Suunnitelmia vuodelle 2017

Luulin, etten bloggaisi enää ennen Frostia, mutta sain parilta muulta harrastajalta innon blogata sitten kuitenkin. Tämä postaus tulee sisältämään ainoastaan tämän vuoden alustavat pukusuunnitelmat, joten "kunnollista" postausta ei kumminkaan ole luvassa.

En laskenut mukaan jo valmiina olevia pukuja, joita aion käyttää uudestaan tänä vuonna (esim. Shiroa), mutta suunnitelmia näyttää silti olevan tässä vaiheessa jo ihan reippaasti. Sekä Zone-00- että Sennen meikyuu no nana ouji -suunnitelmista saan kiittää mae-ryetä, joka tutustutti minut kyseisten mangojen maailmaan. Olen jo hommannut muutamia materiaaleja fem!Kurobaraa varten, ja Bishamoniinkin minulla on jo peruukki. Olen vielä vähän kahden vaiheilla sen suhteen, että tulenko cossaamaan Titusta vai Zania, sillä molemmat ovat suosikkihahmojani mutta päätös ei tule olemaan helppo, sillä a) Titus on astetta rakkaampi mutta b) Zanilla olisi kivempi asu, eikä se vaadi sivubindausta. Miksi tässä käy aina näin...

Kuten kuvasta näkyy, Pluto on varsin kelvollisessa vaiheessa. Tällä hetkellä on meneillään kultaisten salmiakkikuvion muotoisten napinpohjallisten (en keksi parempaakaan sanaa) maalaaminen, ja sen jälkeen mekosta puuttuukin enää sifonkilaahus. Siihenkin on jo kankaat ostettuna. Frostissa meitä on neljän prinsessamekko-Sailorin ryhmä, ja olen innoissani. Ryhmäcosseilu on aina kivaa, ja Sailor Moon -cossi on ehkä kaikkien nostalgiacossien nostalgiacossi. Olen iloinen päästessäni pukuilemaan suosikki-Sailoriani kaveriporukassa.

Ja Frosti-suunnitelmathan ovat tosiaan nämä:

Perjantain suhteen on vielä kiikunkaakun että laitanko Shiron normiversion (kuvassa) vai aiemman kokovartalomakkaran eli gladiaattoriversion galrakädellä päivitettynä. Katsotaan, katsotaan.

Niin joo. Jospa tänä vuonna onnistuisin pitämään itseni kurissa ja tekemään sopivan määrän cosseja. :x

Kuopion miniminiconin gangstat

Kuopion mini-Chibicon tuntui tänä vuonna entistäkin pienemmältä. Tämä tapahtuma kuului selkeästi sarjaan "conit jotka eivät tunnu edes coneilta", sillä tapahtumapaikkana oli jälleen kerran kauppakeskus enkä suinkaan mennyt tapahtumaan ohjelman takia. Tänä vuonna tämä yksipäiväinen con sattui sunnuntaille, mikä selittänee ainakin osittain sen miksi itse kauppakeskuksen puolella meno oli suurimmaksi osaksi Kuollutta isolla K:lla. Toisaalta tällaiset piskuiset pikkutapahtumat ovat ihan virkistäviä, sillä niistä ei tarvitse juurikaan stressata, ja Chibiconiin oli kaiken lisäksi superhelppoa mennä sillä järjestettiinhän se kotikaupungissani. En siis valita, ja coniin mentiin muutenkin asenteella "noh tavataan nyt vähän kavereita, otetaan kuvia ja syödään".

Paricossit ovat tunnetusti parhautta, ja sellaista herkkua oli luvassa myös Chibiconissa. Koska rakastan DOGSia, ei ollut ihme että hurahdin vähän samantyyliseen GANGSTAan. Myöskään se, että lempihahmokseni valikoitui Worick, ei ollut mikään yllätys. Coniinmenoaamuna, ajaessani cossi päällä kohti conia, satuin ajamaan poliisin puhallutusratsiaan ja vähän kyllä nauratti kun selvisin puhtain paperein eikä poliisi pidättänyt prostituutiosta eikä yleisestä rauhanhäiritsemisestä. Cossi itsessään oli superhelppo sekä silmälappua lukuun ottamatta mukava päällä. En ommellut pukuun muuta kuin sen kirotun silmälapun, ja askartelutkin rajoittuivat peruukin stailaamiseen. Harmaita hiuksia tämä cossi onnistui silti tuottamaan, sillä jo lokakuussa eli toisin sanoen erittäin hyvissä ajoin tilaamani peruukki ei koskaan saapunut ja stressasin siitä valtavasti, mutta onneksi sain korvaavan peruukin about viikko ennen conia ja kerkesin stailaamaan sen kaikessa rauhassa. Ihana tukka vaikka itse sanonkin.

Kuvaajana toimi mae-rye!

Paricossiin kuului luonnollisesti myös se Worickin parempi puolisko (eikumitä) eli Nicolas, jota cossasi ihana Novadille. Oli niin hieno tunne nähdä toisen valmis cossi conipäivän alkaessa, paricossit ovat oikeasti parhautta. ;__; Rakkaista hahmoista seurasi tietysti hienoja (ja välillä myös vähän vähemmän hienoja kiitos allekirjoittaneen derppaavan perunanaaman) kuvia sekä erittäin huonoa läppää pitkin päivää. Silmävitsit on parhaita, ja Nico Nico nii. Ryhmäkuvista saamme kiittää mae-ryeta, prototyyppi-e:tä sekä cinnamonenia.

GANGSTAsta olisi kivaa saada joskus vähän laajempi ryhmä kasaan, mutta suapi nähdä miten käy. Worick on tällä hetkellä varsin hyvässä kunnossa vielä conin jälkeenkin, joten se lienee käyttövalmis koska tahansa tarvittaessa.

