Tapahtumakesä 2014 1: Desucon ja Animecon

Huhhuh. Kesän conit ovat takanapäin ja Tracon häämöttää reilun viikon päässä. On siis luultavasti korkea aika raapustaa muutama sananen kesän moninaisista tapahtumista.

Ihan ensiksi Desucon. Desucon Desucon Desucon desu ei pettänyt tänäkään vuonna, vaikka con olikin välillä oikeata mielialojen vuoristorataa. Cossasin perjantaina ja lauantaina Erwiniä ja sunnuntaina meillä oli merimiesteemainen Free!-ryhmäcosplay. Perjantai oli minulle kenties conpäivistä mukavin, ja siitä saan kiittää suureksi osaksi kaikkia niitä ihmisiä, jotka tulivat juttelemaan kanssani ja kehumaan cossiani (erityisesti aiempaa muhkeammat kulmakarvani saivat kehuja osakseen). Oikeasti, sellaista fiilistä en ollut kokenut miesmuistiin. Mikäs sen hienompaa kuin saada positiivista palautetta cossista, johon on panostanut ja jonka lähdemateriaalina on hahmoista rakkain. Minusta ja ihanasta Ibi-Levistä napsittiin varsin runsaasti kuvia molempina päivinä, ja etenkin perjantaina oli varsin hupaisaa palata photoshoottaamasta conpaikalle kun matka keskeytyi valehtelematta joka toisen metrin jälkeen jonkun innokkaan tullessa pyytämään kuvaa. Huippumukavaa! Pääsimme yhdelle videollekin. Lauantaikin kului varsin touhukkaissa ja hilpeissä merkeissä, joskin tässä postauksessani mainitut ajatukset nakersivat inhottavia reikiä yleisfiilikseeni. Perfektionismi, miksi olet niin nihkeä seuralainen. 

Plöö. Kameran takana taisi olla Okkun.

Sunnuntaina leikittiin taasen uimapoikia, ja kerrankin conpaikan ympäristö sopi yksiin lähdemateriaalin kanssa kuin mitäänsanomaton päähenkilöpoitsu ja OP:ssä ensimmäiseksi nähty tyttö. Merimiesasuisia iwatobilaisia ja nättejä laivoja, siinäpä vasta yhdistelmä.

Ginger-I kuvasi.

Kuvaajana taisi olla clairest?

Vaikka tämä asu onnistuikin teknisesti varsin hyvin, en silti ollut tyytyväinen lopputulokseen. Inhoan Makoto-peruukkiani, sillä kun on tapana lässähtää lukuisista hiusgeeli- ja -lakkahyökkäysyrityksistä huolimatta, ja asuun kuuluva lakki liiskasi tukkaa entisestään. Lisäksi havahduin jälleen kerran siihen tosiasiaan, että omaan leivinuunin kokoiset lanteet, ja niinpä näytin asussani varsin.. epämiehekkäältä. Ajoittain tunsin oloni erittäin rumaksi ja epäonnistuneeksi, mutta ainakin ryhmämme kanssa hengailu ja kuvien ottaminen olivat mukavaa ja piristävää puuhaa.

Desua seurasi Animecon, jossa olikin muikein ja kiinnostavin kunniavieras miesmuistiin. Neiti Morin nimmarin jonottamisen lisäksi käväisin cosplaydeitissä taas kerran, mutta muutoin con kului ulkona (helteessä) hengaamisen merkeissä. SnK-cossit olivat varma huomiomagneetti tälläkin kertaa, ja pienestä (mutta sitäkin upeammasta!) ryhmästämme räpsittiin valtaisasti kuvia. Kaikki huomio ei ollut pelkästään positiivista, vaan minut glompattiin portaissa (en tiennyt että niin voi oikeasti käydä Suomessa) ja deitin jälkeen muuan cossaaja tuli tuputtamaan minulle ja kanssani lavalla olleelle Ibille näkemyksiään siitä, kenen kanssa Levi "oikeasti" kuuluisi yhteen. No, jaa, näitäkin sattuu joskus, onpahan jotakin jolle pudistella päätään epäuskoisena.

Tällä kertaa mukana oli myös Mike! Kuvaajana Mao.

