Hämähäkkinä olo on tuskaa / hyvää myöhäistä pääsiäistä eli Mimicon ja Desucon 2016

Alkukesän coniraportteja, olkaa hyvät.

Olin iloinen, kun Mimicon palasi taas toukokuulle -- kesäkuu on Desukuu, ja monet ovat silloin töissä eivätkä pääse conittamaan niin helposti. Mikaeli on mahtava conpaikka ja sen mailta löytyy paljon erilaisia photoshoot-mahdollisuuksia, joten oli mukava palata sinne Mimittömän välivuoden jälkeen. Aiemmat Mimiconit ovat olleet aina rentoja ja muksakoita tapahtumia, ja sellaista odotin tästäkin. Lauantai ei loppujenlopuksi vastannut odotuksiani, sillä olin Ääliö isolla Ä:llä ja menin osallistumaan cosplaykisaan. :D

Kuvat napsi mae-rye, minä editoin.

Toinen Länkkäricossini Ikinä eli Muffet Undertalesta näki päivänvalon Mimiconissa, ja jo kesken conpäivän olisin halunnut työntää sen sinne minne päivänvalo ei ylety. Vaatteet, peruukki ja ihomaalit olivat kohdillaan, mutta "ylimääräisten" ruumiinosien eli hampaiden ja käsien kanssa oli ongelmia vaikka muille jaettaviksi. Jaan teille ensin hammastraumani.

1. Ostin hampaat (kuvissa) joiden piti pysyä kiinni ilman kittiä. No eiväthän ne pysyneet.
2. Ostin kitin ja uudet, pienemmät hampaat.
3. Kitti ei kuivunut. Ei sitten millään. Epätoivo alkoi kasvaa.
4. Palautin kitin ja hampaat liikkeeseen ja uuden paketin piti saapua juuri ennen conia.
5. Conviikon tiistaina liikkeestä otettiin yhteyttä ja sanottiin että hampaita ja kittiä ei ollutkaan enää varastossa.
6. Teki mieli hypätä ikkunasta.

Näin ollen jouduin käyttämään puvussa ensimmäisiä hampaita, jotka eivät pysyneet paikoillaan sitten millään. Okei, myönnän, ne näyttivät sentään samalta kuin lähdekuvassa, mutta niiden kanssa oli ihan mahdotonta olla. Koska en enää ennen conia ehtinyt saada uutta kittiä mistään (kotikaupungistani ei saanut ja tilata ei olisi ehtinyt), jouduin tunkemaan hampaat täyteen ilmakuivuvaa massaa, jotta ne kestäisivät paikoillaan edes hetken. Conpäivänä sitten kuolasin heti, jos avasin suuni, ja hampaideni välit täyttyivät ilmakuivuvasta massasta. Tuomaroinnissa jouduin irrottamaan hampaat kokonaan jotta pystyisin kertomaan puvustani yhtään mitään. Käsien ongelmana taas oli se, että vaikka olin kotona testannut että ne varmasti pysyvät paikoillaan, eiväthän ne conissa tietenkään pysyneet. Vyötin irtokädet kiinni itseeni ja vaatteissa oli niitä varten aukot, joiden piti tukea niitä, mutta tämä systeemi ei sitten toiminut vaikka piti. Kädet eivät kestäneet pystyssä vaan roikkuivat milloin missäkin asennossa, enkä saanut edes proppiastiastoa kiinnitettyä niihin. En muista, milloin olisin viimeksi hävennyt niin paljon tuomaroinnissa.

Fiilikseni Muffetin päällä pitämisestä.

Minun olisi tehnyt mieli perua kisaan osallistuminen heti, kun sain cossin kokonaan päälleni, mutta en sitten kuitenkaan kehdannut. Tuomaroinnissa hävetti, juuri ennen lavalle menoa hävetti ja lavallakin vähän hävetti. Ainoa asia, jota pystyin ajattelemaan, oli tämä sayat.me:ssä saamani kommentti.

