Kuinka (ei) pariutua conissa

Viime aikoina (Desu)coneissa pariutuminen on puhuttanut Suomen animeharrastajia, liekö sitten erityisesti tämän vielä melko uuden keksinnön, K18-conien, myötä. Niissä kun aikuisen ei tarvitse pelätä, että potentiaalinen treffikumppani osoittautuukin 15-vuotiaaksi, eikä puolestaan 15-vuotiaan tarvitse pelätä joutuvansa aikuisen iskemäksi. Keskeisintä pariutumispuheessa tuntuu olevan se, ettei pariutuminen onnistu, ja että miten sen sitten saisi onnistumaan. Koska ihmisten auttaminen on mukavaa, päätin tunkea soppani lusikkaan ja kirjoittaa oman näkemykseni aiheesta. Niidel kirjoittikin jo jokin aika sitten omat ohjeensa coniseuran hakuun, ja tässä nyt vuorostaan minun vinkkini siihen, miten Juuri Sinä voit löytää conista seurustelukumppanin!

Disclaimer: en väitä olevani mikään Amorin apulainen tai pariutumisen maailmanmestari, vaan nämä asiat ovat puhtaasti maalaisjärjellä pääteltävissä. :D

1) Älä mene coniin ajatuksella, että löydät conista seurustelukumppanin.

Valitan, mutta nyt on pakko kaataa ämpärillinen jäävettä niskaan. Kaksi-kolme päivää on äärimmäisen lyhyt aika, ja siinä ajassa ei mitä todennäköisimmin saa aikaiseksi seurustelusuhdetta. Conista voit toki löytää potentiaalisen seurustelukumppanin tai ihastuksen, mutta että ihan parisuhteen? Tuskinpa, jos et tunne tätä ihmistä ennestään. Yleensä ihastuksista parisuhteiksi kehkeytyvät suhteet vaativat aikaa kypsyäkseen ja kehittyäkseen, sillä toiseen ihmiseen tutustuminen vie luonnollisesti aikaa. Etenkin, jos sinä asut Helsingissä ja kuuma uusi ihastuksesi Torniossa, vaatii tuttavuudesta ihastukseksi ja sitä kautta parisuhteeksi etenevä suhde yleensä pitkään jatkunutta viestittelyä ja puolin ja toisin ylösalas Suomenmaata reissaamista. Jos lähdet coniin uskoen, että nyt kyllä nappaa ja poistut sunnuntaina päättäjäisistä Facebookin parisuhdestatusta päivitellen, olet lähes sataprosenttisen tuomittu epäonnistumaan. Silloin jokainen uusi tuttavuus näyttäytyy potentiaalisena seurustelukumppanina, ja pettymys iskee kasvoja vasten kuin märkä rätti, kun kasuaali jutustelu ei muuttunutkaan rakkaudeksi ensisilmäyksellä. Hiljaa hyvä tulee!

Se tunne kun tutustuitte lauantai-iltana muttet ole vielä sunnuntaiaamuna parisuhteessa.

2) Tutustu ihmisiin.

Tätä hoetaan kaikkialla, mutta se nyt vain sattuu olemaan totta. Suomen animeskenessä on olemassa eräs valitettavan yleinen ilmiö, jossa toisiaan kaukaa ihailleet harrastajat X ja Y pitävät tätä toista aivan mahtavana tyyppinä, mutta kumpikaan ei uskalla avata keskustelua. Pahimmassa tapauksessa X ja Y ovat todellisia sielunkumppaneita, mutta kaikki se potentiaali hyvään ihmissuhteeseen valuu hukkaan molempien vain tuijottaessa toista kaihoisasti Metsähallin pylvään takaa kun tämä ei huomaa. Vanha sanonta kuuluu, että kotoa ei tule kukaan hakemaan, ja se pitää paikkansa edelleen. Miten voit tutustua uusiin ihmisiin jos et koskaan yritä tutustua uusiin ihmisiin? Tiedän, että iso osa animeharrastajista on introverttejä ja/tai ujoja (itse olen molempia), eikä tuntemattomalle tyypille jutteleminen tule oikein luonnostaan. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, joskus vain on poistuttava omalta mukavuusalueeltaan ja yritettävä. Epäonnistumisia sattuu kaikille, mutta se ei anna lupaa lakata yrittämästä. Kaikki ne kiusalliset hiljaisuudet ja väenvängällä ylläpidetyt keskustelut ovat kyllä sen arvoisia, kun viimein löydät ihmisen jonka kanssa sinulla oikeasti klikkaa. Hyvä tapa päästä tutustumaan uusiin ihmisiin on osallistua cosplayryhmiin -- itse olen tavannut niiden kautta aivan hirveästi ihania ihmisiä, joista osan kanssa olen edelleen todella hyviä ystäviä ja joista osan kanssa taas olen kokenut ihastumisia. Yhteinen mielenkiinnonkohde helpottaa keskustelun aloittamista huomattavasti. Coneissa on myös usein tarjolla luentoja epävirallisempaa yhteistoimintaa kuten lautapelejä tai teehetkiä, joten niissä kannattaa kokeilla onneaan. Joinain vuosina Desuconeissa on järjestetty myös speedmeetingiä, jossa tapaa valtavan määrän uusia ihmisiä todella nopeasti, joten jos tämä ohjelmanumero tekee vielä joskus uuden tulemisen, kannattaa osallistua.

