Komentajan kierrätys + koulutyttöninjailu = Tracon 2014

Kuvittelin tänä vuonna olevani jotenkin ajoissa Tracon-cossien kanssa ja arvioin voivani viettää conia edeltävän viikon a) ompelematta ja b)stressaamatta cosseista.

No, niin kuin näissä asioissa aina käy, olin pahasti väärässä ja huomasin ompelevani Asukan hametta soluasunnon pienessä keittiössä aivan liian myöhään illalla coniinlähtöpäivän häämöttäessä aivan liian lähellä.

Lauantaina kierrätin jälleen kerran Erwiniä, sillä luvassa oli Shingeki-luentoa sekä miittinkiä. Luento oli oikein asiapitoinen ja veikeä ja nautin siitä suuresti, ja miitissäkin oli mukavaa, joskin tunsin välillä oloni hieman vanhaksi. Miitissä mukana oli myös huippuhieno Pixis-cossaaja, jonka kanssa minun oli vain aivan pakko päästä kuvaan. (Jos tunnistat itsesi/kaverisi, ilmoitathan minulle, kiitos!)

Kameran takana Okkun.

Shinkkeilyn lisäksi kävin katsastamassa myös WCS-karsinnasta, Hall cosplay -kisasta ja missimittarista koostuvan paketin. Sain pienimuotoisen fanityttöilykohtauksen Ace Attorney/Steel Samurai -esityksen kohdalla, ja harmittelin syvästi sitä ettei esityksen kyhännyt parivaljakko saanut sijoitusta. Muutoin voittajat olivat mielestäni täysin oikeat, etenkin nimenomaiset voittajat ja Japaniin lähtijät, joiden esitys lienee sulattanut joka ikisen kisaa seuranneen sydämen. Esitys oli mukavan erilainen kuin useimmat cosplaykisaesitykset ja kaiken lisäksi erittäin hyvin tehty. Harvoin tulee vastaan cosplayesitystä, jonka aikana ei ole yhtää ainutta mielenkiinnon lopahtamisen hetkeä. Täydellisen toimiva ja herttainen paketti! Tykkäsin kovasti myös kakkoseksi tulleen parin esityksestä, sillä vaikka se olikin yksinkertainen se toimi aivan loistavasti ja oli idealtaan selkeä ja hauska. Lisää tällaista! Allekirjoittaneella iskee aina kisojen jälkeen hirveä hinku tunkea lavalle itsekin, mutta se ei ole millään muotoa realistinen haave kun ottaa huomioon, miten korkea taso Suomen cosplaykisoissa nykyään on.

Sunnuntaina oli sitten luvassa ninjatytyilyä. En vieläkään oikein tiedä miten päädyin cossaamaan nk. herrasmiessarjasta nimeltä Senran Kagura (pelistä Senran Kagura Burst), mutta kaipa se liittyi ihaniin hahmoihin ja söpöihin hahmodesigneihin. Asuka on näin nopeasti muisteltuna ensimmäinen pirteä päähenkilötyty jota cossaan, yleensä sellaiset hahmot eivät vain onnistu sulattamaan minua täysin. Asukassa kuitenkin oli paljon samastuttavia puolia ja neiti myös pohti jonkin verran samoja asioita kuin joita olen viime aikoina joutunut itse pohtimaan. En ole enkä tule koskaan olemaankaan 15-vuotias lyhyt ja siro isosilmäinen japanilaiskoulutyttö, mutta se ei tällä(kään) kertaa estänyt minua cossaamasta.

Asuka-kuvista saan kiittää henkilöitä nimeltä paneroitukala, tamucist ja Ibi.

Sarjauskollisuus oli paras tekosyy sushilounaalle.

(Avril Lavigne-äänellä:) K-K-KAWAII

Asuka on cosseistani ensimmäinen, jossa pääsin viimein käyttämään sitä kaikkien hehkuttamaa ja palvomaa worblaa. Askartelinpaskartelin siitä Asukan käsiarmorit sekä kôdachien (miekkojen) terät. En ole vielä mikään worbla-ekspertti, mutta pakko myöntää että siinä on pirun helposti työstettävä materiaali, joka antaa paljon anteeksi. Kokonaisuudessaan puku oli aikamoisen yksinkertainen ja helppo, joskin tietyt osat aiheuttivat enemmän päänvaivaa kuin mitä olin ajatellut. Hameen vekit paikallaan pitävä pikapalttausnauha alkoi irtoilla inhottavasti jo kesken hameen teon, jouduin vääntämään ja kääntämään rautalankaa sisällään pitävää valkoista rusettia suorastaan luvattoman monta kertaa ennen kuin se asettui poninhäntään edes suhteellisen nätisti, ja ylipolvensukkien kiinnitys (Lindexin alusvaateteippi) jännitti suuresti ja lopulta petti itse conissa.

