Happamia, sanoi Paha sotaherra bikinitsikuista?

Ei sanonut.

Kaikki alkoi siitä kun katselin TV:stä Morsiandieetit-nimistä ohjelmaa. Siinä oli minun kokoiseni (eli ei edes mitenkään lihava) nainen joka sitten rääkkäsi itseään kuuden viikon ajan mahtuakseen unelmiensa häämekkoon. Ohjelmaa katsoessani tulin hetki hetkeltä kiukkuisemmaksi ja ajattelin ettei tuollaisessa touhussa ole mitään järkeä. Sitten tajusin, että olen aiemmin tehnyt itse ihan samaa: näännyttänyt itseäni siinä toivossa että näyttäisin conpäivänä paremmalta cossipuku ylläni ja palannut sitten conin jälkeen entisiin ruokailu- ja liikkumistapoihini eli ylensyöntiin ja laiskotteluun. Durrhurrrr. Ismokin tietää ettei sellaisesta tule yhtään mitään.

Niin se on!

Ohjelman katsomisen jälkeen hipsin syyllisenä ottamaan itsestäni mitat ja jopa päädyin vertaamaan omaa kuvaani /cgl/:n nykyisen lempilapsen, Pixyterin, kuvaan. Mielessä pyörivät ajatukset siitä kelpaanko tämänkokoisena cosplayeriksi lainkaan. Rauhoituttuani vähän tulin siihen tulokseen että ei, en ole valtaisa läski vaan voin jatkaa cossaamista kuten olen tähänkin asti tehnyt. Ja sitten se iski: ajatus siitä, että on aivan järjetöntä yrittää muuttua muiden mieliksi sellaiseksi kun ei oikeasti ole. Tosiasia on se ettei minusta ikinä tulisi tällaista tai tällaista vaikka juoksisin maratonin joka päivä ja liimaisin huuleni yhteen Pattexilla etten voisi syödä enää ikinä mitään. Minut vain on rakennettu tukevammin kuin keskivertocossaajatsiku. Kutistuminen mallinmittoihin vaatisi onnistuakseen taikasauvaa, eikä sellaista ole lähettyvillä. Miksi siis turhaan tavoitella sellaista joka ei ole (eikä tule koskaan) olemaan saavutettavissa? Siitä seuraa vain turhautumista ja pahaa mieltä.

Tulin kuitenkin siihen tulokseen että pieni kiinteytyminen voisi olla ihan hyvästä. Cosplay on ulkonäköpainotteinen harrastus ja jokainen cosplayer tahtoo varmasti näyttää mahdollisimman hyvältä puvuissaan. Tällä kertaa motivaationi kumpuaa erilaisesta lähteestä kuin aikaisemmin. Yläasteaikoina laihdutin itku kurkussa ja kituutin yhdellä ruokalautasellisella päivässä koska ajattelin etten muuten kelpaa kenellekään, nyt haluan muuttaa elämäntapojani (en siis laihduttaa) jotta voisin itse paremmin ja olisin omasta mielestäni paremman näköinen. En ole nytkään mikään ruma ihrakasa, mutta vähän terveellisempi elämäntapa voisi olla ihan hyvästä ja saada minut näyttämään paremmalta puvuissani. Olen nyt kuukauden ajan käynyt uimassa kahdesti viikossa, syönyt vähän pienempiä annoksia ja vähentänyt herkkujen napsimista. Ja ihme kyllä, en ole vielä kyllästynyt siihen.

Saa nähdä miten tämä sujuu tästä eteenpäin. Tällä hetkellä motivaatiota on, mutta entiset painonpudotusyritykseni eivät ole sujuneet kovin mallikkaasti. Pitää vain toivoa että tällä kerralla tosiaan onnistun muuttamaan liikunta- ja ruokailutottumuksiani enkä vain ajattele koko hommaa laihdutuskuurina, joka loppuu heti conin jälkeen. En tule ikinä olemaan niissä mitoissa että voisin cossata uskottavasti Yokon kaltaisia bikinibeibejä, mutta toisaalta ei minun edes tarvitsekaan. Olen ihan hyvä juuri tällaisena ja voin vallan hyvin cossata sellaisia hahmoja joiden vermeissä näytän hyvältä. Piste, pilkku ja huutomerkki.