Seuraava con on Desucon Frostbite vajaan kuukauden päästä (apua), ja cossi(t) ei(vät) tunnetusti ole vieläkään valmiina. Vuoden 2016 Frostin osalta pukusuunnitelmani näyttävät pienten muutosten jälkeen tältä:

En päätynytkään cossaamaan Umarua niin kuin olin alun perin suunnitellut, vaan hahmoksi valikoituikin ihana Ebina-chan. Taidan olla superlaiska tai jotain, mutta kuten Worickin kohdalla, myös Ebinaan minun ei ole tarvinut ommella itse juuri mitään. Hame ja paita ovat valmiina Ib-cossista, sukat ja kengät taas Fersen-cossista. Peruukki on peräisin Mitsuru-cossista, mutta stailasin sen tietysti Ebinalle sopivaksi. Rusetin hurautin jo ompelukoneella kasaan, joten ainoa puuttuva osa on neidin hiuspompulat. Schneewittchen ja Edgeworth taas ovat paraikaa tekeillä ja molemmat erittäin kesken, yhh. Toivottavasti Schneewittchenin peruukki ei tee Worickeja ja jätä tulematta. Frostissa nähdään!

"On vähän kylmä" eli Tracon 2015

Koko Traconia edeltävän viikon Twitterissä manailtiin conviikonlopulle osuvaa sääennustetta ja pelättiin ukkosta ja maailmanlopun keliä. Onneksi ennustus oli vähän kuin vuoden 2010 cossini eli "vähän sinnepäin", ja ukkosen sijaan sään herra kuritti meitä vain viileydellä ja ajoittaisilla sadekuuroilla. Meidän cossaajien ei siis tarvinnut turvautua pelkkiin sisätilashootteihin, ja edellisvuodesta tutut ruokakojutkaan eivät joutuneet kärsimään asiakaskadosta. Hurraa! Tämänkin vuoden Tracon oli, Yotsuban sanoin, hyvää tavaraa, vaikka pieniä harmin aiheita (*köhköhJONOTköhköh*) tulikin luonnollisesti vastaan. Coniviikonlopulle ympättiin myös visiitti kissakahvila Purnauskikseen, mikä oli luonnollisesti parasta ikinä. Sekä lauantain että sunnuntain cosplaykisat jännittivät normaalia enemmän, sillä kummassakin niistä kisasi kavereitani, ja peukkuja tuli pidettyä pystyssä lähes rasitusvamman saavuttamiseksi asti. Kisat olivat muutenkin elämyksellisiä tapauksia, sillä etenkin sunnuntain esityskisa kohahdutti korkealla tasollaan ja sai haaveilemaan kisaamisesta. Oli hauskaa huomata, miten suomalaiset kisaajat ovat vihdoin alkaneet irrottautua kömpelöistä feikkitaisteluista ja pitkistä monologipatsasteluista, ja lähteneet tekemään aiempaa viihdyttävämpiä esityksiä. Omat suosikkini olivat Tehotytöt-esitys ja aivan huippu Love Letter -sketsi (paras peli ikinä!), sekä tietenkin se ihanin, itkettävin ja fanin sydäntä lämmittävin SnK-esitys. Vetistelin salin hämärässä kuin mikäkin pikkutyttö.

Sitten cosseihin, ensiksi Oliviaan. Olivia ei ole läheskään täydellinen puku -- kaukana siitä! Kaikista eniten inhoan neidin proppeja (siis noita kultaisia rinkuloita, jotka eivät ole aseet eivätkä soittimet), joita väsäsin kiireessä vielä coniinlähtöpäivän aamuna (onneksi en sentään Tampereella vaan kotona conia edeltävänä perjantaina). En ehtinyt kokeilemaan finnfoamia, vaikka olisin tahtonut, vaan jouduin turvautumaan pahviin ja ilmakuivuvaan fimoon, joka ei sitten ehtinyt kuivua läheskään tarpeeksi hyvin ja sai aikaan pelon siitä, milloin propit napsahtavat sievästi kahtia. Eivät, ihme kyllä, napsahtaneet, mutten silti tykkää niistä yhtään. Muutenkin cossi kesti päällä ja kasassa paremmin kuin olin ajatellut. Lämmin se ei kyllä missään nimessä ollut, ja kaulahuiville ja syystakille tuli tarvetta useampaankin otteeseen lauantain aikana. Kauhistelin hurjasti etukäteen sitä, miten pahasti paleltuisin ja minkäsorttisen conruton onnistuisin itseeni tartuttamaan tämän cossin myötä, mutta loppujen lopuksi vaatteiden vähäisyyden aiheuttama harmi oli huomattavasti pienempää kuin mitä olin pelännyt, ja hyvä niin! Ilkeitä kommenttejakaan en kuullut hämmennyksekseni yhtään, vaikka pelkäsin etukäteen ihmisten tulevan tökkimään mahaani ja hokevan "läski, läski". Ainoat mieleenpainuvat (ja kovasti minua huvittaneet) minulle ennestään tuntemattoman ihmisen kommentit tarjosi eräs pikkupoika, joka kuiski äidilleen ihmeissään miten "tolla on kultaa puvussa ja sen housuista näkyy jalat ja PEPPU!". Eräs Sorsapuistossa liikuskellut herrasmies taas ei sanonut minulle sanaakaan, mutta räpsi sen sijaan häpeilemättä kuvia tisseistäni ja pyllystäni kun luuli etten nähnyt.

Kyllä minä näin.

