Stereotypes, stereotypes everywhere part 2

Joo. Innostuin ja päätin kirjoittaa pari karikatyyrimäistä kuvausta ensimmäiseen stereotyyppipostaukseeni liittyen. Tällaisia tyyppejä ainakin minä olen bongaavinani coneista ja Suomen animeskenestä yleensäkin.

Nämä kuvaukset on kirjoitettu huumorimielessä ja niiden tarkoitus on viihdyttää, ei kuvata jotain tiettyä henkilöä tai loukata. Kyllä te tiedätte.

Viljo - vanhemman polven harrastaja

Kun Viljo oli nuori, animea ei voinut ladata Animeasta tai katsoa laillisesti Crunchyrollista. Ei, Viljo ja kaverit tapittivat silmät pyöreinä suomeksi dubattua Hopeanuolta VHS-nauhoilta ja lainailivat niitä kavereilleen. Nykyään Viljo seuraa ahkerasti kauden uusia sarjoja ja pitää mm. sellaisista tekeleistä kuin Macross, Tengen Toppa Gurren Lagann, Ghost in the Shell ja Puella Magi Madoka Magica. Viljosta on kivaa analysoida kavereidensa kanssa eri sarjoja ja löytää Chi's Sweet Homestakin jonkun filosofisen merkityksen. Vapaa-ajalla Viljo osallistuu jonkun animeyhdistyksen kokouksiin ja pitää ahkerasti asiallista animeblogia. Coneissa häntä kiinnostavat cosplaykisojen ja FFFightien sijaan kunniavieraat, yksittäisiin sarjoihin keskittyvät luennot ja K-18-ohjelma. Viljolla on kaunis tyttöystävä, mutta siitä huolimatta hänen sydämensä sykkii myös Mikurulle ja Yokolle.

Eevi - ei saa nimittää elitistiksi

Eevin mielestä cosplay on Very Serious Business. Puvun pitää olla just eikä melkein. Eevi uhraa paljon aikaa, rahaa ja vaivaa pukuihinsa ja onkin voittanut useita kisapalkintoja. Myös tuomarin kunniatehtävä on Eeville tuttu. Eevi pitää lähinnä sellaisista sarjoista joista voi bongata paljon haastavia pukuja, kuten esimerkiksi Trinity Bloodista, Persona 4:stä ja Final Fantasysta. Vaatteiden lisäksi myös propit onnistuvat tältä tytöltä käden käänteessä. Eeviä on onnistanut geeniarpajaisissa ja hän voi kasvojensa ja vartalonsa puolesta cossia uskottavasti niin Lelouchia kuin Yokoakin. Tämän ovat huomanneet myös animeskenen miehet ja Eevi onkin valinnut lukuisten ihailijoidensa joukosta ihanan poikaystävän. Conrakennuksen edustalla ilakoivat sokerihumalaiset teinit ovat tälle tytölle kauhistus eikä hän peitä inhoaan heitä kohtaan. Eevi ei kerta kaikkiaan voi ymmärtää miten joku kehtaa väittää cosplayksi kirpparilta ostetun vääränvärisen takin, farkkujen ja kiiltelevän tiimariperuukin yhdistelmää.

Nuutti - nuorenahan se on aloitettava

Nuutti on vielä ala-asteella mutta pääsee silti ympäri Suomea oleviin animetapahtumiin joko isosiskonsa tai koko perheen mukana. Anime on hänestä tosi siistiä mutta elämään mahtuu myös urheilua ja erilaisia kerhoja. Isosiskon avulla Nuutti on päässyt cossaamaan lempihahmojaan Hopeanuolesta, Kingdom Heartsista ja Fullmetal Alchemistista. Hän ei vielä tunne termejä "pusupiiri", "elitisti" tai "halpissatiini" vaan nauttii siitä että saa leikkiä sankariaan ja katsella conissa ympärilleen. Myyntipöytäsali on Nuutin lempikohde. Hän viettää paljon aikaa Urumin ja Sangatsu Mangan myyntipöydillä ja haaveilee mangapokkareista ja pehmoleluista joihin viikkorahat eivät kuitenkaan riitä.

