Yölliset pohdinnat fanservice-hahmojen cossaamisesta

Kaverini kysyi minulta kerran, Asuka-cossiini viitaten: "Kun sä kerran oot feministi, niin miten sä voit cossata hahmoa joka on selkeesti tehty sitä varten että miehet fäppää sille?". Erittäin hyvä ja pohdintaan johdatteleva kysymys!

Fanservice-hahmo nk. "herrasmiessarjasta"

 

Miksi kukaan ylipäätänsä cossaa (nais)hahmoja, joiden asu on enemmän tai vähemmän paljastava? Minäpä kerron.

Monilla ihmisillä, minulla mukaan lukien, päämotivaatio hahmon valintaan lähtee hahmorakkaudesta ja hahmon luonteesta. Jos erittäin rakas hahmo tulee kohdalle, paljastavalla asulla ei ole mitään väliä. Ace Attorneyn Mia on tällainen esimerkki omalta kohdaltani. Nyt kuitenkin aion olla paasaamatta hahmorakkaudesta ja keskittyä muihin syihin, joiden perusteella fanservice- eli herutushahmoja cossataan.

1. Herutushahmoilla on usein todella nätit asut. Maailma on täpötäynnä naishahmojen supersöpöjä asukokonaisuuksia. Itse tykkään röyhelöistä, korkokengistä, korseteista, minihameista ja lukuisista muista perinteisesti naisellisiksi mielletyistä vaatekappaleista, joita myös monet herutushahmot suosivat. Pandora Heartsin Lottien asu oli täynnä toinen toistaan herkullisempia yksityiskohtia, mikä painoi vaakakupissa todella paljon silloin kun valitsin tämän hahmon cossattavakseni. Tätä kirjoittaa nuori nainen, jonka look koostui lähes koko yläasteen polkkatukasta, farkuista ja ylisuurista huppareista, ja jolle oli pitkään uskoteltu, että kaikki tyttömäinen on tyhmää ja ei vakavasti otettavaa. Etsin vieläkin itseäni, mutta tätä nykyä löydän suuria ilon hetkiä röyhelöihin ja pitsiin pukeutumisesta. Cosplay tarjoaa lukuisia mahdollisuuksia tälläytyä nätiksi ja pukeutua vaatteisiin, joita ei oikein voi arkena käyttää.
2. Itsetunto kohoaa, jos ei kertarysäyksellä niin ainakin pieninä annoksina. Näteillä vaatteilla, sievällä peruukilla ja tekoripsillä höystetyllä meikkiarsenaalilla voi leikitellä lähes vapaasti cosplayssa, ja itsestään saa kaivettua esiin ihan uusia puolia. Hyvin onnistunut hahmoksi laittautuminen ja puku yhdessä tuovat usein lukuisia kehuja, mikä on itsetunnolle nannaa. Tuntuu hyvältä tajuta onnistuneensa jossakin, ja mikäs sen parempaa jos kyseessä on vielä itselle rakas harrastus. Cosplay on muutenkin erittäin hyvä tapa kohottaa itsetuntoa niin omien taitojen kuin kehonkuvankin suhteen, kuten lukuisat suomalaiset bloggarit ovatkin aiemmin jo todenneet.
3. Huomio on imartelevaa. Cosplayskenessä lähes kaikki ovat kovia korostamaan sitä, että he ainakaan eivät cossaa huomion takia. Jos joku kehtaa ilmaista nauttivansa esillä olemisesta ja pukunsa tuomasta huomiosta, ovat skenen verenhimoiset hyeenat heti leimaamassa kyseisen henkilön huomion perässä juoksevaksi tyhjäpääksi, joka käyttää cosplayta vain ponnahduslautana huomiota kalastellessaan. Totuus on kuitenkin se, että hyvin suurella todennäköisyydellä lähes kaikki cossaajat nauttivat saadessaan positiivista huomiota pukuillessaan. Itse olen tuntenut itseni lähes koko pienen ikäni ajan rumaksi, lihavaksi ja epäviehättäväksi, joten tuntuu todella mukavalta saada kuulla näyttävänsä kauniilta nättiä ja fanien silmissä kuumaa animutsikua cossatessa.
4. Koska niin voi tehdä! Feministinä uskon siihen, että niin naisten kuin miestenkin tulisi saada tehdä haluamiaan asioita ilman, että heidät tuomitaan silkan sukupuolensa perusteella. (Kunhan siitä ei aiheudu vahinkoa muille ihmisille.) On naisia, jotka väittävät, että tiukkoihin vaatteisiin pukeutuva kotirouva ei voi olla feministi, koska tiukat vaatteet ja kotirouvana oleminen miellyttävät miehiä. Tämä on hyvin vahingollinen olettamus, sillä sehän tarkoittaisi, että maskuliinisuus on oletus ja automaattisesti feminiinisyyttä parempaa. Cosplaymaailmassa tämä näkyy usein toisten cossaajien (huomio)huoritteluna ja puheina siitä miten "kaikki naishahmot on ihan tyhmii ja six mä cossaan vaan miehii kun ne on parempii :)". Usein oletetaan, että jos nainen cossaa herutushahmoa, hän tekee sen puhtaasta miesten miellyttämisen halusta. Tämä on täysin älytön ajatus, sillä a) kaikki naiset eivät ole edes kiinnostuneet miehistä, b) ulkonäkö ei kerro ihmisestä läheskään kaikkea, c) uskokaa tai älkää, joskus ihmiset tekevät asioita silkaksi omaksi ilokseen ja d) vähäpukeisen hahmon valitsemiselle on lukuisia muitakin syitä, esimerkiksi ne jotka olen maininnut aiemmin tässä blogipostauksessa. Kun cossasin Asukaa, tiesin kyllä Senran Kaguralla olevan varsin kyseenalaisen maineen. Se ei kuitenkaan estänyt minua cossaamasta. Asuka ei ole ehkä ihkuin ja rakkain lempihahmoni ikinä, mutta pidän hänen luonteestaan ja designistaan niin paljon, että halusin cossata ja cossasinkin häntä. Siinä kaikki.