Tiedostan cossanneeni paljastavasti pukeutunutta hahmoa ja sitä, että moinen asukokonaisuus saattaa hyvinkin kerätä katseita. Pelkät katseet minua eivät häirinneet, eikä siinä olisi ollut mitään väärää, jos kyseinen miekkonen olisi tullut pyytämään minusta kuvaa. Salakuvaaminen sen sijaan ei ole ok, vaikkei minulle siitä mitään traumoja tai inhottavaa oloa jäänytkään.

Sitten kuvadumppia Oliviasta ja meidän huikeasta Fire Emblem: Awakening -ryhmästä (joka sai minulta ristimänimen "Chromin kullat"). Yksittäiskuvat napsi Hakkis, ryhmäkuvat taas Mikael Peltomaa.
 

"Siellä se äidin kulta harjottelee. 8)"

Mieheni!

Poikani!

Ystäveitä!

Totuus on yksinkertaisesti se, että ryhmämme on paras ja ihanin, ja toivon totisesti että kokoonnumme vielä jatkossakin, toivottavasti vielä aiempaa suuremmalla porukalla. Ja vinketivonketi, jos Nagan palvonta ja Chromin vahingossa naiminen ovat sinun juttusi, ryhmämme FB-sivu löytyy täältä.

Sunnuntai meni ihan hävyttömän nopeasti ja lähinnä photoshoottauksen merkeissä. Kuvasin itse kolmeen otteeseen kavereideni pukuja, ja iltapäivästä oli oman photoshoottini vuoro. Kuvista iso, iso kiitos Tapio Matikaiselle, rannekkeiden pois editoimisesta otan kunnian itse.

Tulkaa Traconiin, täällä on kivaa.

Kuten kuvista voi päätellä, sunnuntain cossini oli siis Cloé. Cloéta sain askarrella kesällä kaikessa rauhassa, joten sen kanssa ei tullut minkään valtakunnan kiire. Täysin tyytyväinen en silti siihenkään ollut, mutta no, sitä sattuu näin cossaajien keskuudessa. Tampere-talo ei ehkä ole vanha ranskalainen kartano, mutta kuvaaja onnistui siitä huolimatta valitsemaan aivan loistavia kuvauspaikkoja ja jopa löytämään minulle pianon ja flyygelin pimputeltaviksi. ;_; <3 En ole varma, tulenko käyttämään Cloéta enää, joten hyvien kuvien suuri määrä on erittäin positiivinen asia.

Se Traconista, seuraavaksi nokkani näyttää kohti Jyväskylää ja Kosuconia, jonne Hakkis, Virvatuli ja minä kaavailemme kahtakin ryhmäcossia. Toisena päivänä pelaillaan kuoleman kanssa (Death Parade) ja toisena itketään ruusupedillä (Rose of Versailles). RoV-suosikkihahmoni Fersen tulee siis kokemaan uuden tulemisen, ja pääsen arvioimaan miten taitoni ovat kehittyneet sitten vuoden 2010, jolloin cossasin kyseistä aatelismiestä ensimmäisen kerran. Death Parade -valintani Decim taas alkaa olla jo miltei valmis -- se on näitä valmisvaatecossien ihanuuksia. Vielä kun peruukki vain suvaitsisi saapua paikalle, hätähän tässä alkaa kohta tulla.

Tähän loppuun vielä pikainen katsaus uusista cosseista, jotka pyrin toteuttamaan lähiaikoina eli osapuilleen Kosucon-Yukicon-akselilla. Näkyilemisiin!

Mini-Chibicon ja APUA kisavoitto

Olen sanaton.

Okei, vähän juksasin, sillä jos olisin oikeasti sanaton tuskin kirjoittaisin tätä blogipostausta. Olen vain vieläkin äärimmäisen hämmentynyt sen tosiasian vuoksi, että onnistuin pokaamaan Kuopion 2014 Chibiconin cosplaykilpailusta ensimmäisen palkintosijan. Minä, noin 8 vuotta cossannut/pitkään Perla-puuvillasta tehtyjen miestenpukujen nimeen vannonut/proppien teon suhteen täydellinen käsi/kehnoilla ensimmäisillä cosseilla kisoihin osallistunut ja siten pienen kisakammon kasvattanut pukuilija, sijoituin cosplaykilpailussa ensimmäiseksi. 

Okei, ajattelin kyllä että Burankolla voisi onnistua nappaamaan ehkä kunniamaininnan pukuun upotettujen tuntien ja 65 yksi kerrallaan nuppineulattujen ja sitten ommeltujen kangastimanttien vuoksi, mutta ensimmäinen sija tuli minulle niin suurena yllätyksenä, etten vieläkään pysty kunnolla käsittämään koko asiaa edes siitä huolimatta, että pokaali irvistelee minulle tuolta kirjahyllyn päältä. Minunhan piti olla aivan paska cossaaja, miten minä nyt muka voin sijoittua cosplaykisassa ja vielä ensimmäiseksi! Toki mini-Chibiconin kisa oli pieni eikä siinä tarvinnut väsätä kunnollista esitystä, mutta en aio lähteä saivartelun ja saavutusten vähättelemisen tielle vaan olla hiljaa ja yrittää uskoa.

Kuvasta kiitos Lusifeerukselle!

