Kaksi vuotta shogunaattia

Päivälleen kaksi vuotta sitten kirjoitin ensimmäisen blogipostaukseni. Aika on mennyt ihan huisin nopeasti.

Ilmeeni kun tajuan ettei 2010 ollutkaan viime vuonna.

Pahoitteluni siitä ettei tämä "juhlapostaus" tule sisältämään mitään sen ihmeellisempää kuten kilpailua tai tutoriaalia tai ole muutenkaan mitenkään erikoislaatuinen. Blogin 2-vuotissynttärit tulivat lievänä yllätyksenä. 

Kun katson ihka ensimmäisiä kahden vuoden takaisia postauksiani, nolostumista ei voi välttää. Tunnistan kirjoituksistani ihmisen joka häpeää menneitä tekemisiään ja haluaa kovasti, jopa epätoivoisesti, todistaa päässeensä elämässä/cosplayssa eteenpäin. Muistan tuolloisen tilanteeni; en halunnut enää olla se cossaaja, joka teki puvun vähän sinnepäin koska "ei osannut" paremmin. En halunnut enää olla se cossaaja, joka tehtaili rumia ja onnettomia miestenpukuja joka cossiin. En halunnut enää olla se cossaaja, joka jossain määrin häpesi menneitä edesottamuksiaan ja pukujaan. Blogin aloitettuani listasin paljon niin menneitä kuin tulevia pukujakin milloin mihinkin paremmuus- tai "en voi tehdä koska hyi kroppani" -järjestykseen. Kaipa minulla oli tosissani kova tarve näyttää että tiedostan "tasoni" ja haluan pyrkiä entistä parempiin tuloksiin. Tiedättehän, sillä meiningillä että itselle kiirehditään nauramaan ensin jotteivät muut nauraisi. Teksteistäni hohkaa myös kova pätemisen tarve ja pyörääkin yritän kovasti keksiä uudelleen postauksesta toiseen. "Asiaa" eli toisin sanoen jo moneen kertaan kuultuja mielipiteitä on riittänyt niin kaappicosplaysta, ulkonäköpaineista kuin pikkuernuvihastakin. Muistan olleeni sitä mieltä että totta kai Minun Mielipiteeni ovat uusia ja tuoreita, mutta nyt uudelleen lukaistaessa tismalleen samaa tavaraa löytyy lähes mistä tahansa suomalaisesta cosplayblogista. Tämä onkin suurin syy siihen miksi skeneilmiöitä käsittelevät pohdinnat ovat jääneet blogissani viime aikoina vähemmälle; purukumi menettää makunsa kun sitä jauhaa tarpeeksi pitkään. Viime aikoina pinnalla ei myöskään ole oikeastaan edes ollut uusia ilmiöitä joihin ei oltaisi jo moneen otteeseen tartuttu.

No, kaipa on ihan luonnollista että korvia kuumottaa vanhoja tekemisiä tarkastellessa. En usko olevani ainoa jolle käy niin. Sitä paitsi joku tokaisi osuvasti että jos vanhat edesottamukset nolottavat kyse on vain siitä että olet kehittynyt hahmona (:D). En minäkään hirveästi tykännyt Alibabasta Magin alussa mutta tilanne on toinen nyt. On kuitenkin yksi asia jonka takia tekisi mieli läpsäistä poskelle minääni vuosimallia 2011: se, että tokaisin jossain välissä cosplayn olevan minulle nimenomaan pukuiluharrastus.

Ei näin. Vieläkään en oikein ymmärrä mitä päässäni liikkui silloin kun tulin päästäneeksi suustani moisen sammakon. Cosplay on aina ollut minulle hauska tekosyy pukeutua suosikkihahmoikseni, päästä leikkimään näitä muutaman hassun tunnin ajaksi ja pitää siinä sivussa hauskaa yhdessä muiden kanssa. Olen oppinut -- vähän kantapään kautta ehkä -- että jos pukuilen sellaista hahmoa joka ei ihan täysillä nappaa, en saa conituskokemuksesta läheskään yhtä paljon irti kuin suosikkihahmoa cossatessa. Minulle hahmoksi X pukeutuminen merkitsee sitä, että cossaaja tavallaan edustaa sitä sarjaa/fandomia josta on pukunsa valinnut ja haluaa kertoa muille kuuluvansa sen piiriin. Tämän vuoksi ajatus siitä, että valitsisin sarjan/hahmon josta en välitä tipan ruippaa, ei houkuttele yhtään. Ei vaikka puku olisi kuinka hieno, yksityiskohtainen tai kisakelpoinen. Pelkkä pukuilu ei siis riitä minulle tässä harrastuksessa, edes jonkinlaista kiintymystä lähdemateriaaliin on ehdottomasti oltava. Ja tietysti mitä isompaa kiintymystä, sen mukavampaa. Siksi mennyt minäni ansaitsisi (kuvainnollisen) kämmenenkuvan poskeensa.

