nakutettu!

Kuvasta kiitos Antti Karppinen Photographylle!

Marraskuussa olivat sitten vuorossa cosplayn SM-kisat mae-ryen ja tamucistin seurassa. Olin itse ensimmäistä kertaa kisoja seuraamassa. Olen tuskin ainoa, jolle GameExpon yhteydessä pidetyt kisat aiheuttivat ns. sirkuseläinkokemuksen: olo oli kieltämättä vähän orpo cossipuku päällä kun ympärillä pyöri lähinnä skeittijonneja, viininmaistelijoita ja videopeli-ihmisiä. Kisojen alku viivästyi läheisen skeittiturnauksen aiheuttaman mölyn takia, ja kisaelämystä pilasivat kesken kaiken pois katsomosta poukkoilevat normot. Itse esitykset olivat kyllä katsomisen arvoisia, ja yksilösarjan voittanut Barbossa oli kiistatta kaikista paras. Ei kisareissu siis millään muotoa turha ollut, mutta toivon että ensi vuonna kisat pidetään jossain aivan muualla, jos ne ylipäätänsä vielä pidetään.

Löysin avaruuslapseni! (meemiprinssi & iamthekhaleesi)

Lance on vähän nolo mutta silti rakas.

Shiron rento avaruushaalari oli juuri sopiva SM-kisapäivälle, ja messukeskuksen lattia näytti oikeasta kuvakulmasta kuvattuna gladiaattorikehältä.
 
Vähän myöhemmin marraskuussa taas oli piskuinen Kumakumacon Kouvolassa. Sinne suuntasin lähinnä paikallisten kavereiden, en niinkään tapahtuman itsensä takia, mutta suuntasinpa kuitenkin. Kumakumacon toi mieleen männävuosina pidetyt Shiroconit, joita olin itse järjestämässä: kävijäkunta oli nuorta, paikallinen nuorisotoimi auttoi ja tilat saatiin koululta. Mukavaa, että tällaisia pieniäkin coneja jaksetaan järjestää.

Kumakumaconin puvuksi valikoitui Voltronin Shiron normiversio eli cossi, jonka piti alun perin valmistua vasta Frostbiteen. Jälleen yksi puku vuodelle 2016, siis, mutta se oli anyway suunnitelmissa vuoden 2017 alkuun joten ehkä annan tämän itselleni anteeksi. Kieltämättä tuntuu hyvältä että toinen Frosti-cosseista on valmis jo ennen vuodenvaihdetta, sillä nyt voin keskittyä kaikessa rauhassa Sailor Pluton iltapuvun ompelemiseen.

solvarg kuvasi.

Avaruusiskälle sopivat kuvauspaikat olivat Kumakumaconissa kiven alla, mutta onneksi myyntipöytäsalista löytyi conpäivän loppumetreillä vapaa soppi jossa saimme kuvata rauhassa. Ennen puvun kuvausta olin päätynyt toista kertaa elämässäni hall cosplay -kisaan, mistä olin hyvin hämmentynyt -- olihan cossini aika simppeli kumminkin. No, oli miten oli, lavakokemus ei koskaan ole pahasta, joten suostuin ja osallistuin.

Kuvan otti Heidi M.A. Granberg.

Melkein kuolin lavalle mutta en sit kuitenkaan! Tia-Maria Vahekoski kuvasi.

Kuvia katsoessa tulee välillä sellainen olo, etten sovi Shiroksi yhtään ja että pilaan suosikkihahmoni, mutta yritän olla välittämättä siitä. Avaruusiskäilen jälleen Frostbitessa tuli mitä tuli, ja ehdin kyllä korjailla vielä pukua sitä varten.

Tulen tuskin kirjoittelemaan mitään ennen Frostbitea, joten hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta Cosplayshogunaatin lukijoille! Ensi vuonna nähdään ja toivon että saatte ajoissa pukunne valmiiksi.