Chibiconista on alle viikko, mutta jotenkin se tuntuu silti hurjan kaukaiselta enkä enää muista etenkään kisaan liittyviä yksityiskohtia niin hyvin kuin ehkä pitäisi. Muistan vain, miten pelkäsin a) kompastuvani yleisön edessä b) sulkanaamioni hajoavan kesken tuomaroinnin tai lavaosuuden. Kumpikaan peloista ei onneksi käynyt toteen, vaikka sulkanaamion kultainen pallura irtosikin juuri ennen tuomarointia. Onneksi pikaliima pelasti tälläkin kertaa. Kulttuuriareena 44:n mustanpuhuva sali oli pieni ja kotoisa, eikä siellä esiintyminen jännittänyt yhtä paljon kuin esim. Musiikkikeskuksen lavalla. Verhon takaa oli helppo löytää lavalle (tai oikeastaan yleisön eteen varsinaisen lavan puuttuessa), eikä palkinnonhakumatkakaan ollut pitkä. Ennen voittajien julkistamista minua jännitti tietysti aivan valtavasti, etenkin silloin kun tajusin niin sen tavoittelemani kunniamaininnan kuin kolmos- ja kakkossijojenkin jo menneen. En millään uskonut voivani voittaa koko kilpailua, mutta tuomarien vihdoin kajauttaessa ilmoille kisanumeroni ei siinä auttanut muu kuin uskoa ja kiiruhtaa lavalle pystiä ja palkintokassia noutamaan. Tuomarit ja yleisö saivat luultavasti hieman kaistapäisen kuvan minusta, sillä juontajan kysyessä "miltä nyt tuntuu?" osasin muistikuvieni mukaan vain hokea "apua" hyvin pärisevän näköisenä.

Sitten muutama sananen itse puvusta. Päädyin siis tekemään Burankon piirretyn version enkä laulajan käyttämää lavaversiota, mikä oli hieman haasteellista sillä piirretystä puvusta on olemassa tasan kolme lähdekuvaa. Viimeistelin cossini Märchen-tytyjen sulkanaamiolla sekä Burankon laulun loppupuolella käyttämällä lihaveitsellä, joista olikin sitten iloa ja hyötyä kuvia ottaessa. Burankossa yhdistyivät ihana hahmo sekä kaunis asu, ja olinkin aivan haltioissani kaiken sen pitsin ja röyhelöiden kanssa. Päällepäin Burankon asu näyttää tietyllä tapaa yksinkertaiselta, mutta auta armias kuinka paljon vaivaa jouduin tämän puvun eteen näkemään. Raitakankaan maalaamiseen kangasmaali-maalarinteippi-menetelmällä upposi tovi jos toinenkin, mutta pitkäkestoisimman ja rasittavimman askareen palkinto menee kuitenkin 65 erikokoisen kangastimantin nuppineulaamiselle ja etenkin ompelemiselle. Edes mekon vuorittaminen ja päähineen valmistaminen eivät tuottaneet yhtä monta harmaata hiusta! Boleron valkoiset röyhelöt ovat kierrätyskamaa: alun perin ne kuuluivat vuonna 2010 valmistuneeseen Vocaloidin Kaiton takkiin, joka päätyi vuonna 2013 Haganain Katen hihojen röyhelöiksi. Kierrätys on kivaa ja säästää rahaa, mutta ensi kerralla taidan tehdä röyhelöt suosiolla jostakin aivan muusta kuin morsiussatiinista, se kun on aika raskasta eikä laskeudu röyhelöissä kauniisti. Oppia ikä kaikki.
 

Ravintola Rustiikin edusta taipui hyvin Mustan ketun majataloksi!

Kaksi numeroa liian pieniä kenkiä ja mekkoon ahtautumisen vaikeutta lukuunottamatta Burankon puku oli varsin mukava ja helppo päällä. Ensin arvelin jäätyväni, mutta kauppakeskus Apajan lämpötila olikin juuri sopiva cossini huomioon ottaen. Moderni ympäristö ei ollut kenties se parhaista parhain kuvausympäristö Burankoa ajatellen, mutta pienen soveltamisen avulla saimme aikaan hyviä kuvia. Erityisesti ravintola Rustiikin sisäänkäynnin ympäristö oli hyvä löytö ja tarjosi hyvin "majatalomaisen" taustan pienellä kuvakulmakikkailulla. Yksilökuvista kiitos tamucistille.

Tämän vuoden conit olivatkin sitten tässä, ja katse on suunnattava kohti vuoden 2015 coneja. Näillä näkymin seuraava tapahtuma on Yukicon, ja cossisuunnitelmani näyttävät tällä hetkellä tältä:

Mike Zacharias/Shingeki no kyojin ja Ib/Ib.

Ai miten niin todella rakkaita hahmoja joita en muistuta lainkaan fyysisesti? No siten niin. Pärisen jo etukäteen ajatellessani, että toisena päivänä minun pitäisi olla uskottava hentoinen 9-vuotias tyttö ja toisena muistuttaa 196-senttistä, yli satakiloista ja karvaista lihaskimppua. Enkö minä koskaan opi? Spoilers: EN.

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille teille Cosplayshogunaatin lukijoille! Toivon mukaan Yukiconissa tavataan.

Lipputaistoa ja talven 2015 pukusuunnitelmia

Taistelusta on selvitty, ja hallussani ovat liput sekä Yukiconiin että Frostbiteen. Minulla on myös Chibiconin ranneke, joskaan sen saaminen ei vaatinut sen ihmeellisimpiä taisteluita. Onneksi.

Yukin liput loppuunmyyty neljässä minuutissa, Frostin lippuja mennyt 1000 minuutissa.

Frostbiten lippuja on tämän postauksen aikaan saatavilla vielä noin 1000 kappaletta, jää nähtäväksi miten nopeasti ne katoavat innokkaiden conkävijöiden mukaan. Täytyy sanoa, että olin varsin naiivi kuvitellessani, että Frostbiten lipunmyynti etenisi yhtä rauhallisesti kuin noin vuosi sitten. Toki lippuja on vielä jäljellä lähes puolet, ja voi olla että ostotahti hiljenee ensimmäisen tunnin jälkeen, mutta siitä huolimatta 1000 lippua minuutissa on varsin hurja tahti. Yukiconin saldo eli 1450 lippua vain neljässä minuutissa puolestaan lienee jo oikea Suomen-ennätys. Kieltämättä sydämeni hieman hakkasi Yuki-lipun oston aikana, etenkin kun verkkokauppa kaatui ostoyritykseni aikana kolme kertaa. On se conkävijän elämä muuttunut hurjaksi!