Fabian - feimi mikä feimi

Fabian on jokaisen otakutytön unelma: komea nuori mies, joka harrastaa cosplayta. Tämän lisäksi Fabian on symppis ja seurallinen ja tykkää esiintyä. FFFightit ja cossikisat ovat tälle jätkälle tuttuja juttuja, ja niiden kautta hän onkin noussut tunnetuksi Suomen animupiireissä. Tyttöjen ihailu on suunnatonta ja vientiä riittää. Fabian tykkää pelailla fantasia- ja taistelupelejä kuten Kingdom Heartsia ja Final Fantasyita sekä seurata shounen-sarjoja kuten One Pieceä. Hänen valitsemansa hahmot ovat usein cooleja ja timmejä kaunispoikia joilla on miehekkään kokoiset miekat. Myös länsimaiset ja omat hahmot ansaitsevat muutaman cossauskerran. Propinteko sujuu kuin vettä vain, tykkäsihän Fabian koulussa kovasti puukässästä. Ompelukoneen edessä istuminen taas on vähän haasteellisempaa, mutta onneksi Fabianilla on apua käytettävissä. Pukujen taso on yleensä melkoisen korkea. Tästä kaikesta huolimatta Fabianilla ei kuitenkaan ole noussut maine päähän vaan hän pysyy samanlaisena mukavana naapurinpoikana kuin alunperin olikin.

Manu - melkein kuin kliseinen miespäähenkilö

Manu ei paistattele tyttöjen suosiossa kuten Fabian. Ehei. Manu ei ikimaailmassa uskaltautuisi lavalle tai pyytämään tyttöä ulos. Perusluonteeltaan hän on kiltti ja ujo ja on tottunut seuraamaan tapahtumia sivusta. Animuharrastus on Manulle tärkeä muttei hän pidä siitä kovaa meteliä. Hän seuraa mielellään ihmissuhde- ja haaremisarjoja kuten OreImoa, Love Hinaa ja Kimagure Orange Roadia ja samaistuu helposti niiden päähenkilöihin. Tytöt ovat kiinnostavia ja ihailtavia mutta niille puhuminen taas.. ei. Coniin lähtiessään Manu pukee ylleen kissankorvat ja animetytön kuvalla varustetun T-paidan ja suuntaa heti ovien auettua myyntipöytäsaliin. Viehättäviä tyttöcossaajia hän katselee kaukaa ja rohkenee ehkä ottamaan muutaman salakuvan kännykkäkamerallaan. Virallista FFFightia seuratessaan Manu haaveilee salaa olevansa yhtä hauska ja rohkea kuin lavalla keikkuvat tyypit.

Petra - pikkuernuksikin kutsuttu

Petra on 13-16-vuotias tyttönen jonka mielestä conit, cosplay ja halit ovat parasta maailmassa. Petran lempisarjoja ovat muun muassa Kingdom Hearts, Hetalia ja Naruto ja hänellä on paljon samoja sarjoja fanittavia kavereita. Coneissa Petra ja kaverit eivät tuhlaa aikaansa asiaohjelmiin vaan hengaavat mieluummin conrakennuksen edustalta löytyvässä puistossa (tai jos sellaista ei ole niin pelkällä asfaltilla). Siellä he sitten leikkivät seuraleikkejä, syövät Pockyja, pitävät random-fighteja ja ennen kaikkea pitävät kovaa meteliä. Virka-asuna conissa Petralla on joko kigurumi, Backstreet-vaatteet tai vähän sinnepäin -meiningillä tehty cosplaypuku. Hänestä animeharrastuksen on tarkoitus olla hauskaa eikä ymmärrä niitä jotka eivät cossaa tai istuvat coneissa "vain" kuuntelemassa puheohjelmaa. Vanhemmat harrastajat tuppaavat suhtautumaan Petraan ja tämän kavereihin tympeästi ja nimittävät heitä häijysti pikkuernuiksi jotka pitäisi poistaa Suomen animetapahtumista kokonaan.

