tiistai 31. maaliskuuta 2015

Biisin uudelleensanoitus: Pissikset --> Cossaajat

Sainpa viime Frostbitessa älynväläyksen ryhtyä kehittelemään Lissujen Pissikset-biisiin cossaajien maailmasta kertovia lyriikoita, ja tässä on muutaman muutoksen läpikäynyt lopputulos. Koska en ole musiikillisesti lahjakas, en ryhdy laulamaan ja äänittämään, vaan jätän teille luomistyöni hedelmät yhdessä alkuperäisen biisin kanssa. Nauttikaa, tai vaihtoehtoisesti pyöritelkää silmiänne.

Tässä alkuperäinen biisi/video


COSSAAJAT <3
 
Worblaa, siis worblaa
Worblaa, siis worblaa

Puvut täytyy aina olla kohdallaan
Ei meidän jengiin kato niin vaan tullakaan (e-ei)
Vaatteet itsetehdyt, ei kirppistä koskaan
Kaappicossikuteet on täyttä roskaa
Jos wonderflexii käytät, on se plussaa vaan
Armoreit kun täytyy aina päästä vertaamaan
Peruukkikin täytyy myös pitää kohdallaan
Ei sitä koskaan tiedä koska meitä kuvataan

Me ollaan cossaajii, hei kai sen nyt huomaa
Suomen eliitii, ollaan feimei ja nuorii
Cossaajii, hei ihailkaa meitä
pikkuernut nuo meitä naurattaa

Peruukki jos takkuu se katastrofi on (iik!)
Kun tekonahka hukkuu, on olo onneton
Jos Desun liput loppuu, en yöllä unta saa
Missä cossiani näytän jos en Metsähallissa? ;_;  

/cgl/:ssä mä jakaa cossijuorut aina voin
Anon-hatea nyt sataa, mun conitutuiltain (hmm)
Jutut pieniltä voi tuntuu, mut aatteleppa vain
Jos ne uskoo että lahjomalla kisavoiton sain

Me ollaan cossaajii, hei kai sen nyt huomaa
Suomen eliitii, ollaan feimei ja nuorii
Cossaajii, hei ihailkaa meitä
pikkuernut nuo meitä naurattaa

Me ollaan cossaajii, hei kai sen nyt huomaa
Suomen eliitii, ollaan feimei ja nuorii
Cossaajii, hei ihailkaa meitä
pikkuernut nuo meitä naurattaa

Sano c, sano o, sano s s i t, cossit
Sano c, sano o, sano s s i t, cossit
Sano c, sano o, sano s s i t, cossit
Sano c, sano o, sano s s i t, cossit

Me ollaan cossaajii, hei kai sen nyt huomaa
Suomen eliitii, ollaan feimei ja nuorii
Cossaajii, hei ihailkaa meitä
pikkuernut nuo meitä naurattaa

Me ollaan cossaajii, hei kai sen nyt huomaa
Suomen eliitii, ollaan feimei ja nuorii
Cossaajii, hei tsiigatkaa meitä
pikkuernut nuo meitä naurattaa


(Voisin joskus oikeassa mielentilassa tehdä näitä biisejä lisääkin. :D)

maanantai 30. maaliskuuta 2015

Yölliset pohdinnat fanservice-hahmojen cossaamisesta

Kaverini kysyi minulta kerran, Asuka-cossiini viitaten: "Kun sä kerran oot feministi, niin miten sä voit cossata hahmoa joka on selkeesti tehty sitä varten että miehet fäppää sille?". Erittäin hyvä ja pohdintaan johdatteleva kysymys!

Fanservice-hahmo nk. "herrasmiessarjasta" 

Miksi kukaan ylipäätänsä cossaa (nais)hahmoja, joiden asu on enemmän tai vähemmän paljastava? Minäpä kerron.

