Pääsiäinen titaanintappajien tapaan

Vuoden 2014 pääsiäinen erosi melko lailla tähänastisista pääsiäisistäni, sillä pelkän suklaansyönnin ja sohvalla röhnöttämisen sijaan ensimmäinen ja toinen pääsiäispäivä kuluivat Shingeki no kyojin -photoshootin merkeissä. Hyppäsin luultavasti vähän myöhässä "jääkärivaunun" kyytiin sillä katsoin animen ensimmäistä kertaa viime syksynä ja luin mangankin kiinni vasta tänä keväänä muutama kuukausi sitten. Tosin minkäs sille mahtaa milloin inspiraatio iskee ja uusi sarja löytää tiensä sydämeen. Vaikka olin harkinnutkin Shingekistä cossaamista jo animen katsomisen aikana, cossin aloittaminen venyi ja venyi muun muassa seuraavien syiden vuoksi. Ensinnäkin ajattelin puvun olevan "liian vaikea/työläs" ja sopivan vartalotyypilleni huonosti, minkä lisäksi pelkäsin kovasti pilaavani lempihahmoni eli Erwinin jos cossaisin häntä kera rehevien muotojeni ja erehdyttävästi perunaa muistuttavan naamani. Lopulta kävi niin kuin aina eli hahmorakkaus ajoi kaiken muun ylitse katujyrällä, ja niinpä ryhdyin ripeästi keräämään kasaan materiaaleja Erwiniin. Prosessia vauhditti toki myös se, että ibi ehdotti Frostissa että cossaisimme Erwiniä ja Leviä yhdessä. Tämä ehdotus saikin aikaan idean photoshootista, ja eipä aikaakaan kun sellaisen pitämisestä sovittiin. Pääsiäinen oli ehkä vähän hassu ajankohta, mutta koska monen eri ihmisen aikataulujen sovittaminen yhteen ei jättänyt meille muita vaihtoehtoja tässä päivämäärässä pysyttiin (ja hyvä että pysyttiin.)

Arviolta noin puolet puvun remmeistä.

Jalkaremmien evoluutio.

Lähes koko hökötys.

Nyt kun cossinteko-operaatio on takanapäin, en voi muuta kuin nostaa hattua kaikille Shingeki-cossaajille jotka ovat askarrelleet pukuun kuuluvat remmit. Kyseinen urakka oli ehkä yksi cosplay-urani uuvuttavimmista -- eihän remmien väsääminen sinänsä vaikeaa ollut, mutta kaikki se nuppineulaaminen ja kääntäminen ja mallintaminen olivat yhteenlaskettuina hyvin voimiavievä kombinaatio. Kämpillä puurtaessani minulla ei ollut apuna ketään joka olisi auttanut minua pujottamaan remmit juuri oikeasta kohdasta joten jouduin purkamaan ja nuppineulaamaan uudelleen suorastaan luvattoman monta kertaa ennen kuin kaikki oli nätisti kohdillaan. Jalkaremmit olivat ylävartaloremmejä helpommat kiinnittää mutta niihin upposi enemmän töitä, ja vastaavasti ylävartalon ja etenkin selän remmit oli supervaikeaa kiinnittää yksin mutta niitä ei ollutkaan onneksi yhtä montaa. Takinteosta minulla ei ole valitettavasti WIP-kuvia sillä hurautin sen kasaan sellaisella raivolla ettei kuvien ottamiseen jäänyt aikaa. Saappaat on tilattu Kiinasta ja kauluspaita on pulu olalla -Makoton paita. Aion tehdä myös Survey Corpsin viitan sitten kun minulla on aikaa -- shootissa "jouduin" lainaamaan kaverin viittaa sillä en olisi millään ehtinyt tekemään omaa koska muu puku oli shootin lähestyessä vielä niin kriittisessä vaiheessa.

Ihmiskunnan toivoina Eren/Hakkis, Mikasa/eksynyt-virvatuli, Armin/KuroiWing, Levi/ibi ja Erwin/minä. Kuvista kiitos avialalle, ibille ja Juholle. Editoinnista vastasin minä.

Ja sitten vähän yksilökuvia. Erwiniä cossatessa hahmorakkaus oli taas huipussaan ja yritin parhaani näyttääkseni mahdollisimman pitkältä, miehekkäältä ja älykkäältä. Onnistumisesta en tiedä mutta kyllä näistä kuvista tuli siitä huolimatta varsin muksakoita.

Oma henk. koht. suosikkini.

Halusin ehdottomasti ottaa kuvia "kädettömänä" ja sainkin oikean käden piilotettua tunkemalla sen visusti selän taakse ja vaatteiden sisään. Se ei onneksi näyttänyt kuvissa ollenkaan niin pahalta kuin mitä olin etukäteen pelännyt. Alimmainen kuva on tähänastinen suosikkini siinä taustalla olevan tarinan vuoksi: kuvassa olevien käsien on tarkoitus kuulua edesmenneille sotilaille jotka ovat menehtyneet Erwinin komennuksessa. En tiedä mistä kyseinen tarinanpoikanen pälkähti päähäni mutta kuva oli kirkkaana mielessäni jo jonkun aikaa ennen itse shoottia. Valmiista otoksesta tuli juuri sellainen kuin olin toivonutkin, ja oli hienoa että kaverit suostuivat "lainaamaan" käsiään kuvan ottamista varten.

Aion käyttää Erwiniä niin Mimiconissa, Desuconissa kuin Animeconissakin mutta sitä ennen voisin korjailla muutamia pikkujuttuja kuten tehdä uuden lannevaatteen, laittaa peruukkiin lisää lakkaa ja meikata kulmakarvoista entistäkin tuuheammat. Työtä siis riittää, etenkin kun tässä pitäisi pikkuhiljaa aloitella myös tulevan kesän muita pukuja. Mimiconiin ei onneksi tarvitse askarrella mitään uutta, ja con tulee toivottavasti olemaan muutenkin varsin stressitön.

Desuconissa asiat tulevat olemaan toisin. Perjantain puku on vielä hakusessa, Erwinin olen buukannut sunnuntaille ja lauantaina cossailen alla olevaa herraa eli Fire Emblem: Awakeningin Virionia jos suinkin vain saan puvun ajoissa valmiiksi.

Pähee jousipyssy ja päheet röyhelöt.

