maanantai 25. tammikuuta 2016

"Ei enää ikinä neljää pukua yhteen coniin-- tai jos vielä kerran" eli Frostbite 2016

Frosti tuli, Frosti meni, oli hyvin kylmää. Siinäpä oikeastaan päällimmäiset jälkifiilikset tämän vuoden Desucon Frostbitesta. Hauskaa oli ja seurakin hyvää, mutta coni meni aivan älyttömän nopeasti ja olin vielä sunnuntaipäivänäkin melkein siinä uskossa, että oli yhä perjantai. Onko tämä nyt sitä vanhuutta, vai mitä tämä oikein on? Ohjelmasta tuli seurattua se klassinen combo eli avajaiset-cosplaykisat-päättäjäiset, ja niiden lisäksi istuin myös Amen -- kirkko animessa ja mangassa -luennolla sekä käväisin kavereiden kanssa perjantaina Desu-loungessa (ja join QB:n aivan liian nopeasti, mikä sai huoneen pyörimään, mutta siitä ei puhuta). Olisin halunnut usemmillekin luennoille, mutta jälleen kerran kaikki kiva oli taas päällekäin sekä muiden luentojen että sellaisten välttämättömyyksien kuin porukalla ruokailujen ja narikkajonotusten takia. Jospa kesä-Desussa olisi vähän parempi tuuri.

Olin yllättävän pitkään pihalla siitä, mitä cosseja tekisin Frostiin, ja aina kun olin saanut lyötyä lukkoon jonkinlaiset suunnitelmat ne muuttuivat vähintään kerran. Lopulta päätin aivan Aikuisten Oikeasti tehdä Frostiin Ebinan, Schneewittchenin ja DD-Edgeworthin, ja tämä suunnitelma piti kutinsa aina siihen asti, kunnes coniin oli enää reilu viikko ja tuumin että tässähän ehtisi hyvin ommella vielä neljännenkin cossin. Näin ollen kaahasin Savon Palaan ostamaan vähän lisää kangasta ja voilá -- Mary tuli valmiiksi päivää ennen conia. Totta puhuen en joutunut ompelemaan kaikkia neljää pukua alusta asti, sillä Ebinaan minulla oli valmiina kaikki paitsi rusetti ja hiuspompulat. Se ehkä selittää, miten selviydyin neljästä uudesta puvusta yhteen coniin.

Ebina-chan oli valintani perjantaipuvuksi, sillä se oli helppo ja mukava päällä. Himouto! Umaru-chan nyt vain on yksi parhaimpia animeita koskaan, ja Ebina on Umarun lisäksi suosikkitytyni sarjasta. Ebinan peruukki on entinen Mitsuru-tukka, joka ei ollut aivan oikean sävyinen (punaruskea) mutta joka vältti mielestäni perjantaicossissa ihan hyvin. En tiedä, käytänkö enää Ebinaa -- ehkä jos luvassa olisi ryhmäcossi, niin sitten. Vinkivonki.

YO kuvasi Ebinan!
 
 

Lauantai oli conpäivistä pisin, ja juuri sille ajoitin kaksi cossia. Aamu- ja iltapäivä olivat Schneewittchenin aikaa, ja juuri ennen cosplaykisoja kävin vaihtamassa ylle huomattavasti helpomman Maryn. Olin varannut Schneewittchenille shoottiajan lauantaipäivän alkupuolelle, jotta puku olisi vielä varmasti ehjä kuvaushetkellä, ja kuvaajan kanssa suuntasimme päivänvaloa tulvivaan metsään pienen kävelymatkan päässä Sibeliustalolta. Pakkasta oli muistaakseni noin 25 astetta, ja näin jälkikäteen kuvia katsellessa iskee sellainen jälkipalellus kun muistelen, millaista oli kykkiä lumihangessa prinsessamekossa ja korkokengissä. Kuvat olivat kuitenkin ehdottomasti kaiken sen palelemisen arvoista, enkä edes saanut coniruttoa. Huraa!

Pakkasta kanssani uhmasi/kuvaajana toimi Mira Strengell.
 

