Desucon Frostbite eli kuinka olin vaaleanruskea ja valkoinen

Sinne meni Frostiskin, huhhuh. Olin jo ehtinyt unohtaa miten voipuneelta olo voi kaksipäiväisen conin jäljiltä tuntua -- enkä edes viettänyt lauantain ja sunnuntain välistä yötä desuilemassa. Kesä-Desujen tapaan myös tämä con oli hyvin järjestetty ja asiat pelittivät lähes moitteettomasti. Ohjelmaakin oli taas tarjolla vaikka miten paljon, tosin itse en bongannut sieltä kuin muutaman sellaisen joihin olisin halunnut mennä -- ja loppujen lopuksi kävin laiskuuden/kiireen iskiessä katsomassa niistäkin vain Maria Parviaisen luennon Taikatyttöja, labratakkeja ja pingviinejä: animevuoden 2011 tarjonta cosplaylle. Se olikin sitten ehdottomasti katsomisen väärti. 

Cosplayn taso tapahtumassa oli yleisesti ottaen melko korkea ja bongasin paljon lempihahmojani/muuten vain upeita cosseja. Toki niitä kaappi-, puoli- ja lakanakangascossejakin näkyi mutta eipä oma conkokemukseni hirveästi siitä kärsinyt. Hetalia oli varmasti taas se suosituin sarja, mutta yllättävän paljon näkyi myös (hienoja) One Piece -cosseja -- lieneekö tapahtuman kunniavieraalla ollut osuutensa ihmisten pukuvalintojen suhteen? Vaikka olenkin jo itse "kasvanut yli" Yksipalasesta, lämmitti entisen fanin sydäntä silti nähdä isoja ryhmäcosseja kyseisestä sarjasta. Omat cossini näyttivät sitten tältä:

Ihomaalia kului molemmissa ihan kiitettävästi, mitä atoopikon ihoni ei oikein arvostanut. Tom-cossi oli ihan mukava päällä, mitä nyt bindit välillä puristivat ja rastat meinasivat vähän väliä keriytyä auki. Conpaikalle lähtiessä naaman väri oli vielä tasaisen vaaleanruskea, mutta päivän mittaan aloin olla tasaisen laikukas. Onneksi sitä ei huomaa kuin lähikuvista. Bongailin conista vaikka kuinka monta Shizuota, mutta kaikki ne ignoorasivat minut tehokkaasti. Olisi varmaan itse pitänyt mennä aloittamaan keskustelu, mutta pelkäsin saavani "ai kuka sä muka oot" -reaktion enkä siksi mennyt. Nyt vähän harmittaa. :c Haluaisin käyttää tätä pukua kyllä vielä jossain conissa, mutta sitä varten ehkä pitäisi löytää pariksi Shizuo.
   Hariti-cossissa liikkuminen oli välillä aika jännittävää kiitos piilareiden, jotka peittivät myös pupillin. Muutenkin sai koko ajan olla huolehtimassa siitä pysyikö huppu päässä ja olivatko ihomaalit puuterista huolimatta lähteneet. Päivällä oli luvassa Persona 4 -ryhmis, jossa olin sitten ainoa Persona ihmishahmojen joukossa. Vähän tuli outsider-olo, mutta onneksi porukka oli ihan mukavaa. Kuvauspisteelläkin käytiin, niitä otoksia odotellessa.

Ryhmäcossista ja kavereiden kanssa hengaamisesta huolimatta conin päällimmäinen fiilis oli ulkopuolisuus. Kukaan ei halunnut puvuistani kuvaa eikä tullut juttelemaan. Sen siitä näköjään saa kun cossaa hahmoja, joita kukaan ei tunnista. Yllätyin kun huomasin conkokemukseni kärsivän näin paljon siitä ja tajusin ymmärtäväni paremmin niitä ihmisiä, jotka pukevat coniin peruukin ja kaapista revityn valkoisen kauluspaidan ja hihkuvat cossaavansa Hetaliaa/Narutoa/yms vain jotta heillä olisi edes joku cossi. (Tunnistettava) cosplaypuku lisää sosiaalisuutta conissa ja tekee conkokemuksesta paljon mukavamman. On hieno tunne, kun ihmiset haluavat kuvan vaivalla työstämästäsi puvusta ja innostuvat juttelemaan kanssasi rakastamastasi sarjasta. Cossaamattomilla ja vaikeasti tunnistettavissa cosseissa liikkuvilla tällaista tapahtuu (ainakin omien kokemusteni perusteella) harvemmin. Se tunne, kun havaitset huomiohuoran piirteitä itsessäsi! Tämän lisäksi oli vähän vaikeaa jakaa aikaa tasapuolisesti kaikkien conissa olevien kavereiden kesken, minkä ansiosta nyt on vähän syyllinen olo. Iso osa conista meni asioiden odotteluun, senkin ajan olisin voinut käyttää hyödyksi ja tavata jotain kaveria. Argh... 

Ja lopuksi kuvadump niistä cosseista joista pyysin kuvia. Muutamasta noista on vielä lisääkin kuvia ja niitä saa pyytää vaikka sähköpostitse jos tahtoo. Myöskin, jos joku tunnistaa itsensä ja tahtoo kuvansa pois niin siitä vain ilmoittamaan asiasta.

Juustozziiii!

TAIVAS VARJELE, SEHÄN ON MORSO.