"Hei aivan ihana cossi sulla!"

3) Älä ole ennakkoluuloinen/nirso.

Etenkin Internetissä on helppoa suhtautua asioihin ja ihmisiin mustavalkoisesti ja kehitellä ennakkoluuloja vailla sen kummempaa todellisuuspohjaa. Kuitenkin, jos menet coniin uskoen, että jokainen vastaantuleva mies on hikinen nyymi joka vain odottaa oikeaa hetkeä iskeäkseen kouraansa ensimmäisen näkemänsä KanColle-cossaajatytön reiteen, et mitä todennäköisimmin löydä conista poikaystävää. Vastaavanlaisesti, jos ajattelet että jokainen conittajatyttö on olemassa vain tehdäkseen sinut naurunalaiseksi kun yrität jutella hänelle, on hyvin epätodennäköistä että päädyt yhteen conittajatytön kanssa. Animeharrastajat kenties ovat, näin mututuntumalta, keskimääräistä ujompia ja kömpelömpiä sosiaalisissa tilanteissa, mutta hyvin harvalla conittajalla on oikeasti pahat mielessään. Mikäli oikeaa seksuaalista ahdistelua/muuta häiritsevää käytöstä tapahtuu, kannattaa hakea kipinkapin lähin järjestyksenvalvoja apuun, mutta pelkkä keskustelun aloittaminen kanssasi ei ole mikään synti eikä se tee kenestäkään "creepyä". Useimmat nimenomaan toivovat löytävänsä coneista samanhenkisiä ihmisiä ystävyys- ja/tai parisuhteisiin, eikä siinä ole mitään pahaa. Jos satut flirttailemaan mukavalle tyypille ja tämä ilmoittaa olenvasa varattu tai ettei häntä kiinnosta, ei siinä mitään -- et voinut tietää etkä ole siis toiminut väärin. Unohda myös ajatus "kaikki sarjasta X cossaavat ihmiset ovat Y", sillä se nyt ei missään nimessä pidä paikkaansa.

Seurustelukumppania hakiessa saa ja toki pitääkin olla kriteereitä, mutta eräs asia on tehtävä selväksi. Jos oletat, että conissa syliisi tipahtaa ajatuksenlukutaitoinen ja supersosiaalinen lihaksikas animebishi tai 24/7 söpö ja viaton photoshopatulta aasialaismallilta näyttävä animeprinsessa, joudut pettymään pahemmin kuin lapsi, jonka synttäreille ei saapunut ainuttakaan vierasta. Kukaan ei ole täydellinen, piste. Jos pidät kynsin ja hampain kiinni ihanteestasi, tulet väistämättä pettymään kun todellisuus ei vastaakaan kuvitelmia. Jos jätät juttelematta cossaajatytölle siksi, että tämä on mielestäsi liian pitkä cossaamaan hahmoa X, et koskaan saa tietää että olette molemmat hulluina Pokémoniin ja haluatte kumpikin kuusi lasta ja koiran. Jos ignooraat mukavalta vaikuttavan mutta fedorapäisen pojan vain päähinevalinnan takia, et koskaan päädy keskustelemaan hänen kanssaan kolmelta aamuyöstä syvällisesti siitä, kuka on paras Love Live -tyty. Ulkokuori on toki se, mihin ihastutaan, mutta useimmiten sisäinen puoli on se, mihin rakastutaan.  

Sori vaan mutta Takeoita löytää vain animesta.

4) Unohda itsesyytökset äläkä luovuta.