Kesä lähestyy mutta coneihin en ole suunnitellut vielä yhtäkään tyttöcossia. Mitä on taas tapahtunut? No, vaihtoehtoja kyllä on, pitäisi vain valita Se Oikea. Eivätköhän ne suunnitelmat ala muotoutua vähän lähempänä kesän tapahtumia.

Kohtalokasta sufferointia a'la herra Velvet osa 2

Kuten arvelinkin. Vain pari päivää Frosti-postauksen jälkeen sain Waver-photoshootin kuvat käsiini ja "joudun" tekemään niille oman postauksensa. Ihan kuin näin olisi käynyt joskus aiemminkin jonkun toisen Frostbiten kanssa. :D Mutta siis, asiaan!

Frostbiten perjantai-illan pyhitin siis kokonaan Waverille. Puku (ja etenkin peruukki) näytti paremmalta kuin debyyttikerrallaan kiitos tekemieni parannuksien, mihin olen varsin tyytyväinen. En tosin ehkä ole alle 160-senttinen 50 kiloa painava rimpula poikalapsi, mutta ainakin yritin parhaani. Hahmorakkaus on paras, ja hahmorakkaus.

Kaikista kuvista saan kiittää tommi-photographya, kiitos vielä todella paljon shoottimahdollisuudesta sekä tietenkin hienoista kuvista! Viitan lainasta taas kiitos ja kumarrus ranttikselle. "Hauskat" kommentit ovat minun ja aamuyön hehkeän mielentilan rakkauden hedelmiä. Nauttikaa.

Esseen otsikkona siis "HOW Wizardry Should be in the New Century"

"Voi surku ope anto mun esseestä hylätyn."

Kuinka annat opellesi turpaan osa 1.

Vapise Kayneth.

"Must tulee isona... yliopisto-ope."

"Hitot olis sittenkin pitäny hakea velhojen amk:hon."

"Eih sinne meni 5 opintopistettä."

Voi Frostbite kun en mä voi sulle nyt tässä nokkelaksi otsikoksi muuttua (+ yksi itkettävän sydäntälämmittävä kommentti)

Talvi ehti jo kerran häipyä tässä välissä mutta koska se näyttää viime yönä tulleen takaisin tänne Pohjois-Savon synkkiin metsiinkin, on ilmeisesti ihan asiallista ja jees kirjoittaa vihdoin ja viimein raportti Desucon Frostbitesta.

Hurraa. Paitsi ei takatalvelle.

Ajattelin ensin että teen tämän postauksen vasta sitten kun Waver-photoshootkuvat olisivat tulleet, mutta koska conista on jo yli kuukausi ja kuvat ovat luultavasti yhä jossakin valokuvaajan editoitavana ajattelin antaa palaa nyt ennen kuin unohdan kaiken.

Frostis oli... ihan jees. Ei kamala, ei ylimaallisen ihana vaan ihan jees peruscon. Paljon on puhuttu siitä miten K18-ikäraja olisi tehnyt conista jotenkin maagisen ihanan ja kypsän tapahtuman, mutta itse en moista vaikutusta huomannut. Järjestyshäiriöt ja roskat loistivat kyllä poissaolollaan, mutta tapahtumapaikka pursusi silti idiootteja aina dissaajista ja varkaista fedorapäisiin ahdistelijoihin ja jotenkin conin yleisfiilis oli tavallista Desua kylmempi. Missään ei näkynyt pusupiirejä eikä letkajenkkoja (ei sillä, en ole nähnyt niitä oikein missään muissakaan coneissa pitkään aikaan) mutta ei myöskään niitä ihmisiä jotka tulivat iloisesti ja avoimesti juttelemaan cosplaysta tai samasta fandomista. Tai ehkä sitten en vain ollut tarpeeksi kypsä tai cossannut oikeita hahmoja tai sarjoja, mene ja tiedä. :D Oli kyllä kiva huomata että ohjelmasalit olivat tällä kertaa oikeasti täynnä kuulijoita, tosin se johti myös siihen etten päässyt pariin ohjelmaan jonne olisin halunnut. Ohjelman laatu puolestaan oli aika perus-Desu-tasoa.

Pukuja minulla oli tosiaan mukana se neljä. Voin aika varmasti sanoa ettei ikinä enää, tai ei ainakaan ihan lähiaikoina. Pakatessa oli ihan hirveä stressi ja pelkäsin koko ajan unohtavani kämpille puvun X tärkeän pikkuosan Y ja puvun Ä ei-niin tärkeän mutta siitä huolimatta tarvittavan osan Ö. Jokainen puku päällä minulla oli kyllä hauskaa, mutta siitä huolimatta tuntui että ehdin pitää jokaista päälläni aivan liian vähän aikaa. Ensi kerralla otan siis luultavasti vähän iisimmin.

Perjantaina meillä oli siis ihan aluksi Free!-ryhmäcossi kaveriporukkani kanssa. Tälläkään kertaa meillä ei ollut uima- eikä koulupukuja vaan niin kutsutut "pulu olalla" -versiot eli vähän harvinaisemmat yhteen viralliseen värikuvaan perustuvat, ehkä jonkin sortin kasino-/baarimikkohenkiset asut.  Käytimme pukuja myös lauantain iltabileissä, joiden aikana alempi kuvakin on otettu.

tamucist kuvasi. Näytän ihan mummiltani.

En osaa vieläkään olla tyytyväinen Makotooni. Tälläkään kertaa en saanut peruukkia pysymään piikikkäänä vaikka kuinka yritin, minkä lisäksi pääni ja kasvoni näyttivät valtavilta. Puku itsessään oli siisti ja simppeli enkä mokannut oikeastaan mitään siinä, mutta valtavan iso pääni ja kasvojeni täydellinen epäsopivuus tähän hahmoon tavallaan turmeli hyvän yrityksen. No, ei mahda mitään, ainakin muiden uimapoitsujen kanssa oli kivaa hengailla.

Ryyppäämistä (feat ihana Kämy)! Minun conissani!

Perjantai-illan vietin sitten Waverina varaamani photoshootajan vuoksi. Koska en ole vielä saanut kyseisen shootin hedelmiä itselleni, saatte tyytyä tuohon ylempään ~rappeutuneisuutta~ tihkuvaan otokseen. Alkoholia nautiskelevia cossaajia, kuinka epäsopivaa, sitähän tekevät vain normaalit ihmiset! Waverina oli aivan sairaan kivaa tepastella conpaikalla erityisesti sitten kun sain kaverini Rider-viitan lainaan shoottia varten. Se oli niin lämmin ja iso ja suojasi kivasti ulkoilman kylmyydeltä. ;_; Viitan lisäksi minulla oli muitakin proppeja mukana kuten alemmasta kuvasta näkyy.

Hylätyn arvosanan ansainnut essee ja loitsukirja.

Lauantaina olin pitkästä aikaa ihan oikea cossityty ja sain  tälläytyä rusetteihin ja tyllihameeseen.

Katariina Ihalainen kuvasi nämä kaikki.

Olin varsin tyytyväinen Lunaan vaikka joku tr00-cossaaja olisikin voinut olla helposti sitä mieltä että pukuni oli liian realistinen ja liian vähän alkuperäisen lähdekuvan näköinen. Minulle kävi kuitenkin myös sellainen nolo kämmi jonka huomasin ensimmäistä kertaa vasta eilen: olin unohtanut kokonaan Lunan hansikkaiden rusetit! En voi ymmärtää mikä sai aikaan moisen aivopierun mutta eipä sille näin jälkeenpäin ole mahdollista tehdä mitään, paitsi tietenkin ommella puuttuvat rusetit mikäli vielä joskus cossaan Lunaa. Se on suhteellisen todennäköistä, sillä neidin vaatteet olivat mukavat ja nätit päällä. En ollut pitkään aikaan tuntenut itseäni noin sieväksi. Conissa oli positiivinen yllätys että ainakin kaksi ihmistä tunnisti cossini ja vaihtoi muutaman sanan Genei wo kakeru taiyosta, jee! Eihän se mikään maailman nerokkain sarja ole mutta oli siitä huolimatta kiva tietää etten ollut ainoa jolle sarja oli painunut mieleen.

Sunnuntaina taas... noh.

Hyvät naiset ja herrat: derppaamisen Seitsemän meren tuleva ylikuningas.

Otetaanpa uudestaan. Sunnuntaina kierrätin nuorempaa Sinbadia tehtyäni siihen pienenpieniä korjailuja. Korjasin repsottavat kohdat ja lyhensin liivihameasian niin ettei se enää pilkottanut saunabeltin nahkavyön alta. Peruukki oli näemmä ottanut vähän vahinkoa kuljetuksen aikana enkä saanut sitä ihan niin hienoksi kuin mitä se oli ollut Traconissa, mutta mielestäni se ei siitä huolimatta näyttänyt mitenkään kamalalta.

tamucist kuvasi tästä alaspäin.

Yllärilöytö Tumblrista, harunaattori kuvasi.

Olin suorastaan järkyttynyt siitä miten vähän Magi-cossaajia Frostbitessa oli, etenkin koska ainakin Facebookin mukaan niitä olisi pitänyt olla tulossa jonkun verran. No, aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta. Lääkitsin Magi-ikävääni ostamalla kaikki tähän mennessä englanniksi käännetyt Magi-pokkarit sekä aivan ihanan Sinbad-avaimenperän. Kyseinen avaimenperä oli niitä kuuluisia randomeita, eli umpinaisen laatikon ostaessa ei voi koskaan tietää mitä sieltä sisältä löytyy. Kerrankin minulla kävi tuuri!

Voitto.

Waka!Sinbadista tuli vielä mieleen eräs Tumblrissa saamani kommentti, jonka halusin jakaa nyt täälläkin. En nimittäin ole ikinä saanut näin sydäntälämmittävää ja ilahduttavaa palautetta cosplaystani ja kyseisen kommentin luettuani olin vain niin iloinen ettei mitään rajaa.

Yhyy ;_; <3

Rakkaiden hahmojen "henkiin tuominen" ja niihin eläytyminen cosplayssa on minulle se suurin sydämen asia ja olen vain niin onnellinen että tämän ihmisen mielestä olin tehnyt hyvää työtä asian kanssa. Tunsin tavallaan että nyt kun pystyin aiheuttamaan moisia tuntemuksia jossakussa kaikki se vaivannäkö, miettiminen ja panostaminen ei ollut ollut täysin turhaa. Eihän se siis ollut turhaa sitä ennenkään, tietenkään, mutta ymmärrätte varmaankin mitä tarkoitan. Sinbad on minulle tällä hetkellä se rakkaimmista rakkain, kaikista ihanin ja läheisin fiktionaalinen hahmo joten en voi edes kunnolla kuvailla sitä tunnetta joka heräsi minussa luettuani tämän palautteen. Vastasinkin sen antajalle jo Tumblrissa, mutta vielä iso kiitos siitä huolimatta! En ole koskaan saanut näin liikuttavaa ja kannustavaa palautetta enkä varmaan tule ihan heti saamaankaan. Siispä kiitos.

Paljon kuvia, suhteellisen vähän itse conraporttia ja fiilistelyjä. Siinäpä tämä postaus pähkinänkuoressa. Kunhan saan vihdoin Waver-kuvat käsiini postailen ne tänne, toivottavasti siis pian.

Frostin tuo, Frostin tuo...

Desucon Frostbite on neljän päivän päästä ja neljästä puvusta minulla on valmiina kaksi.

Pahoittelen tätä parin kuukauden hiljaisuutta. Yliopisto-opiskelu ja cosplayharrastus eivät ole kovin maukas yhdistelmä, etenkään silloin kun pitäisi valita puurtaako conia edeltävän viikon A) keskeneräisiä cosseja vai B) 10-sivuisen esseen, kahden ruotsin kurssin ennakkotehtävän, tenttiinluvun + tenttimisen sekä seuraavan periodin kurssikirjojen hommaamisen parissa. (Oikea vastaus on C eli molemmat. Uni, lepo ja liikunta ovat yliarvostettuja.) Pukuja minulla on Frostiin tosiaan tulossa neljä, joskin vain kaksi niistä on uutta. 

Postasin tämän ensin Tumblriin, siksi "from"it. orz

Luna on Frosti-cosseistani suuritöisin ja "näyttävin". Aloitin puvun jo marraskuussa mutta Jostain Kumman Syystä™ sain puvun valmiiksi vasta... eilen, itse asiassa. Ennen puvun aloittamista lausuin ne kuuluisat viimeiset sanat eli "no täähän on aika helppo ja halpa cossi" joita sitten kaduin katkerasti käyttäessäni 40 euroa kolmionmuotoisiin pitseihin ja ennen kaikkia kyyristellessäni lattialla niitä nuppineulaamassa. Kellohameen helman kääntäminen sai Lunan työstämisen aikana ansaitun paikan listassa nimeltä "työvaiheet joita inhoan cosplayssa". No, se on onneksi takanapäin nyt. Lunaa varten hommasin myös ihka ensimmäisen peruukkipääni! Ilman sitä neidin neliskulmaisten kutrien leikkaaminen olisi saattanut päättyä hyvinkin onnettomasti.