Monilla ihmisillä, minulla mukaan lukien, päämotivaatio hahmon valintaan lähtee hahmorakkaudesta ja hahmon luonteesta. Jos erittäin rakas hahmo tulee kohdalle, paljastavalla asulla ei ole mitään väliä. Ace Attorneyn Mia on tällainen esimerkki omalta kohdaltani. Nyt kuitenkin aion olla paasaamatta hahmorakkaudesta ja keskittyä muihin syihin, joiden perusteella fanservice- eli herutushahmoja cossataan.

  1. Herutushahmoilla on usein todella nätit asut. Maailma on täpötäynnä naishahmojen supersöpöjä asukokonaisuuksia. Itse tykkään röyhelöistä, korkokengistä, korseteista, minihameista ja lukuisista muista perinteisesti naisellisiksi mielletyistä vaatekappaleista, joita myös monet herutushahmot suosivat. Pandora Heartsin Lottien asu oli täynnä toinen toistaan herkullisempia yksityiskohtia, mikä painoi vaakakupissa todella paljon silloin kun valitsin tämän hahmon cossattavakseni. Tätä kirjoittaa nuori nainen, jonka look koostui lähes koko yläasteen polkkatukasta, farkuista ja ylisuurista huppareista, ja jolle oli pitkään uskoteltu, että kaikki tyttömäinen on tyhmää ja ei vakavasti otettavaa. Etsin vieläkin itseäni, mutta tätä nykyä löydän suuria ilon hetkiä röyhelöihin ja pitsiin pukeutumisesta. Cosplay tarjoaa lukuisia mahdollisuuksia tälläytyä nätiksi ja pukeutua vaatteisiin, joita ei oikein voi arkena käyttää.
  2. Itsetunto kohoaa, jos ei kertarysäyksellä niin ainakin pieninä annoksina. Näteillä vaatteilla, sievällä peruukilla ja tekoripsillä höystetyllä meikkiarsenaalilla voi leikitellä lähes vapaasti cosplayssa, ja itsestään saa kaivettua esiin ihan uusia puolia. Hyvin onnistunut hahmoksi laittautuminen ja puku yhdessä tuovat usein lukuisia kehuja, mikä on itsetunnolle nannaa. Tuntuu hyvältä tajuta onnistuneensa jossakin, ja mikäs sen parempaa jos kyseessä on vielä itselle rakas harrastus. Cosplay on muutenkin erittäin hyvä tapa kohottaa itsetuntoa niin omien taitojen kuin kehonkuvankin suhteen, kuten lukuisat suomalaiset bloggarit ovatkin aiemmin jo todenneet.
  3. Huomio on imartelevaa. Cosplayskenessä lähes kaikki ovat kovia korostamaan sitä, että he ainakaan eivät cossaa huomion takia. Jos joku kehtaa ilmaista nauttivansa esillä olemisesta ja pukunsa tuomasta huomiosta, ovat skenen verenhimoiset hyeenat heti leimaamassa kyseisen henkilön huomion perässä juoksevaksi tyhjäpääksi, joka käyttää cosplayta vain ponnahduslautana huomiota kalastellessaan. Totuus on kuitenkin se, että hyvin suurella todennäköisyydellä lähes kaikki cossaajat nauttivat saadessaan positiivista huomiota pukuillessaan. Itse olen tuntenut itseni lähes koko pienen ikäni ajan rumaksi, lihavaksi ja epäviehättäväksi, joten tuntuu todella mukavalta saada kuulla näyttävänsä kauniilta nättiä ja fanien silmissä kuumaa animutsikua cossatessa.
  4. Koska niin voi tehdä! Feministinä uskon siihen, että niin naisten kuin miestenkin tulisi saada tehdä haluamiaan asioita ilman, että heidät tuomitaan silkan sukupuolensa perusteella. (Kunhan siitä ei aiheudu vahinkoa muille ihmisille.) On naisia, jotka väittävät, että tiukkoihin vaatteisiin pukeutuva kotirouva ei voi olla feministi, koska tiukat vaatteet ja kotirouvana oleminen miellyttävät miehiä. Tämä on hyvin vahingollinen olettamus, sillä sehän tarkoittaisi, että maskuliinisuus on oletus ja automaattisesti feminiinisyyttä parempaa. Cosplaymaailmassa tämä näkyy usein toisten cossaajien (huomio)huoritteluna ja puheina siitä miten "kaikki naishahmot on ihan tyhmii ja six mä cossaan vaan miehii kun ne on parempii :)". Usein oletetaan, että jos nainen cossaa herutushahmoa, hän tekee sen puhtaasta miesten miellyttämisen halusta. Tämä on täysin älytön ajatus, sillä a) kaikki naiset eivät ole edes kiinnostuneet miehistä, b) ulkonäkö ei kerro ihmisestä läheskään kaikkea, c) uskokaa tai älkää, joskus ihmiset tekevät asioita silkaksi omaksi ilokseen ja d) vähäpukeisen hahmon valitsemiselle on lukuisia muitakin syitä, esimerkiksi ne jotka olen maininnut aiemmin tässä blogipostauksessa. Kun cossasin Asukaa, tiesin kyllä Senran Kaguralla olevan varsin kyseenalaisen maineen. Se ei kuitenkaan estänyt minua cossaamasta. Asuka ei ole ehkä ihkuin ja rakkain lempihahmoni ikinä, mutta pidän hänen luonteestaan ja designistaan niin paljon, että halusin cossata ja cossasinkin häntä. Siinä kaikki.

