Negaajat negaa ja minä olen negaaja

Olen turhautunut.

Ärsyttää, kiukuttaa, surettaa, harmittaa, potuttaa, mutta ennen kaikkea turhauttaa. Kyse on yksinkertaisesti siitä, että minulla on takana seitsemän vuotta cosplay-harrastusta mutta olen vieläkin parantumattoman huono siinä. Olen harrastanut pienen ikäni aikana monia asioita kuten piirtämistä, kirjoittamista, animemusiikkivideoiden tekoa ja lentopalloa mutta loppujen lopuksi ne kaikki ovat jääneet syrjään cosplayn tieltä. Cosplay on minulle "the harrastus"; se harrastus jonka parissa kulutan eniten aikaa, se harrastus jolle annan kaikkeni, se harrastus jossa haluan olla hyvä ja jonka parissa tunnen olevani elementissäni. Tämä lieneekin juuri se syy minkä takia olen niin turhautunut. Kyllähän se vähän syö miestä, että joutuu pettymään itseensä harrastuksessa joka menee arvojärjestyksessä useimpien vapaa-ajan viihteellisten puuhastelujen edelle. Cosplayturhautumisessa on kuitenkin kaikista pahinta se tosiasia, että tästä turhautumisesta ei voi syyttää ketään muuta kuin omaa itseä. Minä itse olen syypää siihen etten ole hyvä cosplayssä. Minä itse, minä itse.

Ei ole olemassa mitään kiveen kirjoitettuja sääntöjä jotka määrittävät mitä tarkoittaa "olla hyvä cosplayssa". Meillä kaikilla kuitenkin lienee oma subjektiivinen näkemyksemme asiasta. Joku näkee kantajaansa isommat propit merkkinä hyvästä cosplaysta, joku toinen taas arvostaa lähes sataprosenttista yhdennäköisyyttä lähdekuvan kanssa ja jonkun kolmannen mielestä hyvä cosplay on mahdollista vain silloin kun kyseessä ovat pikkuvarpaista korvannipukoihin photoshopatut japanilaiscossaajat. Itse ehdin jo jossain vaiheessa todeta olevani omasta mielestäni oikealla reitillä kohti sitä mikä on omasta mielestäni hyvää cosplayta, mutta sitten vilkaisin vaatetelineessä roikkuvia viimeisimpiä pukujani ja koin suunnatonta halua polttaa ne kaikki. Mikä on vialla? Mikä on syynä siihen, että pukuni eivät saavuta sitä laatutasoa jolla haluaisin niiden olevan? Vastaus löytyy tämän blogipostauksen toisen kappaleen lopusta: minä itse. Ja koska tämä on minun blogini, aion nyt olla ällöttävän itsekeskeinen ja listata ne syyt joiden takia olen itse itseni tiellä kehittymistä estämässä.

1) En luota itseeni. En pysty luottamaan siihen, että puku jonka kaltaista en ole aiemmin tehnyt saattaisi luonnistua minulta. Tähän päivään mennessä en ole vieläkään tehnyt yhtäkään pyssyä, korsettia, katanaa tai kunnollista bootcoveria. Kun minulla ei ole kokemusta jonkun asian tekemisestä pelkään epäonnistumista niin paljon että kokeileminen saattaa hyvin helposti jäädä. Omalla mukavuusalueella on tolkuttoman helppoa pysytellä etenkin cosplayssa, jossa pienikin epäonnistuminen saattaa tarkoittaa monta kymmentä euroa maksaneen materiaalierän kelvottomaksi menemistä tai monen tunnin hikisen työurakan valumista hukkaan. Paremmaksi kehittyminen ja uusien asioiden oppiminen on mahdotonta jos ei edes yritä. Ja minähän en hevillä yritä. Olen onneksi päässyt yli siitä cossejani joskus vuonna 2010 vaivanneesta rutosta jonka aikana saatoin jättää jonkin osan kokonaan tekemättä mikäli en uskonut pystyväni tekemään sitä mutta täysin kuivilla en ole vieläkään.

2) Olen laiska. Viime aikoina olen muutaman kerran jaksanut tehdä uudelleen puvun osan joka ei ole ensimmäisellä yrityksellä miellyttänyt, mutta loppupeleissä olen lähes aina niin laiska etten jaksa korjata asiaa mikäli se edellyttäisi samaa urakkaa uudelleen. Esimerkiksi Sinbadin violetti bolero on luultavasti hirvein ja rumin vaatekappale jonka olen koskaan tehnyt kiitos tekemäni kaavoitusvirheen, mutta en sitten kuitenkaan vaivautunut tekemään uutta boleroa koska Eurokankaasta oli loppu se kangas jota olin käyttänyt ensimmäisellä yrityksellä. "Ei kukaan huomaa", "en kyllä jaksa tehdä tätä uudestaan" ja "ei sillä ole väliä, en osaa kuitenkaan tehdä parempaa" ovat varsin tuttuja ajatuksia minulle, ja niiden vuoksi etenemiseni tiellä kohti hyvää cosplayta on lähes olematonta.