Olin positiivisesti yllättynyt siitä, miten moni conittaja tunnisti cossini. Senran Kagura Burst kun on vielä suhteellisen uusi eikä kovin tunnettu peli, ja ne jotka sen tuntevat pitävät sitä lähinnä läppänä (kieltämättä ihan hyvin perustein). Kenties hupaisin tähän pukuun liittyvä hetki oli se, kun olimme porukkamme kanssa lähdössä sunnuntaina kotiin ja kokosimme kamoja parkkipaikalla, ja yksi minut aiemmin päivällä tunnistaneista conittajista huikkasi pilke silmäkulmassa: "Asuka ajaa sitten varovasti ettei vaatteet repeä kesken kaiken!". Hahmoon liittyvä (hyväntahtoinen) läppä on minulle yksi hauskimmista cosplayhin liittyvistä puolista ja lämmitää aina sydäntäni kovasti. Positiivista hämmennystä ja ilon hetkiä aiheutti myös eräs henkilö, joka lähestyi minua sunnuntaipäivänä ja kertoi pitävänsä blogikirjoituksistani ja kutsui minua inspiroivaksi ihmiseksi (!!!). Niin että jos satut olemaan tämä mukava henkilö ja lukemaan tätä tekstiä, kiitos paljon sinulle vielä kerran! Piristit päivääni suuresti.

Tämän vuoden puolelta conit taisivatkin olla nyt tässä, ja ensi vuoden puolesta lukkoon on tällä hetkellä lyöty ainoastaan Frostbite. Yukicon kiehtoisi, mutta lipuista tappeleminen ei, joten katsoo miten sen kanssa käy. Kesän tapahtumia taas tulee mietittyä vähän myöhemmin kunhan kesätyötilanne selkeytyy. Tapaamme siis seuraavan kerran hamassa tulevaisuudessa. 

Tapahtumakesä 2014 2: Photoshootit

Conittamisen lisäksi minä, kesän ajaksi takaisin vanhemmille muuttanut työtön pummi, kerkesin myös photoshoottailemaan kavereiden kanssa. Photoshootit ovat vain jotakin niin ihanaa; puku ei yleensä ehdi rytistyä ja karistaa maalejaan vaan on kuvissa hehkeimmillään, ja eri poseja/ilmeitä ehtii kokeilla kaikessa rauhassa vailla conpäivän alituisia kiireitä. Ensimmäisen shootin ensimmäiseksi shootattavaksi cossikseni päätyi Lisa Lisa, jolla olin debytoinut vain muutama päivä ennen kyseisen photoshootin järjestämistä. Rouva Joestarin kuvaamisesta vastasi Ibi.

Jojo-poset; asia jota minun pitää vielä harjoitella.

Yksi shootin eeppisimmistä hetkistä oli SnK-photoshootreissu Hämeenlinnaan. Kun lämpötila oli jämähtänyt sinne 30 plusasteen tienoille, peruukki, remmit ja takki alkoivat varsin pian tuntua erittäin tukalilta. Onneksi linnan muurien suojassa oli edes hieman viileämpää kuin pihalla. Näin hulppeissa ja SnK-maailmaan sopivissa maisemissa en ole aiemmin kuvannut enkä tule varmaan koskaan kuvaamaankaan. (Ryhmäkuvat napsaisi Mao, yksilökuvat Ibi ja Okkun.)

Ja koska Shingeki on helpoin cossattava sarja ikinä sen jälkeen kun olet askarrellut yhdet remmit ja takin, cossasin erittäin ovelasti myös Levin squadilaista, Erd Giniä toisena päivänä pidetyssä SnK-shootissa. R.I.P Bishopin ihana pitkä tukka, olet nyt pysyvästi lyhyellä ponnarilla.

Abouttiarallaa kuukausi tuon shootin jälkeen pidimme toisen shoottausputken samassa paikassa. Tälläkin kertaa paino oli Shingekissä, mutta sain kuvautettua myös erään pitkään suunnitteilla/tekeillä olleen cossini. (Kuvat by Ibi ja Okkun, editoinnista vastasin itse.)

