Vuonna 2015 tein 11 uutta pukua, mikä on ihan valtaisa määrä. Tänä kuluneena vuonna olen kokeillut pukujen teossa uusia juttuja kuten worbla-armoreita, vaatteiden muotolaskoksia ja ihokarvojen liimaamista, mutta vuoden loppua kohden kehitykseni cossaajana on mielestäni lähtenyt jälleen vierimään alamäkeen. Olen ollut laiska ja mennyt siitä mistä aita on matalin sen sijaan, että olisin omistanut hankalalle puvunosalle tarpeeksi aikaa ja kokeillut uusia eri ratkaisutapoja ongelmaan. Traconissa käyttämäni Olivian rinkulat ovat ehkä rumin proppini koskaan, sillä aloitin niiden teon aivan liian myöhään ja jouduin viimeistelemään niitä vielä conmatkan lähtöaamunakin. Lisäksi nyt, kun olen ommellut yhtä aikaa sekä Schneewittcheniä että Edgeworthia Frostbitea varten, olen huomannut kyllästyväni äkkiä ja huokailevani "olisipa nämä jo valmiit jotta voisin aloittaa seuraavan". Tällainen meno on hieman huolestuttavaa eikä ollenkaan hyvää kehityksen kannalta. On ikävää tuntea kuinka motivaatio valuu sormien välistä kuin hiekka ja kasaantuu odottelemaan seuraavan puvun aloittamista silloin, kun keskeneräisiä cosseja olisi vielä tekeillä.
 |
| Oscarin isän neuvo minulle cosplayvuotta 2016 koskien. |
En halua enää olla ihminen, joka cossinteossa vetelee mutkat suoriksi ja menee siitä mistä aita on matalin. Myönnetään, en etene tuolla vaihteella läheskään koko aikaa vaan tuo malli tulee käyttöön lähinnä tilanteissa joissa motivaatio on karannut Goalle valaistumaan ja puvut pitäisi saada äkkiä valmiiksi, mutta silti. Haluan panostaa jatkossa enemmän pukuihini ja varmistaa, että jokainen niistä saa tarpeeksi aikaa valmistuakseen kaikessa rauhassa jottei lopputulos ole "vähän sinnepäin". Jokainen puku ansaitsee tulla tehdyksi kunnolla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti