Kisakärpäsen purema & itsetutkiskelun murusia

Tahdon cosplaykisaamaan.

Kuopion Animeconin jälkeen sisälläni on kytänyt sammumaton kisaamisen kipinä. Vaikka introvertti ja suhteellisen sosiaalisesti kömpelö ihminen olenkin niin rakastan esiintymistä. Muistan vieläkin miten kutkuttavalta tuntui haaveilla tulevasta lavaesiintymisestä viitan huppua ommellessa ja pohtia mitä sanoa tuomareille samalla kun levittelin ties kuinka monetta gessokerrosta kahleiden softispinnan päälle. Haikailen kisaesityksen loputtoman hiomisen perään -- olkoonkin että kyseinen homma onnistui vähän väliä repimään hermoni riekaleiksi. Kaipaan seisomaan hämärässä istuvan yleisön eteen kirkkaiden valojen alle. Tahdon kulkea lavan poikki ja tuntea olevani juuri se hahmo jota sillä kertaa pukuilen. Haluan kerrankin olla niin tyytyväinen kisapukuuni että voin hyvillä mielin uskoa omaavani mahdollisuuden palkintosijaan -- viis siitä tuleeko sitä sijaa oikeasti!  (Tässä kohdassa joku varmasti pyörittelee silmiään ja toteaa mielessään: "Huomiohuora!!11")

 Tämänhetkisenä tavoitteenani on saavuttaa edes kerran yksi palkintosija. Sen ei tarvitse olla ykköspalkinto, toinen tai kolmas sijakin kelpaa vallan hyvin. Vähän hassua ehkä, mutta tunnen oman cosplayerin"urani" jotenkin vajaavaiseksi jos en ikinä tähän tavoitteeseeni pääse. Ja ei, en tarkoita tällä sitä että ne cossaajat jotka eivät ikinä sijoitu kisoissa olisivat pohjasakkaa -- eihän kaikkia edes kiinnosta kisaaminen. Kyse on nyt siitä, että minulla itselläni on tietty tavoite, johon aion pyrkiä. Haluan edes kerran tietää miltä tuntuu saada kutsu lavalle ja vastaanottaa palkinto kovasta työstä, kaikkien niiden epätoivon hetkien ja perfektionismin puuskien jälkeen. En tiedä milloin olen tarpeeksi hyvä voidakseni saavuttaa tavoitteeni, mutta pyrin jatkuvasti kehittymään paremmaksi cosplayn saralla. Kun aloitin tämän blogin reilu vuosi sitten, totesin olevani keskinkertainen pukuilija. Vuoden aikana on tapahtunut paljon, olen oppinut uusia asioita harrastuksestani ja tehnyt pukuja joiden vuoksi en häpeä silmiä päästäni. Miksi siis termi "keskitasoinen cossaaja" on vieläkin blogini esittelytekstissä? Yksinkertaista, rakas Watson: siksi, etten vieläkään ole niin hyvä kuin haluaisin olla. Olen hieman pettynyt itseeni tämän vuoksi; olisin halunnut kehittyä vuoden aikana enemmän. Edistystä on toki tapahtunut -- vielä vuosi sitten olisin tuskin pystynyt tekemään Lottien pukua kun taas nyt haaveilen jo kermakakkumekkojen tekemisestä ilman että joudun tuskissani huokaisemaan: "Ihan mahdotonta, en ymmärrä yhtään miten kukaan osaa tehdä tuollaisen!". Proppien suhteen olen toki vielä täysi amatööri enkä vieläkään ymmärrä useimpien propintekomateriaalien päälle. Mutta niinhän sitä sanotaan, että hiljaa hyvä tulee. Aion tehdä jatkossa entistä haastavampia pukuja ja ryhtyä jossain välissä tekemään ihan "kunnon" proppejakin.

Minulla on kuitenkin ognelma. Tällä hetkellä en oikein pääse käyttämään tätä liekehtivää (...) kisailu- ja kehittymisinnostusta kunnolla hyväkseni. Tämän vuoden conkausi alkaa suurinpiirtein olla jo ohitse, ja Traconiinkaan en päässyt. Seuraava potentiaalinen kisacon näyttää olevan Frostbite, ja sekin on vasta helmikuussa. Lisäksi minulla ei ole suunnitteilla yhtään "kisakelpoista" cossia -- tai oikeastaan yksi on, mutta siitä en kehtaa vielä kirjoittaa mitään koska en ole vielä lainkaan varma sen tekemisestä. En halua aloittaa suuritöistä kisapukua, jonka tekeminen sitten jää puolitiehen motivaation lopahdettua liian pitkän aikavälin vuoksi (köhMask*DeMasqueköh). Tällä hetkellä purankin kisaenergioitani ja -motivaatiotani keskeneräisiin cosseihini, joista toinen on viime postauksessa mainittu Persona 3:n Shinjiro ja toinen DOGS: Bullets & Carnagen Bishop. Taas mieshahmoja, ubs.

Bishopin piti valmistua jo Traconiin mutta toisin kävi. Näin jälkeenpäin ajatellen on ihan hyvä etten lähtenyt koko coniin sillä cossista tulee tätä menoa huomattavasti parempi kuin mitä siitä olisi tullut jos olisin väkertänyt sen kiireellä Traconia varten. Kerrankin puku, jonka tekeminen on sujunut suuremmitta ongelmitta! En muista milloin viimeksi olisin tehnyt näin helppoa cossia, tai ylipäätänsä pukua jonka kohdalla motivaatio pysyy yllä ihan koko tekoprosessin ajan. Edes (värillisten) lähdekuvien puute ei saanut minua menettämään hermojani, kaapu kursittiin kokoon Hariti-kaavoja hyödyntämällä, linssit tummuivat mustiksi lasimaalilla ja pääsin jopa käyttelemään sahaa kirpparilta löytynyttä kävelykeppiä tuunatessa. Olen todella tyytyväinen Bishopin kaapuun (ah se kaulus) ja kohtelen sitä kuin kukkaa kämmenellä. Näillä näkymin Shiroconin cosplay- ja vänkärivastaavana toimiminen tulee sujumaan varsin tasapainoisessa mielentilassa.

Ja sitten vielä loppukevennys.

Blogini pähkinänkuoressa.