Nyt kun seuraavat conit ovat tiedossa, on hyvä aika ryhtyä miettimään niihin tulevia pukuja.

Jos tämä neiti kolkuttaisi oveasi, päästäisitkö hänet sisään?

Chibiconiin olen suuntaamassa Burankon vetimissä, ja suunnitelmissani on käväistä kisaamassa mikäli rohkeuteni ei ehdi pettää sitä ennen. Alun perin minun piti väsätä Chibiin jo ehkä surullisen kuuluisa Virion-cossini, joka ei tule kyllä valmistumaan vieläkään. Buranko tuskin on ihan sijoitusta vastaava cossi, mutta ainahan lava-/kisakokemus on hyödyksi. Tähän mennessä olen myös varsin tyytyväinen cossin etenemiseen, ja voin rehellisesti sanoa etten ole koskaan saanut mitään ommeltua niin nätisti kuin Burankon boleroa. Sound Horizonin Märchen-albumi kiehtovine tarinoineen ja upeine lavashow'neen on ollut minulle rakas vuodesta 2012 asti, joten on jo korkea aika cossata tästä mestariteoksesta. Jännää kyllä, Buranko ei ollut Märchen-innostukseni alkumetreillä ykkösvalintani cossattavaksi, vaan haaveilin Schneewittchenin tai Elizabethin pukuilemisesta. Schneewittchen on kyllä cossisuunnitelmissani edelleen, onhan hänen biisinsä suosikkini koko albumilta, mutta tänä syksynä innostuin myös Burankon biisistä ja tämän veikeästä hahmodesignista. Ajattelin aluksi tehdä Burankon puvun vailla kiireitä tai mitään tiettyä conia, mutta sitten Chibicon ilmoitti uudesta tulemisestaan ja päätin saada cossin valmiiksi sinne. Tällä hetkellä puku on sen verran hyvässä vaiheessa, että uskoisin saavani sen ajoissa valmiiksi.

Yukiconin ja Frostbiten pukusuunnitelmat taas ovat vielä täysin auki. Sen tiedän, että tulen kierrättämään Waveria Frostbitessa kiitos Gen Urobuchin vierailun, mutta muutoin en ole lyönyt lukkoon vielä mitään.

Hurraa cosseille jotka voi vain ottaa kaapista ja heittää niskaan!

Tahtoisin tehdä jotain uutta ja jännää ja näyttävää ja ehkä söpöä, mutta aika/rahat/jaksaminen/motivaatio tuskin riittää kovin moneen projektiin. Joulu-tammikuu menee luultavasti jo valmiiksi kiireisissä ja voimiavievissä merkeissä kiitos työharjoittelun, joten todennäköisesti saan aikaiseksi "vain" yhden uuden cossin jos sitäkään. Tällä hetkellä todennäköisin vaihtoehto on Chuunibyuoun Satone Shichimiya.

Ei ehkä kovin megalomaanisen näyttävä mutta silti varsin kivannäköinen, helpohko ja tunnistettava cossi, jota voisin käyttää sekä Yukissa että Frostbitessa. Satone on lempitytyni koko sarjasta muutenkin ja tosi samastuttava hahmo. ;_;

Tällä erää siis tällainen tilannekatsaus. Suattaapi olla että saan Burankosta jotain WIP-postausta ennen Chibiconia mutta suattaapi taas olla että en. Näkyillään!

Frostin tuo, Frostin tuo...

Desucon Frostbite on neljän päivän päästä ja neljästä puvusta minulla on valmiina kaksi.

Pahoittelen tätä parin kuukauden hiljaisuutta. Yliopisto-opiskelu ja cosplayharrastus eivät ole kovin maukas yhdistelmä, etenkään silloin kun pitäisi valita puurtaako conia edeltävän viikon A) keskeneräisiä cosseja vai B) 10-sivuisen esseen, kahden ruotsin kurssin ennakkotehtävän, tenttiinluvun + tenttimisen sekä seuraavan periodin kurssikirjojen hommaamisen parissa. (Oikea vastaus on C eli molemmat. Uni, lepo ja liikunta ovat yliarvostettuja.) Pukuja minulla on Frostiin tosiaan tulossa neljä, joskin vain kaksi niistä on uutta. 

Postasin tämän ensin Tumblriin, siksi "from"it. orz

Luna on Frosti-cosseistani suuritöisin ja "näyttävin". Aloitin puvun jo marraskuussa mutta Jostain Kumman Syystä™ sain puvun valmiiksi vasta... eilen, itse asiassa. Ennen puvun aloittamista lausuin ne kuuluisat viimeiset sanat eli "no täähän on aika helppo ja halpa cossi" joita sitten kaduin katkerasti käyttäessäni 40 euroa kolmionmuotoisiin pitseihin ja ennen kaikkia kyyristellessäni lattialla niitä nuppineulaamassa. Kellohameen helman kääntäminen sai Lunan työstämisen aikana ansaitun paikan listassa nimeltä "työvaiheet joita inhoan cosplayssa". No, se on onneksi takanapäin nyt. Lunaa varten hommasin myös ihka ensimmäisen peruukkipääni! Ilman sitä neidin neliskulmaisten kutrien leikkaaminen olisi saattanut päättyä hyvinkin onnettomasti.