Olen edelleen kovin hämmentynyt siitä, ettei Schneewittchenistä ole olemassa yhtään kuvaa, jossa näyttäisin aivan totaaliselta perunalta tai muuten vain epäedustavalta niin kuin yleensä. Kameran takana on tällä kertaa ollut todellisia taikureita. Myös itse puku näyttää yllättävän hyvältä kuvissa, vaikka mielestäni siinä on pielessä niin monta juttua että ihan hävettää. Schneewittchenin mekossa on, näin btw, käytetty (tavallaan) kierrätettyjä materiaaleja -- koko valkoinen alushame on pöllitty Cloén mekosta, ja yläosan vuorikankaatkin ovat muistaakseni Cloén yläosasta. Kyllä siinä muutama kymppi säästyi, vaikka se ei oikein lohduta kun muistelen miten paljon euroja on uponnut pelkästään Schneewittchenin mekossa käytettyihin nauhoihin. 

Illalla oli siis Maryn vuoro, mutta ennen minkään sortin photoshoottailua oli aika käydä katsomassa kisat eli toisin sanoen jännittämässä kun mae-rye ja tamucist poseerasivat lavalla Hall cosplay -sarjassa. Jännitys leijui ilmassa varsin pitkään, sillä ennen Hall cosplayta olivat luvassa ECG-karsinnat tavanomaista upeimpine esityksineen. En ole koskaan ollut Avatar-fani, mutta Avatar-ryhmän esitys oli aivan superupea -- etenkin se synkronoitu huivien pyörittely. Toinen suosikkiesitykseni oli Haunting Ground -parin kaappitragedia, ja innostuin esityksestä niin että menin heti conin jälkeen etsimään Youtubesta pelin let's play -videoita. Yksilökisaajista pidin eniten herttaisesta prinsessa Peachista paistinpannuineen. Kisojen kohokohta oli kuitenkin se, kun tamucist ja mae-rye nappasivat kakkossijan ihanilla Kuragehime-puvuillaan. On aina niin mukavaa, kun kaverit onnistuvat. ;__; <3

Hämärän laskeuduttua Sibbetalon ylle ja Raxin ruoan laskeuduttua allekirjoittaneen kaveriporukan mahanpohjille oli aika kuvata Marya. Iltaisin Sibbetalolla on varsin haastavaa löytää tarpeeksi valoa kuvia varten (ainakin jos ei omista hyvää kuvauskalustoa), mutta onneksi taidekujaparvi oli sekä tyhjä että riittävästi valaistu. Kuvaajina toimivat YO ja mae-rye.

Ihan ite piirsin!
 
 

Maryn mekko on ensimmäinen tekemäni mekko, josta olen saanut ommeltua istuvan. Kauluksen kanssa sen sijaan tuli ongelmia, mutta aion tehdä pukuun uuden kauluksen seuraavaa käyttökertaa varten. Tiedän, etten oikein sovi Maryksi fyysisiltä ominaisuuksiltani (22-vuotias pitkä ja muodokas nainen ≠ noin 11-vuotias tyttö), mutta en välitä, en välitä, en välitä, sillä samastun aivan hirveästi Maryyn ja olen itkenyt monet itkut tämän ja Ib:n takia ylipäätänsäkin. (Suosittelen Ib:n pelaamista aivan kaikille.) Ja faktana, jolla ei ole oikeastaan mitään väliä mutta jonka aion silti kertoa, paljastan että Maryn tukka on ommeltu kasaan kahdesta samanlaisesta peruukista, ja olen lopputulokseen tyytyväinen. Peruukkien ompelu yhteen on vain niin rentoa puuhaa.
 
Sunnuntaina oli conin ainoan miescossini eli Dual Destinies -Edgeworthin vuoro. Kaikki varmaankin jo tietävät, miten suuresti vihaan miestenpukujen ompelemista, joten voitte uskoa kuinka monesti kirskutin hampaita ompelun ja etenkin kaavoituksen aikana. Kaikkea sitä meneekin tekemään suosikkihahmojensa eteen. Lopputulos niin itse puvun, peruukin kuin sen, miltä näytän kuvissa osalta ei miellyttänyt minua lainkaan, mutta ainahan pukua voi korjailla ensi kertaa varten.
 
Aviala Mayana. Kuvannut Helene Lindfors.
Phoenixin korvike???
Vaikken saanutkaan Phoenixia seurakseni, en joutunut ässäasianajailemaan yksin. Oli mukavaa, kun conittajat pysähtyivät juttelemaan kanssamme ja kehumaan, miten mukavaa on nähdä AA-cosseja. Olimme harmiksemme conin ainoat, mutta ehkä keväällä alkava anime saa aikaan uuden AA-cossibuumin. Käväisin myös kuvattavana ihan itsekseni, ja olin kovin iloinen kun backstagen tienoilta löytyi käytävä täynnä lokerikkoja, jotka muistuttivat kovasti pelin maailmasta tuttuja todistusaineiston säilytyslokerikkoja. Hauska yksityiskohta oli myös se, että käytävään kuuluivat pääsalissa esiintyvän kuoron äänet, ja pääsin nauttimaan konsertista ilman lippua tai jonotusta. En tietenkään ihan koko aikaa, mutta kuitenkin.

 
 

Seuraavana conini tulee olemaan Nekocon Winter, jossa näillä näkymin cossailen Persona 3:sta sekä Senran Kagurasta. Minulla oli lippu Yukiconiin, mutta myin sen sitten pois koska talvi-Neko osui sen kanssa niin lähekkäin. Helpompi conittaa kotipaikkakunnalla kuin lähteä kauas etelään, tai niin minä ainakin uskottelen itselleni. Tänä vuonna aion osallistua myös Cosvisioniin, mutta sen pukusuunnitelmat ovat yhtä auki kuin Phoenix Wright uransa alussa (hah!). Ensi kertaan!

perjantai 22. tammikuuta 2016

Kuinka (ei) pariutua conissa

Viime aikoina (Desu)coneissa pariutuminen on puhuttanut Suomen animeharrastajia, liekö sitten erityisesti tämän vielä melko uuden keksinnön, K18-conien, myötä. Niissä kun aikuisen ei tarvitse pelätä, että potentiaalinen treffikumppani osoittautuukin 15-vuotiaaksi, eikä puolestaan 15-vuotiaan tarvitse pelätä joutuvansa aikuisen iskemäksi. Keskeisintä pariutumispuheessa tuntuu olevan se, ettei pariutuminen onnistu, ja että miten sen sitten saisi onnistumaan. Koska ihmisten auttaminen on mukavaa, päätin tunkea soppani lusikkaan ja kirjoittaa oman näkemykseni aiheesta. Niidel kirjoittikin jo jokin aika sitten omat ohjeensa coniseuran hakuun, ja tässä nyt vuorostaan minun vinkkini siihen, miten Juuri Sinä voit löytää conista seurustelukumppanin!

Disclaimer: en väitä olevani mikään Amorin apulainen tai pariutumisen maailmanmestari, vaan nämä asiat ovat puhtaasti maalaisjärjellä pääteltävissä. :D

1) Älä mene coniin ajatuksella, että löydät conista seurustelukumppanin.

Valitan, mutta nyt on pakko kaataa ämpärillinen jäävettä niskaan. Kaksi-kolme päivää on äärimmäisen lyhyt aika, ja siinä ajassa ei mitä todennäköisimmin saa aikaiseksi seurustelusuhdetta. Conista voit toki löytää potentiaalisen seurustelukumppanin tai ihastuksen, mutta että ihan parisuhteen? Tuskinpa, jos et tunne tätä ihmistä ennestään. Yleensä ihastuksista parisuhteiksi kehkeytyvät suhteet vaativat aikaa kypsyäkseen ja kehittyäkseen, sillä toiseen ihmiseen tutustuminen vie luonnollisesti aikaa. Etenkin, jos sinä asut Helsingissä ja kuuma uusi ihastuksesi Torniossa, vaatii tuttavuudesta ihastukseksi ja sitä kautta parisuhteeksi etenevä suhde yleensä pitkään jatkunutta viestittelyä ja puolin ja toisin ylösalas Suomenmaata reissaamista. Jos lähdet coniin uskoen, että nyt kyllä nappaa ja poistut sunnuntaina päättäjäisistä Facebookin parisuhdestatusta päivitellen, olet lähes sataprosenttisen tuomittu epäonnistumaan. Silloin jokainen uusi tuttavuus näyttäytyy potentiaalisena seurustelukumppanina, ja pettymys iskee kasvoja vasten kuin märkä rätti, kun kasuaali jutustelu ei muuttunutkaan rakkaudeksi ensisilmäyksellä. Hiljaa hyvä tulee!

Se tunne kun tutustuitte lauantai-iltana muttet ole vielä sunnuntaiaamuna parisuhteessa.

2) Tutustu ihmisiin.

Tätä hoetaan kaikkialla, mutta se nyt vain sattuu olemaan totta. Suomen animeskenessä on olemassa eräs valitettavan yleinen ilmiö, jossa toisiaan kaukaa ihailleet harrastajat X ja Y pitävät tätä toista aivan mahtavana tyyppinä, mutta kumpikaan ei uskalla avata keskustelua. Pahimmassa tapauksessa X ja Y ovat todellisia sielunkumppaneita, mutta kaikki se potentiaali hyvään ihmissuhteeseen valuu hukkaan molempien vain tuijottaessa toista kaihoisasti Metsähallin pylvään takaa kun tämä ei huomaa. Vanha sanonta kuuluu, että kotoa ei tule kukaan hakemaan, ja se pitää paikkansa edelleen. Miten voit tutustua uusiin ihmisiin jos et koskaan yritä tutustua uusiin ihmisiin? Tiedän, että iso osa animeharrastajista on introverttejä ja/tai ujoja (itse olen molempia), eikä tuntemattomalle tyypille jutteleminen tule oikein luonnostaan. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, joskus vain on poistuttava omalta mukavuusalueeltaan ja yritettävä. Epäonnistumisia sattuu kaikille, mutta se ei anna lupaa lakata yrittämästä. Kaikki ne kiusalliset hiljaisuudet ja väenvängällä ylläpidetyt keskustelut ovat kyllä sen arvoisia, kun viimein löydät ihmisen jonka kanssa sinulla oikeasti klikkaa. Hyvä tapa päästä tutustumaan uusiin ihmisiin on osallistua cosplayryhmiin -- itse olen tavannut niiden kautta aivan hirveästi ihania ihmisiä, joista osan kanssa olen edelleen todella hyviä ystäviä ja joista osan kanssa taas olen kokenut ihastumisia. Yhteinen mielenkiinnonkohde helpottaa keskustelun aloittamista huomattavasti. Coneissa on myös usein tarjolla luentoja epävirallisempaa yhteistoimintaa kuten lautapelejä tai teehetkiä, joten niissä kannattaa kokeilla onneaan. Joinain vuosina Desuconeissa on järjestetty myös speedmeetingiä, jossa tapaa valtavan määrän uusia ihmisiä todella nopeasti, joten jos tämä ohjelmanumero tekee vielä joskus uuden tulemisen, kannattaa osallistua.

"Hei aivan ihana cossi sulla!"

3) Älä ole ennakkoluuloinen/nirso.

Etenkin Internetissä on helppoa suhtautua asioihin ja ihmisiin mustavalkoisesti ja kehitellä ennakkoluuloja vailla sen kummempaa todellisuuspohjaa. Kuitenkin, jos menet coniin uskoen, että jokainen vastaantuleva mies on hikinen nyymi joka vain odottaa oikeaa hetkeä iskeäkseen kouraansa ensimmäisen näkemänsä KanColle-cossaajatytön reiteen, et mitä todennäköisimmin löydä conista poikaystävää. Vastaavanlaisesti, jos ajattelet että jokainen conittajatyttö on olemassa vain tehdäkseen sinut naurunalaiseksi kun yrität jutella hänelle, on hyvin epätodennäköistä että päädyt yhteen conittajatytön kanssa. Animeharrastajat kenties ovat, näin mututuntumalta, keskimääräistä ujompia ja kömpelömpiä sosiaalisissa tilanteissa, mutta hyvin harvalla conittajalla on oikeasti pahat mielessään. Mikäli oikeaa seksuaalista ahdistelua/muuta häiritsevää käytöstä tapahtuu, kannattaa hakea kipinkapin lähin järjestyksenvalvoja apuun, mutta pelkkä keskustelun aloittaminen kanssasi ei ole mikään synti eikä se tee kenestäkään "creepyä". Useimmat nimenomaan toivovat löytävänsä coneista samanhenkisiä ihmisiä ystävyys- ja/tai parisuhteisiin, eikä siinä ole mitään pahaa. Jos satut flirttailemaan mukavalle tyypille ja tämä ilmoittaa olenvasa varattu tai ettei häntä kiinnosta, ei siinä mitään -- et voinut tietää etkä ole siis toiminut väärin. Unohda myös ajatus "kaikki sarjasta X cossaavat ihmiset ovat Y", sillä se nyt ei missään nimessä pidä paikkaansa.

