Biisin uudelleensanoitus: Tytöt tykkää --> Nörtit tykkää (Tsundrissa)

Tsundr tuli piristämään/sekoittamaan meidän nörttien pääsiäistä ja aprillipäivää, ja lopulta kävi niin että pienet harmaat aivosoluni taikoivat aiheesta uuden sanoituksen Tean Tytöt tykkää -biisiin.

Tässä alkuperäinen biisi/video.

NÖRTIT TYKKÄÄ (TSUNDRISSA)

Tsu-tsu-tsu-n-dr,
Tsu-tsu-tsu-tsu-n-dr,
Tsu-tsu-tsu-tsu-tsu-n-dr,
Tsu-tsu-tsun-tsun-tsun-tsun-drrrrrr

Mää näytän lolilta ja
tiedän et sä tiedät sen
Mut et saa herttaa (E-et saa herttaa et)
Sun burgerointi ei tee vaikutusta
vaik' oot MAL-palkkikeisari
ja Desu-väen kaveri (Eei)

Sä voit sanoo mitä vaan
muttet coniin seuraa saa
Vaan mä alapeukutan sinut
Sun fedorasi
on musta kammottava
Sen takii,
mä pyydän sen takii

Tsu-tsu-tsu-n-dr

Mä selaan näit kortteja
jätä mut rauhaan
Älä ihkuta Misakia
tai koita waifuttaa
Mä selaan näit kortteja,
jätä mut rauhaan
Mä selaan näit kortteja,
jätä mut rauhaan

Nörtit tykkää, nörtit nö-nö-nörtit tykkää nörtit,
nö-nö-nörtit tykkää nörtit,
nö-nö-nörtit tykkää, nörtit tykkää

Tytöt tykkää pojista ja pojat tykkää tytöistä
Näin Tsundrissa koko ajan syntyy uusii mätsejä
Tytöt tykkää tytöistä ja pojat tykkää pojista
Voit aina alapeukuttaa jos toinen ei nyt kiinnosta

Vaik' sullon uusi OTP
ei vois vähempää kiinnostaa (E-eei kiinnosta ei)
Sun pikkuernuus ei tee vaikutusta
vaik' oot crossaaja filmaattinen,
Cosplay-piiris’ aktiivinen (Eei)

Sä voit sanoo mitä vaan,
et saa yaoit’ ropettaan
Sillä nään sun läpi
ja kuules: sun pusupiirit
on helvetin noloja
Sen takii,
mä pyydän sen takii

Anna mä selaan näit kortteja
jätä mut rauhaan
Älä hehkuta titaaneja
et musta hubbyy saa
Mä selaan näit kortteja,
jätä mut rauhaan
Mä selaan näit kortteja,
jätä mut rauhaan

Nörtit tykkää, nörtit nö-nö-nörtit tykkää nörtit,
nö-nö-nörtit tykkää nörtit,
nö-nö-nörtit tykkää, nörtit tykkää

Tytöt tykkää pojista ja pojat tykkää tytöistä
Näin Tsundrissa koko ajan syntyy uusii mätsejä
Tytöt tykkää tytöistä ja pojat tykkää pojista
Voit aina alapeukuttaa jos toinen ei nyt kiinnosta

Tsu-tsu-tsu-n-dr

Mä selaan näit kortteja
jätä mut rauhaan
Älä ihkuta Misakia
tai koita waifuttaa
Mä selaan näit kortteja,
jätä mut rauhaan
Mä selaan näit kortteja,
jätä mut rauhaan

Mä selaan näit kortteja
jätä mut rauhaan
Älä hehkuta titaaneja
et musta hubbyy saa
Mä selaan näit kortteja,
jätä mut rauhaan
Mä selaan näit kortteja,
jätä mut rauhaan

Biisin uudelleensanoitus: Pissikset --> Cossaajat

Sainpa viime Frostbitessa älynväläyksen ryhtyä kehittelemään Lissujen Pissikset-biisiin cossaajien maailmasta kertovia lyriikoita, ja tässä on muutaman muutoksen läpikäynyt lopputulos. Koska en ole musiikillisesti lahjakas, en ryhdy laulamaan ja äänittämään, vaan jätän teille luomistyöni hedelmät yhdessä alkuperäisen biisin kanssa. Nauttikaa, tai vaihtoehtoisesti pyöritelkää silmiänne.

