tiistai 10. joulukuuta 2013

Lusikkani lumisoppaan

Suomen conkansa sai jälleen jännitystä elämäänsä Yukiconin myydessä loppuun yhdessä silmänräpäyksessä. Aikaisemmin mikään muu con ei ole (tietääkseni) myynyt niin nopeasti loppuun, joskin on huomioitava se tosiasia että Yukiconin lippuja oli huomattavasti vähemmän kuin esim. Traconin tai Desuconin lippuja sekä se, että Yukiconiin halajavat pystyivät ostamaan lippunsa jo ennen verkkokaupan avaamista muutamasta conista. Joku huuliveikko ryhtyi kaupittelemaan Huuto.netissä Yukiconin ranneketta tuhannen euron hintaan heti lipunmyynnin sulkeuduttua (onnea vain hänelle), eivätkä rutkasti kyseistä ranneketta halvemmat mutta silti törkeän riistohintaiset Desu-liputkaan ole mikään uusi ilmiö. Tähänkö on tultu? Olemmeko saavuttaneet sen pisteen jossa conit myydään loppuun yhdessä hujauksessa niin kuin huippuartistien keikat ikään? Täytyykö yhä useamman liputta jääneen conittajan jatkossa joko purra hammasta ja ostaa ylihinnoiteltu lippu trokarilta tai jättää tapahtuma välistä protestina trokareiden riistolle?


Hyvähän se on että tapahtumissa riittää kävijöitä ja liput menevät kaupaksi. Ilman lipunmyynnistä saatavia tuloja on pikkuriikkisen hankalaa laittaa isoa animetapahtumaa pystyyn -- ei, conit eivät edelleenkään järjestä itseään ilmaiseksi vaikka sellainen sitkeä harhaluulo tuntuukin olevan vielä voimissaan Suomen animeharrastajapiireissä. Kuitenkin, mikäli sama meno jatkuu tulevaisuudessa etenkin Etelä-Suomen animetapahtumissa ramppaavan conittajan elämä muuttuu astetta epävarmemmaksi. Enää ei ole itsestäänselvää että Kille Conkävijä pääsee sekä coneihin X, Y että Z. Coneihin menemiseen liittyy paljon muutakin kuin rannekkeen osto: pitää varata hotellit ja matkaliput, pyytää lomaa töistä ja niin edelleen, ja mikäli coniin pääsy muuttuu epävarmaksi ei moisia suunnitelmia oikein voi lyödä lukkoon ennen kuin vahvistus rannekkeen onnistuneesta ostamisesta kilahtaa virtuaaliseen postilaatikkoon. Viime aikoina myös majoituksen löytäminen esim. Desuconin, Traconin ja Mimiconin ajalle on ollut vaikeaa kiitos muiden samanaikaisten tapahtumien, mikä ei tietenkään ole coninjärjestäjien vika mutta sekoittaa tätä epävarmuuden soppaa entisestään. Mikäli lipun ostaminen muuttuu jatkossa yhä useammin ja yhä useampien tapahtumien kohdalla F5:n hakkaamiseksi ja suoranaiseksi taisteluksi rannekkeista, se stressaa conkävijöitä monta viikkoa tai jopa kuukautta ennen lipunmyynnin alkamista. Kukapa haluaisi varata hotellin, pyytää kesätyöpaikasta vapaata ja valmistella matkan vain huomatakseen että liput menivät nopeamman nettiyhteyden onnellisille omistajille?

Tähän mennessä ne kaikista suosituimmat tapahtumat ovat yleensä sijainneet Etelä-Suomessa. Se, että niihin on eniten tunkua, on ihan loogista. Etelä-Suomessa asuu paljon harrastajia, sinne on hyvät kulkuyhteydet ja conkaupungista löytyy mitä suurimmalla todennäköisyydellä jonkinasteinen majoitus. Pikkukaupunkien pikkuconeihin matkustaminen saattaa usein -- etenkin alaikäisten kävijöiden kohdalla -- tyssätä siihen tosiasiaan että juna- ja bussiliikenne katkeavat viikonloppuna aikaisin eikä paikkakunnalla ole edes Omenahotellia. Toisaalta pelkkä eteläinen sijainti ei aina pelasta conia, mikä nähtiin Fanfestin kohdalla. Isoilla, menestyksekkäillä coneilla on yleensä myös tietty maine joka vetää puoleensa samoja kävijöitä vuodesta toiseen, ja myös uusilla kävijöillä on pienempi kynnys valita tapahtuma josta on kuultu positiivista palautetta. Isoihin tapahtumiin tehdään yleensä ne hienoimmat cossit, sillä isoissa tapahtumissa pidetään yleensä myös ne "hienoimmat" kilpailut. Totta kai conkävijä haluaa lippuun käyttämilleen rahoille mahdollisimman paljon vastinetta. Yukiconin tapaus on siitä poikkeuksellinen että kyseessä on ensimmäistä kertaa järjestettävä con täysin uudella tapahtumapaikalla eikä sillä siis ole entuudestaan mainetta tietynlaisena conina mikä houkuttelisi tietynlaisia kävijöitä. Syynä suosioon lieneekin Yukiconin ilmaantuminen keitaaksi erämaassa niille joiden pääsy Frostbiteen evättiin yllättäen liian alhaisen iän vuoksi. Toki Yukiconilla on valttikorttinaan myös tehokas, erityisesti alaikäisille kävijöille suunnattu markkinointi sekä oivallinen sijainti -- missäpä muuallakaan kuin Etelä-Suomessa.

Tiivistettynä ongelma on siinä miten conkävijät jakautuvat eri conien osalta. Toisiin on hirveä tunku ja liput menevät hetkessä, toiset taas kärsivät kävijäkadosta ja jopa peruuntuvat sen vuoksi. "Kaikki" haluavat Desuconiin, Traconiin ja Animeconiin koska ne ovat isoimmat ja sinne tulevat "kaikki". Tapahtumat, joissa on tarjolla vähän kaikkea kaikille, houkuttelevat ihmisiä mutta toisaalta myös Desuconiin, joka on pyrkinyt luomaan tietynlaisen imagon houkutellakseen juuri tietynlaisia harrastajia, osallistuu joukoittain sellaisiakin harrastajia joille tapahtuma ei tarjoa muuta kuin hyvät puitteet tavata ystäviä ja cossata. Miten jatkossa? Tietysti on mahdotonta olla 100% varma siitä mihin suuntaan conit ja niiden lipunmyynti tulevat kehittymään tästä eteenpäin, mutta uskaltaudun heittämään pari arviointia tulevaisuutta koskien. Veikkaan että mikäli ikärajallinen Frostbite sujuu hyvin Suomessa tullaan jatkossakin näkemään K18-animetapahtumia, sillä ikärajan asettaminen on huomattavasti helpompi keino pienentää kävijämäärää kuin MAL-palkkien ja kaulapartojen pituuksien syynääminen. Tämä taas jättää näiden conien ulkopuolelle ison lauman alaikäisiä, joille todennäköisesti ryhdytään väsäämään omia tapahtumia. Tietyn teeman ympärillä pyörivät tapahtumat tulevat yleistymään entisestään, tavoitteena tarjota juuri tietynlainen con juuri tietynlaisille kävijöille jotta mahdollisimman moni pääsisi siihen tapahtumaan jonka sisältö kiinnostaa eniten. Toivon mukaan pienillä tapahtumilla riittää kysyntää jatkossakin, ja toivon myös että coneja järjestetään tulevaisuudessa myös Kehä Kolmosen ulkopuolella jotta mahdollisimman moni pääsee conittamaan ilman että pitää ihan toiselle puolen Suomea lähteä.

Videokuvaa vuoden 2016 Angostuuraconin pihalta.
 ...No, ehkä olin vähän turhan dramaattinen. Se, että animetapahtuma myydään salamannopeasti loppuun etukäteen, on vielä suhteellisen harvinaista huttua Suomessa. Toki yhä useammat conit näyttävät myyvän loppuun mutta se harvemmin tapahtuu saman vuorokauden tai edes parin päivän sisällä. Etenkin pienemmissä coneissa riittää hyvin tilaa eikä niiden kohdalla tarvitse päivittää lipunmyyntisivua verenmaku suussa ja sydän pamppaillen. Trokariongelma (mikäli sellaisesta voidaan vielä ylipäätään puhua) on toki valitettava mutta vielä tähän mennessä näitä  eivät ole suuremmin kiinnostaneet muut kuin Desu-liput.Tähän väliin voidaan tietysti todeta että miksi Kille Conkävijän pitäisikään päästä kaikkiin noihin tapahtumiin? Ei niin kovinkaan kauan sitten Suomessa järjestettiin vain pari hassua conia vuodessa eikä kukaan tiettävästi menettänyt järkeään vaikkei päässytkään tekemään viittätoista pukua kymmeneen eri tapahtumaan samana vuonna. Toki ihmisten harmi ja kiukku on ymmärrettävää, erityisesti niiden ihmisten jotka suunnittelivat ensin menevänsä Frostbiteen ja sitten Yukiconiin eivätkä nyt pääse kumpaankaan. On kuitenkin muistettava, että coneja tulee aina lisää eikä maailma kaadu siihen jos talvi yhtäkkiä näyttääkin uhkaavan conittomalta. Onpahan ainakin aikaa hioa omaa puheohjelmaideaa, tehdä rauhassa pukuja kevään ja kesän tapahtumiin tai järjestää kavereiden kanssa talvinen photoshoot animetapahtumaikävää korjaamaan. Lumimyrsky (olen anteeksi kehnoista yrityksistäni olla nokkela ja hauska) raivoaa jonkinasteisena -- ei niin pahana kuin Frostbite-paljastuksen aikaan mutta kuitenkin -- sosiaalisen median puolella ja toivon lujasti ettei se etene coninjärjestäjien syyttelemisen, lapsellisten kiukunpurkauksien ja aikuiset vs. alaikäiset -vastakkainasettelun korostamisen suuntaan.

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Haastettu'd

Sain haasteen Ricchanilta joten luvassa siis kymysyksiä ja vastauksia, tällä kertaa ei ehkä niin paljoa cosplayhin liittyviä mutta kuitenkin. Omat kysymykseni kyllä liittyvät sitten pukuiluun ja 2D-hahmoihin joten tarkastakaahan haastettavien lista, jos vaikka löytäisitte itsenne sieltä.

Irrelevantti mutta söpö kisu olkaa hyvät.

