Onko Sinulle koskaan käynyt niin että olet pukenut cossisi kaikessa rauhassa (tai sitten kiireessä juuri ennen coniin lähtöä -- it's up to you), todennut näyttäväsi hyvältä, poseerannut conissa iloisesti valokuvia varten ja sitten jälkeenpäin nähnyt kyseiset kuvat ja todennut "herranjestas, näytänkö oikeasti noin järkyttävältä"? Minulle on. Kun katson cossikuvia itsestäni, en tarkista ensimmäisenä miltä puku näyttää vaan sen kuinka järkyttävästi derppaan. Tarkastan kaiken: jättääkö meikkivoide karmean rajan, onko valittu kuvakulma epäedullinen kasvoilleni/kropalleni ja näkyykö kaksoisleuka. Vasta kun olen varmistunut siitä että näytän kuvassa siedettäviltä, on aika tarkistaa miten puku istuu ja repsottavatko röyhelöt. Tällä menetelmällä julkaistavaksi asti päätyviä kuvia (puhumattakaan sellaisista joista en löydä mitään valittamista ja joista oikeasti pidän) jää käteen melkoisen vähän. Vähän nihkeä diili, mutta kun on tarpeeksi saanut kuulla olevansa "saatanan läskiperse","löllyvä kasa paskaa", "vähän paksu", "vitun läski" jne. sitä ei enää pysty suhtautumaan omiin kuviinsa täysin varauksettomasti.
Sinänsä jännä juttu, sillä en koskaan toimi samalla tavalla muiden kuvia katsoessani. Joskus saatan äänettömästi hörähtää jos jollekulle on sattunut erityisen hupaisa ilme, mutta en ikinä syynää muiden kuvia siinä toivossa/pelossa että löytäisin niistä virheitä. Rehellisesti sanottuna minulla on parempaakin tekemistä kuin syynätä ihmisten kuvia ja haukkua heitä heidän ulkonäkönsä perusteella. Cosplaykuvia katsottaessa minua kiinnostaa lähinnä se puku ( = peruukki, asu, propit jne.) -- jos joku sattuu muistuttamaan hahmoa myös oman ulkonäkönsä puolesta niin se on plussaa, ei pääasia. Samaan syssyyn en ikinä meinaa ymmärtää kun ihmiset niin netissä kuin irlistikin huokailevat kuvilleen ja toteavat "ei tota voi laittaa minnekään, derppaan niin pahasti/näytän lihavalta/mun naama ei sovi tälle hahmolle yhtään". Tuon kaltaisissa tilanteissa vain pyörittelen päätäni epäuskoisena ja ajattelen "mitä ihmettä, ihmiset?". Minusta on todella sääli kun muut ajattelevat noin kun itse en näe heidän kuvissaan yhtään mitään vikaa. Olen siis havainnut ajattelevani näin:
"Älkää surko turhaan, kaikki te olette kauniita! ...Mutta minä itse en."
En ajattele niin että itse olisin joku petolinnun peräsin siinä missä muut olisivat kauniita prinssejä ja prinsessoja, ei ei ei. Tuntuu vain että itse ei ole millään muotoa valokuvauksellinen + omista kuvista bongaa helposti kaikki pikkuvirheetkin ja sitten ajattelee muiden näkevän täysin saman. Herää kysymys onko tämä yleinenkin ajattelutapa vai ainoastaan oman mieleni ja kehnon itsetuntoni yhteispeliä. Kyse on tavallaan aika ristiriitaisesta jutusta. Periaatteessahan cosplay on nimenomaan pukuilu- eikä valokuvausharrastus, mutta siitä huolimatta hyvälaatuisia ja hienoja cossikuvia katsoo mieluummin kuin esim. sellaisia joissa valotus on pielessä ja joiden ottohetkellä cosplayer ei selvästi ole tuntenut oloaan mukavaksi. Ja koska kyse on ulkonäköpainotteisesta harrastuksesta, "hyvään cossikuvaan" vaaditaan yleensä myös onnistunutta poseerausta/sitä että yksinkertaisesti vain näyttää hyvältä. Tämä sitten johtaakin (ainakin omalla kohdallani) armottomaan syynäykseen ja itkuparkusurkuun jos jokaisessa photoshootin otoksessa komeileekin kaksoisleuka.
