tiistai 25. lokakuuta 2011

All abroad the failboat

Haritin teko ei oikein suju. Kävi nimittäin ilmi, että kangasta tosiaan oli todella niukasti, eli nyt ei ole enää yhtään varaa ryssiä. Hetken aikaa näytti jopa siltä ettei kangas riittäisi alkuunkaan, mutta asia korjautui muutamalla onnistuneella (?) kaavanmuutoksella. Lisäksi tajusin valinneeni puvun, joka ei tosiaankaan sovellu vartalotyypilleni. Tissini ja lantioni eivät pääse oikeuksiinsa kun vaate sattuu olemaan roikkuvainen kokovartaloviittatakkizydeemi. Olin melko jännittävässä mielentilassa siinä vaiheessa kun viitta ei mennyt kiinni tissien kohdalta ja tajusin, että Haritin puku näyttäisi tuhat kertaa paremmalta 10 kg laihemman ihmisen päällä.



Sekin asia sitten korjaantui kun ratkoin muutaman sauman ja suurensin siten viittaa. Tosin kangas ei tykännyt tästä operaatiosta (jonka suoritin kynsisaksilla ratkojan puuttumisen vuoksi) vaan muuttui ihanasti seuraavanlaiseksi:

FFFFFFFFFFFUUUUUU.

Toivotaan että saan nuo reunat vähän siistimmiksi. Näyttää kuitenkin siltä, että tästä cossista riittää päänvaivaa melko pitkäksi aikaa. Hupunkin kanssa nimittäin on kasakaupalla ongelmia. Mitähän tästä oikein mahtaa tulla...

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Photoshootissa Tuksu

Pahoitteluni kaikille jotka päätyivät tänne odottaen näkevänsä materiaalia Johanna Tukiaisesta.

Mutta joo. Sain siis Tsunade-cossin valmiiksi. Maineeni taitaa olla ikuisesti mennyttä, sillä siis hyi iik, olen cossannut Naruto-hahmoa!!11 Takkia en viitsinyt väsätä koska opiskelijabudjetti, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna se olisi voinut olla ihan tarpeellinen. Photoshootin aikana lämpötila keikkui noin + 5 asteen kohdalla eikä hyytävä tuuli tehnyt poseeraamisesta yhtään sen mukavampaa.

Näissä vetimissä tuli äkkiä pirun kylmä.
Paita lörpöttää, mutta ainakin naama näyttää ihan hyvältä.
Ninjailua rinteessä.

Otos jonka perusteella aloin kutsa näitä kuviani Tuksu-kuviksi.

Tämmöistä tällä kertaa. Ihan kiva pukuhan tuo ja peräti sopii ruumiinrakenteelleni. Ensi kerralla taidan pukea tämän ylleni vähän lämpimämmissä olosuhteissa...

perjantai 14. lokakuuta 2011

Ovi auki tai tapahtuu hirveitä!

Nyt on sellainen olo, että haluan tehdä jonkun cossin joka vaatii softiksen leikkelyä ja muotoilua, kuvioiden maalaamista sekä tonneittain hiuslakkaa peruukin stailaamiseen. Brrrh, mistähän moinen. Tänä vuonna en -- kiitos opiskelijabudjetin -- pysty aloittamaan enää yhtään uutta cossia, mutta toisaalta onhan minulla tässä kaksi cossia vielä kesken. Ensi vuoden suunnitelmat ovat Frostbitea lukuun ottamatta täysin auki, joten ehkäpä sinne mahtuu yksi tai useampi eeppistä pipertämistä vaativa puku. Mask*deMasquen tekeminen himottaisi ihan älyttömästi, sitä kun olen suunnitellut jo pidempään ja kyseessä olisi sellainen puku jonka tekeminen kehittäisi taitojani varmasti.

Tuon jos saisin onnistuneesti aikaiseksi voisin kuolla onnellisena... sitten joskus. Sulat, hattu ja rintakoru ovat isoja kysymysmerkkejä kaikki. Nahkaiset bootcoverit voivat tuottaa ongelmia, sillä en ole ikinä tehnyt shoecovereita muusta kuin sukkahousuista. Naamarikin on vähän niin ja näin; muokatako valmista vai tehdäkö kokonaan uusi? Jos teen uuden niin mistä materiaalista? Kelpaakohan softis siihen, ja jos kelpaa niin miten kummassa saan muotoiltua siitä naamarin? Haastetta on siis todellakin luvassa, mutta se vaikuttaa tällä hetkellä juuri siltä mitä kaipaan. Olen lopen kyllästynyt ompelemaan pelkkiä simppeleitä miestenpukuja ja herrainkauluksia, haluan tehdä jotain taitoa vaativaa ja näyttävää.