Seurustelukumppania hakiessa saa ja toki pitääkin olla kriteereitä, mutta eräs asia on tehtävä selväksi. Jos oletat, että conissa syliisi tipahtaa ajatuksenlukutaitoinen ja supersosiaalinen lihaksikas animebishi tai 24/7 söpö ja viaton photoshopatulta aasialaismallilta näyttävä animeprinsessa, joudut pettymään pahemmin kuin lapsi, jonka synttäreille ei saapunut ainuttakaan vierasta. Kukaan ei ole täydellinen, piste. Jos pidät kynsin ja hampain kiinni ihanteestasi, tulet väistämättä pettymään kun todellisuus ei vastaakaan kuvitelmia. Jos jätät juttelematta cossaajatytölle siksi, että tämä on mielestäsi liian pitkä cossaamaan hahmoa X, et koskaan saa tietää että olette molemmat hulluina Pokémoniin ja haluatte kumpikin kuusi lasta ja koiran. Jos ignooraat mukavalta vaikuttavan mutta fedorapäisen pojan vain päähinevalinnan takia, et koskaan päädy keskustelemaan hänen kanssaan kolmelta aamuyöstä syvällisesti siitä, kuka on paras Love Live -tyty. Ulkokuori on toki se, mihin ihastutaan, mutta useimmiten sisäinen puoli on se, mihin rakastutaan.  

Sori vaan mutta Takeoita löytää vain animesta.

4) Unohda itsesyytökset äläkä luovuta.

"Haluun löytää conista seurustelukumppanin mut juttelin kerran conissa pojulle/tytylle mut se vaan ignoorasi mut joten nyt en yritä enää ikinä :(((". Kuulostaako tutulta? Jos kuulostaa, tee suunnanmuutos. Vaikka olisit kuumotellut koko perjantai-illan jotain söpöä conittajaa ja vihdoin kerännyt rohkeutesi mutta tullut torjutuksi/ignooratuksi, se ei tarkoita etteikö jonkun toisen kanssa voisi onnistua paremmin. Ja ennen kuin aloitatkaan, lakkaa hokemasta itselleni "olen niin ruma/tylsä/burgeri/kamala ihminen ettei kukaan voi minusta kiinnostua", sillä se ei pidä paikkaansa. Olet itse itsesi pahin kriitikko, ja niin ovat kaikki muutkin -- usein muut eivät edes huomaa niitä asioita, joista olet huolissasi itsessäsi, sillä kaikki ovat niin keskittyneitä omiin muka-kamaliin puoliinsa. Otetaanpa pari esimerkkitilannetta.

Tilanne 1: Björn Burgeri menee juttelemaan Clara Cossaajalle.

Björn: "M-moi, sul on tosi upee cossi saanks kuvan?" (Voi pastakeitin, spagetit valuu, se pitää mua ihan varmasti outona ja tyhmänä.)
Clara: "Joo toki!"
Björn: "Kiitti kuvasta. Kotori on munkin suosikkityty Love Livestä." (Olipa tyhmästi sanottu, en kai mä kuvaisi sitä jos Kotori olisi mun mielestä huonoin tyty. Parasta häipyä pian.) "Mutjootota pitää mennä."
Clara: "Okei moi!" (Hitsi miten mukavanoloinen jätkä, olisi ollut kiva jutella sen kanssa Love Livestä mutta nyt me ei varmaan nähdä enää. :( )

Tilanne 2: Mia Mahjonginpelaaja yrittää lähestyä Make Mahjonginpelaajaa pelin lomassa.

