Lusikkani lumisoppaan

Suomen conkansa sai jälleen jännitystä elämäänsä Yukiconin myydessä loppuun yhdessä silmänräpäyksessä. Aikaisemmin mikään muu con ei ole (tietääkseni) myynyt niin nopeasti loppuun, joskin on huomioitava se tosiasia että Yukiconin lippuja oli huomattavasti vähemmän kuin esim. Traconin tai Desuconin lippuja sekä se, että Yukiconiin halajavat pystyivät ostamaan lippunsa jo ennen verkkokaupan avaamista muutamasta conista. Joku huuliveikko ryhtyi kaupittelemaan Huuto.netissä Yukiconin ranneketta tuhannen euron hintaan heti lipunmyynnin sulkeuduttua (onnea vain hänelle), eivätkä rutkasti kyseistä ranneketta halvemmat mutta silti törkeän riistohintaiset Desu-liputkaan ole mikään uusi ilmiö. Tähänkö on tultu? Olemmeko saavuttaneet sen pisteen jossa conit myydään loppuun yhdessä hujauksessa niin kuin huippuartistien keikat ikään? Täytyykö yhä useamman liputta jääneen conittajan jatkossa joko purra hammasta ja ostaa ylihinnoiteltu lippu trokarilta tai jättää tapahtuma välistä protestina trokareiden riistolle?

Hyvähän se on että tapahtumissa riittää kävijöitä ja liput menevät kaupaksi. Ilman lipunmyynnistä saatavia tuloja on pikkuriikkisen hankalaa laittaa isoa animetapahtumaa pystyyn -- ei, conit eivät edelleenkään järjestä itseään ilmaiseksi vaikka sellainen sitkeä harhaluulo tuntuukin olevan vielä voimissaan Suomen animeharrastajapiireissä. Kuitenkin, mikäli sama meno jatkuu tulevaisuudessa etenkin Etelä-Suomen animetapahtumissa ramppaavan conittajan elämä muuttuu astetta epävarmemmaksi. Enää ei ole itsestäänselvää että Kille Conkävijä pääsee sekä coneihin X, Y että Z. Coneihin menemiseen liittyy paljon muutakin kuin rannekkeen osto: pitää varata hotellit ja matkaliput, pyytää lomaa töistä ja niin edelleen, ja mikäli coniin pääsy muuttuu epävarmaksi ei moisia suunnitelmia oikein voi lyödä lukkoon ennen kuin vahvistus rannekkeen onnistuneesta ostamisesta kilahtaa virtuaaliseen postilaatikkoon. Viime aikoina myös majoituksen löytäminen esim. Desuconin, Traconin ja Mimiconin ajalle on ollut vaikeaa kiitos muiden samanaikaisten tapahtumien, mikä ei tietenkään ole coninjärjestäjien vika mutta sekoittaa tätä epävarmuuden soppaa entisestään. Mikäli lipun ostaminen muuttuu jatkossa yhä useammin ja yhä useampien tapahtumien kohdalla F5:n hakkaamiseksi ja suoranaiseksi taisteluksi rannekkeista, se stressaa conkävijöitä monta viikkoa tai jopa kuukautta ennen lipunmyynnin alkamista. Kukapa haluaisi varata hotellin, pyytää kesätyöpaikasta vapaata ja valmistella matkan vain huomatakseen että liput menivät nopeamman nettiyhteyden onnellisille omistajille?

Tähän mennessä ne kaikista suosituimmat tapahtumat ovat yleensä sijainneet Etelä-Suomessa. Se, että niihin on eniten tunkua, on ihan loogista. Etelä-Suomessa asuu paljon harrastajia, sinne on hyvät kulkuyhteydet ja conkaupungista löytyy mitä suurimmalla todennäköisyydellä jonkinasteinen majoitus. Pikkukaupunkien pikkuconeihin matkustaminen saattaa usein -- etenkin alaikäisten kävijöiden kohdalla -- tyssätä siihen tosiasiaan että juna- ja bussiliikenne katkeavat viikonloppuna aikaisin eikä paikkakunnalla ole edes Omenahotellia. Toisaalta pelkkä eteläinen sijainti ei aina pelasta conia, mikä nähtiin Fanfestin kohdalla. Isoilla, menestyksekkäillä coneilla on yleensä myös tietty maine joka vetää puoleensa samoja kävijöitä vuodesta toiseen, ja myös uusilla kävijöillä on pienempi kynnys valita tapahtuma josta on kuultu positiivista palautetta. Isoihin tapahtumiin tehdään yleensä ne hienoimmat cossit, sillä isoissa tapahtumissa pidetään yleensä myös ne "hienoimmat" kilpailut. Totta kai conkävijä haluaa lippuun käyttämilleen rahoille mahdollisimman paljon vastinetta. Yukiconin tapaus on siitä poikkeuksellinen että kyseessä on ensimmäistä kertaa järjestettävä con täysin uudella tapahtumapaikalla eikä sillä siis ole entuudestaan mainetta tietynlaisena conina mikä houkuttelisi tietynlaisia kävijöitä. Syynä suosioon lieneekin Yukiconin ilmaantuminen keitaaksi erämaassa niille joiden pääsy Frostbiteen evättiin yllättäen liian alhaisen iän vuoksi. Toki Yukiconilla on valttikorttinaan myös tehokas, erityisesti alaikäisille kävijöille suunnattu markkinointi sekä oivallinen sijainti -- missäpä muuallakaan kuin Etelä-Suomessa.