Tässä alkuperäinen biisi/video


COSSAAJAT <3
 

Worblaa, siis worblaa

Worblaa, siis worblaa

Puvut täytyy aina olla kohdallaan
Ei meidän jengiin kato niin vaan tullakaan (e-ei)
Vaatteet itsetehdyt, ei kirppistä koskaan
Kaappicossikuteet on täyttä roskaa
Jos wonderflexii käytät, on se plussaa vaan
Armoreit kun täytyy aina päästä vertaamaan

Peruukkikin täytyy myös pitää kohdallaan
Ei sitä koskaan tiedä koska meitä kuvataan

Me ollaan cossaajii, hei kai sen nyt huomaa
Suomen eliitii, ollaan feimei ja nuorii
Cossaajii, hei ihailkaa meitä
pikkuernut nuo meitä naurattaa

Peruukki jos takkuu se katastrofi on (iik!)
Kun tekonahka hukkuu, on olo onneton
Jos Desun liput loppuu, en yöllä unta saa
Missä cossiani näytän jos en Metsähallissa? ;_;  

/cgl/:ssä mä jakaa cossijuorut aina voin
Anon-hatea nyt sataa, mun conitutuiltain (hmm)
Jutut pieniltä voi tuntuu, mut aatteleppa vain
Jos ne uskoo että lahjomalla kisavoiton sain

Me ollaan cossaajii, hei kai sen nyt huomaa
Suomen eliitii, ollaan feimei ja nuorii
Cossaajii, hei ihailkaa meitä
pikkuernut nuo meitä naurattaa

Me ollaan cossaajii, hei kai sen nyt huomaa
Suomen eliitii, ollaan feimei ja nuorii
Cossaajii, hei ihailkaa meitä
pikkuernut nuo meitä naurattaa

Sano c, sano o, sano s s i t, cossit

Sano c, sano o, sano s s i t, cossit

Sano c, sano o, sano s s i t, cossit

Sano c, sano o, sano s s i t, cossit

Me ollaan cossaajii, hei kai sen nyt huomaa
Suomen eliitii, ollaan feimei ja nuorii
Cossaajii, hei ihailkaa meitä
pikkuernut nuo meitä naurattaa

Me ollaan cossaajii, hei kai sen nyt huomaa
Suomen eliitii, ollaan feimei ja nuorii
Cossaajii, hei tsiigatkaa meitä
pikkuernut nuo meitä naurattaa

(Voisin joskus oikeassa mielentilassa tehdä näitä biisejä lisääkin. :D)

Yölliset pohdinnat fanservice-hahmojen cossaamisesta

Kaverini kysyi minulta kerran, Asuka-cossiini viitaten: "Kun sä kerran oot feministi, niin miten sä voit cossata hahmoa joka on selkeesti tehty sitä varten että miehet fäppää sille?". Erittäin hyvä ja pohdintaan johdatteleva kysymys!

Fanservice-hahmo nk. "herrasmiessarjasta"

 

Miksi kukaan ylipäätänsä cossaa (nais)hahmoja, joiden asu on enemmän tai vähemmän paljastava? Minäpä kerron.

Monilla ihmisillä, minulla mukaan lukien, päämotivaatio hahmon valintaan lähtee hahmorakkaudesta ja hahmon luonteesta. Jos erittäin rakas hahmo tulee kohdalle, paljastavalla asulla ei ole mitään väliä. Ace Attorneyn Mia on tällainen esimerkki omalta kohdaltani. Nyt kuitenkin aion olla paasaamatta hahmorakkaudesta ja keskittyä muihin syihin, joiden perusteella fanservice- eli herutushahmoja cossataan.

