Sitten cosseihin, ensiksi Oliviaan. Olivia ei ole läheskään täydellinen puku -- kaukana siitä! Kaikista eniten inhoan neidin proppeja (siis noita kultaisia rinkuloita, jotka eivät ole aseet eivätkä soittimet), joita väsäsin kiireessä vielä coniinlähtöpäivän aamuna (onneksi en sentään Tampereella vaan kotona conia edeltävänä perjantaina). En ehtinyt kokeilemaan finnfoamia, vaikka olisin tahtonut, vaan jouduin turvautumaan pahviin ja ilmakuivuvaan fimoon, joka ei sitten ehtinyt kuivua läheskään tarpeeksi hyvin ja sai aikaan pelon siitä, milloin propit napsahtavat sievästi kahtia. Eivät, ihme kyllä, napsahtaneet, mutten silti tykkää niistä yhtään. Muutenkin cossi kesti päällä ja kasassa paremmin kuin olin ajatellut. Lämmin se ei kyllä missään nimessä ollut, ja kaulahuiville ja syystakille tuli tarvetta useampaankin otteeseen lauantain aikana. Kauhistelin hurjasti etukäteen sitä, miten pahasti paleltuisin ja minkäsorttisen conruton onnistuisin itseeni tartuttamaan tämän cossin myötä, mutta loppujen lopuksi vaatteiden vähäisyyden aiheuttama harmi oli huomattavasti pienempää kuin mitä olin pelännyt, ja hyvä niin! Ilkeitä kommenttejakaan en kuullut hämmennyksekseni yhtään, vaikka pelkäsin etukäteen ihmisten tulevan tökkimään mahaani ja hokevan "läski, läski". Ainoat mieleenpainuvat (ja kovasti minua huvittaneet) minulle ennestään tuntemattoman ihmisen kommentit tarjosi eräs pikkupoika, joka kuiski äidilleen ihmeissään miten "tolla on kultaa puvussa ja sen housuista näkyy jalat ja PEPPU!". Eräs Sorsapuistossa liikuskellut herrasmies taas ei sanonut minulle sanaakaan, mutta räpsi sen sijaan häpeilemättä kuvia tisseistäni ja pyllystäni kun luuli etten nähnyt.
 |
| Kyllä minä näin. |
Tiedostan cossanneeni paljastavasti pukeutunutta hahmoa ja sitä, että moinen asukokonaisuus saattaa hyvinkin kerätä katseita. Pelkät katseet minua eivät häirinneet, eikä siinä olisi ollut mitään väärää, jos kyseinen miekkonen olisi tullut pyytämään minusta kuvaa. Salakuvaaminen sen sijaan ei ole ok, vaikkei minulle siitä mitään traumoja tai inhottavaa oloa jäänytkään.
Sitten kuvadumppia Oliviasta ja meidän huikeasta Fire Emblem: Awakening -ryhmästä (joka sai minulta ristimänimen "Chromin kullat"). Yksittäiskuvat napsi Hakkis, ryhmäkuvat taas Mikael Peltomaa.
 |
| "Siellä se äidin kulta harjottelee. 8)" |
 |
| Mieheni! |
 |
| Poikani! |
 |
| Ystäveitä! |
Sunnuntai meni ihan hävyttömän nopeasti ja lähinnä photoshoottauksen merkeissä. Kuvasin itse kolmeen otteeseen kavereideni pukuja, ja iltapäivästä oli oman photoshoottini vuoro. Kuvista iso, iso kiitos Tapio Matikaiselle, rannekkeiden pois editoimisesta otan kunnian itse.
 |
| Tulkaa Traconiin, täällä on kivaa. |
Kuten kuvista voi päätellä, sunnuntain cossini oli siis Cloé. Cloéta sain askarrella kesällä kaikessa rauhassa, joten sen kanssa ei tullut minkään valtakunnan kiire. Täysin tyytyväinen en silti siihenkään ollut, mutta no, sitä sattuu näin cossaajien keskuudessa. Tampere-talo ei ehkä ole vanha ranskalainen kartano, mutta kuvaaja onnistui siitä huolimatta valitsemaan aivan loistavia kuvauspaikkoja ja jopa löytämään minulle pianon ja flyygelin pimputeltaviksi. ;_; <3 En ole varma, tulenko käyttämään Cloéta enää, joten hyvien kuvien suuri määrä on erittäin positiivinen asia.
Se Traconista, seuraavaksi nokkani näyttää kohti Jyväskylää ja Kosuconia, jonne Hakkis, Virvatuli ja minä kaavailemme kahtakin ryhmäcossia. Toisena päivänä pelaillaan kuoleman kanssa (Death Parade) ja toisena itketään ruusupedillä (Rose of Versailles). RoV-suosikkihahmoni Fersen tulee siis kokemaan uuden tulemisen, ja pääsen arvioimaan miten taitoni ovat kehittyneet sitten vuoden 2010, jolloin cossasin kyseistä aatelismiestä ensimmäisen kerran. Death Parade -valintani Decim taas alkaa olla jo miltei valmis -- se on näitä valmisvaatecossien ihanuuksia. Vielä kun peruukki vain suvaitsisi saapua paikalle, hätähän tässä alkaa kohta tulla.
Tähän loppuun vielä pikainen katsaus uusista cosseista, jotka pyrin toteuttamaan lähiaikoina eli osapuilleen Kosucon-Yukicon-akselilla. Näkyilemisiin!
