"Pahan sotaherran ensimmäinen länkkäricossi! Katso kuvat!" eli Cosvision 2016

Cosvision oli pitkästä aikaa täysin uusi tapahtuma minulle. Hämeenlinna oli kaukana, mutta pitihän sitä nyt lähteä kokeilemaan miltä cosplayhin keskittyvä con oikeastaan näyttää. Olin ensimmäistä kertaa vuosiin "oikeassa" hotellissa (ei siis Omenahotellissa) yötä conreissulla, ja hotelliaamupala oli ehkä paras juttu ikinä, etenkin kun siellä sai suklaista Jacky-vanukasta. Hotellin aamupalalla näkyi varsin paljon coniskenestä tuttuja naamoja mutta en tietenkään kehdannut mennä juttelemaan kenellekään vaikka määränpää olikin kaikilla sama. Oli silti hauskaa tietää, ettei oma kahden hengen porukkani ollut ainoa, jossa kiiruhdettiin aamupalalta vaihtamaan cosseja ylle.

Tapahtumapaikka oli kertakaikkisen upea niin sisältä kuin ulkoakin, ja potentiaalisia photoshoot-paikkoja oli runsaasti. Oli mahtavaa, että niin pienen kävelymatkan päässä oli mm. vettä, kierreportaita, tiiliseinää ja vanhanaikaisia kauniita taloja. Sunnuntaina harmitti vietävästi, kun Marya ei voitu sarjauskollisista syistä kuvata ulkona -- kaikki ne ihanat kuvauspaikat menivät minulta ihan sivu suun sen päivän osalta. Onneksi edes lauantaina pääsin poseeraamaan Verkatehtaan kauniissa ympäristössä. Shootti aloittikin minulla koko lauantaisen conpäivän.

Kuvat otti ja editoi Jenni Suominen.

Darling on niitä pukuja, jotka eivät tuntuneet valmistuvan koskaan. Sinänsähän design on tosi simppeli, mutta pientä näperrettävää oli vähän liiankin kanssa. Joka ikinen worblapallero piti lämmittää, pyöritellä ja liimata erikseen, korussa olevat helmet piti istuttaa yksi kerrallaan, boleron ja hameen kuvioiden kuivuminen kesti ikuisuuden... No, loppujen lopuksi valmista tuli jopa melko hyvissä ajoin ennen conia. Cossissa on paljon yksityiskohtia, joiden kanssa epäonnistuin, ja se harmittaa minua kovasti, mutta onneksi ne eivät juuri näy kuvissa. Sen vaan sanon, että jos ja kun se Ever After High -ryhmä, jota varten tämän cossin tein, joskus kokoontuu, Darling tarvitsee mm. uudelleen päällystetyn vyön sekä uudenlaiset kiinnityssysteemit sekä kenkiin että olkapanssari-kaulakoru-yhdistelmään. Kunpa nämä asiat voisi tietää ennen kuin puku on päällä ja alkaa tehdä hidasta kuolemaa, mutta eipä sitä kestävyyttä voi oikein tietää ennen kuin conirasitus on todellisuuttta.

No, ei jotain pahaa etteikö jotain hyvääkin. Darling-kuvat onnistuivat mielestäni älyttömän hyvin, mistä on kiittäminen kuvaajaa. Olen vieläkin hämmentynyt siitä, etten näytä yhdessäkään kuvassa nauruun kuolevalta perunasäkiltä. Mielestäni sain myös meikattua Darlingiin normaalia sievemmin, vaikka olo olikin vähän kuin drag queenillä kun meikit olivat naamassa mutta peruukki ei vielä päässä. :D

Shootin jälkeen oli itse tapahtumaan keskittymisen vuoro. Suunnitelmissa oli käydä vaikka missä ohjelmissa, mutta tällä kertaa esteeksi eivät tulleetkaan ne klassiset eli ruokailu/väsymys/täysi ohjelmasali vaan ohjelmien peruuntuminen. Niin Kun cosplaysta gradun tein kuin Cossaamalla kiusaamista vastaan oli peruttu, joten lauantaina kävin vain Cosplay mediassa -luennolla sekä cosplaykisoissa. Aika sääli, kun kerrankin olisi ollut superkiinnostavaa puheohjelmaa. 8( Onneksi Cosplay mediassa oli sentään superviihdyttävä.

