Nunna, "konna" ja kuningas viidennessä kesä-Desussa

Kirjoittelenpa näin coninjälkeisessä flunssassa teille siitä minkä vuoksi tukkoinen nenä, kipeä kurkku ja muutenkin pöhnäinen olo eivät tunnu ollenkaan pahalta hinnalta tämänvuotisesta Desuconista.

Perjantai.

Perjantaina oli oikea desusäiden desusää, mutta eipä se onneksi pahemmin conitusintoa lannistanut. Kuvailukin luonnistui sateen tauottua hetkeksi ja silloin niitä otoksia tulikin sitten räpsittyä oikein kunnolla. Itse asiassa sain photoshootattua Katea erään valokuvaajan kanssa ja nyt odottelen jännityksellä kuvia. Suurimmaksi osaksi perjantai-ilta kului loppujenlopuksi sisätiloissa. Ihan ensiksi olivat luonnollisesti luvassa avajaiset, jotka olivat omasta mielestäni ehkä parhaimmat Desuconin avajaiset tähän mennessä. Niistä jäi uskomattoman vinkeä ja oikein desumainen fiilis joka kantoi koko loppuconin ajan, pisteet siis tästä! Itse asiassa fiilis oli niin vinkeä että onnistuin unohtamaan toisen kasseistani saliin ja jouduin siis etsiskelemään sitä pienoisessa paniikissa. Onneksi meikkini, sateenvarjoni ja juomapulloni sisältänyt kassi löytyi varsin nopeasti infosta. Avajaisten ja shoottailun lisäksi käväisin jälleen Speedmeetingissä, joskin touhu jäi osaltani varsin lyhytaikaiseksi sillä väsymys painoi päälle ja päätin lähteä majapaikkaan nukkumaan jo puoli kymmenen aikoihin.

Kate tuli tosiaan kursittua kasaan about viikossa ja puku oli yhä kesken alle vuorokauden päässä lähdöstä. Kiire siis tuli ja se näkyi ehdottomasti laadussa. Aika moni itku, parku ja surku meinasi päästä pukua tehdessä sillä huomasin tekeväni miljoona ärsyttävää pikkuvirhettä jotka olisin todennäköisesti osannut välttää mikäli aikaa ja motivaatiota hienompaan pukuun olisi ollut enemmän. Lopputulos oli niin epäsiisti ja ruma että melkein jo luulin hypänneeni ajassa takaisin vuoteen 2010 jolloin pukujeni laatu oli hyvin kyseenalainen. En edes kehtaa luetella kaikkia Katen puvun epäkohtia, mutta sen verran sanon että kertakäyttöiseksi tämä puku nyt jäi ihan siitäkin syystä että eräs sen osista on sellaisessa kunnossa ettei sitä enää ehjäksi saa. Ehkä ihan hyvä vain. Päällä puku oli sentään ihan mukava ja helppo, mitä nyt välillä piti vahtia ettei hameenhelma vahingossa noussut liikaa. Kengät tosin saivat jalkani itkemään jo ennen itse coniin pääsyä mutta se oli puhtaasti omaa syytäni -- Katen saappaissa kun ei kuuluisi olla korkoa lainkaan mutten löytänyt viikon aikana yksiäkään täydellisiä kenkiä joten oli pakko tyytyä korollisiin. Alun perin minun piti tehdä bootcoverit tasapohjaisiin kenkiin mutta koska Katen puvun kangasta ei yksinkertaisesti riittänyt kuin juuri ja juuri itse vaatteisiinkin, ei tämä ollut valitettavasti mahdollista.

"E-emmä vakoile pikkusiskoani, mä vaan.. kykin täällä."

Kaikista puvun virheistä huolimatta Katen cossailu oli loppujenlopuksi ihan hauskaa. Kuviakin pyydettiin, mikä oli itselleni tosi positiivinen yllätys! Toisaalta nyt kun pohdin asiaa tarkemmin ei liene kovinkaan eriskummallista että Haganai-cossaaja tunnistetaan juuri Desuconissa -- vaikka osa kuvaa pyytäneistä ilmeisesti luulikin että cossasin Mariaa. En minä nyt omasta mielestäni sentään ihan kymmenvuotiaalta näyttänyt. :''D 

Lauantai (kuvaajana Megane-kun).

Lauantai olikin Desu-päivistä se jota olin odottanut ehdottomasti eniten, sillä sinä päivänä iso ja pitkään suunniteltu Magi-ryhmämme kokoontui ihka ensimmäisen kerran. Onneksi desusää väistyi sen verran että ulkona photoshoottailu onnistui. Lauantaipäivä menikin siis kivasti ryhmäillessä, minkä lisäksi poikkesimme porukalla katsomaan Eurocosplay- ja Hall cosplay -kisat. Täytyy kyllä sanoa että molemmat kisat olivat aivan uskomattoman tasokkaita! Iho meni ihan kananlihalle muutaman Eurocosplay-esityksen aikana ja Hall cosplay -sarjan Alex Louis Armstrong aiheutti ehkä pahimman ihkutusreaktion pitkään aikaan. Eurocosplayn voitto meni kyllä aivan oikeaan osoitteeseen, niin upea Amir herttaisine esityksineen. ;_; Suomalaisen cosplayn taso on kyllä noussut hurjasti niistä vuosista kun itse aloittelin tätä harrastusta. Hyödynsin lauantaina jälleen kerran myös conin cosplayshoot-mahdollisuutta ja käväisin kuvauttamassa Sinbad-cossiani rantakallioilla sekä sataman lähellä sijaitsevassa puistossa. Niitäkin kuvia odotellessa!
 

Viiksivallut.

novadille kuvasi, myös alemmat kuvat.