SÄÄNNÖT:
1) Haastetun tulee kertoa yksitoista asiaa itsestään. 2) Haastetun tulee vastata yhteentoista kysymykseen, jotka haastajasi on valinnut. 3) Haastetun tulee keksiä yksitoista uutta kysymystä uusille haastetuille. 4) Haastetun tulee haastaa yksitoista blogia, joilla on alle 200 lukijaa. 5) Haastetun tulee kertoa, kuka hänet haastoi ja kenet hän haastaa. 6) Ei takaisinhaastamista.



11 asiaa minusta (taas)

1) Seuraan tämän kauden sarjoista vain Kill la killiä ja Magin (tökerön huonosti ja laiskasti tehtyä ynnä animoitua) kakkoskautta, enempikin houkuttelisi mutta aika ei yliopiston takia riitä. ;_; Näiden kahden uuden sarjan lisäksi minulla on kesken Shingeki no Kyojin ja Gatchaman Crowds, molemmista taitaa itse asiassa olla katsomatta kolme jaksoa.

2) Haluaisin tilata eBaysta vaatekaapin täydeltä suloisia röyhelöisiä mekkoja mutta aasialaiset koot eivät anna myöten.

3) Olen asunut kohta kolme kuukautta omillani. Muuten sujuu ihan hyvin mutta pimeät yksinäiset illat ovat vaikeita. L(´□`L)

4) Haluaisin tehdä jonkun (uuden) Vocaloid-cosplayn ja vaikka minulla on lukuisia lempibiisejä en ole vieläkään löytänyt sellaista joka olisi aivan pakko saada tehdä. Jokin Meikon tai Gakupon versio voisi olla kiva, hmmm.

5) Positiivisuus on minulle erittäin vaikeaa, mikä ei ole kovin terveellistä. En vain osaa olla positiivinen, se tuntuu teennäiseltä etenkin kun olen ollut koko pienen ikäni pessimisti.

6) En ole vieläkään katsonut NGE:tä joten en ole tr00 animeharrastaja!11

7) Olen ottanut tavakseni katsoa Pikku kakkosen lähes joka päivä jos vain satun olemaan kämpillä. En tiedä miksi, lieneekö kyse tuttuuden ja turvallisuuden tunteesta.

8) Aion käyttää joululoman tehokkaasti (?) Frostbite-cossi(e)n ompeluun. Aika alkaa uhkaavasti loppua kesken, jos ei vielä nyt niin myöhemmin varmasti sitten. Katsotaanpa millä cosseilla sitä tulee lopulta päädyttyä tapahtumaan; Frostbite-suunnitelmillani kun on ollut tapana muuttua vielä varsin lyhyellä varoitusajalla. Minkähänlainen rastapäinen komistus raivaa tiensä cossilistalleni tänä vuonna?

9) Minua vaivaa hirveä photoshoot-ikävä. Jätkät hei, pidetään photoshoot! Tai vaikka kaksi.

10) /cgl/:n draamailujen seuraaminen on aivan liian koukuttavaa puuhaa.

11) Minulla on pahana tapana huudella meemejä kuin mikäkin jonne. Tämänkin postauksen otsikossa on sellainen. Olen anteeksi.



1) Minkä leffan katsoit viimeksi?

Silloin kun aloitin vastailemaan näihin kysymyksiin vastaus oli Titanic, mutta koska postauksen valmiiksi saaminen on vain venynyt ja venynyt tilanne on toinen ja joudun vastaamaan Villi tusina 2 joka tuli telkkarista eilen ja oli poskettoman huono.

2) Kunnianhimoisin haasteesi?

Hankkia elämä Koska tämä on cosplayblogi voisin kertoa kunnianhimoisimmasta cosplayhaasteestani joka on.. yhä edelleen sijoittua kilpailussa edes kerran. Haaste tämä on siksi koska minua ärsyttää oma kyvyttömyyteni luoda pukuja joilla olisi mitään mahdollisuuksia pärjätä kilpailuissa.

3) Lempieläimesi?

Olen parin vuoden sisään muuttunut salakavalasti kunnon kissaihmiseksi. Veikkaan syyksi läheisimmän ystäväni sekä Internetin (erityisesti Tumblrin) vaikutusta. (^・ ω・^ ) Eli kisut, siis. Onneksi kaveripiirissä on jonkun verran kisuja joita paijata. Jospa sitä joskus vielä hankkisi omankin kissan.

4) Oudoin unesi?

Ei nyt tule mitään yhtä tiettyä unta mieleen. Varmaankin sellaiset joista herätessä on pitänyt hetki miettiä mikä on unta ja mikä totta.

5) Suosikki-pehmolelusi lapsuuden ajoilta?

Nykyään likaisenharmaa mutta ennen valkovaaleanpunaraidallinen tuttia syönyt mollamaija nimeltään Tuttifrutti. Nukuin se vieressäni vielä yläasteikäisenäkin.

6) Vuodenajoista parhain?

Kesä ja syksy, etenkin alkusyksy. Pidän kovasti myös talvesta joten oikeastaan vuodenajoista huonoin on kevät.

7) Musta vai valkoinen? Perustele.

Vaikea valita. Olen aikaisemmin luottanut aina mustaan joten vastaan tällä kertaa valkoisen. Vaatekaappini on täynnä mustaa ja yritän nyt pikkuhiljaa uudistaa sitä valkoisempaan (ja vaaleanpunaisempaan) suuntaan sillä kun tyyliäni tarkastelee vähän paremmin se on loppujen lopuksi synkkä ja tunkkainen. Tahtoisin vain pukeutua söpösti valkoiseen (ja vaaleanpunaiseen). ;_; Mustasta tulee mieleen marraskuun lohduton ankeus, valkoisesta lumi ja hienostunut teenjuonti sisätiloissa.

8) Koulutukseltasi olet?

Tällä hetkellä ylioppilas ja tuleva Kelan täti sosiaalityöntekijä. Katsellaan miten opintojen kanssa käy.

9) Pöytäkone, läppäri vai tabletti-tietokone?

Olen tykästynyt läppäriin, joskin se toimittaa pöytäkoneen virkaa. Tosin kotona käydessä läppärin voi raahata omasta epäsosiaalisesta luolasta perheen pariin. Läppäri siis. Tablettia en tule ikinä hommaamaan.

10) Tämän hetken paras musakappale?

Kill la killin ending-biisi eli Miku Sawain Gomenne, Iikoja Irarenai.


11) Sarja, jota seuraat, sekä suosikkihahmosi.


Vain yksi? No, heitän jotain vähän ei-niin ennalta-arvattavaa (krhmMagikrhm, krhmSinbadkrhm) ja vastaan että seuraan A Bride's Storya (mangana) ja lempihahmoni on ovat yllättäen Laila ja Leily. He ovat myös äärettömän itsekkäitä ja ärsyttäviä mutta päätyneet jotenkin mystisesti lempihahmoikseni. Karlukin mummo on myös aika cool.



11 omaa kysymystä

1) Onko sosiaalisen median (Twitter, blogit, Facebook, Tumblr...) hyödyntäminen tärkeää cosplayssa?
2) Onko ihon maalaaminen cosplayn vuoksi sinusta rasistista?
3) Onko sinulla pukua jonka olet halunnut tehdä jo pitkään mutta et ole saanut aikaiseksi tehdä? Jos on, mikä puku on kyseessä ja miksi et ole vielä tehnyt sitä?
4) Mikä Suomen anime-/cosplayskenessä on parasta?
5) Entä pahinta?
6) Oletko koskaan lakannut pitämästä sarjasta sen fandomin takia?
7) K18-conit Suomessa, onko niillä tulevaisuutta?
8) Tämän hetken suosikkianimehahmosi?
9) Katsotko englanniksi dubattua animea? Miksi, miksi et?
10) FFFightit, cosplaydeitit ja muut huumoriohjelmat coneissa, hitti vai huti?
11) Mitä conia odotat tällä hetkellä eniten?

Haastan seuraavat bloggaajat

1) Woodi 
2) Nia 
3) Hakkis 
4) Novadille 
5) claire ja YO 
6) lapio ja Wilma 
7) cidi 
8) Aviala 
9) Mouru


Tuossa on yhteensä 11 bloggaajaa, hah! Jos jaksatte noihin kysymyksiin vastailla olisi kivaa mikäli laittaisitte linkin kyseiseen postaukseenne. 

lauantai 16. marraskuuta 2013

Negaajat negaa ja minä olen negaaja

Olen turhautunut.

Ärsyttää, kiukuttaa, surettaa, harmittaa, potuttaa, mutta ennen kaikkea turhauttaa. Kyse on yksinkertaisesti siitä, että minulla on takana seitsemän vuotta cosplay-harrastusta mutta olen vieläkin parantumattoman huono siinä. Olen harrastanut pienen ikäni aikana monia asioita kuten piirtämistä, kirjoittamista, animemusiikkivideoiden tekoa ja lentopalloa mutta loppujen lopuksi ne kaikki ovat jääneet syrjään cosplayn tieltä. Cosplay on minulle "the harrastus"; se harrastus jonka parissa kulutan eniten aikaa, se harrastus jolle annan kaikkeni, se harrastus jossa haluan olla hyvä ja jonka parissa tunnen olevani elementissäni. Tämä lieneekin juuri se syy minkä takia olen niin turhautunut. Kyllähän se vähän syö miestä, että joutuu pettymään itseensä harrastuksessa joka menee arvojärjestyksessä useimpien vapaa-ajan viihteellisten puuhastelujen edelle. Cosplayturhautumisessa on kuitenkin kaikista pahinta se tosiasia, että tästä turhautumisesta ei voi syyttää ketään muuta kuin omaa itseä. Minä itse olen syypää siihen etten ole hyvä cosplayssä. Minä itse, minä itse.


Ei ole olemassa mitään kiveen kirjoitettuja sääntöjä jotka määrittävät mitä tarkoittaa "olla hyvä cosplayssa". Meillä kaikilla kuitenkin lienee oma subjektiivinen näkemyksemme asiasta. Joku näkee kantajaansa isommat propit merkkinä hyvästä cosplaysta, joku toinen taas arvostaa lähes sataprosenttista yhdennäköisyyttä lähdekuvan kanssa ja jonkun kolmannen mielestä hyvä cosplay on mahdollista vain silloin kun kyseessä ovat pikkuvarpaista korvannipukoihin photoshopatut japanilaiscossaajat. Itse ehdin jo jossain vaiheessa todeta olevani omasta mielestäni oikealla reitillä kohti sitä mikä on omasta mielestäni hyvää cosplayta, mutta sitten vilkaisin vaatetelineessä roikkuvia viimeisimpiä pukujani ja koin suunnatonta halua polttaa ne kaikki. Mikä on vialla? Mikä on syynä siihen, että pukuni eivät saavuta sitä laatutasoa jolla haluaisin niiden olevan? Vastaus löytyy tämän blogipostauksen toisen kappaleen lopusta: minä itse. Ja koska tämä on minun blogini, aion nyt olla ällöttävän itsekeskeinen ja listata ne syyt joiden takia olen itse itseni tiellä kehittymistä estämässä.