Mielipiteitä, omia kokemuksia, ajatuksia? Kertokaa toki.
Inhimmillistähän tuo on. Ei kukaan meistä tavallisista tallaajista ole parhaimmillaan joka kuvassa, varsinkaan coneissa otetuissa kuvissa.
VastaaPoistaJa muutenkin, mehän katellaan omaa nassua joka päivä peilistä, tiedämme millon näytämme hyvältä ja milloin emme. Ulkopuoliset tietenkin näkevät henkilön aina kauniina, vaikka kuinka derppaisi.
Itekkin derppaan hyvin paljon kuvissa, joten olen päätyny maskejen käyttöön. Naama derpatkoon niin paljon kuin voi, kukaan ei näe. Sitten enään tarvitsee pelkää kropan puolesta. You never win. ;D
Itse olen huomannut ihan saman jutun omalla kohdallani. Minusta on muistaakseni otettu tasan yksi valokuva, josta olen ajatellut "näytänpä nätiltä". Ja siinäkin oli päällä peruukki ja kuvakulma oli otollinen. Muuten sitä sitten tuleekin katseltua, että hyi hitto, näytinkö oikeasti tuolta. Joskus sattuu eteen niitä ihan kelvollisia otoksia, mutta lähes koskaan en ajattele, että näytänpä hyvältä tässä kuvassa. Ja muiden kuvia sitten katsookin niin, että "oi kun tää tyyppi näyttää aina jokaisessa kuvassa niin kauniilta". Lienee siis varsin yleinen ilmiö.
VastaaPoistaOn ihan mahdotonta katsella omia kuviaan objektiivisesti tai edes siltä kannalta, mitä muut siinä ehkä näkevät. Itse sitä huomaa vaan ne derpit.
Itse olen jotenkin pääsyt itseni kanssa sopuun sillä tavalla, että pystyn ajattelemaan, että laittautumalla pystyn näyttämään ihan hyvältä. Kuitenkin aina välillä on niitä heikkoja hetkiä, jolloin suunnilleen tekisi mieli piilottaa naama peiton alle ja jäädä sinne ikuisiksi ajoiksi. Niinä hetkinä vaan kovetan itseni ja päätän, että ei sillä ulkonäöllä oikeasti ole väliä.
P.S. Hakkaan kaikki jotka sanoo sinuu läskiksi >:C
Useammin kyllä syytän valokuvaajaa siitä, jos kuvat näyttävät syystä x tai y epäedullisilta, koska valokuvaaja pystyy hahmottamaan kokonaiskuvan jo kuvaa ottaessaan ja hänen avullaan on helpompaa löytää se paras mahdollinen kuvakulma ja kuvaustilanne.
VastaaPoistaMoitin siis itseäni useammin siitä, että en ole onnistunut tyydyttämään valokuvissani poseeraavien ihmisten tarpeita kuin sitä, että derppaan tai muuten näytän muiden ottamissa valokuvissa omituiselta. ( lue. vanhalta kääkältä. )
Hyvä valokuva kun saa kenet tahansa näyttämään upealta.
Eli seuraavan kerran, kun olet menossa kuvattavaksi, pyydä, että saat nähdä kuvat ja vaadi sitten uusintoja, kunnes olet tyytyväinen kuviin.
Kuvaajakin on tyytyväisempi, kun sinä olet tyytyväinen. :3
My sentiments exactly. Meinasin kirjoittaa oman avautumisen aiheesta, mutta tämä postaus oli sopivan tyhjentävä poistamaan tarpeen siihen, kiitos tästä siis.