Tiivistettynä ongelma on siinä miten conkävijät jakautuvat eri conien osalta. Toisiin on hirveä tunku ja liput menevät hetkessä, toiset taas kärsivät kävijäkadosta ja jopa peruuntuvat sen vuoksi. "Kaikki" haluavat Desuconiin, Traconiin ja Animeconiin koska ne ovat isoimmat ja sinne tulevat "kaikki". Tapahtumat, joissa on tarjolla vähän kaikkea kaikille, houkuttelevat ihmisiä mutta toisaalta myös Desuconiin, joka on pyrkinyt luomaan tietynlaisen imagon houkutellakseen juuri tietynlaisia harrastajia, osallistuu joukoittain sellaisiakin harrastajia joille tapahtuma ei tarjoa muuta kuin hyvät puitteet tavata ystäviä ja cossata. Miten jatkossa? Tietysti on mahdotonta olla 100% varma siitä mihin suuntaan conit ja niiden lipunmyynti tulevat kehittymään tästä eteenpäin, mutta uskaltaudun heittämään pari arviointia tulevaisuutta koskien. Veikkaan että mikäli ikärajallinen Frostbite sujuu hyvin Suomessa tullaan jatkossakin näkemään K18-animetapahtumia, sillä ikärajan asettaminen on huomattavasti helpompi keino pienentää kävijämäärää kuin MAL-palkkien ja kaulapartojen pituuksien syynääminen. Tämä taas jättää näiden conien ulkopuolelle ison lauman alaikäisiä, joille todennäköisesti ryhdytään väsäämään omia tapahtumia. Tietyn teeman ympärillä pyörivät tapahtumat tulevat yleistymään entisestään, tavoitteena tarjota juuri tietynlainen con juuri tietynlaisille kävijöille jotta mahdollisimman moni pääsisi siihen tapahtumaan jonka sisältö kiinnostaa eniten. Toivon mukaan pienillä tapahtumilla riittää kysyntää jatkossakin, ja toivon myös että coneja järjestetään tulevaisuudessa myös Kehä Kolmosen ulkopuolella jotta mahdollisimman moni pääsee conittamaan ilman että pitää ihan toiselle puolen Suomea lähteä.

Videokuvaa vuoden 2016 Angostuuraconin pihalta.

 ...No, ehkä olin vähän turhan dramaattinen. Se, että animetapahtuma myydään salamannopeasti loppuun etukäteen, on vielä suhteellisen harvinaista huttua Suomessa. Toki yhä useammat conit näyttävät myyvän loppuun mutta se harvemmin tapahtuu saman vuorokauden tai edes parin päivän sisällä. Etenkin pienemmissä coneissa riittää hyvin tilaa eikä niiden kohdalla tarvitse päivittää lipunmyyntisivua verenmaku suussa ja sydän pamppaillen. Trokariongelma (mikäli sellaisesta voidaan vielä ylipäätään puhua) on toki valitettava mutta vielä tähän mennessä näitä  eivät ole suuremmin kiinnostaneet muut kuin Desu-liput.Tähän väliin voidaan tietysti todeta että miksi Kille Conkävijän pitäisikään päästä kaikkiin noihin tapahtumiin? Ei niin kovinkaan kauan sitten Suomessa järjestettiin vain pari hassua conia vuodessa eikä kukaan tiettävästi menettänyt järkeään vaikkei päässytkään tekemään viittätoista pukua kymmeneen eri tapahtumaan samana vuonna. Toki ihmisten harmi ja kiukku on ymmärrettävää, erityisesti niiden ihmisten jotka suunnittelivat ensin menevänsä Frostbiteen ja sitten Yukiconiin eivätkä nyt pääse kumpaankaan. On kuitenkin muistettava, että coneja tulee aina lisää eikä maailma kaadu siihen jos talvi yhtäkkiä näyttääkin uhkaavan conittomalta. Onpahan ainakin aikaa hioa omaa puheohjelmaideaa, tehdä rauhassa pukuja kevään ja kesän tapahtumiin tai järjestää kavereiden kanssa talvinen photoshoot animetapahtumaikävää korjaamaan. Lumimyrsky (olen anteeksi kehnoista yrityksistäni olla nokkela ja hauska) raivoaa jonkinasteisena -- ei niin pahana kuin Frostbite-paljastuksen aikaan mutta kuitenkin -- sosiaalisen median puolella ja toivon lujasti ettei se etene coninjärjestäjien syyttelemisen, lapsellisten kiukunpurkauksien ja aikuiset vs. alaikäiset -vastakkainasettelun korostamisen suuntaan.

Haastettu'd

Sain haasteen Ricchanilta joten luvassa siis kymysyksiä ja vastauksia, tällä kertaa ei ehkä niin paljoa cosplayhin liittyviä mutta kuitenkin. Omat kysymykseni kyllä liittyvät sitten pukuiluun ja 2D-hahmoihin joten tarkastakaahan haastettavien lista, jos vaikka löytäisitte itsenne sieltä.

Irrelevantti mutta söpö kisu olkaa hyvät.

SÄÄNNÖT:
1) Haastetun tulee kertoa yksitoista asiaa itsestään. 2) Haastetun tulee vastata yhteentoista kysymykseen, jotka haastajasi on valinnut. 3) Haastetun tulee keksiä yksitoista uutta kysymystä uusille haastetuille. 4) Haastetun tulee haastaa yksitoista blogia, joilla on alle 200 lukijaa. 5) Haastetun tulee kertoa, kuka hänet haastoi ja kenet hän haastaa. 6) Ei takaisinhaastamista.


11 asiaa minusta (taas)

1) Seuraan tämän kauden sarjoista vain Kill la killiä ja Magin (tökerön huonosti ja laiskasti tehtyä ynnä animoitua) kakkoskautta, enempikin houkuttelisi mutta aika ei yliopiston takia riitä. ;_; Näiden kahden uuden sarjan lisäksi minulla on kesken Shingeki no Kyojin ja Gatchaman Crowds, molemmista taitaa itse asiassa olla katsomatta kolme jaksoa.