Mistä aloitin, missä olin blogia aloittaessa ja missä olen nyt.

Blogia aloitellessani haaveilin kehityksestä, kisoista ja proppien tekemisestä. Onko sitä edistystä sitten tapahtunut näiden kahden vuoden aikana? Blogger-profiilissani lukee vieläkin "keskitasoinen cossaaja" ja sama teksti oli bongattavissa blogini otsikkokuvastakin kunnes vaihdoin sen muotoon "medicore-cossaaja". Se nyt vain on niin, että jos määritän itseni "keskitasoiseksi" cossaajaksi silloin olemassa pitäisi olla myös  cossaajia jotka ovat "yli keskitason" ja "alle keskitason" enkä halua ryhtyä luokittelemaan ketään. Toki on olemassa hyvää cosplayta ja ei-niin hyvää cosplayta mutta määritelmä on suhteellinen enkä halua osoitella sormellani ketään. Jonkun mielestä kaikki crossplay on poikkeuksetta huonoa cosplayta ja joku toinen taas ylistää parrakkaat Madokat maasta taivaisiin. Mutta siis: olenko kehittynyt vai ovatko haaveeni jääneet toteuttamatta?

Tämä kuva jonka olette jo nähneet edustaa lähes kaikkea sitä mistä haaveilin kaksi vuotta sitten. Kyokon cossiin kuului röyhelöitä, pieniä yksityiskohtia, muhkea tyllihame, pientä näperreltävää, itse muokattu peruukki sekä "oikeita" proppeja. Sarja oli nostalginen ja rakas ja hahmokin mukava. Kisaamaankin tällä puvulla menin, tosin sijoitusta ei silläkään kertaa tippunut joten se haave on edelleen toteutumatta. Muilta osin tilanne näyttää varsin hyvältä verrattuna vuoden 2011 vastaavaan. Pystyn siis vihdoin sanomaan: kyllä, olen kehittynyt. Tällä hetkellä eteenpäin pyrkiminen ei kuumottele ihan niin paljoa kuin aikaisemmin, johtuen todennäköisesti nimenomaan siitä että edistystä on tapahtunut. Tällä hetkellä esimerkiksi kisasuunnitelmat ovat jääneet vähän syrjään -- kisapuvun tuomarointi-/esityskelpoisena säilyttäminen conruuhkassa ei ole mitään hermoheikkojen hommaa ja syö confiilistä aika kivasti -- ja olenkin lavalla hyppimisen sijaan cossannut lempihahmojani uudestaan ja uudestaan. Huomattavasti mukavampi vaihtoehto monilta osin. Kaipa se on jonkinasteinen palkinto itselleni kehityksestä cosplayn saralla -- nyt kun tiedän pystyväni kehittymään, kiire ei ole yhtä suuri. Mikäli Se Täydellinen Kisapuku kävelee vastaan ei kisaaminen ole lainkaan poissuljettu vaihtoehto, mutta tällä hetkellä tuntuu siltä että yritän jonkun aikaa ottaa rennosti ettei cosplay kadottaisi viehätystään ja muuttuisi pakkopullaksi.

Tällaista vuodatusta tällä erää, siis. Kiitokset kaikille lukijoilleni siitä, että jaksatte postauksesta toiseen seurata omituisia aivoituksiani. Olen vieläkin varsin häkeltynyt siitä että teitä on noin paljon.

Ihan kiva Animecon

Hiihaa.