Tähän loppuun totean vielä, että usein herutushahmoa cossatessa voi saada osakseen myös negatiivista huomiota kuten tuijottelua, ällöjä kommentteja tai jopa suoranaista lääppimistä. Tuijotuksille ei itse voi yhtään mitään, eikä ihmisiä voi kieltää katsomasta. Jos pukeudut huomiotaherättävästi, saat huomiota. Jos et kestä jonkun kaulaparran kiinnostuskiikareita, voit siirtyä toiselle puolelle Metsähallia. Sen sijaan limaiset kommentit ja käsiksi käyminen eivät missään nimessä ole ok, eikä kenenkään tule sietää semmoista. Paljastava asu ei muuta naista yleiseksi lihanpalaksi jota saa käpliä miten mieli tekee, vaan puvun sisällä on yhä ihminen jota tulee kohdella kunnioittavasti. Piste.

PYLLY. Ihanin tyty, tahtoisin vaan cossata ;_;

Kuinka vihreä lettini liehui toisessa K18-Frostissa

Toinen K18-Frostbite oli mielestäni parempi kuin edellinen, vaikka monet edellisvuonna pelittäneet asiat eivät toimineetkaan tällä kertaa. Narikkajono takkuili turhauttavan paljon; seisoin jonossa 20 minuuttia katsellen miten minun jälkeeni jonoon tulleet ihmiset saivat takkinsa, ja kiireen ollessa käsillä jouduin lopulta lähtemään ilman takkia. Ihmisten käytös oli viimevuotista pärisevämpää, ja sunnuntaina bongasin Metsähallin lattialta turripiirin, joka jätti hyvin kypsästi roskavuorensa keskelle lattiaa. Alkoholinkäyttö ilmeisesti lähti tänä vuonna lapasesta yhdeltä jos toiseltakin -- ja olin varsin yllättynyt kuullessani, että iltabileiden aikaan käytävät olivat lainehtineet oksennuksesta ja coniin oli pitänyt kutsua ambulanssi koska joku kävijöistä oli ryypännyt itsensä alkoholimyrkytyksen partaalle. Jälkeenpäin Ylilaudalla naisettomuudesta ja naiscossaajista ulisevat nyymit taas olivat oma lukunsa.

Tästä huolimatta conin yleisfiilis oli mielestäni jotenkin lämpimämpi kuin vuosi sitten, ja minulla oli edellisvuotta hauskempaa. Veikkaan syyksi sitä, että tein enemmän asioita kuin vuosi sitten. Ohjelmapuolelta saaliini oli seuraavanlainen: T&A session with Jussi Kari, Onko cosplay terveellistä?, cosplaykisat sekä tyynysota. Urobuchin ohjelmissa en käynyt, sillä vaikka pidinkin Madokasta ja Fate/Zerosta päätin jättää nimmariliput ja leffasalin istumapaikat herran "oikeille" faneille. Conissa tuli luonnollisesti myös räpsittyä kuvia, käytyä meidokahvilassa, myyntisalissa ja taidekujalla, nähtyä kavereita sekä tietenkin photoshootattua. Pukuja minulla oli puolet vähemmän kuin viime vuoden Frostissa: wanhana pukuna Waver ja uutena pukuna Sabrina. Waveria käytin kaikkina kolmena päivänä, Sabrinaa vain lauantaipäivänä.

En ollut tyytyväinen Sabrinan pukuun. Aluksi kaikki, jopa kaavoittaminen, tuntui sujuvan hyvin, mutta sitten mokasin jotenkin ja yläosasta tuli todella väljä kauluksen kohdalta. Sabrinan takki/mekko/mikälie on lyhyin koskaan tekemäni/pukemani vaate, ja puin sen alle tuplapantsut sekä minishortsit vahinkovilauttelun pelossa. Shoecoverit onnistuivat muuten hyvin, mutta ne valuivat yhtä matkaa sukkahousujen kanssa päivän mittaan enkä saanut niitä kiskottua tarpeeksi ylös, sillä pelkäsin rikkovani ne ja repiväni ihoteipit irti. Parasta puvussa olivat yllättäen propit eli väännellyt lusikat ja coniinmenomatkalla Päivikiksi ristitty nukke.

Nuken evoluutio Riitasta Päivikiksi.

