Ai kamala, Animeconista on jo melkein kolme kuukautta enkä ole vieläkään saanut aikaiseksi blogata siitä. Yrityksiä on ollut mutta valmista ei ole tullut, mutta jospa tällä kertaa ihan aikuisten oikeasti tulisi. Mutta hei, pitkästä aikaa WIP-postaus!
Kuopion Animeconin aikoihin tuli lähes päivälleen tasan 10 vuotta täyteen siitä, kun conitin ensimmäistä kertaa sekä myös cossasin kunnolla ensimmäistä kertaa. Päätin juhlistaa merkkipäivää osallistumalla cosplaykisaan, sillä kisasin myös ihka ensimmäisessä conissani (vaikka ei ehkä olisi pitänyt :---D). Cossiksi valikoitui puku jota olin suunnitellut jo pitkään eli Nozomin tanssitytyversio.
Tanssitytysetti on yksi suosikkiseteistäni Love Livessä ja puku soveltui kesäconiin, joten miksikäs ei. Ainoa ongelma oli se, että inspiraatio pukuun iski noin kuukausi ennen conia, joten työmäärän ja ajan yhteensovittaminen oli hieman haasteellista. Etenkin päätös tehdä hameen ja topin kuviot käsin kirjailemalla aiheutti aivan hitsisti töitä. Ja kun sanon hitsisti, tarkoitan sitä. Tarkoitan sitä, että vajaan kuukauden ajan kirjoin lähes koko vapaa-aikani; kirjoin junassa, kirjoin automatkalla Desuconiin, kirjoin harrastuskerhon kokoontumisessa, kirjoin mummolareissulla ja kirjoin juhannuksenvietossa. Kirjoin ihan. Koko. Ajan. Ja silti ne samperin kuviot eivät tuntuneet valmistuvan koskaan.
 |
| Kirjottuja kuvioita hameessa... |
 |
| ...ja topissa. |
Puvussa oli myös kaikenlaista pientä killutinta ja muuta mukavaa, ja etenkin jalokiviä tuli tehtailtua sarjana. Muutaman epäonnistumisen se vaati, mutta lopulta opin tekemään jalokiviä kuumaliimasta ja kynsilakasta. Kuumaliiman vihaaminen on cosplaypiireissä muotia nykyään (ja ymmärrän kyllä miksi), mutta jalokivimatskuksi kuumaliima sopi mielestäni hyvin.
 |
| Jalokiviä oli myös kaulakorussa. |
Rannekorut, käsikorut ja muut olivat ihan peruskauraa, vaikka miljoonan eri violetin sävyisen kulmion maalaileminen aiheutti välillä harmaita hiuksia. Isoin kysymysmerkki oli pallonmuotoinen lyhty, mutta askartelukauppa tarjosi onneksi ratkaisun pulmaan: lyhdyksi valikoitui muovinen askartelupallo (en tiedä mihin sitä tulisi oikeasti käyttää). Pallo oli sen verran kovaa muovia, että reikä täytyi tehdä puukolla ja vasaralla nakutellen, ja silloinkin siitä tuli hieman epätasainen. Onneksi lyhdyn päälle tuleva rinkula peitti sen juuri kätevästi.
Iso osa puvuntekoon käytetystä ajasta kului myös hunnun kultaisten osien parissa. Tein sekä reunan kultakuviot että ympäri huntua levitellyt pikkuiset tähdet silitettävästä vinyylistä, joka on ehkä paras materiaali ikinä. Tai no, ainakin silloin kun kuvioita ei tarvitse silittää organzaan -- siinä kun ei ole hirveästi tarttumapintaa kuvioille. Nimimerkillä Silitin irronneita tähtiä ainakin kahdesti takaisin kiinni, toisen kerran paniikissa coniinlähtöä edeltävänä iltana. Tästä huolimatta olen iloinen siitä, että päädyin silitettävään vinyyliin -- se kun säästi maalaamisen vaivan, oli paljon siistimpää, ja kaiken lisäksi huolitteli organzan reunat samalla kun silitin kultaisen reunakuvion ja leikkelin sen oikeaan muotoon.
Olin mielestäni ajoittanut puvunteon hyvin, ja parhaimpina(/pahimpina) päivinä saatoin tehdä cossia 10-12 tuntia putkeen. Siitä huolimatta tein pukua vielä pitkälle conia edeltävänä päivänä pieni paniikin maku suussa. Minulla alkoivat kesätyöt pari viikkoa ennen conia, mikä teki päivistä aika uuvuttavia -- ensin fyysisesti raskasta työtä ja päälle cossihikipajaa, nukkumaan joskus puolenyön jälkeen. Rehellisesti sanottuna en voi suositella sitä kenellekään -- olo oli aivan hirveä aivan liian monena päivänä. On ikävää, kun pukua on pakko tehdä eikä voi kirjaimellisesti tehdä mitään muuta tai aikataulu kusee eikä puku valmistu. En ihan oikeasti suosittele.
Puvusta tuli omalla mittapuullani ihan siisti ja hyvä, mutta paranneltavaakin silti on. En uskaltanut kisan jälkeen käydä pyytämässä palautetta puvusta, sillä minulle riitti palautteeksi se, ettei sijoitusta tullut. Sain kyllä paljon positiivista palautetta kavereilta sekä ihan tuntemattomilta conikävijöiltä, ja minusta pyydettiin aika monta kuvaakin. Se tuntui tietysti todella mukavalta. Kutsukaa vain huomiohuoraksi, mutta tuntui hyvältä kun näin isotöinen puku ei jäänyt huomiotta. Oli mukavaa keskustella Love Livestä ihmisten kanssa ja kertoa yksityiskohtia puvunteosta. Aika monelle tuli suositeltua silitettävää vinyyliä!
Animecon muutoin oli ihan peruskauraa, ihan peruscon. Lippujen hinta oli aika suolainen enkä olisi mennyt ellei tapahtuma olisi ollut Kuopiossa. Lauantaipäivä meni kuin siivillä kavereiden seurassa sekä animekonserttia kuunnellessa, ja tulipa käytyä coniolympialaisissakin. Pääjuttu tässä conissa oli omalta osaltani silti sunnuntain kisat, sillä olin panostanut pukuun ja stressannut pitkään juuri sitä päivää varten. Onneksi pystyin kisastressistä huolimatta nauttimaan silti conista ja kavereiden seurasta.