Animecon oli kansankielellä sanottuna "ihan kiva". Alun perin minun piti mennä tänäkin vuonna vänkäröimään mutta onnistuin keräämään tässä kevään ja kesän aikana itselleni sellaisen kasan stressiä ja ahdistusta että jouduin perumaan koko homman koska siitä ei olisi tullut mitään. Ratkaisu oli, näin jälkeenpäin pohdiskellen, oikea. Vaikka minulla ei ollut Animeconin varalle mitään isompaa (cossikisaa tai -deittiä yms.) suunniteltuna ja siten stressattavana, conin ulkopuoliset asiat seurasivat minua Musiikkikeskuksen ihmisvilinään ja onnistuivat syömään osan confiiliksestäni. Mikäli olisin juossut tämän lisäksi milloin missäkin vänkärihommissa ei Animecon-korteillani olisi yksinkertaisesti voinut voittaa.

Muttajoo. Molemmat conpäivät kuluivat periaatteessa varsin rennosti kuvaillen, paikasta toiseen haahuillen ja hengaten (!!!!), joskin se jonkinasteinen levottomuus nakutti koko ajan takaraivossa. Cossina minulla oli molempina päivinä Sinbad ja sunnuntaina Magi-ryhmäiltiin taas.

Kyuu Eturautti kuvasi.

Ai miten niin tykkään pyöriä Sinbadin kaavussa?

Kuvauspalvelun pisteen siirtäminen ulos oli mahtava veto ja henkilökunta todella ystävällistä! Poseerausten kanssa auttaminen, muu jutustelu ja mahdollisuus otettujen kuvien tarkastamiseen jättivät hyvän maun suuhun. Toivottavasti tällainen tilaisuus on mahdollista kokea joskus toistekin. Ohjelmakartassa oli mielestäni enemmän kiinnostavia tapauksia kuin tämänvuotisessa kesä-Desussa mutta jälleen kerran syistä X löysin tieni vain muutamalle niistä. Cosplayesiintymisluento tuli katsottua lauantaiaamusta ja illan animekonsertti oli ehdoton must viimevuotisen tapauksen jäädessä välistä. Molemmat olivat kelpo tavaraa; konsertissa ehkä noin kolme-neljä biisiä oli minulle entuudestaan tuttuja mutta niistä nautinkin sitten sitä enemmän. Kuten moni muukin, myös minä pillahdin itkuun toisen Pokémon-elokuvan tunnusbiisin kohdalla. Konsertti ei jäänyt ainoaksi hetkeksi jona vetistelin; lauantaipäivästä kultainen rannekoruni otti ja hajosi ja pillahdin itkuun keskellä pääsisäänkäynnille johtavaa portaikkoa. Mahtoi olla näky. Paikalla olleet kaverini pelastivat onneksi koruni pikaliiman avulla ja pääsin rauhoittumaan hetkeksi kaverini autoon. Itkeminen ja rauhoittuminen tekivät kyllä terää ja loppupäivän fiilikset olivat aamuisia paremmat, joskaan missään vaiheessa fiilis ei noussut aivan kattoon asti. Seura sentään oli hyvää, kuten aina.

Affetintti kuvasi.

 Sunnuntain mageilu (:DD) oli epävirallisempaa kuin Desuconissa -- tällä kertaa meillä ei ollut kaveriporukkamme lisäksi mitään ennakkoon sovittua kokoonpanoa tai varattuja hahmoja ja photoshootreissulle lähtökin tapahtui vähän ex tempore. Conissa oli kuitenkin paljon Magi-cossaajia ja kuvausporukastamme tuli mukavan suuri. (Jos muistat olleesi mukana, ilmoita itsestäsi! Kamerassani on pari ryhmäkuvaa sekä paljon kuvia Judal/Hakuryuu-combosta. Olisi myös mukavaa tietää missäpäin ne koko isosta lössistä otetut kuvat seilaavat.)

Hant kuvasi.

Ginger-I kuvasi nämä loput?