Hinaperhe-ryhmä siirtyi hamaan tulevaisuuteen, mutta sen tilalle saimme kasaan uimapoikaryhmän. Himmailuaikaa on varattu perjantain alkuillalle sekä lauantain iltabileisiin. Makoton puku ei ole vaikeatekoinen mutta en ole silti saanut sitä vielä valmiiksi. Housut, peruukki, korut ja kengät ovat kasassa mutta liivi ja kaulassa roikkuva nauha odottavat yhä tekijäänsä sekä kauluspaita muokkaajaansa. Tehtävää ei siis ole enää mahdottoman paljoa mutta sen verran kuitenkin että hikikarpalo jos toinenkin kihoaa otsalleni kun lasken päiviä.

Waver ja waka!Sin ovat jo wanhoja pukuja mutta silti päädyin näin Frostin allakin askartelemaan niiden parissa tovin jos toisenkin. Kummassakin nähkääs riitti korjattavaa vaikka muille jakaa. Waverin neule vaati lyhennystä ja uutta kavennusta, kravatti uutta maalausta ja peruukki vaakamamboa suoristusraudan kanssa. Sinbadin takista piti kursia kokoon muutamia ratkenneita saumoja, minkä lisäksi lyhensin liivin ja hameen yhdistelmää niin ettei se tällä kertaa vahingossakaan vilkkuisi nahkavyön alta. Sinbadin kengät ja propit odottelevat vielä uutta maalikerrosta mikä ei ole sinänsä iso juttu. Waveria cossailen siis perjantaina noin kahdeksasta eteenpäin (tyylikkäästi photoshootilla aloittaen) ja Sinbadia koko sunnuntain.

Hyvällä mallilla siis ollaan mutta tekemistä riittää vielä. Yritys selvitä täysjärkisenä ja täydellä pukuarsenaalilla Lahteen on kova. Mikäli bongaat cossini Frostissa ja satut fanittamaan jotakin valitsemistani sarjoista, tule ihmeessä juttelemaan. Olen itse sen verran burgeri ja ujo etten aina uskalla tehdä aloitetta, mutta olisi mukavaa tavata toisia sarjojen faneja ja vaihtaa muutama sana.

Uimapoika, taikatyttö, pohjoisen soturi ja vinkuva mage eli tulevia pukusuunnitelmia

Päätinpä sitten tehdä taas yhden tällaisen pukusuunnitelmapostauksen. Pukusuunnitelmilla on tietenkin taipumuksena muuttua, venyä, vanua ja peruuntua miljoona kertaa mutta siitä huolimatta niitä on vain niin pirun kiva tehdä ja julkistaa! Tässä siis tulee.

Waver olisi näistä ajankohtaisin sillä ajattelin kyhätä puvun kasaan Katsudoconiin, mutta koska peruukki on vielä matkalla ja saapuu todennäköisesti vasta conin jälkeen voipi olla että jää ihan photoshootpuvuksi tämäkin tapaus. Puku on maailman helpoin ja toteutuu mitä todennäköisimmin kirppareiden avulla mutta ilman peruukkia on vähän paha cossailla. En oikeastaan tajua missä välissä sain idean cossata Waveria; katsoin Fate/Zeron ensimmäistä kertaa vasta nyt päättyneenä kesänä ja muistan alussa inhonneeni häntä suuresti (mitä luultavimmin sen takia että meissä on paljon samaa). Kuitenkin sarjan loppua kohden Waver kehittyi hahmona sen verran paljon ja uskottavasti että en vain enää yksinkertaisesti voinut olla tykkäämättä hänestä. Puku ei ole kovin kaunis ja olen Waveria yli 10 cm pidempi plus rutkasti paksumpi joten puhtaasta hahmorakkaudesta syntyy tämäkin cossi.

Free!-cosseja tehtailevat tällä hetkellä lähes kaikki ja heidän mummonsa ja pian minäkin liityn joukkoon tummaan. Ryhmäcossi paras cossi eli kaverini saivat idean tehdä merimiesasuversiot Freen uimapojista ja itse päädyin ryhmän Makotoksi. Hahmovalinta oli minulle enemmän kuin passeli sillä Makoto on lempihahmoni Freessä. Ryhmämme jäsenten puvut ovat (luonnollisesti) lähes identtiset mikä tulee olemaan hauskaa vaihtelua. En tiedä tulemmeko käyttämään niitä missään conissa mutta photoshoot on ainakin aikeissa pitää. Alustavasti tarkoituksena olisi myös väsätä uimapoitsujen homobaari ending-versiot.

Hinahohon tyttärellä ei ole tietääkseni vielä edes canonia nimeä mutta mitäs pienistä jos koko perhe saadaan kasaan! Näin ainakin olisi tarkoituksena ja pyrimmekin kavereideni kanssa kokoamaan Hinahohon perheestä cossiryhmän Desucon Frostbiteen. Mikäs sen parempi tapahtuma pohjoisen soturiheimolle. Jospa saataisiin vaikka hienoja lumikuvia.

Viimeisimpänä mutta ei vähäisimpänä Luna. Aivan ihana neiti jolla on aivan ihanat vaatteet. ;_; Genei wo kakeru taiyohan on näitä juuri päättyneen kauden animeita eikä ilmeisesti kovin tunnettu, mutta kiitos Anime-lehden alkavat sarjat -palstan löysin tieni sen pariin. Sarjan alkupuoli oli ehdottomasti loppua parempi mutta ainakin sarjassa oli pari todella ihanaa hahmoa, Luna nyt heti ensimmäisenä. Kyseessä on taas sellainen hahmo johon tulee samastuttua ihan täysillä. Suosittelen sarjan katsomista taikatytöistä ja näteistä puvuista kiinnostuneille, olisi muikeaa saada joskus päähenkilönelikko-cossiryhmä kasaan. En tiedä vielä missä tulen Lunaa käyttämään sillä en ole edes aloittanut ko. cossia mutta eiköhän sillekin löydy sopiva aika ja paikka.

