perjantai 16. tammikuuta 2015

Naamakarvoja ja ruusuja Yukicon 2.0:ssa

"Pitkästä aikaa ihan uuteen coniin", ajattelin tyytyväisenä suoriuduttuani hermojaraastavasta kamppailusta aikaa vastaan, jota Yukiconin lipunmyynniksikin kutsutaan. "Uusin" conini ennen Yukiconia oli Mimicon, joten tuntui virkistävältä päästä aivan tuntemattomaan conpaikkaan paikkakunnalle, jossa olen käynyt ehkä kerran elämässäni. Olin kuullut paljon positiivista palautetta viime vuoden Yukiconista, joten en malttanut odottaa tätä hehkutettua tapahtumaa, jonne halusivat Kaikki.

Ehkä sen takia olinkin hieman pettynyt Yukiconiin kokonaisuutena. En missään nimessä kadu sinne lähtemistä, mutta molempina päivinä tuntui, että odotukseni olivat olleet liian korkealla. Minulla on erittäin harvoin tylsää coneissa, mutta Yukiconissa sekin tuli koettua pitkästä aikaa. Ohjelmaa oli toki reilusti, mutta minua kiinnosti lähinnä cosplay-ohjelma, jota kävinkin seuraamassa. Bravery Default -luennolle olisin mennyt, jos olisin pelannut (tai edes omistaisin) kyseisen pelin, mutta nyt spoilerivaara piti minut loitolla. Lauantainen cosplaykisan myöhästyminen sai hermot hieman kireälle, mutta ihmisiähän conien järjestäjätkin ovat, enkä käy moittimaan heitä sen enempää. Onneksi kisat olivat innostavia ja viihdyttäviä niin lauantaina kuin sunnuntainakin. Kisojen ja yhden cosplayluennon lisäksi Yuki-lauantai ja -sunnuntai menivät osaltani lähinnä paikasta toiseen haahuillessa, shootatessa ja ystävien kanssa hengatessa. Haahuilua tuli harrastettua keskivertoconia enemmän, mikä tuntui välillä uuvuttavalta. Kuvia Yukiconissa tuli sentään räpsittyä melkoisesti. Minulla oli kerrankin uudet puvut molemmille päiville, ja uusien hahmojen kuvauttaminen tuntui mukavalta. 

Lauantaina cossasin Mikea ja olin sen vuoksi innoissani; onhan kyseessä sentään ehdoton suosikkihahmoni Shingekistä heti Erwinin jälkeen. Koska cossi oli jo 90-prosenttisesti valmiina (jopa peruukki on sama kuin Erwinissä) ennen kuin olin edes päättänyt cossata kyseistä hahmoa, ei sen valmistaminen tuottanut päänvaivaa. Ainoastaan sopivanväristen partakarvojen löytäminen meinasi käydä haasteesta, mutta loppujen lopuksi päädyin saksimaan karvat omista hiuksistani -- hyötykäyttöä kuiville latvoille! Kävi tuuri ja väri oli cossiin juuri sopiva, ei liian tumma eikä vaalea. Olin supertyytyväinen Mike-meikkeihini, mikä on erittäin harvinaista. En tiedä näkyykö se hyvin kuvissa, mutta mielestäni sain muokattua nenääni varjostuksilla niin, että se näytti varsin komealta ja hahmolle sopivalta. Tätä cossia voisi käyttää joskus vielä uudestaankin.

Kuvannut mae-rye.
tamucist kuvasi nämä kaksi.