Veden äärellä pidetty kuvaussessiomme katkesi lyhyeen sadekuuron ansiosta mutta meno jatkui sitten conpaikan läheisen "kiviröykkiön" luona. Pääsimme jopa tanssahtelemaan/heilumaan pariin cosplaymusiikkivideoon! Kiitokset videon kuvaajille hauskoista hetkistä. Minulla oli superkivaa etenkin tätä videota kuvattaessa. (Blogger on tyhmä eikä anna laittaa sitä samalla tavoin kuin tuota toista videota. >8( )

Sunnuntaipäivääni ei siis Magi-ryhmäilyn lisäksi mahtunut hirveästi muuta; kaikki kiinnostavimmat ohjelmat olivat olleet lauantaina ja minun piti lähteä conpaikalta jo neljän aikoihin jotta ehtisin käydä kaverini kanssa asioilla, vaihtaa cossin pois ja ehtiä viimeiseen bussiin. Neljän jälkeen iskenyt hirmuinen kaatosade oli varsin jännittävä kokemus vaikka olenkin sateen ystävä. Selvisin kuitenkin ajoissa ja ehjin nahoin linja-autoon ja sitä kautta kotiin. Päällimmäinen fiilis conin jäljiltä oli Uupumus isolla U:lla mutta näin viikko conin jälkeen pystyn jo hahmottamaan tapahtuman kokonaisuutena sekä pitämään mielessä erityisesti ne hyvät hetket. Sinbadin cossaaminen on kyllä ollut superhauskaa, mutta herran propit ovat sen verran huonossa kunnossa etten taida enää uskaltaa ottaa niitä mihinkään coniin mukaan. Photoshoottiin ehkä, mikäli magistelu vielä ihmisiä innostaa. Olen jäänyt Sinbadin cossaamiseen koukkuun siinä määrin että suunnittelen jo erään toisen version tekemistä, mutta siitä enemmän jossain tulevassa postauksessa.

Desu-shoottien satoa ja Sinbadin salat

No hupsista, lupasin pari postausta sitten kertoa the Desucon-postauksessa Sinbadin tekoprosessista mutta unohdinpa sitten coninjälkeisessä pöhnässäni sen. Ei hätiä mitiä, asia korjaantuu nyt ja saatte lisäksi vielä muutaman photoshoot-kuvan kaupan päälle.

Perjantaina kävin siis kuvattavana Kate-cossi ylläni ja kuvaajana toimi Milla Katajisto. (Muokkasin kuvista pois Desu-rannekkeet ja pari häiritsevää röpelöä hihanreunasta mutta muuten en lähtenyt näitä kuvia suuremmalti editoimaan.)

 

Katelle sopivien poseerausten keksiminen ei sinänsä ollut vaikeata mutta koska en ole luonnostani ihkupihku animetsiku huomasin näyttäväni varsin monessa kuvista aika naurettavalta. Sen kai siitä saa kun yrittää cossata 20-vuotiaana 3D-suomalaisnaisena 15-vuotiasta hypersöpöä 2D-tytyä. Onneksi niitä onnistuneitakin ilmeitä sattui löytymään joten ei mennyt ihan hukkaan tämä cossi. Pitää luultavasti harjoitella vähän "tyttömäisempää" meikkaustyyliä sekä poseerauksia seuraavaa neiticossia varten, moiset taidot ovat nimittäin vähän ruostuneet (mikäli niitä on ikinä ollutkaan) koska viime aikoina on tullut taas cossattua niitä yrmyjä/kesyilmeisiä miehenpuolikkaita.

Ja sitten Sinbad! Muistan miten vielä vuoden alussa ajattelin etten ikinä tulisi cossaamaan Sinbadia koska A) en ikinä osaisi tehdä pukuun kuuluvia proppeja ja B) Sinbadia on cossattu täällä Suomessakin varsin onnistuneesti mikä luonnollisesti hirvittää tällaista vertailuun taipuvaista ihmistä. Kuitenkin, vieraillessani ystäväni luona Kuopiossa tulimme jutelleeksi siitä miten kivaa olisi pitää Magi-photoshoot kesällä ja Sinbadin cossaaminen alkoi kuumotella varsin vahvasti. Käväisimme samana päivänä kirpparilla ja meitä kohtasi varsin ällistyttävä löytö, joka sinetöi varsin nopeasti päätökseni pukuilla Sinbadia.

