Herttuana ja prinsessana kesä-Desussa

Adjektiivi "kiva" on kovin arkinen eikä yleensä anna riittävää kuvausta kantajastaan, mutta en keksi mitään muuta sanaa kuvaamaan tämän vuoden kesä-Desua. Se oli yksinkertaisesti kiva. Ei millään muotoa kamala, muttei mikään tajunnanräjäyttävä ekstaasipläjäyskään. Kiva. Seura oli hyvää, Sibeliustalo on paras conpaikka ikinä, ja Lastun ruoka oli entisen veroista eli oivallisen maukasta. Ohjelmatarjonta oli mielestäni huonointa desumuistiin, ja kaikki kiinnostava oli jostakin syystä päällekäin. Cosplaykisa, tai oikeastaan sen välishow, oli parasta coniohjelman antia pitkästä aikaa. Lisää tuollaisia väliaikashow'ta! Esiintyjäneiti oli todella karismaattinen, lauloi hyvin ja osasi käyttää lavaa kunnolla hyödykseen esiintyessään. Show'n jälkeen olo oli lämmin ja pehmoinen ja sydämessä tykytti rakkaus tätä harrastusta kohtaan.

Perjantain pukuni oli Elizabeth Liones eli tuttavallisemmin Lissu. Perjantain eeppisiin mittasuhteisiin paisunut tuuli oli hyvin epäkäytännöllinen yksityiskohta tätä pukua ajatellen, sillä tuulen mukaan olivat lähdössä niin peruukki, hame, kaularöyhelöt kuin irtoripsetkin. Onneksi hameen alla oli shortsit enkä siten tullut vahinkovilautelleeksi viattomille ohikulkijoille. Tuulesta johtuen peruukki oli koko ajan sotkussa, vaikka kuinka yritin sitä aina korjailla. Säälin kaikkia niitä kohtalotovereitani, jotka olivat valinneet pitkän peruukin perjantaipäivälle. Muutoin Lissu oli varsin helppo ja mukava päällä; ainoastaan ihoteipeistä piittaamaton sukanlurjus valui jatkuvasti alemmas.

Olin odottanut innolla muiden Nanatai-cossaajien bongaamista conista, mutta harmikseni näin vain yhden: cosplaykaksoseni eli toisen Elizabethin (joka oli kyllä todella hieno!). Kuvia minusta kyllä otettiin, joten en ollut onneksi yksin sarjamakuni kanssa. Ja kuvien ottamisesta puheen ollen, tässä Montbretiia Photographyn kuvia cossistani.

Puolidruidi = puunhalaaja

Lauantaina oli vihdoin ja viimein ikuisuusprojektini eli Virionin vuoro astella näyttämölle (ei tosin kirjaimellisesti). Puku oli odotettua hankalampi päällä, sillä propit painoivat kuin synti ja sain jatkuvasti pelätä joko nuolikotelon, nuolien tai kilven ottavan kohtalokkaasti osumaa ja hajoavan. Itse asiassa yksi nuolistani onnistuikin katkeamaan väkijoukossa, ja nuolikotelon kiinnityssysteemikin napsahti katki pariin otteeseen. Kengät paistoivat jalkani varsin meheviksi, ja armorien peittämä käsi ei taipunut luonnolliseen tapaansa. Puolivälissä päivää binderi valahti jonnekin, mistä en mitenkään saanut sitä nostettua, joten kuljin loppupäivän siinä pelossa, että naiselliset muotoni paistaisivat liivin läpikin. Ja kaiken huipuksi jousen nosteleminen sai vasemman käteni lihakset hyvin kipeiksi.

Kaikesta huolimatta Virionin cossaaminen oli hauskaa. Lempihahmojen cossaamisessa on vain sitä jotain, mitä ei voi pukea sanoiksi. Kuvissa ei tarvinnut pönöttää ja olla cool, vaan sain olla sopivan hölmö ja pompöösi. Alla Tapio Matikaisen ottamat kuvat.

Kun sota yllättää, jänistä ja piiloudu.

Sunnuntaina kuvattiin lisää Lissua, tällä kertaa madun kanssa. Kuvaaja lainasi minulle shootin ajaksi söpöä Hawk-pehmoa, mikä oli hauska lisä. Ulkona tuuli entiseen malliin, joten päätimme suosiolla etsiä jonkun sopivan sisätilan. Lopulta se löytyi yllättäen cosplaybäkkäriltä, jossa ei shootin aikaan ollut muuta liikennettä. Ensimmäinen kertani Desuconin cosplay-backstagella.

Sunnuntai oli kiireinen päivä, sillä juoksin shootattavana olemisen lisäksi myös kuvaamassa kavereiden cosseja ja kävin hakemassa kirpputorikamani ja -rahani pois. Kotiintuloaika koitti aivan liian pian, mutta toisaalta olin myös helpottunut päästessäni bussin rauhaan öllöttämään ja läpikäymään conin tapahtumia ja fiiliksiä vain mp3-soitin seuranani.

Ai niin. Conista tarttui pitkästä aikaa mukaani myös jotakin materiaa. Saanko esitellä, tässä on Herttuatar Maki-chan. (Herttuatar siksi, että Virionin arvo on herttua, ja olin Virion-cossissani kun ostin tämän pikku söpöläisen.)

Olin katsellut herttaisen söpöjä alpakkapehmoja jo vaikka kuinka monessa conissa, mutten aiemmin ollut löytänyt "sitä oikeaa" ja raaskinut ostaa. Nyt, kun Herttuatar Maki-chan katselee minua ikkunalaudaltani, mieleni tekisi kovasti adoptoida myös kaikki muut maailman söpöt pikku alpakkapehmot. Kun niille antaa pikkusormen, ne vievät koko käden, näemmä.

Mimiconiin en tänä vuonna mene, vaikka työt, tai oikeastaan niiden puute vapaapäivien muodossa, olisivatkin sallineet sen. Säästän ihan suosiolla panoksiani Animeconiin, johon olen tekemässä seuraavanlaista cossia:

Olen näemmä päässyt kunnolla söpöjen tyttöjen cossaamisen makuun, joten tällä linjalla jatketaan. On vähän siinä ja siinä, saanko Nozomia ajoissa Animeconiin, sillä pelkään peruukin juuttuvan tulliin, mutta mikäli näin käy, kierrätän jotain vanhaa cossia ja teen Nozomin vasta Traconiin. Näillä mennään!