Ryhmäily oli ihan sairaan mukavaa, tahtoisin vain takaisin lauantaipäivään. ;_; Muutenkin Sinbadina conpaikalla liikuskelu oli ihan hävyttömän hauskaa. Palaillessani takaisin ryhmän luokse cosplayshootin jälkeen tajusin juuri toteuttaneeni pitkäaikaisen haaveeni: cossasin rakasta lempihahmoani, kaunis "tukkani" liehui tuulessa ja kiitos lukuisten proppieni kilisin tyylikkäästi kävellessäni. Tämä oli ollut siis minulla haaveena siitä asti kun ensi kerran pohdiskelin Sinbadin cossaamista. Oman lempihahmon cossaamisessa on mielestäni vain sitä jotain mitä ei pysty saavuttamaan mikäli cossattava hahmo on vain "ihan kiva".

"M-mutta Masrur, mä jäädyn! :'C"

Oli Sinbadin pukuilemisessa myös omat ongelmansa, kengät heti ensimmäisenä. Kuten jo photoshootpostauksessa taisinkin mainita, en pystynyt edes seisomaan kyseisillä tossuilla ilman että jalkani huusivat tuskasta. Jo iltapäivällä kumpaisestakin pikkuvarpaastani olivat jo lähteneet nahat -- onneksi sekä kavereillani että minulla oli rakkolaastaria matkassa. Olin tohvelit jalassa ainoastaan kuvissa (enkä edes kaikissa niistä) ja paikasta toiseen hiihtämisen hoidin joko paljasjaloin tai mustat ballerinat jalassa mutta silti rakkaat räpyläni ovat vieläkin aika pahannäköiset. Toinen, vähän yllättävä varjopuoli koskikin sitten, miten sen nyt sanoisi, yli-innokkaita hahmon/sarjan faneja. En pahastu halaamisesta, mutta lupa siihen kannattaa silti aina kysyä sillä joku voi oikeasti pahastuakin. Suupielten/poskien pussailusta taas häkellyin aika pahasti, etenkin kun sekin tapahtui täysin yllättäen ja lupaa kysymättä. Eivät nuo nyt mitään kovin pahoja järkytyksiä olleet mutta oikeasti, se luvan kysyminen ennen vastaavia "hellyydenosoituksia" olisi varsin tärkeä juttu. Siellä puvun sisällä kun kuitenkin löytyy 3D:tä eikä 2D:tä vaikka muulta voisi vaikuttaakin -- toisaalta 2D:n tapauksessa Sindrian kuningasta luvatta pusutelleella olisi saattanut olla vastassaan verenhimoinen kenraali tai kaksi. Mutta tämä nyt on jo varsin tuttua huttua jokaiselle conkävijälle.

Sunnuntai. paneroitukala kuvasi.

 Sunnuntaina ehdin olla conissa vain nelisen tuntia ja ne kuluivatkin sitten jälleen Magi-ryhmäilyyn sekä maid-kahvilassa käymiseen. Lumikinosten loistaessa poissaolollaan päädyin käyttämään Kassimia siinä toivossa että saisin vihdoin muutaman (lumettoman) ulkokuvankin kyseisestä puvusta. Ja sainhan minä!

paneroitukala kuvasi.

tamucist kuvasi.

 Sunnuntaina ryhmämme sai vahvistusta parin hahmon nuoremmista versioista mikä oli todella hauska sattuma, etenkin kun loppujenlopuksi jokaista nuorempaa versiota kohti löytyi yksi aikuinen versio hahmosta. 

Niin kivat kivet. paneroitukala kuvasi.

Viides Desuni siis sisälsi -- varsin poikkeuksellisesti -- todella vähän conin virallista ohjelmaa mutta sitäkin enemmän laumaeläimen leikkimistä, kavereiden kanssa oleilua, stressittömyyttä ja hyvää mieltä. Pari ohjelmanumeroa olisi kyllä kiinnostanut mutta suurin osa niistä sijoittui itselleni huonoon aikaan enkä siis päässyt näkemään yhtäkään. Sarjakohtaisista ohjelmista yksikään ei sattunut olemaan itseäni kiinnostava mikä on Desuconin kohdalla varsin harvinaista. Iltabileissä piipahdin mutta nimenomaan piipahdin joten en osaa sanoa niistä hirveästi mitään, paikka ainakin oli edellisvuotista parempi. Cosplaypukujen meressä näkyi niin paljon Hetaliaa ja Homestuckia että miltei jo epäilin päätyneeni ihan toiseen coniin ihan toisena vuotena, mutta onneksi myös conkuvassa tallusteli vastaan sellaisiakin pukuja joita oli toivonut näkevänsä jo pitkään.

Tässä hyvä esimerkki.

Kavereiden Märchen-puvut.

Soulless-cosplayta! ;_; <3

Ehdoton kuvauskohde Catherinen juuri läpäisseelle.

 Tiivistettynä: yksi parhaimmista coneista joissa olen tähän mennessä ollut ellei jopa paras.

Varaslähtö seitsemän meren kuninkuuteen

Desuconiin on viikko (!!!) aikaa. Puvuistani Kate on täysin aloittamatta, Kassim vaatii pientä korjailua ja Sinbadin sain valmiiksi tässä maanantaiaamuna. Sen kunniaksi siis photoshoot ja kuvia! Alun perin minun piti debytoida Sinbadilla vasta Desuconissa mutta idea lähteä photoshoottailemaan pyörsi tämän päätöksen, ja hyvä että pyörsi. Itse puvun tekemisestä selitän tarkemmin sitten Desucon-postauksen yhteydessä, nyt dumppaan vain photoshootin antimet tähän. Kuvailimme siis Kuopiossa ja mukana matkassa olivat minä, Ja'faria cossaava tamucist sekä kuvaajamme paneroitukala. Kaikki kuvat ovat siis viimeksi mainitun ottamia.

