perjantai 23. joulukuuta 2011

Koska kaikkia aivan varmasti kiinnostaa mitä haluan cossata ensi vuonna

Joskus on vähän sellainen olo, että pitäisi postata harvemmin. No jaa.

Vuosi vaihtuu ihan pian ja sen mukana tulevat ensi vuoden conit. Saa nähdä, mihin tapahtumiin sitä oikein osallistuu, ainakin kolmepäiväinen Desucon sekä Kuopion Animecon olisivat aika must. Tulevien animetapahtumien miettiminen tietää myös cossien miettimistä. En tiedä teistä mutta minusta ainakin on aina kiva kuulla/lukea muiden ihmisten cossisuunnitelmia. Vuoroin vieraissa: tämänkertainen postaus keskittyy niinkin mielenkiintoiseen aiheeseen kuin omat cossisuunnitelmani/haaveeni vuodelle 2012. Woot.

 

Hariti, Mask*DeMasque, Emma ja Tom ovat tuttua huttua; uusina tulokkaina taas DOGSin Bishop sekä DRRR!!:n Tsugaru. Yksi iso ongelma näissä näyttää olevan: MISSÄ NAISET? Missä ovat ne kypsät, isotissiset ja muutenkin muodokkaat animetypsyt joita suunnittelin cossaavani? Regressioko tässä on iskenyt?

Enpä tiedä. Jotenkin ei vaan ole tullut vastaan sellaisia animetypsyjä joita oikein himottaisi cossata. Tosin muutama ehkä-tapaus kyllä on, ja näitä voisin toteuttaa mikäli käsiini jää ylimääräistä rahaa.
Mami (Madoka Magica)
Youju (Time Stranger Kyoko)
Makoto Kino (Sailor Moon)

Mami on kummitellut mielen perukoilla jo pitkän aikaa, mutta tämä on erittäin iso ehkä taitojen ja ruumiinrakenteen takia. Youjukin on itse asiassa ollut mielessä jo pitkään, sillä olen halunnut cossata jotain Time Stranger Kyokosta lähes siitä hetkestä lähtien kun aloitin cosplayn (kaappicossi!Hizukia ei lasketa). Youjulla on nätti mekko ja saisin tilata kivan peruukin = DING DING DING. Toisaalta sarjassa on myös ihania prinsessamekkoja pitävä Kyoko, joten saa nähdä... Ja sitten on myös Makoto/Sailor Jupiter, jolta haluaisin myös tehdä jonkun puvun (en kylläkään sitä perussailorkostyymiä koska minihame gjaksgmlaöe).  Myös joku Persona 4:n naiscossi olisi muikeata toteuttaa. Jos vihdoin vääntäisin sen Yukikon tai vaikka jonkun naispuolisen Personan.

Löytyihän niitä naisia. No jaa, saa nähdä mitä maailmanlopun vuosi tuo tullessaan. Hyvää joulua ja uutta vuotta kaikille Cosplayshogunaatin lukijoille!   

tiistai 20. joulukuuta 2011

Se tunne kun sinun on vain PAKKO saada cossata hahmoa X

Olen iso paha valehtelija. (Olipas tympeä aloitus. Mutta joo.)

Tässä on tullut jo aika moneenkin otteeseen vannottua että en aloita enää yhtään cossia tänä vuonna. Että olen järkevä ja säästän kierrättämällä ensi vuoden alussa niitä cosseja, joita minulla on jo. Että odotan maltillisesti ensi kesään (tai ainakin kevääseen) ennen kuin rupean väsäämään uusia pukuja. Että en anna periksi haluilleni ja rupea ex tempore väsäämään uusia cosseja silmittömän innon alaisena. Että Mask*DeMasquen aloittaminen voidaan antaa anteeksi kunhan en syyllisty samaan rikkeeseen enää uudestaan.


Sitten katsoin taas Durararaa.