Kuinka todennäköistä on löytää kirpputorilta pukuun lähes täydellisesti sopivat arabialaistyyliset tohvelit? Lähdekuvia etsiessäni huomasin Sinbadin asusteiden, myös kenkien, vaihtelevan kuvasta toiseen varsin paljon mutta koska suurin innoittajani tähän pukuun oli nelospokkarin kansi sopivat tohvelit kokonaisuuteen oikein hyvin. En muutenkaan pidä Sinbadin animeversiosta sillä siinä kuninkaan turbaani näyttää homssuiselta myssyltä ja turbaanin sulkakoriste vähintääkin epämääräiseltä ja materiaaleiltaan epäselvältä. Olen varsin tyytyväinen ratkaisuuni tehdä kunnon turbaani sulilla ja sujauttaa jalkaan nämä kirpparilta löydetyt tohvelit, olkoonkin että kyseiset tossut olivat tosiaan aivan liian pienet kävelemistä varten ja hiersivät nahkat irti pikkuvarpaistani.

Focalor-rannekoru oli Sinbadin koruista helpoin mikäli sormuksia ei lasketa. Lisäksi nautin tämän korun tekemisestä suunnattoman paljon! Oli hauskaa kokea onnistumisen elämyksiä propin kanssa ja todeta työn jälkikin vielä ihan kelvolliseksi. Rannekoru on tehty softiksesta, jonka päälle on liimattu tavallista puuvillakangasta, jonka päälle on ladottu kilokaupalla Erikeeperiä. Softis-kangas-Erikeeper-kombo oli helppo tehdä ja sillä sai aikaan sopivan kovan ja kestävän lopputuloksen. Suosittelen lämpimästi! Pylpyröiden keskusmötikät ovat askartelumassaa, jolla myös peitin softiksen epätasaiset reunat. Päälle gessot, spraymaali ja vähän mustaa akryyliväriä kolmiulotteisuutta tuomaan.

Kultaisen kaulakorun teko aiheutti muutaman harmaan hiuksen mutta eipä se nyt loppujenlopuksi kovin vaikeatekoinen ollut. Softista softiksen päälle, pohjana puuvillakangaskaistale. Gessoa ja maalia, lopuksi askartelumassasta väkerretyt jalokivet. Muutkin pukuun kuuluvat jalokivet ovat askartelumassaa sillä mukavuudenhaluisuuttani totesin resiinin liian kalliiksi/vaikeaksi työstettäväksi. Ehkäpä vielä joskus.

Kultainen rannekoru oli Focalorin asumuksen lailla aika simppeli ja mukava tehdä, mitä nyt helminauha lähti pikaliimasta huolimatta muutaman kerran irti. (Viimeisestä kuvasta puuttuu vielä helminauhaan kiinnitetty pisarnamuotoinen jalokivi.) Tämä koru valmistui samalla tavalla kuin ensimmäinenkin eli softiksen, Erikeeperin ja puuvillakankaan voimalla. Ensimmäisessä kuvassa näkyykin musta, kovettunut kangaspinta, jonka myöhemmin gessosin ja maalasin samalla tavalla kuin muutkin rannekorun osat. Tykkään tästä korusta ihan hirveästi, se on niin vinkeä kädessä ja näyttää "ihan oikealta" propilta. ;_;

Lopuista puvun osista minulla ei näemmä sitten olekaan WIP-kuvia vaikka niin kuvittelinkin. Johtunee mitä todennäköisimmin siitä että puvun kanssa tuli kiire ja kokosin isoa hopeista kaulakorua vielä photoshootin lähtöpäivänäkin. Sanaselityksen paikka siis. Hopeinen kaulakoru valmistui aika samalla tavalla kuin kultainenkin paitsi runsaamman hiustenhalkomisen ja itkupotkuraivareiden kera. Sormukset nyt melkein hoitivat itse itsensä, softista ja askartelumassaa vain. Miekka olikin sitten vähän haasteellisempi projekti sillä siinä käytin pohjana taas puuta. Kahvan veistelin kömpelösti askartelumassasta, samoin jalokivet. Jospa sitä ensi kerralla kokeilisi vihdoin vaikkapa Finnfoamia. Huotra hoitui samalla tavalla kuin Kyokon miekan kanssa eli liimatusta/gessotusta/maalatusta paksusta satiinista väsäämällä, ja miekan vyö oli alunperin eteisen lipaston laatikosta photoshootpäivää edeltävänä yönä epätoivoisten fiilisten vallitessa kaivettu äidin käsilaukun hihna. Turbaanin pyöräyttelin wanhan timeskip!Simon-cossini housukankaista ja pikaliimasin siihen sulat sekä massajalokiven. Ja peruukin stailaushan tosiaan oli ihanan, pelastava enkeli YO:n käsialaa. Sellaista.