2) Haluaisin tilata eBaysta vaatekaapin täydeltä suloisia röyhelöisiä mekkoja mutta aasialaiset koot eivät anna myöten.

3) Olen asunut kohta kolme kuukautta omillani. Muuten sujuu ihan hyvin mutta pimeät yksinäiset illat ovat vaikeita. L(´□｀L)

4) Haluaisin tehdä jonkun (uuden) Vocaloid-cosplayn ja vaikka minulla on lukuisia lempibiisejä en ole vieläkään löytänyt sellaista joka olisi aivan pakko saada tehdä. Jokin Meikon tai Gakupon versio voisi olla kiva, hmmm.

5) Positiivisuus on minulle erittäin vaikeaa, mikä ei ole kovin terveellistä. En vain osaa olla positiivinen, se tuntuu teennäiseltä etenkin kun olen ollut koko pienen ikäni pessimisti.

6) En ole vieläkään katsonut NGE:tä joten en ole tr00 animeharrastaja!11

7) Olen ottanut tavakseni katsoa Pikku kakkosen lähes joka päivä jos vain satun olemaan kämpillä. En tiedä miksi, lieneekö kyse tuttuuden ja turvallisuuden tunteesta.

8) Aion käyttää joululoman tehokkaasti (?) Frostbite-cossi(e)n ompeluun. Aika alkaa uhkaavasti loppua kesken, jos ei vielä nyt niin myöhemmin varmasti sitten. Katsotaanpa millä cosseilla sitä tulee lopulta päädyttyä tapahtumaan; Frostbite-suunnitelmillani kun on ollut tapana muuttua vielä varsin lyhyellä varoitusajalla. Minkähänlainen rastapäinen komistus raivaa tiensä cossilistalleni tänä vuonna?

9) Minua vaivaa hirveä photoshoot-ikävä. Jätkät hei, pidetään photoshoot! Tai vaikka kaksi.

10) /cgl/:n draamailujen seuraaminen on aivan liian koukuttavaa puuhaa.

11) Minulla on pahana tapana huudella meemejä kuin mikäkin jonne. Tämänkin postauksen otsikossa on sellainen. Olen anteeksi.


1) Minkä leffan katsoit viimeksi?

Silloin kun aloitin vastailemaan näihin kysymyksiin vastaus oli Titanic, mutta koska postauksen valmiiksi saaminen on vain venynyt ja venynyt tilanne on toinen ja joudun vastaamaan Villi tusina 2 joka tuli telkkarista eilen ja oli poskettoman huono.

2) Kunnianhimoisin haasteesi?

Hankkia elämä Koska tämä on cosplayblogi voisin kertoa kunnianhimoisimmasta cosplayhaasteestani joka on.. yhä edelleen sijoittua kilpailussa edes kerran. Haaste tämä on siksi koska minua ärsyttää oma kyvyttömyyteni luoda pukuja joilla olisi mitään mahdollisuuksia pärjätä kilpailuissa.

3) Lempieläimesi?

Olen parin vuoden sisään muuttunut salakavalasti kunnon kissaihmiseksi. Veikkaan syyksi läheisimmän ystäväni sekä Internetin (erityisesti Tumblrin) vaikutusta. (^・ ω・^ ) Eli kisut, siis. Onneksi kaveripiirissä on jonkun verran kisuja joita paijata. Jospa sitä joskus vielä hankkisi omankin kissan.

4) Oudoin unesi?

Ei nyt tule mitään yhtä tiettyä unta mieleen. Varmaankin sellaiset joista herätessä on pitänyt hetki miettiä mikä on unta ja mikä totta.

5) Suosikki-pehmolelusi lapsuuden ajoilta?

Nykyään likaisenharmaa mutta ennen valkovaaleanpunaraidallinen tuttia syönyt mollamaija nimeltään Tuttifrutti. Nukuin se vieressäni vielä yläasteikäisenäkin.

6) Vuodenajoista parhain?

Kesä ja syksy, etenkin alkusyksy. Pidän kovasti myös talvesta joten oikeastaan vuodenajoista huonoin on kevät.

7) Musta vai valkoinen? Perustele.

Vaikea valita. Olen aikaisemmin luottanut aina mustaan joten vastaan tällä kertaa valkoisen. Vaatekaappini on täynnä mustaa ja yritän nyt pikkuhiljaa uudistaa sitä valkoisempaan (ja vaaleanpunaisempaan) suuntaan sillä kun tyyliäni tarkastelee vähän paremmin se on loppujen lopuksi synkkä ja tunkkainen. Tahtoisin vain pukeutua söpösti valkoiseen (ja vaaleanpunaiseen). ;_; Mustasta tulee mieleen marraskuun lohduton ankeus, valkoisesta lumi ja hienostunut teenjuonti sisätiloissa.

8) Koulutukseltasi olet?

Tällä hetkellä ylioppilas ja tuleva Kelan täti sosiaalityöntekijä. Katsellaan miten opintojen kanssa käy.

9) Pöytäkone, läppäri vai tabletti-tietokone?

Olen tykästynyt läppäriin, joskin se toimittaa pöytäkoneen virkaa. Tosin kotona käydessä läppärin voi raahata omasta epäsosiaalisesta luolasta perheen pariin. Läppäri siis. Tablettia en tule ikinä hommaamaan.

10) Tämän hetken paras musakappale?

Kill la killin ending-biisi eli Miku Sawain Gomenne, Iikoja Irarenai.

11) Sarja, jota seuraat, sekä suosikkihahmosi.