"Hei beibe, meille vai teille?"

Joku ei halua palata paperitöiden ääreen.

 

Sinbad oli aivan ihana päällä kenkiä lukuunottamatta ja sääkin oli oikein passeli. Lämpöhalvaustakaan ei tapahtunut, joskin katsotaanpa tilannetta uudestaan sitten Desussa. Sinne siis!

Kuninkaallinen kuvadump & raportti korvien conista

Helei! Viime aikojen hiljaisuus -- jonka aiheuttajina ovat olleet mm. yliopistojen pääsykokeet, Desuconin puvut sekä Mimicon-reissun järjestelyt -- blogissani päättyy nyt. Kyseessä on siis Mimicon-raportti ja muutama sananen siellä lauantaina käyttämästäni puvusta. En tainnut muistaakseni hiiskahtaakaan Mimiä koskevista suunnitelmistani täällä blogissa tai oikeastaan missään muuallakaan, mikä johtui siitä että olin tekemässä kisapukua ja olisin hävennyt silmät päästäni mikäli olisin mennyt kuuluttamaan hahmon nimen ja asun kaikille enkä sitten olisikaan saanut sitä valmiiksi. Nyt moisesta ei tarvitse enää huolehtia joten voin vihdoin kirjoittaa että valitsemani hahmo oli Kyoko Suomi Time Stranger Kyoko -mangasta.

Ainoa värikuva puvusta.

Kyseessä oli koko lailla nostalgiacossi, sillä Kyoko oli ensimmäinen suomeksi käännetty shoujomanga sekä ihka ensimmäinen sarja jota rupesin ostamaan itse. Olin silloin vielä ala-asteella -- voi kun nuo vuodet vierivät nopeasti! Olin jo pitkään haaveillut jonkinlaisen prinsessamekon tekemisestä ja kaapissani lojui vuonna 2010 kirpparilta pelastettu tyllihame jota en ollut vielä kertaakaan päässyt käyttämään. Kyokon kakkospokkarin kannessa käyttämän mekon kohdalla kaikki jotenkin loksahti kohdilleen; saisin tehdä puvun tärkeästä sarjasta, voisin vihdoin käyttää kirpparilta ostamaani tyllihametta, pääsisin näpertelemään kaikkea pientä ja tekemään ensimmäisen miekkani. Epäröin kyllä hyvän aikaa ennen kuin aloitin Kyoko-cossin tekemisen viime lokakuussa, sillä olin varsin epävarma kyvyistäni. En ollut tehnyt yhtäkään miekkaa eikä minulla ollut hajuakaan siitä miten tekisin pukuun kuuluvan tiaaran, minkä lisäksi peruukin stailaaminen ja huivin kiinnittäminen kuituihin hirvittivät myös. Varsin pian tulin kuitenkin siihen tulokseen etten voi ikinä kehittyä paremmaksi pukuilijaksi ellen ryhdy kokeilemaan sellaista mitä en osaa ennestään.

Ensin kävin miekan kimppuun, olihan se yksi niistä osista jotka askarruttivat mieltäni eniten. Pohjana miekassa on K-Raudan jätelavalta (luvallisesti) pelastettu puunpätkä, jonka sitten vuolin puukolla miekan muotoiseksi. Moisen operaation hoitaminen karvalankamaton päällä ei ehkä ollut se kaikista fiksuin päätös. Kahvan pohjaksi naulasin/liimasin pahvia ja lisää puuta, minkä jälkeen muotoilin kahvan niiden päälle ilmakuivuvasta askartelumassasta. Teräosaan liimasin puun päälle softista ja siistin reunat samaisella askartelumassalla. Myös kaikki puvun jalokivet ovat askartelumassaa -- harkitsin kyllä hartsista tekemistä mutta koska kaikkien kivien piti olla samanvärisiä/samantyyppisiä, päädyin lopulta askartelumassaan sillä esim. korvakorujen pisaranmuotoisten kivien tekeminen hartsista olisi todennäköisesti ollut lähes mahdotonta minulle.

Jalokivet "maalasin" kynsilakalla, loput osat spraymaalilla. Huotra on tehty Haritin puvusssa käytetystä verhosatiinista jonka päälle on lätkitty miljoona kerrosta Erikeeperiä, gessoa ja lopulta akryylimaalia. Myös kuviot on tehty akryylimaalilla. Huotran sivuilla olevat pylpyrät ovat retkipatjaa ja koristeköydenpätkä löytyi Eurokankaasta.

Ehdottomasti isoin työ oli kuvioiden maalaaminen. En laskenut kuinka paljon aikaa upposi, mutta yhteensä keltaista kangasta oli seitsemän metriä ja suurin osa siitä sai pintaansa kangasvärillä tehtyjä kuvioita. Mekon kuvioita varten tein sabluunan mutta huivin kuviot tein yksi kerrallaan johtuen niiden monimutkaisuudesta. Mekon ja huivin ompeleminen itsessään oli aika simppeliä ja röyhelöiden rypytyskin oli hauskaa.

Alkutilanne sekä puoliväli.

 Peruukin kanssa temppuileminen oli yhtä tervanjuontia ja kävin pariinkin otteeseen hermoromahduksen partaalla sen kanssa. Peruukkia piti lyhentää/ohentaa aika paljon ennen kuin nutturat vihdoin pysyivät paikoillaan. Kyseiset pallerot tein siis niin, että ompelin kapean, pitkulamallisen ja taitetun papiljotin kiinni peruukkiin ja liimasin kerros kerrokselta peruukkikuitua sen ympärille. Inhottava prosessi mutta tuotti lopulta tulosta. Otsatukan leikkaamisessa kävi joku kämmi minkä ansiosta tulos muistutti hetken aikaa pottatukkaa, mutta lopulta sain (ehkä) pelastettua otsiksen eikä se nyt niin kamalalta sitten näyttänyt (eihän?). Karvakasan stailaamisen jälkeen oli vuorossa huivin kiinni ompeleminen, ja se vasta nihkeää puuhaa olikin. Käsipelillä eteneminen oli ainoa vaihtoehto, minkä vuoksi koko touhuun upposi abouttiarallaa 6-7 tuntia. Peruukista tuli varsin painava ja runsaasta pinnikiinnityksestä huolimatta se valui koko ajan.

Tässä on Kyokon tiaaran pohja, tehty siis Tiimarista ostetusta alumiini"langasta". Päälle vetelin jälleen sitä tuttua askartelumassaa ja loputa maalasin. Itse asiassa päädyin tekemään kaksi tiaaraa, sillä ensimmäisestä tuli varsin painava enkä halunnut ottaa sitä riskiä että se tipahtaisi ja särkyisi ennen kisaa. Loppujenlopuksi pidin sitten koko conin päässäni kakkosversiota sillä se oli huomattavasti edeltäjäänsä kevyempi eikä tipahtanut kertaakaan.

Nuinikkään! Sitten itse conraporttiin. En rehellisesti keksi mitään valitettavaa Mimiconista sillä kaikki tuntui sujuvan kuin rasvattu. Tapahtumapaikalle oli helppo löytää, auton sai helposti parkkiin, Mikaelin ympäristö oli kuin tehty photoshoottaajia ajatellen eikä tapahtumapaikalla ollut missään välissä niin suurta ryysistä että olisi pitänyt turvautua kyynärpäätaktiikkaan. Järjestäjistä ja työntekijöistä koostuva porukka -- etenkin maid-kahvilan väki -- vaikutti osaavalta ja hyväntuuliselta. Kävin katsomassa kaksi luentoa, minkä lisäksi osallistuin lauantaina cosplaykisaan ja sunnuntaina cosplaydeittiin. Kaikki sujui jouhevasti, en osaa marmattaa oikein mistään. Jännitin lauantaina kisaa ihan sairaasti vaikken ensikertalainen ollutkaan, ja jäädin sitten aika pahasti itse lavalla. Loppujenlopuksi koko homma oli aika nopeasti ohitse enkä hirveästi muista siitä mitään. Palkintoa ei tullut tälläkään kertaa mutta ei mahda mitään sillä paras tosiaan voitti. o/

Kuvaajana Santtu Pajukanta.

Kisakuvien lisäksi kävin pariinkin otteeseen kavereideni kanssa napsimassa pari kuvaa Kyokosta, sillä en aio laittaa kyseistä pukua päälleni enää ainakaan mihinkään tapahtumaan ja halusin siis saada mahdollisimman paljon kuvia nyt kun siihen oli vielä mahdollisuus. Kuten jo aiemmin totesin, conpaikan ympäristö oli aivan loistava photoshoot-paikka -- oli järveä, futuristista rakennusta, siltaa, pylväitä, parveke... Kyokon maailma on onneksi sellainen että lähes mikä vain tausta kelpasi, joten sopivien kuvauspaikkojen löytäminen ei ollut vaikeaa. Etenkin ihana puinen silta oli oikein passeli paikka poseerata. Kuvista kiitos avialalle ja Riankalle!

Miksi oi miksi en pidä kiinni kahvasta?

Minulla ei ole kovinkaan montaa cossikuvaa jossa hymyilen koska oman naaman leviäminen ja hymykuopat ällöttävät askgjalgejl, mutta Rianka onnistui saamaan minut hihittämään pariinkin otteeseen, ja lopputulos oli varsin hahmoon sopiva. Kiitokset siis vielä siitä. ;u;

Sunnuntai oli huomattavasti lauantaita rennompi päivä, sillä deittiä lukuunottamatta stressin aiheuttajia ei ollut ja cossikin oli huomattavasti helpompi päällä. Käytin vihdoin Bishopia "jossain oikeassa conissa" mutta koska minulla on siitä jo ennestään runsaasti kuvia ei sunnuntaina ollut tarvetta photoshoottaukselle. Kuvauspalvelussa kävimme sentään avialan kanssa kuten perinteenämme on lähes aina ollut.

Kuvaajana taas Santtu Pajukanta.

Deitti sattui osuvasti helluntaipäivälle, ja "jos ei heilaa helluntaina niin ei koko kesänä" tuskin pääsee hankaloittamaan Bishopin elämää sillä tälle löytyi kuin löytyikin heterokierrokselta kaunis nuori vaimoke joka sanoi voivansa pukeutua röyhelömekkoon.

Tässä vielä pari räpsäisemääni kuvaa. Saa laittaa nettiin kunhan kuvaajan nimi on mainittu.