Miestenpuvuista ja herrainkauluksista tulikin mieleen että Klavier alkaa näyttää melkoisen valmiilta. Puku on kaulakorua ja peruukin stailaamista lukuun ottamatta tehty. Viimeviikkoinen reissu Kuopion K-Rautaan avitti paljon ja nyt voin kuluttaa kaiken vapaa-aikani miettimällä sitä, miten saan ketjut kestämään lantioni tasolla. Kuvat olis tietenkin kivoja, mutta olen koulun koneella enkä täten voi mennä napsimaan otoksia ketjuista sekä kangaskasasta takistani. Peruukin stailaaminen saa luvan odottaa, sillä sitä ennen käytän sitä Tsunadessa. Ismokin tietää ettei ole mitään järkeä liisteröidä peruukkia kivikovaksi tötteröksi vain jotta sen voi tunkea komeroon pitkäksi aikaa ja kiskoa sitten pestäväksi toista cossia varten, jonka jälkeen olisi luvassa taas uusi tötteröiminen. 


Kyllä.
Tsunade taas on täysin valmis kiitos toissapäiväisen ompeluintoni. Kyseessä on helpoin puku sitten Shizuon, johon tein itse ainoastaan liivin kauluksen sekä liikennemerkkipropin. Tämänkin cossin teossa auttoi kirppari; löysin sieltä sekä housut että kengät. Korkkarit tosin ovat kaksi numeroa liian pienet, mutta toisaalta en aio käyttää Tsunadea missään conissa (koska Naruto!) joten niitä ei ole pakko käyttää kuin kuvissa. Vyö ei vaatinut mitään erikoistoimenpiteitä ja paidankin hurautin yhdessä päivässä. Tosin sen kohdalla sattui sellainen källi että olin ostanut vahingossa tummansinistä nauhaa mustan sijaan. Asia korjaantui helposti askarteluvärin avulla. Tunsin itseni melkein oikeaksi cossaajaksi maalaillessani niitä nauhoja keittiön pöydän ääressä... Toivottavasti ehdin shoottaamaan Tsunadella vielä ennen lumien tuloa, talvella shootatessa tissit voisivat vaikka jäätyä. En myöskään halua että tälle käy samalla tavalla kuin chibi!Romano-puvulleni, jota en ole koskaan käyttänyt. 


Sitten on vielä Hariti, josta on atm koossa kaikki paitsi piilolinssit. Hyvältä siis näyttää. Puku on muuten aika simppeli, mutta hupun saaminen oikean muotoiseksi vähän hermostuttaa. Löysin nimittäin Kuopion-reissulta valmiit verhot joista meinaan hurauttaa Haritin viitan. Väri on kohdallaan eikä vuortakaan tarvitse ommella, mutta kangasta ei oikein ole varaa tuhlailla. Jos ryssin hupun eikä kangasta enää riitä, tapahtuu hirveitä. 


Joooo. Näin tällä kertaa. Hirveä hinku päästä conittamaan ja koreilemaan uudella puvulla, hnngh. Tule jo, Chibicon.

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Ai hääv ö driiim

Minulla on unelma.



Haluan tulla cossaajaksi, jonka cosplayhistoriaa ei korista pukujen määrä vaan laatu (tai vielä mieluummin molemmat). Haluan oppia tekemään pukuja jotka istuvat minulle ja näyttävät hyvältä sekä itseni että muiden mielestä. Haluan kuulua niihin pukuilijoihin joiden kuvia yksikään anon ei harkitse postaavansa 4chanin feilausketjuihin. Haluan saada ihmisiltä palautetta hyvästä puvusta enkä vääränlaisesta kropasta tai nenästä. Haluan oppia tekemään proppeja joiden kanssa voi posettaa eeppisesti hienoissa photoshooteissa. Haluan postata nettiin laadukkaita kuvia joiden eteen on oikeasti nähty vaivaa, hus pois mummolan eteisessä pikaisesti napsaistut ja heilahtaneet otokset. Haluan edes kerran osallistua cossikisaan ja saada jonkun palkinnon.

Joo. Ehkä vielä joskus.

keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Balladi casual-cosplaysta

Minulta ei pahemmin liikene ymmärrystä niille lapsosille, jotka kutsuvat arkivaatteiden ja peruukin yhdistelmää cosplayksi.
Ilmeeni kun törmään netissä casual-cosseihin.
Laitoin äsken huvikseni Cosplay.comiin hakusanaksi "casual" ja kappas kehveliä, sieltähän niitä arkivaatehirvityksiä löytyi. Etusivun 12 casual-puvusta peräti kolme sattui olemaan Hetaliasta, mikä vahvistaa käsitykseni siitä, että casual-cosseja tehdään useimmin pinnalla olevista ja fanityttöjen rakastamista sarjoista. Iso osa -- ei kylläkään jokainen-- näitä sarjoja suosivista tyypeistä tuppaa muutenkin tekemään cossinsa melko lailla laiskasti ja vähän sinnepäin. Kun ei jakseta väsätä sitä nilkkoihin ulottuvaa jätesäkkiä nahkakaapua niin napataan vaatekaapista musta kauluspaita ja ketjuin koristellut Backstreet-pökät ja kiiruhdetaan Anikin cosplayalueelle mainostamaan, että tuleva Animeconin puku on nimeltään gootti!Axel. Jeejee, vähänkö siistiä ja omaperäistä. Not. 


Omasta mielestäni tällaiset vaatekaapista viiden minuutin varoitusajalla revityt "cossit" ovat laiskuuden merkki. Ei jakseta/osata ommella kunnon cossia vaan toivotaan että peruukki riittää muuttamaan sinut haluamaksesi hahmoksi. Casual-cosseja enemmän harrastavat henkilöt kuuluvat uskoakseni siihen kastiin, jolle coneissa tärkeintä on hauskanpito ja hahmoon eläytyminen eikä niinkään se puvuilla koreileminen. Kaikki eivät tietenkään voi menettää yöuniaan epäonnistuneista sisäsaumoista, mutta olisi silti hyvä jos oltaisiin valmiita näkemään edes jonkun verran vaivaa oman harrastuksen eteen. Joillekin pukuilu on oikeasti Very Serious Business, eivätkä nämä ihmiset välttämättä halua nähdä 30 kuvaa siitä miten keimailet peruukkipäisenä kauluspaidassa rupuisen webbikamerasi ääressä. Hän, joka valitsee vaatekaapista kaivetun casual-cossin vain koska "coniin pitää pukeutua erikoisesti" löytää itsensä pian vihollislistaltani.

On kuitenkin tiettyjä tapauksia joissa casual-puvut voivat olla OK. Ne kaikista hirveimmätkin laiskuudenosoitukset voivat välttyä oikeuden vasaralta jos niitä ei ylpeinä esitellä coneissa ja internetissä. Itse en oikein kehtaa ruveta saarnaamaan jos kaveriporukka haluaa pitää jonkun kotona hauskaa kauluspaidoissa ja peruukeissa. Ketä se muka häiritsee? Sitten ovat tietysti "viralliset" casual-cossit, jotka saavat täyden hyväksyntäni. Esimerkiksi Sailor Moonissa hahmoilla on taikatyttökostyymiensä lisäksi iso varastollinen tavallisia arkivaatteita joita he käyttävät vapaa-ajalla. (Miksi oi miksi hakutulokseksi tuli Twilight-Bellan pärstä kun hain lähdekuvia Sailor-tyttöjen arkivaatteista??) Tällaisten pukujen tekeminen ei mielestäni ole sen huonompaa cosplayta kuin taikatyttöasujen tekeminen, sillä kumpiakin nähdään itse sarjassa.


Kukaan ei ole vielä keksinyt sellaista sääntöä, jonka mukaan cosplayksi luokiteltaisiin pelkästään sirkusteltat ja haarniskat. Henkilökohtainen mielipiteeni onkin seuraavanlainen: Jos se esiintyy sarjassa, se on cosplayta. Jos valitsemasi hahmo oikeasti pukeutuu suoriin housuihin ja valkoiseen kauluspaitaan, anna mennä ja cossaa. Silloin sinua mulkoilevat mulkoilevat aiheetta. Tosin itse ainakin valitsen mieluummin vähän jotain tavallisia vaatteita erikoisempaa miettiessäni ketä cossaisin, mutta mielipiteitä on monia. 


"Kuulitteko toverit, nämä jumppapuvutkin ovat cosplayta!"
Sitten on eräs rajatapaus. Entä jos cossaajan yllä oleva asu ei esiinny sarjassa mutta jonka eteen on oikeasti nähty vaivaa? Ei sellaiselle oikein kehtaa nyrpistää nenäänsä, etenkään jos puvun tekijä on oikeasti ahertanut luodakseen hahmolle sopivan ja upeannäköisen puvun. Nyt en sitten puhu mistään trikoloribokserit!Ranskoista vaan tarkoitan sellaisia asuja jotka on tehty huolella ja jotka voisivat aivan hyvin esiintyä itse sarjassa. Cosplaykisaan en tällaista pukua hyväksyisi, mutta mikäs siinä jos tahtoo vaikka pitää photoshootin. 


Monipiippuinen juttuhan tämäkin on kun tätä ryhtyy vähän pohdiskelemaan, huhhuh.