Nukke kuului/kuuluu alun perin äidilleni, ja se on uusien vaatteidensa alla varsin kärsineen näköinen. Onneksi pitkä mekko, peruukki ja saappaat peittivät ison osan leikin aiheuttamista kolhuista. En ollut koskaan aiemmin ommellut nukenvaatteita, joten haaste oli melkoinen. Ilokseni vaatteiden kaavoitus oli helppoa kuin heinänteko ja kankaan menekki oli luonnollisesti pientä. Ainoa ongelma liittyi pikkuruisten kankaanpalojen kääntämiseen ja huolitteluun, mutta siitäkin lopulta selvittiin. Hatun kaavoittaminen oli minulle uutta, enkä ole täysin tyytyväinen lopputulokseen, mutta ainakin sain hatun valmiiksi. Päivikin peruukki on ihan tavallisen kokoinen peruukki, jota yritin taiteilla pienemmäksi saksilla, pinneillä ja hakaneuloilla.

Koska tulen tuskin käyttämään tätä cossia enää uudestaan, olin varannut Sabrinaa varten kaksi shoottia, yhden virallisen ja yhden epävirallisen. Parvella otetut kuvat napsi Katariina Ihalainen ja pimeällä backstagella otetut madu. Valoihin, väreihin yms. en ole koskenut, mutta Desu-rannekkeet editoin kuvista poies.

Waverin otin coniin mukaan monestakin syystä. Ensinnäkin, hahmo on minulle rakas. Toiseksi, cossi on helppo kuljettaa ja pukea ja on kaiken lisäksi mukava päällä. Kolmanneksi, tänä vuonna se oli myös ajankohtainen, olihan kunniavieraana Gen Urobuchi. Neljänneksi, kaiken kruunasi sunnuntain Fate/Zero-ryhmäcosplay, josta saimmekin hulppeita kuvia, jotka räpsi Tapio Matikainen.

Mjuu, oli kivvoo. Seuraavaan coniin on aivan tuhottoman pitkä aika, enkä osaa vielä sanoa tulevan kevään/kesän cosseista yhtään mitään. Yritän tehdä Virionin valmiiksi kesäksi, mutta saa nähdä miten tässä käy.

Länkkärit ja cossaajat pois MINUN Desuconeistani, eiku--

En jaksa kunnolla avautua Suomen coniskenen uusimmasta ulinanaiheesta eli siitä, että Desucon muka vihaisi cossaajia, sillä tämä väite on täysin naurettava ja perustuu sitä paitsi mitä todennäköisimmin pelkälle väärinkäsitykselle/luetun väärinymmärtämiselle. Toteankin siis näin lyhyesti ja ytimekkäästi: ei, Desucon ei vihaa cossaajia, sillä jos näin olisi, conissa tuskin olisi cosplaykisoja, cosplayohjelmaa tai cosplaypukuhuonetta. Kuka muka on väittänyt etteivät cossaajat istu luennoilla? Ja näin viidennenmiljoonannen kerran: Frostin K18-ikäraja ei johdu siitä, että ilkeät Desu-sedät olisivat sitä mieltä, että kaikki cossaajat ja alaikäiset pitäisi polttaa isossa kokossa samalla kun täysi-ikäiset, Oikeat Conkävijät nautiskelevat skumppaa ja mansikoita ravintola Lastun pöydässä jousikvartetin soittaessa taustalla. Frostin K18-ikäraja johtuu siitä, että yli 18-vuotiaat käyvät todistetusti useammin ohjelmissa kuin alaikäiset conittajat, ja kuuluvat siten Desuconin toivottuun kohderyhmään. Näin yksinkertaista se on.

Desucon ei siis vihaa, mutta tällä kertaa minäpä vihaan. Kyllä vain. Arvatkaapa mitä minä vihaan? Sitä, kun ihmiset, jotka eivät ole kiinnostuneita animesta tai Japani-jutuista ylipäätään, tulevat Desuconiin ja ulisevat conin jälkeen Internetissä miten tapahtumassa ei ollut tarpeeksi sisältöä heille ja eikö Desu voisi ensi kerralla pitää ohjelmaa myös länsimaalaisista sarjoista.

"En käyny Desussa yhessäkään ohjelmassa kun öö ei mua oikein kiinnosta toi anime ://

"

 

 

"Miksei länsisarjacossilla pääse Desun hall cosplay -kisaan?"

"Desuconin yleisilmeelle tekisi hyvää jos sinne lisättäisiin ohjelmaa länsifandomeista!"

Pyrin yleensä esiintymään blogissani ja Internetissä muutenkin kohteliaasti, mutta nyt minulla keittää yli. Tilanne on sama kuin se, että jääkiekko-otteluun ilmaantuisi lauma jalkapallofaneja, jotka eivät katsoisi ottelua lainkaan ja valittaisivat pelin jälkeen äänekkäästi siitä, miksei kaukalossa pelattu jalkapalloa. Aina saa toivoa, mutta yhdenkään tapahtuman velvollisuutena ei ole muokata itseään Juuri Sinun toiveitasi vastaavaksi, etenkään jos nuo toiveesi poikkeavat suuresti kyseisen tapahtuman tavasta profiloitua. Piste. Ymmärrän kyllä, että Suomen ongelmana on länsimaalaisiin sarjoihin/fandomeihin keskittyvien tapahtumien puute, mutta se ei tarkoita, että animeen keskittyvien tapahtumien tulisi muuttaa itseään länsimaalaisten sarjojen faneille sopivammiksi. Desucon kun kuitenkin on tietääkseni niitä harvoja (ellei jopa ainoa, muistini taitaa nyt pettää) nimenomaan animeen ja mangaan keskittyvä coneja. Turrit, bronyt, Tumblr-fandomien edustajat ja länsimaalaisten videopelien ystävät löytävät luultavasti mieleistään sisältöä esim. Traconista tai Animeconista, mikä ei ehkä ole ideaalitilanne mutta on kuitenkin edes jotain.