Näin tällä erää siis. Voipi olla että parin kuukauden päästä tilanne pukusuunnitelmien suhteen on aivan toinen, mutta ainakin tällä hetkellä kortit ovat nämä. Haluaisin lisäksi tehdä vielä uusia Magi-cosseja mutta en ole vielä löytänyt sellaista hahmoa joka olisi ihan pakko toteuttaa just nyt; sen siitä saa kun on jo cossannut niitä kaikista ihkuimpia suosikkihahmojaan. On myös todennäköistä että mikäli saamme uuden Persona-photoshootin kasaan pyöräytän sitä varten uuden hahmon tai pari. We'll see.

Kuninkaallinen kuvadump & raportti korvien conista

Helei! Viime aikojen hiljaisuus -- jonka aiheuttajina ovat olleet mm. yliopistojen pääsykokeet, Desuconin puvut sekä Mimicon-reissun järjestelyt -- blogissani päättyy nyt. Kyseessä on siis Mimicon-raportti ja muutama sananen siellä lauantaina käyttämästäni puvusta. En tainnut muistaakseni hiiskahtaakaan Mimiä koskevista suunnitelmistani täällä blogissa tai oikeastaan missään muuallakaan, mikä johtui siitä että olin tekemässä kisapukua ja olisin hävennyt silmät päästäni mikäli olisin mennyt kuuluttamaan hahmon nimen ja asun kaikille enkä sitten olisikaan saanut sitä valmiiksi. Nyt moisesta ei tarvitse enää huolehtia joten voin vihdoin kirjoittaa että valitsemani hahmo oli Kyoko Suomi Time Stranger Kyoko -mangasta.

Ainoa värikuva puvusta.

Kyseessä oli koko lailla nostalgiacossi, sillä Kyoko oli ensimmäinen suomeksi käännetty shoujomanga sekä ihka ensimmäinen sarja jota rupesin ostamaan itse. Olin silloin vielä ala-asteella -- voi kun nuo vuodet vierivät nopeasti! Olin jo pitkään haaveillut jonkinlaisen prinsessamekon tekemisestä ja kaapissani lojui vuonna 2010 kirpparilta pelastettu tyllihame jota en ollut vielä kertaakaan päässyt käyttämään. Kyokon kakkospokkarin kannessa käyttämän mekon kohdalla kaikki jotenkin loksahti kohdilleen; saisin tehdä puvun tärkeästä sarjasta, voisin vihdoin käyttää kirpparilta ostamaani tyllihametta, pääsisin näpertelemään kaikkea pientä ja tekemään ensimmäisen miekkani. Epäröin kyllä hyvän aikaa ennen kuin aloitin Kyoko-cossin tekemisen viime lokakuussa, sillä olin varsin epävarma kyvyistäni. En ollut tehnyt yhtäkään miekkaa eikä minulla ollut hajuakaan siitä miten tekisin pukuun kuuluvan tiaaran, minkä lisäksi peruukin stailaaminen ja huivin kiinnittäminen kuituihin hirvittivät myös. Varsin pian tulin kuitenkin siihen tulokseen etten voi ikinä kehittyä paremmaksi pukuilijaksi ellen ryhdy kokeilemaan sellaista mitä en osaa ennestään.

Ensin kävin miekan kimppuun, olihan se yksi niistä osista jotka askarruttivat mieltäni eniten. Pohjana miekassa on K-Raudan jätelavalta (luvallisesti) pelastettu puunpätkä, jonka sitten vuolin puukolla miekan muotoiseksi. Moisen operaation hoitaminen karvalankamaton päällä ei ehkä ollut se kaikista fiksuin päätös. Kahvan pohjaksi naulasin/liimasin pahvia ja lisää puuta, minkä jälkeen muotoilin kahvan niiden päälle ilmakuivuvasta askartelumassasta. Teräosaan liimasin puun päälle softista ja siistin reunat samaisella askartelumassalla. Myös kaikki puvun jalokivet ovat askartelumassaa -- harkitsin kyllä hartsista tekemistä mutta koska kaikkien kivien piti olla samanvärisiä/samantyyppisiä, päädyin lopulta askartelumassaan sillä esim. korvakorujen pisaranmuotoisten kivien tekeminen hartsista olisi todennäköisesti ollut lähes mahdotonta minulle.

Jalokivet "maalasin" kynsilakalla, loput osat spraymaalilla. Huotra on tehty Haritin puvusssa käytetystä verhosatiinista jonka päälle on lätkitty miljoona kerrosta Erikeeperiä, gessoa ja lopulta akryylimaalia. Myös kuviot on tehty akryylimaalilla. Huotran sivuilla olevat pylpyrät ovat retkipatjaa ja koristeköydenpätkä löytyi Eurokankaasta.

Ehdottomasti isoin työ oli kuvioiden maalaaminen. En laskenut kuinka paljon aikaa upposi, mutta yhteensä keltaista kangasta oli seitsemän metriä ja suurin osa siitä sai pintaansa kangasvärillä tehtyjä kuvioita. Mekon kuvioita varten tein sabluunan mutta huivin kuviot tein yksi kerrallaan johtuen niiden monimutkaisuudesta. Mekon ja huivin ompeleminen itsessään oli aika simppeliä ja röyhelöiden rypytyskin oli hauskaa.

Alkutilanne sekä puoliväli.