Vain ja ainoastaan tätä kuvaa varten raahasin mukanani vilttiä koko lauantaipäivän.

Desu-lauantaina kuvautin siis valmista Sinbadia ja kuvaajana toimi Tytti Levänen. (Poistin kuvista jälleen Desu-rannekkeet mutta siinäpä se.) Kuten tavallista, photoshoot-sessio oli oikein mukava ja positiivinen kokemus. Rantakallioilla kiipeileminen oli vähän haastavaa mutta kyllä se lopulta sujui enkä edes tipahtanut veteen. Voih, Sinbadina poseeraaminen oli vain jotain niin ihanaa.

Sinbad lähtee mukaan myös Animeconiin sillä olen ihan liian kikseissä lempihahmoni cossaamisesta ja liian laiska/stressaantunut tekemään mitään uutta cossia kyseiseen tapahtumaan. Näkemisiin siellä siis.

Nunna, "konna" ja kuningas viidennessä kesä-Desussa

Kirjoittelenpa näin coninjälkeisessä flunssassa teille siitä minkä vuoksi tukkoinen nenä, kipeä kurkku ja muutenkin pöhnäinen olo eivät tunnu ollenkaan pahalta hinnalta tämänvuotisesta Desuconista.

Perjantai.

Perjantaina oli oikea desusäiden desusää, mutta eipä se onneksi pahemmin conitusintoa lannistanut. Kuvailukin luonnistui sateen tauottua hetkeksi ja silloin niitä otoksia tulikin sitten räpsittyä oikein kunnolla. Itse asiassa sain photoshootattua Katea erään valokuvaajan kanssa ja nyt odottelen jännityksellä kuvia. Suurimmaksi osaksi perjantai-ilta kului loppujenlopuksi sisätiloissa. Ihan ensiksi olivat luonnollisesti luvassa avajaiset, jotka olivat omasta mielestäni ehkä parhaimmat Desuconin avajaiset tähän mennessä. Niistä jäi uskomattoman vinkeä ja oikein desumainen fiilis joka kantoi koko loppuconin ajan, pisteet siis tästä! Itse asiassa fiilis oli niin vinkeä että onnistuin unohtamaan toisen kasseistani saliin ja jouduin siis etsiskelemään sitä pienoisessa paniikissa. Onneksi meikkini, sateenvarjoni ja juomapulloni sisältänyt kassi löytyi varsin nopeasti infosta. Avajaisten ja shoottailun lisäksi käväisin jälleen Speedmeetingissä, joskin touhu jäi osaltani varsin lyhytaikaiseksi sillä väsymys painoi päälle ja päätin lähteä majapaikkaan nukkumaan jo puoli kymmenen aikoihin.

Kate tuli tosiaan kursittua kasaan about viikossa ja puku oli yhä kesken alle vuorokauden päässä lähdöstä. Kiire siis tuli ja se näkyi ehdottomasti laadussa. Aika moni itku, parku ja surku meinasi päästä pukua tehdessä sillä huomasin tekeväni miljoona ärsyttävää pikkuvirhettä jotka olisin todennäköisesti osannut välttää mikäli aikaa ja motivaatiota hienompaan pukuun olisi ollut enemmän. Lopputulos oli niin epäsiisti ja ruma että melkein jo luulin hypänneeni ajassa takaisin vuoteen 2010 jolloin pukujeni laatu oli hyvin kyseenalainen. En edes kehtaa luetella kaikkia Katen puvun epäkohtia, mutta sen verran sanon että kertakäyttöiseksi tämä puku nyt jäi ihan siitäkin syystä että eräs sen osista on sellaisessa kunnossa ettei sitä enää ehjäksi saa. Ehkä ihan hyvä vain. Päällä puku oli sentään ihan mukava ja helppo, mitä nyt välillä piti vahtia ettei hameenhelma vahingossa noussut liikaa. Kengät tosin saivat jalkani itkemään jo ennen itse coniin pääsyä mutta se oli puhtaasti omaa syytäni -- Katen saappaissa kun ei kuuluisi olla korkoa lainkaan mutten löytänyt viikon aikana yksiäkään täydellisiä kenkiä joten oli pakko tyytyä korollisiin. Alun perin minun piti tehdä bootcoverit tasapohjaisiin kenkiin mutta koska Katen puvun kangasta ei yksinkertaisesti riittänyt kuin juuri ja juuri itse vaatteisiinkin, ei tämä ollut valitettavasti mahdollista.