Sunnuntaina oli Ib:n vuoro. Simppelein cossini pitkään aikaan, mikä teki ihan hyvää hermoille.Yllättäen vaikein osa puvun kasaamisesta oli valkoisen kauluspaidan löytäminen. Kun coniin oli enää muutama päivä eikä yhdeltäkään vanhan kotikaupunkini kirpputorilta löytynyt yhden ainoaa valkoista kauluspaitaa, aloin jo elätellä mieleässäni salaliittoteorioita. Kävin läpi myös perusvaatekaupat ja City-Marketin: ei mitään. Vasta Seppälän alennusmyynnissä lykästi, ja sain kuvissa näkyvän paidan puoleen hintaan. Peruukkia ei tarvinnut juuri stailata, kenkien maalaaminen oli helppoa ja sukatkin löytyivät valmiina. Ainoat ommeltavat osat olivat siis hame ja röyhelöhärsellys. Hameen kanssa minua vaivasi sama ongelma kuin viimeksi kun ompelin vekkihameen: pikapalttausnauha lähti huolellisesta silityksestä huolimatta irtoilemaan jo pukua sovittaessa, mikä tuhosi osan vekeistä. Aiemmin arvelin tämän johtuvan kankaasta, mutta enää en ole varma. Odotin nauhan tarttuvan puuvillakankaaseen paremmin kuin keinokuitukankaaseen. Saa nähdä tulenko ikinä ratkaisemaan tätä ongelmaa. Ongelmista puheen ollen: lauantain ja sunnuntain välisenä yönä koko Espoon peittänyt lumikerros ei ollut armollinen cossaajille vaan tuotti useammallekin conkävijälle kenkäongelmia, minulle mukaan lukien. Maalasin Ib:n kengät kangasmaalilla, joka on yleensä kestänyt huomattavasti akryyli- ja spraymaaleja paremmin, mutta lopulta vetinen sohjo turmeli osittain tämänkin maalin. Pitää ensi kerralla vaihtaa kengät vasta conpaikalla.

Minun ei tarvinnut pukuilla yksin, vaan ihana Okkun tuli minulle Maryksi. Meistä otettiin paljon kuvia ja saimme tosi ihania kommentteja, mikä piristi päivää.Tauluja conpaikalla ei pahemmin ollut, mutta saimme silti varsin loistokkaita ja galleriahenkisiä kuvia.

Ibi kuvasi meitä.
"Oi miten söpö pupu C:" Pelin pelanneet tietävät.

Kuvasaldon puolesta Yukicon oli siis oikein onnistunut, ja ainakin seura oli yhtä hyvää kuin aina. Saa nähdä osallistunko coniin ensi vuonna, se kun tuppaa olemaan hieman liian kaukana täältä päin. Seuraavaksi nokka kohti Frostbitea seuraavanlaisissa vermeissä:


Perjantain cossi on vielä täysin päättämättä, mutta mitään uutta en saa aikaiseksi. Voi olla että käytän silloinkin Sabrinaa, tai sitten otan mukaan jonkun kolmannen puvun. Ken tietää, mutta Keniltä ei kysytä. Sabrinan ja nuken peruukit ovat jo saapuneet, vielä pitäisi ommella itse asut. En ole koskaan ommellut nukenvaatteita, joten jonkinlainen haastehan tässä on edessä. Waver sentään roikkuu kaapissa valmiina eikä siitä tarvitse korjailla mitään, joten voin suunnata sunnuntain Fate/Zero-ryhmään kevein mielin. Frostissa tavataan, muistakaa passi tai henkilökortti!

perjantai 2. tammikuuta 2015

Vuosi 2014 ja mitä siitä tuli (siitä tuli surullinen Virion)

Öö joo, vuosi 2014. Se ei ole enää tänään, vaan tietokoneen näyttö näyttää 2.1.2015. Hyvin hämmentävää.

Mitä vuosi 2014 oikein piti cosplaymielessä sisällään? Vaikka mitä, esimerkiksi nämä tapahtumat:
  • Desucon Frostbite
  • Mimicon
  • Desucon
  • Animecon
  • Tracon
  • Chibicon
  • plus photoshootit ja kaksi SnK-larppia
Paras con oli näin pikaisesti muistellessa ehkä Mimicon tai Tracon. Kesä-Desun perjantai taas oli yksittäisistä conpäivistä paras ja ehdottomasti vertaansa vailla, mutta loppuconia kohden fiilikseni lässähti kuin kakku uunissa kiitos itsetunto-ongelmieni ja pukuangstini. Seura oli sentään joka ikisessä conissa laadukasta. Myös photoshootit ja larpit olivat aivan huippuja ja tarjosivat pitkästä aikaa mahdollisuuden cossata aivan rauhassa, poissa conpaikan hulinoista ja hikisistä tungoksista. Shingeki-fanituksen ollessa kuumimmillaan sarjan ympärillä pyörivät shootit ja larpit saivat miltei itkemään onnesta.