"Haluun löytää conista seurustelukumppanin mut juttelin kerran conissa pojulle/tytylle mut se vaan ignoorasi mut joten nyt en yritä enää ikinä :(((". Kuulostaako tutulta? Jos kuulostaa, tee suunnanmuutos. Vaikka olisit kuumotellut koko perjantai-illan jotain söpöä conittajaa ja vihdoin kerännyt rohkeutesi mutta tullut torjutuksi/ignooratuksi, se ei tarkoita etteikö jonkun toisen kanssa voisi onnistua paremmin. Ja ennen kuin aloitatkaan, lakkaa hokemasta itselleni "olen niin ruma/tylsä/burgeri/kamala ihminen ettei kukaan voi minusta kiinnostua", sillä se ei pidä paikkaansa. Olet itse itsesi pahin kriitikko, ja niin ovat kaikki muutkin -- usein muut eivät edes huomaa niitä asioita, joista olet huolissasi itsessäsi, sillä kaikki ovat niin keskittyneitä omiin muka-kamaliin puoliinsa. Otetaanpa pari esimerkkitilannetta.

Tilanne 1: Björn Burgeri menee juttelemaan Clara Cossaajalle.

Björn: "M-moi, sul on tosi upee cossi saanks kuvan?" (Voi pastakeitin, spagetit valuu, se pitää mua ihan varmasti outona ja tyhmänä.)
Clara: "Joo toki!"
Björn: "Kiitti kuvasta. Kotori on munkin suosikkityty Love Livestä." (Olipa tyhmästi sanottu, en kai mä kuvaisi sitä jos Kotori olisi mun mielestä huonoin tyty. Parasta häipyä pian.) "Mutjootota pitää mennä."
Clara: "Okei moi!" (Hitsi miten mukavanoloinen jätkä, olisi ollut kiva jutella sen kanssa Love Livestä mutta nyt me ei varmaan nähdä enää. :( )

Tilanne 2: Mia Mahjonginpelaaja yrittää lähestyä Make Mahjonginpelaajaa pelin lomassa.

Mia: "Hei tota nyt kun tää peli on loppumassa niin haluisiksä tehdä jotain yhdessä?" (Kylläpä kuumotti kysyä, se varmaan näkee et oon ihan hermona. Miks ryssin aina nää tilanteet.)
Make:  "Ai hitsi mun on kyllä pakko mennä sinne Battle Royale -luennolle, se alkaa ihan just." (Mutta jospa sen jälkeen?)
Mia: "Aijaa no ei sit, mä vaan aattelin jos sulla olis ollu aikaa. Itse asiassa mäkin taidan silloin olla yhdellä luennolla." (Niinpä tietty, sen mielestä oon ruma ja läski. Sillä on kumminkin varmaan jo tyttöystäväkin.)
Make: "Ai okei." (Onpa söpö tyttö, harmi ettei se näytä tahtovan hengata mun kanssa. ;_; )

Huomaatteko mitä tapahtui? Kummassakin tapauksessa osapuolet tulkitsevat väärin toistensa kommentit omien negatiivisten ajatustensa takia, mistä seuraa vain pahaa mieltä molemmille. Itse olen ollut perusluonteeltani pessimistinen niin kauan kuin muistan, joten tiedän kokemuksesta että tällaista tapahtuu aivan liian helposti. Vie aikaa ja voimia päästä eroon siitä harhakuvasta, että itse on maailman rumin/tylsin/kamalin ihminen, mutta se on ehdottomasti sen arvoista.

"En minä vihaa sinua, on vain pakko päästä kunniavierasohjelmaan!"

5) Älä mene coniin VAIN etsimään seurustelukumppania.

Kukaan ei sano, että coneissa ei missään nimessä saisi pariutua. Conit ovat erittäin hyvä pariutumisympäristö, sillä niissä liikkuessa voit olettaa, että potentiaaliset seurustelukumppanit ovat kiinnostuneita jokseenkin samanlaisista asioista kuin sinä, mikä madaltaa tutustumiskynnystä ja helpottaa tutustumista. Kuitenkin, sanon nyt suoraan että on aivan idioottimaista lähteä coniin ainoana tavoitteenaan päästä siellä parisuhteeseen. EI. Jos et mene coniin tekemään mitään muuta kuin yrittämään pariutumista, tuhlaat harmillisen paljon omaa aikaasi ja viet lipun sellaiselta, joka olisi tahtonut coniin conittamaan. Jos sinulla ei ole conissa kirjaimellisesti mitään muuta tekemistä kuin etsiä seuraa, paineet löytää seurustelukumppani kasvavat valtaviksi ja vaikeuttavat pariutumista. Pahimmassa tapauksessa epätoivo paistaa potentiaalisten kumppaneiden silmiin Metsähallin toiselta puolelta asti, ja nämä kaikkoavat luotasi kuin, no, potentiaaliset kumppanit superepätoivoisen kosijan luota. Conissa on niin paljon tehtävää, nähtävää ja koettavaa, että ihminen joka ilmaisee tulleensa sinne vain seurustelukumppanin löytäminen mielessään, antaa itsestään hieman epäilyttävän kuvan. "Joo ei mua kiinnosta nää luennot yhtään mut tulin iskemään conittajia, läheks kahville?" tuskin on paras mahdollinen keskustelunavaus uuden kiinnostavan tyypin kanssa. Kun coniinmenon pääpointti on jossain aivan muualla, kuten vaikka kunniavieraan tapaamisessa, luentojen seuraamisessa tai cossaamisessa, ihmisiin tutustumisesta ei tule niin väkinäistä ja pakotettua kuin silloin, jos itse con ei kiinnosta tippaakaan. Toivon tosiaankin, ettei kukaan oikeasti mene coneihin vain seuran löytämisen perässä, sillä se on niin suurta haaskausta että harakatkin itkevät (yleensä käytetään sanontaa "harakatkin nauraa", joten ymmärrätte varmasti miten vakavasta asiasta on kyse).