"E-emmä vakoile pikkusiskoani, mä vaan.. kykin täällä."

Kaikista puvun virheistä huolimatta Katen cossailu oli loppujenlopuksi ihan hauskaa. Kuviakin pyydettiin, mikä oli itselleni tosi positiivinen yllätys! Toisaalta nyt kun pohdin asiaa tarkemmin ei liene kovinkaan eriskummallista että Haganai-cossaaja tunnistetaan juuri Desuconissa -- vaikka osa kuvaa pyytäneistä ilmeisesti luulikin että cossasin Mariaa. En minä nyt omasta mielestäni sentään ihan kymmenvuotiaalta näyttänyt. :''D 

Lauantai (kuvaajana Megane-kun).

Lauantai olikin Desu-päivistä se jota olin odottanut ehdottomasti eniten, sillä sinä päivänä iso ja pitkään suunniteltu Magi-ryhmämme kokoontui ihka ensimmäisen kerran. Onneksi desusää väistyi sen verran että ulkona photoshoottailu onnistui. Lauantaipäivä menikin siis kivasti ryhmäillessä, minkä lisäksi poikkesimme porukalla katsomaan Eurocosplay- ja Hall cosplay -kisat. Täytyy kyllä sanoa että molemmat kisat olivat aivan uskomattoman tasokkaita! Iho meni ihan kananlihalle muutaman Eurocosplay-esityksen aikana ja Hall cosplay -sarjan Alex Louis Armstrong aiheutti ehkä pahimman ihkutusreaktion pitkään aikaan. Eurocosplayn voitto meni kyllä aivan oikeaan osoitteeseen, niin upea Amir herttaisine esityksineen. ;_; Suomalaisen cosplayn taso on kyllä noussut hurjasti niistä vuosista kun itse aloittelin tätä harrastusta. Hyödynsin lauantaina jälleen kerran myös conin cosplayshoot-mahdollisuutta ja käväisin kuvauttamassa Sinbad-cossiani rantakallioilla sekä sataman lähellä sijaitsevassa puistossa. Niitäkin kuvia odotellessa!
 

Viiksivallut.

novadille kuvasi, myös alemmat kuvat.

Ryhmäily oli ihan sairaan mukavaa, tahtoisin vain takaisin lauantaipäivään. ;_; Muutenkin Sinbadina conpaikalla liikuskelu oli ihan hävyttömän hauskaa. Palaillessani takaisin ryhmän luokse cosplayshootin jälkeen tajusin juuri toteuttaneeni pitkäaikaisen haaveeni: cossasin rakasta lempihahmoani, kaunis "tukkani" liehui tuulessa ja kiitos lukuisten proppieni kilisin tyylikkäästi kävellessäni. Tämä oli ollut siis minulla haaveena siitä asti kun ensi kerran pohdiskelin Sinbadin cossaamista. Oman lempihahmon cossaamisessa on mielestäni vain sitä jotain mitä ei pysty saavuttamaan mikäli cossattava hahmo on vain "ihan kiva".

"M-mutta Masrur, mä jäädyn! :'C"

Oli Sinbadin pukuilemisessa myös omat ongelmansa, kengät heti ensimmäisenä. Kuten jo photoshootpostauksessa taisinkin mainita, en pystynyt edes seisomaan kyseisillä tossuilla ilman että jalkani huusivat tuskasta. Jo iltapäivällä kumpaisestakin pikkuvarpaastani olivat jo lähteneet nahat -- onneksi sekä kavereillani että minulla oli rakkolaastaria matkassa. Olin tohvelit jalassa ainoastaan kuvissa (enkä edes kaikissa niistä) ja paikasta toiseen hiihtämisen hoidin joko paljasjaloin tai mustat ballerinat jalassa mutta silti rakkaat räpyläni ovat vieläkin aika pahannäköiset. Toinen, vähän yllättävä varjopuoli koskikin sitten, miten sen nyt sanoisi, yli-innokkaita hahmon/sarjan faneja. En pahastu halaamisesta, mutta lupa siihen kannattaa silti aina kysyä sillä joku voi oikeasti pahastuakin. Suupielten/poskien pussailusta taas häkellyin aika pahasti, etenkin kun sekin tapahtui täysin yllättäen ja lupaa kysymättä. Eivät nuo nyt mitään kovin pahoja järkytyksiä olleet mutta oikeasti, se luvan kysyminen ennen vastaavia "hellyydenosoituksia" olisi varsin tärkeä juttu. Siellä puvun sisällä kun kuitenkin löytyy 3D:tä eikä 2D:tä vaikka muulta voisi vaikuttaakin -- toisaalta 2D:n tapauksessa Sindrian kuningasta luvatta pusutelleella olisi saattanut olla vastassaan verenhimoinen kenraali tai kaksi. Mutta tämä nyt on jo varsin tuttua huttua jokaiselle conkävijälle.

