Tämäntasoinen cossaaja törmää tuon tuosta pukuilijoihin joiden luomukset saavat leuan valahtamaan jalkoihin asti. Tylliä pursuilevat vannehameet, taidokkaat bootcoverit, koristeelliset haarniskat ja autenttisen näköisiksi stailatut peruukit ovat jotain mitä en vain voi olla ihastelematta -- ja samalla kadehtimatta. Olen helposti kateelliseksi tulevaa sorttia ja tunnen itseni todella helposti muita huonommaksi lukuisissa eri asioissa, joista cosplay on tietenkin yksi. Olen vasta viime aikoina oppinut ompelemaan siistejä ja suht hyvännäköisiä perusvaatteita, mikä on aika iso saavutus kun ottaa huomioon sen että vihasin koulun käsityötunteja ja ettei yksikään sukulaiseni ole haka ompelussa. Sitten asteleen coniin yhdessä monista miestenpuvuistani ja törmään heti kermakakkumekkoihin ja miehisen kokoisia miekkoja heiluttaviin lihaskimppucossaajiin -- tai mikä pahempaa, omaan cossiini mutta paremmin toteutettuna. Sellaisina hetkinä sitä tuntee itsensä kovin mitättömäksi.
"Miten se on tuonkin pyssyn tehnyt, asehan on tyyppiä itseään isompi! Entäs tuo haarniska sitten, sehän näyttää ihan oikealta teräkseltä. Mitääää..." Olen cossannut vuodesta 2006 lähtien eikä minulle ole vieläkään valjennut miten softiksesta, vanerista tai vaahtomuovista taiteillaan elämää suurempia ja aidonnäköisiä proppeja. Miten sellaista muka oppii? Tuskin on olemassa opaskirjaa, joka neuvoo että "ensin tehdään Cernitistä mallikappale, jonka avulla sitten tehdään ihan normaalista eristyssilikonista muotti, johon sitten valetaan kipsiä" (adreenan kommentti Anikin proppiketjusta). Jos ei ole eläessään koskenut softikseen niin kuinka siitä muka osaisi tehtailla koristeellisen panssarin päällyksen? Yksinkertaisesti: ei mitenkään. Se ärsyttää ja harmittaa. Kyllähän minäkin veistelisin vaikka minkä näköisiä taikasauvoja ja asereplikoita jos vain osaisin.
 |
| Kikuri-himen teko houkuttelisi, mutta nuo propit... |
Teinpä pukuni miten hyvänsä, aina on joku joka tekee sen vielä paremmin. Se on vain fakta joka on hyväksyttävä. Taitoni eivät ole -- ja tuskin tulevat koskaan olemaankaan -- niin hyvät että saisin jonkun luopumaan cossisuunnitelmistaan siksi että olisin tehnyt kyseisen cossin lähes täydellisesti. Ei auta muu kuin yrittää sinnikkäästi kehittyä taitavammaksi. Tavoitteenani on siirtyä pikkuhiljaa aina vähän vaikeampiin pukuihin jotta oppisin uusia asioita. Menetelmä on ainakin tähän mennessä osoittautunut varsin toimivaksi -- tein viime kesänä ensimmäiset bootcoverini sekä itseni pituisen propin, mihin en tosiaankaan olisi pystynyt esim. vuonna 2008. Eli hiljaa hyvä tulee!
Täytyy mainita, että itsehän olen täysin urpo proppien teossa.
VastaaPoistaIhan käteviä tutoriaaleja eri materiaalien käsittelyyn kyllä löytyy ahkeralla googlettamisella sekä cosplay.comin foorumeita tai vaikka deviantartia kaivelemalla. Mutta itse kuitenkin sanoisin, että mikäli softiksen yms. materiaalien käsittelyyn ei ole minkäänlaista kokemusta, niin kauppaan ostamaan iso läjä puhtaasti vain kokeilukappaleiksi, ja harjoittelemaan (esim. softishan ei ole edes kovinkaan kallista jos sitä haluaa kokeilla). Kaikki ei voi onnistua heti ekalla yrittämällä, ja siitä ei pitäisi itseään rokottaa, vaan rohkeasti jatkaa testailuja. Ei siinä oikein muu auta. Kokeilemalla erilaisia työtapoja selviää itselle kaikista mieluisimmat keinot puvun rakentamiseen.
Ei ole opaskirjaa, mutta on Internet! Tuo Cernit-silikoni-kipsi -menetelmäni on sekin muilta ihmisiltä opittu, jotka ovat oppineet sen muilta ihmisiltä. Joku keksii miten se tehdään, ja toiset oppivat häneltä. Tän takia tutoriaalien ja cosplay.comin foorumien lukeminen on niin hedelmällistä: oppii uusia kikkoja ja tekniikoita joita ei välttämättä olisi tullut itse ajatelleeksi. Vaikka tuntuisi että aihe on tuttu niin silti tutoriaaleista voi oppia pieniäkin juttuja joilla saa parannettua omaa tekniikkaansa.
VastaaPoistaTutoriaaleja löytyy muuten esim. täältä: http://cosplaytutorial.com/
Lisäksi kannattaa kysyä muilta että miten ne on tehneet jonkun jutun. Jotkut vastaa, jotkut haluaa pitää salaisuutensa, mut aina voi kysyä.
Komppaan tutoriaalien metsästämistä ja lukemista sekä kokeilukappaleiden tekemistä täysillä. Lukeminen on jo itsessään mielenkiintoista ja avartavaa, vaikkei juuri kyseisen tutoriaalin tekniikkaa olisi aikeissa heti harjoittaakaan. Ja kokeilukappaleita siksi, että virheitä tekemällä oppii ehkä parhaiten välttämään niitä.
VastaaPoistaSitten kun ihan oikeasti lähtee työstämään proppeja, niitä kannattaa suunnitella samoilla keinoilla kuin itse pukujakin: selkeät suunnitelmat ja mahdollisuuksien mukaan kaavat auttavat paljon.