Vain yksi? No, heitän jotain vähän ei-niin ennalta-arvattavaa (krhmMagikrhm, krhmSinbadkrhm) ja vastaan että seuraan A Bride's Storya (mangana) ja lempihahmoni on ovat yllättäen Laila ja Leily. He ovat myös äärettömän itsekkäitä ja ärsyttäviä mutta päätyneet jotenkin mystisesti lempihahmoikseni. Karlukin mummo on myös aika cool.


11 omaa kysymystä

1) Onko sosiaalisen median (Twitter, blogit, Facebook, Tumblr...) hyödyntäminen tärkeää cosplayssa?
2) Onko ihon maalaaminen cosplayn vuoksi sinusta rasistista?
3) Onko sinulla pukua jonka olet halunnut tehdä jo pitkään mutta et ole saanut aikaiseksi tehdä? Jos on, mikä puku on kyseessä ja miksi et ole vielä tehnyt sitä?
4) Mikä Suomen anime-/cosplayskenessä on parasta?
5) Entä pahinta?
6) Oletko koskaan lakannut pitämästä sarjasta sen fandomin takia?
7) K18-conit Suomessa, onko niillä tulevaisuutta?
8) Tämän hetken suosikkianimehahmosi?
9) Katsotko englanniksi dubattua animea? Miksi, miksi et?
10) FFFightit, cosplaydeitit ja muut huumoriohjelmat coneissa, hitti vai huti?
11) Mitä conia odotat tällä hetkellä eniten?

Haastan seuraavat bloggaajat

1) Woodi 
2) Nia 
3) Hakkis 
4) Novadille 
5) claire ja YO 
6) lapio ja Wilma 
7) cidi 
8) Aviala 
9) Mouru


Tuossa on yhteensä 11 bloggaajaa, hah! Jos jaksatte noihin kysymyksiin vastailla olisi kivaa mikäli laittaisitte linkin kyseiseen postaukseenne. 

Negaajat negaa ja minä olen negaaja

Olen turhautunut.

Ärsyttää, kiukuttaa, surettaa, harmittaa, potuttaa, mutta ennen kaikkea turhauttaa. Kyse on yksinkertaisesti siitä, että minulla on takana seitsemän vuotta cosplay-harrastusta mutta olen vieläkin parantumattoman huono siinä. Olen harrastanut pienen ikäni aikana monia asioita kuten piirtämistä, kirjoittamista, animemusiikkivideoiden tekoa ja lentopalloa mutta loppujen lopuksi ne kaikki ovat jääneet syrjään cosplayn tieltä. Cosplay on minulle "the harrastus"; se harrastus jonka parissa kulutan eniten aikaa, se harrastus jolle annan kaikkeni, se harrastus jossa haluan olla hyvä ja jonka parissa tunnen olevani elementissäni. Tämä lieneekin juuri se syy minkä takia olen niin turhautunut. Kyllähän se vähän syö miestä, että joutuu pettymään itseensä harrastuksessa joka menee arvojärjestyksessä useimpien vapaa-ajan viihteellisten puuhastelujen edelle. Cosplayturhautumisessa on kuitenkin kaikista pahinta se tosiasia, että tästä turhautumisesta ei voi syyttää ketään muuta kuin omaa itseä. Minä itse olen syypää siihen etten ole hyvä cosplayssä. Minä itse, minä itse.

Ei ole olemassa mitään kiveen kirjoitettuja sääntöjä jotka määrittävät mitä tarkoittaa "olla hyvä cosplayssa". Meillä kaikilla kuitenkin lienee oma subjektiivinen näkemyksemme asiasta. Joku näkee kantajaansa isommat propit merkkinä hyvästä cosplaysta, joku toinen taas arvostaa lähes sataprosenttista yhdennäköisyyttä lähdekuvan kanssa ja jonkun kolmannen mielestä hyvä cosplay on mahdollista vain silloin kun kyseessä ovat pikkuvarpaista korvannipukoihin photoshopatut japanilaiscossaajat. Itse ehdin jo jossain vaiheessa todeta olevani omasta mielestäni oikealla reitillä kohti sitä mikä on omasta mielestäni hyvää cosplayta, mutta sitten vilkaisin vaatetelineessä roikkuvia viimeisimpiä pukujani ja koin suunnatonta halua polttaa ne kaikki. Mikä on vialla? Mikä on syynä siihen, että pukuni eivät saavuta sitä laatutasoa jolla haluaisin niiden olevan? Vastaus löytyy tämän blogipostauksen toisen kappaleen lopusta: minä itse. Ja koska tämä on minun blogini, aion nyt olla ällöttävän itsekeskeinen ja listata ne syyt joiden takia olen itse itseni tiellä kehittymistä estämässä.

1) En luota itseeni. En pysty luottamaan siihen, että puku jonka kaltaista en ole aiemmin tehnyt saattaisi luonnistua minulta. Tähän päivään mennessä en ole vieläkään tehnyt yhtäkään pyssyä, korsettia, katanaa tai kunnollista bootcoveria. Kun minulla ei ole kokemusta jonkun asian tekemisestä pelkään epäonnistumista niin paljon että kokeileminen saattaa hyvin helposti jäädä. Omalla mukavuusalueella on tolkuttoman helppoa pysytellä etenkin cosplayssa, jossa pienikin epäonnistuminen saattaa tarkoittaa monta kymmentä euroa maksaneen materiaalierän kelvottomaksi menemistä tai monen tunnin hikisen työurakan valumista hukkaan. Paremmaksi kehittyminen ja uusien asioiden oppiminen on mahdotonta jos ei edes yritä. Ja minähän en hevillä yritä. Olen onneksi päässyt yli siitä cossejani joskus vuonna 2010 vaivanneesta rutosta jonka aikana saatoin jättää jonkin osan kokonaan tekemättä mikäli en uskonut pystyväni tekemään sitä mutta täysin kuivilla en ole vieläkään.