Sunnuntain cossia arvoin pitkään, sillä mitään uutta en aikonut missään nimessä väsätä mutta ihan mikä tahansa ei kelvannut. Ensin mietin Rapunzel!Nozomia, jota olen käyttänyt vain viime kesän Animeconissa, mutta sitten tulin siihen tulokseen, että puku olisi liian kylmä ja epämukava päällä. Päätös oli viisas, ottaen huomioon että Cosvisionin aikoihin satoi niin rakeita, räntää kuin vettäkin. Lopulta päädyin Maryyn, sillä halusin siitä lisää kuvia ja se olisi varsin helppo ja mukava päällä.

mae-rye kuvasi ja minä editoin!

Sunnuntai kului aika chillisti lähinnä photoshoottaillessa. Kisat kävimme katsomassa, mutta siinäpä se. Emme olleet conissa edes loppuun asti, sillä siellä ei yksinkertaisesti ollut enää mitään kiinnostavaa tekemistä, ja päätimme käyttää ajan hyödyksi kotiin päin ajamisen muodossa. Tosin jälkikäteen hieman harmittaa että missasin konsertin, sillä siellä soitettiin kuulemma biisi Inceptionista. ;__; No, aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta.

Seuraava tapahtuma, johon osallistun, on Mimicon toukokuussa, ja varsin pian sen jälkeen on luvassa Desucon. Cossisuunnitelmat molempiin coneihin on lyöty jokseenkin lukkoon, joskin pidän kiinni oikeudesta muokata suunnitelmia elämän puuttuessa peliin. Näkyilemisiin.

Mimicon

Desucon

"Ei enää ikinä neljää pukua yhteen coniin-- tai jos vielä kerran" eli Frostbite 2016

Frosti tuli, Frosti meni, oli hyvin kylmää. Siinäpä oikeastaan päällimmäiset jälkifiilikset tämän vuoden Desucon Frostbitesta. Hauskaa oli ja seurakin hyvää, mutta coni meni aivan älyttömän nopeasti ja olin vielä sunnuntaipäivänäkin melkein siinä uskossa, että oli yhä perjantai. Onko tämä nyt sitä vanhuutta, vai mitä tämä oikein on? Ohjelmasta tuli seurattua se klassinen combo eli avajaiset-cosplaykisat-päättäjäiset, ja niiden lisäksi istuin myös Amen -- kirkko animessa ja mangassa -luennolla sekä käväisin kavereiden kanssa perjantaina Desu-loungessa (ja join QB:n aivan liian nopeasti, mikä sai huoneen pyörimään, mutta siitä ei puhuta). Olisin halunnut usemmillekin luennoille, mutta jälleen kerran kaikki kiva oli taas päällekäin sekä muiden luentojen että sellaisten välttämättömyyksien kuin porukalla ruokailujen ja narikkajonotusten takia. Jospa kesä-Desussa olisi vähän parempi tuuri.

Olin yllättävän pitkään pihalla siitä, mitä cosseja tekisin Frostiin, ja aina kun olin saanut lyötyä lukkoon jonkinlaiset suunnitelmat ne muuttuivat vähintään kerran. Lopulta päätin aivan Aikuisten Oikeasti tehdä Frostiin Ebinan, Schneewittchenin ja DD-Edgeworthin, ja tämä suunnitelma piti kutinsa aina siihen asti, kunnes coniin oli enää reilu viikko ja tuumin että tässähän ehtisi hyvin ommella vielä neljännenkin cossin. Näin ollen kaahasin Savon Palaan ostamaan vähän lisää kangasta ja voilá -- Mary tuli valmiiksi päivää ennen conia. Totta puhuen en joutunut ompelemaan kaikkia neljää pukua alusta asti, sillä Ebinaan minulla oli valmiina kaikki paitsi rusetti ja hiuspompulat. Se ehkä selittää, miten selviydyin neljästä uudesta puvusta yhteen coniin.