1) En luota itseeni. En pysty luottamaan siihen, että puku jonka kaltaista en ole aiemmin tehnyt saattaisi luonnistua minulta. Tähän päivään mennessä en ole vieläkään tehnyt yhtäkään pyssyä, korsettia, katanaa tai kunnollista bootcoveria. Kun minulla ei ole kokemusta jonkun asian tekemisestä pelkään epäonnistumista niin paljon että kokeileminen saattaa hyvin helposti jäädä. Omalla mukavuusalueella on tolkuttoman helppoa pysytellä etenkin cosplayssa, jossa pienikin epäonnistuminen saattaa tarkoittaa monta kymmentä euroa maksaneen materiaalierän kelvottomaksi menemistä tai monen tunnin hikisen työurakan valumista hukkaan. Paremmaksi kehittyminen ja uusien asioiden oppiminen on mahdotonta jos ei edes yritä. Ja minähän en hevillä yritä. Olen onneksi päässyt yli siitä cossejani joskus vuonna 2010 vaivanneesta rutosta jonka aikana saatoin jättää jonkin osan kokonaan tekemättä mikäli en uskonut pystyväni tekemään sitä mutta täysin kuivilla en ole vieläkään.

2) Olen laiska. Viime aikoina olen muutaman kerran jaksanut tehdä uudelleen puvun osan joka ei ole ensimmäisellä yrityksellä miellyttänyt, mutta loppupeleissä olen lähes aina niin laiska etten jaksa korjata asiaa mikäli se edellyttäisi samaa urakkaa uudelleen. Esimerkiksi Sinbadin violetti bolero on luultavasti hirvein ja rumin vaatekappale jonka olen koskaan tehnyt kiitos tekemäni kaavoitusvirheen, mutta en sitten kuitenkaan vaivautunut tekemään uutta boleroa koska Eurokankaasta oli loppu se kangas jota olin käyttänyt ensimmäisellä yrityksellä. "Ei kukaan huomaa", "en kyllä jaksa tehdä tätä uudestaan" ja "ei sillä ole väliä, en osaa kuitenkaan tehdä parempaa" ovat varsin tuttuja ajatuksia minulle, ja niiden vuoksi etenemiseni tiellä kohti hyvää cosplayta on lähes olematonta.

3) En tunne materiaaleja enkä niiden työstämistapoja. Worbla, Wonderflex, solumuovi, polyuretaani, kanaverkko, vaneri, hartsi.. Siinä vain pieni esimerkki materiaaleista joista en tiedä vieläkään hölkäsen pöläystäkään vaikka pitäisi. Olen harrastanut seitsemän vuotta ja ainoat materiaalit joita osaan käyttää hyödyksi proppien tekemisessä ovat puu, softis ja ilmakuivuva askartelumassa. Tämä yhdistettynä arkuuteen kokeilla uusia asioita epäonnistumisen pelossa on mojova takaisku kehitykselle ja johtaa väistämättömään paikallaan junnaamiseen. Okei, olen vihdoin oppinut tekemään muutaman miekan ja korun, mutta niissäkin toistuvat jatkuvasti samat materiaalit ja kömpelöt tekniikat.

4) En osaa poseerata. Olipa valitsemani hahmo sitten söötti isosilmäinen taikatyttö tai viileääkin viileämpi salaperäinen uros poseeraan joka ikinen kerta aivan samoilla tavoilla. Ilmeiden suhteen olen vielä enemmän kärpässarjalainen; olen monesti huokaillut blogissani siitä miten en osaa enkä uskalla hymyillä cossikuvissa naamani leviämisen pelossa. Kun on tullut siihen tulokseen että oma naama näyttää hirvittävän kauhistuttavalta hymyillessä on vain niin paljon helpompi pitää pokerinaama kuvassa kuin kuvassa vaikka hahmon luonne vaatisikin aurinkoisuutta ja iloisuutta. Tästä olen perin harmissani, sillä mielestäni hahmolle sopivat poseeraukset kuuluvat hyvään cosplayihin ja ovat usein merkki siitä että cossaaja tuntee hahmonsa ja välittää siitä jollakin tasolla. Hahmolle sopivat ilmeet ja eleet välittävät kuvien katsojille haluttuja tunteita eivätkä jätä yhtä kylmiksi kuin "ihan kivat" kuvat joissa voisi poseerauksen perusteella olla periaatteessa mikä tahansa tietyn hahmotyypin edustaja. Valitettavasti se, että olen epävarma kasvoistani ja kehostani, heijastuu auttamattomasti cossikuviin ja antaa erittäin laiskan vaikutelman kun valokuvasta toiseen pystyy bongaamaan saman ilmeettömän ja elottoman poseerauksen.

5) Olen huono ompelussa ja kaikkeen siihen liittyvässä. Kiireestä johtunutta epäsiisteyttä, kerrassaan kammottavaa istuvuuden puutetta, pikaliimalla häthätää kasattuja osia, repsottavia langanpätkiä... Yksi cosplayn tärkeimmistä puolista, ompelu, on minulla edelleen täysin hakusessa. Ja se jos mikä sattuu syömään miestä. Vihaan kaavojen tekemistä ja etenkin niiden muokkaamista, sillä minulla ei ole minkäänlaista matikkapäätä enkä osaa kuvitella miltä lattialla möllöttävät kaavapaperinpalaset tulevat hyvässä lykyssä näyttämään ihmisen päällä. En ymmärrä mitä mikäkin kaavanmuotos saa aikaan. Teen vieläkin kaavoista liian isoja "varmuuden vuoksi", mikä aiheuttaa pienennysoperaation toisensa jälkeen ja maksaa useimmiten vaatteiden istuvuuden. Pukuni eivät yksinkertaisesti näytä hyvältä päälläni vaan ne roikkuvat ja pussittuvat milloin mistäkin, enkä sitten millään tajua miten asian voisi korjata. Ompelussa turhaudun todella helposti ja hoidan hommat "vähän sinne päin" sillä en älyä miten muutenkaan ne voisi hoitaa. Napinläpi tai herrainkaulus ei onnistu minulta kuin itsestään eikä usein edes ohjeen kanssa. Opin vasta viime vuoden kesänä mitä hyötyä vuorituksesta on.

6) En osaa meikata. Käytän arkena todella vähän meikkiä enkä tiedä mitä hyötyä on valokynästä, ripsien kihartamisesta tai aurinkopuuterista. Osaan tehdä jonkinasteisen eron nais- ja mieshahmon meikin välillä mutta siihen se sitten jääkin. En osaa tehdä riittävän erilaista meikkiä kahdelle eri naishahmolle tai kahdelle eri mieshahmolle. Erityisesti kasvojen miehistämiseen kuuluva varjostaminen on minulle vaikeaa ja johtaa herkästi epäesteettisiin läikkiin keskellä poskia.

7) Vertailen itseäni muihin. Ei ehkä niin suuri synti kuin nämä toiset, mutta ei siitä kovin suurta hyötyäkään ole. Olen vähän liiankin hyvä vertailemaan pukujani muiden cosseihin ja masentumaan virheistäni. Näiden seitsemän vuoden aikana on sattunut montakin sellaista tapausta että olen tukahduttanut haluni cossata hahmoa X koska joku on tehnyt hahmon "täydellisesti". Tietenkin niiden kaikista rakkaimpien lempihahmojeni kohdalla tämä ei päde, mutta mikäli hahmo on lähinnä tasoa "ihan kiva hahmo jolla on kiva puku" vertailu saattaa varsin nopeasti tappaa halun cossata kyseistä hahmoa. Olisi helppoa väittää että olen perfektionisti, mutta pukujeni laatu ei niin hyvä että voisin kyseistä väitettä hyödyntää.  

8) En vieläkään ole pystynyt tekemään parannusta näiden asioiden suhteen.


Kirjoitin jopa blogini otsikkokuvassa sanan "mediocre" "medicore" eli väärin.

maanantai 28. lokakuuta 2013

Kohtalokasta sufferointia a'la herra Velvet

Waver-peruukki ei ehtinyt Katsudoconiin vaan saapui uljaasti myöhässä kuin mikäkin maailman omistaja.  No, pääasia että tuli. Peruukki on hieman erilainen kuin lähdekuvassa; väri on perin arvattavasti vihreämpi kuin mitä kuvassa ja mallikin muistuttaa enemmän polkkatukkaisen Martta-tädin kuontaloa kuin piikkisuoraa polkkaa. Yritin suoristaa peruukkia siinä onnistumatta, pitääpä kokeilla tepsisikö pikkusiskon suoristusrauta kun seuraavan kerran käväisen kotona. Karvakasa on nimittäin lämmönkestävä.

Itse puku valmistui -- kuten jo aiemmin olin ennustellutkin -- kirpparien ja H&M:n avustuksella. Neule, solmio ja kengät ovat kirppareilta ja housut H&M:n alesta, paita minulla oli jo entisestään. Neule oli luultavasti kokoa XXXXXL tai ainakin se näytti päälläni siltä joten luvassa oli piennennysoperaatio ennen kuvakelpoisuutta. Housujen ja solmion raidat maalasin itse ja housuissa kiinni oleva nahkaremmi oli nopea askarrella. Yllätyin siitä miten vaikeaa Waverille oli löytää vaatteita -- löytämäni neule oli ainoa oikean värinen ja mallinen kappale vaikka kävin läpi useita kirpputoreja parissakin eri kaupungissa.