Minna - musiikki ain mielessäin

Minnaa eivät coneissa kiinnosta cosplay ja animeohjelma. Ehei. Hän tulee sinne kollaamaan ernuvaate- ja j-musiikki-myyntipöydät ja tapaamaan hengenheimolaisiaan. Minna fanittaa täpönä Gacktia, Muccuja ja Dir en greytä eikä voi käsittää miten joku voi rokkijumalan sijasta kuolata kaksiulotteisten hahmojen perään. Cossaamaan Minna ei rupea vaan pukeutuu joko ernuvaatteisiin, bändipaitaan, kigurumiin tai jonkun japanilaisen katutyylin mukaan. Tosin joskus mielessä käväisee nopea ajatus Versailles'n Jasmine Youksi pukeutumisesta. Hakaneulat ja pinssit laukusta roikkuen Minna ja muut j-musiikin ystävät vaeltavat ympäri conaluetta puhuen siitä mitä viime keikalla tapahtui ja miksei Gackt suostu tulemaan Suomeen.

Cöniräpörtti Träcönistä

Joooooo. Sinne se meni ja nyt postaan nettiin conraportin niin kuin suurin osa muistakin Traconissa olleista bloginpitäjistä. Köhöhöh.

Mutta joo. Hieno con on hieno, ja Tracon oli hieno con. Omalta osaltani tapahtuma meni lähinnä osteluksi, syömiseksi ja hengaamiseksi; ohjelmapuolelta kävin vain Hopeanuoli-musikaalissa, cosplaydeitissä sekä Hopeanuoli Suomessa - luennolla. Suunnitelmissa oli myös nähdä se historiallisten pukujen tekemiseen keskittyvä luento, mutta olin siihen aikaan vasta tullut coniin ja halusin rauhassa katsella ympärilleni. Sniff. Rahaa paloi enemmän kuin olisi saanut, mutta minkäs teet kun ruoka on kallista ja Fennica Comicsin pöydältä löytyy se etsimäsi mangapokkari. Mangahyllyäni kartuttamaan saapuivat siis Pandora Hearts 3, Pleasure Dome -niminen (keskitasoinen) yaoimanga sekä A Bride's Story 1, joka sattuu olemaan juuri tuo himoitsemani mangapokkari. 17 euroa on paljon, mutta julkaisukin oli kyllä laadukas.

Cossisuunnitelmissa oli aluksi Shizuo ja timeskip!Simon, mutta Gurren Lagann -ryhmiksen peruunnuttua jälleen olin sitten Shizuona molemmat päivät. Omassa kamerassani ei ole mitään kunnon kuvia puvustani, mutta toisaalta niitä minulla on jo aiemmista tapahtumista. tamuki cossasi Izayaa ja meno oli aika muikeaa. Meistä otettiin paljon kuvia eikä niitä pelättyjä kuolaavia ja pussaamaan käskeviä fanityttöjä onneksi näkynyt. Shizuona olin sitten cosplaydeitissäkin, tällä kertaa seuranhakijan sijaan vastaajana. Miestä ei tarttunut mukaan tällä(kään) kertaa, siitä piti huolen aivan loistavasti rooliinsa eläytynyt Zoro. Cosplayn taso yleisesti oli melkoisen hyvä, tosin pukuilijoita tuntui olevan tavallisissa vaatteissa liikkuviin ihmisiin verrattuna jotenkin vähemmän. Siitä huolimatta tuli bongailtua muutama ehdottomasti valokuvauksen arvoinen puku, mm. Neyla ja Carmelita Sly kakkosesta, DRRR!!:n Celty sekä One Piecen Arlong, josta en valitettavasti saanut kuvaa. Huomaa kyllä että olen kasvanut ulos Hetalia-fandomista, tunsin nimittäin pienoisia inhon väristyksiä aina nähdessäni kiljuvan hetalistiryppään. Onneksi Sorsapuiston raunioiden kautta ei ollut pakko kulkea.

Henkivartijatkin tarvitsevat välillä roskaruokaa.