Kisaamaan minun ei pitänyt mennä lainkaan tänä vuonna, mutta sitten mini-Chibicon ilmoitti olemassaolostaan ja ykskaks päädyinkin tehtailemaan Burankoa valmiiksi sinne. Lopun te tiedättekin. En vieläkään pysty täysin käsittämään, että tuo numerolla 1 varustettu pokaali tuolla hyllyn päällä on oikeasti minun eikä haihdu olemattomiin heti kun tarraudun siihen vapisevilla kätösilläni. Tuntuu uskomattomalta, että ehkä isoin haaveeni cosplayn saralla eli edes yhden kerran kisassa sijoittuminen, on nyt oikeasti saavutettu. Tämä valoi kaivattua uskoa itseen ja herätti varovaisen kiinnostuksen kisaamista kohtaan ehkä myös isommissa tapahtumissa sitten joskus tulevaisuudessa.

Uusia pukuja tehtailin kokonaista 10 kappaletta, mikä on itse asiassa ennätykseni vuotta kohden. Etenkin cossattuja naishahmoja kertyi varsin mukavasti, ja yritän pitää kiinni tästä trendistä ensi-- siis tänäkin vuonna. Tänä vuonna voisin tehdä muutaman puvun vähemmän jotta aikaa/rahaa/vaivaa säästyisi ja voisin panostaa yksittäiseen pukuun kaikessa rauhassa enemmän (ne kuuluisat viimeiset sanat).


Kierrätettyjä pukuja kertyi "vaivaiset" kolme kappaletta.

Kierrätyskolmikko.

Tosin! Tämä tilasto on hieman vinoutunut, sillä kierrätin Erwiniä aivan hävyttömän paljon, mutta koska puku on vuosimallia 2014 sitä ei periaatteessa voida laskea kierrätetyksi. Olen ulkoiluttanut kaikista cosseistani eniten juuri Erwiniä, sillä jos muistini pelittää kunnolla olen käyttänyt sitä peräti 9 kertaa conit, larpit ja photoshootit yhteenlaskettuina. Shingeki-univormu saa seuraavan tuuletuksen viikon päästä Yukiconissa kun vaihdan paidan ja isken naamaan tekoparran Mikea varten. Periaatteessa yhdellä puvulla miljoona eri hahmoa trololol.

Virion taas ei valmistunut sitten millään.


En tehnyt uudenvuodenlupauksia, mutta Virionin valmiiksi saaminen voisi olla yksi sellainen. Herran asuun on kumminkin kaikki materiaalit kasassa, ja hanskat, jousipyssy ja housutkin ovat jo valmiina. Vielä kun oppisin käsittelemään worblaa ilman että onnistuisin vääntämään sen kupruille tai murentamaan sen ohuen ohueksi.

En tiedä saanko vuotta 2014 ahdettua mitenkään järkevästi pähkinänkuoreen. Päällimmäisenä mielessä ovat ne onnen ja ilon tunteiden huippuhetket, joita oli onneksi tasaisesti pitkin vuotta, mutta toisaalta vuosi 2014 sisälsi suunnattomasti itse-epäilyä ja pukuiluun liittyvää ahdistusta. Cosplay on minulle kuitenkin se kaikista rakkain harrastus, enkä halua päätyä tilanteeseen jossa palan aivan loppuun sen kanssa tai jossa katkeroidun sen suhteen niin paljon, että lopetan pukujen tekemisen kokonaan. Näin ollen yritän pitää visusti mielessä sen, kumpi on tärkeämpää: rakkaiden hahmojen pukuileminen rakkaiden ihmisten seurassa vaiko internetin anonyymien mahdottomat vaatimukset ja Suomen conskenen ajoittainen myrkyllisyys. En tällä hetkellä pysty kuvittelemaan elämääni ilman cosplayta, ja yritän elää tämän harrastuksen suhteen hetkessä, tai oikeastaan seuraavaan tapahtumaan asti. Niin on helpompaa kuin ryhtyä tuskailemaan, voinko ja haluanko cossata koulutyttöninjoja sitten joskus nelikymppisenä.

Hyvää uutta vuotta kaikille Cosplayshogunaatin lukijoille! Toivottavasti pääsen tapaamaan mahdollisimman monta teistä tulevissa tapahtumissa. Kanssanne on aina ilahduttavaa vaihtaa kuulumisia.