Tähän loppuun totean vielä, että usein herutushahmoa cossatessa voi saada osakseen myös negatiivista huomiota kuten tuijottelua, ällöjä kommentteja tai jopa suoranaista lääppimistä. Tuijotuksille ei itse voi yhtään mitään, eikä ihmisiä voi kieltää katsomasta. Jos pukeudut huomiotaherättävästi, saat huomiota. Jos et kestä jonkun kaulaparran kiinnostuskiikareita, voit siirtyä toiselle puolelle Metsähallia. Sen sijaan limaiset kommentit ja käsiksi käyminen eivät missään nimessä ole ok, eikä kenenkään tule sietää semmoista. Paljastava asu ei muuta naista yleiseksi lihanpalaksi jota saa käpliä miten mieli tekee, vaan puvun sisällä on yhä ihminen jota tulee kohdella kunnioittavasti. Piste.

PYLLY. Ihanin tyty, tahtoisin vaan cossata ;_;

torstai 5. maaliskuuta 2015

Kuinka vihreä lettini liehui toisessa K18-Frostissa

Toinen K18-Frostbite oli mielestäni parempi kuin edellinen, vaikka monet edellisvuonna pelittäneet asiat eivät toimineetkaan tällä kertaa. Narikkajono takkuili turhauttavan paljon; seisoin jonossa 20 minuuttia katsellen miten minun jälkeeni jonoon tulleet ihmiset saivat takkinsa, ja kiireen ollessa käsillä jouduin lopulta lähtemään ilman takkia. Ihmisten käytös oli viimevuotista pärisevämpää, ja sunnuntaina bongasin Metsähallin lattialta turripiirin, joka jätti hyvin kypsästi roskavuorensa keskelle lattiaa. Alkoholinkäyttö ilmeisesti lähti tänä vuonna lapasesta yhdeltä jos toiseltakin -- ja olin varsin yllättynyt kuullessani, että iltabileiden aikaan käytävät olivat lainehtineet oksennuksesta ja coniin oli pitänyt kutsua ambulanssi koska joku kävijöistä oli ryypännyt itsensä alkoholimyrkytyksen partaalle. Jälkeenpäin Ylilaudalla naisettomuudesta ja naiscossaajista ulisevat nyymit taas olivat oma lukunsa.