"Täällä on tylsää ja anime on kuraa, miksen oo jo löytänyt pojuydeä?"

Muttamutta, tässäpä nämä. En tiedä oliko näistä mitään apua, mutta ainakin niitä oli hauskaa kirjoittaa. :D Hyviä tulevia conia ja onnea parinmetsästykseen!

Uudenvuodenlupaus vuodelle 2016

Frostin pukuja ommellessa, tai oikeastaan niiden parissa tuskaillessa, kehitin itselleni sen ainokaisen uudenvuodenlupauksen jonka ajattelin ihan oikeasti pitää. Nimittäin ensi vuonna lupaan tehdä vähemmän pukuja, mutta panostaa niihin tehtyihin enemmän. Olen nimittäin huomannut, että useiden pukujen ollessa tekeillä yhtä aikaa tai heti peräkkäin, motivaatio tuppaa lopahtamaan vähän liiankin helposti ja puvunteko siirtyy vaihteelle nimeltä "nojaa, kunhan tulee valmiiksi". Tämä taas kostautuu pukujen huonompana laatuna ja tykyttää ikävästi takaraivossa huonoimmassa tapauksessa koko conin ajan.

Vuonna 2015 tein 11 uutta pukua, mikä on ihan valtaisa määrä. Tänä kuluneena vuonna olen kokeillut pukujen teossa uusia juttuja kuten worbla-armoreita, vaatteiden muotolaskoksia ja ihokarvojen liimaamista, mutta vuoden loppua kohden kehitykseni cossaajana on mielestäni lähtenyt jälleen vierimään alamäkeen. Olen ollut laiska ja mennyt siitä mistä aita on matalin sen sijaan, että olisin omistanut hankalalle puvunosalle tarpeeksi aikaa ja kokeillut uusia eri ratkaisutapoja ongelmaan. Traconissa käyttämäni Olivian rinkulat ovat ehkä rumin proppini koskaan, sillä aloitin niiden teon aivan liian myöhään ja jouduin viimeistelemään niitä vielä conmatkan lähtöaamunakin. Lisäksi nyt, kun olen ommellut yhtä aikaa sekä Schneewittcheniä että Edgeworthia Frostbitea varten, olen huomannut kyllästyväni äkkiä ja huokailevani "olisipa nämä jo valmiit jotta voisin aloittaa seuraavan". Tällainen meno on hieman huolestuttavaa eikä ollenkaan hyvää kehityksen kannalta. On ikävää tuntea kuinka motivaatio valuu sormien välistä kuin hiekka ja kasaantuu odottelemaan seuraavan puvun aloittamista silloin, kun keskeneräisiä cosseja olisi vielä tekeillä.

Oscarin isän neuvo minulle cosplayvuotta 2016 koskien.

En halua enää olla ihminen, joka cossinteossa vetelee mutkat suoriksi ja menee siitä mistä aita on matalin. Myönnetään, en etene tuolla vaihteella läheskään koko aikaa vaan tuo malli tulee käyttöön lähinnä tilanteissa joissa motivaatio on karannut Goalle valaistumaan ja puvut pitäisi saada äkkiä valmiiksi, mutta silti. Haluan panostaa jatkossa enemmän pukuihini ja varmistaa, että jokainen niistä saa tarpeeksi aikaa valmistuakseen kaikessa rauhassa jottei lopputulos ole "vähän sinnepäin". Jokainen puku ansaitsee tulla tehdyksi kunnolla!