Aivan oikein, kyseessä on Persona 4:n protagonisti eli Yu Narukami/Souji Seta/Ismo Laitela/younameit. Ryhdyin suunnittelemaan tätä cossia muistaakseni joskus vuonna 2011, joten ehtihän tässä vierähtää aikamoinen tovi ennen kuin sain potkittua itseni tekemään tämän cossin. Puku oli simppeli ja helppo päällä, ainoa ongelmana oli peruukki raskaine otsatukkineen. Sinänsä tuota otsista ei olisi ollut vaikeaa lyhentää/ohentaa, mutta tilasin peruukin alun perin uutta Edgeworth-cossia ja sen kilometrin korkuista otsatukkaa varten, enkä siis voinut käydä peruukin kimppuun saksien kanssa. Protagonistina posettaminen oli ehkä maailman helpointa ikinä, kyseessä kun on varsin chilli ja ilmeetön hahmo. Ehkä vielä jonain päivänä tämä puku pääsee conkäyttöönkin.

Sitten vähän lisää Shingekiä. (Kameran takana Ibi.)

Huhhuh, tulipas nyt spämmittyä teitä kuvilla. Erwin on tällä hetkellä ehdottomasti käytetyin/kuvatuin pukuni, ja jatkoa piisaa Traconissa. Sinne siis!

Tapahtumakesä 2014 1: Desucon ja Animecon

Huhhuh. Kesän conit ovat takanapäin ja Tracon häämöttää reilun viikon päässä. On siis luultavasti korkea aika raapustaa muutama sananen kesän moninaisista tapahtumista.

Ihan ensiksi Desucon. Desucon Desucon Desucon desu ei pettänyt tänäkään vuonna, vaikka con olikin välillä oikeata mielialojen vuoristorataa. Cossasin perjantaina ja lauantaina Erwiniä ja sunnuntaina meillä oli merimiesteemainen Free!-ryhmäcosplay. Perjantai oli minulle kenties conpäivistä mukavin, ja siitä saan kiittää suureksi osaksi kaikkia niitä ihmisiä, jotka tulivat juttelemaan kanssani ja kehumaan cossiani (erityisesti aiempaa muhkeammat kulmakarvani saivat kehuja osakseen). Oikeasti, sellaista fiilistä en ollut kokenut miesmuistiin. Mikäs sen hienompaa kuin saada positiivista palautetta cossista, johon on panostanut ja jonka lähdemateriaalina on hahmoista rakkain. Minusta ja ihanasta Ibi-Levistä napsittiin varsin runsaasti kuvia molempina päivinä, ja etenkin perjantaina oli varsin hupaisaa palata photoshoottaamasta conpaikalle kun matka keskeytyi valehtelematta joka toisen metrin jälkeen jonkun innokkaan tullessa pyytämään kuvaa. Huippumukavaa! Pääsimme yhdelle videollekin. Lauantaikin kului varsin touhukkaissa ja hilpeissä merkeissä, joskin tässä postauksessani mainitut ajatukset nakersivat inhottavia reikiä yleisfiilikseeni. Perfektionismi, miksi olet niin nihkeä seuralainen. 

Plöö. Kameran takana taisi olla Okkun.

Sunnuntaina leikittiin taasen uimapoikia, ja kerrankin conpaikan ympäristö sopi yksiin lähdemateriaalin kanssa kuin mitäänsanomaton päähenkilöpoitsu ja OP:ssä ensimmäiseksi nähty tyttö. Merimiesasuisia iwatobilaisia ja nättejä laivoja, siinäpä vasta yhdistelmä.

Ginger-I kuvasi.

Kuvaajana taisi olla clairest?

Vaikka tämä asu onnistuikin teknisesti varsin hyvin, en silti ollut tyytyväinen lopputulokseen. Inhoan Makoto-peruukkiani, sillä kun on tapana lässähtää lukuisista hiusgeeli- ja -lakkahyökkäysyrityksistä huolimatta, ja asuun kuuluva lakki liiskasi tukkaa entisestään. Lisäksi havahduin jälleen kerran siihen tosiasiaan, että omaan leivinuunin kokoiset lanteet, ja niinpä näytin asussani varsin.. epämiehekkäältä. Ajoittain tunsin oloni erittäin rumaksi ja epäonnistuneeksi, mutta ainakin ryhmämme kanssa hengailu ja kuvien ottaminen olivat mukavaa ja piristävää puuhaa.

Desua seurasi Animecon, jossa olikin muikein ja kiinnostavin kunniavieras miesmuistiin. Neiti Morin nimmarin jonottamisen lisäksi käväisin cosplaydeitissä taas kerran, mutta muutoin con kului ulkona (helteessä) hengaamisen merkeissä. SnK-cossit olivat varma huomiomagneetti tälläkin kertaa, ja pienestä (mutta sitäkin upeammasta!) ryhmästämme räpsittiin valtaisasti kuvia. Kaikki huomio ei ollut pelkästään positiivista, vaan minut glompattiin portaissa (en tiennyt että niin voi oikeasti käydä Suomessa) ja deitin jälkeen muuan cossaaja tuli tuputtamaan minulle ja kanssani lavalla olleelle Ibille näkemyksiään siitä, kenen kanssa Levi "oikeasti" kuuluisi yhteen. No, jaa, näitäkin sattuu joskus, onpahan jotakin jolle pudistella päätään epäuskoisena.

Tällä kertaa mukana oli myös Mike! Kuvaajana Mao.

(Ikärajattomissa) iltabileissä tuli piipahdettua tänäkin vuonna, ja vaikken hirmuinen bailaaja olekaan, minulla oli hauskaa. Hyvä seura pelastaa monesti laimeankin tapahtuman, joskaan tällä kertaa ei tarvinnut huolehtia siitä. Iltabileiden musiikki oli oikein erityishyvää ja jos en pelkäisi näyttäväni breikkaavalta perunalta tanssiessani, olisin jorannut pilkkuun saakka. Iltabile-lookini oli tänä vuonna varsin hemaiseva; revin pikkusiskon kaapista itselleni Erwinin "isivitsiversion" eli yhdessä SnK-chibianimen jaksossa nähdyn ihastuttavan (...) asukokonaisuuden

Jotain kummia setiä. Mao kuvasi.

Sain viiksistäni useammankin hupaisan kommentin matkalla iltabileisiin. Näytin muuten ihan Seppo Taalasmaalta.

Ette voi kiistää tätä huomattavaa yhdennäköisyyttä!

 Sunnuntaina kiiruhdettiin aivan ensimmäiseksi Kaoru Morin nimmarijonoon, ja riemastus oli suuri kun nimmariliput saapuivat sittenkin ajoissa paikalle ja löysivät tiensä porukkamme hyppysiin. Sunnuntain lookini oli pitkästä aikaa naisellinen, sillä cossasin Lisa Lisaa/Elizabeth Joestaria sarjasta Jojo's Bizarre Adventure. Kiitos valitsemani asun lukuisten eri anime-, manga- ja peliversioiden sekä sarjan piirtäjän tavan vaihdella hahmojensa asujen ulkonäköä kesken sarjan, lähdekuvien etsiminen oli varsin hermojaraastavaa puuhaa. Lopullinen versioni muistuttaa eniten tätä alla olevaa figuuriversiota asusta:

Vahvat ja mielenkiintoiset naishahmot ovat heikkouteni, eikä Lisa Lisa ole poikkeus. Tutustuin hahmoon alun perin kun ystäväni totesi hahmon sopivan minulle ja ehdotti täten sen cossaamista. Olin aiemmin yrittänyt lukea Jojoa mangana mutta jättänyt urakan sikseen kesken ensimmäisen juonikaaren, mutta kakkosjuonikaaren animeversio olikin todella viihdyttävä. Lisa Lisa nousi suosikkihahmokseni välittömästi ensiesiintymisensä jälkeen.

tamucist kuvasi.

Äiti ja poika (eyeless1703) posettavat.

Ginger-I kuvasi.

Olin naiivisti kuvitellut tämän cossin olevan suhteellisen helppo, ja loppujen lopuksi kävi juuri niin kuin käy aina silloin kun erehtyy kuvittelemaan noin. Tällä kertaa suurin ongelmakimppu oli cossiin tarvittava peruukki, tai oikeastaan peruukit, sillä rouva Joestarin tuuhea kuontalo saatiin aikaan yhdistämällä kaksi peruukkia. Tämän lisäksi minun piti muotoilla peruukkiin uusi hiusraja, mikä luonnistui kangaspala-ompelukone-erikeeper-menetelmällä. Uusi hiusaraja auttoi suurimman peruukkiin liittyvän ongelman, pienuuden, kanssa, eikä hiusraja karannutkaan takaraivolle kuten aluksi oli uhkana. Lisa Lisan cossaaminen oli hauskaa ja tunsin oloni pitkästä aikaa kauniiksi.

Molemmat kesän conit olivat siis aika lailla peruskauraa. Olen hieman ymmälläni takaperoisesta kehityskaarestani: kävin nuorempana enemmän ohjelmissa kuin nykyään. Tämä ei johdu conien ohjelmatarjonnan kehnoudesta, vaan huonoista ajoituksista ja "en ehdi/jaksa/pysty kävelemään luentosalille asti"-mentaliteetista. Yritän skarpata jatkossa, sillä conohjelmaa ei ole läheskään yhtä kiva seurata Youtubesta kuin paikan päältä. Jospa Traconissa sitten!

 Ja Traconin cossisuunnitelmani näyttävät tosiaan tältä.