Tutturuu ja hellät tunteet 50. conissani

Desuconin jälkeen sanoin lujasti itselleni, että "Animeconiin en tee kyllä yhtään mitään uutta!".

Pukusuunnitelmilla on pahana tapana muuttua ja lisääntyä hallitsemattomasti, ja tälläkin kertaa pääsi käymään niin. En kylläkään valita, sillä vaikkapa paricossi (niin kuin tässä tapauksessa) on kerrassaan mainio syy kääntää kelkka. Tässä vaiheessa vuotta olen ehdottomasti hylännyt aiemman uudenvuodenlupaukseni pienemmästä pukumäärästä, mutta näin käy joskus. :D Ehkä ensi vuonna sitten. Toisaalta en ehkä ole ihan niin paha syntinen kuin mitä voisin olla, sillä toista uutta cossiani olin suunnitellut jo nelisen vuotta, ja toinen taas oli vanha puku yhdellä uudella osalla höystettynä.

Neljä vuotta suunniteltu ja viimein paricossin voimalla toteutettu puku oli tietysti iki-ihana Mayushii Steins; Gatesta. Mayushii-cosseja on näkynyt Suomen coneissa melko tasaisesti tänäkin vuonna, mistä olen iloinen -- Steins; Gate ansaitsee kaiken mahdollisen rakkauden. Kun ensi kertaa katsoin sarjaa, uskoin päätyväni cossaamaan Moekaa, mutta toisin kävi eikä haittaa yhtään. Mayushii on ihanin tyttö ;__; Kuvista kiitos tamucistille ja kuroiwingille; Feyris-nyan-nyanina poseeraa Hakkis.

Paviljongin lähellä oli sopivan moderneja kuvauspaikkoja.

BANAANI.

Mayushiin cossaaminen oli mukavan rentoa ja hauskaa. Cossi onnistui ihan hyvin ja oli mukava päällä talvisaappaista huolimatta. Mekon alla olevat, pukuun kuuluvat legginssit säästivät kerrankin siltä klassiselta "nouseeko hameeni, vilkkuvatko pantsuni" -päänvaivalta, jonka hamecossit yleensä tuovat mukanaan. Mayushiin mekko on päällä niin mukava, että sitä voisi melkein käyttää arkenakin -- harmi vain etten tykkää sinisestä väristä vaatteissa enkä muussakaan. (Silti päädyn mystisesti tekemään hahmoja, joilla on siniset vaatteet. :I) Pääsin poseeraamaan conikävijöiden kameroille aika monesti, mutta vielä useampi pyysi sanomaan "tutturuu" ja minähän sanoin. :D Oli myös ihan parasta mennä Steins; Gate -luennolle ja huomata, että muitakin sarjan hahmoja oli eksynyt sinne -- Feyriksen ja Mayushiin lisäksi luennolla istuivat ainakin Daru ja Okarin. Näin conissa myös yhden Kurisun. Olisi ollut ekstrahienoa saada yhteisselfie kaikkien hahmojen kesken, mutta se ajatus jäi pelkälle ideatasolle burgeriuteni vuoksi. Möh.

Muita selfieitä kyllä conissa tuli räpsittyä, ja visiitti conpaikan lähellä sijaitsevaan teehuone Teeleidiin poiki myyjän nappaaman ryhmäkuvan, joka päätyi teehuoneen FB-sivuille. Olimme kuulemma värikkään näköisiä.

Sunnuntain pukuni oli essulla varustettu Edgeworth eli toisin sanoen Essuworth. Tässä välissä yritän väistää weeaboo-leimaa ja huomautan, että kyseinen versio on virallinen.

Kulhoni ei ole oikeanlainen, sillä päätös kulhon ja puuhaarukan ottamisesta mukaan coniin tapahtui ex tempore conireissulle pakattaessa.

Täytyy sanoa, että pre-DD-Edgeworthin cossaaminen tuntui varsin hyvältä -- tuossa vaiheessa Edgis kärsii vielä niin pahasta emotionaalisesta ummetuksesta, että kasvoja ei juurikaan tarvitse vääntää hymyyn. Olen iloinen siitä, että essusta huolimatta ihmiset tulivat pyytämään kuvia, ja päädyinpä jopa juttelemaan yhden conittajan kanssa Ace Attorneyn animeversiosta hyvän tovin.

En nähnyt järkeväksi napsituttaa Essuworthista ihan hirveätä määrää kuvia -- tämä versio kun tosiaan on yhdestä ainoasta kuvasta, eikä erilaisia poseerausmahdollisuuksia oikeastaan ollut. Tietysti olisin voinut riisua essun ja kuvauttaa normi-Edgistä, mutta se ei houkuttanut koska takki on peräisin vuodelta 2011 ja siten aika kammottavan näköinen, vaikka korjailinkin sitä vähäsen ennen conia. Samalta vuodelta peräisin olevat housut olivat tehneet mystisen katoamistempun enkä ole vieläkään tietoinen niiden sijainnista, joten päädyin käyttämään Dual Destinies -Edgeworthin pöksyjä. Ne ovat eri kangasta kuin takki, mutta näyttävät kuvissa onneksi samanvärisiltä. 

No, se Acon-cosseista. Tajusin vasta tapahtuman jälkeen, että olin juuri vieraillut 50. conissani, joka vieläpä järjestettiin samassa kaupungissa kuin ihka ensimmäinen conini eli vuoden 2007 Animecon. Toisaalta 50 tuntuu tosi isolta luvulta, ja toisaalta taas ei niinkään. Kun miettii, miten monta conia yhteen vuoteen saattaa mahtua, ei ole ihmekään että luku on noin iso. Joinain vuosina tulee conitettua enemmän ja toisina taas vähemmän. Ihan ensimmäisinä conitusvuosinani tapahtumia ei tosin järjestetty läheskään niin usein kuin nykyään, ja noin kolmen ekan vuoteni aikana kävin vain noin yhdessä conissa per vuosi. Olo on aika nostalginen, kun miettii miten conittaminen on kohdallani muuttunut alkuajoista. Ennen se oli tavallaan isompi juttu kuin nykyään, sillä (kuten jo mainitsin) coneja järjestettiin harvemmin ja alkuvuosina kaikki coneissa oli vielä upouutta ja jännää. Tuolloin ei ollut vielä noloa halailla free hugs -tyyppejä tai osallistua letkajenkkaan vaan rakkaus harrastusta kohtaan sai aikaan paljon spontaania sosiaalisuutta. Alaikäisyys toi omat rajoitteensa matkustamiseen, majoitukseen ja budjettiin niin cossaamisen kuin conittamisenkin suhteen.

Nykyään conit ovat tietysti edelleen supertärkeä osa elämääni, mutta meno on tavallaan tasoittunut. Nykyään sitä tietää jo suurinpiirtein mitä missäkin conissa on odotettavissa, eikä jokainen con ole automaattisesti onnistunut vain siksi, että kyseessä on con. Matkustaminen, majoitus ja budjetointi ovat toisaalta helpottuneet ja toisaalta hankaloituneet -- auto on kiva mutta sitäkin pitää huoltaa, opiskelijabudjetti on aina opiskelijabudjetti, ja enää vastuu majoituksesta ei ole äidillä ja isällä vaan hotellihuone/sänkypaikka mummolta on hommattava itse. Nykyään conittaminen on lähinnä muotoa "jee reissuun kaveriporukalla" eikä "jee osa kesälomamatkaa vanhempien kanssa" -- ja niin sen kuuluu mennäkin. Nautin tästä -- toivottavasti vielä pitkään.