Kateutta Suomen cossiskenessä

Lueskeltuani vähän Desuconin Eurocosplay-karsinnoista noussutta "kohua" ja siitä seurannutta ulinaa Ylilaudalla päätin avata sanaisen arkkuni. Ei yksinomaan kyseisestä välikohtauksesta vaan ihan yleisesti sellaisesta asiasta kuin kateus ja sen aiheuttama vihaaminen skenessä. Sitä on. Miksi?

Panettelua niin Internetissä, selän takana kuin kasvotustenkin, ennakkoluuloja, läskiksi/huomiohuoraksi/hevosnaamaksi/pikkuernuksi haukkumista, silmien pyörittelyä ja huutelua cossikisassa, "Yhyy se cossaa samaa hahmoa vaikka minä keksin sen ensin!" -ulinaa... Suomen cosplayskene on täynnä vihaa, ja itse arvelen sen suurimmaksi osaksi johtuvan asiasta nimeltä kateus, joka ei ole kovin mukavaa mutta silti yleistä ja kovin inhimillistä. Me kaikki-- veikkaan villisti, hui! -- olemme varmasti kateellisia jollekulle ja tiedämme ainakin yhden henkilön joka ärsyttää meitä suunnattomasti. Kiia Kossaaja itkee olematonta rintavarustustaan ja on katkera bestikselleen, joka voi DD-kupin rintoineen cossata animutissibeibejä uskottavasti; Bert Beta taas katsoo Desuconin K-18-iltabileissä harmissaan Artturi Alfaa, jonka miehinen olemus houkuttelee naisia kuin hunajapurkki kärpäsiä siinä missä Bert ei uskalla puhua edes baarimikon kanssa ja jää ilman QB-drinkkiä. Kateutemme kohteet eivät välttämättä ole tehneet meille mitään pahaa, mutta siitä huolimatta haluaisimme heidän painuvan sinne missä pippuri kasvaa (tai näin ainakin silloin kun kateus onnistuu paisumaan suuriin mittoihin). Päämme sisällä asia kääntyy näin: "En minä ole inhottava saati kateellinen, tuo tyyppi vaan on leuhka/huomiota kerjäävä/hemmoteltu kakara."

Tyypillinen kateellinen henkilö. Eiku.

 Ainakin omasta mielestäni tuntuu siltä, että vika on osittain -- näin yleistäen -- suomalaisessa kansanluonteessa. Meidät on kasvatettu uskomaan, että mihinkään ei voi olla tyytyväinen, kaikesta pitää valittaa ja omaa itseään ei missään_tapauksessa saa kehua saati sitten asettaa jalustalle. Cosplayskenessä tämä näkyy niin, että itseään hyvännäköisenä pitävää cossaajatytyä aletaan haukkua selän takana läskiksi huomiohuoraksi ja skenessä suositusta cossaajapojusta huokaillaan, että sillä on nyt kyllä noussut kusi päähän. Kisoissa menestyvät veteraanicossaajat ovat kaikki tyynni pelkkiä näyttämisenhaluisia elitistejä ja jokainen Hetaliaa cossaava on takuuvarmasti sokerihumalassa muita teinityttöjä Sorsapuiston nurmikolla kuivajyystävä 13-vuotias. Netissä on helppo piiloutua anonyymiyden tuoman valheellisen turvan taakse ja päästää ilmoille sensuroimaton viha ja laimentamaton myrkky. Sehän vasta olisikin jotain, jos saisi kokonaisen nettiyhteisön vihaamaan sitä "inhottavaa" tyyppiä! Monet harrastajat vuodattavat aiheista "hyi v*ttu taas se yks kisaa, hakee vaan huomiota niillä Trinity Blood -cosseillaan!" ja "ei_oo_totta, se yks tekee saman cossin kuin mä (Sasuken) ja vielä samaan coniin, miten se KEHTAA!" ja saavat tekstiensä kommenteissa sympatiaa kavereiltaan; "joo niinhän se on, älä välitä se on oikeesti ihan paska cossaaja". Karu totuus on se, että yleensä kateutemme kohde on jollain osa-alueella meitä menestyksekkäämpi ja meitä potuttaa kun emme ole itse pystyneet samaan. Kumpi vaihtoehto mahtaa olla helpompi painonsa kanssa kamppailevalle ja siitä alemmuuskompleksia kokevalle cossaajatyty X:lle: A) itsetuntoremontti sekä pitkäkestoinen ja hidas painonpudotusprosessi kera elämäntapamuutoksen ja siinä pysymisen, vaiko B) luonnostaan laihan ja kauniin cossaajatyty Y:n blogin lurkkaaminen ja "tapa ittes", "helvetin läski", "et näytä yhtään Yokolta" yms. kommenttien lähettäminen anonyyminä? On rutkasti helpompaa todeta cossaajan voittaneen kisan siksi että "yhyy se oli ko. tapahtumassa töissä, totta kai se meinaa että se lahjoi tuomarit!!1" eikä siksi että tämä cossaaja olisi oikeasti pärjännyt omilla taidoillaan. Moni haikailee itse maineen ja kunnian (lol Suomen nörttipiireissä lol) perään ja kokee kaikki itseään menestyksekkäämmät automaattisesti kilpailijoiksi. "Miten se kehtaa olla itsevarma ja pokata palkintoja, en minä ikinä pystyisi!"

Kaikesta ja kaikista ei ole pakko tykätä. Kritiikkiä saa antaa, kunhan homma pysyy asiallisena ja puuttuu kohtiin joissa kriitikko oikeasti näkee parantamisen varaa. Kateus on normaali tuntemus eikä sitä voi aina edes estää. Fiksut tyypit eivät hätkähdä asiattomista kommenteista eivätkä pilaa päiväänsä sillä että jonkun anonyymin mielestä he ovat liian 3D cossatakseen animuhahmoja.

Tämä ei silti tarkoita sitä, että on OK vihata järjettömästi saati sitten levitellä perättömiä huhuja lähes tuntemattomista tyypeistä. Tosin turhaan minä tässä saarnaan, tuollaista tapahtuu silti. :__D

Tuli vähän ehkä keksittyä pyörä uudestaan, mutta tämä aihe on mietityttänyt minua jo pitkään joten päätin vihdoin avautua siitä. Jeejee.