1. Herutushahmoilla on usein todella nätit asut. Maailma on täpötäynnä naishahmojen supersöpöjä asukokonaisuuksia. Itse tykkään röyhelöistä, korkokengistä, korseteista, minihameista ja lukuisista muista perinteisesti naisellisiksi mielletyistä vaatekappaleista, joita myös monet herutushahmot suosivat. Pandora Heartsin Lottien asu oli täynnä toinen toistaan herkullisempia yksityiskohtia, mikä painoi vaakakupissa todella paljon silloin kun valitsin tämän hahmon cossattavakseni. Tätä kirjoittaa nuori nainen, jonka look koostui lähes koko yläasteen polkkatukasta, farkuista ja ylisuurista huppareista, ja jolle oli pitkään uskoteltu, että kaikki tyttömäinen on tyhmää ja ei vakavasti otettavaa. Etsin vieläkin itseäni, mutta tätä nykyä löydän suuria ilon hetkiä röyhelöihin ja pitsiin pukeutumisesta. Cosplay tarjoaa lukuisia mahdollisuuksia tälläytyä nätiksi ja pukeutua vaatteisiin, joita ei oikein voi arkena käyttää.
2. Itsetunto kohoaa, jos ei kertarysäyksellä niin ainakin pieninä annoksina. Näteillä vaatteilla, sievällä peruukilla ja tekoripsillä höystetyllä meikkiarsenaalilla voi leikitellä lähes vapaasti cosplayssa, ja itsestään saa kaivettua esiin ihan uusia puolia. Hyvin onnistunut hahmoksi laittautuminen ja puku yhdessä tuovat usein lukuisia kehuja, mikä on itsetunnolle nannaa. Tuntuu hyvältä tajuta onnistuneensa jossakin, ja mikäs sen parempaa jos kyseessä on vielä itselle rakas harrastus. Cosplay on muutenkin erittäin hyvä tapa kohottaa itsetuntoa niin omien taitojen kuin kehonkuvankin suhteen, kuten lukuisat suomalaiset bloggarit ovatkin aiemmin jo todenneet.
3. Huomio on imartelevaa. Cosplayskenessä lähes kaikki ovat kovia korostamaan sitä, että he ainakaan eivät cossaa huomion takia. Jos joku kehtaa ilmaista nauttivansa esillä olemisesta ja pukunsa tuomasta huomiosta, ovat skenen verenhimoiset hyeenat heti leimaamassa kyseisen henkilön huomion perässä juoksevaksi tyhjäpääksi, joka käyttää cosplayta vain ponnahduslautana huomiota kalastellessaan. Totuus on kuitenkin se, että hyvin suurella todennäköisyydellä lähes kaikki cossaajat nauttivat saadessaan positiivista huomiota pukuillessaan. Itse olen tuntenut itseni lähes koko pienen ikäni ajan rumaksi, lihavaksi ja epäviehättäväksi, joten tuntuu todella mukavalta saada kuulla näyttävänsä kauniilta nättiä ja fanien silmissä kuumaa animutsikua cossatessa.
4. Koska niin voi tehdä! Feministinä uskon siihen, että niin naisten kuin miestenkin tulisi saada tehdä haluamiaan asioita ilman, että heidät tuomitaan silkan sukupuolensa perusteella. (Kunhan siitä ei aiheudu vahinkoa muille ihmisille.) On naisia, jotka väittävät, että tiukkoihin vaatteisiin pukeutuva kotirouva ei voi olla feministi, koska tiukat vaatteet ja kotirouvana oleminen miellyttävät miehiä. Tämä on hyvin vahingollinen olettamus, sillä sehän tarkoittaisi, että maskuliinisuus on oletus ja automaattisesti feminiinisyyttä parempaa. Cosplaymaailmassa tämä näkyy usein toisten cossaajien (huomio)huoritteluna ja puheina siitä miten "kaikki naishahmot on ihan tyhmii ja six mä cossaan vaan miehii kun ne on parempii :)". Usein oletetaan, että jos nainen cossaa herutushahmoa, hän tekee sen puhtaasta miesten miellyttämisen halusta. Tämä on täysin älytön ajatus, sillä a) kaikki naiset eivät ole edes kiinnostuneet miehistä, b) ulkonäkö ei kerro ihmisestä läheskään kaikkea, c) uskokaa tai älkää, joskus ihmiset tekevät asioita silkaksi omaksi ilokseen ja d) vähäpukeisen hahmon valitsemiselle on lukuisia muitakin syitä, esimerkiksi ne jotka olen maininnut aiemmin tässä blogipostauksessa. Kun cossasin Asukaa, tiesin kyllä Senran Kaguralla olevan varsin kyseenalaisen maineen. Se ei kuitenkaan estänyt minua cossaamasta. Asuka ei ole ehkä ihkuin ja rakkain lempihahmoni ikinä, mutta pidän hänen luonteestaan ja designistaan niin paljon, että halusin cossata ja cossasinkin häntä. Siinä kaikki.

Tähän loppuun totean vielä, että usein herutushahmoa cossatessa voi saada osakseen myös negatiivista huomiota kuten tuijottelua, ällöjä kommentteja tai jopa suoranaista lääppimistä. Tuijotuksille ei itse voi yhtään mitään, eikä ihmisiä voi kieltää katsomasta. Jos pukeudut huomiotaherättävästi, saat huomiota. Jos et kestä jonkun kaulaparran kiinnostuskiikareita, voit siirtyä toiselle puolelle Metsähallia. Sen sijaan limaiset kommentit ja käsiksi käyminen eivät missään nimessä ole ok, eikä kenenkään tule sietää semmoista. Paljastava asu ei muuta naista yleiseksi lihanpalaksi jota saa käpliä miten mieli tekee, vaan puvun sisällä on yhä ihminen jota tulee kohdella kunnioittavasti. Piste.

PYLLY. Ihanin tyty, tahtoisin vaan cossata ;_;

Kuinka vihreä lettini liehui toisessa K18-Frostissa

Toinen K18-Frostbite oli mielestäni parempi kuin edellinen, vaikka monet edellisvuonna pelittäneet asiat eivät toimineetkaan tällä kertaa. Narikkajono takkuili turhauttavan paljon; seisoin jonossa 20 minuuttia katsellen miten minun jälkeeni jonoon tulleet ihmiset saivat takkinsa, ja kiireen ollessa käsillä jouduin lopulta lähtemään ilman takkia. Ihmisten käytös oli viimevuotista pärisevämpää, ja sunnuntaina bongasin Metsähallin lattialta turripiirin, joka jätti hyvin kypsästi roskavuorensa keskelle lattiaa. Alkoholinkäyttö ilmeisesti lähti tänä vuonna lapasesta yhdeltä jos toiseltakin -- ja olin varsin yllättynyt kuullessani, että iltabileiden aikaan käytävät olivat lainehtineet oksennuksesta ja coniin oli pitänyt kutsua ambulanssi koska joku kävijöistä oli ryypännyt itsensä alkoholimyrkytyksen partaalle. Jälkeenpäin Ylilaudalla naisettomuudesta ja naiscossaajista ulisevat nyymit taas olivat oma lukunsa.

Tästä huolimatta conin yleisfiilis oli mielestäni jotenkin lämpimämpi kuin vuosi sitten, ja minulla oli edellisvuotta hauskempaa. Veikkaan syyksi sitä, että tein enemmän asioita kuin vuosi sitten. Ohjelmapuolelta saaliini oli seuraavanlainen: T&A session with Jussi Kari, Onko cosplay terveellistä?, cosplaykisat sekä tyynysota. Urobuchin ohjelmissa en käynyt, sillä vaikka pidinkin Madokasta ja Fate/Zerosta päätin jättää nimmariliput ja leffasalin istumapaikat herran "oikeille" faneille. Conissa tuli luonnollisesti myös räpsittyä kuvia, käytyä meidokahvilassa, myyntisalissa ja taidekujalla, nähtyä kavereita sekä tietenkin photoshootattua. Pukuja minulla oli puolet vähemmän kuin viime vuoden Frostissa: wanhana pukuna Waver ja uutena pukuna Sabrina. Waveria käytin kaikkina kolmena päivänä, Sabrinaa vain lauantaipäivänä.

En ollut tyytyväinen Sabrinan pukuun. Aluksi kaikki, jopa kaavoittaminen, tuntui sujuvan hyvin, mutta sitten mokasin jotenkin ja yläosasta tuli todella väljä kauluksen kohdalta. Sabrinan takki/mekko/mikälie on lyhyin koskaan tekemäni/pukemani vaate, ja puin sen alle tuplapantsut sekä minishortsit vahinkovilauttelun pelossa. Shoecoverit onnistuivat muuten hyvin, mutta ne valuivat yhtä matkaa sukkahousujen kanssa päivän mittaan enkä saanut niitä kiskottua tarpeeksi ylös, sillä pelkäsin rikkovani ne ja repiväni ihoteipit irti. Parasta puvussa olivat yllättäen propit eli väännellyt lusikat ja coniinmenomatkalla Päivikiksi ristitty nukke.

Nuken evoluutio Riitasta Päivikiksi.

Nukke kuului/kuuluu alun perin äidilleni, ja se on uusien vaatteidensa alla varsin kärsineen näköinen. Onneksi pitkä mekko, peruukki ja saappaat peittivät ison osan leikin aiheuttamista kolhuista. En ollut koskaan aiemmin ommellut nukenvaatteita, joten haaste oli melkoinen. Ilokseni vaatteiden kaavoitus oli helppoa kuin heinänteko ja kankaan menekki oli luonnollisesti pientä. Ainoa ongelma liittyi pikkuruisten kankaanpalojen kääntämiseen ja huolitteluun, mutta siitäkin lopulta selvittiin. Hatun kaavoittaminen oli minulle uutta, enkä ole täysin tyytyväinen lopputulokseen, mutta ainakin sain hatun valmiiksi. Päivikin peruukki on ihan tavallisen kokoinen peruukki, jota yritin taiteilla pienemmäksi saksilla, pinneillä ja hakaneuloilla.

Koska tulen tuskin käyttämään tätä cossia enää uudestaan, olin varannut Sabrinaa varten kaksi shoottia, yhden virallisen ja yhden epävirallisen. Parvella otetut kuvat napsi Katariina Ihalainen ja pimeällä backstagella otetut madu. Valoihin, väreihin yms. en ole koskenut, mutta Desu-rannekkeet editoin kuvista poies.

Waverin otin coniin mukaan monestakin syystä. Ensinnäkin, hahmo on minulle rakas. Toiseksi, cossi on helppo kuljettaa ja pukea ja on kaiken lisäksi mukava päällä. Kolmanneksi, tänä vuonna se oli myös ajankohtainen, olihan kunniavieraana Gen Urobuchi. Neljänneksi, kaiken kruunasi sunnuntain Fate/Zero-ryhmäcosplay, josta saimmekin hulppeita kuvia, jotka räpsi Tapio Matikainen.