Itse olen toki kiinnostunut Japani-juttujen lisäksi myös länsimaalaisista sarjoista ja peleistä, mutta tunnen silti itseni enemmänkin animefaniksi kuin länsifandomien jäseneksi. Näin ollen en ole itse kokenut kuuluvani esim. Fanfestin tai Popcultin kohderyhmään, ja olen suosiolla jättänyt liput niille, jotka oikeasti tahtovat kyseisiin tapahtumiin. Mielestäni yksi conien parhaimmista puolista on samanhenkisten ja samanlaisia kiinnostuksenkohteita omaavien ihmisten löytäminen, eikä tämä puoli pääse toteutumaan mikäli tapahtumat täyttyvät niistä, joita tapahtumassa painotettavat asiat eivät kiinnosta. Suomi laahaakin jäljessä tämän asian suhteen, ja taitaa mennä hetki ennen kuin pelkästään länsisarjoille pyhitetyt tapahtumat saavat jalansijaa täällä. Se ei siitä huolimatta tarkoita, että tätä odotellessa animetapahtumien pitäisi muuttua länsifandomkeskeisiksi. Jos Desuconiin ilmestyisi yhtäkkiä syvällinen luento bronyjen yhteiskunnallisesta asemasta, olisin syvästi pettynyt. Ponit eivät ole animea eivätkä siten kuulu Desuconiin. Eihän koirakaan kuulu kissanäyttelyyn. 

Totuus on kuitenkin se, että coninjärjestäjien on mahdotonta valvoa, menevätkö liput conin kohderyhmälle. Cossaajat ovat hyvin usein myös animeharrastajia, ja Disney-prinsessaksi pukeutuneella tyypillä voikin olla eeppisen mittaiset MAL-palkit. Näin ollen kukaan ei estä animesta kiinnostumatonta henkilöä osallistumasta Desucon-tapahtumiin, mutta kyseisellä henkilöllä ei silti mielestäni ole mitään oikeutta pahoittaa mieltään, jos tapahtuma ei kyseisen henkilön toiveista huolimatta muokkaa itseään tavalla, joka ei sovi sen imagoon. 

Naamakarvoja ja ruusuja Yukicon 2.0:ssa

"Pitkästä aikaa ihan uuteen coniin", ajattelin tyytyväisenä suoriuduttuani hermojaraastavasta kamppailusta aikaa vastaan, jota Yukiconin lipunmyynniksikin kutsutaan. "Uusin" conini ennen Yukiconia oli Mimicon, joten tuntui virkistävältä päästä aivan tuntemattomaan conpaikkaan paikkakunnalle, jossa olen käynyt ehkä kerran elämässäni. Olin kuullut paljon positiivista palautetta viime vuoden Yukiconista, joten en malttanut odottaa tätä hehkutettua tapahtumaa, jonne halusivat Kaikki.

Ehkä sen takia olinkin hieman pettynyt Yukiconiin kokonaisuutena. En missään nimessä kadu sinne lähtemistä, mutta molempina päivinä tuntui, että odotukseni olivat olleet liian korkealla. Minulla on erittäin harvoin tylsää coneissa, mutta Yukiconissa sekin tuli koettua pitkästä aikaa. Ohjelmaa oli toki reilusti, mutta minua kiinnosti lähinnä cosplay-ohjelma, jota kävinkin seuraamassa. Bravery Default -luennolle olisin mennyt, jos olisin pelannut (tai edes omistaisin) kyseisen pelin, mutta nyt spoilerivaara piti minut loitolla. Lauantainen cosplaykisan myöhästyminen sai hermot hieman kireälle, mutta ihmisiähän conien järjestäjätkin ovat, enkä käy moittimaan heitä sen enempää. Onneksi kisat olivat innostavia ja viihdyttäviä niin lauantaina kuin sunnuntainakin. Kisojen ja yhden cosplayluennon lisäksi Yuki-lauantai ja -sunnuntai menivät osaltani lähinnä paikasta toiseen haahuillessa, shootatessa ja ystävien kanssa hengatessa. Haahuilua tuli harrastettua keskivertoconia enemmän, mikä tuntui välillä uuvuttavalta. Kuvia Yukiconissa tuli sentään räpsittyä melkoisesti. Minulla oli kerrankin uudet puvut molemmille päiville, ja uusien hahmojen kuvauttaminen tuntui mukavalta. 

Lauantaina cossasin Mikea ja olin sen vuoksi innoissani; onhan kyseessä sentään ehdoton suosikkihahmoni Shingekistä heti Erwinin jälkeen. Koska cossi oli jo 90-prosenttisesti valmiina (jopa peruukki on sama kuin Erwinissä) ennen kuin olin edes päättänyt cossata kyseistä hahmoa, ei sen valmistaminen tuottanut päänvaivaa. Ainoastaan sopivanväristen partakarvojen löytäminen meinasi käydä haasteesta, mutta loppujen lopuksi päädyin saksimaan karvat omista hiuksistani -- hyötykäyttöä kuiville latvoille! Kävi tuuri ja väri oli cossiin juuri sopiva, ei liian tumma eikä vaalea. Olin supertyytyväinen Mike-meikkeihini, mikä on erittäin harvinaista. En tiedä näkyykö se hyvin kuvissa, mutta mielestäni sain muokattua nenääni varjostuksilla niin, että se näytti varsin komealta ja hahmolle sopivalta. Tätä cossia voisi käyttää joskus vielä uudestaankin.