Ebina-chan oli valintani perjantaipuvuksi, sillä se oli helppo ja mukava päällä. Himouto! Umaru-chan nyt vain on yksi parhaimpia animeita koskaan, ja Ebina on Umarun lisäksi suosikkitytyni sarjasta. Ebinan peruukki on entinen Mitsuru-tukka, joka ei ollut aivan oikean sävyinen (punaruskea) mutta joka vältti mielestäni perjantaicossissa ihan hyvin. En tiedä, käytänkö enää Ebinaa -- ehkä jos luvassa olisi ryhmäcossi, niin sitten. Vinkivonki.

YO kuvasi Ebinan!

 

 

Lauantai oli conpäivistä pisin, ja juuri sille ajoitin kaksi cossia. Aamu- ja iltapäivä olivat Schneewittchenin aikaa, ja juuri ennen cosplaykisoja kävin vaihtamassa ylle huomattavasti helpomman Maryn. Olin varannut Schneewittchenille shoottiajan lauantaipäivän alkupuolelle, jotta puku olisi vielä varmasti ehjä kuvaushetkellä, ja kuvaajan kanssa suuntasimme päivänvaloa tulvivaan metsään pienen kävelymatkan päässä Sibeliustalolta. Pakkasta oli muistaakseni noin 25 astetta, ja näin jälkikäteen kuvia katsellessa iskee sellainen jälkipalellus kun muistelen, millaista oli kykkiä lumihangessa prinsessamekossa ja korkokengissä. Kuvat olivat kuitenkin ehdottomasti kaiken sen palelemisen arvoista, enkä edes saanut coniruttoa. Huraa!

Pakkasta kanssani uhmasi/kuvaajana toimi Mira Strengell.

 

 

 

Olen edelleen kovin hämmentynyt siitä, ettei Schneewittchenistä ole olemassa yhtään kuvaa, jossa näyttäisin aivan totaaliselta perunalta tai muuten vain epäedustavalta niin kuin yleensä. Kameran takana on tällä kertaa ollut todellisia taikureita. Myös itse puku näyttää yllättävän hyvältä kuvissa, vaikka mielestäni siinä on pielessä niin monta juttua että ihan hävettää. Schneewittchenin mekossa on, näin btw, käytetty (tavallaan) kierrätettyjä materiaaleja -- koko valkoinen alushame on pöllitty Cloén mekosta, ja yläosan vuorikankaatkin ovat muistaakseni Cloén yläosasta. Kyllä siinä muutama kymppi säästyi, vaikka se ei oikein lohduta kun muistelen miten paljon euroja on uponnut pelkästään Schneewittchenin mekossa käytettyihin nauhoihin. 

Illalla oli siis Maryn vuoro, mutta ennen minkään sortin photoshoottailua oli aika käydä katsomassa kisat eli toisin sanoen jännittämässä kun mae-rye ja tamucist poseerasivat lavalla Hall cosplay -sarjassa. Jännitys leijui ilmassa varsin pitkään, sillä ennen Hall cosplayta olivat luvassa ECG-karsinnat tavanomaista upeimpine esityksineen. En ole koskaan ollut Avatar-fani, mutta Avatar-ryhmän esitys oli aivan superupea -- etenkin se synkronoitu huivien pyörittely. Toinen suosikkiesitykseni oli Haunting Ground -parin kaappitragedia, ja innostuin esityksestä niin että menin heti conin jälkeen etsimään Youtubesta pelin let's play -videoita. Yksilökisaajista pidin eniten herttaisesta prinsessa Peachista paistinpannuineen. Kisojen kohokohta oli kuitenkin se, kun tamucist ja mae-rye nappasivat kakkossijan ihanilla Kuragehime-puvuillaan. On aina niin mukavaa, kun kaverit onnistuvat. ;__; <3