(Ikärajattomissa) iltabileissä tuli piipahdettua tänäkin vuonna, ja vaikken hirmuinen bailaaja olekaan, minulla oli hauskaa. Hyvä seura pelastaa monesti laimeankin tapahtuman, joskaan tällä kertaa ei tarvinnut huolehtia siitä. Iltabileiden musiikki oli oikein erityishyvää ja jos en pelkäisi näyttäväni breikkaavalta perunalta tanssiessani, olisin jorannut pilkkuun saakka. Iltabile-lookini oli tänä vuonna varsin hemaiseva; revin pikkusiskon kaapista itselleni Erwinin "isivitsiversion" eli yhdessä SnK-chibianimen jaksossa nähdyn ihastuttavan (...) asukokonaisuuden

Jotain kummia setiä. Mao kuvasi.

Sain viiksistäni useammankin hupaisan kommentin matkalla iltabileisiin. Näytin muuten ihan Seppo Taalasmaalta.

Ette voi kiistää tätä huomattavaa yhdennäköisyyttä!

 Sunnuntaina kiiruhdettiin aivan ensimmäiseksi Kaoru Morin nimmarijonoon, ja riemastus oli suuri kun nimmariliput saapuivat sittenkin ajoissa paikalle ja löysivät tiensä porukkamme hyppysiin. Sunnuntain lookini oli pitkästä aikaa naisellinen, sillä cossasin Lisa Lisaa/Elizabeth Joestaria sarjasta Jojo's Bizarre Adventure. Kiitos valitsemani asun lukuisten eri anime-, manga- ja peliversioiden sekä sarjan piirtäjän tavan vaihdella hahmojensa asujen ulkonäköä kesken sarjan, lähdekuvien etsiminen oli varsin hermojaraastavaa puuhaa. Lopullinen versioni muistuttaa eniten tätä alla olevaa figuuriversiota asusta:

Vahvat ja mielenkiintoiset naishahmot ovat heikkouteni, eikä Lisa Lisa ole poikkeus. Tutustuin hahmoon alun perin kun ystäväni totesi hahmon sopivan minulle ja ehdotti täten sen cossaamista. Olin aiemmin yrittänyt lukea Jojoa mangana mutta jättänyt urakan sikseen kesken ensimmäisen juonikaaren, mutta kakkosjuonikaaren animeversio olikin todella viihdyttävä. Lisa Lisa nousi suosikkihahmokseni välittömästi ensiesiintymisensä jälkeen.

tamucist kuvasi.

Äiti ja poika (eyeless1703) posettavat.

Ginger-I kuvasi.

Olin naiivisti kuvitellut tämän cossin olevan suhteellisen helppo, ja loppujen lopuksi kävi juuri niin kuin käy aina silloin kun erehtyy kuvittelemaan noin. Tällä kertaa suurin ongelmakimppu oli cossiin tarvittava peruukki, tai oikeastaan peruukit, sillä rouva Joestarin tuuhea kuontalo saatiin aikaan yhdistämällä kaksi peruukkia. Tämän lisäksi minun piti muotoilla peruukkiin uusi hiusraja, mikä luonnistui kangaspala-ompelukone-erikeeper-menetelmällä. Uusi hiusaraja auttoi suurimman peruukkiin liittyvän ongelman, pienuuden, kanssa, eikä hiusraja karannutkaan takaraivolle kuten aluksi oli uhkana. Lisa Lisan cossaaminen oli hauskaa ja tunsin oloni pitkästä aikaa kauniiksi.

Molemmat kesän conit olivat siis aika lailla peruskauraa. Olen hieman ymmälläni takaperoisesta kehityskaarestani: kävin nuorempana enemmän ohjelmissa kuin nykyään. Tämä ei johdu conien ohjelmatarjonnan kehnoudesta, vaan huonoista ajoituksista ja "en ehdi/jaksa/pysty kävelemään luentosalille asti"-mentaliteetista. Yritän skarpata jatkossa, sillä conohjelmaa ei ole läheskään yhtä kiva seurata Youtubesta kuin paikan päältä. Jospa Traconissa sitten!

 Ja Traconin cossisuunnitelmani näyttävät tosiaan tältä.

Voi Frostbite kun en mä voi sulle nyt tässä nokkelaksi otsikoksi muuttua (+ yksi itkettävän sydäntälämmittävä kommentti)

Talvi ehti jo kerran häipyä tässä välissä mutta koska se näyttää viime yönä tulleen takaisin tänne Pohjois-Savon synkkiin metsiinkin, on ilmeisesti ihan asiallista ja jees kirjoittaa vihdoin ja viimein raportti Desucon Frostbitesta.

Hurraa. Paitsi ei takatalvelle.