Miksi olla koulussa kun voi shootata pukuja

Traconin jälkeen cosplaypöhinät olivat sitä luokkaa, että päätimme sitten mae-ryen kanssa pitää uuden kotikaupunkishootin. Yksi parhaita puolia yliopistoelämässä on se, että saa itse päättää omista aikatauluistaan, ja jos sille päälle sattuu päivän voi viettää tenttiin lukemisen sijaan ulkona kuvaamassa omia hassuja asuja. :D

Koska olin huomannut Velourian valkoisten kulmakarvojen olleen huono idea, päätin korjata vahingon ja shootata Velouriaa mustilla kulmakarvoilla. Kuvia katsellessa tuli heti sellainen olo, että päätös oli oikea. Mustat kulmakarvat toivat heti enemmän ilmeikkyyttä hahmoon.

mae-rye kuvasi.

Vaikka kuvausolosuhteet olivatkin otolliset sään ja lämpötilan puolesta, suora auringonpaiste teki kuvaamisesta varsin hankalaa. On ärsyttävää, kun luulet valinneesi oikean kuvakulman niin, ettei auringonvalon pitäisi pilata kaikkea, ja kameran näytöllä näkyykin joko täysin tumma tai puhki palanut kuva. :c Onneksi vain pieni osa kuvista jäi valon takia käyttökelvottomiksi ja syyskuinen auringonpaiste toi onnistuneisiin otoksiin oikein kivan tunnelman.

Pääsimme kuvaamaan myös paikkaan, jossa auringonvalo ei ollut enää ongelma. Ihana mae-rye oli nimittäin hankkinut meille luvan kuvata cossejamme Kuopion kaupungintalolla. En ollut koskaan ennen käynyt kyseisen pytingin sisällä, ja kyllä siinä leuka loksahti kun astuimme sisään ja ympärillä näytti siltä kuin olisimme olleet vanhassa kartanossa. Mikäs sen parempi paikka shoottailla ruotsalaista kreiviä.

Bonuksena: BFF:t Fersen ja Kustaa.

Toivon todellakin, että pääsemme kuvailemaan kaupungintalolle vielä joskus toistekin, sillä se oli ympäristönä aivan huippu. Talon jylhät sisätilat sopivat niin Fersenille kuin mae-ryen cossaamalle Florence Nightingalellekin. Siis vähänkö nyt kaduttaa, että purin Cloén mekon ja annoin osille uuden elämän muissa puvuissa, sillä Cloé olisi sopinut kaupungintalon käytäville kuin nakutettu. :'c

Conikesä on auttamatta ohi ja katseet täytyy suunnata ensi vuoden alkuun. Kuten jo viime postauksessa kerroinkin, seuraavana ovat luultavasti luvassa Frosti-cossit, mutta vielä en ole jaksanut niitä aloitella. Puvut on toki päätetty, ja voin jopa paljastaa että luvassa on avaruusteemaa joka päivälle:

Lisää avaruusiskäilyä...

...sekä avaruusprinsessaryhmää.

Kiva kesäinen kuvadump

Paljon cosseja mutta aivan liian vähän coneja joissa käyttää näitä cosseja? Ratkaisu: järjestä photoshoot. Helppoa ja mukavaa -- sen kun lähdet ulos kotiovesta ja etsit kotikaupunkisi parhaat kuvausmestat (tai oikeastaan ne kannattaa etsiä ennen kuin lähtee ulos kotiovesta). Puku ei hiosta kellon ympäri niin kuin conissa ja meno on muutenkin chillimpää kun saa keskittyä vain olemiseen ja kuvaamiseen. Jalatkin kiittävät!

Eli toisin sanoen mae-rye ja minä suuntasimme Kuopion huudeille kuvaamaan cosseja, jotka ansaitsivat mielestämme lisää rakkautta kuvausten muodossa. Aluksi sopivien pukujen päättäminen tuntui supervaikealta, mutta sitten muistini vetreytyi ja palautin mieleeni kaksi pukua joista ei ollut olemassa montaakaan kuvaa: Rapunzel!Nozomi sekä Buranko. Rapunzel!Nozomi oli maannut kaapissa Animecon 2015:sta lähtien ja korjasin sen uudempaan uskoon vain vähän ennen shoottia; Burankossa taas ei ollut mitään korjattavaa. Näitä kahta cossia en välttämättä jaksa enää ottaa coneihin mukaan mutta ne sopivat photoshootattaviksi paremmin kuin hyvin.

mae-rye kuvasi minua ja toisin päin!