2) Olen laiska. Viime aikoina olen muutaman kerran jaksanut tehdä uudelleen puvun osan joka ei ole ensimmäisellä yrityksellä miellyttänyt, mutta loppupeleissä olen lähes aina niin laiska etten jaksa korjata asiaa mikäli se edellyttäisi samaa urakkaa uudelleen. Esimerkiksi Sinbadin violetti bolero on luultavasti hirvein ja rumin vaatekappale jonka olen koskaan tehnyt kiitos tekemäni kaavoitusvirheen, mutta en sitten kuitenkaan vaivautunut tekemään uutta boleroa koska Eurokankaasta oli loppu se kangas jota olin käyttänyt ensimmäisellä yrityksellä. "Ei kukaan huomaa", "en kyllä jaksa tehdä tätä uudestaan" ja "ei sillä ole väliä, en osaa kuitenkaan tehdä parempaa" ovat varsin tuttuja ajatuksia minulle, ja niiden vuoksi etenemiseni tiellä kohti hyvää cosplayta on lähes olematonta.

3) En tunne materiaaleja enkä niiden työstämistapoja. Worbla, Wonderflex, solumuovi, polyuretaani, kanaverkko, vaneri, hartsi.. Siinä vain pieni esimerkki materiaaleista joista en tiedä vieläkään hölkäsen pöläystäkään vaikka pitäisi. Olen harrastanut seitsemän vuotta ja ainoat materiaalit joita osaan käyttää hyödyksi proppien tekemisessä ovat puu, softis ja ilmakuivuva askartelumassa. Tämä yhdistettynä arkuuteen kokeilla uusia asioita epäonnistumisen pelossa on mojova takaisku kehitykselle ja johtaa väistämättömään paikallaan junnaamiseen. Okei, olen vihdoin oppinut tekemään muutaman miekan ja korun, mutta niissäkin toistuvat jatkuvasti samat materiaalit ja kömpelöt tekniikat.

4) En osaa poseerata. Olipa valitsemani hahmo sitten söötti isosilmäinen taikatyttö tai viileääkin viileämpi salaperäinen uros poseeraan joka ikinen kerta aivan samoilla tavoilla. Ilmeiden suhteen olen vielä enemmän kärpässarjalainen; olen monesti huokaillut blogissani siitä miten en osaa enkä uskalla hymyillä cossikuvissa naamani leviämisen pelossa. Kun on tullut siihen tulokseen että oma naama näyttää hirvittävän kauhistuttavalta hymyillessä on vain niin paljon helpompi pitää pokerinaama kuvassa kuin kuvassa vaikka hahmon luonne vaatisikin aurinkoisuutta ja iloisuutta. Tästä olen perin harmissani, sillä mielestäni hahmolle sopivat poseeraukset kuuluvat hyvään cosplayihin ja ovat usein merkki siitä että cossaaja tuntee hahmonsa ja välittää siitä jollakin tasolla. Hahmolle sopivat ilmeet ja eleet välittävät kuvien katsojille haluttuja tunteita eivätkä jätä yhtä kylmiksi kuin "ihan kivat" kuvat joissa voisi poseerauksen perusteella olla periaatteessa mikä tahansa tietyn hahmotyypin edustaja. Valitettavasti se, että olen epävarma kasvoistani ja kehostani, heijastuu auttamattomasti cossikuviin ja antaa erittäin laiskan vaikutelman kun valokuvasta toiseen pystyy bongaamaan saman ilmeettömän ja elottoman poseerauksen.

5) Olen huono ompelussa ja kaikkeen siihen liittyvässä. Kiireestä johtunutta epäsiisteyttä, kerrassaan kammottavaa istuvuuden puutetta, pikaliimalla häthätää kasattuja osia, repsottavia langanpätkiä... Yksi cosplayn tärkeimmistä puolista, ompelu, on minulla edelleen täysin hakusessa. Ja se jos mikä sattuu syömään miestä. Vihaan kaavojen tekemistä ja etenkin niiden muokkaamista, sillä minulla ei ole minkäänlaista matikkapäätä enkä osaa kuvitella miltä lattialla möllöttävät kaavapaperinpalaset tulevat hyvässä lykyssä näyttämään ihmisen päällä. En ymmärrä mitä mikäkin kaavanmuotos saa aikaan. Teen vieläkin kaavoista liian isoja "varmuuden vuoksi", mikä aiheuttaa pienennysoperaation toisensa jälkeen ja maksaa useimmiten vaatteiden istuvuuden. Pukuni eivät yksinkertaisesti näytä hyvältä päälläni vaan ne roikkuvat ja pussittuvat milloin mistäkin, enkä sitten millään tajua miten asian voisi korjata. Ompelussa turhaudun todella helposti ja hoidan hommat "vähän sinne päin" sillä en älyä miten muutenkaan ne voisi hoitaa. Napinläpi tai herrainkaulus ei onnistu minulta kuin itsestään eikä usein edes ohjeen kanssa. Opin vasta viime vuoden kesänä mitä hyötyä vuorituksesta on.

6) En osaa meikata. Käytän arkena todella vähän meikkiä enkä tiedä mitä hyötyä on valokynästä, ripsien kihartamisesta tai aurinkopuuterista. Osaan tehdä jonkinasteisen eron nais- ja mieshahmon meikin välillä mutta siihen se sitten jääkin. En osaa tehdä riittävän erilaista meikkiä kahdelle eri naishahmolle tai kahdelle eri mieshahmolle. Erityisesti kasvojen miehistämiseen kuuluva varjostaminen on minulle vaikeaa ja johtaa herkästi epäesteettisiin läikkiin keskellä poskia.

7) Vertailen itseäni muihin. Ei ehkä niin suuri synti kuin nämä toiset, mutta ei siitä kovin suurta hyötyäkään ole. Olen vähän liiankin hyvä vertailemaan pukujani muiden cosseihin ja masentumaan virheistäni. Näiden seitsemän vuoden aikana on sattunut montakin sellaista tapausta että olen tukahduttanut haluni cossata hahmoa X koska joku on tehnyt hahmon "täydellisesti". Tietenkin niiden kaikista rakkaimpien lempihahmojeni kohdalla tämä ei päde, mutta mikäli hahmo on lähinnä tasoa "ihan kiva hahmo jolla on kiva puku" vertailu saattaa varsin nopeasti tappaa halun cossata kyseistä hahmoa. Olisi helppoa väittää että olen perfektionisti, mutta pukujeni laatu ei niin hyvä että voisin kyseistä väitettä hyödyntää.  

8) En vieläkään ole pystynyt tekemään parannusta näiden asioiden suhteen.

Kirjoitin jopa blogini otsikkokuvassa sanan "mediocre" "medicore" eli väärin.

Kohtalokasta sufferointia a'la herra Velvet

Waver-peruukki ei ehtinyt Katsudoconiin vaan saapui uljaasti myöhässä kuin mikäkin maailman omistaja.  No, pääasia että tuli. Peruukki on hieman erilainen kuin lähdekuvassa; väri on perin arvattavasti vihreämpi kuin mitä kuvassa ja mallikin muistuttaa enemmän polkkatukkaisen Martta-tädin kuontaloa kuin piikkisuoraa polkkaa. Yritin suoristaa peruukkia siinä onnistumatta, pitääpä kokeilla tepsisikö pikkusiskon suoristusrauta kun seuraavan kerran käväisen kotona. Karvakasa on nimittäin lämmönkestävä.

Itse puku valmistui -- kuten jo aiemmin olin ennustellutkin -- kirpparien ja H&M:n avustuksella. Neule, solmio ja kengät ovat kirppareilta ja housut H&M:n alesta, paita minulla oli jo entisestään. Neule oli luultavasti kokoa XXXXXL tai ainakin se näytti päälläni siltä joten luvassa oli piennennysoperaatio ennen kuvakelpoisuutta. Housujen ja solmion raidat maalasin itse ja housuissa kiinni oleva nahkaremmi oli nopea askarrella. Yllätyin siitä miten vaikeaa Waverille oli löytää vaatteita -- löytämäni neule oli ainoa oikean värinen ja mallinen kappale vaikka kävin läpi useita kirpputoreja parissakin eri kaupungissa.

Mitähän muuta.. Tykkään tosiaan Waverista hahmona erittäin paljon vaikka aluksi suhtauduin häneen nihkeästi. Siitä huolimatta tosipaikan tullen mieleni tyhjeni ja minun oli todella vaikeaa keksiä hahmolle sopivia poseerauksia. Photoshoot jäi erittäin lyhyeksi sillä päivänvalo hupeni silmissä, mikä vaikeutti sopivien poseerauksien pohtimista entisestään. Ilmeet sentään onnistuivat edes jotenkuten; oli helpotus kun ei tarvinnut hymyillä ja siten leventää naamaansa kameran edessä vaan sai kaikessa rauhassa nyrpistellä ja kurtistella. Minulta puuttuu kädestä Command Seal (koska kiire ja vasemmalla kädellä piirtämisen vaikeus) joten kuvat sijoittuvat ajalle ennen ja jälkeen Graalin sodan. Jospa sitä ensi kerralla saisi hoidettua kaiken viimeisen päälle.

Kuvista saan kiittää clairea, kiitos vielä kerran tosi paljon kun jaksoit lähteä kuvailemaan niin lyhyellä varoitusajalla ja muutenkin. Jospa sitä jossain välissä saataisiin vähän isompaa Fate/Zero-shoottia/-ryhmää kasaan.

Uimapojut (ja neiti) kauppakeskuscon kakkosessa

Katsudoconia ei kuulemma enää tule. Onpas nyt sellainen olo kuin olisi ollut mukana tekemässä historiaa kun satuin käymään molemmissa Katsudoissa.

Katsudoon tuli tänäkin vuonna lähdettyä meiningillä "höhö käydään nyt vähän näkemässä paikallisia kavereita ja kuvaamassa ja syömässä hyvin" eli toisin sanoen tänäkään vuonna itse tapahtumassa ei kiinnostanut juuri mikään. Olisihan siellä kyllä ollut yksi Watamote-aiheinen luento jonka vuoksi allekirjoittanut jo melkein saattoi pohtia rannekkeen mahdollisen ostamisen harkitsemista, mutta loppujen lopuksi hinta olisi ollut hyvin suolainen yhdestä luennosta. Rannekkeettomina cossaajahengaajaernuina saavuimme siis paikalle. Tänä vuonna yksin bussissa istuminen vaihtui neljän hengen henkilöautokyytiin mikä oli erittäin bueno juttu. Nelikkomme heitti ylleen uimapukuja tai koulupukuja kasuaalimmat Free!-cossit (meillä pojilla nämä cd:n kannesta tutut versiot) jotka olivat perin helpot päällä ja sopivat hyvin syyssäähän. Harukana tamucist, Rininä claire, Gouna ginger-I ja Makotona minä.  

hakaneula kuvaili!

Makoto-peruukki oli saapuessaan kirkkaanvihreä, siis niin vihreä että sitä olisi voinut luulla tekonurmeksi tai käyttää Kuroko no Basuken Midorimaa cossatessa. Onhan Makotolla toki virallisen tiedon mukaan vihreät hiukset, mutta kuvissa herran kuontalo näyttää sekoitukselta ruskeaa ja oliivinvihreää ja siihen pyrin itsekin. Alun epätoivo vaihtui pian kylmänviileään stailaukseen ja töpötin peruukin täyteen ensin ruskeaa luomiväriä ja sitten aurinkopuuteria. Kuulostaa ehkä vähän kämäiseltä ja kaukaa haetulta mutta kyllä siitä oli apua. En saanut peruukkia ihan niin piikikkääksi kuin olisin tahtonut, etenkään otsahiukset eivät pysyneet asemissaan vaikka olin suurin piirtein upottanut koko peruukin got2b gluediin. Jospa ensi kerralla sitten. Minulla ei ole koskaan aiemmin ollut conissa näin helppoa cossia päällä, mikä oli ihan mukavaa vaihtelua korkokenkiin, metrinmittaisiin perukkeihin, jättihameisiin ja mukana raahattaviin miekkoihin verrattuna. Makoton asukokonaisuus saatiin kasaan H&M:n, kirpparien ja lainatun jakun voimalla -- hyvää hermolomaa. Herran cossaamisessa ongelmia tuotti peruukin lisäksi ainoastaan se, että en oikein osannut poseerata. Makoto on ehkä yksi maailmankaikkeuden herttaisimmista hahmoista ja valaisee ympäristönsä suloisella hymyllään, kun taas itse olen tottunut cossaamaan supercooleja uroita ja kulmien alta tuijottavia örmykörmyjä. Yritä siinä hymyillä sitten ilman että näytät joko sieniseltä tai saalistajalta. Tämäkin asia pitää korjata seuraavaan Makoton cossaamiskertaan mennessä. 

Itse Katsudoconista minulla ei ole paljoa sanottavaa vaikka vietimmekin aika paljon aikaa Forumin tiloissa. Edelleen olen sitä mieltä että tapahtuma on enemmän "animeteemapäivä" kuin oikea con, sillä ensikertalaisten ja harrastuksen ulkopuolisten houkutteleminen yhdistettynä valittuun tapahtumapaikkaan ei tarjoa perusconkävijälle kamalasti confiilistä tai mitään uutta. Kuikuilimme vähän cosplaykisaa mutta muuten ohjelma jäi -- luonnollisesti -- rannekkeettomilta sivuun. Ohjelman takia en ole kumpanakaan vuonna Katsudoconiin lähtenyt vaan olen päätynyt paikalle kaverien tapaamisen ja photoshoottailun sivutuotteena. En usko olevani ainoa.

Uimapoika, taikatyttö, pohjoisen soturi ja vinkuva mage eli tulevia pukusuunnitelmia

Päätinpä sitten tehdä taas yhden tällaisen pukusuunnitelmapostauksen. Pukusuunnitelmilla on tietenkin taipumuksena muuttua, venyä, vanua ja peruuntua miljoona kertaa mutta siitä huolimatta niitä on vain niin pirun kiva tehdä ja julkistaa! Tässä siis tulee.

Waver olisi näistä ajankohtaisin sillä ajattelin kyhätä puvun kasaan Katsudoconiin, mutta koska peruukki on vielä matkalla ja saapuu todennäköisesti vasta conin jälkeen voipi olla että jää ihan photoshootpuvuksi tämäkin tapaus. Puku on maailman helpoin ja toteutuu mitä todennäköisimmin kirppareiden avulla mutta ilman peruukkia on vähän paha cossailla. En oikeastaan tajua missä välissä sain idean cossata Waveria; katsoin Fate/Zeron ensimmäistä kertaa vasta nyt päättyneenä kesänä ja muistan alussa inhonneeni häntä suuresti (mitä luultavimmin sen takia että meissä on paljon samaa). Kuitenkin sarjan loppua kohden Waver kehittyi hahmona sen verran paljon ja uskottavasti että en vain enää yksinkertaisesti voinut olla tykkäämättä hänestä. Puku ei ole kovin kaunis ja olen Waveria yli 10 cm pidempi plus rutkasti paksumpi joten puhtaasta hahmorakkaudesta syntyy tämäkin cossi.

Free!-cosseja tehtailevat tällä hetkellä lähes kaikki ja heidän mummonsa ja pian minäkin liityn joukkoon tummaan. Ryhmäcossi paras cossi eli kaverini saivat idean tehdä merimiesasuversiot Freen uimapojista ja itse päädyin ryhmän Makotoksi. Hahmovalinta oli minulle enemmän kuin passeli sillä Makoto on lempihahmoni Freessä. Ryhmämme jäsenten puvut ovat (luonnollisesti) lähes identtiset mikä tulee olemaan hauskaa vaihtelua. En tiedä tulemmeko käyttämään niitä missään conissa mutta photoshoot on ainakin aikeissa pitää. Alustavasti tarkoituksena olisi myös väsätä uimapoitsujen homobaari ending-versiot.

Hinahohon tyttärellä ei ole tietääkseni vielä edes canonia nimeä mutta mitäs pienistä jos koko perhe saadaan kasaan! Näin ainakin olisi tarkoituksena ja pyrimmekin kavereideni kanssa kokoamaan Hinahohon perheestä cossiryhmän Desucon Frostbiteen. Mikäs sen parempi tapahtuma pohjoisen soturiheimolle. Jospa saataisiin vaikka hienoja lumikuvia.

Viimeisimpänä mutta ei vähäisimpänä Luna. Aivan ihana neiti jolla on aivan ihanat vaatteet. ;_; Genei wo kakeru taiyohan on näitä juuri päättyneen kauden animeita eikä ilmeisesti kovin tunnettu, mutta kiitos Anime-lehden alkavat sarjat -palstan löysin tieni sen pariin. Sarjan alkupuoli oli ehdottomasti loppua parempi mutta ainakin sarjassa oli pari todella ihanaa hahmoa, Luna nyt heti ensimmäisenä. Kyseessä on taas sellainen hahmo johon tulee samastuttua ihan täysillä. Suosittelen sarjan katsomista taikatytöistä ja näteistä puvuista kiinnostuneille, olisi muikeaa saada joskus päähenkilönelikko-cossiryhmä kasaan. En tiedä vielä missä tulen Lunaa käyttämään sillä en ole edes aloittanut ko. cossia mutta eiköhän sillekin löydy sopiva aika ja paikka.

Näin tällä erää siis. Voipi olla että parin kuukauden päästä tilanne pukusuunnitelmien suhteen on aivan toinen, mutta ainakin tällä hetkellä kortit ovat nämä. Haluaisin lisäksi tehdä vielä uusia Magi-cosseja mutta en ole vielä löytänyt sellaista hahmoa joka olisi ihan pakko toteuttaa just nyt; sen siitä saa kun on jo cossannut niitä kaikista ihkuimpia suosikkihahmojaan. On myös todennäköistä että mikäli saamme uuden Persona-photoshootin kasaan pyöräytän sitä varten uuden hahmon tai pari. We'll see.

Tracon vuosimallia 2013 eli kuinka kiipeilin puissa enkä päässyt vieläkään irti cosplaydeittiaddiktiostani

Traconissa oli mukavvoo.

Kyseessä oli vasta kolmas Traconini enkä päässyt paikalle viime vuonna mutta siitä huolimatta Tracon on kasvanut yhdeksi lempiconeistani. Vuodesta toiseen Tampere-talo on tuttu ja toimiva conpaikka, kiinnostavaa ohjelmaa riittää, ilmapiiri on ystävällinen ja tapahtumapaikan lähistöltä löytyy hyviä photoshootpaikkoja. Näin myös tänäkin vuonna, joskin conin loppuun myymisestä johtuen ihmismassan paljous oli perin shokeeraava yllätys. Ohjelmapuolelta kävin vain cosplaydeitissä ja Muumilaakson vapinoita -luennolla ja piipahdin myös kokeilemassa animeaiheista pöytäroolipeliä. Olisin tahtonut ehdottomasti crossplayluennolle mutta se sattui olemaan juuri samaan aikaan deittiin valmistautumisen/itse deitin kanssa joten en sitten päässytkään (harmittaa ;_; ) ja myös AMV- ja WCS-kisat olisivat kiinnostaneet mutta paikkaliputtomuudesta johtuneet jonot karkottivat moiset haaveet nopeasti. Cosplaydeitissä pyöriminen oli jopa hauskempaa kuin mitä olin odottanut; Sinbadin leikkiminen lavalla oli suunnattoman hupikasta enkä omasta mielestäni mokaillut mitenkään kamalan pahasti. Morsian rukka, häämatka vedenpuhdistamolle taitaa jäädä tekemättä sillä mihinpä nuorikaan Sinbad karvoistaan (ja sitoutumiskammostaan) pääsisi.

Isoin osa conista meni siis photoshoottaillessa, paikasta toiseen vaeltaessa, syödessä ja (le gasp!) hengaillessa. Toisaalta ohjelmattomuus oli perin rentouttavaa ja mukavaa mutta toisaalta jäi harmittamaan etten päässyt niihin ohjelmiin joihin olisin halunnut. Toivottavasti ensi vuonna jonotussysteemiä parannetaan sen verran ettei tarvitse jonottaa turhaan ja suosituimmat ohjelmat siirretään hyvissä ajoin isoon saliin. Mutta siis, nyt kun mainitsin photoshoottailun voisin dumpata tähän muutaman kuvan. Yksittäiskuvat napsaisi tamucist (joka on myös lapsi-Ja'farina noissa kuvissa), parikuvista saamme kiittää Riankaa, Surkusiipeä ja Hantia. Editoinnista vastasin itse.

Waka!Sin-cossini valmistui kuin valmistuikin ajallaan vaikka tiukkaa teki. Lähdekuvien puutteesta/vaihtelevuudesta huolimatta sain omasta mielestäni kokoon ihan ehyen ja hyvältä näyttävän version. Yliopisto- ja muuttokiireiden takia puvunteko venyi venymistään ja loppumetreillä fiilikseni olivat varsin epätoivoiset, mutta tulipa sitä valmista kuitenkin. Kiire näkyi valitettavasti puvun laadussa, etenkin takissa. Kaavoittaminen on yksi heikoimpia puoliani ja se pistää inhottavasti silmään etenkin kun teen pukua kiireessä. Kuvissa puku ei onneksi näytä niin pahalta kuin livenä, hahhah. Aika paljon sain kierrätettyä wanhoista cosseista: kengät ovat Mask*DeMasqueta varten hommatut mutta Mitsurussa käytetyt saappaat, liivi on tehty Tsunaden paidasta, pussihousut ovat uudella haarasaumalla varustetut Kassim-pökät ja takin vuorissa hyödynsin niin hovimestari-Grellin kuin Ruotsinkin takkeja. Peruukki oli ensimmäinen, pieleen mennyt Sinbad-peruukkini joka saikin nyt uuden elämän huomattavasti piikikkäämmässä ja lyhyemmässä muodossa.

Tähän loppuun vielä pari muiden cosseista näppäämäni kuvaa. Jostain kumman syystä kivojen pukujen bongailu jäi aika lailla minimiin, ainakin siinä määrin että olisin myös uskaltautunut ottamaan kuvia niistä kivoista puvuista. Magia oli vähemmän kuin mitä olin toivonut; Shingeki no Kyojin taisi odotetusti olla se conin cossatuin sarja. 

Tällainen lyhykäinen raportti tällä kertaa. Olen pahoillani sekavuudesta ja sisällöttömyydestä mutta yliopisto-opinnot saavat pään ja olon pöhnäiseksi hetkessä. Ensi kertaan!