Hinaperhe-ryhmä siirtyi hamaan tulevaisuuteen, mutta sen tilalle saimme kasaan uimapoikaryhmän. Himmailuaikaa on varattu perjantain alkuillalle sekä lauantain iltabileisiin. Makoton puku ei ole vaikeatekoinen mutta en ole silti saanut sitä vielä valmiiksi. Housut, peruukki, korut ja kengät ovat kasassa mutta liivi ja kaulassa roikkuva nauha odottavat yhä tekijäänsä sekä kauluspaita muokkaajaansa. Tehtävää ei siis ole enää mahdottoman paljoa mutta sen verran kuitenkin että hikikarpalo jos toinenkin kihoaa otsalleni kun lasken päiviä.

Waver ja waka!Sin ovat jo wanhoja pukuja mutta silti päädyin näin Frostin allakin askartelemaan niiden parissa tovin jos toisenkin. Kummassakin nähkääs riitti korjattavaa vaikka muille jakaa. Waverin neule vaati lyhennystä ja uutta kavennusta, kravatti uutta maalausta ja peruukki vaakamamboa suoristusraudan kanssa. Sinbadin takista piti kursia kokoon muutamia ratkenneita saumoja, minkä lisäksi lyhensin liivin ja hameen yhdistelmää niin ettei se tällä kertaa vahingossakaan vilkkuisi nahkavyön alta. Sinbadin kengät ja propit odottelevat vielä uutta maalikerrosta mikä ei ole sinänsä iso juttu. Waveria cossailen siis perjantaina noin kahdeksasta eteenpäin (tyylikkäästi photoshootilla aloittaen) ja Sinbadia koko sunnuntain.

Hyvällä mallilla siis ollaan mutta tekemistä riittää vielä. Yritys selvitä täysjärkisenä ja täydellä pukuarsenaalilla Lahteen on kova. Mikäli bongaat cossini Frostissa ja satut fanittamaan jotakin valitsemistani sarjoista, tule ihmeessä juttelemaan. Olen itse sen verran burgeri ja ujo etten aina uskalla tehdä aloitetta, mutta olisi mukavaa tavata toisia sarjojen faneja ja vaihtaa muutama sana.

Lusikkani lumisoppaan

Suomen conkansa sai jälleen jännitystä elämäänsä Yukiconin myydessä loppuun yhdessä silmänräpäyksessä. Aikaisemmin mikään muu con ei ole (tietääkseni) myynyt niin nopeasti loppuun, joskin on huomioitava se tosiasia että Yukiconin lippuja oli huomattavasti vähemmän kuin esim. Traconin tai Desuconin lippuja sekä se, että Yukiconiin halajavat pystyivät ostamaan lippunsa jo ennen verkkokaupan avaamista muutamasta conista. Joku huuliveikko ryhtyi kaupittelemaan Huuto.netissä Yukiconin ranneketta tuhannen euron hintaan heti lipunmyynnin sulkeuduttua (onnea vain hänelle), eivätkä rutkasti kyseistä ranneketta halvemmat mutta silti törkeän riistohintaiset Desu-liputkaan ole mikään uusi ilmiö. Tähänkö on tultu? Olemmeko saavuttaneet sen pisteen jossa conit myydään loppuun yhdessä hujauksessa niin kuin huippuartistien keikat ikään? Täytyykö yhä useamman liputta jääneen conittajan jatkossa joko purra hammasta ja ostaa ylihinnoiteltu lippu trokarilta tai jättää tapahtuma välistä protestina trokareiden riistolle?

Hyvähän se on että tapahtumissa riittää kävijöitä ja liput menevät kaupaksi. Ilman lipunmyynnistä saatavia tuloja on pikkuriikkisen hankalaa laittaa isoa animetapahtumaa pystyyn -- ei, conit eivät edelleenkään järjestä itseään ilmaiseksi vaikka sellainen sitkeä harhaluulo tuntuukin olevan vielä voimissaan Suomen animeharrastajapiireissä. Kuitenkin, mikäli sama meno jatkuu tulevaisuudessa etenkin Etelä-Suomen animetapahtumissa ramppaavan conittajan elämä muuttuu astetta epävarmemmaksi. Enää ei ole itsestäänselvää että Kille Conkävijä pääsee sekä coneihin X, Y että Z. Coneihin menemiseen liittyy paljon muutakin kuin rannekkeen osto: pitää varata hotellit ja matkaliput, pyytää lomaa töistä ja niin edelleen, ja mikäli coniin pääsy muuttuu epävarmaksi ei moisia suunnitelmia oikein voi lyödä lukkoon ennen kuin vahvistus rannekkeen onnistuneesta ostamisesta kilahtaa virtuaaliseen postilaatikkoon. Viime aikoina myös majoituksen löytäminen esim. Desuconin, Traconin ja Mimiconin ajalle on ollut vaikeaa kiitos muiden samanaikaisten tapahtumien, mikä ei tietenkään ole coninjärjestäjien vika mutta sekoittaa tätä epävarmuuden soppaa entisestään. Mikäli lipun ostaminen muuttuu jatkossa yhä useammin ja yhä useampien tapahtumien kohdalla F5:n hakkaamiseksi ja suoranaiseksi taisteluksi rannekkeista, se stressaa conkävijöitä monta viikkoa tai jopa kuukautta ennen lipunmyynnin alkamista. Kukapa haluaisi varata hotellin, pyytää kesätyöpaikasta vapaata ja valmistella matkan vain huomatakseen että liput menivät nopeamman nettiyhteyden onnellisille omistajille?

