torstai 26. heinäkuuta 2012

Pinkkitukka & pingviinejä Kuopion Animeconissa

Ai hups, onko Animeconista jo reilut kaksi viikkoa. NO EI SE MITÄÄN.

Pahoittelen tämän raportin viivästymistä, laiskuus Ylilauta oikea elämä on tullut bloggaamisen ja minun väliin aika lailla. Saa nyt nähdä saanko virtuaaliselle paperille irti mitään kunnollista.

Animecon oli ehkä tämän kesän kahdesta conista se enemmän stressiä aiheuttanut, johtuen suurimmaksi osaksi siitä että osallistuin cosplaykisaan. Niin kuin olen täällä jo aiemmin raapustellut, yöunien menetystä aiheuttivat niin roskikseen vahingossa päätyneet piilolinssit, puvun yleinen parantelu kuin esityksen väsääminenkin. Välillä teki oikeasti mieli heittää puku ikkunasta ja talloa se kukkapenkkiin sekä perua koko ilmoittautuminen. No, moista ei (onneksi) tapahtunut vaan pääsin puvun kanssa ehjänä Kuopioon sekä vänkärimajoitukseen. Lauantaiaamuna oli herätys kuudelta ja hipsin enemmän tai vähemmän kohmeessa tyttöjen pukuhuoneeseen laittamaan pukua päälle. Pelkästään irtoripsien silmiin saaminen nieli puoli tuntia, hhgakljskglalk. Uusi liima sentään piti vähän paremmin kuin vanha.

Heti conpaikalle päästyä kävikin jo ensimmäinen källi: esitykseen tarvitsemastani tekoruususta oli tippunut kukkaosa matkan varrelle. Kävelimme kaverini kanssa jonkun matkaa takaisin mutta emme löytäneet kyseistä kukkasta, ja tässä vaiheessa aloin olla aikamoisen hysteerinen. Yllättäen kaverini sitten ehdotti aidon kukan nappaamista conpaikan lähellä sijaitsevasta ruusupensaasta, ja näin sitten tehtiinkin.  Onneksi sattui olemaan kesä! Kiiruhdimme takaisin conpaikalle ja pyörähdimme muiden vänkärien mukana työvoiman infokierroksella, sitten alkoivatkin työt. Lipunmyyntivuorosta ja pikaisesta ohjelmavänkäröinnistä selvinneenä kiiruhdin lopulta cosplaypukuhuoneeseen korjailemaan asuani. Toisesta käsikahleesta oli irronnut lipunmyynnin aikana "naula" eli hopeinen Cernit-pallukka, ja aiemmin poimimamme ruusunnuppu oli ehtinyt jo töiden aikana lakastua joten vuorossa oli uuden kukkasen nyppääminen ja sen paikoilleen liimaaminen.

Ilmeeni kun sain pikaliimattua kukan kiinni muovivarteen.
Olin jo tässä vaiheessa päivää varsin stressaantunut kiitos pukuuni liittyneiden vastoinkäymisten sekä oven takana kolkuttavan kisan. Ennen tuomarointia kiiruhdin kuvauspisteelle enkä ehtinyt siinä välissä edes katsoa peiliin, minkä ansiosta näytän aivan järkyttävän räjähtäneeltä noissa ennen kisaa napsaistuissa otoksissa. Seuraavana vuorossa olikin backstagelle hiipparointi ja hengissä pysyminen ennen lavaosuutta. Musiikkikeskuksen lavan backstage oli aivan niin ihana kuin olin muistellutkin ja tällä kertaa paikalle oli myös järjestetty karkki-, keksi- ja mehutarjoilu joka piti ainakin allekirjoittaneen suhteellisen täysjärkisenä kaiken sen jännittämisen keskellä. Tuomarointi meni hyvin, sydämeni suli kun herttainen vieraileva tuomari Saksasta sanoi tykkäävänsä myös Pandora Heartsista ja että hahmoni oli tosi cool ;__;  

Ja sitten olikin vuorossa itse lavaosuus.
Fiilikseni kun jono lyheni lyhenemistään.
Tämän..

Ja tämän...
Kuvan otti Precious.