Mjuu, oli kivvoo. Seuraavaan coniin on aivan tuhottoman pitkä aika, enkä osaa vielä sanoa tulevan kevään/kesän cosseista yhtään mitään. Yritän tehdä Virionin valmiiksi kesäksi, mutta saa nähdä miten tässä käy.

Länkkärit ja cossaajat pois MINUN Desuconeistani, eiku--

En jaksa kunnolla avautua Suomen coniskenen uusimmasta ulinanaiheesta eli siitä, että Desucon muka vihaisi cossaajia, sillä tämä väite on täysin naurettava ja perustuu sitä paitsi mitä todennäköisimmin pelkälle väärinkäsitykselle/luetun väärinymmärtämiselle. Toteankin siis näin lyhyesti ja ytimekkäästi: ei, Desucon ei vihaa cossaajia, sillä jos näin olisi, conissa tuskin olisi cosplaykisoja, cosplayohjelmaa tai cosplaypukuhuonetta. Kuka muka on väittänyt etteivät cossaajat istu luennoilla? Ja näin viidennenmiljoonannen kerran: Frostin K18-ikäraja ei johdu siitä, että ilkeät Desu-sedät olisivat sitä mieltä, että kaikki cossaajat ja alaikäiset pitäisi polttaa isossa kokossa samalla kun täysi-ikäiset, Oikeat Conkävijät nautiskelevat skumppaa ja mansikoita ravintola Lastun pöydässä jousikvartetin soittaessa taustalla. Frostin K18-ikäraja johtuu siitä, että yli 18-vuotiaat käyvät todistetusti useammin ohjelmissa kuin alaikäiset conittajat, ja kuuluvat siten Desuconin toivottuun kohderyhmään. Näin yksinkertaista se on.

Desucon ei siis vihaa, mutta tällä kertaa minäpä vihaan. Kyllä vain. Arvatkaapa mitä minä vihaan? Sitä, kun ihmiset, jotka eivät ole kiinnostuneita animesta tai Japani-jutuista ylipäätään, tulevat Desuconiin ja ulisevat conin jälkeen Internetissä miten tapahtumassa ei ollut tarpeeksi sisältöä heille ja eikö Desu voisi ensi kerralla pitää ohjelmaa myös länsimaalaisista sarjoista.

"En käyny Desussa yhessäkään ohjelmassa kun öö ei mua oikein kiinnosta toi anime ://

"

 

 

"Miksei länsisarjacossilla pääse Desun hall cosplay -kisaan?"

"Desuconin yleisilmeelle tekisi hyvää jos sinne lisättäisiin ohjelmaa länsifandomeista!"

Pyrin yleensä esiintymään blogissani ja Internetissä muutenkin kohteliaasti, mutta nyt minulla keittää yli. Tilanne on sama kuin se, että jääkiekko-otteluun ilmaantuisi lauma jalkapallofaneja, jotka eivät katsoisi ottelua lainkaan ja valittaisivat pelin jälkeen äänekkäästi siitä, miksei kaukalossa pelattu jalkapalloa. Aina saa toivoa, mutta yhdenkään tapahtuman velvollisuutena ei ole muokata itseään Juuri Sinun toiveitasi vastaavaksi, etenkään jos nuo toiveesi poikkeavat suuresti kyseisen tapahtuman tavasta profiloitua. Piste. Ymmärrän kyllä, että Suomen ongelmana on länsimaalaisiin sarjoihin/fandomeihin keskittyvien tapahtumien puute, mutta se ei tarkoita, että animeen keskittyvien tapahtumien tulisi muuttaa itseään länsimaalaisten sarjojen faneille sopivammiksi. Desucon kun kuitenkin on tietääkseni niitä harvoja (ellei jopa ainoa, muistini taitaa nyt pettää) nimenomaan animeen ja mangaan keskittyvä coneja. Turrit, bronyt, Tumblr-fandomien edustajat ja länsimaalaisten videopelien ystävät löytävät luultavasti mieleistään sisältöä esim. Traconista tai Animeconista, mikä ei ehkä ole ideaalitilanne mutta on kuitenkin edes jotain.