Kuopion miniminiconin gangstat

Kuopion mini-Chibicon tuntui tänä vuonna entistäkin pienemmältä. Tämä tapahtuma kuului selkeästi sarjaan "conit jotka eivät tunnu edes coneilta", sillä tapahtumapaikkana oli jälleen kerran kauppakeskus enkä suinkaan mennyt tapahtumaan ohjelman takia. Tänä vuonna tämä yksipäiväinen con sattui sunnuntaille, mikä selittänee ainakin osittain sen miksi itse kauppakeskuksen puolella meno oli suurimmaksi osaksi Kuollutta isolla K:lla. Toisaalta tällaiset piskuiset pikkutapahtumat ovat ihan virkistäviä, sillä niistä ei tarvitse juurikaan stressata, ja Chibiconiin oli kaiken lisäksi superhelppoa mennä sillä järjestettiinhän se kotikaupungissani. En siis valita, ja coniin mentiin muutenkin asenteella "noh tavataan nyt vähän kavereita, otetaan kuvia ja syödään".

Paricossit ovat tunnetusti parhautta, ja sellaista herkkua oli luvassa myös Chibiconissa. Koska rakastan DOGSia, ei ollut ihme että hurahdin vähän samantyyliseen GANGSTAan. Myöskään se, että lempihahmokseni valikoitui Worick, ei ollut mikään yllätys. Coniinmenoaamuna, ajaessani cossi päällä kohti conia, satuin ajamaan poliisin puhallutusratsiaan ja vähän kyllä nauratti kun selvisin puhtain paperein eikä poliisi pidättänyt prostituutiosta eikä yleisestä rauhanhäiritsemisestä. Cossi itsessään oli superhelppo sekä silmälappua lukuun ottamatta mukava päällä. En ommellut pukuun muuta kuin sen kirotun silmälapun, ja askartelutkin rajoittuivat peruukin stailaamiseen. Harmaita hiuksia tämä cossi onnistui silti tuottamaan, sillä jo lokakuussa eli toisin sanoen erittäin hyvissä ajoin tilaamani peruukki ei koskaan saapunut ja stressasin siitä valtavasti, mutta onneksi sain korvaavan peruukin about viikko ennen conia ja kerkesin stailaamaan sen kaikessa rauhassa. Ihana tukka vaikka itse sanonkin.

Kuvaajana toimi mae-rye!

Paricossiin kuului luonnollisesti myös se Worickin parempi puolisko (eikumitä) eli Nicolas, jota cossasi ihana Novadille. Oli niin hieno tunne nähdä toisen valmis cossi conipäivän alkaessa, paricossit ovat oikeasti parhautta. ;__; Rakkaista hahmoista seurasi tietysti hienoja (ja välillä myös vähän vähemmän hienoja kiitos allekirjoittaneen derppaavan perunanaaman) kuvia sekä erittäin huonoa läppää pitkin päivää. Silmävitsit on parhaita, ja Nico Nico nii. Ryhmäkuvista saamme kiittää mae-ryeta, prototyyppi-e:tä sekä cinnamonenia.

GANGSTAsta olisi kivaa saada joskus vähän laajempi ryhmä kasaan, mutta suapi nähdä miten käy. Worick on tällä hetkellä varsin hyvässä kunnossa vielä conin jälkeenkin, joten se lienee käyttövalmis koska tahansa tarvittaessa.

Seuraava con on Desucon Frostbite vajaan kuukauden päästä (apua), ja cossi(t) ei(vät) tunnetusti ole vieläkään valmiina. Vuoden 2016 Frostin osalta pukusuunnitelmani näyttävät pienten muutosten jälkeen tältä:

En päätynytkään cossaamaan Umarua niin kuin olin alun perin suunnitellut, vaan hahmoksi valikoituikin ihana Ebina-chan. Taidan olla superlaiska tai jotain, mutta kuten Worickin kohdalla, myös Ebinaan minun ei ole tarvinut ommella itse juuri mitään. Hame ja paita ovat valmiina Ib-cossista, sukat ja kengät taas Fersen-cossista. Peruukki on peräisin Mitsuru-cossista, mutta stailasin sen tietysti Ebinalle sopivaksi. Rusetin hurautin jo ompelukoneella kasaan, joten ainoa puuttuva osa on neidin hiuspompulat. Schneewittchen ja Edgeworth taas ovat paraikaa tekeillä ja molemmat erittäin kesken, yhh. Toivottavasti Schneewittchenin peruukki ei tee Worickeja ja jätä tulematta. Frostissa nähdään!