Mitähän muuta.. Tykkään tosiaan Waverista hahmona erittäin paljon vaikka aluksi suhtauduin häneen nihkeästi. Siitä huolimatta tosipaikan tullen mieleni tyhjeni ja minun oli todella vaikeaa keksiä hahmolle sopivia poseerauksia. Photoshoot jäi erittäin lyhyeksi sillä päivänvalo hupeni silmissä, mikä vaikeutti sopivien poseerauksien pohtimista entisestään. Ilmeet sentään onnistuivat edes jotenkuten; oli helpotus kun ei tarvinnut hymyillä ja siten leventää naamaansa kameran edessä vaan sai kaikessa rauhassa nyrpistellä ja kurtistella. Minulta puuttuu kädestä Command Seal (koska kiire ja vasemmalla kädellä piirtämisen vaikeus) joten kuvat sijoittuvat ajalle ennen ja jälkeen Graalin sodan. Jospa sitä ensi kerralla saisi hoidettua kaiken viimeisen päälle.


Kuvista saan kiittää clairea, kiitos vielä kerran tosi paljon kun jaksoit lähteä kuvailemaan niin lyhyellä varoitusajalla ja muutenkin. Jospa sitä jossain välissä saataisiin vähän isompaa Fate/Zero-shoottia/-ryhmää kasaan.

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Uimapojut (ja neiti) kauppakeskuscon kakkosessa

Katsudoconia ei kuulemma enää tule. Onpas nyt sellainen olo kuin olisi ollut mukana tekemässä historiaa kun satuin käymään molemmissa Katsudoissa.

Katsudoon tuli tänäkin vuonna lähdettyä meiningillä "höhö käydään nyt vähän näkemässä paikallisia kavereita ja kuvaamassa ja syömässä hyvin" eli toisin sanoen tänäkään vuonna itse tapahtumassa ei kiinnostanut juuri mikään. Olisihan siellä kyllä ollut yksi Watamote-aiheinen luento jonka vuoksi allekirjoittanut jo melkein saattoi pohtia rannekkeen mahdollisen ostamisen harkitsemista, mutta loppujen lopuksi hinta olisi ollut hyvin suolainen yhdestä luennosta. Rannekkeettomina cossaajahengaajaernuina saavuimme siis paikalle. Tänä vuonna yksin bussissa istuminen vaihtui neljän hengen henkilöautokyytiin mikä oli erittäin bueno juttu. Nelikkomme heitti ylleen uimapukuja tai koulupukuja kasuaalimmat Free!-cossit (meillä pojilla nämä cd:n kannesta tutut versiot) jotka olivat perin helpot päällä ja sopivat hyvin syyssäähän. Harukana tamucist, Rininä claire, Gouna ginger-I ja Makotona minä.  

hakaneula kuvaili!
Makoto-peruukki oli saapuessaan kirkkaanvihreä, siis niin vihreä että sitä olisi voinut luulla tekonurmeksi tai käyttää Kuroko no Basuken Midorimaa cossatessa. Onhan Makotolla toki virallisen tiedon mukaan vihreät hiukset, mutta kuvissa herran kuontalo näyttää sekoitukselta ruskeaa ja oliivinvihreää ja siihen pyrin itsekin. Alun epätoivo vaihtui pian kylmänviileään stailaukseen ja töpötin peruukin täyteen ensin ruskeaa luomiväriä ja sitten aurinkopuuteria. Kuulostaa ehkä vähän kämäiseltä ja kaukaa haetulta mutta kyllä siitä oli apua. En saanut peruukkia ihan niin piikikkääksi kuin olisin tahtonut, etenkään otsahiukset eivät pysyneet asemissaan vaikka olin suurin piirtein upottanut koko peruukin got2b gluediin. Jospa ensi kerralla sitten. Minulla ei ole koskaan aiemmin ollut conissa näin helppoa cossia päällä, mikä oli ihan mukavaa vaihtelua korkokenkiin, metrinmittaisiin perukkeihin, jättihameisiin ja mukana raahattaviin miekkoihin verrattuna. Makoton asukokonaisuus saatiin kasaan H&M:n, kirpparien ja lainatun jakun voimalla -- hyvää hermolomaa. Herran cossaamisessa ongelmia tuotti peruukin lisäksi ainoastaan se, että en oikein osannut poseerata. Makoto on ehkä yksi maailmankaikkeuden herttaisimmista hahmoista ja valaisee ympäristönsä suloisella hymyllään, kun taas itse olen tottunut cossaamaan supercooleja uroita ja kulmien alta tuijottavia örmykörmyjä. Yritä siinä hymyillä sitten ilman että näytät joko sieniseltä tai saalistajalta. Tämäkin asia pitää korjata seuraavaan Makoton cossaamiskertaan mennessä. 

Itse Katsudoconista minulla ei ole paljoa sanottavaa vaikka vietimmekin aika paljon aikaa Forumin tiloissa. Edelleen olen sitä mieltä että tapahtuma on enemmän "animeteemapäivä" kuin oikea con, sillä ensikertalaisten ja harrastuksen ulkopuolisten houkutteleminen yhdistettynä valittuun tapahtumapaikkaan ei tarjoa perusconkävijälle kamalasti confiilistä tai mitään uutta. Kuikuilimme vähän cosplaykisaa mutta muuten ohjelma jäi -- luonnollisesti -- rannekkeettomilta sivuun. Ohjelman takia en ole kumpanakaan vuonna Katsudoconiin lähtenyt vaan olen päätynyt paikalle kaverien tapaamisen ja photoshoottailun sivutuotteena. En usko olevani ainoa.



maanantai 30. syyskuuta 2013

Uimapoika, taikatyttö, pohjoisen soturi ja vinkuva mage eli tulevia pukusuunnitelmia

Päätinpä sitten tehdä taas yhden tällaisen pukusuunnitelmapostauksen. Pukusuunnitelmilla on tietenkin taipumuksena muuttua, venyä, vanua ja peruuntua miljoona kertaa mutta siitä huolimatta niitä on vain niin pirun kiva tehdä ja julkistaa! Tässä siis tulee.



Waver olisi näistä ajankohtaisin sillä ajattelin kyhätä puvun kasaan Katsudoconiin, mutta koska peruukki on vielä matkalla ja saapuu todennäköisesti vasta conin jälkeen voipi olla että jää ihan photoshootpuvuksi tämäkin tapaus. Puku on maailman helpoin ja toteutuu mitä todennäköisimmin kirppareiden avulla mutta ilman peruukkia on vähän paha cossailla. En oikeastaan tajua missä välissä sain idean cossata Waveria; katsoin Fate/Zeron ensimmäistä kertaa vasta nyt päättyneenä kesänä ja muistan alussa inhonneeni häntä suuresti (mitä luultavimmin sen takia että meissä on paljon samaa). Kuitenkin sarjan loppua kohden Waver kehittyi hahmona sen verran paljon ja uskottavasti että en vain enää yksinkertaisesti voinut olla tykkäämättä hänestä. Puku ei ole kovin kaunis ja olen Waveria yli 10 cm pidempi plus rutkasti paksumpi joten puhtaasta hahmorakkaudesta syntyy tämäkin cossi.

Free!-cosseja tehtailevat tällä hetkellä lähes kaikki ja heidän mummonsa ja pian minäkin liityn joukkoon tummaan. Ryhmäcossi paras cossi eli kaverini saivat idean tehdä merimiesasuversiot Freen uimapojista ja itse päädyin ryhmän Makotoksi. Hahmovalinta oli minulle enemmän kuin passeli sillä Makoto on lempihahmoni Freessä. Ryhmämme jäsenten puvut ovat (luonnollisesti) lähes identtiset mikä tulee olemaan hauskaa vaihtelua. En tiedä tulemmeko käyttämään niitä missään conissa mutta photoshoot on ainakin aikeissa pitää. Alustavasti tarkoituksena olisi myös väsätä uimapoitsujen homobaari ending-versiot.

Hinahohon tyttärellä ei ole tietääkseni vielä edes canonia nimeä mutta mitäs pienistä jos koko perhe saadaan kasaan! Näin ainakin olisi tarkoituksena ja pyrimmekin kavereideni kanssa kokoamaan Hinahohon perheestä cossiryhmän Desucon Frostbiteen. Mikäs sen parempi tapahtuma pohjoisen soturiheimolle. Jospa saataisiin vaikka hienoja lumikuvia.

Viimeisimpänä mutta ei vähäisimpänä Luna. Aivan ihana neiti jolla on aivan ihanat vaatteet. ;_; Genei wo kakeru taiyohan on näitä juuri päättyneen kauden animeita eikä ilmeisesti kovin tunnettu, mutta kiitos Anime-lehden alkavat sarjat -palstan löysin tieni sen pariin. Sarjan alkupuoli oli ehdottomasti loppua parempi mutta ainakin sarjassa oli pari todella ihanaa hahmoa, Luna nyt heti ensimmäisenä. Kyseessä on taas sellainen hahmo johon tulee samastuttua ihan täysillä. Suosittelen sarjan katsomista taikatytöistä ja näteistä puvuista kiinnostuneille, olisi muikeaa saada joskus päähenkilönelikko-cossiryhmä kasaan. En tiedä vielä missä tulen Lunaa käyttämään sillä en ole edes aloittanut ko. cossia mutta eiköhän sillekin löydy sopiva aika ja paikka.

Näin tällä erää siis. Voipi olla että parin kuukauden päästä tilanne pukusuunnitelmien suhteen on aivan toinen, mutta ainakin tällä hetkellä kortit ovat nämä. Haluaisin lisäksi tehdä vielä uusia Magi-cosseja mutta en ole vielä löytänyt sellaista hahmoa joka olisi ihan pakko toteuttaa just nyt; sen siitä saa kun on jo cossannut niitä kaikista ihkuimpia suosikkihahmojaan. On myös todennäköistä että mikäli saamme uuden Persona-photoshootin kasaan pyöräytän sitä varten uuden hahmon tai pari. We'll see.



tiistai 17. syyskuuta 2013

Tracon vuosimallia 2013 eli kuinka kiipeilin puissa enkä päässyt vieläkään irti cosplaydeittiaddiktiostani

Traconissa oli mukavvoo.

Kyseessä oli vasta kolmas Traconini enkä päässyt paikalle viime vuonna mutta siitä huolimatta Tracon on kasvanut yhdeksi lempiconeistani. Vuodesta toiseen Tampere-talo on tuttu ja toimiva conpaikka, kiinnostavaa ohjelmaa riittää, ilmapiiri on ystävällinen ja tapahtumapaikan lähistöltä löytyy hyviä photoshootpaikkoja. Näin myös tänäkin vuonna, joskin conin loppuun myymisestä johtuen ihmismassan paljous oli perin shokeeraava yllätys. Ohjelmapuolelta kävin vain cosplaydeitissä ja Muumilaakson vapinoita -luennolla ja piipahdin myös kokeilemassa animeaiheista pöytäroolipeliä. Olisin tahtonut ehdottomasti crossplayluennolle mutta se sattui olemaan juuri samaan aikaan deittiin valmistautumisen/itse deitin kanssa joten en sitten päässytkään (harmittaa ;_; ) ja myös AMV- ja WCS-kisat olisivat kiinnostaneet mutta paikkaliputtomuudesta johtuneet jonot karkottivat moiset haaveet nopeasti. Cosplaydeitissä pyöriminen oli jopa hauskempaa kuin mitä olin odottanut; Sinbadin leikkiminen lavalla oli suunnattoman hupikasta enkä omasta mielestäni mokaillut mitenkään kamalan pahasti. Morsian rukka, häämatka vedenpuhdistamolle taitaa jäädä tekemättä sillä mihinpä nuorikaan Sinbad karvoistaan (ja sitoutumiskammostaan) pääsisi.

Isoin osa conista meni siis photoshoottaillessa, paikasta toiseen vaeltaessa, syödessä ja (le gasp!) hengaillessa. Toisaalta ohjelmattomuus oli perin rentouttavaa ja mukavaa mutta toisaalta jäi harmittamaan etten päässyt niihin ohjelmiin joihin olisin halunnut. Toivottavasti ensi vuonna jonotussysteemiä parannetaan sen verran ettei tarvitse jonottaa turhaan ja suosituimmat ohjelmat siirretään hyvissä ajoin isoon saliin. Mutta siis, nyt kun mainitsin photoshoottailun voisin dumpata tähän muutaman kuvan. Yksittäiskuvat napsaisi tamucist (joka on myös lapsi-Ja'farina noissa kuvissa), parikuvista saamme kiittää Riankaa, Surkusiipeä ja Hantia. Editoinnista vastasin itse.


Waka!Sin-cossini valmistui kuin valmistuikin ajallaan vaikka tiukkaa teki. Lähdekuvien puutteesta/vaihtelevuudesta huolimatta sain omasta mielestäni kokoon ihan ehyen ja hyvältä näyttävän version. Yliopisto- ja muuttokiireiden takia puvunteko venyi venymistään ja loppumetreillä fiilikseni olivat varsin epätoivoiset, mutta tulipa sitä valmista kuitenkin. Kiire näkyi valitettavasti puvun laadussa, etenkin takissa. Kaavoittaminen on yksi heikoimpia puoliani ja se pistää inhottavasti silmään etenkin kun teen pukua kiireessä. Kuvissa puku ei onneksi näytä niin pahalta kuin livenä, hahhah. Aika paljon sain kierrätettyä wanhoista cosseista: kengät ovat Mask*DeMasqueta varten hommatut mutta Mitsurussa käytetyt saappaat, liivi on tehty Tsunaden paidasta, pussihousut ovat uudella haarasaumalla varustetut Kassim-pökät ja takin vuorissa hyödynsin niin hovimestari-Grellin kuin Ruotsinkin takkeja. Peruukki oli ensimmäinen, pieleen mennyt Sinbad-peruukkini joka saikin nyt uuden elämän huomattavasti piikikkäämmässä ja lyhyemmässä muodossa.

Tähän loppuun vielä pari muiden cosseista näppäämäni kuvaa. Jostain kumman syystä kivojen pukujen bongailu jäi aika lailla minimiin, ainakin siinä määrin että olisin myös uskaltautunut ottamaan kuvia niistä kivoista puvuista. Magia oli vähemmän kuin mitä olin toivonut; Shingeki no Kyojin taisi odotetusti olla se conin cossatuin sarja. 


Tällainen lyhykäinen raportti tällä kertaa. Olen pahoillani sekavuudesta ja sisällöttömyydestä mutta yliopisto-opinnot saavat pään ja olon pöhnäiseksi hetkessä. Ensi kertaan!

maanantai 19. elokuuta 2013

Tracon lähestyy eli uusi kuninkaallinen ulikapulika

Traconiin on... en itse asiassa edes tiedä tarkalleen kuinka monta päivää sillä olen iloisesti päättänyt olla laskematta niitä ja elää itsepetoksessa vielä viikon tai kaksi. Kohtapuolin tuo ratkaisu ei tosin tule enää toimimaan sillä ei niitä viikkojakaan enää loputtoman paljoa ole. Muutot, koulunvaihdot, opintotukihakemukset sun muut alkavat vihdoin olla takanapäin joten ennen yliopiston alkua minulla ei ole mitään muuta "pakollista" "järkevää tekemistä" kuin Traconin cossipuvun väsääminen. Pukuja tulee minulle tällä kertaa siis vain yksi kappale ja kyseessä on nuorempi versio Sinbadista.


Lähdekuvien metsästäminen oli jo perin hermojaraastava homma sinänsä, sillä kyseistä asua ei nähdä sarjassa kokonaan (saatika sitten väreissä) oikeastaan kertaakaan. Yllä olevat neljä kuvaa ovat ainoat canon-lähdekuvat jotka onnistuin kaivamaan esiin tästä versiosta. Hommassa on sekä hyvät että huonot puolensa: canon-kuvat ovat jokseenkin epäselviä ja yksityiskohdat vaihtelevat kuvasta toiseen mutta toisaalta kun ei ole olemassa mallia jota noudattaa pikkutarkasti, omalle luovuudelle jää enemmän tilaa.

Tähän hätään ei ole WIP-kuvia tarjolla, sillä kaikki on erittäin ihanasti ja kauniisti kesken. Minulla on hommattuna materiaalit kaikkeen paitsi paitaan (siihenkin olen tosin tehnyt jo kaavat + lakanakangaskokeiluversion), enää pitäisi vain olla ahkera ja hoitaa kaikki kasaan. Kengät, korvakorut, sormukset ja housut ovat valmiina, samoin vanhemman Sinbadin peruukki jota pitää vähän stailata. Liivi (Tsunaden paidasta muokattu/paranneltu) on melkein ja ruskea nahkavyöasia kiinnityssysteemiä vaille valmis. Sinbadin/Sinbadin isän miekka on muotoonsa sahattuna ja odottelee nyt uutta putkilollista Pattexia. Oikeastaan siis vain takki ja paita ovat vielä täysin lähtökuopissaan mutta niiden parissa tuleekin todennäköisesti sitten vierähtämään hetki jos toinenkin. Tekee mieli itkeä jo pelkästään ajatellessa sitä että joudun kaavoittamaan nuo mystiset tuplatimanttihihat sekä keksimään omasta päästäni nuo takin koristekuviot, sillä lähdekuva ei auta asiaa oikeastaan yhtään.


Turha tässä on kuitenkaan ulista -- itsehän minä tämän puvun valitsin vähäisistä lähdekuvista huolimatta. Mikäli vain saan kyseisen kostyymin ajoissa kasaan lempihahmon cossaamisen ihanuus todennäköisesti hyvittää kaikki hermoromahdukset, itkuparkusurut sekä harmaantuneet hiukset. Tampere-talo syksyisine ympäristöineen sopii hyvin Sinbadin nuoruudenseikkailujen ikuistamiseen ja hyvää seuraa ynnä ohjelmaakin on luvassa. Pitää vain purra hammasta, suunnata kangaskauppaan ja kahlita toinen jalkaterä paininjalkaan niin että valmista tulee varmasti hyvissä ajoin. 

tiistai 6. elokuuta 2013

Jumping on the Frostbite discussion bandwagon

(Otsikko englanniksi koska "jumping on the bandwagon" on mielestäni perin hyvä ja tähän kirjoitukseen osuva ilmaisu :D Ja hups, otsikosta oli näemmä jäänyt unenpöpperössä "on" pois)

Herättyäni tänä aamuna nappasin puhelimen käteen ja suuntasin Twitteriin pahaa-aavistamattomana. Yön aikana pommi oli räjähtänyt niin Desuconin blogissa, Facebookissa kuin siellä 140-merkkisten tilapäivitysten ihmemaassakin. En voinut aluksi uskoa silmiäni vaan arvelin unen tai unenpöpperöisen tilani sumentavan aivoni siinä määrin että lankesin trolliin tai vastaavaan. Mutta mitä enemmän selasin aiheeseen liittyviä kommentteja ja etenkin niitä virallisia tiedotuksia sitä enemmän homma alkoi tuntua todelta. Seuraava Desucon Frostbite tulisi tosiaankin olemaan Suomen ensimmäinen K-18-animetapahtuma. Sota sosiaalisen median puolella jatkuu varmaan vielä jonkun aikaa mutta ajattelin nyt naputtaa omat kommenttini tähän kun asia ja siitä seuranneet reaktiot ovat vielä tuoreena mielessäni.

Minä Twitterin avatessani.
Suomen skenessä jokainen tietää, että tämän vuoden Desuconiin ja Frostbiteen oli hirveä tunku. Itse asiassa niin hirveä että erittäin moni halukas jäi ilman ranneketta. Desucon ja sen sisartapahtumat tunnetaan siitä, että järjestyspuolelta kaikki on kunnossa ja rannekkeeseen uponneille euroille saa vastinetta niin ilmaisten vesipisteiden, lukuisten ohjelmanumeroiden kuin toimivan conpaikankin muodossa. Minusta Desuconia on vaikeata kuvitella ilman Sibeliustaloa, mutta viime aikoina Sibeliustalo on käynyt ahtaaksi innokkaiden massojen tukkiessa sen käytävät ja salit äärimmilleen. Conin siirtämisestäkin on puhuttu mutta ilmeisesti se ei ole herättänyt suurta kannatusta, joten ainoa keino tungokseen on kävijöiden karsiminen. Nyt Desuconin väki sitten on vihdoin käynyt toimeen. Kävijämäärän pienentäminen ei ole mitenkään huono asia, sillä todennäköisesti lähes jokainen ensimmäisissä Desuconeissa käynyt tahtoisi takaisin Metsähallin jossa mahtui vuonna 2009 liikkumaan vailla kyynerpäätaktikkaa ja huolia puvun rikkoutumisesta. Se, että conin lippujen myyntiintuloa ei tarvitse odottaa ja vahtia sydän pelosta pamppaillen, säästää kieltämättä hermoja. Mielestäni väen karsiminen on siis hyvä juttu.


Se, millä perusteilla sitä väkeä nyt lähdetään karsimaan, herättää minussa vähän ristiriitaisia tuntemuksia. Desuconin virallisen tahon kommenteista saa sellaisen kuvan, että Desucon-tapahtumien kohderyhmään eli "niihin kaikista aktiivisimpiin harrastajiin" voivat kuulua vain täysi-ikäiset. Tai ehkä periaatteessa joku alaikäinenkin voi, mutta heitä on niin vähän verrattuna "hengaajaernuihin" ja muihin "conien syöpäläisiin" ettei niin pienen ryhmän takia kannata luopua yleistyksistä. Uskoisin että tässä on kyse nimenomaan siitä, että tulevasta Frostbitesta tahdotaan hätistää pois kaikki kävijät, jotka saapuvat tapahtumaan vain tapaamaan kavereitaan, cossaamaan ja hengaamaan -- mikä on sinällään perin järkevä näkökulma. Miksi ylipäätänsä järjestää coneihin puheohjelmaa jos niitä kuuntelemaan ilmestyy vain kourallinen porukkaa loppujen conkävijöiden istuessa Metsähallin lattialla? Eihän kukaan osta Linnanmäen kalliita lippujakaan vain mennäkseen piknikille maailmanpyörän läheisyyteen. Se, että pyritään "varaamaan" liput niille joita tapahtuma sisältöineen ns. oikeasti kiinnostaa, on järkevää. Kuitenkin se, millä perustein kävijät jaetaan "ei-toivottuihin conittajiin" ja "oikeisiin conkävijöihin" herättää ihan ymmärrettävästi närää skenen ihmisissä juuri nyt. Kyllähän Desuconin ja Frostbiten järjestäjät sen varmasti tietävätkin, mutta alaikäinen voi olla ns. tosifani ihan yhtä hyvin kuin aikuinenkin. Jos ihminen katsoo animea aktiivisesti muttei ole vielä täyttänyt kahdeksaatoista, muuttuuko hän maagisesti aktiiviseksi, "kunnon" animeharrastajaksi vasta silloin kun baarin ovet laillisesti aukeavat? Jaa-a. Suurin syy tähän erotteluun lienee halu tarjota animeohjelmasta kiinnostuneille aktiiviharrastajille animeohjelmaa runsaasti sisältävä con eli siis saada tupa täyteen niitä, jotka tuntevat luennoilla läpi käytävät sarjat ja haluavat kuulla mitä mieltä muut harrastajat ovat niistä. Asiahan on nyt vain niin, että on huomattavasti helpompaa muuttaa con ikärajalliseksi kuin syynätä jokainen conittaja erikseen ja tarkistaa kuinka paljon animea tämä on elämänsä aikana katsonut, kuinka montaa kauden sarjaa tämä seuraa ja kuinka monessa ohjelmassa hän on conin aikana suunnitellut käyvänsä. Sellaisesta se vasta paskamyrsky nousisikin. Tietenkään alaikäisyys ei automaattisesti tarkoita sitä, että kävijä tulee coniin vain istumaan lattialla ja sotkemaan ympäristönsä Kotipizzan pahvilaatikoilla ja ES-tölkeillä. Mikäli olisin yhä alaikäinen mutta harrastaisin samalla tavalla kuin nyt, minua kieltämättä loukkaisi se että otsaani lyötäisiin vain ja ainoastaan ikääni perustuva leima, jossa lukisi "et ole toivottu kävijä, emme halua sinua tänne". Tällainen luokittelu kyllä jakaa Suomen jo valmiiksi draamaisaa ja kränäisää skeneä entisestään.

Niin no, helppohan minun on sanoa kun olen itse täysi-ikäinen. Mikäli lippuja vain riittää tulen erittäin todennäköisesti menemään Frostbiteen. Olen käynyt Desuconeissa vuodesta 2009 asti ja viihtynyt jokaisella kerralla; hyvin järjestetty con on hyvin järjestetty con. Kuitenkin nyt kun tämä "fanit X vastaan fanit Y" -erottelu ja etenkin keskustelu siitä on kuumimmillaan, tulen itsekin pohtineeksi että olenko loppujenlopuksi sellainen harrastaja jolla on "oikeus" osallistua Desuconiin tai Desucon Frostbiteen? Uusi Frostbite tulee kuulemma olemaan (Desuconin järkkäriblogia lainaten) "täysi-ikäisen animeharrastajan oma tapahtuma, joka keskittyy käsittelemään animea syvällisesti". Nykyisen Desuconin ongelma on (yhä blogin mukaan) se, että "tapahtuman löysivät nimittäin myös ne, joita itse tapahtuman aihe ei ihan hirveästi ole kiinnostanut. Jos palautteessa todetaan, ettei löytänyt conista mitään itseään kiinnostavaa ohjelmaa, on jossain vikaa.". Tässä kohtaa minulla menee sormi suuhun -- tunnistan itseni molemmista! Kieltämättä viime Desuconissa ei ollut minun mielestäni yhtä mielenkiintoista kuin aiemmissa Desuconeissa tai esimerkiksi viime Frostbitessa. Desuconien ohjelmissa sydäntäni lähinnä ovat olleet eniten sarjakohtaiset luennot, skeneilmiöiden pohdinnat sekä cosplayohjelma. Vuoden 2013 Desuconissa sarjakohtaiset ohjelmanumerot käsittelivät mm. sellaisia sarjoja kuin Psycho-Pass, Monster Hunter, Girls Und Panzer ja Shinsekai Yori enkä itse ollut tutustunut yhteenkään näistä enkä siten olisi saanut niistä mitään irti. Toki mukana oli myös Death Notea ja Pokémonia mutta ne eivät kuitenkaan ole sarjoja joista olisin innostunut ihan niin paljon. Viime Frostbiten Magi-luento taas oli täysosuma. Tämä ei nyt tarkoita sitä, että "uliuli paha Desucon ei tarjoa ohjelmaa Juuri Minua kiinnostavista sarjoista" vaan sitä, että _kaikkia_ ajankohtaisia/muuten vain merkittäviä sarjoja käsittelevää ohjelmaa ei mitenkään voida tunkea yhteen ainoaan coniin. Toisinaan moni sarjakohtainen luento tärppää, toisinaan taas ei. Sekin on niin conkohtaista. Jonain vuonna käy hyvä tuuri -- kun rakastamastani/äskettäin katsomastani sarjasta on tarjolla syvällistä pohdintaa, tomutan luentosalin penkkiä ilomielin. Näin esimerkiksi viime vuoden Desuconissa, jossa riitti asiaa Penguindrumista ja Steins; Gatesta. Tällä hetkellä seuraan aktiivisesti neljää tämän kauden animesarjaa ja lisäksi kahta jo päättynyttä ja elättelen toivoa siitä että Frostbitessa tai ensi kesän Desuconissa olisi ohjelmaa niistä.

 Kuitenkin ohjelman lisäksi -- ei sijaan, lisäksi -- tykkään myös cossata, osallistua conin laadukkaille cosplayshooteille ja nähdä kavereita siinä sivussa. Olenko paha hengaajaernu? Itse luokittelisin itseni henkilöksi, jolle sekä anime- että cosplayharrastus ovat tärkeitä. Usein tuntuu siltä, että cosplay- ja animeharrastajia ollaan heittämässä sillan vastakkaisiin päihin, mikä on mielestäni vallan älytöntä. Mitä ne cossaajat nyt taas cossaavatkaan? Ei, eivät pelkästään Homestuckia ja BBC:n Sherlockia vaan osa cossaa yhä edelleen animehahmoja. Saattaapa olla jopa että sellaisia animehahmoja, joista he tykkäävät ja joiden alkuperäisteosta he rakastavat. Eikö olekin hassua? Animetapahtumissa on helppoa tutustua samoista asioista nauttiviin ihmisiin, ja usein cossaaminen helpottaa tätä entisestään. Mikäs sen hauskempaa kuin mennä Magi-luennolle Magi-hahmoksi pukeutuneena kuten kaverini ja minä jo teimmekin. On ikävää, jos cosplayhin aletaan suhtautua animetapahtumien syöpänä, joka kantaa paikalle animesta kiinnostumattomia ihmisiä. En usko olevani ainoa jolla anime- ja cosplayharrastukset kulkevat käsi kädessä. Lisäksi Suomessa ei kuitenkaan ole vielä niin montaa pelkästään cosplayn ympärille keskittyvää tapahtumaa että "cosplayhengaajat" saataisiin suljettua pelkästään niihin.

Kuka määrittelee millainen on aktiiviharrastaja? Kenellä on oikeus antaa ne kriteerit, joiden perusteella osa faneista on ns. parempia kuin toiset? Tämä on epäselvää -- ja ehkä ihan hyvä niin. "Oikean harrastajan" määritelmän puuttuessa ikärajallinen con lienee ainoa keino saada con markkinoitua niille kävijöille joita sen on tarkoitus houkutellakin. Ja kuten Desuconin taholta on jo todettukin, Suomesta eivät tosiaan lopu ikärajattomat animetapahtumat kesken. Toista tapahtumaa ei ole -- vielä -- luvassa alkuvuodesta eikä Etelä-Suomessa mutta onko se nyt oikeastaan maailmanloppu? Kun Minä Olin Nuori™ coneja järjestettiin huomattavasti harvempaan tahtiin kuin nykyään ja seuraavaa tapahtumaa sai oikeasti odotella vuodenkin verran. Ja nythän jollakulla on oikein hyvä mahdollisuus iskeä kultasuoneen ja perustaa con jonnekin Frostbiten päivämäärän tiimoille.  

 

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Kaksi vuotta shogunaattia

Päivälleen kaksi vuotta sitten kirjoitin ensimmäisen blogipostaukseni. Aika on mennyt ihan huisin nopeasti.

Ilmeeni kun tajuan ettei 2010 ollutkaan viime vuonna.

Pahoitteluni siitä ettei tämä "juhlapostaus" tule sisältämään mitään sen ihmeellisempää kuten kilpailua tai tutoriaalia tai ole muutenkaan mitenkään erikoislaatuinen. Blogin 2-vuotissynttärit tulivat lievänä yllätyksenä. 