Itse olen toki kiinnostunut Japani-juttujen lisäksi myös länsimaalaisista sarjoista ja peleistä, mutta tunnen silti itseni enemmänkin animefaniksi kuin länsifandomien jäseneksi. Näin ollen en ole itse kokenut kuuluvani esim. Fanfestin tai Popcultin kohderyhmään, ja olen suosiolla jättänyt liput niille, jotka oikeasti tahtovat kyseisiin tapahtumiin. Mielestäni yksi conien parhaimmista puolista on samanhenkisten ja samanlaisia kiinnostuksenkohteita omaavien ihmisten löytäminen, eikä tämä puoli pääse toteutumaan mikäli tapahtumat täyttyvät niistä, joita tapahtumassa painotettavat asiat eivät kiinnosta. Suomi laahaakin jäljessä tämän asian suhteen, ja taitaa mennä hetki ennen kuin pelkästään länsisarjoille pyhitetyt tapahtumat saavat jalansijaa täällä. Se ei siitä huolimatta tarkoita, että tätä odotellessa animetapahtumien pitäisi muuttua länsifandomkeskeisiksi. Jos Desuconiin ilmestyisi yhtäkkiä syvällinen luento bronyjen yhteiskunnallisesta asemasta, olisin syvästi pettynyt. Ponit eivät ole animea eivätkä siten kuulu Desuconiin. Eihän koirakaan kuulu kissanäyttelyyn. 

Totuus on kuitenkin se, että coninjärjestäjien on mahdotonta valvoa, menevätkö liput conin kohderyhmälle. Cossaajat ovat hyvin usein myös animeharrastajia, ja Disney-prinsessaksi pukeutuneella tyypillä voikin olla eeppisen mittaiset MAL-palkit. Näin ollen kukaan ei estä animesta kiinnostumatonta henkilöä osallistumasta Desucon-tapahtumiin, mutta kyseisellä henkilöllä ei silti mielestäni ole mitään oikeutta pahoittaa mieltään, jos tapahtuma ei kyseisen henkilön toiveista huolimatta muokkaa itseään tavalla, joka ei sovi sen imagoon. 

Naamakarvoja ja ruusuja Yukicon 2.0:ssa

"Pitkästä aikaa ihan uuteen coniin", ajattelin tyytyväisenä suoriuduttuani hermojaraastavasta kamppailusta aikaa vastaan, jota Yukiconin lipunmyynniksikin kutsutaan. "Uusin" conini ennen Yukiconia oli Mimicon, joten tuntui virkistävältä päästä aivan tuntemattomaan conpaikkaan paikkakunnalle, jossa olen käynyt ehkä kerran elämässäni. Olin kuullut paljon positiivista palautetta viime vuoden Yukiconista, joten en malttanut odottaa tätä hehkutettua tapahtumaa, jonne halusivat Kaikki.

Ehkä sen takia olinkin hieman pettynyt Yukiconiin kokonaisuutena. En missään nimessä kadu sinne lähtemistä, mutta molempina päivinä tuntui, että odotukseni olivat olleet liian korkealla. Minulla on erittäin harvoin tylsää coneissa, mutta Yukiconissa sekin tuli koettua pitkästä aikaa. Ohjelmaa oli toki reilusti, mutta minua kiinnosti lähinnä cosplay-ohjelma, jota kävinkin seuraamassa. Bravery Default -luennolle olisin mennyt, jos olisin pelannut (tai edes omistaisin) kyseisen pelin, mutta nyt spoilerivaara piti minut loitolla. Lauantainen cosplaykisan myöhästyminen sai hermot hieman kireälle, mutta ihmisiähän conien järjestäjätkin ovat, enkä käy moittimaan heitä sen enempää. Onneksi kisat olivat innostavia ja viihdyttäviä niin lauantaina kuin sunnuntainakin. Kisojen ja yhden cosplayluennon lisäksi Yuki-lauantai ja -sunnuntai menivät osaltani lähinnä paikasta toiseen haahuillessa, shootatessa ja ystävien kanssa hengatessa. Haahuilua tuli harrastettua keskivertoconia enemmän, mikä tuntui välillä uuvuttavalta. Kuvia Yukiconissa tuli sentään räpsittyä melkoisesti. Minulla oli kerrankin uudet puvut molemmille päiville, ja uusien hahmojen kuvauttaminen tuntui mukavalta. 

Lauantaina cossasin Mikea ja olin sen vuoksi innoissani; onhan kyseessä sentään ehdoton suosikkihahmoni Shingekistä heti Erwinin jälkeen. Koska cossi oli jo 90-prosenttisesti valmiina (jopa peruukki on sama kuin Erwinissä) ennen kuin olin edes päättänyt cossata kyseistä hahmoa, ei sen valmistaminen tuottanut päänvaivaa. Ainoastaan sopivanväristen partakarvojen löytäminen meinasi käydä haasteesta, mutta loppujen lopuksi päädyin saksimaan karvat omista hiuksistani -- hyötykäyttöä kuiville latvoille! Kävi tuuri ja väri oli cossiin juuri sopiva, ei liian tumma eikä vaalea. Olin supertyytyväinen Mike-meikkeihini, mikä on erittäin harvinaista. En tiedä näkyykö se hyvin kuvissa, mutta mielestäni sain muokattua nenääni varjostuksilla niin, että se näytti varsin komealta ja hahmolle sopivalta. Tätä cossia voisi käyttää joskus vielä uudestaankin.