3) En tunne materiaaleja enkä niiden työstämistapoja. Worbla, Wonderflex, solumuovi, polyuretaani, kanaverkko, vaneri, hartsi.. Siinä vain pieni esimerkki materiaaleista joista en tiedä vieläkään hölkäsen pöläystäkään vaikka pitäisi. Olen harrastanut seitsemän vuotta ja ainoat materiaalit joita osaan käyttää hyödyksi proppien tekemisessä ovat puu, softis ja ilmakuivuva askartelumassa. Tämä yhdistettynä arkuuteen kokeilla uusia asioita epäonnistumisen pelossa on mojova takaisku kehitykselle ja johtaa väistämättömään paikallaan junnaamiseen. Okei, olen vihdoin oppinut tekemään muutaman miekan ja korun, mutta niissäkin toistuvat jatkuvasti samat materiaalit ja kömpelöt tekniikat.

4) En osaa poseerata. Olipa valitsemani hahmo sitten söötti isosilmäinen taikatyttö tai viileääkin viileämpi salaperäinen uros poseeraan joka ikinen kerta aivan samoilla tavoilla. Ilmeiden suhteen olen vielä enemmän kärpässarjalainen; olen monesti huokaillut blogissani siitä miten en osaa enkä uskalla hymyillä cossikuvissa naamani leviämisen pelossa. Kun on tullut siihen tulokseen että oma naama näyttää hirvittävän kauhistuttavalta hymyillessä on vain niin paljon helpompi pitää pokerinaama kuvassa kuin kuvassa vaikka hahmon luonne vaatisikin aurinkoisuutta ja iloisuutta. Tästä olen perin harmissani, sillä mielestäni hahmolle sopivat poseeraukset kuuluvat hyvään cosplayihin ja ovat usein merkki siitä että cossaaja tuntee hahmonsa ja välittää siitä jollakin tasolla. Hahmolle sopivat ilmeet ja eleet välittävät kuvien katsojille haluttuja tunteita eivätkä jätä yhtä kylmiksi kuin "ihan kivat" kuvat joissa voisi poseerauksen perusteella olla periaatteessa mikä tahansa tietyn hahmotyypin edustaja. Valitettavasti se, että olen epävarma kasvoistani ja kehostani, heijastuu auttamattomasti cossikuviin ja antaa erittäin laiskan vaikutelman kun valokuvasta toiseen pystyy bongaamaan saman ilmeettömän ja elottoman poseerauksen.

5) Olen huono ompelussa ja kaikkeen siihen liittyvässä. Kiireestä johtunutta epäsiisteyttä, kerrassaan kammottavaa istuvuuden puutetta, pikaliimalla häthätää kasattuja osia, repsottavia langanpätkiä... Yksi cosplayn tärkeimmistä puolista, ompelu, on minulla edelleen täysin hakusessa. Ja se jos mikä sattuu syömään miestä. Vihaan kaavojen tekemistä ja etenkin niiden muokkaamista, sillä minulla ei ole minkäänlaista matikkapäätä enkä osaa kuvitella miltä lattialla möllöttävät kaavapaperinpalaset tulevat hyvässä lykyssä näyttämään ihmisen päällä. En ymmärrä mitä mikäkin kaavanmuotos saa aikaan. Teen vieläkin kaavoista liian isoja "varmuuden vuoksi", mikä aiheuttaa pienennysoperaation toisensa jälkeen ja maksaa useimmiten vaatteiden istuvuuden. Pukuni eivät yksinkertaisesti näytä hyvältä päälläni vaan ne roikkuvat ja pussittuvat milloin mistäkin, enkä sitten millään tajua miten asian voisi korjata. Ompelussa turhaudun todella helposti ja hoidan hommat "vähän sinne päin" sillä en älyä miten muutenkaan ne voisi hoitaa. Napinläpi tai herrainkaulus ei onnistu minulta kuin itsestään eikä usein edes ohjeen kanssa. Opin vasta viime vuoden kesänä mitä hyötyä vuorituksesta on.

6) En osaa meikata. Käytän arkena todella vähän meikkiä enkä tiedä mitä hyötyä on valokynästä, ripsien kihartamisesta tai aurinkopuuterista. Osaan tehdä jonkinasteisen eron nais- ja mieshahmon meikin välillä mutta siihen se sitten jääkin. En osaa tehdä riittävän erilaista meikkiä kahdelle eri naishahmolle tai kahdelle eri mieshahmolle. Erityisesti kasvojen miehistämiseen kuuluva varjostaminen on minulle vaikeaa ja johtaa herkästi epäesteettisiin läikkiin keskellä poskia.

7) Vertailen itseäni muihin. Ei ehkä niin suuri synti kuin nämä toiset, mutta ei siitä kovin suurta hyötyäkään ole. Olen vähän liiankin hyvä vertailemaan pukujani muiden cosseihin ja masentumaan virheistäni. Näiden seitsemän vuoden aikana on sattunut montakin sellaista tapausta että olen tukahduttanut haluni cossata hahmoa X koska joku on tehnyt hahmon "täydellisesti". Tietenkin niiden kaikista rakkaimpien lempihahmojeni kohdalla tämä ei päde, mutta mikäli hahmo on lähinnä tasoa "ihan kiva hahmo jolla on kiva puku" vertailu saattaa varsin nopeasti tappaa halun cossata kyseistä hahmoa. Olisi helppoa väittää että olen perfektionisti, mutta pukujeni laatu ei niin hyvä että voisin kyseistä väitettä hyödyntää.  

8) En vieläkään ole pystynyt tekemään parannusta näiden asioiden suhteen.

Kirjoitin jopa blogini otsikkokuvassa sanan "mediocre" "medicore" eli väärin.

Kohtalokasta sufferointia a'la herra Velvet

Waver-peruukki ei ehtinyt Katsudoconiin vaan saapui uljaasti myöhässä kuin mikäkin maailman omistaja.  No, pääasia että tuli. Peruukki on hieman erilainen kuin lähdekuvassa; väri on perin arvattavasti vihreämpi kuin mitä kuvassa ja mallikin muistuttaa enemmän polkkatukkaisen Martta-tädin kuontaloa kuin piikkisuoraa polkkaa. Yritin suoristaa peruukkia siinä onnistumatta, pitääpä kokeilla tepsisikö pikkusiskon suoristusrauta kun seuraavan kerran käväisen kotona. Karvakasa on nimittäin lämmönkestävä.

Itse puku valmistui -- kuten jo aiemmin olin ennustellutkin -- kirpparien ja H&M:n avustuksella. Neule, solmio ja kengät ovat kirppareilta ja housut H&M:n alesta, paita minulla oli jo entisestään. Neule oli luultavasti kokoa XXXXXL tai ainakin se näytti päälläni siltä joten luvassa oli piennennysoperaatio ennen kuvakelpoisuutta. Housujen ja solmion raidat maalasin itse ja housuissa kiinni oleva nahkaremmi oli nopea askarrella. Yllätyin siitä miten vaikeaa Waverille oli löytää vaatteita -- löytämäni neule oli ainoa oikean värinen ja mallinen kappale vaikka kävin läpi useita kirpputoreja parissakin eri kaupungissa.

Mitähän muuta.. Tykkään tosiaan Waverista hahmona erittäin paljon vaikka aluksi suhtauduin häneen nihkeästi. Siitä huolimatta tosipaikan tullen mieleni tyhjeni ja minun oli todella vaikeaa keksiä hahmolle sopivia poseerauksia. Photoshoot jäi erittäin lyhyeksi sillä päivänvalo hupeni silmissä, mikä vaikeutti sopivien poseerauksien pohtimista entisestään. Ilmeet sentään onnistuivat edes jotenkuten; oli helpotus kun ei tarvinnut hymyillä ja siten leventää naamaansa kameran edessä vaan sai kaikessa rauhassa nyrpistellä ja kurtistella. Minulta puuttuu kädestä Command Seal (koska kiire ja vasemmalla kädellä piirtämisen vaikeus) joten kuvat sijoittuvat ajalle ennen ja jälkeen Graalin sodan. Jospa sitä ensi kerralla saisi hoidettua kaiken viimeisen päälle.

Kuvista saan kiittää clairea, kiitos vielä kerran tosi paljon kun jaksoit lähteä kuvailemaan niin lyhyellä varoitusajalla ja muutenkin. Jospa sitä jossain välissä saataisiin vähän isompaa Fate/Zero-shoottia/-ryhmää kasaan.

Uimapojut (ja neiti) kauppakeskuscon kakkosessa

Katsudoconia ei kuulemma enää tule. Onpas nyt sellainen olo kuin olisi ollut mukana tekemässä historiaa kun satuin käymään molemmissa Katsudoissa.

Katsudoon tuli tänäkin vuonna lähdettyä meiningillä "höhö käydään nyt vähän näkemässä paikallisia kavereita ja kuvaamassa ja syömässä hyvin" eli toisin sanoen tänäkään vuonna itse tapahtumassa ei kiinnostanut juuri mikään. Olisihan siellä kyllä ollut yksi Watamote-aiheinen luento jonka vuoksi allekirjoittanut jo melkein saattoi pohtia rannekkeen mahdollisen ostamisen harkitsemista, mutta loppujen lopuksi hinta olisi ollut hyvin suolainen yhdestä luennosta. Rannekkeettomina cossaajahengaajaernuina saavuimme siis paikalle. Tänä vuonna yksin bussissa istuminen vaihtui neljän hengen henkilöautokyytiin mikä oli erittäin bueno juttu. Nelikkomme heitti ylleen uimapukuja tai koulupukuja kasuaalimmat Free!-cossit (meillä pojilla nämä cd:n kannesta tutut versiot) jotka olivat perin helpot päällä ja sopivat hyvin syyssäähän. Harukana tamucist, Rininä claire, Gouna ginger-I ja Makotona minä.  

hakaneula kuvaili!

Makoto-peruukki oli saapuessaan kirkkaanvihreä, siis niin vihreä että sitä olisi voinut luulla tekonurmeksi tai käyttää Kuroko no Basuken Midorimaa cossatessa. Onhan Makotolla toki virallisen tiedon mukaan vihreät hiukset, mutta kuvissa herran kuontalo näyttää sekoitukselta ruskeaa ja oliivinvihreää ja siihen pyrin itsekin. Alun epätoivo vaihtui pian kylmänviileään stailaukseen ja töpötin peruukin täyteen ensin ruskeaa luomiväriä ja sitten aurinkopuuteria. Kuulostaa ehkä vähän kämäiseltä ja kaukaa haetulta mutta kyllä siitä oli apua. En saanut peruukkia ihan niin piikikkääksi kuin olisin tahtonut, etenkään otsahiukset eivät pysyneet asemissaan vaikka olin suurin piirtein upottanut koko peruukin got2b gluediin. Jospa ensi kerralla sitten. Minulla ei ole koskaan aiemmin ollut conissa näin helppoa cossia päällä, mikä oli ihan mukavaa vaihtelua korkokenkiin, metrinmittaisiin perukkeihin, jättihameisiin ja mukana raahattaviin miekkoihin verrattuna. Makoton asukokonaisuus saatiin kasaan H&M:n, kirpparien ja lainatun jakun voimalla -- hyvää hermolomaa. Herran cossaamisessa ongelmia tuotti peruukin lisäksi ainoastaan se, että en oikein osannut poseerata. Makoto on ehkä yksi maailmankaikkeuden herttaisimmista hahmoista ja valaisee ympäristönsä suloisella hymyllään, kun taas itse olen tottunut cossaamaan supercooleja uroita ja kulmien alta tuijottavia örmykörmyjä. Yritä siinä hymyillä sitten ilman että näytät joko sieniseltä tai saalistajalta. Tämäkin asia pitää korjata seuraavaan Makoton cossaamiskertaan mennessä. 

Itse Katsudoconista minulla ei ole paljoa sanottavaa vaikka vietimmekin aika paljon aikaa Forumin tiloissa. Edelleen olen sitä mieltä että tapahtuma on enemmän "animeteemapäivä" kuin oikea con, sillä ensikertalaisten ja harrastuksen ulkopuolisten houkutteleminen yhdistettynä valittuun tapahtumapaikkaan ei tarjoa perusconkävijälle kamalasti confiilistä tai mitään uutta. Kuikuilimme vähän cosplaykisaa mutta muuten ohjelma jäi -- luonnollisesti -- rannekkeettomilta sivuun. Ohjelman takia en ole kumpanakaan vuonna Katsudoconiin lähtenyt vaan olen päätynyt paikalle kaverien tapaamisen ja photoshoottailun sivutuotteena. En usko olevani ainoa.

Uimapoika, taikatyttö, pohjoisen soturi ja vinkuva mage eli tulevia pukusuunnitelmia

Päätinpä sitten tehdä taas yhden tällaisen pukusuunnitelmapostauksen. Pukusuunnitelmilla on tietenkin taipumuksena muuttua, venyä, vanua ja peruuntua miljoona kertaa mutta siitä huolimatta niitä on vain niin pirun kiva tehdä ja julkistaa! Tässä siis tulee.

Waver olisi näistä ajankohtaisin sillä ajattelin kyhätä puvun kasaan Katsudoconiin, mutta koska peruukki on vielä matkalla ja saapuu todennäköisesti vasta conin jälkeen voipi olla että jää ihan photoshootpuvuksi tämäkin tapaus. Puku on maailman helpoin ja toteutuu mitä todennäköisimmin kirppareiden avulla mutta ilman peruukkia on vähän paha cossailla. En oikeastaan tajua missä välissä sain idean cossata Waveria; katsoin Fate/Zeron ensimmäistä kertaa vasta nyt päättyneenä kesänä ja muistan alussa inhonneeni häntä suuresti (mitä luultavimmin sen takia että meissä on paljon samaa). Kuitenkin sarjan loppua kohden Waver kehittyi hahmona sen verran paljon ja uskottavasti että en vain enää yksinkertaisesti voinut olla tykkäämättä hänestä. Puku ei ole kovin kaunis ja olen Waveria yli 10 cm pidempi plus rutkasti paksumpi joten puhtaasta hahmorakkaudesta syntyy tämäkin cossi.

Free!-cosseja tehtailevat tällä hetkellä lähes kaikki ja heidän mummonsa ja pian minäkin liityn joukkoon tummaan. Ryhmäcossi paras cossi eli kaverini saivat idean tehdä merimiesasuversiot Freen uimapojista ja itse päädyin ryhmän Makotoksi. Hahmovalinta oli minulle enemmän kuin passeli sillä Makoto on lempihahmoni Freessä. Ryhmämme jäsenten puvut ovat (luonnollisesti) lähes identtiset mikä tulee olemaan hauskaa vaihtelua. En tiedä tulemmeko käyttämään niitä missään conissa mutta photoshoot on ainakin aikeissa pitää. Alustavasti tarkoituksena olisi myös väsätä uimapoitsujen homobaari ending-versiot.

Hinahohon tyttärellä ei ole tietääkseni vielä edes canonia nimeä mutta mitäs pienistä jos koko perhe saadaan kasaan! Näin ainakin olisi tarkoituksena ja pyrimmekin kavereideni kanssa kokoamaan Hinahohon perheestä cossiryhmän Desucon Frostbiteen. Mikäs sen parempi tapahtuma pohjoisen soturiheimolle. Jospa saataisiin vaikka hienoja lumikuvia.

Viimeisimpänä mutta ei vähäisimpänä Luna. Aivan ihana neiti jolla on aivan ihanat vaatteet. ;_; Genei wo kakeru taiyohan on näitä juuri päättyneen kauden animeita eikä ilmeisesti kovin tunnettu, mutta kiitos Anime-lehden alkavat sarjat -palstan löysin tieni sen pariin. Sarjan alkupuoli oli ehdottomasti loppua parempi mutta ainakin sarjassa oli pari todella ihanaa hahmoa, Luna nyt heti ensimmäisenä. Kyseessä on taas sellainen hahmo johon tulee samastuttua ihan täysillä. Suosittelen sarjan katsomista taikatytöistä ja näteistä puvuista kiinnostuneille, olisi muikeaa saada joskus päähenkilönelikko-cossiryhmä kasaan. En tiedä vielä missä tulen Lunaa käyttämään sillä en ole edes aloittanut ko. cossia mutta eiköhän sillekin löydy sopiva aika ja paikka.

Näin tällä erää siis. Voipi olla että parin kuukauden päästä tilanne pukusuunnitelmien suhteen on aivan toinen, mutta ainakin tällä hetkellä kortit ovat nämä. Haluaisin lisäksi tehdä vielä uusia Magi-cosseja mutta en ole vielä löytänyt sellaista hahmoa joka olisi ihan pakko toteuttaa just nyt; sen siitä saa kun on jo cossannut niitä kaikista ihkuimpia suosikkihahmojaan. On myös todennäköistä että mikäli saamme uuden Persona-photoshootin kasaan pyöräytän sitä varten uuden hahmon tai pari. We'll see.

Tracon vuosimallia 2013 eli kuinka kiipeilin puissa enkä päässyt vieläkään irti cosplaydeittiaddiktiostani

Traconissa oli mukavvoo.

Kyseessä oli vasta kolmas Traconini enkä päässyt paikalle viime vuonna mutta siitä huolimatta Tracon on kasvanut yhdeksi lempiconeistani. Vuodesta toiseen Tampere-talo on tuttu ja toimiva conpaikka, kiinnostavaa ohjelmaa riittää, ilmapiiri on ystävällinen ja tapahtumapaikan lähistöltä löytyy hyviä photoshootpaikkoja. Näin myös tänäkin vuonna, joskin conin loppuun myymisestä johtuen ihmismassan paljous oli perin shokeeraava yllätys. Ohjelmapuolelta kävin vain cosplaydeitissä ja Muumilaakson vapinoita -luennolla ja piipahdin myös kokeilemassa animeaiheista pöytäroolipeliä. Olisin tahtonut ehdottomasti crossplayluennolle mutta se sattui olemaan juuri samaan aikaan deittiin valmistautumisen/itse deitin kanssa joten en sitten päässytkään (harmittaa ;_; ) ja myös AMV- ja WCS-kisat olisivat kiinnostaneet mutta paikkaliputtomuudesta johtuneet jonot karkottivat moiset haaveet nopeasti. Cosplaydeitissä pyöriminen oli jopa hauskempaa kuin mitä olin odottanut; Sinbadin leikkiminen lavalla oli suunnattoman hupikasta enkä omasta mielestäni mokaillut mitenkään kamalan pahasti. Morsian rukka, häämatka vedenpuhdistamolle taitaa jäädä tekemättä sillä mihinpä nuorikaan Sinbad karvoistaan (ja sitoutumiskammostaan) pääsisi.

Isoin osa conista meni siis photoshoottaillessa, paikasta toiseen vaeltaessa, syödessä ja (le gasp!) hengaillessa. Toisaalta ohjelmattomuus oli perin rentouttavaa ja mukavaa mutta toisaalta jäi harmittamaan etten päässyt niihin ohjelmiin joihin olisin halunnut. Toivottavasti ensi vuonna jonotussysteemiä parannetaan sen verran ettei tarvitse jonottaa turhaan ja suosituimmat ohjelmat siirretään hyvissä ajoin isoon saliin. Mutta siis, nyt kun mainitsin photoshoottailun voisin dumpata tähän muutaman kuvan. Yksittäiskuvat napsaisi tamucist (joka on myös lapsi-Ja'farina noissa kuvissa), parikuvista saamme kiittää Riankaa, Surkusiipeä ja Hantia. Editoinnista vastasin itse.

Waka!Sin-cossini valmistui kuin valmistuikin ajallaan vaikka tiukkaa teki. Lähdekuvien puutteesta/vaihtelevuudesta huolimatta sain omasta mielestäni kokoon ihan ehyen ja hyvältä näyttävän version. Yliopisto- ja muuttokiireiden takia puvunteko venyi venymistään ja loppumetreillä fiilikseni olivat varsin epätoivoiset, mutta tulipa sitä valmista kuitenkin. Kiire näkyi valitettavasti puvun laadussa, etenkin takissa. Kaavoittaminen on yksi heikoimpia puoliani ja se pistää inhottavasti silmään etenkin kun teen pukua kiireessä. Kuvissa puku ei onneksi näytä niin pahalta kuin livenä, hahhah. Aika paljon sain kierrätettyä wanhoista cosseista: kengät ovat Mask*DeMasqueta varten hommatut mutta Mitsurussa käytetyt saappaat, liivi on tehty Tsunaden paidasta, pussihousut ovat uudella haarasaumalla varustetut Kassim-pökät ja takin vuorissa hyödynsin niin hovimestari-Grellin kuin Ruotsinkin takkeja. Peruukki oli ensimmäinen, pieleen mennyt Sinbad-peruukkini joka saikin nyt uuden elämän huomattavasti piikikkäämmässä ja lyhyemmässä muodossa.

Tähän loppuun vielä pari muiden cosseista näppäämäni kuvaa. Jostain kumman syystä kivojen pukujen bongailu jäi aika lailla minimiin, ainakin siinä määrin että olisin myös uskaltautunut ottamaan kuvia niistä kivoista puvuista. Magia oli vähemmän kuin mitä olin toivonut; Shingeki no Kyojin taisi odotetusti olla se conin cossatuin sarja. 

Tällainen lyhykäinen raportti tällä kertaa. Olen pahoillani sekavuudesta ja sisällöttömyydestä mutta yliopisto-opinnot saavat pään ja olon pöhnäiseksi hetkessä. Ensi kertaan!

Tracon lähestyy eli uusi kuninkaallinen ulikapulika

Traconiin on... en itse asiassa edes tiedä tarkalleen kuinka monta päivää sillä olen iloisesti päättänyt olla laskematta niitä ja elää itsepetoksessa vielä viikon tai kaksi. Kohtapuolin tuo ratkaisu ei tosin tule enää toimimaan sillä ei niitä viikkojakaan enää loputtoman paljoa ole. Muutot, koulunvaihdot, opintotukihakemukset sun muut alkavat vihdoin olla takanapäin joten ennen yliopiston alkua minulla ei ole mitään muuta "pakollista" "järkevää tekemistä" kuin Traconin cossipuvun väsääminen. Pukuja tulee minulle tällä kertaa siis vain yksi kappale ja kyseessä on nuorempi versio Sinbadista.

Lähdekuvien metsästäminen oli jo perin hermojaraastava homma sinänsä, sillä kyseistä asua ei nähdä sarjassa kokonaan (saatika sitten väreissä) oikeastaan kertaakaan. Yllä olevat neljä kuvaa ovat ainoat canon-lähdekuvat jotka onnistuin kaivamaan esiin tästä versiosta. Hommassa on sekä hyvät että huonot puolensa: canon-kuvat ovat jokseenkin epäselviä ja yksityiskohdat vaihtelevat kuvasta toiseen mutta toisaalta kun ei ole olemassa mallia jota noudattaa pikkutarkasti, omalle luovuudelle jää enemmän tilaa.

Tähän hätään ei ole WIP-kuvia tarjolla, sillä kaikki on erittäin ihanasti ja kauniisti kesken. Minulla on hommattuna materiaalit kaikkeen paitsi paitaan (siihenkin olen tosin tehnyt jo kaavat + lakanakangaskokeiluversion), enää pitäisi vain olla ahkera ja hoitaa kaikki kasaan. Kengät, korvakorut, sormukset ja housut ovat valmiina, samoin vanhemman Sinbadin peruukki jota pitää vähän stailata. Liivi (Tsunaden paidasta muokattu/paranneltu) on melkein ja ruskea nahkavyöasia kiinnityssysteemiä vaille valmis. Sinbadin/Sinbadin isän miekka on muotoonsa sahattuna ja odottelee nyt uutta putkilollista Pattexia. Oikeastaan siis vain takki ja paita ovat vielä täysin lähtökuopissaan mutta niiden parissa tuleekin todennäköisesti sitten vierähtämään hetki jos toinenkin. Tekee mieli itkeä jo pelkästään ajatellessa sitä että joudun kaavoittamaan nuo mystiset tuplatimanttihihat sekä keksimään omasta päästäni nuo takin koristekuviot, sillä lähdekuva ei auta asiaa oikeastaan yhtään.

Turha tässä on kuitenkaan ulista -- itsehän minä tämän puvun valitsin vähäisistä lähdekuvista huolimatta. Mikäli vain saan kyseisen kostyymin ajoissa kasaan lempihahmon cossaamisen ihanuus todennäköisesti hyvittää kaikki hermoromahdukset, itkuparkusurut sekä harmaantuneet hiukset. Tampere-talo syksyisine ympäristöineen sopii hyvin Sinbadin nuoruudenseikkailujen ikuistamiseen ja hyvää seuraa ynnä ohjelmaakin on luvassa. Pitää vain purra hammasta, suunnata kangaskauppaan ja kahlita toinen jalkaterä paininjalkaan niin että valmista tulee varmasti hyvissä ajoin. 

Jumping on the Frostbite discussion bandwagon

(Otsikko englanniksi koska "jumping on the bandwagon" on mielestäni perin hyvä ja tähän kirjoitukseen osuva ilmaisu :D Ja hups, otsikosta oli näemmä jäänyt unenpöpperössä "on" pois)

Herättyäni tänä aamuna nappasin puhelimen käteen ja suuntasin Twitteriin pahaa-aavistamattomana. Yön aikana pommi oli räjähtänyt niin Desuconin blogissa, Facebookissa kuin siellä 140-merkkisten tilapäivitysten ihmemaassakin. En voinut aluksi uskoa silmiäni vaan arvelin unen tai unenpöpperöisen tilani sumentavan aivoni siinä määrin että lankesin trolliin tai vastaavaan. Mutta mitä enemmän selasin aiheeseen liittyviä kommentteja ja etenkin niitä virallisia tiedotuksia sitä enemmän homma alkoi tuntua todelta. Seuraava Desucon Frostbite tulisi tosiaankin olemaan Suomen ensimmäinen K-18-animetapahtuma. Sota sosiaalisen median puolella jatkuu varmaan vielä jonkun aikaa mutta ajattelin nyt naputtaa omat kommenttini tähän kun asia ja siitä seuranneet reaktiot ovat vielä tuoreena mielessäni.

Minä Twitterin avatessani.

Suomen skenessä jokainen tietää, että tämän vuoden Desuconiin ja Frostbiteen oli hirveä tunku. Itse asiassa niin hirveä että erittäin moni halukas jäi ilman ranneketta. Desucon ja sen sisartapahtumat tunnetaan siitä, että järjestyspuolelta kaikki on kunnossa ja rannekkeeseen uponneille euroille saa vastinetta niin ilmaisten vesipisteiden, lukuisten ohjelmanumeroiden kuin toimivan conpaikankin muodossa. Minusta Desuconia on vaikeata kuvitella ilman Sibeliustaloa, mutta viime aikoina Sibeliustalo on käynyt ahtaaksi innokkaiden massojen tukkiessa sen käytävät ja salit äärimmilleen. Conin siirtämisestäkin on puhuttu mutta ilmeisesti se ei ole herättänyt suurta kannatusta, joten ainoa keino tungokseen on kävijöiden karsiminen. Nyt Desuconin väki sitten on vihdoin käynyt toimeen. Kävijämäärän pienentäminen ei ole mitenkään huono asia, sillä todennäköisesti lähes jokainen ensimmäisissä Desuconeissa käynyt tahtoisi takaisin Metsähallin jossa mahtui vuonna 2009 liikkumaan vailla kyynerpäätaktikkaa ja huolia puvun rikkoutumisesta. Se, että conin lippujen myyntiintuloa ei tarvitse odottaa ja vahtia sydän pelosta pamppaillen, säästää kieltämättä hermoja. Mielestäni väen karsiminen on siis hyvä juttu.

Se, millä perusteilla sitä väkeä nyt lähdetään karsimaan, herättää minussa vähän ristiriitaisia tuntemuksia. Desuconin virallisen tahon kommenteista saa sellaisen kuvan, että Desucon-tapahtumien kohderyhmään eli "niihin kaikista aktiivisimpiin harrastajiin" voivat kuulua vain täysi-ikäiset. Tai ehkä periaatteessa joku alaikäinenkin voi, mutta heitä on niin vähän verrattuna "hengaajaernuihin" ja muihin "conien syöpäläisiin" ettei niin pienen ryhmän takia kannata luopua yleistyksistä. Uskoisin että tässä on kyse nimenomaan siitä, että tulevasta Frostbitesta tahdotaan hätistää pois kaikki kävijät, jotka saapuvat tapahtumaan vain tapaamaan kavereitaan, cossaamaan ja hengaamaan -- mikä on sinällään perin järkevä näkökulma. Miksi ylipäätänsä järjestää coneihin puheohjelmaa jos niitä kuuntelemaan ilmestyy vain kourallinen porukkaa loppujen conkävijöiden istuessa Metsähallin lattialla? Eihän kukaan osta Linnanmäen kalliita lippujakaan vain mennäkseen piknikille maailmanpyörän läheisyyteen. Se, että pyritään "varaamaan" liput niille joita tapahtuma sisältöineen ns. oikeasti kiinnostaa, on järkevää. Kuitenkin se, millä perustein kävijät jaetaan "ei-toivottuihin conittajiin" ja "oikeisiin conkävijöihin" herättää ihan ymmärrettävästi närää skenen ihmisissä juuri nyt. Kyllähän Desuconin ja Frostbiten järjestäjät sen varmasti tietävätkin, mutta alaikäinen voi olla ns. tosifani ihan yhtä hyvin kuin aikuinenkin. Jos ihminen katsoo animea aktiivisesti muttei ole vielä täyttänyt kahdeksaatoista, muuttuuko hän maagisesti aktiiviseksi, "kunnon" animeharrastajaksi vasta silloin kun baarin ovet laillisesti aukeavat? Jaa-a. Suurin syy tähän erotteluun lienee halu tarjota animeohjelmasta kiinnostuneille aktiiviharrastajille animeohjelmaa runsaasti sisältävä con eli siis saada tupa täyteen niitä, jotka tuntevat luennoilla läpi käytävät sarjat ja haluavat kuulla mitä mieltä muut harrastajat ovat niistä. Asiahan on nyt vain niin, että on huomattavasti helpompaa muuttaa con ikärajalliseksi kuin syynätä jokainen conittaja erikseen ja tarkistaa kuinka paljon animea tämä on elämänsä aikana katsonut, kuinka montaa kauden sarjaa tämä seuraa ja kuinka monessa ohjelmassa hän on conin aikana suunnitellut käyvänsä. Sellaisesta se vasta paskamyrsky nousisikin. Tietenkään alaikäisyys ei automaattisesti tarkoita sitä, että kävijä tulee coniin vain istumaan lattialla ja sotkemaan ympäristönsä Kotipizzan pahvilaatikoilla ja ES-tölkeillä. Mikäli olisin yhä alaikäinen mutta harrastaisin samalla tavalla kuin nyt, minua kieltämättä loukkaisi se että otsaani lyötäisiin vain ja ainoastaan ikääni perustuva leima, jossa lukisi "et ole toivottu kävijä, emme halua sinua tänne". Tällainen luokittelu kyllä jakaa Suomen jo valmiiksi draamaisaa ja kränäisää skeneä entisestään.

Niin no, helppohan minun on sanoa kun olen itse täysi-ikäinen. Mikäli lippuja vain riittää tulen erittäin todennäköisesti menemään Frostbiteen. Olen käynyt Desuconeissa vuodesta 2009 asti ja viihtynyt jokaisella kerralla; hyvin järjestetty con on hyvin järjestetty con. Kuitenkin nyt kun tämä "fanit X vastaan fanit Y" -erottelu ja etenkin keskustelu siitä on kuumimmillaan, tulen itsekin pohtineeksi että olenko loppujenlopuksi sellainen harrastaja jolla on "oikeus" osallistua Desuconiin tai Desucon Frostbiteen? Uusi Frostbite tulee kuulemma olemaan (Desuconin järkkäriblogia lainaten) "täysi-ikäisen animeharrastajan oma tapahtuma, joka keskittyy käsittelemään animea syvällisesti". Nykyisen Desuconin ongelma on (yhä blogin mukaan) se, että "tapahtuman löysivät nimittäin myös ne, joita itse tapahtuman aihe ei ihan hirveästi ole kiinnostanut. Jos palautteessa todetaan, ettei löytänyt conista mitään itseään kiinnostavaa ohjelmaa, on jossain vikaa.". Tässä kohtaa minulla menee sormi suuhun -- tunnistan itseni molemmista! Kieltämättä viime Desuconissa ei ollut minun mielestäni yhtä mielenkiintoista kuin aiemmissa Desuconeissa tai esimerkiksi viime Frostbitessa. Desuconien ohjelmissa sydäntäni lähinnä ovat olleet eniten sarjakohtaiset luennot, skeneilmiöiden pohdinnat sekä cosplayohjelma. Vuoden 2013 Desuconissa sarjakohtaiset ohjelmanumerot käsittelivät mm. sellaisia sarjoja kuin Psycho-Pass, Monster Hunter, Girls Und Panzer ja Shinsekai Yori enkä itse ollut tutustunut yhteenkään näistä enkä siten olisi saanut niistä mitään irti. Toki mukana oli myös Death Notea ja Pokémonia mutta ne eivät kuitenkaan ole sarjoja joista olisin innostunut ihan niin paljon. Viime Frostbiten Magi-luento taas oli täysosuma. Tämä ei nyt tarkoita sitä, että "uliuli paha Desucon ei tarjoa ohjelmaa Juuri Minua kiinnostavista sarjoista" vaan sitä, että _kaikkia_ ajankohtaisia/muuten vain merkittäviä sarjoja käsittelevää ohjelmaa ei mitenkään voida tunkea yhteen ainoaan coniin. Toisinaan moni sarjakohtainen luento tärppää, toisinaan taas ei. Sekin on niin conkohtaista. Jonain vuonna käy hyvä tuuri -- kun rakastamastani/äskettäin katsomastani sarjasta on tarjolla syvällistä pohdintaa, tomutan luentosalin penkkiä ilomielin. Näin esimerkiksi viime vuoden Desuconissa, jossa riitti asiaa Penguindrumista ja Steins; Gatesta. Tällä hetkellä seuraan aktiivisesti neljää tämän kauden animesarjaa ja lisäksi kahta jo päättynyttä ja elättelen toivoa siitä että Frostbitessa tai ensi kesän Desuconissa olisi ohjelmaa niistä.

 Kuitenkin ohjelman lisäksi -- ei sijaan, lisäksi -- tykkään myös cossata, osallistua conin laadukkaille cosplayshooteille ja nähdä kavereita siinä sivussa. Olenko paha hengaajaernu? Itse luokittelisin itseni henkilöksi, jolle sekä anime- että cosplayharrastus ovat tärkeitä. Usein tuntuu siltä, että cosplay- ja animeharrastajia ollaan heittämässä sillan vastakkaisiin päihin, mikä on mielestäni vallan älytöntä. Mitä ne cossaajat nyt taas cossaavatkaan? Ei, eivät pelkästään Homestuckia ja BBC:n Sherlockia vaan osa cossaa yhä edelleen animehahmoja. Saattaapa olla jopa että sellaisia animehahmoja, joista he tykkäävät ja joiden alkuperäisteosta he rakastavat. Eikö olekin hassua? Animetapahtumissa on helppoa tutustua samoista asioista nauttiviin ihmisiin, ja usein cossaaminen helpottaa tätä entisestään. Mikäs sen hauskempaa kuin mennä Magi-luennolle Magi-hahmoksi pukeutuneena kuten kaverini ja minä jo teimmekin. On ikävää, jos cosplayhin aletaan suhtautua animetapahtumien syöpänä, joka kantaa paikalle animesta kiinnostumattomia ihmisiä. En usko olevani ainoa jolla anime- ja cosplayharrastukset kulkevat käsi kädessä. Lisäksi Suomessa ei kuitenkaan ole vielä niin montaa pelkästään cosplayn ympärille keskittyvää tapahtumaa että "cosplayhengaajat" saataisiin suljettua pelkästään niihin.

Kuka määrittelee millainen on aktiiviharrastaja? Kenellä on oikeus antaa ne kriteerit, joiden perusteella osa faneista on ns. parempia kuin toiset? Tämä on epäselvää -- ja ehkä ihan hyvä niin. "Oikean harrastajan" määritelmän puuttuessa ikärajallinen con lienee ainoa keino saada con markkinoitua niille kävijöille joita sen on tarkoitus houkutellakin. Ja kuten Desuconin taholta on jo todettukin, Suomesta eivät tosiaan lopu ikärajattomat animetapahtumat kesken. Toista tapahtumaa ei ole -- vielä -- luvassa alkuvuodesta eikä Etelä-Suomessa mutta onko se nyt oikeastaan maailmanloppu? Kun Minä Olin Nuori™ coneja järjestettiin huomattavasti harvempaan tahtiin kuin nykyään ja seuraavaa tapahtumaa sai oikeasti odotella vuodenkin verran. Ja nythän jollakulla on oikein hyvä mahdollisuus iskeä kultasuoneen ja perustaa con jonnekin Frostbiten päivämäärän tiimoille.