Tutturuu ja hellät tunteet 50. conissani

Desuconin jälkeen sanoin lujasti itselleni, että "Animeconiin en tee kyllä yhtään mitään uutta!".

Pukusuunnitelmilla on pahana tapana muuttua ja lisääntyä hallitsemattomasti, ja tälläkin kertaa pääsi käymään niin. En kylläkään valita, sillä vaikkapa paricossi (niin kuin tässä tapauksessa) on kerrassaan mainio syy kääntää kelkka. Tässä vaiheessa vuotta olen ehdottomasti hylännyt aiemman uudenvuodenlupaukseni pienemmästä pukumäärästä, mutta näin käy joskus. :D Ehkä ensi vuonna sitten. Toisaalta en ehkä ole ihan niin paha syntinen kuin mitä voisin olla, sillä toista uutta cossiani olin suunnitellut jo nelisen vuotta, ja toinen taas oli vanha puku yhdellä uudella osalla höystettynä.

Neljä vuotta suunniteltu ja viimein paricossin voimalla toteutettu puku oli tietysti iki-ihana Mayushii Steins; Gatesta. Mayushii-cosseja on näkynyt Suomen coneissa melko tasaisesti tänäkin vuonna, mistä olen iloinen -- Steins; Gate ansaitsee kaiken mahdollisen rakkauden. Kun ensi kertaa katsoin sarjaa, uskoin päätyväni cossaamaan Moekaa, mutta toisin kävi eikä haittaa yhtään. Mayushii on ihanin tyttö ;__; Kuvista kiitos tamucistille ja kuroiwingille; Feyris-nyan-nyanina poseeraa Hakkis.

Paviljongin lähellä oli sopivan moderneja kuvauspaikkoja.

BANAANI.

Mayushiin cossaaminen oli mukavan rentoa ja hauskaa. Cossi onnistui ihan hyvin ja oli mukava päällä talvisaappaista huolimatta. Mekon alla olevat, pukuun kuuluvat legginssit säästivät kerrankin siltä klassiselta "nouseeko hameeni, vilkkuvatko pantsuni" -päänvaivalta, jonka hamecossit yleensä tuovat mukanaan. Mayushiin mekko on päällä niin mukava, että sitä voisi melkein käyttää arkenakin -- harmi vain etten tykkää sinisestä väristä vaatteissa enkä muussakaan. (Silti päädyn mystisesti tekemään hahmoja, joilla on siniset vaatteet. :I) Pääsin poseeraamaan conikävijöiden kameroille aika monesti, mutta vielä useampi pyysi sanomaan "tutturuu" ja minähän sanoin. :D Oli myös ihan parasta mennä Steins; Gate -luennolle ja huomata, että muitakin sarjan hahmoja oli eksynyt sinne -- Feyriksen ja Mayushiin lisäksi luennolla istuivat ainakin Daru ja Okarin. Näin conissa myös yhden Kurisun. Olisi ollut ekstrahienoa saada yhteisselfie kaikkien hahmojen kesken, mutta se ajatus jäi pelkälle ideatasolle burgeriuteni vuoksi. Möh.

Muita selfieitä kyllä conissa tuli räpsittyä, ja visiitti conpaikan lähellä sijaitsevaan teehuone Teeleidiin poiki myyjän nappaaman ryhmäkuvan, joka päätyi teehuoneen FB-sivuille. Olimme kuulemma värikkään näköisiä.

Sunnuntain pukuni oli essulla varustettu Edgeworth eli toisin sanoen Essuworth. Tässä välissä yritän väistää weeaboo-leimaa ja huomautan, että kyseinen versio on virallinen.

Kulhoni ei ole oikeanlainen, sillä päätös kulhon ja puuhaarukan ottamisesta mukaan coniin tapahtui ex tempore conireissulle pakattaessa.

Täytyy sanoa, että pre-DD-Edgeworthin cossaaminen tuntui varsin hyvältä -- tuossa vaiheessa Edgis kärsii vielä niin pahasta emotionaalisesta ummetuksesta, että kasvoja ei juurikaan tarvitse vääntää hymyyn. Olen iloinen siitä, että essusta huolimatta ihmiset tulivat pyytämään kuvia, ja päädyinpä jopa juttelemaan yhden conittajan kanssa Ace Attorneyn animeversiosta hyvän tovin.

En nähnyt järkeväksi napsituttaa Essuworthista ihan hirveätä määrää kuvia -- tämä versio kun tosiaan on yhdestä ainoasta kuvasta, eikä erilaisia poseerausmahdollisuuksia oikeastaan ollut. Tietysti olisin voinut riisua essun ja kuvauttaa normi-Edgistä, mutta se ei houkuttanut koska takki on peräisin vuodelta 2011 ja siten aika kammottavan näköinen, vaikka korjailinkin sitä vähäsen ennen conia. Samalta vuodelta peräisin olevat housut olivat tehneet mystisen katoamistempun enkä ole vieläkään tietoinen niiden sijainnista, joten päädyin käyttämään Dual Destinies -Edgeworthin pöksyjä. Ne ovat eri kangasta kuin takki, mutta näyttävät kuvissa onneksi samanvärisiltä. 

No, se Acon-cosseista. Tajusin vasta tapahtuman jälkeen, että olin juuri vieraillut 50. conissani, joka vieläpä järjestettiin samassa kaupungissa kuin ihka ensimmäinen conini eli vuoden 2007 Animecon. Toisaalta 50 tuntuu tosi isolta luvulta, ja toisaalta taas ei niinkään. Kun miettii, miten monta conia yhteen vuoteen saattaa mahtua, ei ole ihmekään että luku on noin iso. Joinain vuosina tulee conitettua enemmän ja toisina taas vähemmän. Ihan ensimmäisinä conitusvuosinani tapahtumia ei tosin järjestetty läheskään niin usein kuin nykyään, ja noin kolmen ekan vuoteni aikana kävin vain noin yhdessä conissa per vuosi. Olo on aika nostalginen, kun miettii miten conittaminen on kohdallani muuttunut alkuajoista. Ennen se oli tavallaan isompi juttu kuin nykyään, sillä (kuten jo mainitsin) coneja järjestettiin harvemmin ja alkuvuosina kaikki coneissa oli vielä upouutta ja jännää. Tuolloin ei ollut vielä noloa halailla free hugs -tyyppejä tai osallistua letkajenkkaan vaan rakkaus harrastusta kohtaan sai aikaan paljon spontaania sosiaalisuutta. Alaikäisyys toi omat rajoitteensa matkustamiseen, majoitukseen ja budjettiin niin cossaamisen kuin conittamisenkin suhteen.

Nykyään conit ovat tietysti edelleen supertärkeä osa elämääni, mutta meno on tavallaan tasoittunut. Nykyään sitä tietää jo suurinpiirtein mitä missäkin conissa on odotettavissa, eikä jokainen con ole automaattisesti onnistunut vain siksi, että kyseessä on con. Matkustaminen, majoitus ja budjetointi ovat toisaalta helpottuneet ja toisaalta hankaloituneet -- auto on kiva mutta sitäkin pitää huoltaa, opiskelijabudjetti on aina opiskelijabudjetti, ja enää vastuu majoituksesta ei ole äidillä ja isällä vaan hotellihuone/sänkypaikka mummolta on hommattava itse. Nykyään conittaminen on lähinnä muotoa "jee reissuun kaveriporukalla" eikä "jee osa kesälomamatkaa vanhempien kanssa" -- ja niin sen kuuluu mennäkin. Nautin tästä -- toivottavasti vielä pitkään.

"Ei enää ikinä neljää pukua yhteen coniin-- tai jos vielä kerran" eli Frostbite 2016

Frosti tuli, Frosti meni, oli hyvin kylmää. Siinäpä oikeastaan päällimmäiset jälkifiilikset tämän vuoden Desucon Frostbitesta. Hauskaa oli ja seurakin hyvää, mutta coni meni aivan älyttömän nopeasti ja olin vielä sunnuntaipäivänäkin melkein siinä uskossa, että oli yhä perjantai. Onko tämä nyt sitä vanhuutta, vai mitä tämä oikein on? Ohjelmasta tuli seurattua se klassinen combo eli avajaiset-cosplaykisat-päättäjäiset, ja niiden lisäksi istuin myös Amen -- kirkko animessa ja mangassa -luennolla sekä käväisin kavereiden kanssa perjantaina Desu-loungessa (ja join QB:n aivan liian nopeasti, mikä sai huoneen pyörimään, mutta siitä ei puhuta). Olisin halunnut usemmillekin luennoille, mutta jälleen kerran kaikki kiva oli taas päällekäin sekä muiden luentojen että sellaisten välttämättömyyksien kuin porukalla ruokailujen ja narikkajonotusten takia. Jospa kesä-Desussa olisi vähän parempi tuuri.

Olin yllättävän pitkään pihalla siitä, mitä cosseja tekisin Frostiin, ja aina kun olin saanut lyötyä lukkoon jonkinlaiset suunnitelmat ne muuttuivat vähintään kerran. Lopulta päätin aivan Aikuisten Oikeasti tehdä Frostiin Ebinan, Schneewittchenin ja DD-Edgeworthin, ja tämä suunnitelma piti kutinsa aina siihen asti, kunnes coniin oli enää reilu viikko ja tuumin että tässähän ehtisi hyvin ommella vielä neljännenkin cossin. Näin ollen kaahasin Savon Palaan ostamaan vähän lisää kangasta ja voilá -- Mary tuli valmiiksi päivää ennen conia. Totta puhuen en joutunut ompelemaan kaikkia neljää pukua alusta asti, sillä Ebinaan minulla oli valmiina kaikki paitsi rusetti ja hiuspompulat. Se ehkä selittää, miten selviydyin neljästä uudesta puvusta yhteen coniin.

Ebina-chan oli valintani perjantaipuvuksi, sillä se oli helppo ja mukava päällä. Himouto! Umaru-chan nyt vain on yksi parhaimpia animeita koskaan, ja Ebina on Umarun lisäksi suosikkitytyni sarjasta. Ebinan peruukki on entinen Mitsuru-tukka, joka ei ollut aivan oikean sävyinen (punaruskea) mutta joka vältti mielestäni perjantaicossissa ihan hyvin. En tiedä, käytänkö enää Ebinaa -- ehkä jos luvassa olisi ryhmäcossi, niin sitten. Vinkivonki.

YO kuvasi Ebinan!

 

 

Lauantai oli conpäivistä pisin, ja juuri sille ajoitin kaksi cossia. Aamu- ja iltapäivä olivat Schneewittchenin aikaa, ja juuri ennen cosplaykisoja kävin vaihtamassa ylle huomattavasti helpomman Maryn. Olin varannut Schneewittchenille shoottiajan lauantaipäivän alkupuolelle, jotta puku olisi vielä varmasti ehjä kuvaushetkellä, ja kuvaajan kanssa suuntasimme päivänvaloa tulvivaan metsään pienen kävelymatkan päässä Sibeliustalolta. Pakkasta oli muistaakseni noin 25 astetta, ja näin jälkikäteen kuvia katsellessa iskee sellainen jälkipalellus kun muistelen, millaista oli kykkiä lumihangessa prinsessamekossa ja korkokengissä. Kuvat olivat kuitenkin ehdottomasti kaiken sen palelemisen arvoista, enkä edes saanut coniruttoa. Huraa!

Pakkasta kanssani uhmasi/kuvaajana toimi Mira Strengell.

 

 

 

Olen edelleen kovin hämmentynyt siitä, ettei Schneewittchenistä ole olemassa yhtään kuvaa, jossa näyttäisin aivan totaaliselta perunalta tai muuten vain epäedustavalta niin kuin yleensä. Kameran takana on tällä kertaa ollut todellisia taikureita. Myös itse puku näyttää yllättävän hyvältä kuvissa, vaikka mielestäni siinä on pielessä niin monta juttua että ihan hävettää. Schneewittchenin mekossa on, näin btw, käytetty (tavallaan) kierrätettyjä materiaaleja -- koko valkoinen alushame on pöllitty Cloén mekosta, ja yläosan vuorikankaatkin ovat muistaakseni Cloén yläosasta. Kyllä siinä muutama kymppi säästyi, vaikka se ei oikein lohduta kun muistelen miten paljon euroja on uponnut pelkästään Schneewittchenin mekossa käytettyihin nauhoihin. 

