torstai 5. toukokuuta 2016

Onko cosplaylla tulevaisuutta?

Tämä postaus tulee sisältämään paljon tajunnanvirtaa; teitä on varoitettu!

Tajusin taas tänään kerran sen, että olen 23-vuotias. 23, en enää 13 niin kuin silloin kun otin ensimmäisiä (haparoivia) askeleita cosplayn saralla. Paljon on mahtunut noin kymmeneen vuoteen ja niin moni asia on muuttunut. Ensimmäisinä cossivuosinani ravasin cosplayryhmästä toiseen, ja nämä ryhmät koostettiin tietysti Anikin foorumilla, missäs muualla. En seurannut vielä kovinkaan montaa sarjaa, mutta niiden harvojen seurattujen joukosta lähes kaikki olivat superduperihkuparhaitaikinä fandomeita, joista oli pakko saada cossata joka conissa. Coneissa oli ok olla vähän hupsu ja vähän enemmän innostunut, sillä mututuntumalla suurin osa kävijöistä oli suurinpiirtein samaa ikäluokkaa kanssani ja ihan yhtä hupsuja ja innostuneita. Kuuluihan noiden ensimmäisten vuosien joukkoon kaikkea "noloakin" kuten letkajenkkoja, Hetalia-cosplayhäitä ja sanan "eeppinen" törkeää väärinkäyttöä, mutta siitä huolimatta niihin kuului paljon paljon hyvää.

Tällä hetkellä tilanne on huomattavan erilainen. Haluaisin tavata uusia ihmisiä cosplayryhmien muodossa, mutta Anikin kuivettua kasaan ryhmiä on vaikeaa löytää. Twitterissä ja Facebookissa voi tuki huudella kiinnostuneita mukaan, mutta vaikeampaa homma on silti. Blogitkin alkavat pikkuhiljaa tehdä kuolemaa (?) ihmisten siirrettyä cosplayharrastuksensa Tumblriin ja Facebookiin. Tumblrissa on toki helppoa levittää kuvia, mutta palautetta ei juurikaan saa, ja Facebookissa muiden cossaajien sivujen bongaaminen on mielestäni hankalaa eikä siellä oikein tee mieli avautua kilometritolkulla. Tällä hetkellä minulla ei ole yhtä superduperfandomia josta olisi aivan pakko saada cossata joka conissa, vaikka cossaankin yhä pelkästään niistä sarjoista joista tykkään ja niitä hahmoja joista oikeasti pidän. Rakastan ryhmäcosseja ja olisi aivan parasta muodostaa iso ryhmä äärimmäisen rakkaasta sarjasta, mutta tällä hetkellä vain etsiskelen sitä uutta The Fandomia. Toki nykyhetkeen mahtuu myös paljon hyvää: minulle on kertynyt aivan mahtavia ystäviä ja conituttavuuksia, ja pukujeni laatu on parantunut (??). Lisäksi aikuistumisen myötä conikäyttäytymiseni on huomattavasti aiempaa hillitympää eikä niin myötähäpeää aiheuttavaa, vaikka nolo läppä lentääkin yhä varsin estottomasti.

Siinä siis vähän menneisyyttä ja nykyisyyttä, mutta miten on tulevaisuuden laita? 23-vuotiaana tunnen itseni ajoittain varsinaiseksi vanhukseksi joissakin ikärajattomissa tapahtumissa, ja tiedän että tilanne vain pahenee ajan myötä iän karttuessa. Tietenkään 23-vuotias ei ole vielä mikään ikäloppu, ja etenkin K18-coneissa (lue: Desuconeissa) pyörii paljon sitä omanikäistä ja vanhempaakin väkeä. Conit eivät ole pelkästään lapsille suunnattu juttu eikä niissä käyminen katso ikää, mutta miten on cosplayn laita? Valtavan suuri osa animehahmoista on about lukioikäisiä ja myös näyttää siltä; ei ole ryppyjä, jenkkakahvoja eikä riippuvia rintoja. Toki meikillä, istuvilla vaatteilla ja peruukeilla voi hämätä paljonkin, mutta ei vaikkapa 45-vuotias silti näytä 16-vuotiaalta vaikka kuinka yrittäisi. Tässä se ongelma ja sänkyni alta kurkisteleva mörkö onkin:

Tiedän, että jossain vaiheessa minun on "pakko" lopettaa cosplay ikääntymisen takia.


Välillä tämä ajatus herättää minussa kateutta ja epäreiluuden tunnetta: vaikkapa suunnistajan tai valokuvaajan ei ole mikään "pakko" lopettaa rakasta harrastustaan iän myötä, vaan he voivat harrastaa samaa juttua vaikka ala-asteelta hautaan jos niin lystäävät. Cosplay on kuitenkin ulkonäköpainotteinen harrastus, ja iän myötä ulkonäkö useimmiten rapistuu -- tai jos ei varsinaisesti rapistu, niin ainakin muuttuu radikaalisti. Jo nyt sukulaiseni kyselevät, että meinaanko jatkaa pukujen tekemistä vielä kolmekymppisenäkin. Tähän mennessä olen vastannut itsevarmasti että joo ja ettei siinä ole mitään kummallista, mutta samalla epävarmuus täyttää mieleni. Niin, meinaanko minä jatkaa? Mitä jos näytän seitsemän vuoden päästä jo niin vanhalta, että iso osa potentiaalisista cossattavista karsiutuu pois koska en yksinkertaisesti pysty näyttämään heiltä vaikka kuinka yrittäisin? Enhän minä nytkään cossaa esimerkiksi niitä bikiniasuisia shounen-sankarittaria tai lättärintaisia pikkusiskohahmoja koska en pystyisi tekemään niitä mitenkään uskottavasti. Toki jokainen saa cossata mitä tahtoo (tämä on varmasti cosplayskenen ylikäytetyin lause), mutta itseäni ainakin korpeaa, jos en onnistu näyttämään valitsemaltani hahmolta tarpeeksi.

Tällä hetkellä cosplay on minulle se kaikista rakkain harrastus yhdessä kaiken muun anime- ja mangahörhöilyn kanssa. Ajatus siitä, että joudun jossain vaiheessa luopumaan siitä vasten tahtoani, ahdistaa. Minua pelottaa myös se, mitä tapahtuu kun noin omanikäiseni cossaajat tulevat ikään, jossa pitäisi olla "oikeasti aikuisia" eli perustaa perhe, hankkia kesämökki ja niin edelleen. Tuleeko tässä käymään niin, että jossain vaiheessa cossaaja jos toinenkin alkaa julistaa miten anime ja manga ja cossaus ovat niiiiiiiiiiin lapsellisia juttuja ja miten viinien maistelu ja oman pikku Korianteri-Kauhakuormaajan viisi vee nokkahuilutuntien seuraaminen ovat paljon parempia ajanviettotapoja? Tosiasiassahan asia ei ole näin mustavalkoinen, vaan nörttiyden ja "oikean aikuisuuden" yhdistäminen on kyllä mahdollista, mutta minua pelottaa suunnattomasti että mitä jos jään tuttavapiirini viimeiseksi cossaajaksi muiden hylätessä harrastuksen "aikuisempien" asioiden vuoksi.

Eniten asiassa ahdistaa luultavasti se, ettei sille yksinkertaisesti voi mitään. En voi pysäyttää vanhenemista enkä kääntää kelloa taaksepäin. En voi muuttaa cosplayharrastusta niin, ettei cossaajan ulkonäkö vaikuttaisi siihen miten hyvältä hän näyttää hahmossaan. Voin toki ryhtyä cossaamaan pelkästään niitä vanhempia naishahmoja, mutta se tuntuisi ikävän rajoittavalta. Kello tikittää koko ajan eteenpäin ja hetki hetkeltä olen vanhempi kuin aikaisemmin ja kroppani muuttuu sen mukaisesti.

Mitä tässä oikein tekisi?



 

maanantai 2. toukokuuta 2016

"Pahan sotaherran ensimmäinen länkkäricossi! Katso kuvat!" eli Cosvision 2016

Cosvision oli pitkästä aikaa täysin uusi tapahtuma minulle. Hämeenlinna oli kaukana, mutta pitihän sitä nyt lähteä kokeilemaan miltä cosplayhin keskittyvä con oikeastaan näyttää. Olin ensimmäistä kertaa vuosiin "oikeassa" hotellissa (ei siis Omenahotellissa) yötä conreissulla, ja hotelliaamupala oli ehkä paras juttu ikinä, etenkin kun siellä sai suklaista Jacky-vanukasta. Hotellin aamupalalla näkyi varsin paljon coniskenestä tuttuja naamoja mutta en tietenkään kehdannut mennä juttelemaan kenellekään vaikka määränpää olikin kaikilla sama. Oli silti hauskaa tietää, ettei oma kahden hengen porukkani ollut ainoa, jossa kiiruhdettiin aamupalalta vaihtamaan cosseja ylle.

Tapahtumapaikka oli kertakaikkisen upea niin sisältä kuin ulkoakin, ja potentiaalisia photoshoot-paikkoja oli runsaasti. Oli mahtavaa, että niin pienen kävelymatkan päässä oli mm. vettä, kierreportaita, tiiliseinää ja vanhanaikaisia kauniita taloja. Sunnuntaina harmitti vietävästi, kun Marya ei voitu sarjauskollisista syistä kuvata ulkona -- kaikki ne ihanat kuvauspaikat menivät minulta ihan sivu suun sen päivän osalta. Onneksi edes lauantaina pääsin poseeraamaan Verkatehtaan kauniissa ympäristössä. Shootti aloittikin minulla koko lauantaisen conpäivän.

Kuvat otti ja editoi Jenni Suominen.

Darling on niitä pukuja, jotka eivät tuntuneet valmistuvan koskaan. Sinänsähän design on tosi simppeli, mutta pientä näperrettävää oli vähän liiankin kanssa. Joka ikinen worblapallero piti lämmittää, pyöritellä ja liimata erikseen, korussa olevat helmet piti istuttaa yksi kerrallaan, boleron ja hameen kuvioiden kuivuminen kesti ikuisuuden... No, loppujen lopuksi valmista tuli jopa melko hyvissä ajoin ennen conia. Cossissa on paljon yksityiskohtia, joiden kanssa epäonnistuin, ja se harmittaa minua kovasti, mutta onneksi ne eivät juuri näy kuvissa. Sen vaan sanon, että jos ja kun se Ever After High -ryhmä, jota varten tämän cossin tein, joskus kokoontuu, Darling tarvitsee mm. uudelleen päällystetyn vyön sekä uudenlaiset kiinnityssysteemit sekä kenkiin että olkapanssari-kaulakoru-yhdistelmään. Kunpa nämä asiat voisi tietää ennen kuin puku on päällä ja alkaa tehdä hidasta kuolemaa, mutta eipä sitä kestävyyttä voi oikein tietää ennen kuin conirasitus on todellisuuttta.

No, ei jotain pahaa etteikö jotain hyvääkin. Darling-kuvat onnistuivat mielestäni älyttömän hyvin, mistä on kiittäminen kuvaajaa. Olen vieläkin hämmentynyt siitä, etten näytä yhdessäkään kuvassa nauruun kuolevalta perunasäkiltä. Mielestäni sain myös meikattua Darlingiin normaalia sievemmin, vaikka olo olikin vähän kuin drag queenillä kun meikit olivat naamassa mutta peruukki ei vielä päässä. :D

Shootin jälkeen oli itse tapahtumaan keskittymisen vuoro. Suunnitelmissa oli käydä vaikka missä ohjelmissa, mutta tällä kertaa esteeksi eivät tulleetkaan ne klassiset eli ruokailu/väsymys/täysi ohjelmasali vaan ohjelmien peruuntuminen. Niin Kun cosplaysta gradun tein kuin Cossaamalla kiusaamista vastaan oli peruttu, joten lauantaina kävin vain Cosplay mediassa -luennolla sekä cosplaykisoissa. Aika sääli, kun kerrankin olisi ollut superkiinnostavaa puheohjelmaa. 8( Onneksi Cosplay mediassa oli sentään superviihdyttävä.

Sunnuntain cossia arvoin pitkään, sillä mitään uutta en aikonut missään nimessä väsätä mutta ihan mikä tahansa ei kelvannut. Ensin mietin Rapunzel!Nozomia, jota olen käyttänyt vain viime kesän Animeconissa, mutta sitten tulin siihen tulokseen, että puku olisi liian kylmä ja epämukava päällä. Päätös oli viisas, ottaen huomioon että Cosvisionin aikoihin satoi niin rakeita, räntää kuin vettäkin. Lopulta päädyin Maryyn, sillä halusin siitä lisää kuvia ja se olisi varsin helppo ja mukava päällä.

mae-rye kuvasi ja minä editoin!

Sunnuntai kului aika chillisti lähinnä photoshoottaillessa. Kisat kävimme katsomassa, mutta siinäpä se. Emme olleet conissa edes loppuun asti, sillä siellä ei yksinkertaisesti ollut enää mitään kiinnostavaa tekemistä, ja päätimme käyttää ajan hyödyksi kotiin päin ajamisen muodossa. Tosin jälkikäteen hieman harmittaa että missasin konsertin, sillä siellä soitettiin kuulemma biisi Inceptionista. ;__; No, aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta.

Seuraava tapahtuma, johon osallistun, on Mimicon toukokuussa, ja varsin pian sen jälkeen on luvassa Desucon. Cossisuunnitelmat molempiin coneihin on lyöty jokseenkin lukkoon, joskin pidän kiinni oikeudesta muokata suunnitelmia elämän puuttuessa peliin. Näkyilemisiin.

Mimicon
Desucon