Tähän mennessä ne kaikista suosituimmat tapahtumat ovat yleensä sijainneet Etelä-Suomessa. Se, että niihin on eniten tunkua, on ihan loogista. Etelä-Suomessa asuu paljon harrastajia, sinne on hyvät kulkuyhteydet ja conkaupungista löytyy mitä suurimmalla todennäköisyydellä jonkinasteinen majoitus. Pikkukaupunkien pikkuconeihin matkustaminen saattaa usein -- etenkin alaikäisten kävijöiden kohdalla -- tyssätä siihen tosiasiaan että juna- ja bussiliikenne katkeavat viikonloppuna aikaisin eikä paikkakunnalla ole edes Omenahotellia. Toisaalta pelkkä eteläinen sijainti ei aina pelasta conia, mikä nähtiin Fanfestin kohdalla. Isoilla, menestyksekkäillä coneilla on yleensä myös tietty maine joka vetää puoleensa samoja kävijöitä vuodesta toiseen, ja myös uusilla kävijöillä on pienempi kynnys valita tapahtuma josta on kuultu positiivista palautetta. Isoihin tapahtumiin tehdään yleensä ne hienoimmat cossit, sillä isoissa tapahtumissa pidetään yleensä myös ne "hienoimmat" kilpailut. Totta kai conkävijä haluaa lippuun käyttämilleen rahoille mahdollisimman paljon vastinetta. Yukiconin tapaus on siitä poikkeuksellinen että kyseessä on ensimmäistä kertaa järjestettävä con täysin uudella tapahtumapaikalla eikä sillä siis ole entuudestaan mainetta tietynlaisena conina mikä houkuttelisi tietynlaisia kävijöitä. Syynä suosioon lieneekin Yukiconin ilmaantuminen keitaaksi erämaassa niille joiden pääsy Frostbiteen evättiin yllättäen liian alhaisen iän vuoksi. Toki Yukiconilla on valttikorttinaan myös tehokas, erityisesti alaikäisille kävijöille suunnattu markkinointi sekä oivallinen sijainti -- missäpä muuallakaan kuin Etelä-Suomessa.

Tiivistettynä ongelma on siinä miten conkävijät jakautuvat eri conien osalta. Toisiin on hirveä tunku ja liput menevät hetkessä, toiset taas kärsivät kävijäkadosta ja jopa peruuntuvat sen vuoksi. "Kaikki" haluavat Desuconiin, Traconiin ja Animeconiin koska ne ovat isoimmat ja sinne tulevat "kaikki". Tapahtumat, joissa on tarjolla vähän kaikkea kaikille, houkuttelevat ihmisiä mutta toisaalta myös Desuconiin, joka on pyrkinyt luomaan tietynlaisen imagon houkutellakseen juuri tietynlaisia harrastajia, osallistuu joukoittain sellaisiakin harrastajia joille tapahtuma ei tarjoa muuta kuin hyvät puitteet tavata ystäviä ja cossata. Miten jatkossa? Tietysti on mahdotonta olla 100% varma siitä mihin suuntaan conit ja niiden lipunmyynti tulevat kehittymään tästä eteenpäin, mutta uskaltaudun heittämään pari arviointia tulevaisuutta koskien. Veikkaan että mikäli ikärajallinen Frostbite sujuu hyvin Suomessa tullaan jatkossakin näkemään K18-animetapahtumia, sillä ikärajan asettaminen on huomattavasti helpompi keino pienentää kävijämäärää kuin MAL-palkkien ja kaulapartojen pituuksien syynääminen. Tämä taas jättää näiden conien ulkopuolelle ison lauman alaikäisiä, joille todennäköisesti ryhdytään väsäämään omia tapahtumia. Tietyn teeman ympärillä pyörivät tapahtumat tulevat yleistymään entisestään, tavoitteena tarjota juuri tietynlainen con juuri tietynlaisille kävijöille jotta mahdollisimman moni pääsisi siihen tapahtumaan jonka sisältö kiinnostaa eniten. Toivon mukaan pienillä tapahtumilla riittää kysyntää jatkossakin, ja toivon myös että coneja järjestetään tulevaisuudessa myös Kehä Kolmosen ulkopuolella jotta mahdollisimman moni pääsee conittamaan ilman että pitää ihan toiselle puolen Suomea lähteä.

Videokuvaa vuoden 2016 Angostuuraconin pihalta.

 ...No, ehkä olin vähän turhan dramaattinen. Se, että animetapahtuma myydään salamannopeasti loppuun etukäteen, on vielä suhteellisen harvinaista huttua Suomessa. Toki yhä useammat conit näyttävät myyvän loppuun mutta se harvemmin tapahtuu saman vuorokauden tai edes parin päivän sisällä. Etenkin pienemmissä coneissa riittää hyvin tilaa eikä niiden kohdalla tarvitse päivittää lipunmyyntisivua verenmaku suussa ja sydän pamppaillen. Trokariongelma (mikäli sellaisesta voidaan vielä ylipäätään puhua) on toki valitettava mutta vielä tähän mennessä näitä  eivät ole suuremmin kiinnostaneet muut kuin Desu-liput.Tähän väliin voidaan tietysti todeta että miksi Kille Conkävijän pitäisikään päästä kaikkiin noihin tapahtumiin? Ei niin kovinkaan kauan sitten Suomessa järjestettiin vain pari hassua conia vuodessa eikä kukaan tiettävästi menettänyt järkeään vaikkei päässytkään tekemään viittätoista pukua kymmeneen eri tapahtumaan samana vuonna. Toki ihmisten harmi ja kiukku on ymmärrettävää, erityisesti niiden ihmisten jotka suunnittelivat ensin menevänsä Frostbiteen ja sitten Yukiconiin eivätkä nyt pääse kumpaankaan. On kuitenkin muistettava, että coneja tulee aina lisää eikä maailma kaadu siihen jos talvi yhtäkkiä näyttääkin uhkaavan conittomalta. Onpahan ainakin aikaa hioa omaa puheohjelmaideaa, tehdä rauhassa pukuja kevään ja kesän tapahtumiin tai järjestää kavereiden kanssa talvinen photoshoot animetapahtumaikävää korjaamaan. Lumimyrsky (olen anteeksi kehnoista yrityksistäni olla nokkela ja hauska) raivoaa jonkinasteisena -- ei niin pahana kuin Frostbite-paljastuksen aikaan mutta kuitenkin -- sosiaalisen median puolella ja toivon lujasti ettei se etene coninjärjestäjien syyttelemisen, lapsellisten kiukunpurkauksien ja aikuiset vs. alaikäiset -vastakkainasettelun korostamisen suuntaan.

Haastettu'd

Sain haasteen Ricchanilta joten luvassa siis kymysyksiä ja vastauksia, tällä kertaa ei ehkä niin paljoa cosplayhin liittyviä mutta kuitenkin. Omat kysymykseni kyllä liittyvät sitten pukuiluun ja 2D-hahmoihin joten tarkastakaahan haastettavien lista, jos vaikka löytäisitte itsenne sieltä.