Ajattelin ensin että teen tämän postauksen vasta sitten kun Waver-photoshootkuvat olisivat tulleet, mutta koska conista on jo yli kuukausi ja kuvat ovat luultavasti yhä jossakin valokuvaajan editoitavana ajattelin antaa palaa nyt ennen kuin unohdan kaiken.

Frostis oli... ihan jees. Ei kamala, ei ylimaallisen ihana vaan ihan jees peruscon. Paljon on puhuttu siitä miten K18-ikäraja olisi tehnyt conista jotenkin maagisen ihanan ja kypsän tapahtuman, mutta itse en moista vaikutusta huomannut. Järjestyshäiriöt ja roskat loistivat kyllä poissaolollaan, mutta tapahtumapaikka pursusi silti idiootteja aina dissaajista ja varkaista fedorapäisiin ahdistelijoihin ja jotenkin conin yleisfiilis oli tavallista Desua kylmempi. Missään ei näkynyt pusupiirejä eikä letkajenkkoja (ei sillä, en ole nähnyt niitä oikein missään muissakaan coneissa pitkään aikaan) mutta ei myöskään niitä ihmisiä jotka tulivat iloisesti ja avoimesti juttelemaan cosplaysta tai samasta fandomista. Tai ehkä sitten en vain ollut tarpeeksi kypsä tai cossannut oikeita hahmoja tai sarjoja, mene ja tiedä. :D Oli kyllä kiva huomata että ohjelmasalit olivat tällä kertaa oikeasti täynnä kuulijoita, tosin se johti myös siihen etten päässyt pariin ohjelmaan jonne olisin halunnut. Ohjelman laatu puolestaan oli aika perus-Desu-tasoa.

Pukuja minulla oli tosiaan mukana se neljä. Voin aika varmasti sanoa ettei ikinä enää, tai ei ainakaan ihan lähiaikoina. Pakatessa oli ihan hirveä stressi ja pelkäsin koko ajan unohtavani kämpille puvun X tärkeän pikkuosan Y ja puvun Ä ei-niin tärkeän mutta siitä huolimatta tarvittavan osan Ö. Jokainen puku päällä minulla oli kyllä hauskaa, mutta siitä huolimatta tuntui että ehdin pitää jokaista päälläni aivan liian vähän aikaa. Ensi kerralla otan siis luultavasti vähän iisimmin.

Perjantaina meillä oli siis ihan aluksi Free!-ryhmäcossi kaveriporukkani kanssa. Tälläkään kertaa meillä ei ollut uima- eikä koulupukuja vaan niin kutsutut "pulu olalla" -versiot eli vähän harvinaisemmat yhteen viralliseen värikuvaan perustuvat, ehkä jonkin sortin kasino-/baarimikkohenkiset asut.  Käytimme pukuja myös lauantain iltabileissä, joiden aikana alempi kuvakin on otettu.

tamucist kuvasi. Näytän ihan mummiltani.

En osaa vieläkään olla tyytyväinen Makotooni. Tälläkään kertaa en saanut peruukkia pysymään piikikkäänä vaikka kuinka yritin, minkä lisäksi pääni ja kasvoni näyttivät valtavilta. Puku itsessään oli siisti ja simppeli enkä mokannut oikeastaan mitään siinä, mutta valtavan iso pääni ja kasvojeni täydellinen epäsopivuus tähän hahmoon tavallaan turmeli hyvän yrityksen. No, ei mahda mitään, ainakin muiden uimapoitsujen kanssa oli kivaa hengailla.

Ryyppäämistä (feat ihana Kämy)! Minun conissani!

Perjantai-illan vietin sitten Waverina varaamani photoshootajan vuoksi. Koska en ole vielä saanut kyseisen shootin hedelmiä itselleni, saatte tyytyä tuohon ylempään ~rappeutuneisuutta~ tihkuvaan otokseen. Alkoholia nautiskelevia cossaajia, kuinka epäsopivaa, sitähän tekevät vain normaalit ihmiset! Waverina oli aivan sairaan kivaa tepastella conpaikalla erityisesti sitten kun sain kaverini Rider-viitan lainaan shoottia varten. Se oli niin lämmin ja iso ja suojasi kivasti ulkoilman kylmyydeltä. ;_; Viitan lisäksi minulla oli muitakin proppeja mukana kuten alemmasta kuvasta näkyy.

Hylätyn arvosanan ansainnut essee ja loitsukirja.