Kuvannut mae-rye.

tamucist kuvasi nämä kaksi.

Sunnuntaina oli Ib:n vuoro. Simppelein cossini pitkään aikaan, mikä teki ihan hyvää hermoille.Yllättäen vaikein osa puvun kasaamisesta oli valkoisen kauluspaidan löytäminen. Kun coniin oli enää muutama päivä eikä yhdeltäkään vanhan kotikaupunkini kirpputorilta löytynyt yhden ainoaa valkoista kauluspaitaa, aloin jo elätellä mieleässäni salaliittoteorioita. Kävin läpi myös perusvaatekaupat ja City-Marketin: ei mitään. Vasta Seppälän alennusmyynnissä lykästi, ja sain kuvissa näkyvän paidan puoleen hintaan. Peruukkia ei tarvinnut juuri stailata, kenkien maalaaminen oli helppoa ja sukatkin löytyivät valmiina. Ainoat ommeltavat osat olivat siis hame ja röyhelöhärsellys. Hameen kanssa minua vaivasi sama ongelma kuin viimeksi kun ompelin vekkihameen: pikapalttausnauha lähti huolellisesta silityksestä huolimatta irtoilemaan jo pukua sovittaessa, mikä tuhosi osan vekeistä. Aiemmin arvelin tämän johtuvan kankaasta, mutta enää en ole varma. Odotin nauhan tarttuvan puuvillakankaaseen paremmin kuin keinokuitukankaaseen. Saa nähdä tulenko ikinä ratkaisemaan tätä ongelmaa. Ongelmista puheen ollen: lauantain ja sunnuntain välisenä yönä koko Espoon peittänyt lumikerros ei ollut armollinen cossaajille vaan tuotti useammallekin conkävijälle kenkäongelmia, minulle mukaan lukien. Maalasin Ib:n kengät kangasmaalilla, joka on yleensä kestänyt huomattavasti akryyli- ja spraymaaleja paremmin, mutta lopulta vetinen sohjo turmeli osittain tämänkin maalin. Pitää ensi kerralla vaihtaa kengät vasta conpaikalla.

Minun ei tarvinnut pukuilla yksin, vaan ihana Okkun tuli minulle Maryksi. Meistä otettiin paljon kuvia ja saimme tosi ihania kommentteja, mikä piristi päivää.Tauluja conpaikalla ei pahemmin ollut, mutta saimme silti varsin loistokkaita ja galleriahenkisiä kuvia.

Ibi kuvasi meitä.

"Oi miten söpö pupu C:" Pelin pelanneet tietävät.

Kuvasaldon puolesta Yukicon oli siis oikein onnistunut, ja ainakin seura oli yhtä hyvää kuin aina. Saa nähdä osallistunko coniin ensi vuonna, se kun tuppaa olemaan hieman liian kaukana täältä päin. Seuraavaksi nokka kohti Frostbitea seuraavanlaisissa vermeissä:

Perjantain cossi on vielä täysin päättämättä, mutta mitään uutta en saa aikaiseksi. Voi olla että käytän silloinkin Sabrinaa, tai sitten otan mukaan jonkun kolmannen puvun. Ken tietää, mutta Keniltä ei kysytä. Sabrinan ja nuken peruukit ovat jo saapuneet, vielä pitäisi ommella itse asut. En ole koskaan ommellut nukenvaatteita, joten jonkinlainen haastehan tässä on edessä. Waver sentään roikkuu kaapissa valmiina eikä siitä tarvitse korjailla mitään, joten voin suunnata sunnuntain Fate/Zero-ryhmään kevein mielin. Frostissa tavataan, muistakaa passi tai henkilökortti!

Vuosi 2014 ja mitä siitä tuli (siitä tuli surullinen Virion)

Öö joo, vuosi 2014. Se ei ole enää tänään, vaan tietokoneen näyttö näyttää 2.1.2015. Hyvin hämmentävää.

Mitä vuosi 2014 oikein piti cosplaymielessä sisällään? Vaikka mitä, esimerkiksi nämä tapahtumat:

• Desucon Frostbite
• Mimicon
• Desucon
• Animecon
• Tracon
• Chibicon
• plus photoshootit ja kaksi SnK-larppia

Paras con oli näin pikaisesti muistellessa ehkä Mimicon tai Tracon. Kesä-Desun perjantai taas oli yksittäisistä conpäivistä paras ja ehdottomasti vertaansa vailla, mutta loppuconia kohden fiilikseni lässähti kuin kakku uunissa kiitos itsetunto-ongelmieni ja pukuangstini. Seura oli sentään joka ikisessä conissa laadukasta. Myös photoshootit ja larpit olivat aivan huippuja ja tarjosivat pitkästä aikaa mahdollisuuden cossata aivan rauhassa, poissa conpaikan hulinoista ja hikisistä tungoksista. Shingeki-fanituksen ollessa kuumimmillaan sarjan ympärillä pyörivät shootit ja larpit saivat miltei itkemään onnesta.