Irrelevantti mutta söpö kisu olkaa hyvät.

SÄÄNNÖT:
1) Haastetun tulee kertoa yksitoista asiaa itsestään. 2) Haastetun tulee vastata yhteentoista kysymykseen, jotka haastajasi on valinnut. 3) Haastetun tulee keksiä yksitoista uutta kysymystä uusille haastetuille. 4) Haastetun tulee haastaa yksitoista blogia, joilla on alle 200 lukijaa. 5) Haastetun tulee kertoa, kuka hänet haastoi ja kenet hän haastaa. 6) Ei takaisinhaastamista.


11 asiaa minusta (taas)

1) Seuraan tämän kauden sarjoista vain Kill la killiä ja Magin (tökerön huonosti ja laiskasti tehtyä ynnä animoitua) kakkoskautta, enempikin houkuttelisi mutta aika ei yliopiston takia riitä. ;_; Näiden kahden uuden sarjan lisäksi minulla on kesken Shingeki no Kyojin ja Gatchaman Crowds, molemmista taitaa itse asiassa olla katsomatta kolme jaksoa.

2) Haluaisin tilata eBaysta vaatekaapin täydeltä suloisia röyhelöisiä mekkoja mutta aasialaiset koot eivät anna myöten.

3) Olen asunut kohta kolme kuukautta omillani. Muuten sujuu ihan hyvin mutta pimeät yksinäiset illat ovat vaikeita. L(´□｀L)

4) Haluaisin tehdä jonkun (uuden) Vocaloid-cosplayn ja vaikka minulla on lukuisia lempibiisejä en ole vieläkään löytänyt sellaista joka olisi aivan pakko saada tehdä. Jokin Meikon tai Gakupon versio voisi olla kiva, hmmm.

5) Positiivisuus on minulle erittäin vaikeaa, mikä ei ole kovin terveellistä. En vain osaa olla positiivinen, se tuntuu teennäiseltä etenkin kun olen ollut koko pienen ikäni pessimisti.

6) En ole vieläkään katsonut NGE:tä joten en ole tr00 animeharrastaja!11

7) Olen ottanut tavakseni katsoa Pikku kakkosen lähes joka päivä jos vain satun olemaan kämpillä. En tiedä miksi, lieneekö kyse tuttuuden ja turvallisuuden tunteesta.

8) Aion käyttää joululoman tehokkaasti (?) Frostbite-cossi(e)n ompeluun. Aika alkaa uhkaavasti loppua kesken, jos ei vielä nyt niin myöhemmin varmasti sitten. Katsotaanpa millä cosseilla sitä tulee lopulta päädyttyä tapahtumaan; Frostbite-suunnitelmillani kun on ollut tapana muuttua vielä varsin lyhyellä varoitusajalla. Minkähänlainen rastapäinen komistus raivaa tiensä cossilistalleni tänä vuonna?

9) Minua vaivaa hirveä photoshoot-ikävä. Jätkät hei, pidetään photoshoot! Tai vaikka kaksi.

10) /cgl/:n draamailujen seuraaminen on aivan liian koukuttavaa puuhaa.

11) Minulla on pahana tapana huudella meemejä kuin mikäkin jonne. Tämänkin postauksen otsikossa on sellainen. Olen anteeksi.


1) Minkä leffan katsoit viimeksi?

Silloin kun aloitin vastailemaan näihin kysymyksiin vastaus oli Titanic, mutta koska postauksen valmiiksi saaminen on vain venynyt ja venynyt tilanne on toinen ja joudun vastaamaan Villi tusina 2 joka tuli telkkarista eilen ja oli poskettoman huono.

2) Kunnianhimoisin haasteesi?

Hankkia elämä Koska tämä on cosplayblogi voisin kertoa kunnianhimoisimmasta cosplayhaasteestani joka on.. yhä edelleen sijoittua kilpailussa edes kerran. Haaste tämä on siksi koska minua ärsyttää oma kyvyttömyyteni luoda pukuja joilla olisi mitään mahdollisuuksia pärjätä kilpailuissa.

3) Lempieläimesi?

Olen parin vuoden sisään muuttunut salakavalasti kunnon kissaihmiseksi. Veikkaan syyksi läheisimmän ystäväni sekä Internetin (erityisesti Tumblrin) vaikutusta. (^・ ω・^ ) Eli kisut, siis. Onneksi kaveripiirissä on jonkun verran kisuja joita paijata. Jospa sitä joskus vielä hankkisi omankin kissan.

4) Oudoin unesi?

Ei nyt tule mitään yhtä tiettyä unta mieleen. Varmaankin sellaiset joista herätessä on pitänyt hetki miettiä mikä on unta ja mikä totta.

5) Suosikki-pehmolelusi lapsuuden ajoilta?

Nykyään likaisenharmaa mutta ennen valkovaaleanpunaraidallinen tuttia syönyt mollamaija nimeltään Tuttifrutti. Nukuin se vieressäni vielä yläasteikäisenäkin.

6) Vuodenajoista parhain?

Kesä ja syksy, etenkin alkusyksy. Pidän kovasti myös talvesta joten oikeastaan vuodenajoista huonoin on kevät.

7) Musta vai valkoinen? Perustele.

Vaikea valita. Olen aikaisemmin luottanut aina mustaan joten vastaan tällä kertaa valkoisen. Vaatekaappini on täynnä mustaa ja yritän nyt pikkuhiljaa uudistaa sitä valkoisempaan (ja vaaleanpunaisempaan) suuntaan sillä kun tyyliäni tarkastelee vähän paremmin se on loppujen lopuksi synkkä ja tunkkainen. Tahtoisin vain pukeutua söpösti valkoiseen (ja vaaleanpunaiseen). ;_; Mustasta tulee mieleen marraskuun lohduton ankeus, valkoisesta lumi ja hienostunut teenjuonti sisätiloissa.

8) Koulutukseltasi olet?

Tällä hetkellä ylioppilas ja tuleva Kelan täti sosiaalityöntekijä. Katsellaan miten opintojen kanssa käy.

9) Pöytäkone, läppäri vai tabletti-tietokone?

Olen tykästynyt läppäriin, joskin se toimittaa pöytäkoneen virkaa. Tosin kotona käydessä läppärin voi raahata omasta epäsosiaalisesta luolasta perheen pariin. Läppäri siis. Tablettia en tule ikinä hommaamaan.