Kuvannut mae-rye.

tamucist kuvasi nämä kaksi.

Sunnuntaina oli Ib:n vuoro. Simppelein cossini pitkään aikaan, mikä teki ihan hyvää hermoille.Yllättäen vaikein osa puvun kasaamisesta oli valkoisen kauluspaidan löytäminen. Kun coniin oli enää muutama päivä eikä yhdeltäkään vanhan kotikaupunkini kirpputorilta löytynyt yhden ainoaa valkoista kauluspaitaa, aloin jo elätellä mieleässäni salaliittoteorioita. Kävin läpi myös perusvaatekaupat ja City-Marketin: ei mitään. Vasta Seppälän alennusmyynnissä lykästi, ja sain kuvissa näkyvän paidan puoleen hintaan. Peruukkia ei tarvinnut juuri stailata, kenkien maalaaminen oli helppoa ja sukatkin löytyivät valmiina. Ainoat ommeltavat osat olivat siis hame ja röyhelöhärsellys. Hameen kanssa minua vaivasi sama ongelma kuin viimeksi kun ompelin vekkihameen: pikapalttausnauha lähti huolellisesta silityksestä huolimatta irtoilemaan jo pukua sovittaessa, mikä tuhosi osan vekeistä. Aiemmin arvelin tämän johtuvan kankaasta, mutta enää en ole varma. Odotin nauhan tarttuvan puuvillakankaaseen paremmin kuin keinokuitukankaaseen. Saa nähdä tulenko ikinä ratkaisemaan tätä ongelmaa. Ongelmista puheen ollen: lauantain ja sunnuntain välisenä yönä koko Espoon peittänyt lumikerros ei ollut armollinen cossaajille vaan tuotti useammallekin conkävijälle kenkäongelmia, minulle mukaan lukien. Maalasin Ib:n kengät kangasmaalilla, joka on yleensä kestänyt huomattavasti akryyli- ja spraymaaleja paremmin, mutta lopulta vetinen sohjo turmeli osittain tämänkin maalin. Pitää ensi kerralla vaihtaa kengät vasta conpaikalla.

Minun ei tarvinnut pukuilla yksin, vaan ihana Okkun tuli minulle Maryksi. Meistä otettiin paljon kuvia ja saimme tosi ihania kommentteja, mikä piristi päivää.Tauluja conpaikalla ei pahemmin ollut, mutta saimme silti varsin loistokkaita ja galleriahenkisiä kuvia.

Ibi kuvasi meitä.

"Oi miten söpö pupu C:" Pelin pelanneet tietävät.

Kuvasaldon puolesta Yukicon oli siis oikein onnistunut, ja ainakin seura oli yhtä hyvää kuin aina. Saa nähdä osallistunko coniin ensi vuonna, se kun tuppaa olemaan hieman liian kaukana täältä päin. Seuraavaksi nokka kohti Frostbitea seuraavanlaisissa vermeissä:

Perjantain cossi on vielä täysin päättämättä, mutta mitään uutta en saa aikaiseksi. Voi olla että käytän silloinkin Sabrinaa, tai sitten otan mukaan jonkun kolmannen puvun. Ken tietää, mutta Keniltä ei kysytä. Sabrinan ja nuken peruukit ovat jo saapuneet, vielä pitäisi ommella itse asut. En ole koskaan ommellut nukenvaatteita, joten jonkinlainen haastehan tässä on edessä. Waver sentään roikkuu kaapissa valmiina eikä siitä tarvitse korjailla mitään, joten voin suunnata sunnuntain Fate/Zero-ryhmään kevein mielin. Frostissa tavataan, muistakaa passi tai henkilökortti!

Vuosi 2014 ja mitä siitä tuli (siitä tuli surullinen Virion)

Öö joo, vuosi 2014. Se ei ole enää tänään, vaan tietokoneen näyttö näyttää 2.1.2015. Hyvin hämmentävää.

Mitä vuosi 2014 oikein piti cosplaymielessä sisällään? Vaikka mitä, esimerkiksi nämä tapahtumat:

• Desucon Frostbite
• Mimicon
• Desucon
• Animecon
• Tracon
• Chibicon
• plus photoshootit ja kaksi SnK-larppia

Paras con oli näin pikaisesti muistellessa ehkä Mimicon tai Tracon. Kesä-Desun perjantai taas oli yksittäisistä conpäivistä paras ja ehdottomasti vertaansa vailla, mutta loppuconia kohden fiilikseni lässähti kuin kakku uunissa kiitos itsetunto-ongelmieni ja pukuangstini. Seura oli sentään joka ikisessä conissa laadukasta. Myös photoshootit ja larpit olivat aivan huippuja ja tarjosivat pitkästä aikaa mahdollisuuden cossata aivan rauhassa, poissa conpaikan hulinoista ja hikisistä tungoksista. Shingeki-fanituksen ollessa kuumimmillaan sarjan ympärillä pyörivät shootit ja larpit saivat miltei itkemään onnesta.