Uusvanha ruotsalaiskreivi ja kissoja paijaava baarimikko eli Kosucon

Kosucon edusti samaa tyylilajia kuin männävuosien myös Jyväskylässä pidetyt Katsudoconit -- motivaatio sinne lähtemisestä ei kummunnut ohjelmasta vaan mahdollisuudesta shootata pukuja ja nähdä kavereita. Pikkucon muistutti oikeastaan enemmän nuorisotapahtumaa kuin "oikeaa" conia. Jos olisin lähtenyt Kosuun ypöyksin, päämääränäni nimenomaan conitus eikä mikään muu, olisin pettynyt, mutta näin kavereiden kanssa vietettynä hengaus- ja shoottausconina se oli oikein mainio.

Lauantaina Hakkis, Virvatuli ja minä leikimme aatelisia cossaamalla Rose of Versaillesista. Tämä ryhmäcossi oli yksi iso nostalgiapaukku, sillä cossasin Ferseniä ensimmäisen kerran jo vuonna 2010 ja tein nyt kyseisen puvun uudestaan. Vanhan cossin kengät sekä housut kelpasivat sellaisinaan näin viiden vuoden jälkeenkin, mutta muut osat olivat uutta tuotantoa -- tällä kertaa minulla oli myös peruukki. En nyt sitten tiedä, onko tässä cossissa nähtävissä mitään valtavan suurta kehitystä parempia valokuvia lukuunottamatta, mutta ainakin työn jälki on huomattavasti siistimpää kuin viisi vuotta sitten. 8'> 

Hans-Akselit vertailussa.

Sää oli onneksi suosiollinen, ja paikalliset kaverini osasivat valita sarjaan sopivat kuvauspaikat, kuten Harjun Portaat sekä yliopiston kasvitieteellisen puutarhan. Ihana syyssää, ihana ilman kirpeys ja ihanat lehdet. Yliopiston pihassa saimme kuvata täysin rauhassa, mutta portailla emme olleet yksin vaan saimme nauttia varsin lukuisista huvittuneista katseista. Eräs vanhempi rouva jäi hetkeksi jutustelemaan kanssamme ja halusi meistä kuvan, eräät teinitytöt pitivät porukkaamme söpöinä ja tahtoivat tietää "oletteko vapaa-aikanakin tuollaisia?", ja eräältä mieheltä pääsi varsin huvittava kommentti, nimittäin: "Epänormaalia... Tai ehkä tämä on ihan normaalia Jyväskylässä." Kuvista kiitos mae-ryelle sekä KuroiWingille!

Itse conpaikka ei oikein soveltunut RoV-cossien kuvaamiseen, mutta siellä tuli kyllä hengailtua muuten. En näemmä ikinä opi vaan tässäkin conissa oli aivan pakko tunkea cosplaydeittiin, ja tulin vahingossa hajottaneeksi muumiperheen pokaamalla Muumimamman deitin heterokierrokselta. Uuden siipan kanssa löytyi heti jotain yhteistä, sillä onhan Fersen ruotsalainen ja Mamma puolestaan suomenruotsalainen. Hej hej, köttbullar och potatismus för alla. Muumipappa ei tosin ollut Mamman uudesta romanssista kovin innoissaan, mutta onneksi hänellekin löytyi seuraa cosplaydeitin miesten kierrokselta.

Tavatkaa uusi kreivitär von Fersen.

Photoshoottailun ja deitin lisäksi lauantaipäivän ohjelmaan kuului cosplaykisojen seuraaminen, sillä Hakkis oli kisaamassa Antoinette-cossillaan, ja me muut tietysti kannustimme katsomosta. Illan kruunasi herkkuateria intialaisessa ravintolassa, josta conirannekkeella sai vielä mukavasti alennustakin. Voisin elää koko loppuikäni chicken kormalla ja naan-leivällä.

Lauantaipäivän osion loppuun on vielä pakko tunkea ehdottomasti yksi parhaimmista cossikuvista, joka minusta on koskaan otettu. Kutsun sitä nimellä "Krapula-aamu Versaillesin palatsissa." 

"Oli muuten tosi pahaa skumppaa."

Sunnuntaina pääsin toteuttamaan erään pienen suuren kissaherran fantasian cossaamalla sen husbandoa eli Death Paraden Decimiä. Oli siinä kisulla ihmettelemistä, kun omasta ihannemiehestä oli yhtäkkiä tullut melkein oikeasti 3D.

*höngintä intensifies*

Niin lauantaina kuin sunnuntainakin ryhmäilin samojen kavereiden kanssa, ja olin kummallakin kertaa ryhmän uusin jäsen sekä se, joka oli tehnyt cossinsa varta vasten conia varten. Sunnuntaina ensi kertaa kolmijäsenistä Death Parade -ryhmää kuvattiinkin sitten oikein conin virallisen valokuvaajan (Toni Nefflingin) kanssa.