Hämärän laskeuduttua Sibbetalon ylle ja Raxin ruoan laskeuduttua allekirjoittaneen kaveriporukan mahanpohjille oli aika kuvata Marya. Iltaisin Sibbetalolla on varsin haastavaa löytää tarpeeksi valoa kuvia varten (ainakin jos ei omista hyvää kuvauskalustoa), mutta onneksi taidekujaparvi oli sekä tyhjä että riittävästi valaistu. Kuvaajina toimivat YO ja mae-rye.

Ihan ite piirsin!

 

 

Maryn mekko on ensimmäinen tekemäni mekko, josta olen saanut ommeltua istuvan. Kauluksen kanssa sen sijaan tuli ongelmia, mutta aion tehdä pukuun uuden kauluksen seuraavaa käyttökertaa varten. Tiedän, etten oikein sovi Maryksi fyysisiltä ominaisuuksiltani (22-vuotias pitkä ja muodokas nainen ≠ noin 11-vuotias tyttö), mutta en välitä, en välitä, en välitä, sillä samastun aivan hirveästi Maryyn ja olen itkenyt monet itkut tämän ja Ib:n takia ylipäätänsäkin. (Suosittelen Ib:n pelaamista aivan kaikille.) Ja faktana, jolla ei ole oikeastaan mitään väliä mutta jonka aion silti kertoa, paljastan että Maryn tukka on ommeltu kasaan kahdesta samanlaisesta peruukista, ja olen lopputulokseen tyytyväinen. Peruukkien ompelu yhteen on vain niin rentoa puuhaa.

 

Sunnuntaina oli conin ainoan miescossini eli Dual Destinies -Edgeworthin vuoro. Kaikki varmaankin jo tietävät, miten suuresti vihaan miestenpukujen ompelemista, joten voitte uskoa kuinka monesti kirskutin hampaita ompelun ja etenkin kaavoituksen aikana. Kaikkea sitä meneekin tekemään suosikkihahmojensa eteen. Lopputulos niin itse puvun, peruukin kuin sen, miltä näytän kuvissa osalta ei miellyttänyt minua lainkaan, mutta ainahan pukua voi korjailla ensi kertaa varten.

 

Aviala Mayana. Kuvannut Helene Lindfors.

Phoenixin korvike???

Vaikken saanutkaan Phoenixia seurakseni, en joutunut ässäasianajailemaan yksin. Oli mukavaa, kun conittajat pysähtyivät juttelemaan kanssamme ja kehumaan, miten mukavaa on nähdä AA-cosseja. Olimme harmiksemme conin ainoat, mutta ehkä keväällä alkava anime saa aikaan uuden AA-cossibuumin. Käväisin myös kuvattavana ihan itsekseni, ja olin kovin iloinen kun backstagen tienoilta löytyi käytävä täynnä lokerikkoja, jotka muistuttivat kovasti pelin maailmasta tuttuja todistusaineiston säilytyslokerikkoja. Hauska yksityiskohta oli myös se, että käytävään kuuluivat pääsalissa esiintyvän kuoron äänet, ja pääsin nauttimaan konsertista ilman lippua tai jonotusta. En tietenkään ihan koko aikaa, mutta kuitenkin.

 

 

 

Seuraavana conini tulee olemaan Nekocon Winter, jossa näillä näkymin cossailen Persona 3:sta sekä Senran Kagurasta. Minulla oli lippu Yukiconiin, mutta myin sen sitten pois koska talvi-Neko osui sen kanssa niin lähekkäin. Helpompi conittaa kotipaikkakunnalla kuin lähteä kauas etelään, tai niin minä ainakin uskottelen itselleni. Tänä vuonna aion osallistua myös Cosvisioniin, mutta sen pukusuunnitelmat ovat yhtä auki kuin Phoenix Wright uransa alussa (hah!). Ensi kertaan!