Kisaamaan minun ei pitänyt mennä lainkaan tänä vuonna, mutta sitten mini-Chibicon ilmoitti olemassaolostaan ja ykskaks päädyinkin tehtailemaan Burankoa valmiiksi sinne. Lopun te tiedättekin. En vieläkään pysty täysin käsittämään, että tuo numerolla 1 varustettu pokaali tuolla hyllyn päällä on oikeasti minun eikä haihdu olemattomiin heti kun tarraudun siihen vapisevilla kätösilläni. Tuntuu uskomattomalta, että ehkä isoin haaveeni cosplayn saralla eli edes yhden kerran kisassa sijoittuminen, on nyt oikeasti saavutettu. Tämä valoi kaivattua uskoa itseen ja herätti varovaisen kiinnostuksen kisaamista kohtaan ehkä myös isommissa tapahtumissa sitten joskus tulevaisuudessa.

Uusia pukuja tehtailin kokonaista 10 kappaletta, mikä on itse asiassa ennätykseni vuotta kohden. Etenkin cossattuja naishahmoja kertyi varsin mukavasti, ja yritän pitää kiinni tästä trendistä ensi-- siis tänäkin vuonna. Tänä vuonna voisin tehdä muutaman puvun vähemmän jotta aikaa/rahaa/vaivaa säästyisi ja voisin panostaa yksittäiseen pukuun kaikessa rauhassa enemmän (ne kuuluisat viimeiset sanat).

Kierrätettyjä pukuja kertyi "vaivaiset" kolme kappaletta.

Kierrätyskolmikko.

Tosin! Tämä tilasto on hieman vinoutunut, sillä kierrätin Erwiniä aivan hävyttömän paljon, mutta koska puku on vuosimallia 2014 sitä ei periaatteessa voida laskea kierrätetyksi. Olen ulkoiluttanut kaikista cosseistani eniten juuri Erwiniä, sillä jos muistini pelittää kunnolla olen käyttänyt sitä peräti 9 kertaa conit, larpit ja photoshootit yhteenlaskettuina. Shingeki-univormu saa seuraavan tuuletuksen viikon päästä Yukiconissa kun vaihdan paidan ja isken naamaan tekoparran Mikea varten. Periaatteessa yhdellä puvulla miljoona eri hahmoa trololol.

Virion taas ei valmistunut sitten millään.

En tehnyt uudenvuodenlupauksia, mutta Virionin valmiiksi saaminen voisi olla yksi sellainen. Herran asuun on kumminkin kaikki materiaalit kasassa, ja hanskat, jousipyssy ja housutkin ovat jo valmiina. Vielä kun oppisin käsittelemään worblaa ilman että onnistuisin vääntämään sen kupruille tai murentamaan sen ohuen ohueksi.

En tiedä saanko vuotta 2014 ahdettua mitenkään järkevästi pähkinänkuoreen. Päällimmäisenä mielessä ovat ne onnen ja ilon tunteiden huippuhetket, joita oli onneksi tasaisesti pitkin vuotta, mutta toisaalta vuosi 2014 sisälsi suunnattomasti itse-epäilyä ja pukuiluun liittyvää ahdistusta. Cosplay on minulle kuitenkin se kaikista rakkain harrastus, enkä halua päätyä tilanteeseen jossa palan aivan loppuun sen kanssa tai jossa katkeroidun sen suhteen niin paljon, että lopetan pukujen tekemisen kokonaan. Näin ollen yritän pitää visusti mielessä sen, kumpi on tärkeämpää: rakkaiden hahmojen pukuileminen rakkaiden ihmisten seurassa vaiko internetin anonyymien mahdottomat vaatimukset ja Suomen conskenen ajoittainen myrkyllisyys. En tällä hetkellä pysty kuvittelemaan elämääni ilman cosplayta, ja yritän elää tämän harrastuksen suhteen hetkessä, tai oikeastaan seuraavaan tapahtumaan asti. Niin on helpompaa kuin ryhtyä tuskailemaan, voinko ja haluanko cossata koulutyttöninjoja sitten joskus nelikymppisenä.

Hyvää uutta vuotta kaikille Cosplayshogunaatin lukijoille! Toivottavasti pääsen tapaamaan mahdollisimman monta teistä tulevissa tapahtumissa. Kanssanne on aina ilahduttavaa vaihtaa kuulumisia. 

Mini-Chibicon ja APUA kisavoitto

Olen sanaton.

Okei, vähän juksasin, sillä jos olisin oikeasti sanaton tuskin kirjoittaisin tätä blogipostausta. Olen vain vieläkin äärimmäisen hämmentynyt sen tosiasian vuoksi, että onnistuin pokaamaan Kuopion 2014 Chibiconin cosplaykilpailusta ensimmäisen palkintosijan. Minä, noin 8 vuotta cossannut/pitkään Perla-puuvillasta tehtyjen miestenpukujen nimeen vannonut/proppien teon suhteen täydellinen käsi/kehnoilla ensimmäisillä cosseilla kisoihin osallistunut ja siten pienen kisakammon kasvattanut pukuilija, sijoituin cosplaykilpailussa ensimmäiseksi. 