Kun katson ihka ensimmäisiä kahden vuoden takaisia postauksiani, nolostumista ei voi välttää. Tunnistan kirjoituksistani ihmisen joka häpeää menneitä tekemisiään ja haluaa kovasti, jopa epätoivoisesti, todistaa päässeensä elämässä/cosplayssa eteenpäin. Muistan tuolloisen tilanteeni; en halunnut enää olla se cossaaja, joka teki puvun vähän sinnepäin koska "ei osannut" paremmin. En halunnut enää olla se cossaaja, joka tehtaili rumia ja onnettomia miestenpukuja joka cossiin. En halunnut enää olla se cossaaja, joka jossain määrin häpesi menneitä edesottamuksiaan ja pukujaan. Blogin aloitettuani listasin paljon niin menneitä kuin tulevia pukujakin milloin mihinkin paremmuus- tai "en voi tehdä koska hyi kroppani" -järjestykseen. Kaipa minulla oli tosissani kova tarve näyttää että tiedostan "tasoni" ja haluan pyrkiä entistä parempiin tuloksiin. Tiedättehän, sillä meiningillä että itselle kiirehditään nauramaan ensin jotteivät muut nauraisi. Teksteistäni hohkaa myös kova pätemisen tarve ja pyörääkin yritän kovasti keksiä uudelleen postauksesta toiseen. "Asiaa" eli toisin sanoen jo moneen kertaan kuultuja mielipiteitä on riittänyt niin kaappicosplaysta, ulkonäköpaineista kuin pikkuernuvihastakin. Muistan olleeni sitä mieltä että totta kai Minun Mielipiteeni ovat uusia ja tuoreita, mutta nyt uudelleen lukaistaessa tismalleen samaa tavaraa löytyy lähes mistä tahansa suomalaisesta cosplayblogista. Tämä onkin suurin syy siihen miksi skeneilmiöitä käsittelevät pohdinnat ovat jääneet blogissani viime aikoina vähemmälle; purukumi menettää makunsa kun sitä jauhaa tarpeeksi pitkään. Viime aikoina pinnalla ei myöskään ole oikeastaan edes ollut uusia ilmiöitä joihin ei oltaisi jo moneen otteeseen tartuttu.

No, kaipa on ihan luonnollista että korvia kuumottaa vanhoja tekemisiä tarkastellessa. En usko olevani ainoa jolle käy niin. Sitä paitsi joku tokaisi osuvasti että jos vanhat edesottamukset nolottavat kyse on vain siitä että olet kehittynyt hahmona (:D). En minäkään hirveästi tykännyt Alibabasta Magin alussa mutta tilanne on toinen nyt. On kuitenkin yksi asia jonka takia tekisi mieli läpsäistä poskelle minääni vuosimallia 2011: se, että tokaisin jossain välissä cosplayn olevan minulle nimenomaan pukuiluharrastus.


Ei näin. Vieläkään en oikein ymmärrä mitä päässäni liikkui silloin kun tulin päästäneeksi suustani moisen sammakon. Cosplay on aina ollut minulle hauska tekosyy pukeutua suosikkihahmoikseni, päästä leikkimään näitä muutaman hassun tunnin ajaksi ja pitää siinä sivussa hauskaa yhdessä muiden kanssa. Olen oppinut -- vähän kantapään kautta ehkä -- että jos pukuilen sellaista hahmoa joka ei ihan täysillä nappaa, en saa conituskokemuksesta läheskään yhtä paljon irti kuin suosikkihahmoa cossatessa. Minulle hahmoksi X pukeutuminen merkitsee sitä, että cossaaja tavallaan edustaa sitä sarjaa/fandomia josta on pukunsa valinnut ja haluaa kertoa muille kuuluvansa sen piiriin. Tämän vuoksi ajatus siitä, että valitsisin sarjan/hahmon josta en välitä tipan ruippaa, ei houkuttele yhtään. Ei vaikka puku olisi kuinka hieno, yksityiskohtainen tai kisakelpoinen. Pelkkä pukuilu ei siis riitä minulle tässä harrastuksessa, edes jonkinlaista kiintymystä lähdemateriaaliin on ehdottomasti oltava. Ja tietysti mitä isompaa kiintymystä, sen mukavampaa. Siksi mennyt minäni ansaitsisi (kuvainnollisen) kämmenenkuvan poskeensa.

Mistä aloitin, missä olin blogia aloittaessa ja missä olen nyt.
Blogia aloitellessani haaveilin kehityksestä, kisoista ja proppien tekemisestä. Onko sitä edistystä sitten tapahtunut näiden kahden vuoden aikana? Blogger-profiilissani lukee vieläkin "keskitasoinen cossaaja" ja sama teksti oli bongattavissa blogini otsikkokuvastakin kunnes vaihdoin sen muotoon "medicore-cossaaja". Se nyt vain on niin, että jos määritän itseni "keskitasoiseksi" cossaajaksi silloin olemassa pitäisi olla myös  cossaajia jotka ovat "yli keskitason" ja "alle keskitason" enkä halua ryhtyä luokittelemaan ketään. Toki on olemassa hyvää cosplayta ja ei-niin hyvää cosplayta mutta määritelmä on suhteellinen enkä halua osoitella sormellani ketään. Jonkun mielestä kaikki crossplay on poikkeuksetta huonoa cosplayta ja joku toinen taas ylistää parrakkaat Madokat maasta taivaisiin. Mutta siis: olenko kehittynyt vai ovatko haaveeni jääneet toteuttamatta?


Tämä kuva jonka olette jo nähneet edustaa lähes kaikkea sitä mistä haaveilin kaksi vuotta sitten. Kyokon cossiin kuului röyhelöitä, pieniä yksityiskohtia, muhkea tyllihame, pientä näperreltävää, itse muokattu peruukki sekä "oikeita" proppeja. Sarja oli nostalginen ja rakas ja hahmokin mukava. Kisaamaankin tällä puvulla menin, tosin sijoitusta ei silläkään kertaa tippunut joten se haave on edelleen toteutumatta. Muilta osin tilanne näyttää varsin hyvältä verrattuna vuoden 2011 vastaavaan. Pystyn siis vihdoin sanomaan: kyllä, olen kehittynyt. Tällä hetkellä eteenpäin pyrkiminen ei kuumottele ihan niin paljoa kuin aikaisemmin, johtuen todennäköisesti nimenomaan siitä että edistystä on tapahtunut. Tällä hetkellä esimerkiksi kisasuunnitelmat ovat jääneet vähän syrjään -- kisapuvun tuomarointi-/esityskelpoisena säilyttäminen conruuhkassa ei ole mitään hermoheikkojen hommaa ja syö confiilistä aika kivasti -- ja olenkin lavalla hyppimisen sijaan cossannut lempihahmojani uudestaan ja uudestaan. Huomattavasti mukavampi vaihtoehto monilta osin. Kaipa se on jonkinasteinen palkinto itselleni kehityksestä cosplayn saralla -- nyt kun tiedän pystyväni kehittymään, kiire ei ole yhtä suuri. Mikäli Se Täydellinen Kisapuku kävelee vastaan ei kisaaminen ole lainkaan poissuljettu vaihtoehto, mutta tällä hetkellä tuntuu siltä että yritän jonkun aikaa ottaa rennosti ettei cosplay kadottaisi viehätystään ja muuttuisi pakkopullaksi.

Tällaista vuodatusta tällä erää, siis. Kiitokset kaikille lukijoilleni siitä, että jaksatte postauksesta toiseen seurata omituisia aivoituksiani. Olen vieläkin varsin häkeltynyt siitä että teitä on noin paljon.


sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Ihan kiva Animecon

Hiihaa.

Animecon oli kansankielellä sanottuna "ihan kiva". Alun perin minun piti mennä tänäkin vuonna vänkäröimään mutta onnistuin keräämään tässä kevään ja kesän aikana itselleni sellaisen kasan stressiä ja ahdistusta että jouduin perumaan koko homman koska siitä ei olisi tullut mitään. Ratkaisu oli, näin jälkeenpäin pohdiskellen, oikea. Vaikka minulla ei ollut Animeconin varalle mitään isompaa (cossikisaa tai -deittiä yms.) suunniteltuna ja siten stressattavana, conin ulkopuoliset asiat seurasivat minua Musiikkikeskuksen ihmisvilinään ja onnistuivat syömään osan confiiliksestäni. Mikäli olisin juossut tämän lisäksi milloin missäkin vänkärihommissa ei Animecon-korteillani olisi yksinkertaisesti voinut voittaa.

Muttajoo. Molemmat conpäivät kuluivat periaatteessa varsin rennosti kuvaillen, paikasta toiseen haahuillen ja hengaten (!!!!), joskin se jonkinasteinen levottomuus nakutti koko ajan takaraivossa. Cossina minulla oli molempina päivinä Sinbad ja sunnuntaina Magi-ryhmäiltiin taas.

Kyuu Eturautti kuvasi.
Ai miten niin tykkään pyöriä Sinbadin kaavussa?
Kuvauspalvelun pisteen siirtäminen ulos oli mahtava veto ja henkilökunta todella ystävällistä! Poseerausten kanssa auttaminen, muu jutustelu ja mahdollisuus otettujen kuvien tarkastamiseen jättivät hyvän maun suuhun. Toivottavasti tällainen tilaisuus on mahdollista kokea joskus toistekin. Ohjelmakartassa oli mielestäni enemmän kiinnostavia tapauksia kuin tämänvuotisessa kesä-Desussa mutta jälleen kerran syistä X löysin tieni vain muutamalle niistä. Cosplayesiintymisluento tuli katsottua lauantaiaamusta ja illan animekonsertti oli ehdoton must viimevuotisen tapauksen jäädessä välistä. Molemmat olivat kelpo tavaraa; konsertissa ehkä noin kolme-neljä biisiä oli minulle entuudestaan tuttuja mutta niistä nautinkin sitten sitä enemmän. Kuten moni muukin, myös minä pillahdin itkuun toisen Pokémon-elokuvan tunnusbiisin kohdalla. Konsertti ei jäänyt ainoaksi hetkeksi jona vetistelin; lauantaipäivästä kultainen rannekoruni otti ja hajosi ja pillahdin itkuun keskellä pääsisäänkäynnille johtavaa portaikkoa. Mahtoi olla näky. Paikalla olleet kaverini pelastivat onneksi koruni pikaliiman avulla ja pääsin rauhoittumaan hetkeksi kaverini autoon. Itkeminen ja rauhoittuminen tekivät kyllä terää ja loppupäivän fiilikset olivat aamuisia paremmat, joskaan missään vaiheessa fiilis ei noussut aivan kattoon asti. Seura sentään oli hyvää, kuten aina.