...välillä tuntui olevan vain niin vähän aikaa, mutta tunsin itse kuitenkin edistyneeni. Enpä oikeastaan keksi mitään, mikä lavalla olisi voinut mennä paremmin. En onnistunut edes pilaamaan ajoituksia vaikka käytössä olikin huomattavasti enemmän liikkumatilaa kuin harjoitusteni aikana. Ei kun -- yksi kämmi tulee kyllä mieleen, nimittäin se että ruusuni päätti karistaa itsensä lavalle vaikka olin nimenomaan ilmoittanut cosplayvastaavalle että aikomuksenani ei ollut sotkea lavalla. Ups. No, se ei ollut suunniteltua. Anyways, lavalla olo oli ihan yhtä huumaavaa kuin muistinkin ja kisan jälkeen alkoivat heti aikamoiset kuumotukset mahdollisista tulevista kisoista ja niihin osallistumisesta. Haaveenani olisi saada edes kerran jokin palkintosija.

Sunnuntai menikin sitten vähän stressittömämmissä merkeissä, onneksi. Pukeuduimme Avialan kanssa niihin hartiavoimilla väsättyihin Mawaru Penguindrum -cosseihin ja päivästä tulikin varsin muikea veljesvitsejä heitellessä. Etenkin narikassa oli hauskaa kun etsimme Pingviinirumpua matkatavaroiden joukosta.

Narikkapojat.
Poseerauspojat.
Jäljittäjäpojat. (Kuva by Esa Ala-Petäys)
Kanba-cossi oli päällä... ihan jepa. Tällä kertaa olin onnistunut laittamaan bindit mystisen hyvin, ne pysyivät koko päivän mutteivät puristaneet erityisen pahasti. Peruukki tosin oli ottanut damagea kuljetuksen aikana ja näytti minusta luvattoman pöhöttyneeltä vaikka yritinkin sitä vähän korjailla. Pitäisi varmaan vihdoin hommata peruukkipää... 

Ai joo. Pingurumpu-cossien valmistuksessa auttoi suuresti tämä kappale:



Yleisfiilikset Animeconista jäivät varsin positiivisiksi kaikesta siitä stressaamisesta huolimatta. Vaikka con muuten mukava olikin, yhden asian opin vähän kantapään kautta: ei_enää_ ikinä cosplaykisaa ja vänkäröintiä samalle conkerralle. Vänkärihommiin kannattaa myös valita aika simppeli, vähän hajoavia osia sisältävä cossi; Lottie oli ehkä hieman hankala puku vänkäröimiseen, minkä huomasin viimeistään nostellessani matkalaukkuja narikassa kun kultaisesta koristenauhasta roikkuva hopeinen ympyrähärpäke sanoi itsensä kirjaimellisesti irti (onneksi vasta kisan jälkeen). Seuraavaksi nokka kohti Traconia ja sen jälkeen Shiroconia, jota olen btw järjestämässä. Kaikki sinne! (Hävytöntä mainostamista mutta omapahan on blogini.)



keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Edistystä Animeconin suhteen, w00t

Hurrhurrderpderp. Animecon häämöttää kolmen päivän päässä ja jonkinlainen jännityshermostuspaniikki on onnistunut hiipimään niskaani. Kolmen päivän päästä cossien pitäisi olla täydessä tiptopkunnossa ja kisaesityksen hiottuna ja harjoiteltuna.

Ensimmäiseksi Lottiesta. Uudet linssit saapuivat tänään ja ilokseni pystyin toteamaan ne varsin kelvollisiksi, edes silmien oma väri ei näkynyt alta kuten olin pelännyt. Uudet linssit näyttivät vanhoja huomattavasti realistisimmilta, mutta olen nyt vähän sormi suussa sen kanssa onko tämä hyvä vaiko huono asia. Vanhat linssit kun olivat mielestäni juuri sopivan shokeeraavat Lottien mielipuolisia ilmeitä ajatellen. No, ei auta itkeä kun maito on jo maassa, pääasia että minulla on nyt linssit.