Lauantaina olin pitkästä aikaa ihan oikea cossityty ja sain  tälläytyä rusetteihin ja tyllihameeseen.

Katariina Ihalainen kuvasi nämä kaikki.

Olin varsin tyytyväinen Lunaan vaikka joku tr00-cossaaja olisikin voinut olla helposti sitä mieltä että pukuni oli liian realistinen ja liian vähän alkuperäisen lähdekuvan näköinen. Minulle kävi kuitenkin myös sellainen nolo kämmi jonka huomasin ensimmäistä kertaa vasta eilen: olin unohtanut kokonaan Lunan hansikkaiden rusetit! En voi ymmärtää mikä sai aikaan moisen aivopierun mutta eipä sille näin jälkeenpäin ole mahdollista tehdä mitään, paitsi tietenkin ommella puuttuvat rusetit mikäli vielä joskus cossaan Lunaa. Se on suhteellisen todennäköistä, sillä neidin vaatteet olivat mukavat ja nätit päällä. En ollut pitkään aikaan tuntenut itseäni noin sieväksi. Conissa oli positiivinen yllätys että ainakin kaksi ihmistä tunnisti cossini ja vaihtoi muutaman sanan Genei wo kakeru taiyosta, jee! Eihän se mikään maailman nerokkain sarja ole mutta oli siitä huolimatta kiva tietää etten ollut ainoa jolle sarja oli painunut mieleen.

Sunnuntaina taas... noh.

Hyvät naiset ja herrat: derppaamisen Seitsemän meren tuleva ylikuningas.

Otetaanpa uudestaan. Sunnuntaina kierrätin nuorempaa Sinbadia tehtyäni siihen pienenpieniä korjailuja. Korjasin repsottavat kohdat ja lyhensin liivihameasian niin ettei se enää pilkottanut saunabeltin nahkavyön alta. Peruukki oli näemmä ottanut vähän vahinkoa kuljetuksen aikana enkä saanut sitä ihan niin hienoksi kuin mitä se oli ollut Traconissa, mutta mielestäni se ei siitä huolimatta näyttänyt mitenkään kamalalta.

tamucist kuvasi tästä alaspäin.

Yllärilöytö Tumblrista, harunaattori kuvasi.

Olin suorastaan järkyttynyt siitä miten vähän Magi-cossaajia Frostbitessa oli, etenkin koska ainakin Facebookin mukaan niitä olisi pitänyt olla tulossa jonkun verran. No, aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta. Lääkitsin Magi-ikävääni ostamalla kaikki tähän mennessä englanniksi käännetyt Magi-pokkarit sekä aivan ihanan Sinbad-avaimenperän. Kyseinen avaimenperä oli niitä kuuluisia randomeita, eli umpinaisen laatikon ostaessa ei voi koskaan tietää mitä sieltä sisältä löytyy. Kerrankin minulla kävi tuuri!

Voitto.

Waka!Sinbadista tuli vielä mieleen eräs Tumblrissa saamani kommentti, jonka halusin jakaa nyt täälläkin. En nimittäin ole ikinä saanut näin sydäntälämmittävää ja ilahduttavaa palautetta cosplaystani ja kyseisen kommentin luettuani olin vain niin iloinen ettei mitään rajaa.

Yhyy ;_; <3

Rakkaiden hahmojen "henkiin tuominen" ja niihin eläytyminen cosplayssa on minulle se suurin sydämen asia ja olen vain niin onnellinen että tämän ihmisen mielestä olin tehnyt hyvää työtä asian kanssa. Tunsin tavallaan että nyt kun pystyin aiheuttamaan moisia tuntemuksia jossakussa kaikki se vaivannäkö, miettiminen ja panostaminen ei ollut ollut täysin turhaa. Eihän se siis ollut turhaa sitä ennenkään, tietenkään, mutta ymmärrätte varmaankin mitä tarkoitan. Sinbad on minulle tällä hetkellä se rakkaimmista rakkain, kaikista ihanin ja läheisin fiktionaalinen hahmo joten en voi edes kunnolla kuvailla sitä tunnetta joka heräsi minussa luettuani tämän palautteen. Vastasinkin sen antajalle jo Tumblrissa, mutta vielä iso kiitos siitä huolimatta! En ole koskaan saanut näin liikuttavaa ja kannustavaa palautetta enkä varmaan tule ihan heti saamaankaan. Siispä kiitos.