Okei, ajattelin kyllä että Burankolla voisi onnistua nappaamaan ehkä kunniamaininnan pukuun upotettujen tuntien ja 65 yksi kerrallaan nuppineulattujen ja sitten ommeltujen kangastimanttien vuoksi, mutta ensimmäinen sija tuli minulle niin suurena yllätyksenä, etten vieläkään pysty kunnolla käsittämään koko asiaa edes siitä huolimatta, että pokaali irvistelee minulle tuolta kirjahyllyn päältä. Minunhan piti olla aivan paska cossaaja, miten minä nyt muka voin sijoittua cosplaykisassa ja vielä ensimmäiseksi! Toki mini-Chibiconin kisa oli pieni eikä siinä tarvinnut väsätä kunnollista esitystä, mutta en aio lähteä saivartelun ja saavutusten vähättelemisen tielle vaan olla hiljaa ja yrittää uskoa.

Kuvasta kiitos Lusifeerukselle!

Chibiconista on alle viikko, mutta jotenkin se tuntuu silti hurjan kaukaiselta enkä enää muista etenkään kisaan liittyviä yksityiskohtia niin hyvin kuin ehkä pitäisi. Muistan vain, miten pelkäsin a) kompastuvani yleisön edessä b) sulkanaamioni hajoavan kesken tuomaroinnin tai lavaosuuden. Kumpikaan peloista ei onneksi käynyt toteen, vaikka sulkanaamion kultainen pallura irtosikin juuri ennen tuomarointia. Onneksi pikaliima pelasti tälläkin kertaa. Kulttuuriareena 44:n mustanpuhuva sali oli pieni ja kotoisa, eikä siellä esiintyminen jännittänyt yhtä paljon kuin esim. Musiikkikeskuksen lavalla. Verhon takaa oli helppo löytää lavalle (tai oikeastaan yleisön eteen varsinaisen lavan puuttuessa), eikä palkinnonhakumatkakaan ollut pitkä. Ennen voittajien julkistamista minua jännitti tietysti aivan valtavasti, etenkin silloin kun tajusin niin sen tavoittelemani kunniamaininnan kuin kolmos- ja kakkossijojenkin jo menneen. En millään uskonut voivani voittaa koko kilpailua, mutta tuomarien vihdoin kajauttaessa ilmoille kisanumeroni ei siinä auttanut muu kuin uskoa ja kiiruhtaa lavalle pystiä ja palkintokassia noutamaan. Tuomarit ja yleisö saivat luultavasti hieman kaistapäisen kuvan minusta, sillä juontajan kysyessä "miltä nyt tuntuu?" osasin muistikuvieni mukaan vain hokea "apua" hyvin pärisevän näköisenä.

Sitten muutama sananen itse puvusta. Päädyin siis tekemään Burankon piirretyn version enkä laulajan käyttämää lavaversiota, mikä oli hieman haasteellista sillä piirretystä puvusta on olemassa tasan kolme lähdekuvaa. Viimeistelin cossini Märchen-tytyjen sulkanaamiolla sekä Burankon laulun loppupuolella käyttämällä lihaveitsellä, joista olikin sitten iloa ja hyötyä kuvia ottaessa. Burankossa yhdistyivät ihana hahmo sekä kaunis asu, ja olinkin aivan haltioissani kaiken sen pitsin ja röyhelöiden kanssa. Päällepäin Burankon asu näyttää tietyllä tapaa yksinkertaiselta, mutta auta armias kuinka paljon vaivaa jouduin tämän puvun eteen näkemään. Raitakankaan maalaamiseen kangasmaali-maalarinteippi-menetelmällä upposi tovi jos toinenkin, mutta pitkäkestoisimman ja rasittavimman askareen palkinto menee kuitenkin 65 erikokoisen kangastimantin nuppineulaamiselle ja etenkin ompelemiselle. Edes mekon vuorittaminen ja päähineen valmistaminen eivät tuottaneet yhtä monta harmaata hiusta! Boleron valkoiset röyhelöt ovat kierrätyskamaa: alun perin ne kuuluivat vuonna 2010 valmistuneeseen Vocaloidin Kaiton takkiin, joka päätyi vuonna 2013 Haganain Katen hihojen röyhelöiksi. Kierrätys on kivaa ja säästää rahaa, mutta ensi kerralla taidan tehdä röyhelöt suosiolla jostakin aivan muusta kuin morsiussatiinista, se kun on aika raskasta eikä laskeudu röyhelöissä kauniisti. Oppia ikä kaikki.
 

Ravintola Rustiikin edusta taipui hyvin Mustan ketun majataloksi!

Kaksi numeroa liian pieniä kenkiä ja mekkoon ahtautumisen vaikeutta lukuunottamatta Burankon puku oli varsin mukava ja helppo päällä. Ensin arvelin jäätyväni, mutta kauppakeskus Apajan lämpötila olikin juuri sopiva cossini huomioon ottaen. Moderni ympäristö ei ollut kenties se parhaista parhain kuvausympäristö Burankoa ajatellen, mutta pienen soveltamisen avulla saimme aikaan hyviä kuvia. Erityisesti ravintola Rustiikin sisäänkäynnin ympäristö oli hyvä löytö ja tarjosi hyvin "majatalomaisen" taustan pienellä kuvakulmakikkailulla. Yksilökuvista kiitos tamucistille.

Tämän vuoden conit olivatkin sitten tässä, ja katse on suunnattava kohti vuoden 2015 coneja. Näillä näkymin seuraava tapahtuma on Yukicon, ja cossisuunnitelmani näyttävät tällä hetkellä tältä:

Mike Zacharias/Shingeki no kyojin ja Ib/Ib.