Paranneltu versio Lottien puvusta alkaa myös olla valmis, enää pitäisi vähän siistiä hametta ja viitan vinonauhoja. Eniten päänvaivaa on tuottanut -- luonnollisesti -- kisaesitys. Tämä on ensimmäinen kerta kun olen joutunut moista väsäämään, ja fiilikset ovat vaihdelleet laidasta laitaan. Päällimmäisenä niistä taitavat olla stressi ja perfektionismi; tänään taoin esitystä kerta toisensa jälkeen veren maku suussa ja takaraivossa ajatus "vielä vähän paremmin/nopeammin/sujuvammin/ilmeikkäämmin!". Mielessäni pyörivät jatkuvasti kuvat takaperinvoltteja heittelevistä ja jättimäisten proppien kanssa taiteilevista kanssakisaajista ja välillä olo tuntuu varsin mitättömältä. Lottiella ei edes ole mitään proppia jonka olisin voinut väsätä kisaa varten. Odottelen jännityksellä miten esitykseni luonnistuu lavalla, sillä olen joutunut harjoittelemaan sitä varsin pienessä tilassa (musiikkikeskuksen lava > rivitaloasunnon täpötäysi olohuone). Onneksi kyseinen lava sentään on kutakuinkin tuttu.

Sitten sananen toisesta Animecon-cossistani eli Kanbasta. Aloitimme Takakuran veljesten väsäämisen Avialan (Hollyn) kanssa muka hyvissä ajoin, mutta silti pukujen kanssa meinasi tulla (ja tulikin) kova kiire. Herrainkaulus -- ah, tuo ikiaikainen viholliseni! -- väsättiin tällä kertaa aivan oikeaoppisesti alusta asti ja siihen paloikin sitten tuhottomasti aikaa. En ole varmasti ikinä työstänyt yhtä takkia näin kauan, mutta no, ainakin lopputulos näyttää varsin hyvältä. Siitä ei tosin ole kuvia luvassa ennen Animecon-jälkiraporttia, haa haa haa. Kanban univormua väsätessä varmistuin jälleen eräästä asiasta, nimittäin siitä että en kyllä tee vähään aikaan yhtäkään vaatekappaletta joka sisältää herrainkauluksen. ajkslfakegla.



Siis vähänkö ollaan tr00-cossaajia, maalataan napitkin itse.
 Vaatekappaleiden valmistuttua oli luvassa peruukin stailaus, jonka hoidin alta pois tänään.

Ennen... (näytän ihan W.i.t.c.h:n Williltä, btw)
...ja jälkeen.
Lopputulos näyttää varsin hyvältä ottaen huomioon sen, että kaikki peruukinstailausoperaationi tapahtuvat ylhäisessä yksinäisyydessä vessan peilin edessä vailla kynsisaksia ja hiuslakkaa kummempia apuvälineitä. Peruukin kuljetus ehjänä coniin tulee olemaan varsin jännittävä kokemus, mutta onneksi hiuslakka on keksitty.

Näin tällä kertaa. Huomenna kutsuvat vielä työt, mutta sen jälkeen aion käyttää vapaa-aikani enemmän tai vähemmän tehokkaasti kisaesityksen hiomiseen. Animeconissa (toivottavasti) nähtäillään!

maanantai 2. heinäkuuta 2012

Piilolinssipaniikki ja muita fiiliksiä Animeconiin liittyen

Olen aaseista aasein. Hirnun unissani. (Lainaus Mary Hoganin kirjasta "Ihan kivat kasvot".) Olen nimittäin ilmeisesti onnistunut hävittämään Lottie-piilolinssit näin kahta viikkoa ennen Animeconin cossikisaa. Viimeksi näin ne kirjahyllyni päällä, ja ihan kyseisen hyllyn vieressä kököttää roskakori johon vaihdoin pussin muutama päivä sitten.

Arvatkaapas kenen luona roska-auto vieraili aiemmin tänään.

(Viiden pisteen vihje: kyseinen henkilö on blogisti, käänsi äsken suurinpiirtein koko talon ylösalaisin ja hakkaa tällä hetkellä (kuvainnollisesti) päätä seinään.)


Kauniit, ylihinnoitellut piilolinssini. Yhyhy. Ne olivat Lottielle lähes täydelliset eivätkä edes kirvelleet silmiä.