VastaaPoistaToisinaan tulee kyllä sellainen fiilis että omassa naamassa on vähintäänkin jonkinlainen valmistusvirhe kuvauksellisuuden kohdalla, vaikkei muuten kokisi itseään ihan niin kamalan näköiseksi. Heikoimpina hetkinä on melkein tehnyt mieli lopettaa koko harrastus moisten fiilisten takia. Onhan se lannistavaa jos ei shootin jälkeen löydä yksinkertaisesti mitään mitä kehtaisi julkaista, tuntuu että kuvien ja puvun eteen nähty vaiva vain valuu hukkaan. Kuvat ja niiden netissä jakaminen ovat kuitenkin aika suuri osa tätä harrastusta.
Luovuttaa ei kuitenkaan pidä, sillä tässäkin tapauksessa uskon hartaasti että harjoitus tekee mestarin, ja hyvin yhteen pelaava kuvaaja ja kuvattava saavat aikaan hienoa jälkeä. :)
Omallakin kohdalla tuollainen ajattelu pätee. Helposti muiden kuvia katsoessa on sitä mieltä, että ei tarvi olla täydellinen ollakseen hyvä. Mutta sitten kuvia itsestäni onkin tosi haastava yrittää kommentoida samalla mentaliteetilla.
VastaaPoistaSama yleisestikin ulkonäon kanssa ; en kiinnitä siihen liikaa huomiota cosplayssa, ellei kyseessä ole oma itseni. Silloin tulee heti sellainen olo, että pitää olla laihempi/pitempi/nätimpi/etc.
Mutta ihminen on oma pahin kriitikkonsa, joten aika yleista taitaa tuollainen ajattelu olla. Kiva että joku sai sen sanottuakin. :3
Heh, tä sun kirjoittama teksti on kyl niin 100% totta minunki kohdalla. Se on kai niin että itse on niin itsekriittinen; omista kuvista huomaa heti ne derpit ja joskus tuntuu ettei siedettäviä conikuvia voi saadakkaan ja ajatukset menee sillee "ei saakeli, näytinkö oikeest noin kauhealta toi cossi päällä?" vaikka hotellissa/kotona ku cossin laittoi päälle niin se saattoi näyttää jopa hyvältä.
VastaaPoistaTosiaan tuntuu aina että toiset näyttää hyviltä kuvissa mutta itse derppaa ihan rajattomasti. Johtunee siitä että omaa pärstää katselee peilistä joka päivä ja tietää miltä se näyttää ne harvat kerrat ku se näyttää jopa *gasp* hyvältä.
Ja tämä teksti:
"Kun katson cossikuvia itsestäni, en tarkista ensimmäisenä miltä puku näyttää vaan sen kuinka järkyttävästi derppaan. Tarkastan kaiken: jättääkö meikkivoide karmean rajan, onko valittu kuvakulma epäedullinen kasvoilleni/kropalleni ja näkyykö kaksoisleuka. Vasta kun olen varmistunut siitä että näytän kuvassa siedettäviltä, on aika tarkistaa miten puku istuu ja repsottavatko röyhelöt."
On niiiiiiin totta!! Sitten vasta jos kasvoni eivät derppaa kuvassa (mikä on harvoin, jos en siis itse toimi kuvaajana koska tiedän ne kuvakulmat mitkä toimii itselleni) niin vaivaudun katsomaan että onks loput kohdallaan.. ku ei sitä oikein miellytä ajatus laittaa kuvaa ylös nettiin missä naama näyttää jo norsun ahterilta.. vaikka itse puku olisi kuinka siisti tahansa.
Ja vielä pakko lisätä että viime conissa jossa olin niin meikkivoiteeni jätti kauheen rajan leukaani ja en sitä itse huomannut ku vasta silloin ku mun kaksonen sen huomautti ku olimme jo matkalla coniin... yeah. ._.