Häpeän määrä oli siis suuri, mutta yritin ajatella positiivisesti eli

1. Ensi kerralla sitten paremmin.
2. Vaikka pukuni on surkea, kisan voi ottaa lavakokemuksen kannalta.

Kuulostaa ehkä selittelyltä, mutta hain Muffetilla kisaan alun perinkin juuri sen takia, että uskaltaisin karttuneen kisakokemuksen ansiosta ehkä tulevaisuudessa osallistua vähän isompiin kisoihin. Yksi sellainen on tällä hetkellä suunnitteilla, ja Muffet-kokemus tulee varmasti auttamaan siellä. Totta kai kisakokemusta saa silloinkin, kun puku ei ole yksi surkeiden sattumusten sarja, mutta nyt kävi näin -- en tiennyt ennen conilauantaita miten pahasti pukuni feilaisi.

Nooh, etteenpäin. Sunnuntai oli se huomattavasti kivempi Mimicon-päivä -- asioita helpotti huomattavasti se, että a) pystyin puhumaan ja b) kyljistäni ei retkottanut ylimääräisiä raajoja osumassa milloin mihinkin. Sunnuntaicossiksi valikoitui Worick ihan vain siitä syystä, että GANGSTA on parasta ikinä ja paricossi Novadillen kanssa vieläkin parempaa.

Kuvat otti kahvikirahvi, minä editoin.

Okei, silmälappu ja hengitysteihin tunkevat karvat eivät olleet sieltä mukavimmasta päästä, mutta kyllä ne hakkasivat tekohampaat ja roikkuvat irtokädet 6-0. Worick oli sunnuntaipäivälle sopivan helppo cossi, ja lempihahmon pukuileminen nostattaa aina confiilistä. Toinen puoli sunnuntaista kului hengaillessa ja toinen puoli aivan mahtavan Valitsen sinut! -musikaalin katsomossa. Kyllä siinä meinasi valkoiset ripsarit valua poskille kun äiti-Marowak kuoli suojellessaan pikku Cuboneansa. ;__;

Kokonaisuutena vuoden 2016 Mimicon ei siis ollut yhtä hyvä kuin edeltäjänsä kiitos lauantaisen pukufiaskon ja siihen liittyvän itseinhon tunteen. Sunnuntai kokonaisuudessaan sekä tietenkin hyvä conseura pelastivat onneksi paljon.

Jaaaaaaaaaa sitten Desucon. Tällä kertaa en todellakaan halunnut raahata neljää pukua Sibeliustalolle, vaan kaksi sai riittää -- otin mukaan Galko-chanin ja pääsiäis-Kotorin kuten olin suunnitellutkin. Molempien pukujen valmistumista oli motivoinut paricossi, mutta harmillisesti vain toinen niistä toteutui kun parini ei saanutkaan pääsiäis-Makia valmiiksi ajoissa. :c No ehkä vielä joskus lähitulevaisuudessa.

Behold, ihka oikeita japanilaisia tamponeja!

Galko-kuvista on kiittäminen mae-ryeta, madua ja Rorunea. Woodi taas oli mitä ihanin Ojou. Vielä kun oltaisiin saatu Otako jostakin. ;v; Galko oli ehkä yksi mukavimmista cosseistani koskaan -- peruukki ei puristanut, vaatteet eivät valuneet eikä mistään törröttänyt irtoraajoja (kyllä, olen vieläkin katkera). Sain lisäksi kehuja siitä, että hahmo/cossi sopi minulle, mikä on aina plussaa. Jos joskus vielä tulee eteen sellainen tilanne, jolloin en oikein tiedä mitä pukuja ottaisin mukaan coniin, otan varmasti Galkon, sillä se on kaikin puolin mukava puku. Ainoa hankaluus olivat irtokynnet, tai oikeastaan niiden pois ottaminen. Cosplay ilman tuskaa on teeskentelyä ja niin edelleen, terveisin nyt tiedän miltä tuntuu kun kiduttaja repii kyntesi irti.

Galko oli siis mukava päällä, mutta Desuconin toisen pukuni, pääsiäis-Kotorin, kohdalla tilanne olikin sitten aivan päinvastainen. Luulin ostaneeni cossiin hyvät kengät, mutta jo kello 12 lauantaipäivänä jalkoihini sattui niin, että minun oli pakko vaappua cosplaypukuhuoneeseen vaihtamaan Galkoon. Pääsiäis-Kotorissa oli muutenkin hankalaa conittaa, sillä vannehameasia (krinoliini?) teki istumisesta erittäin vaivalloista. Autossakin minun piti kyhjöttää/maata takapenkillä poikittain ja yrittää olla blokkaamatta kuskin näkökenttää valtaisalla hatullani.

