keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Happamia, sanoi Paha sotaherra bikinitsikuista?

Ei sanonut.

Kaikki alkoi siitä kun katselin TV:stä Morsiandieetit-nimistä ohjelmaa. Siinä oli minun kokoiseni (eli ei edes mitenkään lihava) nainen joka sitten rääkkäsi itseään kuuden viikon ajan mahtuakseen unelmiensa häämekkoon. Ohjelmaa katsoessani tulin hetki hetkeltä kiukkuisemmaksi ja ajattelin ettei tuollaisessa touhussa ole mitään järkeä. Sitten tajusin, että olen aiemmin tehnyt itse ihan samaa: näännyttänyt itseäni siinä toivossa että näyttäisin conpäivänä paremmalta cossipuku ylläni ja palannut sitten conin jälkeen entisiin ruokailu- ja liikkumistapoihini eli ylensyöntiin ja laiskotteluun. Durrhurrrr. Ismokin tietää ettei sellaisesta tule yhtään mitään.

Niin se on!


Ohjelman katsomisen jälkeen hipsin syyllisenä ottamaan itsestäni mitat ja jopa päädyin vertaamaan omaa kuvaani /cgl/:n nykyisen lempilapsen, Pixyterin, kuvaan. Mielessä pyörivät ajatukset siitä kelpaanko tämänkokoisena cosplayeriksi lainkaan. Rauhoituttuani vähän tulin siihen tulokseen että ei, en ole valtaisa läski vaan voin jatkaa cossaamista kuten olen tähänkin asti tehnyt. Ja sitten se iski: ajatus siitä, että on aivan järjetöntä yrittää muuttua muiden mieliksi sellaiseksi kun ei oikeasti ole. Tosiasia on se ettei minusta ikinä tulisi tällaista tai tällaista vaikka juoksisin maratonin joka päivä ja liimaisin huuleni yhteen Pattexilla etten voisi syödä enää ikinä mitään. Minut vain on rakennettu tukevammin kuin keskivertocossaajatsiku. Kutistuminen mallinmittoihin vaatisi onnistuakseen taikasauvaa, eikä sellaista ole lähettyvillä. Miksi siis turhaan tavoitella sellaista joka ei ole (eikä tule koskaan) olemaan saavutettavissa? Siitä seuraa vain turhautumista ja pahaa mieltä.

Tulin kuitenkin siihen tulokseen että pieni kiinteytyminen voisi olla ihan hyvästä. Cosplay on ulkonäköpainotteinen harrastus ja jokainen cosplayer tahtoo varmasti näyttää mahdollisimman hyvältä puvuissaan. Tällä kertaa motivaationi kumpuaa erilaisesta lähteestä kuin aikaisemmin. Yläasteaikoina laihdutin itku kurkussa ja kituutin yhdellä ruokalautasellisella päivässä koska ajattelin etten muuten kelpaa kenellekään, nyt haluan muuttaa elämäntapojani (en siis laihduttaa) jotta voisin itse paremmin ja olisin omasta mielestäni paremman näköinen. En ole nytkään mikään ruma ihrakasa, mutta vähän terveellisempi elämäntapa voisi olla ihan hyvästä ja saada minut näyttämään paremmalta puvuissani. Olen nyt kuukauden ajan käynyt uimassa kahdesti viikossa, syönyt vähän pienempiä annoksia ja vähentänyt herkkujen napsimista. Ja ihme kyllä, en ole vielä kyllästynyt siihen.

Saa nähdä miten tämä sujuu tästä eteenpäin. Tällä hetkellä motivaatiota on, mutta entiset painonpudotusyritykseni eivät ole sujuneet kovin mallikkaasti. Pitää vain toivoa että tällä kerralla tosiaan onnistun muuttamaan liikunta- ja ruokailutottumuksiani enkä vain ajattele koko hommaa laihdutuskuurina, joka loppuu heti conin jälkeen. En tule ikinä olemaan niissä mitoissa että voisin cossata uskottavasti Yokon kaltaisia bikinibeibejä, mutta toisaalta ei minun edes tarvitsekaan. Olen ihan hyvä juuri tällaisena ja voin vallan hyvin cossata sellaisia hahmoja joiden vermeissä näytän hyvältä. Piste, pilkku ja huutomerkki.

perjantai 18. marraskuuta 2011

Paha sotaherra vs. peruukki

Tai oikeastaan peruukit. Olen seisoskellut viimeiset puolitoista tuntia siinä pikkuruisessa kopperossa jota perheeni vessaksi nimittää, hönkinyt hiuslakkaa ja yrittänyt saada Haritin ja Klavierin peruukkeja toivottuun muotoon. Peruukkien stailaaminen ei kuulu vahvimpiin puoliini, mutta kokemusta tästä ainakin saa. Tarkoituksena oli siis kihartaa Haritin haivenia ja störpöttää ja liisteröidä Klavier-peruukki lähdekuvan mukaiseksi tötteröksi. Tästä urakasta on luvassa varsin hemaisevia teinikuvia med kiiltävä naama ja derp-ilmeet. Duckface vain puuttuu.