Se Traconista, nyt katse tulevaisuuteen. Minulla oli jo kaikki loppuvuoden puvut mukavasti päätettyinä kunnes äkkäsin jälleen uuden Persona 4 -cossin jonka haluan toteuttaa. Kyseessä on siis Hariti-niminen Persona. Ajattelin sitä ehkä Frostbiteen, joten Klavierin tai Yukikon on väistyttävä tieltä..! Koko silmän keltaiseksi värjääviä piilolinssejä taitaa olla mahdotonta löytää, joten on toivottava ettei kukaan syö minua harmaiden silmieni tähden.

Stereotypes, stereotypes everywhere

Huomenna on Tracon. Roolipeliluonteensa lisäksi Tracon on myös animetapahtuma ja sieltä löytynevät siis tavalliset animetapahtuman ongelmat. Moni harrastaja varmasti kauhistelee jo etukäteen "yhtä conin suurimmista riesoista". Kyse on tietenkin niin kutsutuista pikkuernuista.

Jos olisin tyhmä ihminen, sanoisin että vihaan pikkuernuja. Mutta koska olen (tai leikin olevani) fiksu ihminen, sanon että vihaan huonoa käytöstä. Itse asiassa mietin juuri ennen tämän blogipostauksen kirjoittamista sitä miten ärsyttäviä pikkuernut ovat, kunnes tajusin miten ahdasmielistä on leimata ennakkoluulojen perusteella suuri joukko ihmisiä täysin samanlaisiksi ja ärsyttäviksi. En kannata rasismia joten miksi kannattaisin animeharrastajien välistä syrjintääkään? Nyt olen sitä mieltä, että en vihaa 12-15-vuotiaita japaniharrastajatyttöjä jotka pukeutuvat Backstreetin vaatteisiin ja kulkevat hakaneulat ja Hello Kittyt laukuista riippuen. Vihaan sellaisia henkilöitä jotka tukkivat conrakennuksen käytävät panoringeillään, kiljuvat kuin syötävät ja glomppaavat pahaa aavistamattomia pukuilijoita koska nämä sattuvat cossaamaan heidän lempihahmoaan, joka on "reipattava uke". Siis sellaisia henkilöitä jotka eivät piittaa muusta kuin itsestään ja siitä että heillä on hauskaa. Tällainen persoona ei aivan välttämättä ole 12-15-vuotias melko tuore animuharrastaja eikä pakosti edes tyttö -- joskin on myönnettävä että kuvailemani käytös on yleisempää teinityttöjen kuin karvaisten setien keskuudessa. Ei silti ole oikein leimata kaikkia tietyn ikäisiä harrastajia pikkuernuiksi. Silloin tällöin vastaan tuleekin yksilöitä jotka pistävät hanttiin ja haluavat tehdä hyvin selväksi, etteivät iästään ja kiinnostuksenkohteistaan huolimatta ole pikkuernuja. Heitä vanhempien harrastajien yleistäminen selvästi ärsyttää ja ehkä loukkaakin.

Ei näin.

Se, että joku on 13-v tai tykkää katsoa Hetaliaa ja kuunnella An Cafea, ei tietenkään tee hänestä automaattisesti sokerihumalassa hihhuloivaa ja muita "reippaavaa" idioottia jota vanhemmat harrastajat katsovat inhoten. Kyseessähän voi olla vaikka kuinka fiksu ja kohtelias tyyppi joka tulee Desuconiin kuuntelemaan ohjelmaa eikä kuivapanemaan organisaatiolaisia Metsähallin nurkassa. Näin kuitenkin on tapana päätellä ilman sen kummempia miettimisiä, suurin osa coneissa riehuvista rauhanhäiritsijöistä kun tuppaa sopimaan tuohon yläasteikäisen ernutytön stereotypiaan. En ole itsekään täysin puhdas pulmunen. Ihmisellä on aina ollut tarve lajitella asioita ryhmiin ja se tarve näkyy myös animeharrastajien maailmassa. En varmasti ole ainoa joka on joskus coneissa kierrellessään havainnut "pikkuernujen" lisäksi mm. "kyynisiä setiä", "nörttipoikia" ja "cosplayelitistejä" (joista ei oikeasti edes saa käyttää termiä ''elitisti''). Jos olisin pelkän tarkkailun sijaan tutustunut paremmin johonkin heistä olisin voinut huomata ettei kyseisen tyypin luonne vastannutkaan yhtään sitä mitä olin ajatellut.