Sunnuntai. paneroitukala kuvasi.

 Sunnuntaina ehdin olla conissa vain nelisen tuntia ja ne kuluivatkin sitten jälleen Magi-ryhmäilyyn sekä maid-kahvilassa käymiseen. Lumikinosten loistaessa poissaolollaan päädyin käyttämään Kassimia siinä toivossa että saisin vihdoin muutaman (lumettoman) ulkokuvankin kyseisestä puvusta. Ja sainhan minä!

paneroitukala kuvasi.

tamucist kuvasi.

 Sunnuntaina ryhmämme sai vahvistusta parin hahmon nuoremmista versioista mikä oli todella hauska sattuma, etenkin kun loppujenlopuksi jokaista nuorempaa versiota kohti löytyi yksi aikuinen versio hahmosta. 

Niin kivat kivet. paneroitukala kuvasi.

Viides Desuni siis sisälsi -- varsin poikkeuksellisesti -- todella vähän conin virallista ohjelmaa mutta sitäkin enemmän laumaeläimen leikkimistä, kavereiden kanssa oleilua, stressittömyyttä ja hyvää mieltä. Pari ohjelmanumeroa olisi kyllä kiinnostanut mutta suurin osa niistä sijoittui itselleni huonoon aikaan enkä siis päässyt näkemään yhtäkään. Sarjakohtaisista ohjelmista yksikään ei sattunut olemaan itseäni kiinnostava mikä on Desuconin kohdalla varsin harvinaista. Iltabileissä piipahdin mutta nimenomaan piipahdin joten en osaa sanoa niistä hirveästi mitään, paikka ainakin oli edellisvuotista parempi. Cosplaypukujen meressä näkyi niin paljon Hetaliaa ja Homestuckia että miltei jo epäilin päätyneeni ihan toiseen coniin ihan toisena vuotena, mutta onneksi myös conkuvassa tallusteli vastaan sellaisiakin pukuja joita oli toivonut näkevänsä jo pitkään.

Tässä hyvä esimerkki.

Kavereiden Märchen-puvut.

Soulless-cosplayta! ;_; <3

Ehdoton kuvauskohde Catherinen juuri läpäisseelle.

 Tiivistettynä: yksi parhaimmista coneista joissa olen tähän mennessä ollut ellei jopa paras.

Varaslähtö seitsemän meren kuninkuuteen

Desuconiin on viikko (!!!) aikaa. Puvuistani Kate on täysin aloittamatta, Kassim vaatii pientä korjailua ja Sinbadin sain valmiiksi tässä maanantaiaamuna. Sen kunniaksi siis photoshoot ja kuvia! Alun perin minun piti debytoida Sinbadilla vasta Desuconissa mutta idea lähteä photoshoottailemaan pyörsi tämän päätöksen, ja hyvä että pyörsi. Itse puvun tekemisestä selitän tarkemmin sitten Desucon-postauksen yhteydessä, nyt dumppaan vain photoshootin antimet tähän. Kuvailimme siis Kuopiossa ja mukana matkassa olivat minä, Ja'faria cossaava tamucist sekä kuvaajamme paneroitukala. Kaikki kuvat ovat siis viimeksi mainitun ottamia.

"Hei beibe, meille vai teille?"

Joku ei halua palata paperitöiden ääreen.

 

Sinbad oli aivan ihana päällä kenkiä lukuunottamatta ja sääkin oli oikein passeli. Lämpöhalvaustakaan ei tapahtunut, joskin katsotaanpa tilannetta uudestaan sitten Desussa. Sinne siis!