Herra Tanaka, olen hyvin vihainen teille.
 HNNNNGH. Ajelin kivasti ja mukavasti autolla kun pälkähti päähäni Idea Isolla I:llä: minäpäs cossaankin Desucon Frostbitessa Tom Tanakaa. Aloin saman tien laskeskella paljonko cossi nielisi rahaa, olisiko minulla joitain juttuja valmiina ja ehtisikö peruukki tulla ajoissa. Iloitsin siitä ettei minun tarvitsisikaan selvittää Chibiconin jäljiltä takussa olevaa Klavier-peruukkia.

Anna anteeksi, Klavier.
  Tässä sitä nyt ollaan. Tom-kankaat roikkuvat tuolla Eurokankaan kassissa. Peruukki menee tilaukseen luultavasti huomenna. Myhäilen ja hihittelen itsekseni kun haaveilen tulevasta. Pääsen cossaamaan yhtä lempihahmoistani Durararasta, ja vielä sellaista jota on netissäkin nähty cossattavan vain pari kertaa. 

ÄLÄ KATSO MINUA NOIN.
Kivasti olin lyönyt Frostiksen suunnitelmat lukkoon ja ajatellut että huhhuh, nytpä ei tarvitse ommella vähään aikaan. Mutta sitten teenkin täyskäännöksen ja vieläpä valitsen kaikista maailman hahmoista juuri sellaisen joita olen vannonut tulevaisuudessa välttäväni, eli siis miestenpukua pitävän (melko) kauniin miehen. Mikähän siinä on kun cosplayeriin iskee tällainen hillitsemätön into cossata jotain tiettyä hahmoa. Hahmorakkausko vain? En oikein keksi mitään muutakaan järkevää syytä.

Onko TEILLE sattunut tällaista, rakkaat lukijat? (implying that people actually read this blog sgmagskmakg)

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Mestarivarkaaksi ryhtymässä, osa 1

Pitäisi lukea psykologiaa, mutta sen sijaan kuuntelen Piisamirotta-remixiä ja kirjoitan tätä päivitystä. Köhöh.

Niin siis. Alun perinhän minun ei pitänyt aloittaa enää yhtään uutta cossia tänä vuonna koska rahatilanne, mutta sitten sainkin yllättäen rahaa ja päädyin ostamaan kankaat pitkäaikaiseen haavecossiini eli Mask*DeMasqueen.

KATASTROFI.
Tästä tulee aiheutumaan niin paljon päänvaivaa ja stressiä että hirvittää jo etukäteen. En ole koskaan ennen tehnyt hattuja, kenkiä tai naamioita -- noista olkahärpäkkeistä puhumattakaan. Mutta itku ei auta markkinoilla; tämän cossin olen päättänyt tehdä ja sen minä myös teen. En vielä tiedä mihin coniin, joten kiirettä ei onneksi pidä.

Huomatkaa hieno Angry Birds -tyyny
 Ensimmäiseksi hommasin liivi-, takki- ja vuorikankaat. Puuvillaa takkiin ja liiviin ja morsiussatiinia takin vuoreen. Perla-puuvilla on pelkiltään aika ohutta ja luirua, mutta vuoren luulisi antavan sille hieman ryhtiä (tai ainakin Eurokankaan myyjä oli sitä mieltä). Mekon kaavojen muokkaaminen takkiin kelpaaviksi on minulle tuttua huttua, joten itse takki tuottaa tuskin sen kummempia ongelmia. Hihansuut ja olkalärpäkkeet ovat sitten eri asia. Myös liivirintamalta löytyy kokemusta (Fersen, anyone?), tosin tällä kertaa aion olla fiksumpi ja laittaa jotain puuvillan tueksi. Liivin ainoa ongelmakohta tulee olemaan tuo rintakoru (DAMN YOU LUKE ATMEY), mutta olen jo kehitellyt muutaman suunnitelman sen varalle. Ingen panik siis.