10) Tämän hetken paras musakappale?

Kill la killin ending-biisi eli Miku Sawain Gomenne, Iikoja Irarenai.

11) Sarja, jota seuraat, sekä suosikkihahmosi.

Vain yksi? No, heitän jotain vähän ei-niin ennalta-arvattavaa (krhmMagikrhm, krhmSinbadkrhm) ja vastaan että seuraan A Bride's Storya (mangana) ja lempihahmoni on ovat yllättäen Laila ja Leily. He ovat myös äärettömän itsekkäitä ja ärsyttäviä mutta päätyneet jotenkin mystisesti lempihahmoikseni. Karlukin mummo on myös aika cool.


11 omaa kysymystä

1) Onko sosiaalisen median (Twitter, blogit, Facebook, Tumblr...) hyödyntäminen tärkeää cosplayssa?
2) Onko ihon maalaaminen cosplayn vuoksi sinusta rasistista?
3) Onko sinulla pukua jonka olet halunnut tehdä jo pitkään mutta et ole saanut aikaiseksi tehdä? Jos on, mikä puku on kyseessä ja miksi et ole vielä tehnyt sitä?
4) Mikä Suomen anime-/cosplayskenessä on parasta?
5) Entä pahinta?
6) Oletko koskaan lakannut pitämästä sarjasta sen fandomin takia?
7) K18-conit Suomessa, onko niillä tulevaisuutta?
8) Tämän hetken suosikkianimehahmosi?
9) Katsotko englanniksi dubattua animea? Miksi, miksi et?
10) FFFightit, cosplaydeitit ja muut huumoriohjelmat coneissa, hitti vai huti?
11) Mitä conia odotat tällä hetkellä eniten?

Haastan seuraavat bloggaajat

1) Woodi 
2) Nia 
3) Hakkis 
4) Novadille 
5) claire ja YO 
6) lapio ja Wilma 
7) cidi 
8) Aviala 
9) Mouru


Tuossa on yhteensä 11 bloggaajaa, hah! Jos jaksatte noihin kysymyksiin vastailla olisi kivaa mikäli laittaisitte linkin kyseiseen postaukseenne. 

Negaajat negaa ja minä olen negaaja

Olen turhautunut.

Ärsyttää, kiukuttaa, surettaa, harmittaa, potuttaa, mutta ennen kaikkea turhauttaa. Kyse on yksinkertaisesti siitä, että minulla on takana seitsemän vuotta cosplay-harrastusta mutta olen vieläkin parantumattoman huono siinä. Olen harrastanut pienen ikäni aikana monia asioita kuten piirtämistä, kirjoittamista, animemusiikkivideoiden tekoa ja lentopalloa mutta loppujen lopuksi ne kaikki ovat jääneet syrjään cosplayn tieltä. Cosplay on minulle "the harrastus"; se harrastus jonka parissa kulutan eniten aikaa, se harrastus jolle annan kaikkeni, se harrastus jossa haluan olla hyvä ja jonka parissa tunnen olevani elementissäni. Tämä lieneekin juuri se syy minkä takia olen niin turhautunut. Kyllähän se vähän syö miestä, että joutuu pettymään itseensä harrastuksessa joka menee arvojärjestyksessä useimpien vapaa-ajan viihteellisten puuhastelujen edelle. Cosplayturhautumisessa on kuitenkin kaikista pahinta se tosiasia, että tästä turhautumisesta ei voi syyttää ketään muuta kuin omaa itseä. Minä itse olen syypää siihen etten ole hyvä cosplayssä. Minä itse, minä itse.

Ei ole olemassa mitään kiveen kirjoitettuja sääntöjä jotka määrittävät mitä tarkoittaa "olla hyvä cosplayssa". Meillä kaikilla kuitenkin lienee oma subjektiivinen näkemyksemme asiasta. Joku näkee kantajaansa isommat propit merkkinä hyvästä cosplaysta, joku toinen taas arvostaa lähes sataprosenttista yhdennäköisyyttä lähdekuvan kanssa ja jonkun kolmannen mielestä hyvä cosplay on mahdollista vain silloin kun kyseessä ovat pikkuvarpaista korvannipukoihin photoshopatut japanilaiscossaajat. Itse ehdin jo jossain vaiheessa todeta olevani omasta mielestäni oikealla reitillä kohti sitä mikä on omasta mielestäni hyvää cosplayta, mutta sitten vilkaisin vaatetelineessä roikkuvia viimeisimpiä pukujani ja koin suunnatonta halua polttaa ne kaikki. Mikä on vialla? Mikä on syynä siihen, että pukuni eivät saavuta sitä laatutasoa jolla haluaisin niiden olevan? Vastaus löytyy tämän blogipostauksen toisen kappaleen lopusta: minä itse. Ja koska tämä on minun blogini, aion nyt olla ällöttävän itsekeskeinen ja listata ne syyt joiden takia olen itse itseni tiellä kehittymistä estämässä.

1) En luota itseeni. En pysty luottamaan siihen, että puku jonka kaltaista en ole aiemmin tehnyt saattaisi luonnistua minulta. Tähän päivään mennessä en ole vieläkään tehnyt yhtäkään pyssyä, korsettia, katanaa tai kunnollista bootcoveria. Kun minulla ei ole kokemusta jonkun asian tekemisestä pelkään epäonnistumista niin paljon että kokeileminen saattaa hyvin helposti jäädä. Omalla mukavuusalueella on tolkuttoman helppoa pysytellä etenkin cosplayssa, jossa pienikin epäonnistuminen saattaa tarkoittaa monta kymmentä euroa maksaneen materiaalierän kelvottomaksi menemistä tai monen tunnin hikisen työurakan valumista hukkaan. Paremmaksi kehittyminen ja uusien asioiden oppiminen on mahdotonta jos ei edes yritä. Ja minähän en hevillä yritä. Olen onneksi päässyt yli siitä cossejani joskus vuonna 2010 vaivanneesta rutosta jonka aikana saatoin jättää jonkin osan kokonaan tekemättä mikäli en uskonut pystyväni tekemään sitä mutta täysin kuivilla en ole vieläkään.