Tässä siis kaikki Mimiconista, vajaan kuukauden päästä kokka kohti Desuconia. Mikäli stressi/rahanpuute/jaksaminen/aika/motivaationpuute ei tule tielle, pukusuunnitelmani näyttävät kutakuinkin tältä:

Iiiiiiiihhhhhanat uksitoista

Olen 20-vuotias nainen, nyt on perjantai-ilta... eikä minulla ole mitään ns. parempaa tekemistä kuin seikkailla internetissä ja stalkkailla muiden blogeja. (Toisaalta nyt ollaan vielä pitkäperjantain puolella, ovatko baarit tänään edes normaalisti auki? No jaa. EDIT: Menipä sittenkin lauantain puolelle, hoh.) Kuitenkin, päädyin LilyofLiliania selatessani löytämään Lilianin yhdentoista kysymyksen taggaushaastetta varten kynäilemät kysymykset, ja koska niihin ei oltu tagattu erityisesti ketään vaan ne oli jätetty vapaaksi riistaksi päätin tarttua tilaisuuteen. Etenkin Tumblrissa on tullut viime aikoina vastailtua paljonkin vastaaviin kyselyihin ja koska olen hirveä huomiohuora (: 3) minusta on mukavaa lukea muiden vastauksia/kun ihmiset lukevat omia vastauksiani. Tässä tulee siis.

Haasteen säännöt

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2.Jokaisen haastetun pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.
3.Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Valitse vielä 11 blogaajaa jolla on alle 200 lukijaa ja haasta heidät leikkiin mukaan ja muista kertoa heille haasteesta. Vaihtoehtoisesti valitse 11 viimeksi päivittäneen blogia lukulistaltasi.

11 asiaa minusta

1. Olen viettänyt neljä vuotta lukiossa koska hairahduin ysiluokalla hakemaan täysin väärään lukioon. Vaihto taidepainotteisempaan ja samanhenkisiä ihmisiä pullollaan olevaan oppilaitokseen tapahtui lukion ykkösen jälkeen; uudessa koulussa aloitin taideaineiden osalta ykkösellä ja lukuaineiden osalta kakkosella. Tästä seurasi sekä hyviä että huonoja puolia; sain ystäviä molemmilta luokka-asteilta mutta toisaalta kärsin tietyntyyppisestä juurettomuuden tunteesta ja kurssien kanssa sumpliminen oli välillä todella vaikeaa. Nyt alkaa kuitenkin olla vihdoin lakki kourassa! Siwan kassa täältä tullaan. : DD
2. Kun nyt kerran koulusta tuli puhe niin siitä saadaankin hyvä aasinsilta sellaiseen aiheeseen kuin tulevaisuudensuunnitelmat. Haluaisin "sitten isona" päästä vaikuttamaan yhteiskuntaan ja auttamaan sen ajamista kovista arvoista kärsiviä ihmisiä, etenkin lapsia ja nuoria. Vielä ei-niin kovin kauan sitten halusin opettajaksi mutta pikkuhiljaa yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja muiden auttaminen ovat alkaneet kiinnostaa enemmän. 
3. Tykkään kamalasti naisellisista vaatteista; röyhelöistä, isoista hameista, sifongista, sievistä kengistä, puhvihihoista...
4. Täytettyäni 20 tuossa helmikuun alussa koin pienoisen ikäkriisin. Uskomatonta, että enää ikinä ikäni ei tule alkamaan numerolla 1 -- ellen sitten elä yli satavuotiaaksi asti. Sitä odotellessa.
5. Napsin coneissa ahkerasti kuvia ja kerään jokaisen helmet valokuva-albumiin johon myös kirjoitan tärkeimmät yksityiskohdat ja lentävimmät läpät. Välillä se tuntuu vähän hassulta sillä aika lailla samat jutut tulee laitettua sekä blogiin että albumiin.
6. Olen koko pienen ikäni ollut pessimisti ja äärettömän itsekriittinen, mutta nykyään yritän ahkerasti (??) tehdä töitä muutoksen eteen ja kokeilla vähän erilaista elämää.
7. Olen hulluna Ben & Jerry's -jäätelöihin, etenkin niihin uusiin joissa on karamelliydin.
8. Minulla on tapana ajelehtia vuosien saatossa fandomista toiseen. Jostain sarjasta tulee yllättäen the fandom, joka sitten kuluttaa suurimman osan ajastani ja rakkaudestani. Tähän mennessä tällaisia sarjoja ovat olleet mm. One Piece, Hetalia ja Durarara!!, nykyinen the fandomini on Magi. Durararasta en ole lakannut tykkäämästä vieläkään ja toivon totisesti että niin käy myös Magin kohdalla.
9. Kirjoittelen silloin tällöin Japan Pop -lehteen, lähinnä lyhyitä sarjojen arvosteluja sekä myös pari Shirocon-raporttia.
10. Minulla on ollut ajokortti jo kohta kahden vuoden ajan mutten ole vielä kertaakaan uskaltautunut ajamaan yksin conittamaan vieraaseen kaupunkiin. Tähän tulee muutos tänä keväänä kun kaverini ja minä -- toivottavasti! -- suunnistamme läheiseen Mimiconiin Mikkeliin. 
11.Cosplayn lisäksi harrastan uintia, lukemista, kirjoittamista, piirtämistä, videopelejä, animea ja mangaa yleisestikin sekä pyöräilyä. Tykkään myös leipoa mutta sitä en laskisi vielä harrastukseksi.


11 kysymystä sinulle:

1. Onko sinulla jotain cosplaysuunnitelmaa, jonka haluaisit kovasti toteuttaa, mutta et ole vielä sitä tehnyt? Mikä ja miksi? Miksi se on vielä tekemättä?
Tällä hetkellä kuumottaisi eniten Magin Paimon, sillä lyhyestä esiintymisestään huolimatta ehdin tykästyä kyseiseen neitiin valtavan paljon. Magi on tämänhetkinen fandomini johon kaadan kaiken rakkauteni, minkä lisäksi noin asenteikkaita naishahmoja tapaa valitettavan harvoin. Miksi sitten en cossaa Paimonia? Hahmon tietävät ja alla olevan kuvan näkevät tajuanevat piakkoin syyn.