BÖÖ.
Tänään mukaan tarttui ehdottoman tärkeä yksityiskohta jota ilman cossi ei missään nimessä voisi valmistua (köhköh) eli sulkahatun alle tuleva kommandopipo. Muistelin nähneeni kirpparilla piiiitkä aika sitten kaksi kommandopipoa ja päätin tänään käydä tarkistamassa olisivatko ne vielä siellä. Kyllä olivat. En kehdannut koettaa pipoa keskellä kirpparipöytiä joten nappasin mukaani aivan liian pienen puseron ja hipsin sovituskoppiin peilailemaan. Kyllähän se ihan pätevältä näytti. Reikiä pitää suurentaa vähän mutta sen luulisi hoituvan helposti.

Cossiin tulevat kengät...
...sekä harjoittelukengät.
Kengät tuottavat tällä hetkellä eniten päänvaivaa. En ole aiemmin (yksiä sukkahousushoecovereita ja yhtä pientä maalausoperaatiota lukuunottamatta) modaillut kenkiä mihinkään suuntaan joten olen aika sormi suussa. Ensin minun piti tehdä bootcoverit saappaiden päälle, mutta tajusin sitten että niissä on vetoketjut enkä saisi niitä ikinä jalkaani covereiden kanssa. Niinpä päätin turvautua maalaukseen ja erillisiin härpäkkeisiin. Lueskeltuani Anikin cossintekopalstaa ja kuunneltuani kavereiden neuvoja päätin maalata kengät akryyliväreillä. Punaista nahkamaalia kun ei kuulemma oikein löydy mistään ja spraymaali ei pysy millään. Kuitenkin jotkut sanoivat akryylimaalien rapisevan helposti pois, joten päätin testata tätä menetelmää harjoittelukenkiin. Hioin toisen saapikkaan pintaa ja maalasin päälle, annoin kuivua ja läksin lumihankeen kävelemään. Kyllähän se maali siinä kesti, tosin en tiedä millainen tilanne olisi pitkän conpäivän jälkeen. Taidan kuitenkin luottaa akryylimaaleihin kun en kerran muutakaan menetelmää tähän hätään keksi. Tietenkin voisin testata kangas- tai askartelumaalia jäljellä olevaan harjoituskenkään, mutta katsoo nyt.

Tällaista siis. Kieltämättä näin (taitoihini nähden) suuritöisen ja vaikean cossin aloittaminen hieman ahdistaa. Entä jos olen haukannut liian ison palan purtavaksi? Tämä on kuitenkin hyvä tilaisuus kehittää taitojani cossaamisen saralla, juuri sellainen tilaisuus jota olen toivonutkin. Haluaisin jättää taakseni ratkeilevien saumojen ja lakanakangasmiestenpukujen päivät ja oppia tekemään proppeja, shoecovereita ja muita hienouksia. Aika näyttää tuleeko tästä mitään -- jos ei tule, vuodatan siitä takuuvarmasti täällä. Paha sotaherra on puhunut ja liihottaa takaisin psykologian kirjojen luokse.

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Achtung, baby! Eli tötterötukan ihmeelliset (?) seikkailut Chibiconissa

Chibicon oli oikein mukava. Muksakka. Nukuttua ei tosin tullut ja olo on kieltämättä sen mukainen. Päähän koskee, pyörryttää ja nälättää eli perus coninjälkeinen olotila. Antakaa siis anteeksi omituisuudet, ne johtuvat vain unen ja kunnollisen ravinnon puutteesta.

Joooo. Lauantai-aamuna oli herätys viideltä ja Kuopioon lähdettiin neljän ihmisen voimin. Matka meni osaltani varsin huonovointisissa merkeissä kiitos tiukkien housujen ja painavien ketjujen jotka yrittivät selvästi murskata mahani. Hyyyyyyvin pitkältä tuntuneen ajan jälkeen saavuimme vihdoin itse conpaikalle ja pyrähdimme suoraan avajaisiin/cosplaykisaan. Viime Chibiconin kisaan verrattuna taso oli korkeampi, mutta ei kyllä läheskään niin hyvä kuin ensimmäisessä Chibissä. Minua itseäni ei kamalasti miellyttänyt se, että lähes puolet kisaajista cossasi Naruto-hahmoja, etenkin kun yksi kisaajista heitti kesken kaiken Akatsuki-kaapunsa pois ja hyppi ernuvaatteissa lopun esityksen ajan. Esitysten taso oli kyllä hyvä sekä Narutoilla että muilla.




