maanantai 28. lokakuuta 2013

Kohtalokasta sufferointia a'la herra Velvet

Waver-peruukki ei ehtinyt Katsudoconiin vaan saapui uljaasti myöhässä kuin mikäkin maailman omistaja.  No, pääasia että tuli. Peruukki on hieman erilainen kuin lähdekuvassa; väri on perin arvattavasti vihreämpi kuin mitä kuvassa ja mallikin muistuttaa enemmän polkkatukkaisen Martta-tädin kuontaloa kuin piikkisuoraa polkkaa. Yritin suoristaa peruukkia siinä onnistumatta, pitääpä kokeilla tepsisikö pikkusiskon suoristusrauta kun seuraavan kerran käväisen kotona. Karvakasa on nimittäin lämmönkestävä.

Itse puku valmistui -- kuten jo aiemmin olin ennustellutkin -- kirpparien ja H&M:n avustuksella. Neule, solmio ja kengät ovat kirppareilta ja housut H&M:n alesta, paita minulla oli jo entisestään. Neule oli luultavasti kokoa XXXXXL tai ainakin se näytti päälläni siltä joten luvassa oli piennennysoperaatio ennen kuvakelpoisuutta. Housujen ja solmion raidat maalasin itse ja housuissa kiinni oleva nahkaremmi oli nopea askarrella. Yllätyin siitä miten vaikeaa Waverille oli löytää vaatteita -- löytämäni neule oli ainoa oikean värinen ja mallinen kappale vaikka kävin läpi useita kirpputoreja parissakin eri kaupungissa.

Mitähän muuta.. Tykkään tosiaan Waverista hahmona erittäin paljon vaikka aluksi suhtauduin häneen nihkeästi. Siitä huolimatta tosipaikan tullen mieleni tyhjeni ja minun oli todella vaikeaa keksiä hahmolle sopivia poseerauksia. Photoshoot jäi erittäin lyhyeksi sillä päivänvalo hupeni silmissä, mikä vaikeutti sopivien poseerauksien pohtimista entisestään. Ilmeet sentään onnistuivat edes jotenkuten; oli helpotus kun ei tarvinnut hymyillä ja siten leventää naamaansa kameran edessä vaan sai kaikessa rauhassa nyrpistellä ja kurtistella. Minulta puuttuu kädestä Command Seal (koska kiire ja vasemmalla kädellä piirtämisen vaikeus) joten kuvat sijoittuvat ajalle ennen ja jälkeen Graalin sodan. Jospa sitä ensi kerralla saisi hoidettua kaiken viimeisen päälle.


Kuvista saan kiittää clairea, kiitos vielä kerran tosi paljon kun jaksoit lähteä kuvailemaan niin lyhyellä varoitusajalla ja muutenkin. Jospa sitä jossain välissä saataisiin vähän isompaa Fate/Zero-shoottia/-ryhmää kasaan.

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Uimapojut (ja neiti) kauppakeskuscon kakkosessa

Katsudoconia ei kuulemma enää tule. Onpas nyt sellainen olo kuin olisi ollut mukana tekemässä historiaa kun satuin käymään molemmissa Katsudoissa.

Katsudoon tuli tänäkin vuonna lähdettyä meiningillä "höhö käydään nyt vähän näkemässä paikallisia kavereita ja kuvaamassa ja syömässä hyvin" eli toisin sanoen tänäkään vuonna itse tapahtumassa ei kiinnostanut juuri mikään. Olisihan siellä kyllä ollut yksi Watamote-aiheinen luento jonka vuoksi allekirjoittanut jo melkein saattoi pohtia rannekkeen mahdollisen ostamisen harkitsemista, mutta loppujen lopuksi hinta olisi ollut hyvin suolainen yhdestä luennosta. Rannekkeettomina cossaajahengaajaernuina saavuimme siis paikalle. Tänä vuonna yksin bussissa istuminen vaihtui neljän hengen henkilöautokyytiin mikä oli erittäin bueno juttu. Nelikkomme heitti ylleen uimapukuja tai koulupukuja kasuaalimmat Free!-cossit (meillä pojilla nämä cd:n kannesta tutut versiot) jotka olivat perin helpot päällä ja sopivat hyvin syyssäähän. Harukana tamucist, Rininä claire, Gouna ginger-I ja Makotona minä.  

hakaneula kuvaili!
Makoto-peruukki oli saapuessaan kirkkaanvihreä, siis niin vihreä että sitä olisi voinut luulla tekonurmeksi tai käyttää Kuroko no Basuken Midorimaa cossatessa. Onhan Makotolla toki virallisen tiedon mukaan vihreät hiukset, mutta kuvissa herran kuontalo näyttää sekoitukselta ruskeaa ja oliivinvihreää ja siihen pyrin itsekin. Alun epätoivo vaihtui pian kylmänviileään stailaukseen ja töpötin peruukin täyteen ensin ruskeaa luomiväriä ja sitten aurinkopuuteria. Kuulostaa ehkä vähän kämäiseltä ja kaukaa haetulta mutta kyllä siitä oli apua. En saanut peruukkia ihan niin piikikkääksi kuin olisin tahtonut, etenkään otsahiukset eivät pysyneet asemissaan vaikka olin suurin piirtein upottanut koko peruukin got2b gluediin. Jospa ensi kerralla sitten. Minulla ei ole koskaan aiemmin ollut conissa näin helppoa cossia päällä, mikä oli ihan mukavaa vaihtelua korkokenkiin, metrinmittaisiin perukkeihin, jättihameisiin ja mukana raahattaviin miekkoihin verrattuna. Makoton asukokonaisuus saatiin kasaan H&M:n, kirpparien ja lainatun jakun voimalla -- hyvää hermolomaa. Herran cossaamisessa ongelmia tuotti peruukin lisäksi ainoastaan se, että en oikein osannut poseerata. Makoto on ehkä yksi maailmankaikkeuden herttaisimmista hahmoista ja valaisee ympäristönsä suloisella hymyllään, kun taas itse olen tottunut cossaamaan supercooleja uroita ja kulmien alta tuijottavia örmykörmyjä. Yritä siinä hymyillä sitten ilman että näytät joko sieniseltä tai saalistajalta. Tämäkin asia pitää korjata seuraavaan Makoton cossaamiskertaan mennessä. 

Itse Katsudoconista minulla ei ole paljoa sanottavaa vaikka vietimmekin aika paljon aikaa Forumin tiloissa. Edelleen olen sitä mieltä että tapahtuma on enemmän "animeteemapäivä" kuin oikea con, sillä ensikertalaisten ja harrastuksen ulkopuolisten houkutteleminen yhdistettynä valittuun tapahtumapaikkaan ei tarjoa perusconkävijälle kamalasti confiilistä tai mitään uutta. Kuikuilimme vähän cosplaykisaa mutta muuten ohjelma jäi -- luonnollisesti -- rannekkeettomilta sivuun. Ohjelman takia en ole kumpanakaan vuonna Katsudoconiin lähtenyt vaan olen päätynyt paikalle kaverien tapaamisen ja photoshoottailun sivutuotteena. En usko olevani ainoa.