 

Kotori-kuvista kiitos Mialiina cosplay photographylle ja MercuricaPhotographylle. En voi oikeastaan vieläkään uskoa, että sain pääsiäis-Kotorin oikeasti tehtyä -- pukua aloitellessani minulla ei ollut mitään hajua, kuinka tekisin tietyt osat puvusta. Projekti oli kalliimpi, aikaavievämpi ja tuskallisempi kuin mitä olin odottanut, mutta fiilis olikin kahta parempi silloin kun puku vihdoin tuli valmiiksi. Vannehameasiaan en ole vieläkään täysin tyytyväinen (siitä olisi pitänyt tehdä suurempi), mutta se on kuitenkin tuhat kertaa hienompi kuin ensimmäinen versio, joka lensi kauniissa kaaressa roskikseen todettuani sen olleen aivan hirveän näköinen. Loppujenlopuksi kaikki se pääsiäis-Kotorin eteen raataminen kannatti, sillä...

...OMG, minua pyydettiin Desuconin hall cosplay -kisaan! Alun perin minun ei pitänyt edes laittaa Kotoria päälle sunnuntaina, mutta koska Love Live -paricosseilu oli peruuntunut ja Woodi ei ollut Ojouna enää sunnuntaina, päätin ottaa kaiken irti tästä pitkään työstämästäni ja rahani nielleestä cossistani. Jalkani ehkä muuttuivat tohjoksi, mutta siitä huolimatta se kannatti.

Kisakuvat Desugalleriasta.

Hall cosplay -kokemus oli hieman pelottava mutta samalla todella antoisa. Etenkin bäkkärillä hengailu oli parasta ikinä, sillä sekä cosplaymammat että kanssakisaajat olivat hauskaa seuraa ja kisaajien neste- ja kalorihukkaa oli pyritty estämään runsain tarjoiluin. Minulle, jonka cossit ovat "samaa laatuu ku jonkun pikkuernun eka narutoräpellys", Hall cosplay -kisaan pyydetyksi tuleminen oli äärettömän suuri kunnia. Pidin Kotori-cossiani niin puutteellisena, ettei se varmasti tulisi valituksi, mutta näemmä olin väärässä. Bäkkärillä kyllä iski pieni huijarisyndroomaolo -- mietin että kenet olin oikein lahjonut päästäkseni näiden upeiden ihmisten ja heidän hienojen pukujensa joukkoon. Onneksi kaverini mae-rye ja tamucist olivat myös Hall cosplay -kisassa ja heidän seuransa hälvensi moiset ajatukset. En tietenkään sijoittunut kisassa (se ei käynyt edes mielessäni), mutta jo kisaan pyydetyksi tuleminen tuntui siltä kuin olisin voittanut jotain. Tämän vuoden Desucon oli muutenkin supermukava ja piristävä tapaus, ja Hall cosplay -kokemus nosti sen pisteitä vielä enemmän.

Kisaajaselfieeeeeee!

Seuraavana conina on vuorossa Animecon, joka on ihan tyhmäpää pyllyhousu siirryttyään Kuopiosta Jyväskylään. >:( (Ei oikeasti, tiedän kyllä että Musiikkikeskus on remontissa.) Alun perin minun ei pitänyt tehdä mitään uutta Animeconiin, mutta sitten kävi vanhanaikaisesti eli paricossi tapahtui, ja lopulta tilanne näytti ja näyttää vieläkin tältä:

Mayushii on ollut suunnitteilla jo useita vuosia ja minulla on siihen kengät ja peruukki valmiina, joten sen tekeminen ei ole ihan niin suuri synti, eihän? Sitä paitsi Steins; Gate -paricossin eteen voi hyvin uhrata uudenvuodenlupauksensa, eikö niin? Edgeworth taas on vuoden 2010 peruja, ja ainoa uusi osa siihen on tuo pinkki röyhelöessu, joten se ei periaatteessa ole uusi puku, eihän?

...RIP uudenvuodenlupaukseni, ehkä vuoden päästä osaan hillitä itseni vähän paremmin.