Niin. Onhan paljastavaa cosplayta tehty ennenkin, mutta tämä olisi jo vähän haasteellisempaa. Olen kyllä pohtinut pääni puhki erilaisia ratkaisuja selvitä kyseisestä cossista ilman omien maitorauhasten vilauttamista (bodysuit + tekotissit?) mutta loppujen lopuksi olen aina tullut siihen tulokseen että homma kannattaa jättää sikseen. Napakorun kiinnittäminen bodysuitiin voisi olla hieman hankalaa ja mielessä kummittelee skenaario jossa tuleva potentiaalinen työnantaja päätyy jotakin mystistä kautta cossiblogiini bongaamaan Paimon-cossikuvat.


2. Mikä sai sinut aikanaan aloittamaan cosplayn?
Kyllä se lähti ihan siitä, että halusin pukeutua lempihahmoikseni. Olen tykännyt pienestä pitäen roolileikeistä ja hienoihin roolivaatteisiin pukeutumisesta joten cosplayharrastus sopi minulle kuin nenä naamaan. Yhä edelleen pääsyy cosplayn harrastukseen on kohdallani sama; maailma on täynnä ihania hahmoja ihanine pukuineen enkä vain voi olla cossaamatta heitä.

3. Osaatko jotain cosplayhin liittyvää, jota haluaisit opettaa muille tai mistä uskoisit olevan muille hyötyä?
Argh, tämä on yksi suurimmista ongelmistani cosplayn kohdalla! En ole vieläkään kehittynyt niin hyväksi enkä löytänyt mitään "omaa" jotta voisin neuvoa muita. Olen loppujen lopuksi aika kömpelö niin ompelun kuin proppienkin suhteen, tekniikkani eivät ole mitenkään ammattimaiset enkä ole työstänyt tarpeeksi montaa erilaista materiaalia tietääkseni mitkä toimivat ehdottomasti parhaiten. Tämä on syynä siihen miksei blogistani vieläkään löydy yhden yhtä tutoriaalia.

4. Jos näet hienon cosplayn, kerrotko ajatuksesi asun kantajalle? Miksi/Miksi et?
Olen aika lailla burgeri joten aloitteen tekeminen ja vieraiden ihmisten lähestyminen ovat pitkään olleet minulle ongelmia. Kuitenkin viime aikoina nämä asiat ovat (ehkä?) alkaneet pikkuhiljaa kauhistuttaa vähemmän tai jopa sujua (???), ja mikäli satun bongaamaan conissa upean cossin saatan hyvinkin mennä kertomaan puvun kantajalle kuinka paljon hänen asustaan tyksin -- etenkin jos kyseinen cossaaja on tehnyt puvun samasta sarjasta kuin minä tai jos hän sattuu cossaamaan lempihahmoani. On helpompaa mennä juttelemaan tuntemattomalle jos havaittavissa on edes jonkinlainen meitä yhdistävä tekijä.

5. Mikä on lempimateriaalisi tai kankaasi? Käytätkö usein jotain tiettyä materiaalia?
Lempikankaani on tällä hetkellä ehdottomasti sifonki, mutta en kyllä ole vielä ommellut siitä mitään. Useimmiten cosseissani käytetty materiaali taitaa olla Perla-puuvilla mitä erilaisemmissa sävyissä. Perusmukava kangas, käy useisiin tarkoituksiin muttei kuitenkaan kaikkeen.

6. Millä cosplayn osa-alueella koet olevasi vahvimmillasi? (Nyt saa kehua itseään oikein kunnolla!)
Tähän mennessä olen suoriutunut ihan kelvollisesti peruukkien saralla. Saattaa kyllä olla, että se johtuu yksinkertaisesti siitä etten ole vielä joutunut työstämään mitään kovin monimutkaista karvapehkoa. :''D

7. Oletko cosplaykisannut? Jos olet, kisaisitko uudestaan? Miksi/Miksi et? Jos et, haluaisitko? Miksi/ Miksi et?
Voi, kyllä. Jos nyt lasken oikein niin kisalavalla on tullut käytyä kuutisen kertaa (kerran ryhmäkisassa) -- ja suurin osa niistä olisi saanut jäädä käymättä. Poskiani kuumottaa vieläkin kun muistelen millaisissa langanpätkäisissä, lähdekuvalta karanneissa rytkyissä sitä tuli kiivettyä ison salin lavalle. Toki sen voi laittaa aloittelijuuden piikkiin (kisasin kaikissa kolmessa ensimmäisessä conissani) mutta silti. Hyvänä puolena tässä on se, että lavakokemusta on karttunut jo jonkin verran ja ainakin voin muistella leuka vapisten miten "silloin kun minä olin nuori ei cosplaykisassa vielä tarvinnut väsätä mitään esitystä eikä huolitella sisäsaumoja!".

8. Onko sinulla jotain hahmotyyppiä, jota päädyt cosplayaamaan aina uudestaan ja uudestaan?

Vaikka kuinka toitotan itselleni että olisi ehkä ihan kehittävää ja hauskaa tehdä välillä niitä naiscossejakin niin silti päädyn jostain syystä tämän tästä cossaamaan miehiä, ja useimmiten juurikin jotain itsevarmaa charmikönttiä. Mm. Edgeworthia, Kanbaa, Klavieria, Ranskaa ja Bishopia tuskin voi kuvailla täysin samanlaisiksi hahmoiksi, mutta tiettyä charmikkuutta ja valovoimaa heissä kaikissa on. Tämä tuskin on sattumaa, tuppaan haksahtamaan aina sellaisiin kypsiin ja vetovoimaisiin uroksiin. Vastakohdat viehtättävät?