2) Olen laiska. Viime aikoina olen muutaman kerran jaksanut tehdä uudelleen puvun osan joka ei ole ensimmäisellä yrityksellä miellyttänyt, mutta loppupeleissä olen lähes aina niin laiska etten jaksa korjata asiaa mikäli se edellyttäisi samaa urakkaa uudelleen. Esimerkiksi Sinbadin violetti bolero on luultavasti hirvein ja rumin vaatekappale jonka olen koskaan tehnyt kiitos tekemäni kaavoitusvirheen, mutta en sitten kuitenkaan vaivautunut tekemään uutta boleroa koska Eurokankaasta oli loppu se kangas jota olin käyttänyt ensimmäisellä yrityksellä. "Ei kukaan huomaa", "en kyllä jaksa tehdä tätä uudestaan" ja "ei sillä ole väliä, en osaa kuitenkaan tehdä parempaa" ovat varsin tuttuja ajatuksia minulle, ja niiden vuoksi etenemiseni tiellä kohti hyvää cosplayta on lähes olematonta.

3) En tunne materiaaleja enkä niiden työstämistapoja. Worbla, Wonderflex, solumuovi, polyuretaani, kanaverkko, vaneri, hartsi.. Siinä vain pieni esimerkki materiaaleista joista en tiedä vieläkään hölkäsen pöläystäkään vaikka pitäisi. Olen harrastanut seitsemän vuotta ja ainoat materiaalit joita osaan käyttää hyödyksi proppien tekemisessä ovat puu, softis ja ilmakuivuva askartelumassa. Tämä yhdistettynä arkuuteen kokeilla uusia asioita epäonnistumisen pelossa on mojova takaisku kehitykselle ja johtaa väistämättömään paikallaan junnaamiseen. Okei, olen vihdoin oppinut tekemään muutaman miekan ja korun, mutta niissäkin toistuvat jatkuvasti samat materiaalit ja kömpelöt tekniikat.

4) En osaa poseerata. Olipa valitsemani hahmo sitten söötti isosilmäinen taikatyttö tai viileääkin viileämpi salaperäinen uros poseeraan joka ikinen kerta aivan samoilla tavoilla. Ilmeiden suhteen olen vielä enemmän kärpässarjalainen; olen monesti huokaillut blogissani siitä miten en osaa enkä uskalla hymyillä cossikuvissa naamani leviämisen pelossa. Kun on tullut siihen tulokseen että oma naama näyttää hirvittävän kauhistuttavalta hymyillessä on vain niin paljon helpompi pitää pokerinaama kuvassa kuin kuvassa vaikka hahmon luonne vaatisikin aurinkoisuutta ja iloisuutta. Tästä olen perin harmissani, sillä mielestäni hahmolle sopivat poseeraukset kuuluvat hyvään cosplayihin ja ovat usein merkki siitä että cossaaja tuntee hahmonsa ja välittää siitä jollakin tasolla. Hahmolle sopivat ilmeet ja eleet välittävät kuvien katsojille haluttuja tunteita eivätkä jätä yhtä kylmiksi kuin "ihan kivat" kuvat joissa voisi poseerauksen perusteella olla periaatteessa mikä tahansa tietyn hahmotyypin edustaja. Valitettavasti se, että olen epävarma kasvoistani ja kehostani, heijastuu auttamattomasti cossikuviin ja antaa erittäin laiskan vaikutelman kun valokuvasta toiseen pystyy bongaamaan saman ilmeettömän ja elottoman poseerauksen.

5) Olen huono ompelussa ja kaikkeen siihen liittyvässä. Kiireestä johtunutta epäsiisteyttä, kerrassaan kammottavaa istuvuuden puutetta, pikaliimalla häthätää kasattuja osia, repsottavia langanpätkiä... Yksi cosplayn tärkeimmistä puolista, ompelu, on minulla edelleen täysin hakusessa. Ja se jos mikä sattuu syömään miestä. Vihaan kaavojen tekemistä ja etenkin niiden muokkaamista, sillä minulla ei ole minkäänlaista matikkapäätä enkä osaa kuvitella miltä lattialla möllöttävät kaavapaperinpalaset tulevat hyvässä lykyssä näyttämään ihmisen päällä. En ymmärrä mitä mikäkin kaavanmuotos saa aikaan. Teen vieläkin kaavoista liian isoja "varmuuden vuoksi", mikä aiheuttaa pienennysoperaation toisensa jälkeen ja maksaa useimmiten vaatteiden istuvuuden. Pukuni eivät yksinkertaisesti näytä hyvältä päälläni vaan ne roikkuvat ja pussittuvat milloin mistäkin, enkä sitten millään tajua miten asian voisi korjata. Ompelussa turhaudun todella helposti ja hoidan hommat "vähän sinne päin" sillä en älyä miten muutenkaan ne voisi hoitaa. Napinläpi tai herrainkaulus ei onnistu minulta kuin itsestään eikä usein edes ohjeen kanssa. Opin vasta viime vuoden kesänä mitä hyötyä vuorituksesta on.

6) En osaa meikata. Käytän arkena todella vähän meikkiä enkä tiedä mitä hyötyä on valokynästä, ripsien kihartamisesta tai aurinkopuuterista. Osaan tehdä jonkinasteisen eron nais- ja mieshahmon meikin välillä mutta siihen se sitten jääkin. En osaa tehdä riittävän erilaista meikkiä kahdelle eri naishahmolle tai kahdelle eri mieshahmolle. Erityisesti kasvojen miehistämiseen kuuluva varjostaminen on minulle vaikeaa ja johtaa herkästi epäesteettisiin läikkiin keskellä poskia.

7) Vertailen itseäni muihin. Ei ehkä niin suuri synti kuin nämä toiset, mutta ei siitä kovin suurta hyötyäkään ole. Olen vähän liiankin hyvä vertailemaan pukujani muiden cosseihin ja masentumaan virheistäni. Näiden seitsemän vuoden aikana on sattunut montakin sellaista tapausta että olen tukahduttanut haluni cossata hahmoa X koska joku on tehnyt hahmon "täydellisesti". Tietenkin niiden kaikista rakkaimpien lempihahmojeni kohdalla tämä ei päde, mutta mikäli hahmo on lähinnä tasoa "ihan kiva hahmo jolla on kiva puku" vertailu saattaa varsin nopeasti tappaa halun cossata kyseistä hahmoa. Olisi helppoa väittää että olen perfektionisti, mutta pukujeni laatu ei niin hyvä että voisin kyseistä väitettä hyödyntää.  

8) En vieläkään ole pystynyt tekemään parannusta näiden asioiden suhteen.

Kirjoitin jopa blogini otsikkokuvassa sanan "mediocre" "medicore" eli väärin.