Mia: "Hei tota nyt kun tää peli on loppumassa niin haluisiksä tehdä jotain yhdessä?" (Kylläpä kuumotti kysyä, se varmaan näkee et oon ihan hermona. Miks ryssin aina nää tilanteet.)
Make:  "Ai hitsi mun on kyllä pakko mennä sinne Battle Royale -luennolle, se alkaa ihan just." (Mutta jospa sen jälkeen?)
Mia: "Aijaa no ei sit, mä vaan aattelin jos sulla olis ollu aikaa. Itse asiassa mäkin taidan silloin olla yhdellä luennolla." (Niinpä tietty, sen mielestä oon ruma ja läski. Sillä on kumminkin varmaan jo tyttöystäväkin.)
Make: "Ai okei." (Onpa söpö tyttö, harmi ettei se näytä tahtovan hengata mun kanssa. ;_; )

Huomaatteko mitä tapahtui? Kummassakin tapauksessa osapuolet tulkitsevat väärin toistensa kommentit omien negatiivisten ajatustensa takia, mistä seuraa vain pahaa mieltä molemmille. Itse olen ollut perusluonteeltani pessimistinen niin kauan kuin muistan, joten tiedän kokemuksesta että tällaista tapahtuu aivan liian helposti. Vie aikaa ja voimia päästä eroon siitä harhakuvasta, että itse on maailman rumin/tylsin/kamalin ihminen, mutta se on ehdottomasti sen arvoista.

"En minä vihaa sinua, on vain pakko päästä kunniavierasohjelmaan!"

5) Älä mene coniin VAIN etsimään seurustelukumppania.

Kukaan ei sano, että coneissa ei missään nimessä saisi pariutua. Conit ovat erittäin hyvä pariutumisympäristö, sillä niissä liikkuessa voit olettaa, että potentiaaliset seurustelukumppanit ovat kiinnostuneita jokseenkin samanlaisista asioista kuin sinä, mikä madaltaa tutustumiskynnystä ja helpottaa tutustumista. Kuitenkin, sanon nyt suoraan että on aivan idioottimaista lähteä coniin ainoana tavoitteenaan päästä siellä parisuhteeseen. EI. Jos et mene coniin tekemään mitään muuta kuin yrittämään pariutumista, tuhlaat harmillisen paljon omaa aikaasi ja viet lipun sellaiselta, joka olisi tahtonut coniin conittamaan. Jos sinulla ei ole conissa kirjaimellisesti mitään muuta tekemistä kuin etsiä seuraa, paineet löytää seurustelukumppani kasvavat valtaviksi ja vaikeuttavat pariutumista. Pahimmassa tapauksessa epätoivo paistaa potentiaalisten kumppaneiden silmiin Metsähallin toiselta puolelta asti, ja nämä kaikkoavat luotasi kuin, no, potentiaaliset kumppanit superepätoivoisen kosijan luota. Conissa on niin paljon tehtävää, nähtävää ja koettavaa, että ihminen joka ilmaisee tulleensa sinne vain seurustelukumppanin löytäminen mielessään, antaa itsestään hieman epäilyttävän kuvan. "Joo ei mua kiinnosta nää luennot yhtään mut tulin iskemään conittajia, läheks kahville?" tuskin on paras mahdollinen keskustelunavaus uuden kiinnostavan tyypin kanssa. Kun coniinmenon pääpointti on jossain aivan muualla, kuten vaikka kunniavieraan tapaamisessa, luentojen seuraamisessa tai cossaamisessa, ihmisiin tutustumisesta ei tule niin väkinäistä ja pakotettua kuin silloin, jos itse con ei kiinnosta tippaakaan. Toivon tosiaankin, ettei kukaan oikeasti mene coneihin vain seuran löytämisen perässä, sillä se on niin suurta haaskausta että harakatkin itkevät (yleensä käytetään sanontaa "harakatkin nauraa", joten ymmärrätte varmasti miten vakavasta asiasta on kyse).

"Täällä on tylsää ja anime on kuraa, miksen oo jo löytänyt pojuydeä?"

Muttamutta, tässäpä nämä. En tiedä oliko näistä mitään apua, mutta ainakin niitä oli hauskaa kirjoittaa. :D Hyviä tulevia conia ja onnea parinmetsästykseen!