Pinkkitukka & pingviinejä Kuopion Animeconissa

Ai hups, onko Animeconista jo reilut kaksi viikkoa. NO EI SE MITÄÄN.

Pahoittelen tämän raportin viivästymistä, laiskuus Ylilauta oikea elämä on tullut bloggaamisen ja minun väliin aika lailla. Saa nyt nähdä saanko virtuaaliselle paperille irti mitään kunnollista.

Animecon oli ehkä tämän kesän kahdesta conista se enemmän stressiä aiheuttanut, johtuen suurimmaksi osaksi siitä että osallistuin cosplaykisaan. Niin kuin olen täällä jo aiemmin raapustellut, yöunien menetystä aiheuttivat niin roskikseen vahingossa päätyneet piilolinssit, puvun yleinen parantelu kuin esityksen väsääminenkin. Välillä teki oikeasti mieli heittää puku ikkunasta ja talloa se kukkapenkkiin sekä perua koko ilmoittautuminen. No, moista ei (onneksi) tapahtunut vaan pääsin puvun kanssa ehjänä Kuopioon sekä vänkärimajoitukseen. Lauantaiaamuna oli herätys kuudelta ja hipsin enemmän tai vähemmän kohmeessa tyttöjen pukuhuoneeseen laittamaan pukua päälle. Pelkästään irtoripsien silmiin saaminen nieli puoli tuntia, hhgakljskglalk. Uusi liima sentään piti vähän paremmin kuin vanha.

Heti conpaikalle päästyä kävikin jo ensimmäinen källi: esitykseen tarvitsemastani tekoruususta oli tippunut kukkaosa matkan varrelle. Kävelimme kaverini kanssa jonkun matkaa takaisin mutta emme löytäneet kyseistä kukkasta, ja tässä vaiheessa aloin olla aikamoisen hysteerinen. Yllättäen kaverini sitten ehdotti aidon kukan nappaamista conpaikan lähellä sijaitsevasta ruusupensaasta, ja näin sitten tehtiinkin.  Onneksi sattui olemaan kesä! Kiiruhdimme takaisin conpaikalle ja pyörähdimme muiden vänkärien mukana työvoiman infokierroksella, sitten alkoivatkin työt. Lipunmyyntivuorosta ja pikaisesta ohjelmavänkäröinnistä selvinneenä kiiruhdin lopulta cosplaypukuhuoneeseen korjailemaan asuani. Toisesta käsikahleesta oli irronnut lipunmyynnin aikana "naula" eli hopeinen Cernit-pallukka, ja aiemmin poimimamme ruusunnuppu oli ehtinyt jo töiden aikana lakastua joten vuorossa oli uuden kukkasen nyppääminen ja sen paikoilleen liimaaminen.

Ilmeeni kun sain pikaliimattua kukan kiinni muovivarteen.

Olin jo tässä vaiheessa päivää varsin stressaantunut kiitos pukuuni liittyneiden vastoinkäymisten sekä oven takana kolkuttavan kisan. Ennen tuomarointia kiiruhdin kuvauspisteelle enkä ehtinyt siinä välissä edes katsoa peiliin, minkä ansiosta näytän aivan järkyttävän räjähtäneeltä noissa ennen kisaa napsaistuissa otoksissa. Seuraavana vuorossa olikin backstagelle hiipparointi ja hengissä pysyminen ennen lavaosuutta. Musiikkikeskuksen lavan backstage oli aivan niin ihana kuin olin muistellutkin ja tällä kertaa paikalle oli myös järjestetty karkki-, keksi- ja mehutarjoilu joka piti ainakin allekirjoittaneen suhteellisen täysjärkisenä kaiken sen jännittämisen keskellä. Tuomarointi meni hyvin, sydämeni suli kun herttainen vieraileva tuomari Saksasta sanoi tykkäävänsä myös Pandora Heartsista ja että hahmoni oli tosi cool ;__;  

Ja sitten olikin vuorossa itse lavaosuus.

Fiilikseni kun jono lyheni lyhenemistään.

Tämän..

Ja tämän...

Kuvan otti Precious.

...välillä tuntui olevan vain niin vähän aikaa, mutta tunsin itse kuitenkin edistyneeni. Enpä oikeastaan keksi mitään, mikä lavalla olisi voinut mennä paremmin. En onnistunut edes pilaamaan ajoituksia vaikka käytössä olikin huomattavasti enemmän liikkumatilaa kuin harjoitusteni aikana. Ei kun -- yksi kämmi tulee kyllä mieleen, nimittäin se että ruusuni päätti karistaa itsensä lavalle vaikka olin nimenomaan ilmoittanut cosplayvastaavalle että aikomuksenani ei ollut sotkea lavalla. Ups. No, se ei ollut suunniteltua. Anyways, lavalla olo oli ihan yhtä huumaavaa kuin muistinkin ja kisan jälkeen alkoivat heti aikamoiset kuumotukset mahdollisista tulevista kisoista ja niihin osallistumisesta. Haaveenani olisi saada edes kerran jokin palkintosija.

Sunnuntai menikin sitten vähän stressittömämmissä merkeissä, onneksi. Pukeuduimme Avialan kanssa niihin hartiavoimilla väsättyihin Mawaru Penguindrum -cosseihin ja päivästä tulikin varsin muikea veljesvitsejä heitellessä. Etenkin narikassa oli hauskaa kun etsimme Pingviinirumpua matkatavaroiden joukosta.

Narikkapojat.

Poseerauspojat.

Jäljittäjäpojat. (Kuva by Esa Ala-Petäys)

Kanba-cossi oli päällä... ihan jepa. Tällä kertaa olin onnistunut laittamaan bindit mystisen hyvin, ne pysyivät koko päivän mutteivät puristaneet erityisen pahasti. Peruukki tosin oli ottanut damagea kuljetuksen aikana ja näytti minusta luvattoman pöhöttyneeltä vaikka yritinkin sitä vähän korjailla. Pitäisi varmaan vihdoin hommata peruukkipää... 

Ai joo. Pingurumpu-cossien valmistuksessa auttoi suuresti tämä kappale:

Yleisfiilikset Animeconista jäivät varsin positiivisiksi kaikesta siitä stressaamisesta huolimatta. Vaikka con muuten mukava olikin, yhden asian opin vähän kantapään kautta: ei_enää_ ikinä cosplaykisaa ja vänkäröintiä samalle conkerralle. Vänkärihommiin kannattaa myös valita aika simppeli, vähän hajoavia osia sisältävä cossi; Lottie oli ehkä hieman hankala puku vänkäröimiseen, minkä huomasin viimeistään nostellessani matkalaukkuja narikassa kun kultaisesta koristenauhasta roikkuva hopeinen ympyrähärpäke sanoi itsensä kirjaimellisesti irti (onneksi vasta kisan jälkeen). Seuraavaksi nokka kohti Traconia ja sen jälkeen Shiroconia, jota olen btw järjestämässä. Kaikki sinne! (Hävytöntä mainostamista mutta omapahan on blogini.)