Burankon kohdalla meidät yllätti Suomen kesä eli kesäsade, joka ei näyttänyt loppuvan millään, joten metsässä otetut kuvat räpsittiin sateessa sateenvarjon alla turvassa. Onneksi sää parantui metsäreissumme jälkeen ja loppushoot saatiin hoidettua suhteellisen kuivassa säässä. Kuopiossa on ihan himona upeita kuvauspaikkoja laidasta laitaan ja olen jo nyt ihan intona lähtemässä shoottaamaan joskus uudestaankin. :'D

 PS: Tässä Traconin cossit. Sunnuntaina kohtaan esityskisan haasteet, jännittää. ;___;

Tapahtumakesä 2014 2: Photoshootit

Conittamisen lisäksi minä, kesän ajaksi takaisin vanhemmille muuttanut työtön pummi, kerkesin myös photoshoottailemaan kavereiden kanssa. Photoshootit ovat vain jotakin niin ihanaa; puku ei yleensä ehdi rytistyä ja karistaa maalejaan vaan on kuvissa hehkeimmillään, ja eri poseja/ilmeitä ehtii kokeilla kaikessa rauhassa vailla conpäivän alituisia kiireitä. Ensimmäisen shootin ensimmäiseksi shootattavaksi cossikseni päätyi Lisa Lisa, jolla olin debytoinut vain muutama päivä ennen kyseisen photoshootin järjestämistä. Rouva Joestarin kuvaamisesta vastasi Ibi.

Jojo-poset; asia jota minun pitää vielä harjoitella.

Yksi shootin eeppisimmistä hetkistä oli SnK-photoshootreissu Hämeenlinnaan. Kun lämpötila oli jämähtänyt sinne 30 plusasteen tienoille, peruukki, remmit ja takki alkoivat varsin pian tuntua erittäin tukalilta. Onneksi linnan muurien suojassa oli edes hieman viileämpää kuin pihalla. Näin hulppeissa ja SnK-maailmaan sopivissa maisemissa en ole aiemmin kuvannut enkä tule varmaan koskaan kuvaamaankaan. (Ryhmäkuvat napsaisi Mao, yksilökuvat Ibi ja Okkun.)

Ja koska Shingeki on helpoin cossattava sarja ikinä sen jälkeen kun olet askarrellut yhdet remmit ja takin, cossasin erittäin ovelasti myös Levin squadilaista, Erd Giniä toisena päivänä pidetyssä SnK-shootissa. R.I.P Bishopin ihana pitkä tukka, olet nyt pysyvästi lyhyellä ponnarilla.

Abouttiarallaa kuukausi tuon shootin jälkeen pidimme toisen shoottausputken samassa paikassa. Tälläkin kertaa paino oli Shingekissä, mutta sain kuvautettua myös erään pitkään suunnitteilla/tekeillä olleen cossini. (Kuvat by Ibi ja Okkun, editoinnista vastasin itse.)

Aivan oikein, kyseessä on Persona 4:n protagonisti eli Yu Narukami/Souji Seta/Ismo Laitela/younameit. Ryhdyin suunnittelemaan tätä cossia muistaakseni joskus vuonna 2011, joten ehtihän tässä vierähtää aikamoinen tovi ennen kuin sain potkittua itseni tekemään tämän cossin. Puku oli simppeli ja helppo päällä, ainoa ongelmana oli peruukki raskaine otsatukkineen. Sinänsä tuota otsista ei olisi ollut vaikeaa lyhentää/ohentaa, mutta tilasin peruukin alun perin uutta Edgeworth-cossia ja sen kilometrin korkuista otsatukkaa varten, enkä siis voinut käydä peruukin kimppuun saksien kanssa. Protagonistina posettaminen oli ehkä maailman helpointa ikinä, kyseessä kun on varsin chilli ja ilmeetön hahmo. Ehkä vielä jonain päivänä tämä puku pääsee conkäyttöönkin.

Sitten vähän lisää Shingekiä. (Kameran takana Ibi.)

Huhhuh, tulipas nyt spämmittyä teitä kuvilla. Erwin on tällä hetkellä ehdottomasti käytetyin/kuvatuin pukuni, ja jatkoa piisaa Traconissa. Sinne siis!