Affetintti kuvasi.
 Sunnuntain mageilu (:DD) oli epävirallisempaa kuin Desuconissa -- tällä kertaa meillä ei ollut kaveriporukkamme lisäksi mitään ennakkoon sovittua kokoonpanoa tai varattuja hahmoja ja photoshootreissulle lähtökin tapahtui vähän ex tempore. Conissa oli kuitenkin paljon Magi-cossaajia ja kuvausporukastamme tuli mukavan suuri. (Jos muistat olleesi mukana, ilmoita itsestäsi! Kamerassani on pari ryhmäkuvaa sekä paljon kuvia Judal/Hakuryuu-combosta. Olisi myös mukavaa tietää missäpäin ne koko isosta lössistä otetut kuvat seilaavat.)

Hant kuvasi.
Ginger-I kuvasi nämä loput?

Veden äärellä pidetty kuvaussessiomme katkesi lyhyeen sadekuuron ansiosta mutta meno jatkui sitten conpaikan läheisen "kiviröykkiön" luona. Pääsimme jopa tanssahtelemaan/heilumaan pariin cosplaymusiikkivideoon! Kiitokset videon kuvaajille hauskoista hetkistä. Minulla oli superkivaa etenkin tätä videota kuvattaessa. (Blogger on tyhmä eikä anna laittaa sitä samalla tavoin kuin tuota toista videota. >8( )


Sunnuntaipäivääni ei siis Magi-ryhmäilyn lisäksi mahtunut hirveästi muuta; kaikki kiinnostavimmat ohjelmat olivat olleet lauantaina ja minun piti lähteä conpaikalta jo neljän aikoihin jotta ehtisin käydä kaverini kanssa asioilla, vaihtaa cossin pois ja ehtiä viimeiseen bussiin. Neljän jälkeen iskenyt hirmuinen kaatosade oli varsin jännittävä kokemus vaikka olenkin sateen ystävä. Selvisin kuitenkin ajoissa ja ehjin nahoin linja-autoon ja sitä kautta kotiin. Päällimmäinen fiilis conin jäljiltä oli Uupumus isolla U:lla mutta näin viikko conin jälkeen pystyn jo hahmottamaan tapahtuman kokonaisuutena sekä pitämään mielessä erityisesti ne hyvät hetket. Sinbadin cossaaminen on kyllä ollut superhauskaa, mutta herran propit ovat sen verran huonossa kunnossa etten taida enää uskaltaa ottaa niitä mihinkään coniin mukaan. Photoshoottiin ehkä, mikäli magistelu vielä ihmisiä innostaa. Olen jäänyt Sinbadin cossaamiseen koukkuun siinä määrin että suunnittelen jo erään toisen version tekemistä, mutta siitä enemmän jossain tulevassa postauksessa.

perjantai 28. kesäkuuta 2013

Desu-shoottien satoa ja Sinbadin salat

No hupsista, lupasin pari postausta sitten kertoa the Desucon-postauksessa Sinbadin tekoprosessista mutta unohdinpa sitten coninjälkeisessä pöhnässäni sen. Ei hätiä mitiä, asia korjaantuu nyt ja saatte lisäksi vielä muutaman photoshoot-kuvan kaupan päälle.

Perjantaina kävin siis kuvattavana Kate-cossi ylläni ja kuvaajana toimi Milla Katajisto. (Muokkasin kuvista pois Desu-rannekkeet ja pari häiritsevää röpelöä hihanreunasta mutta muuten en lähtenyt näitä kuvia suuremmalti editoimaan.)


 

Katelle sopivien poseerausten keksiminen ei sinänsä ollut vaikeata mutta koska en ole luonnostani ihkupihku animetsiku huomasin näyttäväni varsin monessa kuvista aika naurettavalta. Sen kai siitä saa kun yrittää cossata 20-vuotiaana 3D-suomalaisnaisena 15-vuotiasta hypersöpöä 2D-tytyä. Onneksi niitä onnistuneitakin ilmeitä sattui löytymään joten ei mennyt ihan hukkaan tämä cossi. Pitää luultavasti harjoitella vähän "tyttömäisempää" meikkaustyyliä sekä poseerauksia seuraavaa neiticossia varten, moiset taidot ovat nimittäin vähän ruostuneet (mikäli niitä on ikinä ollutkaan) koska viime aikoina on tullut taas cossattua niitä yrmyjä/kesyilmeisiä miehenpuolikkaita.

Ja sitten Sinbad! Muistan miten vielä vuoden alussa ajattelin etten ikinä tulisi cossaamaan Sinbadia koska A) en ikinä osaisi tehdä pukuun kuuluvia proppeja ja B) Sinbadia on cossattu täällä Suomessakin varsin onnistuneesti mikä luonnollisesti hirvittää tällaista vertailuun taipuvaista ihmistä. Kuitenkin, vieraillessani ystäväni luona Kuopiossa tulimme jutelleeksi siitä miten kivaa olisi pitää Magi-photoshoot kesällä ja Sinbadin cossaaminen alkoi kuumotella varsin vahvasti. Käväisimme samana päivänä kirpparilla ja meitä kohtasi varsin ällistyttävä löytö, joka sinetöi varsin nopeasti päätökseni pukuilla Sinbadia.


Kuinka todennäköistä on löytää kirpputorilta pukuun lähes täydellisesti sopivat arabialaistyyliset tohvelit? Lähdekuvia etsiessäni huomasin Sinbadin asusteiden, myös kenkien, vaihtelevan kuvasta toiseen varsin paljon mutta koska suurin innoittajani tähän pukuun oli nelospokkarin kansi sopivat tohvelit kokonaisuuteen oikein hyvin. En muutenkaan pidä Sinbadin animeversiosta sillä siinä kuninkaan turbaani näyttää homssuiselta myssyltä ja turbaanin sulkakoriste vähintääkin epämääräiseltä ja materiaaleiltaan epäselvältä. Olen varsin tyytyväinen ratkaisuuni tehdä kunnon turbaani sulilla ja sujauttaa jalkaan nämä kirpparilta löydetyt tohvelit, olkoonkin että kyseiset tossut olivat tosiaan aivan liian pienet kävelemistä varten ja hiersivät nahkat irti pikkuvarpaistani.


Focalor-rannekoru oli Sinbadin koruista helpoin mikäli sormuksia ei lasketa. Lisäksi nautin tämän korun tekemisestä suunnattoman paljon! Oli hauskaa kokea onnistumisen elämyksiä propin kanssa ja todeta työn jälkikin vielä ihan kelvolliseksi. Rannekoru on tehty softiksesta, jonka päälle on liimattu tavallista puuvillakangasta, jonka päälle on ladottu kilokaupalla Erikeeperiä. Softis-kangas-Erikeeper-kombo oli helppo tehdä ja sillä sai aikaan sopivan kovan ja kestävän lopputuloksen. Suosittelen lämpimästi! Pylpyröiden keskusmötikät ovat askartelumassaa, jolla myös peitin softiksen epätasaiset reunat. Päälle gessot, spraymaali ja vähän mustaa akryyliväriä kolmiulotteisuutta tuomaan.


Kultaisen kaulakorun teko aiheutti muutaman harmaan hiuksen mutta eipä se nyt loppujenlopuksi kovin vaikeatekoinen ollut. Softista softiksen päälle, pohjana puuvillakangaskaistale. Gessoa ja maalia, lopuksi askartelumassasta väkerretyt jalokivet. Muutkin pukuun kuuluvat jalokivet ovat askartelumassaa sillä mukavuudenhaluisuuttani totesin resiinin liian kalliiksi/vaikeaksi työstettäväksi. Ehkäpä vielä joskus.


Kultainen rannekoru oli Focalorin asumuksen lailla aika simppeli ja mukava tehdä, mitä nyt helminauha lähti pikaliimasta huolimatta muutaman kerran irti. (Viimeisestä kuvasta puuttuu vielä helminauhaan kiinnitetty pisarnamuotoinen jalokivi.) Tämä koru valmistui samalla tavalla kuin ensimmäinenkin eli softiksen, Erikeeperin ja puuvillakankaan voimalla. Ensimmäisessä kuvassa näkyykin musta, kovettunut kangaspinta, jonka myöhemmin gessosin ja maalasin samalla tavalla kuin muutkin rannekorun osat. Tykkään tästä korusta ihan hirveästi, se on niin vinkeä kädessä ja näyttää "ihan oikealta" propilta. ;_;

Lopuista puvun osista minulla ei näemmä sitten olekaan WIP-kuvia vaikka niin kuvittelinkin. Johtunee mitä todennäköisimmin siitä että puvun kanssa tuli kiire ja kokosin isoa hopeista kaulakorua vielä photoshootin lähtöpäivänäkin. Sanaselityksen paikka siis. Hopeinen kaulakoru valmistui aika samalla tavalla kuin kultainenkin paitsi runsaamman hiustenhalkomisen ja itkupotkuraivareiden kera. Sormukset nyt melkein hoitivat itse itsensä, softista ja askartelumassaa vain. Miekka olikin sitten vähän haasteellisempi projekti sillä siinä käytin pohjana taas puuta. Kahvan veistelin kömpelösti askartelumassasta, samoin jalokivet. Jospa sitä ensi kerralla kokeilisi vihdoin vaikkapa Finnfoamia. Huotra hoitui samalla tavalla kuin Kyokon miekan kanssa eli liimatusta/gessotusta/maalatusta paksusta satiinista väsäämällä, ja miekan vyö oli alunperin eteisen lipaston laatikosta photoshootpäivää edeltävänä yönä epätoivoisten fiilisten vallitessa kaivettu äidin käsilaukun hihna. Turbaanin pyöräyttelin wanhan timeskip!Simon-cossini housukankaista ja pikaliimasin siihen sulat sekä massajalokiven. Ja peruukin stailaushan tosiaan oli ihanan, pelastava enkeli YO:n käsialaa. Sellaista.

Vain ja ainoastaan tätä kuvaa varten raahasin mukanani vilttiä koko lauantaipäivän.

Desu-lauantaina kuvautin siis valmista Sinbadia ja kuvaajana toimi Tytti Levänen. (Poistin kuvista jälleen Desu-rannekkeet mutta siinäpä se.) Kuten tavallista, photoshoot-sessio oli oikein mukava ja positiivinen kokemus. Rantakallioilla kiipeileminen oli vähän haastavaa mutta kyllä se lopulta sujui enkä edes tipahtanut veteen. Voih, Sinbadina poseeraaminen oli vain jotain niin ihanaa.


Sinbad lähtee mukaan myös Animeconiin sillä olen ihan liian kikseissä lempihahmoni cossaamisesta ja liian laiska/stressaantunut tekemään mitään uutta cossia kyseiseen tapahtumaan. Näkemisiin siellä siis.