 Peruukin kanssa temppuileminen oli yhtä tervanjuontia ja kävin pariinkin otteeseen hermoromahduksen partaalla sen kanssa. Peruukkia piti lyhentää/ohentaa aika paljon ennen kuin nutturat vihdoin pysyivät paikoillaan. Kyseiset pallerot tein siis niin, että ompelin kapean, pitkulamallisen ja taitetun papiljotin kiinni peruukkiin ja liimasin kerros kerrokselta peruukkikuitua sen ympärille. Inhottava prosessi mutta tuotti lopulta tulosta. Otsatukan leikkaamisessa kävi joku kämmi minkä ansiosta tulos muistutti hetken aikaa pottatukkaa, mutta lopulta sain (ehkä) pelastettua otsiksen eikä se nyt niin kamalalta sitten näyttänyt (eihän?). Karvakasan stailaamisen jälkeen oli vuorossa huivin kiinni ompeleminen, ja se vasta nihkeää puuhaa olikin. Käsipelillä eteneminen oli ainoa vaihtoehto, minkä vuoksi koko touhuun upposi abouttiarallaa 6-7 tuntia. Peruukista tuli varsin painava ja runsaasta pinnikiinnityksestä huolimatta se valui koko ajan.

Tässä on Kyokon tiaaran pohja, tehty siis Tiimarista ostetusta alumiini"langasta". Päälle vetelin jälleen sitä tuttua askartelumassaa ja loputa maalasin. Itse asiassa päädyin tekemään kaksi tiaaraa, sillä ensimmäisestä tuli varsin painava enkä halunnut ottaa sitä riskiä että se tipahtaisi ja särkyisi ennen kisaa. Loppujenlopuksi pidin sitten koko conin päässäni kakkosversiota sillä se oli huomattavasti edeltäjäänsä kevyempi eikä tipahtanut kertaakaan.

Nuinikkään! Sitten itse conraporttiin. En rehellisesti keksi mitään valitettavaa Mimiconista sillä kaikki tuntui sujuvan kuin rasvattu. Tapahtumapaikalle oli helppo löytää, auton sai helposti parkkiin, Mikaelin ympäristö oli kuin tehty photoshoottaajia ajatellen eikä tapahtumapaikalla ollut missään välissä niin suurta ryysistä että olisi pitänyt turvautua kyynärpäätaktiikkaan. Järjestäjistä ja työntekijöistä koostuva porukka -- etenkin maid-kahvilan väki -- vaikutti osaavalta ja hyväntuuliselta. Kävin katsomassa kaksi luentoa, minkä lisäksi osallistuin lauantaina cosplaykisaan ja sunnuntaina cosplaydeittiin. Kaikki sujui jouhevasti, en osaa marmattaa oikein mistään. Jännitin lauantaina kisaa ihan sairaasti vaikken ensikertalainen ollutkaan, ja jäädin sitten aika pahasti itse lavalla. Loppujenlopuksi koko homma oli aika nopeasti ohitse enkä hirveästi muista siitä mitään. Palkintoa ei tullut tälläkään kertaa mutta ei mahda mitään sillä paras tosiaan voitti. o/

Kuvaajana Santtu Pajukanta.

Kisakuvien lisäksi kävin pariinkin otteeseen kavereideni kanssa napsimassa pari kuvaa Kyokosta, sillä en aio laittaa kyseistä pukua päälleni enää ainakaan mihinkään tapahtumaan ja halusin siis saada mahdollisimman paljon kuvia nyt kun siihen oli vielä mahdollisuus. Kuten jo aiemmin totesin, conpaikan ympäristö oli aivan loistava photoshoot-paikka -- oli järveä, futuristista rakennusta, siltaa, pylväitä, parveke... Kyokon maailma on onneksi sellainen että lähes mikä vain tausta kelpasi, joten sopivien kuvauspaikkojen löytäminen ei ollut vaikeaa. Etenkin ihana puinen silta oli oikein passeli paikka poseerata. Kuvista kiitos avialalle ja Riankalle!

Miksi oi miksi en pidä kiinni kahvasta?

Minulla ei ole kovinkaan montaa cossikuvaa jossa hymyilen koska oman naaman leviäminen ja hymykuopat ällöttävät askgjalgejl, mutta Rianka onnistui saamaan minut hihittämään pariinkin otteeseen, ja lopputulos oli varsin hahmoon sopiva. Kiitokset siis vielä siitä. ;u;

Sunnuntai oli huomattavasti lauantaita rennompi päivä, sillä deittiä lukuunottamatta stressin aiheuttajia ei ollut ja cossikin oli huomattavasti helpompi päällä. Käytin vihdoin Bishopia "jossain oikeassa conissa" mutta koska minulla on siitä jo ennestään runsaasti kuvia ei sunnuntaina ollut tarvetta photoshoottaukselle. Kuvauspalvelussa kävimme sentään avialan kanssa kuten perinteenämme on lähes aina ollut.

Kuvaajana taas Santtu Pajukanta.

Deitti sattui osuvasti helluntaipäivälle, ja "jos ei heilaa helluntaina niin ei koko kesänä" tuskin pääsee hankaloittamaan Bishopin elämää sillä tälle löytyi kuin löytyikin heterokierrokselta kaunis nuori vaimoke joka sanoi voivansa pukeutua röyhelömekkoon.

Tässä vielä pari räpsäisemääni kuvaa. Saa laittaa nettiin kunhan kuvaajan nimi on mainittu.

Tässä siis kaikki Mimiconista, vajaan kuukauden päästä kokka kohti Desuconia. Mikäli stressi/rahanpuute/jaksaminen/aika/motivaationpuute ei tule tielle, pukusuunnitelmani näyttävät kutakuinkin tältä: