Muikea Mimicon

Mimicon tuli ja meni, ja on vieläkin hieman vaikeaa uskoa että osallistuin coniin jonka päivien välissä oli mahdollista käydä kotona nukkumassa. Automatka kesti suuntaansa reilun tunnin, ja niinpä seurueemme suhaili Mikkeli-Savonlinna-väliä molempina päivinä sen sijaan että olisi jäänyt Mikkeliin yöksi. Ei yhtään pöljempi vaihtoehto, sanon minä, sillä etenkin matkatavaran vähyys ja unohtamisen pelon puute olivat mukavaa vaihtelua. Mimiconista oli jäänyt viime vuoden perusteella mielikuva kivasta pikkuconista jonka suhteen ei tarvitse sen kummemmin stressata, ja tämä piti paikkansa myös tänä vuonna. Itse asiassa tänä vuonna stressiä oli jopa viimevuotista vähemmän, sillä tänä vuonna en osallistunut minkään sortin kisailuihin tai show-ohjelmiin. Conissa aika kului lähinnä photoshoottaillen ja kavereiden kanssa hengaillen, joskin ohjelmaakin (Watamote-luento, Älä piirrä mangaa -luento ja lauantain cosplaykisa) tuli myös katsottua. Tänäkin vuonna Mimiconissa tuli sellainen fiilis kuin olisi päässyt vahinkoaikamatkalle vuoteen 2009: conissa oli todella paljon polvenkorkuisia harrastajia ja lauantain kisassa nähtiin niin Rozen Maidenia kuin Edward Elrickin. Varsin kotoinen tuulahdus menneisyydestä, sanon minä. Yleisfiilis tapahtumassa oli muutenkin positiivinen enkä joutunut todistamaan minkäänlaista häiriökäyttäytymistä.

Lauantaina meillä oli pienimuotoinen Shingeki no kyojin -cossiryhmä kera Ginger-In, tamukin, yacin ja ibin. Oli hauskaa ryhmäillä eri kokoonpanolla kuin viimeksi shootissa ja ottaa vähän erilaisia kuvia. (Heti conin alettua kuulin kaveriltani erään Homestuck-cossaajan valittaneen Mikaelin naistenvessassa että conissa oli muka liikaa Shingeki-cossaajia. Tämä oli varsin hupaisaa, sillä vaikka SnK taisi olla conin cossatuin sarja, ei sen hahmoja nyt niin paljoa näkynyt suhteutettuna koko conkansan määrään.) Olin aluksi vähän epävarma sen suhteen löytyisikö Mikaelin hieman futuristisilta mailta mitään sopivaa taustaa Shingeki-kuville, mutta onneksi lähellä oli myös metsää ja nättejä siltoja. Sinne siis. Kameran takana katsuies-bobcut ja Okkun.

Olin korjaillut Erwiniä Mimiconia varten vahvistamalla rintaremmin ja leikkelemällä vähän peruukkia. Sillä sekunnilla kun nousin autoon, toinen lantiovyössä kiinni olevista mustista pikkuneliöistä päätti sanoa itsensä irti (kirjaimellisesti), ja samaan syssyyn huomasin toisen pikkuneliön kadottaneen hopeisen nappinsa. Sain neliön liimattua mutta hopeinen nappi on yhä karkuteillä, pitää etsiä sille korvaaja vielä ennen Desuconia. Itse conissa mikään ei onneksi hajonnut enää vaikka olin niin pelännytkin, mutta eräs toinen seikka harmitti minua cossini suhteen. Olen atoopikko ja koska apteekeista ei tällä hetkellä saa juuri sitä perusrasvaa joka oikeasti auttaa ihottumaani, käteni loistivat kirkkaanpunaisina koko conviikonlopun, mikä sai kieltämättä oloni varsin itsetietoiseksi ja sai minut tunkemaan kädet selän taakse aivan liian monessa kuvassa. Tästä huolimatta Erwinin cossaaminen oli ihan yhtä huikeaa kuin viime kerrallakin, enkä malta odottaa Desuconia jossa pääsen jälleen cossaamaan tätä suosikkihahmoani.

Sunnuntaina vedin kaapista viimeksi vuoden 2012 Animeconissa käytetyn Kanban, jota olin vähän korjaillut ennen conia. Kavensin housut ties kuinka monetta kertaa, maalasin kenkiin raidan, korjasin liivin ja leikkelin peruukkia aika rankalla kädellä ja voilá. Puku oli helppo ja mukava päällä, joskin kuuma siinä tuli varsin äkkiä, ja niinpä viipotinkin ympäri conpaikkaa ilman takkia suurimman osan päivästä. Päätimme avialan kanssa cossata pingupoitsuja ja ottaa niistä vähän enemmän kuvia kuin mitä debyyttikerralla tuli otettua, ja Mikaeli tarjosi suorastaan loistavan kuvausympäristön. Kameran takana katsuies-bobcut.

 

Olin positiivisesti yllättynyt että meistä otettiin muutenkin kuvia. Kivaa ettei Mawaru Penguindrum ole painunut kokonaan unohduksiin!

Näin siis Mimiconissa, ja ensi viikolla on vuorossa Desucon mikäli mitään odottamatonta ei satu. Koska Virion ei tule valmistumaan ennen Traconia, Desu-suunnitelmani näyttävät tältä:

(Minne ne naiscossit taas jäivät, sitä minäkin ihmettelen. Sen sijaan luvassa on ryhmäilyä, ryhmäilyä ja vielä vähän lisää ryhmäilyä, ja olisi muutenkin mukavaa tavata ihmisiä. Totean siis jälleen kerran että mikäli joku teistä lukijoista sattuu bongaamaan minut ja tahtoo tulla juttelemaan, tule ihmeessä. Tykkään jutskailla lempisarjoistani ja -hahmoistani ja hyvin monesta muustakin asiasta, mutta olen kamalan huono lähestymään itse ketään.)

Pinkkitukka & pingviinejä Kuopion Animeconissa

Ai hups, onko Animeconista jo reilut kaksi viikkoa. NO EI SE MITÄÄN.

Pahoittelen tämän raportin viivästymistä, laiskuus Ylilauta oikea elämä on tullut bloggaamisen ja minun väliin aika lailla. Saa nyt nähdä saanko virtuaaliselle paperille irti mitään kunnollista.

Animecon oli ehkä tämän kesän kahdesta conista se enemmän stressiä aiheuttanut, johtuen suurimmaksi osaksi siitä että osallistuin cosplaykisaan. Niin kuin olen täällä jo aiemmin raapustellut, yöunien menetystä aiheuttivat niin roskikseen vahingossa päätyneet piilolinssit, puvun yleinen parantelu kuin esityksen väsääminenkin. Välillä teki oikeasti mieli heittää puku ikkunasta ja talloa se kukkapenkkiin sekä perua koko ilmoittautuminen. No, moista ei (onneksi) tapahtunut vaan pääsin puvun kanssa ehjänä Kuopioon sekä vänkärimajoitukseen. Lauantaiaamuna oli herätys kuudelta ja hipsin enemmän tai vähemmän kohmeessa tyttöjen pukuhuoneeseen laittamaan pukua päälle. Pelkästään irtoripsien silmiin saaminen nieli puoli tuntia, hhgakljskglalk. Uusi liima sentään piti vähän paremmin kuin vanha.

Heti conpaikalle päästyä kävikin jo ensimmäinen källi: esitykseen tarvitsemastani tekoruususta oli tippunut kukkaosa matkan varrelle. Kävelimme kaverini kanssa jonkun matkaa takaisin mutta emme löytäneet kyseistä kukkasta, ja tässä vaiheessa aloin olla aikamoisen hysteerinen. Yllättäen kaverini sitten ehdotti aidon kukan nappaamista conpaikan lähellä sijaitsevasta ruusupensaasta, ja näin sitten tehtiinkin.  Onneksi sattui olemaan kesä! Kiiruhdimme takaisin conpaikalle ja pyörähdimme muiden vänkärien mukana työvoiman infokierroksella, sitten alkoivatkin työt. Lipunmyyntivuorosta ja pikaisesta ohjelmavänkäröinnistä selvinneenä kiiruhdin lopulta cosplaypukuhuoneeseen korjailemaan asuani. Toisesta käsikahleesta oli irronnut lipunmyynnin aikana "naula" eli hopeinen Cernit-pallukka, ja aiemmin poimimamme ruusunnuppu oli ehtinyt jo töiden aikana lakastua joten vuorossa oli uuden kukkasen nyppääminen ja sen paikoilleen liimaaminen.

Ilmeeni kun sain pikaliimattua kukan kiinni muovivarteen.

Olin jo tässä vaiheessa päivää varsin stressaantunut kiitos pukuuni liittyneiden vastoinkäymisten sekä oven takana kolkuttavan kisan. Ennen tuomarointia kiiruhdin kuvauspisteelle enkä ehtinyt siinä välissä edes katsoa peiliin, minkä ansiosta näytän aivan järkyttävän räjähtäneeltä noissa ennen kisaa napsaistuissa otoksissa. Seuraavana vuorossa olikin backstagelle hiipparointi ja hengissä pysyminen ennen lavaosuutta. Musiikkikeskuksen lavan backstage oli aivan niin ihana kuin olin muistellutkin ja tällä kertaa paikalle oli myös järjestetty karkki-, keksi- ja mehutarjoilu joka piti ainakin allekirjoittaneen suhteellisen täysjärkisenä kaiken sen jännittämisen keskellä. Tuomarointi meni hyvin, sydämeni suli kun herttainen vieraileva tuomari Saksasta sanoi tykkäävänsä myös Pandora Heartsista ja että hahmoni oli tosi cool ;__;  

Ja sitten olikin vuorossa itse lavaosuus.

Fiilikseni kun jono lyheni lyhenemistään.

Tämän..

Ja tämän...

Kuvan otti Precious.

...välillä tuntui olevan vain niin vähän aikaa, mutta tunsin itse kuitenkin edistyneeni. Enpä oikeastaan keksi mitään, mikä lavalla olisi voinut mennä paremmin. En onnistunut edes pilaamaan ajoituksia vaikka käytössä olikin huomattavasti enemmän liikkumatilaa kuin harjoitusteni aikana. Ei kun -- yksi kämmi tulee kyllä mieleen, nimittäin se että ruusuni päätti karistaa itsensä lavalle vaikka olin nimenomaan ilmoittanut cosplayvastaavalle että aikomuksenani ei ollut sotkea lavalla. Ups. No, se ei ollut suunniteltua. Anyways, lavalla olo oli ihan yhtä huumaavaa kuin muistinkin ja kisan jälkeen alkoivat heti aikamoiset kuumotukset mahdollisista tulevista kisoista ja niihin osallistumisesta. Haaveenani olisi saada edes kerran jokin palkintosija.

Sunnuntai menikin sitten vähän stressittömämmissä merkeissä, onneksi. Pukeuduimme Avialan kanssa niihin hartiavoimilla väsättyihin Mawaru Penguindrum -cosseihin ja päivästä tulikin varsin muikea veljesvitsejä heitellessä. Etenkin narikassa oli hauskaa kun etsimme Pingviinirumpua matkatavaroiden joukosta.

Narikkapojat.

Poseerauspojat.

Jäljittäjäpojat. (Kuva by Esa Ala-Petäys)

Kanba-cossi oli päällä... ihan jepa. Tällä kertaa olin onnistunut laittamaan bindit mystisen hyvin, ne pysyivät koko päivän mutteivät puristaneet erityisen pahasti. Peruukki tosin oli ottanut damagea kuljetuksen aikana ja näytti minusta luvattoman pöhöttyneeltä vaikka yritinkin sitä vähän korjailla. Pitäisi varmaan vihdoin hommata peruukkipää... 

Ai joo. Pingurumpu-cossien valmistuksessa auttoi suuresti tämä kappale:

Yleisfiilikset Animeconista jäivät varsin positiivisiksi kaikesta siitä stressaamisesta huolimatta. Vaikka con muuten mukava olikin, yhden asian opin vähän kantapään kautta: ei_enää_ ikinä cosplaykisaa ja vänkäröintiä samalle conkerralle. Vänkärihommiin kannattaa myös valita aika simppeli, vähän hajoavia osia sisältävä cossi; Lottie oli ehkä hieman hankala puku vänkäröimiseen, minkä huomasin viimeistään nostellessani matkalaukkuja narikassa kun kultaisesta koristenauhasta roikkuva hopeinen ympyrähärpäke sanoi itsensä kirjaimellisesti irti (onneksi vasta kisan jälkeen). Seuraavaksi nokka kohti Traconia ja sen jälkeen Shiroconia, jota olen btw järjestämässä. Kaikki sinne! (Hävytöntä mainostamista mutta omapahan on blogini.)

Edistystä Animeconin suhteen, w00t

Hurrhurrderpderp. Animecon häämöttää kolmen päivän päässä ja jonkinlainen jännityshermostuspaniikki on onnistunut hiipimään niskaani. Kolmen päivän päästä cossien pitäisi olla täydessä tiptopkunnossa ja kisaesityksen hiottuna ja harjoiteltuna.

Ensimmäiseksi Lottiesta. Uudet linssit saapuivat tänään ja ilokseni pystyin toteamaan ne varsin kelvollisiksi, edes silmien oma väri ei näkynyt alta kuten olin pelännyt. Uudet linssit näyttivät vanhoja huomattavasti realistisimmilta, mutta olen nyt vähän sormi suussa sen kanssa onko tämä hyvä vaiko huono asia. Vanhat linssit kun olivat mielestäni juuri sopivan shokeeraavat Lottien mielipuolisia ilmeitä ajatellen. No, ei auta itkeä kun maito on jo maassa, pääasia että minulla on nyt linssit.

Paranneltu versio Lottien puvusta alkaa myös olla valmis, enää pitäisi vähän siistiä hametta ja viitan vinonauhoja. Eniten päänvaivaa on tuottanut -- luonnollisesti -- kisaesitys. Tämä on ensimmäinen kerta kun olen joutunut moista väsäämään, ja fiilikset ovat vaihdelleet laidasta laitaan. Päällimmäisenä niistä taitavat olla stressi ja perfektionismi; tänään taoin esitystä kerta toisensa jälkeen veren maku suussa ja takaraivossa ajatus "vielä vähän paremmin/nopeammin/sujuvammin/ilmeikkäämmin!". Mielessäni pyörivät jatkuvasti kuvat takaperinvoltteja heittelevistä ja jättimäisten proppien kanssa taiteilevista kanssakisaajista ja välillä olo tuntuu varsin mitättömältä. Lottiella ei edes ole mitään proppia jonka olisin voinut väsätä kisaa varten. Odottelen jännityksellä miten esitykseni luonnistuu lavalla, sillä olen joutunut harjoittelemaan sitä varsin pienessä tilassa (musiikkikeskuksen lava > rivitaloasunnon täpötäysi olohuone). Onneksi kyseinen lava sentään on kutakuinkin tuttu.

Sitten sananen toisesta Animecon-cossistani eli Kanbasta. Aloitimme Takakuran veljesten väsäämisen Avialan (Hollyn) kanssa muka hyvissä ajoin, mutta silti pukujen kanssa meinasi tulla (ja tulikin) kova kiire. Herrainkaulus -- ah, tuo ikiaikainen viholliseni! -- väsättiin tällä kertaa aivan oikeaoppisesti alusta asti ja siihen paloikin sitten tuhottomasti aikaa. En ole varmasti ikinä työstänyt yhtä takkia näin kauan, mutta no, ainakin lopputulos näyttää varsin hyvältä. Siitä ei tosin ole kuvia luvassa ennen Animecon-jälkiraporttia, haa haa haa. Kanban univormua väsätessä varmistuin jälleen eräästä asiasta, nimittäin siitä että en kyllä tee vähään aikaan yhtäkään vaatekappaletta joka sisältää herrainkauluksen. ajkslfakegla.

Siis vähänkö ollaan tr00-cossaajia, maalataan napitkin itse.

 Vaatekappaleiden valmistuttua oli luvassa peruukin stailaus, jonka hoidin alta pois tänään.

Ennen... (näytän ihan W.i.t.c.h:n Williltä, btw)

...ja jälkeen.

Lopputulos näyttää varsin hyvältä ottaen huomioon sen, että kaikki peruukinstailausoperaationi tapahtuvat ylhäisessä yksinäisyydessä vessan peilin edessä vailla kynsisaksia ja hiuslakkaa kummempia apuvälineitä. Peruukin kuljetus ehjänä coniin tulee olemaan varsin jännittävä kokemus, mutta onneksi hiuslakka on keksitty.

Näin tällä kertaa. Huomenna kutsuvat vielä työt, mutta sen jälkeen aion käyttää vapaa-aikani enemmän tai vähemmän tehokkaasti kisaesityksen hiomiseen. Animeconissa (toivottavasti) nähtäillään!