Uusiin samanlaisiin minulla ei oikein olisi varaa (ja tuntuisihan se 70 euron maksaminen kaksista täysin samanlaisista piilolinsseistä aika suolaiselta), eikä Youknowit.comistakaan ehdi tilaamaan kun Paypal-tilillä ei ole tarpeeksi rahaa ja rahan siirtyminen tilille + linssien toimitus Suomeen veisi niin paljon aikaa etteivät linsit ehtisi ajoissa Animeconiin. Ainoa vaihtoehto näyttäisi tällä hetkellä olevan näiden linssien tilaaminen. Jos muistan ihan oikein, nuo olivat toinen vaihtoehto alkuperäisiksi Lottie-linsseiksi. Eiväthän ne ihan samanmoiset ole, mutta kelpaisivat varmasti. Jos en löydä alkuperäisiä mistään (mikä on hyvin, hyvin todennäköistä) joudun tilaamaan nuo. ggkgkgjlgajlagkgajkk. Olen parannellut tässä Lottieta vähän muutenkin ja vielä on vaikka mitä tehtävää. Hupun kaulus pitäisi kiinnittää, korkokenkiin pitäisi varata rakkolaastari + pienennyssysteemi -viritelmä, itse pukuun täytyisi ommella parit nepparit lisää ja viitan kiinnityssysteemi pitäisi miettiä uudelleen. Kyllä minä noista pikku korjailuista vielä selviän, mutta kun Lottieta varten pitäisi myös väsätä uudet hansikkaat, mitä en todellakaan odota innolla.


Yksi asia on sentään Lottien suhteen kunnossa: sain nimittäin korjattua päällyshameen röyhelöt. Nehän ovat siis valkoista satiinia, joiden reunat käänsin tuplana siistin lopputuloksen saamiseksi. Desuconissa kuitenkin huomasin, että käännetyt reunat olivat kamalan paksut ja käänsivät välillä röyhelöt epäsiistin näköisesti. Niinpä leikkelin röyhelöiden reunoja vähän lyhyemmiksi ja ryhdyin uusiin siistimishommiin.


Tällä kertaa ompelukonetta ei tarvittu vaan poltin röyhelöiden reunat siisteiksi kynttilän avulla, sillä satiinihan sulaa lämmössä. Tätä metodia olen käyttänyt aiemmin satiinisten hiusnauhojen siistimisessä niin, etteivät nauhat purkaudu päistä. Varsin helppo ja hyväksi todettu menetelmä, ainoana miinuspuolena se että sormia piti jatkuvasti varoa. Suosittelen muillekin.

Tulinpa näemmä sitten samalla kertaa paljastaneeksi kisasuunnitelmani Animeconia varten, hoh. Lottiena olen siis menossa kisaamaan ja jonkinlaista esityksentynkääkin pitäisi väsätä. Tämä tuleekin olemaan ensimmäinen kerta kun osallistun yksin kisaan, jossa pitää väsätä puvun lisäksi myös kunnon esitys. Mainittu esitys on muotoutunut pääni sisällä lähes valmiiksi ja ääniraitakin on valmiina, vielä pitäisi vain saada kunnolla treenattua. Se kun on jäänyt vähän vähemmälle koska videopelit laiskuus kesätyöt ja yleinen häseltäminen. Olemme myös Hollyn kanssa väsänneet niska limassa Mawaru Penguindrum -cossejamme, jotka osoittautuivatkin mystisesti vaikeimmiksi kuin mitä olimme odottaneet. Tällä hetkellä meillä molemmilla on kasassa tuunatut kengät, kauluspaidat sekä puolivalmiit takit, minulla myös housut sillä Edgeworth-pökät sopivat mainiosti Kanban koulupukuun. Jäljellä on siis vielä liivien tekeminen, sopivien solmioiden etsiminen/väsääminen itse (?) sekä peruukkien stailaaminen. Paniikki alkaa hiipiä pikkuhiljaa niskaan, mutta ehkä tästä selvitään ja vielä ajoissa. Toivossa on hyvä elää, sanoi kirppukin.