Paljon kuvia, suhteellisen vähän itse conraporttia ja fiilistelyjä. Siinäpä tämä postaus pähkinänkuoressa. Kunhan saan vihdoin Waver-kuvat käsiini postailen ne tänne, toivottavasti siis pian.

Uimapojut (ja neiti) kauppakeskuscon kakkosessa

Katsudoconia ei kuulemma enää tule. Onpas nyt sellainen olo kuin olisi ollut mukana tekemässä historiaa kun satuin käymään molemmissa Katsudoissa.

Katsudoon tuli tänäkin vuonna lähdettyä meiningillä "höhö käydään nyt vähän näkemässä paikallisia kavereita ja kuvaamassa ja syömässä hyvin" eli toisin sanoen tänäkään vuonna itse tapahtumassa ei kiinnostanut juuri mikään. Olisihan siellä kyllä ollut yksi Watamote-aiheinen luento jonka vuoksi allekirjoittanut jo melkein saattoi pohtia rannekkeen mahdollisen ostamisen harkitsemista, mutta loppujen lopuksi hinta olisi ollut hyvin suolainen yhdestä luennosta. Rannekkeettomina cossaajahengaajaernuina saavuimme siis paikalle. Tänä vuonna yksin bussissa istuminen vaihtui neljän hengen henkilöautokyytiin mikä oli erittäin bueno juttu. Nelikkomme heitti ylleen uimapukuja tai koulupukuja kasuaalimmat Free!-cossit (meillä pojilla nämä cd:n kannesta tutut versiot) jotka olivat perin helpot päällä ja sopivat hyvin syyssäähän. Harukana tamucist, Rininä claire, Gouna ginger-I ja Makotona minä.  

hakaneula kuvaili!

Makoto-peruukki oli saapuessaan kirkkaanvihreä, siis niin vihreä että sitä olisi voinut luulla tekonurmeksi tai käyttää Kuroko no Basuken Midorimaa cossatessa. Onhan Makotolla toki virallisen tiedon mukaan vihreät hiukset, mutta kuvissa herran kuontalo näyttää sekoitukselta ruskeaa ja oliivinvihreää ja siihen pyrin itsekin. Alun epätoivo vaihtui pian kylmänviileään stailaukseen ja töpötin peruukin täyteen ensin ruskeaa luomiväriä ja sitten aurinkopuuteria. Kuulostaa ehkä vähän kämäiseltä ja kaukaa haetulta mutta kyllä siitä oli apua. En saanut peruukkia ihan niin piikikkääksi kuin olisin tahtonut, etenkään otsahiukset eivät pysyneet asemissaan vaikka olin suurin piirtein upottanut koko peruukin got2b gluediin. Jospa ensi kerralla sitten. Minulla ei ole koskaan aiemmin ollut conissa näin helppoa cossia päällä, mikä oli ihan mukavaa vaihtelua korkokenkiin, metrinmittaisiin perukkeihin, jättihameisiin ja mukana raahattaviin miekkoihin verrattuna. Makoton asukokonaisuus saatiin kasaan H&M:n, kirpparien ja lainatun jakun voimalla -- hyvää hermolomaa. Herran cossaamisessa ongelmia tuotti peruukin lisäksi ainoastaan se, että en oikein osannut poseerata. Makoto on ehkä yksi maailmankaikkeuden herttaisimmista hahmoista ja valaisee ympäristönsä suloisella hymyllään, kun taas itse olen tottunut cossaamaan supercooleja uroita ja kulmien alta tuijottavia örmykörmyjä. Yritä siinä hymyillä sitten ilman että näytät joko sieniseltä tai saalistajalta. Tämäkin asia pitää korjata seuraavaan Makoton cossaamiskertaan mennessä. 

Itse Katsudoconista minulla ei ole paljoa sanottavaa vaikka vietimmekin aika paljon aikaa Forumin tiloissa. Edelleen olen sitä mieltä että tapahtuma on enemmän "animeteemapäivä" kuin oikea con, sillä ensikertalaisten ja harrastuksen ulkopuolisten houkutteleminen yhdistettynä valittuun tapahtumapaikkaan ei tarjoa perusconkävijälle kamalasti confiilistä tai mitään uutta. Kuikuilimme vähän cosplaykisaa mutta muuten ohjelma jäi -- luonnollisesti -- rannekkeettomilta sivuun. Ohjelman takia en ole kumpanakaan vuonna Katsudoconiin lähtenyt vaan olen päätynyt paikalle kaverien tapaamisen ja photoshoottailun sivutuotteena. En usko olevani ainoa.