9. Mikä on cosplayn pääasiallinen lähteesi?
En ole varma tarkoitetaanko tällä nyt inspiraatiota vai lähdekuvien varastoa joten vastaan lyhyesti molempiin. Inspiraationa toimii juurikin tuo alussa mainittu halu cossata omia lempihahmoja ja elää näiden nahoissa edes sen päivän verran. Lähdekuvia taas bongailen sieltä täältä; yleensä otan screencapeja animesta mutta joskus myös tarkastelen miten muut cossaajat ovat sen ja sen yksityiskohdan tehneet.

10. Mitä yksittäistä asiaa painotat eniten cosplayta tehdessäsi? Mihin panostat erityisesti?
Mietin tätä varsin pitkään mutta en keksinyt mitään yksittäistä asiaa johon panostaisin erikoisen paljon. Pitäisi kai vastata että panostan tasapaksusti kaikkeen? Minulla ei ole mitään yksittäistä osa-aluetta jossa olisin erityisen hyvä, mikä sitten näkyy puvuissani ihan yleisesti. Aika lailla kaikki cosplaypukujani koskien on "ihan kivaa" mutta siinä se sitten onkin. Tämäkin on yksi ongelmakohdistani cosplayn saralla -- olisi niin siistiä loistaa edes yhdellä osa-alueella! Valitettavasti tämä ongelma seuraa minua myös "siviilielämääni", olen sielläkin keskiverto tai alle vähän kaikessa.

11. Kertoisitko vielä jotain cosplayhin liittyvää itsestäsi, mikä ei ole ihan ilmiselvää?
Hankala kysymys! Öö, sanotaanko nyt vaikka näin että mietin aika lailla tämän tästä millainen "asemani" on Suomen skenessä. Olen tavattoman itsekriittinen ja löydän itseni usein pohtimasta sitä olenko käyttäytynyt coneissa/blogissani siten että "kokeneemmat" cossaajat tirskahtelisivat minulle. Sinällään ihan tyhmää tällainen koska ei skenessä ole mitään tiettyä luokittelua jonka mukaan toiset olisivat ylempänä kuin toiset. Kyse taitaa olla lähinnä siitä että pelkään muiden torjuntaa ja naurunalaiseksi joutumista.


Tagattavat ja 11 omaa kysymystä:

Aviala 
Hakkis
Nia 
Juusto 
Novadille
Tämän enempää tagattavia en laita sillä moni muu potentiaalinen tagattava on jo ehtinyt osallistua haasteeseen. Mikäli tunnet yhtäkkistä vetoa vastata näihin kysymyksiin niin antaa mennä vain. Jos näin käy, olisi mukavaa mikäli heittäisit minua linkillä vastauspostaukseesi. : 3 


1. Mieltä lämmittävin kommentti jonka olet puvustasi saanut?
2. Oletko koskaan katunut sitä, että aloitit cosplayn?
3. "Massacossi" vai harvinaistakin harvinaisempi hahmo, kumman valitsisit mieluummin (olettaen että kyseessä olisi molemmissa tapauksissa yhtä rakas hahmo)?
4. Mikä on suurin haaveesi cosplayn saralla -- onko se kisan voitto, lempihahmon cossaaminen vai jokin muu?
5. Puvunteon inhottavin vaihe, jonka pariin joudut kuitenkin palaamaan tämän tästä?
6. Oletko cossannut omia hahmojasi? Jos olet, miksi näin ja miltä se tuntui? Jos et, miksi ei?
7. Onko sinulla lempitapahtumaa? Jos on, mikä se on ja miksi?
8. Onko jotain mikä kaihertaa mieltäsi Suomen cosplayskenessä?
9. Listaa kolme lempipukuasi.
10. Mitä arvelet, pukeudutko hassuihin asuihin vielä päälle kolmekymppisenäkin?
11. Lempiperuukkisi ja miksi?

Neljä pientä Magi-cossaajaa marssi näin...

...ruuhkaisessa Sibeliustalossa eteenpäin.

No niinpä tietysti, päivä edellisen blogipostaukseni -- jossa olin ilmoittanut päivittäväni seuraavan kerran kun Magi-shoottikuvat ilmestyvät nettiin -- jälkeen ne odotellut shoottikuvat sitten ilmestyivät. No jaa, eihän tässä sinällään mitään vahinkoa tapahtunut, saattepa nauttia (??) kahdesta päivityksestä saman viikon aikana.

Kuvaajana toimi Maria Vidbäck, suuret kiitokset näistä! Editoin itse vähän muutamaa kuvaa mutta ihan luvan kanssa. Kaikkiin en kuitenkaan ole koskenut (rannekkeen bongaaminen on aika selvä merkki siitä).

Tässä nyt vihdoin se proppi.

(Ai miten niin tätä on muokattu? Kyllä minä ihan oikesti paloin hiileksi.)

Voi siua Ginger-I kun olit ihan ilman kenkiä ;A;

Shootin alussa ja poseerauksia miettiessä päässäni sinkoilivat ajatukset olivat aika lailla mallia "apua apua miten poseeraan kun en cossaa edes päähenkilöä ja mitääääääh" mutta kyllä ne sitten siitä rauhoittuivat hetken kuluttua. Loppujen lopuksi tulin näemmä poseeranneeksi aika samalla tavalla joka kuvassa; saan varsin hyviä Shinjiro-fiiliksiä katsoessani mörökölli-ilmeitäni ja nyrkkiin puristettuja käsiäni. Toisaalta no, suupielet korvissa virnuileminen ei välttämättä olisi ollut yhtään sen parempi tai hahmouskollisempi vaihtoehto. Irvistelen tälläkin hetkellä sille miten karmaisevalta vyönauhani kuvissa näyttää, mutta muuten pukuni näyttää olevan ihan edukseen. Ensi kerralla sitten paremmin. Kuvaussessio oli mielestäni varsin mukava ja ehdottomasti yksi koko conin huippuhetkistä. Ilman sunnuntain shoottia kuvat ryhmästämme olisivat jääneet todennäköisesti aika vähiin, sillä shoottipaikat olivat kiven alla eikä niitä olisi välttämättä ollut aikaa/jaksamusta etsiä omin päin. En voi kylliksi kiittää Desuconia mahdollisuudesta shoottiajan varaamiseen. Kiitokset vielä myös ihanalle ryhmällemme, viimeistään kesä-Desussa sitten uusiksi ja isomman porukan kanssa.

Pakkasukkojen conin jälkipohdinnat

Kauan odotettu Desucon Frostbite vuosimallia 2013 saapui ja hujahti saman tien ohi silmänräpäyksessä. Olen vieläkin yllättynyt siitä miten nopeasti aika tuntui conissa menevän! Mutta niinhän se kai on, että aika kuluu nopeasti kun on hauskaa, ja hauskaa minulla todellakin oli. Edes sunnuntaiaamuna yllättänyt mahataudinpoikanen ei päässyt pilaamaan conkokemustani (siinä tosin avittivat kavereilta saadut lääkkeet, kiitokset niistä. Ensi kerralla älyän toivottavasti olla vähän fiksumpi ja ottaa omatkin mukaan.).

Pääsin siis vihdoin ja viimein cossailemaan Kassimia. Näppäränä tyttönä unohdin tietenkin lähdekuvat kotiin, mutta onneksi puku oli sen verran simppeli että sen sai näyttämään oikeanlaiselta ihan muistikuvien avullakin. Puku oli helppo ja mukava päällä lukuunottamatta vyönauhaa, joka tuppasi irtoilemaan vähän väliä ja aiheutti siten parikin reissua unisex-pukuhuoneeseen conin aikana. Toisaalta sainpahan aina mahdollisuuden korjailla muitakin yksityiskohtia siinä samalla. Myöskään ratkaisuni jättää talvikengät mummolaan ( = toikkaroida koko viikonloppu toisessa jalassa pelkkä musta ballerina) ei tuntunut kovin järkevältä ainakaan conin alkumetreillä, mutta loppujen lopuksi ulkona pomppiminen jäi varsin vähiin kiitos ravintola Lastun tarjonnan sekä cossini "hyvän" soveltuvuuden talvi- ja etenkin ulkokäyttöön.

Mummolan takkahuone, paras kuvauspaikka ikinä.

Kuvauspaikat olivat conissa vähän kiven alla näin Magi-cossaajan näkökulmasta, mutta loppujenlopuksi ryhmämme suorittama etsintä tuotti kyllä tulosta. Meitä oli mageilemassa neljä: clairest Aladdinina, Ginger-I Morgianana, tamuki Alibabana ja minä päähenkilökaartiin kuulumattomana Kassimina. Omassa kamerassani ei ole valitettavasti yhtään ryhmäkuvaa, mutta kunhan conin viralliset photoshoot-kuvat löytävät tiensä Internetiin laittelen niitä myös tänne. Niissä näkyy luultavasti myös proppini, joka jää näköjään tästä postauksesta poies. Sitä ennen ottakaa pari parikuvaa pienistä slummiorvoista.

Mitähän muuta... Conista jäi erittäin positiivinen yleisfiilis. Kaikki -- ruuhkaista narikkaa lukuunottamatta -- toimi kuin rasvattu ja ehdin juuri niihin ohjelmiin mihin olin halunnutkin. Speedmeeting ei mennyt yhtään niin pahaksi burgeroinniksi osaltani kuin mitä olin pelännyt ja pari uutta tuttavuuttakin tuli tehtyä. Cosplay ja itsetunto oli mielenkiintoinen ja Magi-luento huippuviihdyttävä sekä muutenkin täynnä suunnantonta parhautta. Lisäksi yksi koko tapahtuman kohokohdista oli ehdottomasti sunnuntain photoshoot; seura oli mitä mahtavinta ja kuvaaja supermukava sekä tietenkin osasi hommansa. Jopa jäisen seinän vieressä lumihangessa poseeraaminen (kyllä, päädyimme lopulta jopa ulos kuvaamaan) sujui mallikkaasti. En malta odottaa valmiiden kuvien näkemistä. Osasyynä hyviin confiiliksiin lienee se tosiasia, että puvuistamme otettiin paljon kuvia ja että sain pariinkin otteeseen positiivista palautetta puvustani. Mieleen jäivät parhaiten ne kerrat kun muuan conkävijä kapsahti kaulaani ja pussasi poskelle hihkuen samalla miten paljon piti hahmostani sekä kun joku kysyi ovatko rastani omat hiukseni. Häkellytyksen määrä on suuri, kiitokset kaikille jotka ottivat kuvan/juttelivat kanssani. ;_; <3 Tällaisina hetkinä cosplayharrastus tuntuu oikein höpöltä.

Kuvattavana olemisen lisäksi kuvailin myös itse paria kaveria, tässä kyseisten valokuvaushetkien hedelmiä.

Söpöjä tyttöjä a'la hakaneula ja Nia.

Ja ihan lopuksi muutama muikeiden pukujen bongauksesta seurannut kuva. Siis ette ikinä arvaa mun lempisarjoi!!1 Jos tunnistat itsesi niin hihkaise! Kuvia saapi tallennella ja käyttää kunhan kuvaajan eli minun nimimerkki mainitaan. Myöskin jos joku haluaa kuvansa pois niin huomauttakoon minulle siitä.

Vähän erilainen Jack Frost.