Tuskailin ensin, että missä oikein saamme baarimaisia kuvia, mutta sitten kaverini olivatkin jo bonganneet Veturitalleilta biljardipöydän, jonka luokse asetuimme kuvaamaan, tai oikeastaan olemaan kuvattavina. Kuvista tuli ihan sairaan upeita ja sarjauskollisia!

Sunnuntaina emme viihtyneet conpaikalla kovinkaan kauaa, vaan siirryimme photoshoottaamaan läheisen ostarin lähes tyhjälle hissikäytävälle. Näistäkin kuvista saamme kiittää KuroiWingiä ja mae-ryeta.

Decim on halutessaan varsin lennokas kaveri.

Seuraavana conina on joko Desucon Frostbite, tai ilmeisesti joulukuussa Kuopiossa pidettävä Chibicon. En ole vielä varma, menenkö jälkimmäiseen, mutta katsellaan. Uusista puvuista työn alla minulla ovat tällä hetkellä Ib:n Mary sekä GANGSTA:n Worick, mutta myös Edgeworthin Dual Destinies -versio Frostia varten pitäisi aloittaa kohtapuolin. Näkyillään taas!

"On vähän kylmä" eli Tracon 2015

Koko Traconia edeltävän viikon Twitterissä manailtiin conviikonlopulle osuvaa sääennustetta ja pelättiin ukkosta ja maailmanlopun keliä. Onneksi ennustus oli vähän kuin vuoden 2010 cossini eli "vähän sinnepäin", ja ukkosen sijaan sään herra kuritti meitä vain viileydellä ja ajoittaisilla sadekuuroilla. Meidän cossaajien ei siis tarvinnut turvautua pelkkiin sisätilashootteihin, ja edellisvuodesta tutut ruokakojutkaan eivät joutuneet kärsimään asiakaskadosta. Hurraa! Tämänkin vuoden Tracon oli, Yotsuban sanoin, hyvää tavaraa, vaikka pieniä harmin aiheita (*köhköhJONOTköhköh*) tulikin luonnollisesti vastaan. Coniviikonlopulle ympättiin myös visiitti kissakahvila Purnauskikseen, mikä oli luonnollisesti parasta ikinä. Sekä lauantain että sunnuntain cosplaykisat jännittivät normaalia enemmän, sillä kummassakin niistä kisasi kavereitani, ja peukkuja tuli pidettyä pystyssä lähes rasitusvamman saavuttamiseksi asti. Kisat olivat muutenkin elämyksellisiä tapauksia, sillä etenkin sunnuntain esityskisa kohahdutti korkealla tasollaan ja sai haaveilemaan kisaamisesta. Oli hauskaa huomata, miten suomalaiset kisaajat ovat vihdoin alkaneet irrottautua kömpelöistä feikkitaisteluista ja pitkistä monologipatsasteluista, ja lähteneet tekemään aiempaa viihdyttävämpiä esityksiä. Omat suosikkini olivat Tehotytöt-esitys ja aivan huippu Love Letter -sketsi (paras peli ikinä!), sekä tietenkin se ihanin, itkettävin ja fanin sydäntä lämmittävin SnK-esitys. Vetistelin salin hämärässä kuin mikäkin pikkutyttö.

Sitten cosseihin, ensiksi Oliviaan. Olivia ei ole läheskään täydellinen puku -- kaukana siitä! Kaikista eniten inhoan neidin proppeja (siis noita kultaisia rinkuloita, jotka eivät ole aseet eivätkä soittimet), joita väsäsin kiireessä vielä coniinlähtöpäivän aamuna (onneksi en sentään Tampereella vaan kotona conia edeltävänä perjantaina). En ehtinyt kokeilemaan finnfoamia, vaikka olisin tahtonut, vaan jouduin turvautumaan pahviin ja ilmakuivuvaan fimoon, joka ei sitten ehtinyt kuivua läheskään tarpeeksi hyvin ja sai aikaan pelon siitä, milloin propit napsahtavat sievästi kahtia. Eivät, ihme kyllä, napsahtaneet, mutten silti tykkää niistä yhtään. Muutenkin cossi kesti päällä ja kasassa paremmin kuin olin ajatellut. Lämmin se ei kyllä missään nimessä ollut, ja kaulahuiville ja syystakille tuli tarvetta useampaankin otteeseen lauantain aikana. Kauhistelin hurjasti etukäteen sitä, miten pahasti paleltuisin ja minkäsorttisen conruton onnistuisin itseeni tartuttamaan tämän cossin myötä, mutta loppujen lopuksi vaatteiden vähäisyyden aiheuttama harmi oli huomattavasti pienempää kuin mitä olin pelännyt, ja hyvä niin! Ilkeitä kommenttejakaan en kuullut hämmennyksekseni yhtään, vaikka pelkäsin etukäteen ihmisten tulevan tökkimään mahaani ja hokevan "läski, läski". Ainoat mieleenpainuvat (ja kovasti minua huvittaneet) minulle ennestään tuntemattoman ihmisen kommentit tarjosi eräs pikkupoika, joka kuiski äidilleen ihmeissään miten "tolla on kultaa puvussa ja sen housuista näkyy jalat ja PEPPU!". Eräs Sorsapuistossa liikuskellut herrasmies taas ei sanonut minulle sanaakaan, mutta räpsi sen sijaan häpeilemättä kuvia tisseistäni ja pyllystäni kun luuli etten nähnyt.

