tiistai 20. joulukuuta 2011

Se tunne kun sinun on vain PAKKO saada cossata hahmoa X

Olen iso paha valehtelija. (Olipas tympeä aloitus. Mutta joo.)

Tässä on tullut jo aika moneenkin otteeseen vannottua että en aloita enää yhtään cossia tänä vuonna. Että olen järkevä ja säästän kierrättämällä ensi vuoden alussa niitä cosseja, joita minulla on jo. Että odotan maltillisesti ensi kesään (tai ainakin kevääseen) ennen kuin rupean väsäämään uusia pukuja. Että en anna periksi haluilleni ja rupea ex tempore väsäämään uusia cosseja silmittömän innon alaisena. Että Mask*DeMasquen aloittaminen voidaan antaa anteeksi kunhan en syyllisty samaan rikkeeseen enää uudestaan.


Sitten katsoin taas Durararaa.

Herra Tanaka, olen hyvin vihainen teille.
 HNNNNGH. Ajelin kivasti ja mukavasti autolla kun pälkähti päähäni Idea Isolla I:llä: minäpäs cossaankin Desucon Frostbitessa Tom Tanakaa. Aloin saman tien laskeskella paljonko cossi nielisi rahaa, olisiko minulla joitain juttuja valmiina ja ehtisikö peruukki tulla ajoissa. Iloitsin siitä ettei minun tarvitsisikaan selvittää Chibiconin jäljiltä takussa olevaa Klavier-peruukkia.

Anna anteeksi, Klavier.
  Tässä sitä nyt ollaan. Tom-kankaat roikkuvat tuolla Eurokankaan kassissa. Peruukki menee tilaukseen luultavasti huomenna. Myhäilen ja hihittelen itsekseni kun haaveilen tulevasta. Pääsen cossaamaan yhtä lempihahmoistani Durararasta, ja vielä sellaista jota on netissäkin nähty cossattavan vain pari kertaa. 

ÄLÄ KATSO MINUA NOIN.
Kivasti olin lyönyt Frostiksen suunnitelmat lukkoon ja ajatellut että huhhuh, nytpä ei tarvitse ommella vähään aikaan. Mutta sitten teenkin täyskäännöksen ja vieläpä valitsen kaikista maailman hahmoista juuri sellaisen joita olen vannonut tulevaisuudessa välttäväni, eli siis miestenpukua pitävän (melko) kauniin miehen. Mikähän siinä on kun cosplayeriin iskee tällainen hillitsemätön into cossata jotain tiettyä hahmoa. Hahmorakkausko vain? En oikein keksi mitään muutakaan järkevää syytä.

Onko TEILLE sattunut tällaista, rakkaat lukijat? (implying that people actually read this blog sgmagskmakg)

2 kommenttia:

  1. Hahaa, onnea matkaan, Sotis! :D Pukua on ihana tehdä kun sille liekehtii, ja onhan tässä tämä loma sopivasti aikaa tehdä. Itselläni tosin liekit sammuvat abaut siinä kaavojenpiirtovaiheessa, syttyäkseen taas uudelleen koettaessani nuppineuloilla yhteen kasattuja osia ennen ompelua - sammuakseen sitten taas kun huomaan liivin takaosan kaipaavan kavennusta ja paidan vahvempaa väriä, juuri kun piti olla jo viimeistelyvaiheessa.

    P.S. Rakastan paitsi postauksiesi intohimoisia ja hauskoja otsikoita, niin myös itse posteja. Olet niin rehellinen ja sympaattinen.

    P.P.S "NÄHDÄÄN UUTENAVUOTENA." Onneksi en cossaa Kaijia Frostissa.

    VastaaPoista
  2. Ahahaa, voi kiitos. Ihan hämilleenhän tässä menee. :'D Puvunteon liekit ovat varsin mystinen elementti..!

    VastaaPoista