Ketään ei siis saisi syrjiä, mutta huonon käytöksen kohdalla olen armoton. Olitpa sitten sokerihumalainen teinityttö tai Mikuru-halityynyä kanniskeleva vanha setä, olet viholliseni mikäli et ajattele lainkaan muita conkävijöitä.

Se tunne kun löydät kirpparilta euron takin joka sopisi täydellisesti cossiisi...

...johon kuitenkin olet jo ostanut kolmellakymmenellä eurolla takkikankaat.

Tällainen onnettomuus kohtasi minua kun väijyin kierrätysmyymälässä mustaa kauluspaitaa Klavier-cossia varten. Siirryin vaatetangolta vaatetangolle ja päädyin lopulta naisten takkien kohdalle. Sydämeni jätti lyönnin väliin kun kesken tangon tarjonnan tutkimisen silmiini sattui lähes täydellinen kopio Klavierin takista joka maksoi vain euron ja oli vieläpä minun kokoani. Ehdin olla riemuissani noin puoli sekuntia, mutta silloin muistin että joo, kotonahan odottaa kolmekymppiä maksanut kasa purppuranväristä takkikangasta. 30 euroo, sillähän sais jo kokolihapihvin!

Lähdin kotiin synkin mielin. Kuitenkin samaan aikaan päähäni pälkähti ajatus, joka oli vieraillut siellä muutaman kerran aikaisemminkin. Onko cossaaja joka käyttää valmisvaatteita pukunsa osina huonompi kuin cossaaja joka tekee pukunsa lähes alusta asti itse? Jos en olisi ehtinyt jo aikoja sitten ostaa niitä kalliita kankaita olisin varmasti hamstrannut tuon takin itselleni ja hyppinyt riemusta kun onnistuin säästämään rahaa. Olisinko silloin tehnyt väärin? Olisiko kokeneemmilla ja "paremmilla" pukuilijoilla ollut silloin oikeus dissata minua ja cossiani? Täytyykö cosplaypuvun tosiaan olla alusta asti itse tehty?

Henk. koht. mielipiteeni on se, että valmisvaatteiden käyttö cossissa on enemmän kuin jees. Siinä säästyy aikaa, vaivaa ja rahaa. Kaikkia cosseja ei edes ole mahdollista tehdä kokonaan itse. Kuinka moni cosplayer muka tekee itse esim. kenkänsä tai vyönsä? Jos löydän muutamalla eurolla cossiini sopivan takin, ostan sen ilomielin sen sijaan että käyttäisin monta kymppiä lankoihin ja kankaisiin ja istuisin tuntien ajan kaavoittamassa ja ompelemassa. Olen tosin sitä mieltä että itse tehty cossi on aina vähäsen "arvokkaampi" kuin valmisvaatteista koottu, mutta muutama ostettu osa ei haittaa. Esim. kauluspaidat ovat hyvä esimerkki tästä. Monessa cossissa kyseinen vaate on takin, liivin tms. alla eikä siitä näy kuin kaulus ja vähän hihoja. Tällaisessa tapauksessa on mielestäni paljon järkevämpää ostaa kirpparilta muutaman euron maksava paita kuin ruveta tuhlaamaan aikaa ja rahaa kankaisiin. Raha on kuitenkin cossaajalle ikuinen ongelma ja jos jossain voi säästää niin siinä on säästettävä, tycker jag.  

Tietysti kun vertaa itsetehtyä pukua ja cossia jossa on ostovaatteita niin itsetehdyn pukemisesta tulee tietenkin parempi fiilis. Sitä on jaksanut kykkiä kaavoittamassa, tapella alalankojen kanssa ja silittää lopulta koko höskän. Ainakin minulla tulee ostovaatecosseja käyttäessä sellainen olo että en ole sillä hetkellä "tr00" cossaaja. Pelkään että elitistit kokeneemmat cossaajat haistavat kirpparivaatteen puolen kilometrin päähän, nyrpistävät nenäänsä ja alentavat minut samalle tasolle lakanakangas-hetalistien ja satiini-Sailoreiden kanssa. Usein ostovaatteita käyttävistä tunnutaan ajattelevan että he eivät viitsi tai osaa ommella itse mutta "kehtaavat" silti cossata. Monen mielipide on se, että cosplayssa on kyse nimenomaan siitä että puku tehdään alusta alkaen itse. Oikotietä pitkin maaliin yrittäviä ei katsota hyvällä. Itse taas en murhaa katseellani niitä jotka käyttävät ostovaatteita sillä kuulunhan itsekin joskus heihin. Eri asia ovat sitten ne jotka ostavat koko puvun valmiina eivätkä välttämättä edes kerro siitä...

Cosplay on valintoja

Jep. Siitä ei pääse yli eikä ympäri; cosplayerin on jatkuvasti tehtävä valintoja. Tämä asia muistui jälleen kerran mieleeni kun nappasin pöydällä olevasta suklaalevystä kaksi palaa. Pieni ääni päässäni kysyi viekkaalla äänensävyllä: "Haluatko syödä suklaata vai näyttää hyvältä cosplaykuvissasi?". Valinta oli tehtävä. Kunnon cosplayer olisi luultavasti pudottanut suklaapalan takaisin pöydälle, mutta minä vastasin mielessäni: "Juuri nyt en voisi vähempää välittää siitä miltä näytän cosplaykuvissani." Ja niin suklaa katosi kurkustani alas.

Elämä ei ole aina reilua. Kroppani on pehmeä ja pyöreä eikä sillä pystytä kilpailemaan sellaisia cosplayereitä vastaan jotka voittaisivat olemuksellaan sekä Huippumalli haussa -että Muodin huipulle - kilpailun. Luonto on ilmeisesti tarkoittanut minut synnyttämään kahdeksan lasta eikä kekkuloimaan rinnat litistettyinä solakkaa miestä leikkimässä. Voisin tietysti pistää kampoihin: hylätä herkut ja alkaa himoliikkujaksi. Sellainen elämäntyyli ei kuitenkaan kiinnosta minua pätkän vertaa. Rakastan syömistä liikaa että rupeaisin rajoittamaan sitä cosplayn takia. Haluan nauttia elämästä enkä herätä joka aamu viideltä lenkille jotta voisin yhden päivän ajan esittää kaunispoikaa. Se on valinta joka aiheuttaa paljon tuskailua valokuva-albumin ja peilin edessä, mutta toisinkaan en voisi päättää.

Syömisen lisäksi iso osa cosplayerin tekemistä valinnoista liittyy rahaan, tuohon maailmaa pyörittävään paholaiseen. Pieni päänsisäinen ääni ei pysy hiljaa hetkeäkään kun opiskelijabudjetin saanut cosplayer liikkuu kaupoissa. "Tiesitkö että tuon mekon hinnalla saisi kaksi metriä kangasta?" "Aiotko tosiaan ostaa tuon? Entä se kallis peruukki?" "Et sinä mitään uutta videopeliä tarvitse vaan ne housukankaat!" On päätettävä haluaako näyttää nätiltä arkena vai conpäivänä; ostaako sieviä vaatteita vaiko metritolkulla kangasta. Cosplay nielee rahaa siinä missä välineurheilukin enkä usko että kovin monella cosplayerillä on varaa muihin kalliisiin harrastuksiin -- ellei käytössä sitten ole isin pankkitiliä ja luottokorttia. Valintoja, valintoja.

Kun ostin tämän figun, en voinut olla ajattelematta kuinka
paljon kangasta sen hinnalla olisi saanut.