Ai miten niin todella rakkaita hahmoja joita en muistuta lainkaan fyysisesti? No siten niin. Pärisen jo etukäteen ajatellessani, että toisena päivänä minun pitäisi olla uskottava hentoinen 9-vuotias tyttö ja toisena muistuttaa 196-senttistä, yli satakiloista ja karvaista lihaskimppua. Enkö minä koskaan opi? Spoilers: EN.

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille teille Cosplayshogunaatin lukijoille! Toivon mukaan Yukiconissa tavataan.

Lipputaistoa ja talven 2015 pukusuunnitelmia

Taistelusta on selvitty, ja hallussani ovat liput sekä Yukiconiin että Frostbiteen. Minulla on myös Chibiconin ranneke, joskaan sen saaminen ei vaatinut sen ihmeellisimpiä taisteluita. Onneksi.

Yukin liput loppuunmyyty neljässä minuutissa, Frostin lippuja mennyt 1000 minuutissa.

Frostbiten lippuja on tämän postauksen aikaan saatavilla vielä noin 1000 kappaletta, jää nähtäväksi miten nopeasti ne katoavat innokkaiden conkävijöiden mukaan. Täytyy sanoa, että olin varsin naiivi kuvitellessani, että Frostbiten lipunmyynti etenisi yhtä rauhallisesti kuin noin vuosi sitten. Toki lippuja on vielä jäljellä lähes puolet, ja voi olla että ostotahti hiljenee ensimmäisen tunnin jälkeen, mutta siitä huolimatta 1000 lippua minuutissa on varsin hurja tahti. Yukiconin saldo eli 1450 lippua vain neljässä minuutissa puolestaan lienee jo oikea Suomen-ennätys. Kieltämättä sydämeni hieman hakkasi Yuki-lipun oston aikana, etenkin kun verkkokauppa kaatui ostoyritykseni aikana kolme kertaa. On se conkävijän elämä muuttunut hurjaksi!

Nyt kun seuraavat conit ovat tiedossa, on hyvä aika ryhtyä miettimään niihin tulevia pukuja.

Jos tämä neiti kolkuttaisi oveasi, päästäisitkö hänet sisään?

Chibiconiin olen suuntaamassa Burankon vetimissä, ja suunnitelmissani on käväistä kisaamassa mikäli rohkeuteni ei ehdi pettää sitä ennen. Alun perin minun piti väsätä Chibiin jo ehkä surullisen kuuluisa Virion-cossini, joka ei tule kyllä valmistumaan vieläkään. Buranko tuskin on ihan sijoitusta vastaava cossi, mutta ainahan lava-/kisakokemus on hyödyksi. Tähän mennessä olen myös varsin tyytyväinen cossin etenemiseen, ja voin rehellisesti sanoa etten ole koskaan saanut mitään ommeltua niin nätisti kuin Burankon boleroa. Sound Horizonin Märchen-albumi kiehtovine tarinoineen ja upeine lavashow'neen on ollut minulle rakas vuodesta 2012 asti, joten on jo korkea aika cossata tästä mestariteoksesta. Jännää kyllä, Buranko ei ollut Märchen-innostukseni alkumetreillä ykkösvalintani cossattavaksi, vaan haaveilin Schneewittchenin tai Elizabethin pukuilemisesta. Schneewittchen on kyllä cossisuunnitelmissani edelleen, onhan hänen biisinsä suosikkini koko albumilta, mutta tänä syksynä innostuin myös Burankon biisistä ja tämän veikeästä hahmodesignista. Ajattelin aluksi tehdä Burankon puvun vailla kiireitä tai mitään tiettyä conia, mutta sitten Chibicon ilmoitti uudesta tulemisestaan ja päätin saada cossin valmiiksi sinne. Tällä hetkellä puku on sen verran hyvässä vaiheessa, että uskoisin saavani sen ajoissa valmiiksi.

Yukiconin ja Frostbiten pukusuunnitelmat taas ovat vielä täysin auki. Sen tiedän, että tulen kierrättämään Waveria Frostbitessa kiitos Gen Urobuchin vierailun, mutta muutoin en ole lyönyt lukkoon vielä mitään.

Hurraa cosseille jotka voi vain ottaa kaapista ja heittää niskaan!

Tahtoisin tehdä jotain uutta ja jännää ja näyttävää ja ehkä söpöä, mutta aika/rahat/jaksaminen/motivaatio tuskin riittää kovin moneen projektiin. Joulu-tammikuu menee luultavasti jo valmiiksi kiireisissä ja voimiavievissä merkeissä kiitos työharjoittelun, joten todennäköisesti saan aikaiseksi "vain" yhden uuden cossin jos sitäkään. Tällä hetkellä todennäköisin vaihtoehto on Chuunibyuoun Satone Shichimiya.

Ei ehkä kovin megalomaanisen näyttävä mutta silti varsin kivannäköinen, helpohko ja tunnistettava cossi, jota voisin käyttää sekä Yukissa että Frostbitessa. Satone on lempitytyni koko sarjasta muutenkin ja tosi samastuttava hahmo. ;_;

Tällä erää siis tällainen tilannekatsaus. Suattaapi olla että saan Burankosta jotain WIP-postausta ennen Chibiconia mutta suattaapi taas olla että en. Näkyillään!