Tästä huolimatta conin yleisfiilis oli mielestäni jotenkin lämpimämpi kuin vuosi sitten, ja minulla oli edellisvuotta hauskempaa. Veikkaan syyksi sitä, että tein enemmän asioita kuin vuosi sitten. Ohjelmapuolelta saaliini oli seuraavanlainen: T&A session with Jussi Kari, Onko cosplay terveellistä?, cosplaykisat sekä tyynysota. Urobuchin ohjelmissa en käynyt, sillä vaikka pidinkin Madokasta ja Fate/Zerosta päätin jättää nimmariliput ja leffasalin istumapaikat herran "oikeille" faneille. Conissa tuli luonnollisesti myös räpsittyä kuvia, käytyä meidokahvilassa, myyntisalissa ja taidekujalla, nähtyä kavereita sekä tietenkin photoshootattua. Pukuja minulla oli puolet vähemmän kuin viime vuoden Frostissa: wanhana pukuna Waver ja uutena pukuna Sabrina. Waveria käytin kaikkina kolmena päivänä, Sabrinaa vain lauantaipäivänä.

En ollut tyytyväinen Sabrinan pukuun. Aluksi kaikki, jopa kaavoittaminen, tuntui sujuvan hyvin, mutta sitten mokasin jotenkin ja yläosasta tuli todella väljä kauluksen kohdalta. Sabrinan takki/mekko/mikälie on lyhyin koskaan tekemäni/pukemani vaate, ja puin sen alle tuplapantsut sekä minishortsit vahinkovilauttelun pelossa. Shoecoverit onnistuivat muuten hyvin, mutta ne valuivat yhtä matkaa sukkahousujen kanssa päivän mittaan enkä saanut niitä kiskottua tarpeeksi ylös, sillä pelkäsin rikkovani ne ja repiväni ihoteipit irti. Parasta puvussa olivat yllättäen propit eli väännellyt lusikat ja coniinmenomatkalla Päivikiksi ristitty nukke.

Nuken evoluutio Riitasta Päivikiksi.
Nukke kuului/kuuluu alun perin äidilleni, ja se on uusien vaatteidensa alla varsin kärsineen näköinen. Onneksi pitkä mekko, peruukki ja saappaat peittivät ison osan leikin aiheuttamista kolhuista. En ollut koskaan aiemmin ommellut nukenvaatteita, joten haaste oli melkoinen. Ilokseni vaatteiden kaavoitus oli helppoa kuin heinänteko ja kankaan menekki oli luonnollisesti pientä. Ainoa ongelma liittyi pikkuruisten kankaanpalojen kääntämiseen ja huolitteluun, mutta siitäkin lopulta selvittiin. Hatun kaavoittaminen oli minulle uutta, enkä ole täysin tyytyväinen lopputulokseen, mutta ainakin sain hatun valmiiksi. Päivikin peruukki on ihan tavallisen kokoinen peruukki, jota yritin taiteilla pienemmäksi saksilla, pinneillä ja hakaneuloilla.

Koska tulen tuskin käyttämään tätä cossia enää uudestaan, olin varannut Sabrinaa varten kaksi shoottia, yhden virallisen ja yhden epävirallisen. Parvella otetut kuvat napsi Katariina Ihalainen ja pimeällä backstagella otetut madu. Valoihin, väreihin yms. en ole koskenut, mutta Desu-rannekkeet editoin kuvista poies.


Waverin otin coniin mukaan monestakin syystä. Ensinnäkin, hahmo on minulle rakas. Toiseksi, cossi on helppo kuljettaa ja pukea ja on kaiken lisäksi mukava päällä. Kolmanneksi, tänä vuonna se oli myös ajankohtainen, olihan kunniavieraana Gen Urobuchi. Neljänneksi, kaiken kruunasi sunnuntain Fate/Zero-ryhmäcosplay, josta saimmekin hulppeita kuvia, jotka räpsi Tapio Matikainen.


Mjuu, oli kivvoo. Seuraavaan coniin on aivan tuhottoman pitkä aika, enkä osaa vielä sanoa tulevan kevään/kesän cosseista yhtään mitään. Yritän tehdä Virionin valmiiksi kesäksi, mutta saa nähdä miten tässä käy.