Kisaamaan minun ei pitänyt mennä lainkaan tänä vuonna, mutta sitten mini-Chibicon ilmoitti olemassaolostaan ja ykskaks päädyinkin tehtailemaan Burankoa valmiiksi sinne. Lopun te tiedättekin. En vieläkään pysty täysin käsittämään, että tuo numerolla 1 varustettu pokaali tuolla hyllyn päällä on oikeasti minun eikä haihdu olemattomiin heti kun tarraudun siihen vapisevilla kätösilläni. Tuntuu uskomattomalta, että ehkä isoin haaveeni cosplayn saralla eli edes yhden kerran kisassa sijoittuminen, on nyt oikeasti saavutettu. Tämä valoi kaivattua uskoa itseen ja herätti varovaisen kiinnostuksen kisaamista kohtaan ehkä myös isommissa tapahtumissa sitten joskus tulevaisuudessa.

Uusia pukuja tehtailin kokonaista 10 kappaletta, mikä on itse asiassa ennätykseni vuotta kohden. Etenkin cossattuja naishahmoja kertyi varsin mukavasti, ja yritän pitää kiinni tästä trendistä ensi-- siis tänäkin vuonna. Tänä vuonna voisin tehdä muutaman puvun vähemmän jotta aikaa/rahaa/vaivaa säästyisi ja voisin panostaa yksittäiseen pukuun kaikessa rauhassa enemmän (ne kuuluisat viimeiset sanat).

Kierrätettyjä pukuja kertyi "vaivaiset" kolme kappaletta.

Kierrätyskolmikko.

Tosin! Tämä tilasto on hieman vinoutunut, sillä kierrätin Erwiniä aivan hävyttömän paljon, mutta koska puku on vuosimallia 2014 sitä ei periaatteessa voida laskea kierrätetyksi. Olen ulkoiluttanut kaikista cosseistani eniten juuri Erwiniä, sillä jos muistini pelittää kunnolla olen käyttänyt sitä peräti 9 kertaa conit, larpit ja photoshootit yhteenlaskettuina. Shingeki-univormu saa seuraavan tuuletuksen viikon päästä Yukiconissa kun vaihdan paidan ja isken naamaan tekoparran Mikea varten. Periaatteessa yhdellä puvulla miljoona eri hahmoa trololol.

Virion taas ei valmistunut sitten millään.

En tehnyt uudenvuodenlupauksia, mutta Virionin valmiiksi saaminen voisi olla yksi sellainen. Herran asuun on kumminkin kaikki materiaalit kasassa, ja hanskat, jousipyssy ja housutkin ovat jo valmiina. Vielä kun oppisin käsittelemään worblaa ilman että onnistuisin vääntämään sen kupruille tai murentamaan sen ohuen ohueksi.

En tiedä saanko vuotta 2014 ahdettua mitenkään järkevästi pähkinänkuoreen. Päällimmäisenä mielessä ovat ne onnen ja ilon tunteiden huippuhetket, joita oli onneksi tasaisesti pitkin vuotta, mutta toisaalta vuosi 2014 sisälsi suunnattomasti itse-epäilyä ja pukuiluun liittyvää ahdistusta. Cosplay on minulle kuitenkin se kaikista rakkain harrastus, enkä halua päätyä tilanteeseen jossa palan aivan loppuun sen kanssa tai jossa katkeroidun sen suhteen niin paljon, että lopetan pukujen tekemisen kokonaan. Näin ollen yritän pitää visusti mielessä sen, kumpi on tärkeämpää: rakkaiden hahmojen pukuileminen rakkaiden ihmisten seurassa vaiko internetin anonyymien mahdottomat vaatimukset ja Suomen conskenen ajoittainen myrkyllisyys. En tällä hetkellä pysty kuvittelemaan elämääni ilman cosplayta, ja yritän elää tämän harrastuksen suhteen hetkessä, tai oikeastaan seuraavaan tapahtumaan asti. Niin on helpompaa kuin ryhtyä tuskailemaan, voinko ja haluanko cossata koulutyttöninjoja sitten joskus nelikymppisenä.

Hyvää uutta vuotta kaikille Cosplayshogunaatin lukijoille! Toivottavasti pääsen tapaamaan mahdollisimman monta teistä tulevissa tapahtumissa. Kanssanne on aina ilahduttavaa vaihtaa kuulumisia.