Tämän jälkeen tuli testattua conin kuvauspiste, ja sitten oli vuorossa Terveellinen Ruokailu a'la Subway ja Subwayn kevytmajoneesi. Kun patongit oli lopulta puputettu, palasimme takaisin conpaikalle katsomaan eeppisen fanfictionteatterin, joka aiheutti päivän ehkä parhaat naurut. Sitten olikin vuorossa pientä photoshootintynkää med Holly ja tamuki. Uutta järkkäriä tuli käytettyä ahkerasti.

Raitanaamainen kaunispoika...
...prinssi...

...ja sit joku tommonen störpäke.

Tähän väliin voisin varmaan lausua muutaman sanan cossistani. Itse olen siis ihan tyytyväinen tähän pukuun vaikka housut eivät olleetkaan nahkaa ja takki ei koskaan suostunut olemaan hyvin. Peruukki talttui useiden yritysten jälkeen Pirkan yleisliimalla ja kesti muodossaan lähes koko conin ajan. Kengät eivät olleet maiharit koska sellaisiin ei ollut varaa joten päädyin tuollaisiin mustiin perusmötiköihin. Kaulakoru oli ensimmäinen kosketukseni softiksen ja gesson kanssa hääräämiseen ja onnistui ihan hyvin vaikka itse sanonkin. Ketjut taas painoivat luvattoman paljon ja jäin niistä parikin kertaa kiinni tuoliin.


Näissä vermeissä tuli sitten osallistuttua myös cosplaydeittiin.

Iso-otsaista herra oikeaa etsimässä.
Omalta osaltani deitti meni näin kauniisti sanottuna ei-niin hyvin. Unohdin kaikki lennokkaat replani joita olin kerrannut juuri ennen deittiä, en muistanut soittaa ilmakitaraa ja kaiken kukkuraksi isoin sormuksistani lensi komeasti lavan poikki kun osoitin juontajille valitsemani sydänkäpysen. 


Ilmeeni kun sitä oikeaa ei meinannut löytyä.

 Sinällään harmi sillä olin odottanut tätä deittiä ja yrittänyt panostaa omaan osaani. En sitten tiedä minkä ihmeen takia jäädyin ja lakkasin ajattelemasta kunnolla. Durrhurrhurr. No jaa, ainakin kierrokselta lähti siippa mukaan ja hääkuvakin käytiin ottamassa kuvauspisteellä. Sitä odotellessa.

Äfäffaitto taas sai tällä kertaa väistyä kavereiden kanssa vietetyn juttutuokion vuoksi. Kun kansaa alkoi vaeltaa ulos salista, oli aika hipsiä odottamaan cosplaykilpailun tuloksia. YO:n ja claircorruptionin puolesta tuli jännitettyä melko lailla mutta onneksi se ei ollut turhaa. Kisan ykköspalkinto meni aivan oikeaan osoitteeseen eikä riemulla ollut rajaa. Kisan parhaat puvut ehdottomasti -- tosin en tiedä onko mielipiteelläni varsinaista painoarvoa kun kyseessä ovat kuitenkin kaverini. YO:n ja clairen voiton ansiosta minua puraisi pieni kunnianhimokärpänen. Kieltämättä olisi älyttömän siistiä seisoa itsekin joskus lavalla pystiä tahi kunniakirjaa kädessä puristaen. Mask*deMasquen väsääminen tuntuu tällä hetkellä houkuttelevammalta kuin pitkiin aikoihin.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin päätän tämän postauksen. Psykologian kirja (lue: sänky) odottaa.