Achtung, baby! Eli tötterötukan ihmeelliset (?) seikkailut Chibiconissa

Chibicon oli oikein mukava. Muksakka. Nukuttua ei tosin tullut ja olo on kieltämättä sen mukainen. Päähän koskee, pyörryttää ja nälättää eli perus coninjälkeinen olotila. Antakaa siis anteeksi omituisuudet, ne johtuvat vain unen ja kunnollisen ravinnon puutteesta.

Joooo. Lauantai-aamuna oli herätys viideltä ja Kuopioon lähdettiin neljän ihmisen voimin. Matka meni osaltani varsin huonovointisissa merkeissä kiitos tiukkien housujen ja painavien ketjujen jotka yrittivät selvästi murskata mahani. Hyyyyyyvin pitkältä tuntuneen ajan jälkeen saavuimme vihdoin itse conpaikalle ja pyrähdimme suoraan avajaisiin/cosplaykisaan. Viime Chibiconin kisaan verrattuna taso oli korkeampi, mutta ei kyllä läheskään niin hyvä kuin ensimmäisessä Chibissä. Minua itseäni ei kamalasti miellyttänyt se, että lähes puolet kisaajista cossasi Naruto-hahmoja, etenkin kun yksi kisaajista heitti kesken kaiken Akatsuki-kaapunsa pois ja hyppi ernuvaatteissa lopun esityksen ajan. Esitysten taso oli kyllä hyvä sekä Narutoilla että muilla.

Tämän jälkeen tuli testattua conin kuvauspiste, ja sitten oli vuorossa Terveellinen Ruokailu a'la Subway ja Subwayn kevytmajoneesi. Kun patongit oli lopulta puputettu, palasimme takaisin conpaikalle katsomaan eeppisen fanfictionteatterin, joka aiheutti päivän ehkä parhaat naurut. Sitten olikin vuorossa pientä photoshootintynkää med Holly ja tamuki. Uutta järkkäriä tuli käytettyä ahkerasti.

Raitanaamainen kaunispoika...

...prinssi...

...ja sit joku tommonen störpäke.

Tähän väliin voisin varmaan lausua muutaman sanan cossistani. Itse olen siis ihan tyytyväinen tähän pukuun vaikka housut eivät olleetkaan nahkaa ja takki ei koskaan suostunut olemaan hyvin. Peruukki talttui useiden yritysten jälkeen Pirkan yleisliimalla ja kesti muodossaan lähes koko conin ajan. Kengät eivät olleet maiharit koska sellaisiin ei ollut varaa joten päädyin tuollaisiin mustiin perusmötiköihin. Kaulakoru oli ensimmäinen kosketukseni softiksen ja gesson kanssa hääräämiseen ja onnistui ihan hyvin vaikka itse sanonkin. Ketjut taas painoivat luvattoman paljon ja jäin niistä parikin kertaa kiinni tuoliin.


Näissä vermeissä tuli sitten osallistuttua myös cosplaydeittiin.

Iso-otsaista herra oikeaa etsimässä.

Omalta osaltani deitti meni näin kauniisti sanottuna ei-niin hyvin. Unohdin kaikki lennokkaat replani joita olin kerrannut juuri ennen deittiä, en muistanut soittaa ilmakitaraa ja kaiken kukkuraksi isoin sormuksistani lensi komeasti lavan poikki kun osoitin juontajille valitsemani sydänkäpysen. 

Ilmeeni kun sitä oikeaa ei meinannut löytyä.

 Sinällään harmi sillä olin odottanut tätä deittiä ja yrittänyt panostaa omaan osaani. En sitten tiedä minkä ihmeen takia jäädyin ja lakkasin ajattelemasta kunnolla. Durrhurrhurr. No jaa, ainakin kierrokselta lähti siippa mukaan ja hääkuvakin käytiin ottamassa kuvauspisteellä. Sitä odotellessa.

Äfäffaitto taas sai tällä kertaa väistyä kavereiden kanssa vietetyn juttutuokion vuoksi. Kun kansaa alkoi vaeltaa ulos salista, oli aika hipsiä odottamaan cosplaykilpailun tuloksia. YO:n ja claircorruptionin puolesta tuli jännitettyä melko lailla mutta onneksi se ei ollut turhaa. Kisan ykköspalkinto meni aivan oikeaan osoitteeseen eikä riemulla ollut rajaa. Kisan parhaat puvut ehdottomasti -- tosin en tiedä onko mielipiteelläni varsinaista painoarvoa kun kyseessä ovat kuitenkin kaverini. YO:n ja clairen voiton ansiosta minua puraisi pieni kunnianhimokärpänen. Kieltämättä olisi älyttömän siistiä seisoa itsekin joskus lavalla pystiä tahi kunniakirjaa kädessä puristaen. Mask*deMasquen väsääminen tuntuu tällä hetkellä houkuttelevammalta kuin pitkiin aikoihin.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin päätän tämän postauksen. Psykologian kirja (lue: sänky) odottaa.