Illalla oli siis Maryn vuoro, mutta ennen minkään sortin photoshoottailua oli aika käydä katsomassa kisat eli toisin sanoen jännittämässä kun mae-rye ja tamucist poseerasivat lavalla Hall cosplay -sarjassa. Jännitys leijui ilmassa varsin pitkään, sillä ennen Hall cosplayta olivat luvassa ECG-karsinnat tavanomaista upeimpine esityksineen. En ole koskaan ollut Avatar-fani, mutta Avatar-ryhmän esitys oli aivan superupea -- etenkin se synkronoitu huivien pyörittely. Toinen suosikkiesitykseni oli Haunting Ground -parin kaappitragedia, ja innostuin esityksestä niin että menin heti conin jälkeen etsimään Youtubesta pelin let's play -videoita. Yksilökisaajista pidin eniten herttaisesta prinsessa Peachista paistinpannuineen. Kisojen kohokohta oli kuitenkin se, kun tamucist ja mae-rye nappasivat kakkossijan ihanilla Kuragehime-puvuillaan. On aina niin mukavaa, kun kaverit onnistuvat. ;__; <3

Hämärän laskeuduttua Sibbetalon ylle ja Raxin ruoan laskeuduttua allekirjoittaneen kaveriporukan mahanpohjille oli aika kuvata Marya. Iltaisin Sibbetalolla on varsin haastavaa löytää tarpeeksi valoa kuvia varten (ainakin jos ei omista hyvää kuvauskalustoa), mutta onneksi taidekujaparvi oli sekä tyhjä että riittävästi valaistu. Kuvaajina toimivat YO ja mae-rye.

Ihan ite piirsin!

 

 

Maryn mekko on ensimmäinen tekemäni mekko, josta olen saanut ommeltua istuvan. Kauluksen kanssa sen sijaan tuli ongelmia, mutta aion tehdä pukuun uuden kauluksen seuraavaa käyttökertaa varten. Tiedän, etten oikein sovi Maryksi fyysisiltä ominaisuuksiltani (22-vuotias pitkä ja muodokas nainen ≠ noin 11-vuotias tyttö), mutta en välitä, en välitä, en välitä, sillä samastun aivan hirveästi Maryyn ja olen itkenyt monet itkut tämän ja Ib:n takia ylipäätänsäkin. (Suosittelen Ib:n pelaamista aivan kaikille.) Ja faktana, jolla ei ole oikeastaan mitään väliä mutta jonka aion silti kertoa, paljastan että Maryn tukka on ommeltu kasaan kahdesta samanlaisesta peruukista, ja olen lopputulokseen tyytyväinen. Peruukkien ompelu yhteen on vain niin rentoa puuhaa.

 

Sunnuntaina oli conin ainoan miescossini eli Dual Destinies -Edgeworthin vuoro. Kaikki varmaankin jo tietävät, miten suuresti vihaan miestenpukujen ompelemista, joten voitte uskoa kuinka monesti kirskutin hampaita ompelun ja etenkin kaavoituksen aikana. Kaikkea sitä meneekin tekemään suosikkihahmojensa eteen. Lopputulos niin itse puvun, peruukin kuin sen, miltä näytän kuvissa osalta ei miellyttänyt minua lainkaan, mutta ainahan pukua voi korjailla ensi kertaa varten.

 

Aviala Mayana. Kuvannut Helene Lindfors.

Phoenixin korvike???

Vaikken saanutkaan Phoenixia seurakseni, en joutunut ässäasianajailemaan yksin. Oli mukavaa, kun conittajat pysähtyivät juttelemaan kanssamme ja kehumaan, miten mukavaa on nähdä AA-cosseja. Olimme harmiksemme conin ainoat, mutta ehkä keväällä alkava anime saa aikaan uuden AA-cossibuumin. Käväisin myös kuvattavana ihan itsekseni, ja olin kovin iloinen kun backstagen tienoilta löytyi käytävä täynnä lokerikkoja, jotka muistuttivat kovasti pelin maailmasta tuttuja todistusaineiston säilytyslokerikkoja. Hauska yksityiskohta oli myös se, että käytävään kuuluivat pääsalissa esiintyvän kuoron äänet, ja pääsin nauttimaan konsertista ilman lippua tai jonotusta. En tietenkään ihan koko aikaa, mutta kuitenkin.

 

 

 

Seuraavana conini tulee olemaan Nekocon Winter, jossa näillä näkymin cossailen Persona 3:sta sekä Senran Kagurasta. Minulla oli lippu Yukiconiin, mutta myin sen sitten pois koska talvi-Neko osui sen kanssa niin lähekkäin. Helpompi conittaa kotipaikkakunnalla kuin lähteä kauas etelään, tai niin minä ainakin uskottelen itselleni. Tänä vuonna aion osallistua myös Cosvisioniin, mutta sen pukusuunnitelmat ovat yhtä auki kuin Phoenix Wright uransa alussa (hah!). Ensi kertaan!