Haritin kimppuun kävin papiljottien ja hiustenkuivaajan kanssa. Pitkästyttävää puuhaahan se kihara kerrallaan eteneminen oli, mutta kyllä niitä kiharoita sitten alkoi ilmestyä kun vain jaksoin yrittää. En tosin saanut aikaiseksi mitään täydellisiä korkkiruuvikiharoita vaan sinne tänne sojottavia säkkäröitä.

Eivät näytä kuvassa yhtään niin kiharoilta kuin luonnossa.
Tulos ei ollut siis niin siisti kuin olin toivonut, mutta toisaalta tässä on vielä aikaa jäljellä. Onneksi tuo huppu antaa anteeksi paljon. 

Klavier-peruukki taas... No, en arvellutkaan pääseväni helpolla. Tuollainen tötterö vaatii onnistuakseen muutakin kuin reipasta urheilumieltä. 


Tältä tötsä näyttää kun siitä pitää kiinni...
...ja tältä kun siitä päästää irti. :c

Fffffuuu. Aseena olen käyttänyt sekä superpitävää (HAH) hiuslakkaa että jotain äidin karamellintuoksuista muotoilugeeliä, joka toimii hyvin ainakin oikeisiin hiuksiin. Peruukkiin ne eivät tunnu purevan yhtä tehokkaasti, mutta ihmekös tuo. Täytyy kai tunkea hiuslakkasatsi toisensa perään kunnes störpäke pysyy muodossaan ilman tukea. Hiuslakan hajua inhoavana en odota kyseistä operaatiota kovin innoissani. Peruukin leikkeleminen Tuksu-mitoista Klavierin letin pituiseksi oli myös aika traumaattinen operaatio. Peruukki oli koskemattomana niin sievä ja pitkä, kun taas nyt...

Tuon verran haivenia piti saksia pois, YHYY.

Fiilikseni tämänpäiväisen operaation jälkeen:

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Sitä, tätä ja tuota muttei oikeastaan mitään asiaa

Tylsää. 

Haluaisin ompelemaan, haluaisin coniin, haluaisin cossaamaan. Chibicon häämöttää kuukauden päässä ja tuntuu etten millään jaksaisi odottaa sinne asti. Sen siitä saa kun tottuu kesäconkauteen jolloin tapahtumissa kirmaillaan välillä jopa kahden viikon välein. Työn alla olevia cossejakaan ei ole, mitä nyt Klavierin peruukki odottaa stailausta ja Haritin huppustörpäkkeet pitää jämäyttää muotoonsa. Haluaisin aloittaa jonkun puvun mutta tällä hetkellä ei ole oikein rahaa siihen. Jospa sitä vaikka ensi vuoden alussa saisi potkaistua käyntiin Mask*deMasquen puvun väsäämisen.


Tällä hetkellä himottaisi tehdä joku naisellinen puff-mekko jossa on paljon röyhelöitä, mieluiten sellainen joka tarvitsee vannehametta pysyäkseen muodossa. Ongelmana on vain se etten keksi tähän hätään yhtään kuvaukseen sopivaa cossia. Okei, Madam Redin juhlamekko olisi kieltämättä aika muikea, mutta A) en haluaisi jättää olkapäitä ja käsivarsia noin paljaiksi ja B) sitä versiota on jo cossattu niin monesti (mutta toisaalta, kyseessähän on Kuroshitsuji-asu joten mitä muutakaan voi odottaa). 



Toinen mekkocossi jonka haluaisin tehdä on Emma-sarjan Emma (tai sitten vaihtoehtoisesti joku Monican puvuista). Emma-cossi olisi siinä mielessä aika hyvä että minulla on jo valmiina siihen sopivat kengät, alushame sekä silmälasit, ja peruukkikin olisi sellainen jota voisi hyödyntää myös tulevissa cosseissa. Emma ei kyllä hahmona kuulu ihan suosikkeihini (eikä ihme kun sarjassa on Hakimin, Dorothean ja Monican kaltaisia pakkauksia) mutta enpä toisaalta häntä inhoakaan. Perusmukava hahmo jolla on nätti puku, kyllä se minusta riittää jo perusteeksi cossin tekemiselle. Tässä lähellä olisi muuten pari tosi hyvää paikkaa Emma-kuvien ottamiselle... Jospa vaikka ensi vuonna sitten. 


Tämmöistä tällä kertaa. Lyhyt postaus on lyhyt mutta mitäpä sitä turhaan venyttämään. Jospa sitä olisi jotain oikeata asiaakin ensi kerralla.