Suunnitelmia

Koulun alku lähestyy, samoin tulevaisuudessa häämöttävät conit. Tällä hetkellä näyttää siltä, että matkani kulkee ainakin Traconiin sekä Desucon Frostbiteen. Shirocon III:n järjestäminen on myös suunnitelmissa. Klavier-peruukki kolahti eilen postilaatikkoon ja sai allekirjoittaneen lahjomattoman kiintymyksen heti osakseen. Laadukas peruukki on laadukas. <3 Klavieria varten on siis kasassa jo (muokkaamaton) peruukki, kengät sekä takkikangas. Kiirettä ko. puvun kanssa ei onneksi ole, sillä ajattelin debytoida sen vasta Frostbitessa nyt kun Chibicon kerran pomppasi Helsinkiin eli allekirjoittaneen lompakon kannalta ulottumattomiin. Taloudellinen tilanne on muutenkin vähän niin ja näin kiitos Traconin. Cosplay todellakin pilaa elämäsi ja vie rahasi..!

Mutta joo. Koska rahatilanne kerran on mikä on niin en voi vähään aikaan tehdä kovin vaativia ( = kangasta nieleviä) pukuja. Toisaalta se harmittaa mutta toisaalta antaa mahdollisuuden keskittyä helppoihin pukuihin. Eipähän ainakaan tule stressiä. Rahasyöppö-Traconissa kierrätän luultavasti Shizuota sekä timeskip!Simonia mikäli cosplaypareihin ja -ryhmiin liittyvät päällekäisyydet saadaan jotenkin sumplittua. Seuraava con onkin sitten Frostbite jonne meinaan tosiaan sitä Klavieria. Toinen päivä olisi vielä cossia vailla. Vahva veikkaus on että cossin silloin Persona nelosesta joko Yukikoa tai päähenkilöpoikaa (jonka nimesin pelissäni Ismo Laitelaksi).

Moi, olen Laitela Ismo -kun.

Sinänsä helppoja pukuja ja peruukitkin olisi tavallaan jo omasta takaa; Yukikoon voisi lainata päänahan Sannilta ja Ismossa voisi toimia rankasti muokattu Edgeworth-peruukki. Todennäköisempi vaihtoehto noista kahdesta on Yukiko, mutta katsotaan nyt...

Ensi talveksi olisi suunniteltuna myös tehdä mahdollisesti vihdoin se Tsunade, nyt kun kerran tuo Klavier-peruukkikin rötköttää täällä. Tosin Tsunadea pitäisi cossailla ennen Klavierilla debytoimista, sillä Klavieria varten peruukki pitää laittaa tötterölle ja lyhentää. Nyt se on vielä ihanan pehmoinen ja pitkä, tuntuu lähes rikokselta suunnitella sille tuollaista kohtaloa...

Näen jo itseni tässä puvussa keskellä lumihankea.

Whii. Tsunade olisi suht helppo ja halpakin ja ruumiinrakennekin täsmäisi tällä kertaa. Bonuksena vielä se jos claircorruption tekisi Orochimarun. ...Okei, suunnittelenko oikeasti Naruto-cossia? Ei taida olla enää kaikki muumit laaksossa.

ROAR OUT LOUDER eli mitä jäi käteen DRRR!!-photoshootista

"Kirput pois minun Ikebukurostani!"

Ei onnistunut.

Izaya pääsi niskan (tai tässä tapauksessa mahan) päälle.

Joku kirppu tuli kykkimään polvelle. Saa kohta turpaansa.

Anttilan katolta löytyi kettinki ja pitihän sitä testata.

Asusteiden vaihto.

"Moi Shizu-chan, mä toin sulle tällaisen takin~"

Ikebukuron tyylikkäin toteemipaalu.

Shizuo ei taida tykätä uudesta työstään Izayan jalkarahina.

Tämmöinen tuli siis pidettyä Kuopiossa elokuun ekana päivänä. Täytyy sanoa että oli aivan mahtava photis, ja kiitokset siitä kuuluvat mahtavalle seuralle. Cossailin siis Shizuota ja tamuki oli Izayana. Valitettavasti Liikennemerkki-kun joutui jäämään kotiin enkä päässyt kumauttamaan sillä ketään. En sitten tiedä johtuiko kuvien vieno fanservice-henkisyys sitten siitä vaiko jostain muusta tekijästä (niin kuin vaikka siitä että tamuki ja minä olemme molemmat IzayaxShizuo-faneja). Kaikki tänne laitetut kuvat ovat joko Elpin tai Miruyan ottamia, kiitokset heille~