Kyllä minä näin.

Tiedostan cossanneeni paljastavasti pukeutunutta hahmoa ja sitä, että moinen asukokonaisuus saattaa hyvinkin kerätä katseita. Pelkät katseet minua eivät häirinneet, eikä siinä olisi ollut mitään väärää, jos kyseinen miekkonen olisi tullut pyytämään minusta kuvaa. Salakuvaaminen sen sijaan ei ole ok, vaikkei minulle siitä mitään traumoja tai inhottavaa oloa jäänytkään.

Sitten kuvadumppia Oliviasta ja meidän huikeasta Fire Emblem: Awakening -ryhmästä (joka sai minulta ristimänimen "Chromin kullat"). Yksittäiskuvat napsi Hakkis, ryhmäkuvat taas Mikael Peltomaa.
 

"Siellä se äidin kulta harjottelee. 8)"

Mieheni!

Poikani!

Ystäveitä!

Totuus on yksinkertaisesti se, että ryhmämme on paras ja ihanin, ja toivon totisesti että kokoonnumme vielä jatkossakin, toivottavasti vielä aiempaa suuremmalla porukalla. Ja vinketivonketi, jos Nagan palvonta ja Chromin vahingossa naiminen ovat sinun juttusi, ryhmämme FB-sivu löytyy täältä.

Sunnuntai meni ihan hävyttömän nopeasti ja lähinnä photoshoottauksen merkeissä. Kuvasin itse kolmeen otteeseen kavereideni pukuja, ja iltapäivästä oli oman photoshoottini vuoro. Kuvista iso, iso kiitos Tapio Matikaiselle, rannekkeiden pois editoimisesta otan kunnian itse.

Tulkaa Traconiin, täällä on kivaa.

Kuten kuvista voi päätellä, sunnuntain cossini oli siis Cloé. Cloéta sain askarrella kesällä kaikessa rauhassa, joten sen kanssa ei tullut minkään valtakunnan kiire. Täysin tyytyväinen en silti siihenkään ollut, mutta no, sitä sattuu näin cossaajien keskuudessa. Tampere-talo ei ehkä ole vanha ranskalainen kartano, mutta kuvaaja onnistui siitä huolimatta valitsemaan aivan loistavia kuvauspaikkoja ja jopa löytämään minulle pianon ja flyygelin pimputeltaviksi. ;_; <3 En ole varma, tulenko käyttämään Cloéta enää, joten hyvien kuvien suuri määrä on erittäin positiivinen asia.

Se Traconista, seuraavaksi nokkani näyttää kohti Jyväskylää ja Kosuconia, jonne Hakkis, Virvatuli ja minä kaavailemme kahtakin ryhmäcossia. Toisena päivänä pelaillaan kuoleman kanssa (Death Parade) ja toisena itketään ruusupedillä (Rose of Versailles). RoV-suosikkihahmoni Fersen tulee siis kokemaan uuden tulemisen, ja pääsen arvioimaan miten taitoni ovat kehittyneet sitten vuoden 2010, jolloin cossasin kyseistä aatelismiestä ensimmäisen kerran. Death Parade -valintani Decim taas alkaa olla jo miltei valmis -- se on näitä valmisvaatecossien ihanuuksia. Vielä kun peruukki vain suvaitsisi saapua paikalle, hätähän tässä alkaa kohta tulla.

Tähän loppuun vielä pikainen katsaus uusista cosseista, jotka pyrin toteuttamaan lähiaikoina eli osapuilleen Kosucon-Yukicon-akselilla. Näkyilemisiin!