keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Mini-Chibicon ja APUA kisavoitto


Olen sanaton.

Okei, vähän juksasin, sillä jos olisin oikeasti sanaton tuskin kirjoittaisin tätä blogipostausta. Olen vain vieläkin äärimmäisen hämmentynyt sen tosiasian vuoksi, että onnistuin pokaamaan Kuopion 2014 Chibiconin cosplaykilpailusta ensimmäisen palkintosijan. Minä, noin 8 vuotta cossannut/pitkään Perla-puuvillasta tehtyjen miestenpukujen nimeen vannonut/proppien teon suhteen täydellinen käsi/kehnoilla ensimmäisillä cosseilla kisoihin osallistunut ja siten pienen kisakammon kasvattanut pukuilija, sijoituin cosplaykilpailussa ensimmäiseksi


Okei, ajattelin kyllä että Burankolla voisi onnistua nappaamaan ehkä kunniamaininnan pukuun upotettujen tuntien ja 65 yksi kerrallaan nuppineulattujen ja sitten ommeltujen kangastimanttien vuoksi, mutta ensimmäinen sija tuli minulle niin suurena yllätyksenä, etten vieläkään pysty kunnolla käsittämään koko asiaa edes siitä huolimatta, että pokaali irvistelee minulle tuolta kirjahyllyn päältä. Minunhan piti olla aivan paska cossaaja, miten minä nyt muka voin sijoittua cosplaykisassa ja vielä ensimmäiseksi! Toki mini-Chibiconin kisa oli pieni eikä siinä tarvinnut väsätä kunnollista esitystä, mutta en aio lähteä saivartelun ja saavutusten vähättelemisen tielle vaan olla hiljaa ja yrittää uskoa.

Kuvasta kiitos Lusifeerukselle!
Chibiconista on alle viikko, mutta jotenkin se tuntuu silti hurjan kaukaiselta enkä enää muista etenkään kisaan liittyviä yksityiskohtia niin hyvin kuin ehkä pitäisi. Muistan vain, miten pelkäsin a) kompastuvani yleisön edessä b) sulkanaamioni hajoavan kesken tuomaroinnin tai lavaosuuden. Kumpikaan peloista ei onneksi käynyt toteen, vaikka sulkanaamion kultainen pallura irtosikin juuri ennen tuomarointia. Onneksi pikaliima pelasti tälläkin kertaa. Kulttuuriareena 44:n mustanpuhuva sali oli pieni ja kotoisa, eikä siellä esiintyminen jännittänyt yhtä paljon kuin esim. Musiikkikeskuksen lavalla. Verhon takaa oli helppo löytää lavalle (tai oikeastaan yleisön eteen varsinaisen lavan puuttuessa), eikä palkinnonhakumatkakaan ollut pitkä. Ennen voittajien julkistamista minua jännitti tietysti aivan valtavasti, etenkin silloin kun tajusin niin sen tavoittelemani kunniamaininnan kuin kolmos- ja kakkossijojenkin jo menneen. En millään uskonut voivani voittaa koko kilpailua, mutta tuomarien vihdoin kajauttaessa ilmoille kisanumeroni ei siinä auttanut muu kuin uskoa ja kiiruhtaa lavalle pystiä ja palkintokassia noutamaan. Tuomarit ja yleisö saivat luultavasti hieman kaistapäisen kuvan minusta, sillä juontajan kysyessä "miltä nyt tuntuu?" osasin muistikuvieni mukaan vain hokea "apua" hyvin pärisevän näköisenä.

Sitten muutama sananen itse puvusta. Päädyin siis tekemään Burankon piirretyn version enkä laulajan käyttämää lavaversiota, mikä oli hieman haasteellista sillä piirretystä puvusta on olemassa tasan kolme lähdekuvaa. Viimeistelin cossini Märchen-tytyjen sulkanaamiolla sekä Burankon laulun loppupuolella käyttämällä lihaveitsellä, joista olikin sitten iloa ja hyötyä kuvia ottaessa. Burankossa yhdistyivät ihana hahmo sekä kaunis asu, ja olinkin aivan haltioissani kaiken sen pitsin ja röyhelöiden kanssa. Päällepäin Burankon asu näyttää tietyllä tapaa yksinkertaiselta, mutta auta armias kuinka paljon vaivaa jouduin tämän puvun eteen näkemään. Raitakankaan maalaamiseen kangasmaali-maalarinteippi-menetelmällä upposi tovi jos toinenkin, mutta pitkäkestoisimman ja rasittavimman askareen palkinto menee kuitenkin 65 erikokoisen kangastimantin nuppineulaamiselle ja etenkin ompelemiselle. Edes mekon vuorittaminen ja päähineen valmistaminen eivät tuottaneet yhtä monta harmaata hiusta! Boleron valkoiset röyhelöt ovat kierrätyskamaa: alun perin ne kuuluivat vuonna 2010 valmistuneeseen Vocaloidin Kaiton takkiin, joka päätyi vuonna 2013 Haganain Katen hihojen röyhelöiksi. Kierrätys on kivaa ja säästää rahaa, mutta ensi kerralla taidan tehdä röyhelöt suosiolla jostakin aivan muusta kuin morsiussatiinista, se kun on aika raskasta eikä laskeudu röyhelöissä kauniisti. Oppia ikä kaikki.
 

Ravintola Rustiikin edusta taipui hyvin Mustan ketun majataloksi!


Kaksi numeroa liian pieniä kenkiä ja mekkoon ahtautumisen vaikeutta lukuunottamatta Burankon puku oli varsin mukava ja helppo päällä. Ensin arvelin jäätyväni, mutta kauppakeskus Apajan lämpötila olikin juuri sopiva cossini huomioon ottaen. Moderni ympäristö ei ollut kenties se parhaista parhain kuvausympäristö Burankoa ajatellen, mutta pienen soveltamisen avulla saimme aikaan hyviä kuvia. Erityisesti ravintola Rustiikin sisäänkäynnin ympäristö oli hyvä löytö ja tarjosi hyvin "majatalomaisen" taustan pienellä kuvakulmakikkailulla. Yksilökuvista kiitos tamucistille.

Tämän vuoden conit olivatkin sitten tässä, ja katse on suunnattava kohti vuoden 2015 coneja. Näillä näkymin seuraava tapahtuma on Yukicon, ja cossisuunnitelmani näyttävät tällä hetkellä tältä:

Mike Zacharias/Shingeki no kyojin ja Ib/Ib.
Ai miten niin todella rakkaita hahmoja joita en muistuta lainkaan fyysisesti? No siten niin. Pärisen jo etukäteen ajatellessani, että toisena päivänä minun pitäisi olla uskottava hentoinen 9-vuotias tyttö ja toisena muistuttaa 196-senttistä, yli satakiloista ja karvaista lihaskimppua. Enkö minä koskaan opi? Spoilers: EN.

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille teille Cosplayshogunaatin lukijoille! Toivon mukaan Yukiconissa tavataan.

6 kommenttia:

  1. Todella upea puku ja paljon onnea kisan voitosta! :3

    VastaaPoista
  2. Paljon onnea kisan voitosta!^^ Oikean osoitteeseen pokaali meni tosiaan:) T: Pinkki rusettihärvellyskamusi kisasta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon kiitoksia ;u; Ja kiitos itsellesi hengausseurasta kisassa!

      Poista
  3. Onnittelut voitosta!

    Voinko linkittää tämän kirjoituksen Chibin FB-sivun kautta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon!

      Totta kai voit! Se olisi mukavaa.

      Poista